Abortti on tabu. Vielä suurempi tabu on abortin kohteen - lapsen - tilan arviointi. Abortoidun lapsen kuvan esittäminen on kielletty. Suurin tabu on lapsen ja naisen eli lapsen ja äidin suhteen arviointi. Äidin ja lapsen välistä luottamussuhdetta kuvaava lause saattaa olla sietämätön.
Tarkastelkaamme miten tämä on mahdollista? Kuinka on mahdollista että nainen, lapsen äiti, surmaa lapsensa abortissa?
Löytyykö avain ongelmaan yleisestä lauseesta: Nainen päättää omasta ruumiistaan.
Lauseessa sanotaan, että nainen ei ole fyysinen olento vaan nainen on jotakin muuta kuin ruumiinsa. Tämä "jotakin muuta" päättää naisen ruumiista ja on nainen itse.
Naisen ruumis valmistautuu hedelmöitymisen jälkeen raskauden jatkumiseen ja lapsen suojelemiseen ja lapsen synnyttämiseen.
Toisaalla "nainen itse", joka ei siis ole fyysinen olento, saattaa päättää ja kääntyä ja toimia hallitsemaansa ruumista ja lasta vastaan. "Nainen" alistaa ja murtaa ruumiinsa toiminnot ja surmauttaa lapsensa. Abortin jälkeen naisen ruumis manipuloidaan kemiallisesti lopettamaan maidontuotanto yms. Naisen ruumis kärsii, jopa vaurioituu, mutta kertomuksista käy ilmi, että nainen itse saattaa voida hyvin tai huonosti.
Nainen itse, ei-fyysisenä olentona, on nyt päättänyt. Kun kuulemme tätä naista itseään hän sanoo: työn vaatimukset olivat tärkeät, opiskelut olivat tärkeämpiä, parisuhteen ongelmat olivat tärkeämmät kuin lapsi jne. Ehkä olisin halunnut lapsen mutta muut asiat olivat tärkeämmät.
Havaitsemme, että tällöin tavoitteet eivät enää olleet naisen omia tavoitteita. Varmasti ne eivät olleet naisen ruumiin eivätkä lapsen tavoitteita. Ne olivat ulkopuolisten tavoitteita, jotka nainen oli sisäistänyt. Hän oli vieraantunut omasta ruumiistaan ja omasta lapsestaan. Hän oli vieraantunut itsestään.
Äidin ja lapsen välisen suhteen tarkastelu tekee kipeää, sillä se on osaltaan saumaton fyysinen suhde äitinsä kohdussa olevan lapsen ja äidin välillä. Lapsen ja äidin fyysiseen kontaktiin eivät "sosiaaliset syyt" voi vaikuttaa.
Jos naisen ja hänen ruumiinsa suhde on ongelmaton, myös äidin ja lapsen henkinen suhde on saumaton. Nainen pitää lapsensa suojelua velvollisuutenaan.
Jos ulkopuoliset ja naisen ruumille sekä lapselle vieraat tavoitteet ottavat vallan ajatuksissa, nämä motiivit ovat syy sekä naisen oman ruumiin että lapsen ruumiin ja elämän kieltämiselle. Nainen joutuu kieltämään äitiytensä.
Mikä siis olisi nainen itse, joka ei kuitenkaan olisi yhtä hänen ruumiinsa kanssa?
Abortti on tabu, koska toimenpide halutaan häivyttää mielestä.
Kuolleen lapsen kuvaaminen on tabu, koska halutaan kieltää lapsen ihmisyys ja fyysinen olemus ja siihen kohdistunut väkivalta.
Äidin ja abortoidun lapsen suhde on tabu, sillä asian häivyttämisellä halutaan poistaa mielestä toiminta sekä lasta että omaa ruumista vastaan. Halutaan kieltää naisen ja hänen omistamansa ruumiin välinen ristiriita. Halutaan kieltää vieraantuminen.
Äitiys ei ollut kilpailukykyinen työn, rahan tai muiden mukavuuksien ja velvoitteiden kanssa. Nainen oli niille alistettu. Niille hän edelleen alisti ruumiinsa ja lapsensa - äitiytensä.
Tarkastelkaamme miten tämä on mahdollista? Kuinka on mahdollista että nainen, lapsen äiti, surmaa lapsensa abortissa?
Löytyykö avain ongelmaan yleisestä lauseesta: Nainen päättää omasta ruumiistaan.
Lauseessa sanotaan, että nainen ei ole fyysinen olento vaan nainen on jotakin muuta kuin ruumiinsa. Tämä "jotakin muuta" päättää naisen ruumiista ja on nainen itse.
Naisen ruumis valmistautuu hedelmöitymisen jälkeen raskauden jatkumiseen ja lapsen suojelemiseen ja lapsen synnyttämiseen.
Toisaalla "nainen itse", joka ei siis ole fyysinen olento, saattaa päättää ja kääntyä ja toimia hallitsemaansa ruumista ja lasta vastaan. "Nainen" alistaa ja murtaa ruumiinsa toiminnot ja surmauttaa lapsensa. Abortin jälkeen naisen ruumis manipuloidaan kemiallisesti lopettamaan maidontuotanto yms. Naisen ruumis kärsii, jopa vaurioituu, mutta kertomuksista käy ilmi, että nainen itse saattaa voida hyvin tai huonosti.
Nainen itse, ei-fyysisenä olentona, on nyt päättänyt. Kun kuulemme tätä naista itseään hän sanoo: työn vaatimukset olivat tärkeät, opiskelut olivat tärkeämpiä, parisuhteen ongelmat olivat tärkeämmät kuin lapsi jne. Ehkä olisin halunnut lapsen mutta muut asiat olivat tärkeämmät.
Havaitsemme, että tällöin tavoitteet eivät enää olleet naisen omia tavoitteita. Varmasti ne eivät olleet naisen ruumiin eivätkä lapsen tavoitteita. Ne olivat ulkopuolisten tavoitteita, jotka nainen oli sisäistänyt. Hän oli vieraantunut omasta ruumiistaan ja omasta lapsestaan. Hän oli vieraantunut itsestään.
Äidin ja lapsen välisen suhteen tarkastelu tekee kipeää, sillä se on osaltaan saumaton fyysinen suhde äitinsä kohdussa olevan lapsen ja äidin välillä. Lapsen ja äidin fyysiseen kontaktiin eivät "sosiaaliset syyt" voi vaikuttaa.
Jos naisen ja hänen ruumiinsa suhde on ongelmaton, myös äidin ja lapsen henkinen suhde on saumaton. Nainen pitää lapsensa suojelua velvollisuutenaan.
Jos ulkopuoliset ja naisen ruumille sekä lapselle vieraat tavoitteet ottavat vallan ajatuksissa, nämä motiivit ovat syy sekä naisen oman ruumiin että lapsen ruumiin ja elämän kieltämiselle. Nainen joutuu kieltämään äitiytensä.
Mikä siis olisi nainen itse, joka ei kuitenkaan olisi yhtä hänen ruumiinsa kanssa?
Abortti on tabu, koska toimenpide halutaan häivyttää mielestä.
Kuolleen lapsen kuvaaminen on tabu, koska halutaan kieltää lapsen ihmisyys ja fyysinen olemus ja siihen kohdistunut väkivalta.
Äidin ja abortoidun lapsen suhde on tabu, sillä asian häivyttämisellä halutaan poistaa mielestä toiminta sekä lasta että omaa ruumista vastaan. Halutaan kieltää naisen ja hänen omistamansa ruumiin välinen ristiriita. Halutaan kieltää vieraantuminen.
Äitiys ei ollut kilpailukykyinen työn, rahan tai muiden mukavuuksien ja velvoitteiden kanssa. Nainen oli niille alistettu. Niille hän edelleen alisti ruumiinsa ja lapsensa - äitiytensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...joka avaa todella uuden näkökulman aiheeseen.
On koko yhteiskunnan valinta, että äidin "kannattaa" lähdettää lapsensa, ennenmmin kuin synnyttää.
Kyseessä on koko nykykulttuurimme häpeä ns. "hyvinvointivaltiossamme".