mitä on "bulimia" ilman sitä oksentamista? siis en ole bulimikko, mutta en löytänyt parempaakaan palstaa tälle omalle syömishäiriölleni.
Sillä minun syömishäiriöni on pelkkää ahmimista, morkkista ja sairaalloista suhdetta ruokaan. Muutaman kerran olen viime kuukausina oksennuttanut itseäni mätön jälkeen, mutta en todellakaan osaa sitä hommaa, sillä vihaan maailmassa eniten oksentamista ja kun ruoka ei tule kerralla parissa erässä ulos vaan pitää puurtaa itsensä hengiltä puolen tunnin ajan, eikä siltikkään tunnu että kaikki tulisi pois mitä meni.
Olen aina ollut romuluinen ja "plösö", mutta viime 1,5 vuoden aikana olen lihonut 15 kiloa tuosta vain. Olen aina ollut kulinaristi, mutta ehkä viime vuosina ruokasuhteestani on tullut ihan sairas. Juuri nyt tunti sitten lopetin syömisen, jota olin tehnyt muutaman tunnin ajan. Kuudesta asti, kyllä.... Maha on kuin raskaana olevalla. Söin pastaa, pullaa, leipää, herkkuja, yms. ihan sairaasti vaikkei todellakaan ollut edes nälkä. Vaikka maha olisi jo täynnä, niin en tunnista sitä, vaan on pakko ahtaa mitä haluttaa pahaan oloon saakka, kunnes himot ovat ohi.
Nyt on sairas morkkis ja tekis niin mieli oksentaa mutta em. syistä se ei onnistu. Ja sitä paitsi suhteessa syömääni ruokamäärään täytyisi oksentaa varmaan kolme tuntia putkeen.
Olen sairas. En jaksa tätä. Olen muka alottanut tällä viikolla jo viisi kertaa dieetin ja joka päivä sortunut kun sairas mieli vallannut. En jaksa enää, haluan laihtua ja ottaa avioeron ruuasta. Auttakaa:(
Sillä minun syömishäiriöni on pelkkää ahmimista, morkkista ja sairaalloista suhdetta ruokaan. Muutaman kerran olen viime kuukausina oksennuttanut itseäni mätön jälkeen, mutta en todellakaan osaa sitä hommaa, sillä vihaan maailmassa eniten oksentamista ja kun ruoka ei tule kerralla parissa erässä ulos vaan pitää puurtaa itsensä hengiltä puolen tunnin ajan, eikä siltikkään tunnu että kaikki tulisi pois mitä meni.
Olen aina ollut romuluinen ja "plösö", mutta viime 1,5 vuoden aikana olen lihonut 15 kiloa tuosta vain. Olen aina ollut kulinaristi, mutta ehkä viime vuosina ruokasuhteestani on tullut ihan sairas. Juuri nyt tunti sitten lopetin syömisen, jota olin tehnyt muutaman tunnin ajan. Kuudesta asti, kyllä.... Maha on kuin raskaana olevalla. Söin pastaa, pullaa, leipää, herkkuja, yms. ihan sairaasti vaikkei todellakaan ollut edes nälkä. Vaikka maha olisi jo täynnä, niin en tunnista sitä, vaan on pakko ahtaa mitä haluttaa pahaan oloon saakka, kunnes himot ovat ohi.
Nyt on sairas morkkis ja tekis niin mieli oksentaa mutta em. syistä se ei onnistu. Ja sitä paitsi suhteessa syömääni ruokamäärään täytyisi oksentaa varmaan kolme tuntia putkeen.
Olen sairas. En jaksa tätä. Olen muka alottanut tällä viikolla jo viisi kertaa dieetin ja joka päivä sortunut kun sairas mieli vallannut. En jaksa enää, haluan laihtua ja ottaa avioeron ruuasta. Auttakaa:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
pistä googleen BED. siltä se kuullostaa. toivottavasti haet apua. ei tollasen häiriön kanssa ole pakko elää. alotappa googlesta. halaus ja voimia!
tuo kuulostaa ahmimishäiriöltä, eli samantyyppinen kun bulimia, ilman oksentelua tosin. ja vakavaa kyllä on siinä missä bulimiakin. ruuan ei kuulu hallita elämää, eikä missään nimessä suistaa masentuneeseen tilaan. itse bulimikkona teen samaa: syön pastaa, leipää ja keksiä niin paljon että luulisi jo tulevan täyteen, mutta ei- lopetan vasta kun vatsa on ratkeamailsiillaan ja tulee fyysisesti ja henkisestikin järkyttävän paha olo. hyvä jos nyt heti menet hoitoon, tuosta kehittyy helposti bulimia vaikka oksentelusta ei tykkäisikään. ne kyllä ymmärtävät terveyskeskuksessa tilasi ja ottavat sinut ja sairautesi tosissaan, rohkeutta vaan ja onnea paranemiseen
Minulla on kaksisuuntainen syömishäiriö, eli ahmimishäiriö ilman oksentelua ja myös anoreksian tapainen syömättömyys, sekin kumminkin ilman oksentelua. Nämä kaudet vaihtelevät elämässäni. Ahmimiskauden jälkeen kun saan saan sen poikki, mennäänkin sitten huis sinne toiselle puolelle. Eli 'normaalit' dieetit eivät minulta tahdo onnistua. Molemmat jaksot voivat kerrallaan kestää useita vuosiakin.
Ruoka siis hallitsee täysin elämääni suuntaan tai toiseen. Nuo ahmimisjaksot ovat todella rankkoja, syömistä ei saa lopetettua ennen kuin on todella huono olo. Ja se jatkuva morkkis ja itseinho on hirveää. Syömättömyysjaksoina tunnen itseni paremmaksi, mutta terveydelle vaarallisia ne ovat. Ja kaiken lisäksi kun syö liian vähän, painokaan ei putoa niin kuin pitäisi, koska elimistö on säästöliekillä.
Itse käyn terapiassa, mutta muiden ongelmien takia ei vielä olla päästy tämän kieroutuneen ruokasuhteen ytimeen.
Jotkut psyykenlääkkeet auttavat selkeästi myös ahmimiseen. Niitäkään ei ole syytä pelätä. Mutta jossain sielun syövereissä on se todellinen aiheuttaja, joka olisi hyvä löytää. Vaikka sitten terapialla.
Minun neuvoni on, että ensimmäiseksi lääkäriin. Tämä ahmimishäiriö aletaan jo tuntea lääkäripiireissäkin ja se on oikea sairaus. Jos ei eka lääkäri reagoi, mene toiselle, mieluiten psykiatrille. He ainakin tietävät asiasta.