9/11 virallinen tarina kusee ja pahasti

Vain muutamia tunteja tapahtuneen jälkeen ensimmäiset TV-kommentaattorit nimesivät syylliseksi Osama Bin Ladenin. Pian alkoikin esille nousta mielenkiintoista todistusaineistoa, kuten vuokra-auto, jonka hansikaslokerosta löytyi Boeing-matkustajakoneen arabiankielinen lento-ohjekirja. Löydettiin myös testamentti, jäähyväiskirjeitä ja muuta sormella osoittelevaa aineistoa. Paljastui, että terroristit olivat kaikissa toimissaa avoimesti käyttäneet omia nimiään. FBI julkaisi kahden vuorokauden kuluttua listan 19:sta kaapparista.

Ensimmäiset säröt tuohon tarinaan tulivat kun jo kahden viikon aikana, kun useita "kaappareita" löytyi elossa. Miehiltä oli jossain vaiheessa varastettu passit. Tässä vaiheessa tuleekin mieleen epäilys siitä, oliko väärennetyllä identiteetillä toimimalla tarkoitus lavastaa joku taho syylliseksi ? (false flag-operaatio)

Viimeistään Irakin sota ja yleisen mielipiteen manipulointi tekaistuilla todisteilla ja suoranaisella valehtelulla Yhdysvaltojen toimesta pitäisi herätellä meitä suhtautumaan äärimmäisellä varovaisuudella kaikkeen mitä Bushin hallinnon taholta esitetään. Onkin syytä myös syyskuun 11. iskujen suhteen vaatia todisteet kaikesta siitä mitä sanotaan tapahtuneen. Historia tuntee nimittäin aivan riittävästi esimerkkejä itse toteutetuista provokaatioista tietyn agressiivisen politiikan oikeuttamiseksi. Vain muutaman esimerkin mainitakseni: valtiopäivätalon tuhopoltto, Mainilan laukaukset, lavastettu "Puolan hyökkäys" Gleiwitchin radioasemalle -39, Venäjän kerrostaloräjäytykset -99.....

Siispä mitä todisteita on olemassa virallisen tapahtumien kulun varmistamiseksi? Tiettyjen arabien edesottamuksista lentokouluissa on olemassa paljon lehtiraportteja, mutta mikä todistaa, että he nousivat tuhoon tuomituille lennoille? Matkustajaluettelot noilta lennoilta on julkaistu , mutta niistä puuttuu runsaasti nimiä, eikä yhtään arabinimeä ole joukossa. Lentokentillä on paljon valvontakameroita, mutta sellaisia filmejä ei ole julkaistu, missä kaapparit nousisivat kyseisille lennoille, mutta vaikka he olisivat olleetkin lennoilla, mikä todistaa että koneet kaapattiin? Matkustajaluettelot: AA 11, AA 77, UA 175, UA 93. Holmgrenin analyysi lennon AA 11 matkustajaluettelosta.

Emme tosin voi varmasti tietää edes sitä oliko kyseisiä lentoja olemassa tuona päivänä. Tämän epäily voisi tuntua jo vainoharhaiselta, ellei Gerard Holmgren olisi törmännyt virallisia tiedostoja penkoessaan mielenkiintoisiin seikkoihin. Ensiksikin liittovaltion liikenneviraston tietohaku ilmoittaa tuolta päivältä, ettei lentoja American Airlines 11 (WTC-1) ja 77 (Pentagon) ollut tuona päivänä. United Airlinesin lennoista 93 (Pensylvania) ja 175 (WTC-2) kerrotaan, etteivät ne saavuttaneet määränpäätään. Holmgrenin juttu. Tietohaun voi jokainen tehdä osoitteessa http://www.bts.gov/ntda/oai/index.shtml menemällä "detailed statistics" sivulle. (Tietokantaa muutettiin kesällä 2004, haku ei enää anna tietoja kyseisistä lennoista)

Holmgren on tehnyt toisenkin mielenkiintoisen löydön. Yhdysvaltojen ilmailuhallinnon (FAA) rekisteristä löytyvät edelleen UA 93 ja 175 lennoilla tuona päivänä käytetyt koneet, niitä ei ole poistettu rekisteristä. Koneet tunnistaa niiden pyrstönumeroista N591UA (UA 93 11.9.2001) ja N612UA (UA 175 11.9.2001). Tietohaun voi jokainen tehdä osoitteessa http://162.58.35.241/acdatabase/acmain.htm Vaikea sanoa, miten luotettavia nämä viranomaisten rekisterit ovat, mutta ainakin voidaan sanoa että ne antavat lisää syitä epäillä virallista totuutta tuon päivän tapahtumista. Holmgrenin 911 evidence kit: "Totally self inflicted" evidence

Jo tässä esitetyt seikat viittaavat siihen, että syyskuun 11. 2001 tapahtumiin on suhtauduttava erittäin suurella skeptisyydellä. Kaikkia sellaisia seikkoja, mitä ei kyetä tukemaan todistusaineistolla on pidettävä toteennäyttämättöminä ja mahdollisesti epätosina. Näin myöskin siitä syystä, että riippumattomat asiantuntijat ovat analyyseissään päätyneet hyvin erilaisiin johtopäätöksiin päivän tapahtumista.

Vallankaappaus?

Reseau Voltaire kirjoitti 27.9.2001: "Aina kymmenestä aamupäivällä noin kahdeksaan illalla (11.9.2001) Yhdysvaltain viranomaiset eivät ajatelleet tilannetta arabiterroristien työnä, vaan ilmauksena maan sisäisten äärimmäisyysihmisten sotilaskaappauksesta, joilla oli kyky provosoida ydinsota." (lähde)

Samaan tulokseen päätyi Yhdysvaltojen demokraattipuolueen presidenttiehdokkuutta vuosikaudet tavoitellut Lyndon LaRouche Jr, joka oli jo puolisen vuotta etukäteen ennustanut, että Bushin presidenttikauden alkaessa pian tullaan järjestämään Saksan valtiopäivätalon tuhopolttoa vastaava tapahtuma. (lähde). Kairon yliopiston Center for Asian Studies järjesti 5.1.2002 kansainvälisen seminaarin syyskuun 11:nnen iskuista, jossa Egyptin korkeamman sotilasakatemian prikaatinkenraali tohtori Mahmoud Khalaf esitti oman analyysinsä, jossa hän korosti iskun korkeaa teknistä tasoa ja Yhdysvaltojen viranomaisten keskuudessa vallinnutta täydellistä sekaannusta joka kesti useita tunteja. Tri Khalaf nimesi epäillyksi DIA:n (Defence Intelligence Agency). (lähde)

Yhdysvaltojen armeijan eversti evp Donn de GrandPré organisoi siviili- ja sotilaslentäjien kolme vuorokautta kestäneen maratonistunnon, jonka lopputuloksena todettiin: "Niin sanottu terrori-isku oli itseasiassa ylivertaisesti toteutettu sotilasoperaatio Yhdysvaltoja vastaan, joka vaati äärimmäistä sotilaallista ammattitaitoa operaation johtamisessa, viestinnässä ja valvomisessa. Se oli virheetön ajoituksessa, valittujen lentokoneitten käyttämisessä ohjuksina ja noitten ohjusten ohjaamisessa etukäteen valittuihin kohteisiinsa." Kirjasarjassaan "Barbarians Inside the Gates" GrandPré analysoi iskuja lisää ja päätyy johtopäätökseen, että kyseessä oli vallankaappaus tai sen yritys.

Historioitsija Webster Griffin Tarpley on samoilla linjoilla kirjassaan "9/11 Synthetic Terror, Made in USA". Tarpley esittää yksityiskohtaisen analyysin päivän tapahtumista luvussa "Angel is next, the invisible government speaks" keskittyen tietoihin presidentti Bushin toimista tuona päivänä. Tarpleyn tiedotusvälineistä keräämät tiedot paljastavat lukuisia presidentin henkeen kohdistettuja uhkauksia tuona päivänä. Johtopäätöksenä Tarpley toteaa presidentin lopulta antautuneen kaappaajien tahtoon. Lisää aiheesta luvussa "Presidentti Bushin päivä"



Itsemurhapilotteja?

Näimme lentokoneiden törmäävän päin WTC:n torneja. Normaali reaktiomme on tietenkin olettaa, että elävät pilottit lensivät noita koneita. Emme osaa edes kuvitella muuta vaihtoehtoa. Meille on kerrottu, että Osama Bin Ladenin alaiset muslimiterroristit kaappasivat nuo koneet ja lensivät ne kohteisiinsa uhraten itsensä ja matkustajat. Vaikuttava kertomus, joka osoittaa miten vaarallisia ja epäinhimillisiä islamilaiset terroristit ovat. Mutta tarkenmmin ajateltuna, onko tuo tarina uskottava tai edes mahdollinen? Mistä me tiedämme edes kaapattiinko yhtään konetta? Yksikään piloteista ei syöttänyt transponderiin (toisiotutka) kaappauksesta kertovaa koodia. Kaappausten pääteltiin tapahtuneen, koska koneet muuttivat kurssia ja kytkivät transponderit pois päältä. Riippumaton tutkija Brian Downing Quig väittää, että Boeing-koneiden ohjaamossa on piloteilla kuusi piilotettua paniikkikatkaisijaa, joilla hälyyttää lennonjohto kaappauksesta. Niitä ei käytetty. Brian Quig joutui henkilöauton yliajamaksi 16.6.2003 ja menetti henkensä. questionsquestions.net

Konekaapparit saivat lentokoulutusta Cesna pienkoneilla, lennonopettajien mukaan he eivät olleet valmiita edes yksinlentoon Cesnalla. Boeing 767 koneen suunnistaminen kohdealueelle ja ohjaaminen päin pilvenpiirtäjää on erittäin vaativa tehtävä ja vielä paljon vaikeampi olisi ollut osua Pentagoniin aivan maanrajassa. 911-strike.com Esimerkiksi lento 77:n (Pentagon) väitettyjä pilotteja lentokouluttajat kutsuivat nimillä "tyhmä ja tyhmempi" ja heitä kehoitettiin lopettamaan lentotuntien ottaminen. Tarina itsemurhapiloteista on kuin wagmovie (vrt. elokuva Wag the Dog, häntä heiluttaa koiraa). Kun lukee kertomuksia kyseisten arabien edesottamuksista ei voi välttyä ajatukselta, että noiden poloisten pääasiallinen tehtävä olisi vain ollut liikkua ympäriinsä herättämässä huomiota, niin että jälkeenpäin mahdollisimman monet tulisivat kertomaan todistajanlausuntonsa heidän epäilyttävästä käytöksestään. Pitkin kesää lukemattomat kansalaiset raportoivat Yhdysvaltojen viranomaisille epäilyttävistä arabeista kotimaanlennoilla, mm näyttelijä James Woods.

Kuitenkin FBI varjosti heidän jokaista liikettään kunnes agentit alkoivat huolestua ja vaativat lupaa heidän pidättämisekseen. Tutkimusten jatkaminen sen sijaan kiellettiin ja agentit lopulta epätoivoissaan vetosivat CIA:han, mikä on erittäin epätavallista. Johtopäätös: "arabiterroristit" nauttivat korkean tason suojelusta. Poloiset arabit joko olivat vain "hyödyllisiä idiootteja", jotka eivät tienneet kenelle tekevät töitä ja edes sitä mikä tuo työ varsinaisesti on tai jonkin tiedustelupalvelun ammattilaisia, jotka katosivat saatuaan (harhautus-)operaationsa suoritettua.

Tarinoiden mukaan Muhamed Atta yritti huhti-toukokuussa 2001 saada USA:n maatalousviranomaisilta rahoitusta ruiskutuslentokoneen hankkimiseen. Atta puhui virkailija Johnette Bryantille auliisti terrorismista, osoitti suurta kiinnostusta viraston seinällä olleeseen Washington DC:n ilmavalokuvaan, vaati saada ostaa sen ja kyseli yksityiskohtia kaupungin maamerkeistä. Saatuaan kielteisen rahoituspäätöksen, Atta uhkaili bin Ladenin kostolla. Tässä todellakin propaganda on mitoitettu tyhmimmän kadunmiehen käsityskyvyn mukaan!

Hauska yksityiskohta on myös tarina Satam Al Suqamin (joidenkin tietojen mukaan Muhamed Attan) passista. Tuntematon henkilö antoi sen poliisille ja kertoi löytäneensä sen kadulta WTC:n läheltä ensimmäisen koneen iskeydyttyä pohjoistorniin. Tämän sanotaan todistavan, että kyseinen henkilö oli yksi lennon AA11 kaappareista. Tähän voidaan lisätä suomalaisessakin mediassa ollut maininta, että Muhamed Attan egyptiläinen isä kertoi tiedotusvälineille keskustelleensa poikansa kanssa iskun jälkeen puhelimessa, jolloin Muhamed kertoi mm että hänen passinsa oli varastettu. Vielä 2.9.2002 päivätyssä jutussa Attan isä väittää poikansa olevan elossa ja piileskelevän USA:n turvallisuusviranomaisia. On yllättävää, että vaikka mainittu passi säilyi ehjänä, niin lentokoneen musta laatikko kertomuksen mukaan tuhoutui täydellisesti. Itse asiassa kaikkiaan kolmen koneen yhteensä kuusi mustaa laatikkoa raportoidaan tuhoutuneiksi. Tämä ei mitenkään voi pitää paikkaansa, sillä laatikon sisällä oleva muistiyksikkö on äärimmäisen hyvin suojattu kestämään kaikki kuviteltavissa olevat olosuhteet. Lentojen yksityiskohdat halutaan selvästikin salata. Kaikkein luonnollisin vaihtoehto tosin on, että mitään mustia laatikoita ei ollut olemassakaan, sillä rakennuksiin iskeneet koneet eivät ehkä olleet lainkaan niitä, joiden niitten sanottiin olevan.

On muistettava myös, että julkaistuissa matkustajaluetteloissa ei ole lainkaan arabinimiä. Kuitenkin viranomaiset julkistivat kaappareiden henkilöllisyyden nopeasti juuri matkustajaluetteloihin vedoten. Julkaistuilta listoilta puuttuu kylläkin jopa kymmeniä nimiä, keitä he ovat? Jopa kahdeksan nimetyistä kaappareista löytyi myöhemmin aivan elävinä jostain muualta. Tämänkään jälkeen listoja ei korjattu. Media katsoo kuitenkin asialliseksi edelleen toitottaa 19:sta kaapparista, joista 15 oli saudeja! Olisiko aihetta olettaa, että kaikki ns. kaapparit toimivat varastetuilla identiteeteillä? Keitä he todellisuudessa olivat emme koskaan saa tietää. worldmessenger.20m.com ja welfarestate.com

Näiden miesten sanotaan olleen itsemurhakaappareita. Miksi niin moni heistä löytyi myöhemmin elossa?

http://www.saunalahti.fi/wtc2001/elossa.gif

Entä muut? Onko mitään syytä uskoa, että yhdenkään oikeaa henkilöllisyyttä tiedetään? FBI:n lista

http://www.saunalahti.fi/wtc2001/elossa2.gif

Tarinaa arabikaappareista voidaan tarkastella myös todennäköisyyslaskennan avulla. Terroristien operaatio kulkee lukuisten eri askelmien kautta kohti päämääräänsä. Jokaisen askelman on onnistuttava sataprosenttisesti. Tarkastellaanpa esimerkinomaisesti yhtä operaation askelmaa. Oletetaan, että lentokentän turvatarkastuksessa Yhdysvalloissa arabimiehen todennäköisyys päästä lentokoneeseen veitsen ja muitten varusteitten (kaasupullot ja -naamarit, lentäjänunivormut ym) kanssa on 50%. Tällöin todennäköisyys sille, että kaikki 19 kaapparia pääsevät koneeseen on 0,5 potenssiin 19, mikä on noin 0,000 002 (kaksi miljoonasosaa). Tilanne on sama kuin 19 kolikon heitto tuottaa tuloksen 19 klaavaa (kokeile). Virallisen tarinan toisistaan riippumattomien tapahtumaketjun osien muodostaman kokonaisuuden onnistumisen todennäköisyys on olematon. Tästä syystä sitä voidaan pitää perustellusti epäuskottavana. Ja kuitenkin joku älykäs henkilö suunnitteli tuon operaation pitäen onnistumisen mahdollisuutta hyvänä! Tämä absurdi tarina on ns. sattumateoria, jossa toinen osapuoli onnistuu kaikessa ja toinen osapuoli epäonnistuu kaikessa.

Entinen Saksan teknologiaministeri Andreas von Bülow totesi Tagesspiegelin haastattelussa 13.1.2002, ettei usko yhtään virallista selitystä 11.9. tapahtumista. Bülowin mukaan yleistä mielipidettä on pakotettu tiettyyn suuntaan ja ikävät kysymykset on jätetty kysymättä. Hän ihmettelee, miten Yhdysvaltojen 26 eri tiedusteluorganisaatiota yli 30 miljardin dollarin budjetteineen saattoivat epäonnistua. Heillä ei ollut aavistustakaan etukäteen, hävittäjäkoneet pysyivät kentillä ratkaisevien 60 minuutin ajan, mutta kuitenkin 48 tuntia jälkeen iskujen FBI julkisti listan kaappareista. Kuitenkin kymmenen päivän sisällä ilmeni, että seitsemän heistä oli yhä elossa. Ja nämä kaapparit, valmistautuessaan terrori-iskuun, jättivät jälkiä itsestään kuin vauhkoontunut norsulauma. Miksi he käyttivät omilla nimillään olevia luottokortteja? Miksi he ottivat lentotunteja omalla nimellään? He jättivät taakseen vuokra-autoja, joista löytyi arabiankielisiä lento-ohjekirjoja Boeing matkustajakoneisiin. FBI:n käsiin joutui myös testamentteja ja jäähyväiskirjeitä. Kaikki tämä kuin lasten piilota ja etsi -leikissä. 911-strike.com Von Bülow on tehnyt kirjankin aiheesta: Die CIA und der 11. September. Internationaler Terror und die Rolle der Geheimdienste, Piper Verlag, 270sivua.

19.4.2002 FBI:n johtaja Robert Mueller ilmoitti, ettei FBI ole löytänyt yhtään paperitodistetta Yhdysvalloista, Afganistanista tai muualta liittyen 11.9. iskuihin. Vaikka ns arabikaapparien liikkeistä ennen 11.9. on paljon tietoa, ei ole mitään todisteita, jotka liittäisivät heidät koko tapaukseen. Muellerin puhe Commonwealth Clubilla. - Michael Collins Piperin artikkeli
Paljon käytetty tekniikka erilaisissa salaisten palvelujen toteuttamissa salamurhissa ja terroriteoissa on kahden rinnakkaisen tapahtumalinjan käyttäminen. Toinen linja etenee huomiota herättävän näkyvästi tapahtumien liepeillä ja johtaa lopulta "yksinäisen hullun" tai "arabiterroristien" kiinnijäämiseen. Toinen linja etenee salaisesti ja siinä todelliset ammattilaiset toteuttavat teon. (parallel track)

On syytä myös muistaa, että eräät tunnetut "arabiterroristit" ovat itse asiassa olleet Mossadin agentteja. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat Abu Nidal ja Abu-Abbas (Achille Lauron tapaus). Mossadin kerrotaan tukeneen myös terroristijärjestöjä Hamas ja Jihad taistelussa PLO:ta vastaan. investigatemagazine
Hamas-arkisto: prisonplanet
Terroritekojen organisoiminen vastustajan nimissä (musta propaganda) saattaa olla paljon luultua yleisempää. Terrorismi on nimittäin mitä hyödyllisin vihollinen, kun halutaan edistää omaa agressiivista ulko- ja sisäpolitiikkaa. On syytä vahvasti epäillä esim Venäjän järjestäneet itse kaikki "tshetsheeniterroristien" edesottamukset nykyisen Tshetshenian sodan aikana.


Toimivatko lentokoneet kauko-ohjauksella? Ryhmä amerikkalaisia sotilas- ja siviililentäjiä eversti evp Donn de Grand-Prén johdolla on julkaissut oman tutkimuksensa, joka ei pidä virallista versiota arabikaappareista mahdollisena. 11.9. tapahtumat edellyttivät heidän raporttinsa mukaan äärimmäistä sotilaallista ammattitaitoa operaation johtamisessa, viestinnässä ja kontrolloimisessa. Joko lentokoneita ohjasivat kokeneet hävittäjälentäjät tai ne toimivat kauko-ohjauksella. Miksi yhdenkään koneen pilotti ei toiminut koulutuksensa mukaisesti ja syöttänyt nelinumeroista kaappauksesta kertovaa koodia transponderiin (toisiotutka)? Lentokoneen kaappaaminen elektronisesti on täysin mahdollista käyttäen AWACS-systeemiä (Airborne Warning and Control System).

http://the-news.net/cgi-bin/story.pl?title=September%2011%20-%20US%20Government%20accused&edition=all

Ilmavalvonta petti?

Rutiinitoimenpide, kun matkustajakone poikkeaa reitiltään, tai kytkee toisiotutkan pois päältä, on lähettää hävittäjä tarkastamaan tilanne. Koko sen lähes kahden tunnin ajanjakson aikana ensimmäisen koneen kaappauksesta aina Pensylvaniassa tippuneeseen koneeseen, Yhdysvaltain ilmapuolustus oli lamaantunut. On muistettava, että puhumme erittäin vilkkaasti liikennöidystä ilmatilasta, jossa riskejä ei voida ottaa. Lennonkeskeytysmenettely (intercept) on rutiinitoimenpide, joka toteutettiin esim syyskuun 2000 ja kesäkuun 2001 välisenä ajanjaksona 67 kertaa (FAA news release Aug/9/02).

Lento 11 kaapattiin aamulla noin kello 8.13 ja lento 93 tippui 10.13 .NORAD, Pohjois-Amerikan ilmapuolustusesikunta kertoi, ettei sillä ole omia tutkia, joilla seurata koneita Yhdysvaltain maa-alueen päällä, vaan että se joutuu turvautumaan siviilitutkiin. Siviililennonjohto puolestaan selitti, ettei ole mahdollista seurata konetta, joka on kytkenyt toisiotutkan pois päältä. Sattumoisin ilmapuolustuksen määräyksiä muutettiin kesäkuun 1.6. 2001 ja uusien määräysten mukaan vaaditaan puolustusministerin valtuutus, että ilmavoimat voi ryhtyä toimenpiteisiin esim kaapatun matkustajakoneen suhteen.

Esimerkiksi Pentagoniin iskeneen koneen (lento 77) sanotaan lähteneen Dullesin kansainväliseltä lentokentältä klo 8.20 , lentäneen poispäin Washingtonista ja 8.56 kadonneen tutkasta Ohion rajalla. Tämän sanotaan johtuneen toisiotutkan kytkemisestä pois päältä. Todellisuudessa toisiotutkan kytkeminen pois ei hävitä lentokonetta tutkasta, vaan ainoastaan lentokone ei enää lähetä lennonjohdolle omia identifioimistunnuksiaan ja eräitä tietojaan, mm lentokorkeutta. Samaisen koneen sanotaan ilmestyneen uudelleen tutkan ruudulle hieman Washingtonin eteläpuolella ja sitten iskeneen Pentagoniin uskomattoman spiraalilaskeutumisen päätteeksi osuen tarkalleen ensimmäiseen kerrokseen ja tehden kuvasta arvioiden noin pari-kolme metriä korkean ja alle kymmenen metriä leveän reiän rakennuksen ulkoseinään. Huom. ulkoseinä romahti alas vasta noin puoli tuntia myöhemmin tuntemattomasta syystä. Edellä kerrottujen tietojen perusteella olisi oikeutettua tehdä johtopäätös, että aivan muu kone iskeytyi Pentagoniin, ei lento 77. Itseasiassa lennonjohtajat kertoivatkin luulleensa konetta hävittäjäksi sen ketterien liikkeitten perusteella. Oheinen kuva näyttää sen reiän, mistä Boeing 757:n väitetään syöksyneen sisään Pentagoniin. (911dossier.co.uk)

Aina kun lento-onnettomuus, konekaappaus tms sattuu Yhdysvalloissa, tehdään asiasta perusteellinen tutkimus. Tällä kertaa: ei mitään. Andrewsin lentotukikohta Washingtonin kupeessa, jonka tehtäviin kuuluu myös Valkoisen talon suojeleminen, ilmoitti internetsivuillaan vielä 11.9. hälytysvalmiista hävittäjäkoneistaan, seuraavana päivänä samaiset sivut kertoivat Washingtonin suojana olevan pelkkiä kuljetuskoneita.

Syyskuun 11. sotapelit ja -harjoitukset

NORAD oli pitänyt lentokoneen kaappauksia ja törmäyksiä rakennuksiin sisältäneen harjoituksen aiemmin kesällä 2001. FAA (Federal Aviation Administration) oli pitänyt "ammu alas kaapattu kone"-harjoituksen ja Pentagonissa oli pidetty jo lokakuussa 2000 simulaatioharjoitus (Pentagon Mass Casualty Exercise, MASCAL) lentokoneen törmäyksestä. Miten on mahdollista väittää (kuten Condi Rice), että tämän tyyppistä terroristihyökkäystä ei oltu edes osattu kuvitella?

Puolustusministeriön tiedustelu-upseeri Timothy McNiven on kertonut olleensa v. 1976 Saksaan sijoitetussa Yhdysvaltojen armeijan yksikössä värvättynä. Yksikkö sai tehtäväkseen laatia suunnitelman matkustajakoneiden käyttämisestä terrorihyökkäykseen World Trade Centeriä vastaan. Suunnitelma liittyi laajempaan kongressin valtuuttamaan ilmailuturvallisuuden parantamiseen liittyvään hankkeeseen. McNiven kertoo saaneensa pysyväisluonteisen käskyn tuoda tietonsa julkisuuteen, jos laadittu terrorihyökkäys suunnitelma joskus toteutetaan.

Useita sotaharjoituksia pidettiin juuri syyskuun 11. päivänä ja nämä harjoitukset ja sotapelit saattavat olla ratkaisun avain koko terrori-iskujen selvittämiselle. Luotiin sekava tilanne, jossa ei enää kukaan tiennyt mikä on totta ja mikä vain harjoitukseen kuuluvaa.

Huippusalainen National Reconnaisance Office (NRO) ja CIA aloittivat aamulla 11.9. simulaatioharjoituksen, jossa lentokoneen oli määrä törmätä NRO:n päämajaan. Ilmavoimien VIGILANT GUARDIAN -harjoitus puolestaan jatkui jo toista päivää. NORAD ja Yhdysvaltojen asevoimien johto pitivät yhteisen harjoituksen, jossa ainakin yksi, mutta lähes varmasti useita oikeita lentokoneita lennettiin ja jotka teeskentelivät kaapattuja koneita. Entinen Valkoisen talon terrorismin vastainen viranomainen Richard Clarke mainitsee kirjassaan "Against All Enemies", että oli myös harjoitus nimeltä VIGILANT WARRIOR. Lisäksi oli NORTHERN VIGILANCE, jossa harjoiteltiin Venäjältä tulevaa strategista ilmaiskua vastaan. Myös koodinimi Northern Guardian mainitaan. Lisäksi New Yorkissa oli määrä aloittaa 12.9. triPOD -bioterroriharjoitus.

Miksi WTC sortui?

Syyskuun 11:nnen tapahtumista Yhdysvalloissa kaikkein dramaattisin ja seurauksiltaan kauaskantoisin oli World Trade Centerin kaksoistornien totaalinen tuhoutuminen täysin ennen näkemättömällä tavalla. Tuhoa täydensi eri korttelissa sijainneen 47-kerroksisen WTC-7:n täydellinen ja nopea sortuminen myöhään samana iltapäivänä. Yleinen käsitys ja myös tehdyt selvitykset pitävät lentokoneiden törmäyksiä ja tulipaloja sortumien syynä. Onnettomuustutkintaa ei ole kuitenkaan kyetty viemään päätökseen.

Onnettomuustutkinta

WTC:n tuhoutuminen oli yksi kaikkien aikojen suurimmista rakennuskatastrofeista, jossa vajaat 3000 ihmistä menetti henkensä. Tuli ei ole ennen eikä jälkeen tuota päivää saanut teräsrunkoista palosuojattua korkeaa rakennusta sortumaan. Näistä syistä voisi luulla, että sortumien onnettomuustutkintaan olisi panostettu tavallista enemmän.

WTC:n onnettomuustutkinnan organisoi FEMA (Federal Emergency Management Agency) yhdessä Structural Engineering Institute of the America Society of Civil Engineers (SEI/ASCE) -järjestön ja New Yorkin kaupungin kanssa. Tutkijaryhmä koostui vapaaehtoisinsinööreistä, jotka saivat rahoitusta vaatimattomat 600 000 $. Tutkijoita ei päästetty onnettomuuspaikalle yhtä opastettua kierrosta lukuunottamatta, eikä heillä ollut lainkaan valtaa raivaustyötä suorittavien urakoitsijoitten suhteen. Edes WTC:n rakennusten piirrustuksia ei luovutettu tutkijoille kokonaisuudessaan.

New Yorkin pormestari Rudi Giuliani oli asettanut Ground Zeron raivauksen ensisijaiseksi tavoitteeksi. Teräsromua alettiin kuljettaa nopeasti ulos maasta, Kiinan ja Intian sulattoihin kierrätykseen. Tutkimusryhmän onnistui pelastaa joitain teräskappaleita Fresh Kills -täyttömaa-alueelta, mikä toimi romun välivarastona. Arvostettu ammattilehti Fire Engineer julkaisi päätoimittaja Bill Manningin vihaisen artikkelin tammikuussa 2002, jossa hän tuomitsi terästen poiskuljetuksen laittomana todistusaineiston hävityksenä. Manning käytti FEMA:n organisoimasta tutkimuksesta nimitystä "Half Baked Farce".

Keväällä 2002 FEMA julkaisi loppuraporttinsa ja se päätyi epävarmoihin johtopäätöksiin. Kaksoistorneista todettiin, ettei "sortumaan johtanutta tapahtumaketjua kyetty varmuudella määrittämään". Raportti piti kuitenkin todennäköisenä kerroslaattojen sortumista toistensa päälle eli ns. pannukakkuteoriaa. WTC-7:n osalta raportti on vielä epämääräisempi: "tulipalojen luonne WTC-7:ssä ja se miten ne aiheuttivat rakennuksen sortumisen on tuntematon tällä hetkellä".

FEMA:n olemattomalla rahoituksella tuottamaa epäpätevää tutkimusta alkoi syksyllä 2002 jatkaa NIST (National Institute for Standards and Technology) tietokonesimulaatioiden avulla. Raportin julkaisua on lykätty jo useita kertoja ja tällä hetkellä se on luvattu syyskuussa 2005 ja WTC-7:n osalta vasta joulukuussa.

Sortumisen aikana havaitut ilmiöt

Eri ammattilehdissä on julkaistu myös lukuisia asiantuntijoitten artikkeleita kaksoistornien sortumisesta. Yleinen käsitys on, että lentokonepolttoaine sai aikaan poikkeuksellisen ankarat tulipalot, jolloin teräsrakenteet pehmenivät ja sortuminen alkoi. Sortuminen jatkui alas asti, koska putoamaan lähteneellä rakennuksen huipulla oli niin suuri liikemäärä, että se murskasi kaiken alleen.

Kumpikaan näistä käsityksistä ei perustu tutkimustietoon. Sekä FEMA että NIST ovat todenneet lentokonepolttoaineen palaneen pois parissa minuutissa ja sen merkitys on ollutkin vain toimistopalojen sytyttämisessä. WTC-2:ssa polttoaine paloi suurimmalta osin rakennuksen ulkopuolella näyttävässä tulipallossa, eikä tuossa tornissa tuli edennyt koskaan kuin noin puoleen kerrosalasta parissa eri kerroksessa. WTC-2:n 78. kerrokseen kiivenneet palomiehet raportoivatkin radioitse tulen rajoittuneen kahteen taskuun ja sen sammuttamiseen tarvittavan kaksi letkulinjaa, eikä mikään viitannut sortumisvaaraan. Kaksi minuuttia radioviestien jälkeen WTC-2 sortui.

Otteita palomiesten nauhalta: http://www.thememoryhole.org/911/firefighter-tape-excerpts.htm

On myös erittäin kyseenalaista, voiko rakennuksen yläosa, joka WTC-1:n osalta käsitti vain n. 15 kerrosta ja tietoliikennemaston, murskata koko alapuolisen terveen ja alaspäin koko ajan jykevöityvän kantavan rakenteen yksinomaan omalla liikemäärällään. WTC:n kantavat rakenteet oli eri lähteiden mukaan mitoitettu kantamaan joka kohdassa tornia yläpuolinen rakenne kuusinkertaisena. Reilu ylimitoitus johtui siitä, että tornit oli suunniteltu kestämään hirmumyrskyjä ja jopa Boeing 707 matkustajakoneen törmäys. Tornien rakennesuunnittelija Frank A. DeMartini on kertonut haastattelussa, että tornit olisivat todennäköisesti kestäneet useiden matkustajakoneiden törmäykset, sillä pilarirunko on kuin suuri hyttysverkko, johon kone vain puhkoo reikiä. Se ei aiheuta suurtakaan vahinkoa verkolle.

FEMA:n raportti kirjaa tornien sortumisajoiksi 8 ja 10 sekuntia perustuen seismisiin havaintoihin. Videoilta mitatut ajat ovat kuitenkin pitempiä, arviot vaihtelevat 10-16 sekunnin välillä. Suomessa tekniikan tohtori Heikki Kurttila on tehnyt laskelmia juuri liikemäärään ja romahdusaikoihin liittyen. Kurttilan tutkimuksen mukaan sortuminen alas asti on mahdotonta ellei koko tornin kantavaa rakennetta (alas asti) ensin kuumenneta niin korkeaan lämpötilaan, että sen varmuuskerroin on pudonnut alle yhden. Tällöinkin päästään nopeimmillaan 20 sekunnin sortumisaikaan.

Nopeus ei ollut kuitenkaan sortumisen ainoa outo piirre. Sortumat tapahtuivat täysin symmetrisesti suurimman mahdollisen vastuksen reittiä. Rakennusten potentiaalienergia ei ollut kokonaisuudessaan käytettävissä alapuolisen rakenteen rikkomiseen, sillä kaikki kerroslaattojen betoni ja sisustusmateriaali pulverisoitui ja suuri osa teräsromusta sinkoutui etenevästä sortumakohdasta sivuille. Näin tapahtui oletettavasti koko ulkosivujen pilaristoille.

Lukuisat raunioilla työskennelleet ihmiset ovat kertoneet hämmästyneinä, miten rauniossa ei ole muuta kuin terästä ja harmaanruskeaa pölyä. Kaikki tornien betoni ja sisustusmateriaalit pulverisoituivat hienoksi pölyksi, jonka partikkelikoko oli 70-300 mikronia. Syntynyt pölypilvi käyttäytyi kuten tulivuorenpurkausten yhteydessä esiintyvät pyroklastiset virrat. Pilvi laajeni selvärajaisena ympäröivien toimistotalojen korkuisena laajalle ympäristöön. Laajenemisilmiön loputtua pilvi alkoi ajelehtia tuulen mukana ja levitä yhä laajemmalle Etelä-Manhattanille ja viereisiin kaupunginosiin.

WTC:n rauniot savusivat kuukausia. Viisi päivää sortumisen jälkeen NASA ja USGS suorittivat lämpökamerakuvauksia, jotka mittasivat korkeimmillaan 747 C asteen lämpötiloja raunioissa. Tämä siitä huolimatta, että palolaitos ruiskutti kuumiin kohtiin jatkuvasti vettä. Ja tornien huipulla sijainnet suuret sprinklerisysteemin vesisäiliöt luovuttivat vetensä raunioihin. Seitsemän viikkoa sortuman jälkeen raivauksiin osallistunut yhtiö LiRo kertoi nostaneensa raunioista punahehkuisia teräksiä. Peter Tully Tully's Constraction -yhtiön johtaja kertoi lehtihaastattelussa, että tornien kellarikerroksista oli löytynyt lammikkoja sulanutta terästä. Samanlainen löytö oli tehty myös WTC-7:n alta. Minkäänlainen kerosiini- tai toimistopalo ei kykene sulattamaan rakenneterästä. Kohonneita lämpötiloja näkyy vielä viisi kuukautta myöhemmin otetuissa lämpökamerakuvissa.

WTC-7:n sortuminen

Vähemmälle huomiolle on jäänyt kolmas sortunut pilvenpiirtäjä WTC-7. Rakennus sijaisi eri korttelissa, eikä FEMA:n piirtämän romun laskeumakartan mukaan joutunut alttiiksi raskaan teräsromun putoamiselle. Rakennuksessa syttyi joitain tulipaloja, joiden todellinen luonne erityisesti rakennuksen savuavalla eteläsivulla on jäänyt epäselväksi. Vastakkaisella puolella tulta näkyy kahdessa kerroksessa pienet pesäkkeet.

Klo 17.20 tämä 47-kerroksinen rakennus sortui nopeasti oman pohjapinta-alansa sisälle vahingoittamatta pahasti viereisiä Verizon-rakennusta ja postitaloa. Viralliset tutkimukset spekuloivat tulipalolla sortumisen syynä. Selitys vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, kun muistetaan ettei rakennukseen ollut törmännyt lentokonetta, eikä siinä ollut edes vakavia tulipaloja. Sortumista osattiin lisäksi odottaa. Pelastustöihin osallistunut liikkeenjohdon konsultti Indira Singh on kertonut, että palolaitos jo hyvissä ajoin alkoi tyhjentää rakennuksen ympäristöä kertoen, että rakennus tullaan ottamaan alas.

Samoin rakennuksen haltija Larry Silverstein on PBS-dokumenttifilmillä America Rebuilds todennut saaneensa palolaitoksen komentajalta puhelun, jolloin hän ehdotti rakennuksen alas ottamista ihmishenkien säästämiseksi. Silverstein käyttää sanontaa "pull it" (lyhennös ilmaisusta pull down). Näihin lausuntoihin on helppo yhtyä, sillä rakennuksen sortuminen todella muistuttaa tavanomaista räjähdyspurkua. Rakennus tulee erittäin siististi ja hallitusti alas ja sen ulkoseinät kaatuvat romukasaan sisäosien päälle. Myös WTC-7:n sortuminen saa aikaan selvärajaisen nopeasti laajenevan pölypilven ja rakennuksen rauniot olivat pitkää erittäin kuumat.

Mikseivät onnettomuustutkijat huomanneet räjähdyspurkamiselle tunnusomaisia piirteitä? Jopa uutisankkuri Dan Rather totesi spontaanisti WTC-7:n sortumisen muistuttavan räjähdyspurkamista. Kun räjähdyspurkamisen vaihtoehtoa miettii hieman pitemmälle, huomataan ettei rakennuksen panostaminen olisi ollut mahdollista suorittaa muutamien tuntien ajassa. Räjähdyspurkaminen edellyttää mieluiten useiden viikkojen valmistelua. Se puolestaan viittaa sisäpiirin osallisuuteen tässä rikoksessa.

Kuka hyötyi World Trade Centerin tuhoutumisesta?

WTC:n rakennusten sortumisen syyn selvittämisen suurin ongelma on se, että ne ovat erittäin poliittisia tapahtumia. Sortumat ovat koko syyskuun 11:nnen tapahtumien psykologinen kohokohta. Terrori-iskujen pelotusvaikutus ja kauhu kulminoituu sortuvissa kaksoistorneissa. Tästä syystä tapahtumien puolueeton selvittäminen ei ole ollut mahdollista. Onnettomuustutkijat eivät ole voineet ottaa huomioon räjähdysaineitten käyttöä sortumien syynä, sillä se vaarantaisi koko kertomuksen al-Qaidan hyökkäyksestä Yhdysvaltoja vastaan.

On yleinen harhaluulo, että WTC-isku aiheutti suuria menetyksiä yksityiselle pääomalle Yhdysvalloissa. Ehkä rikoksen selvittämisessä auttaisi vanha nyrkkisääntö: seuraa rahaa. WTC-kompleksi oli New Yorkin ja New Jerseyn satamalaitoksen omistama. Torneissa oli asbestiongelma ja niitten purkamistakin oli kaavailtu. Purkaminen kuitenkin todettiin erittäin vaikeaksi ja kalliiksi.

Satamalaitos solmi koko WTC-kompleksista 99-vuoden leasingsopimuksen Larry Silversteinin kiinteistöyhtiön kanssa ja se astui voimaan 24.7.2001, kuusi viikkoa ennen iskuja. Silverstein sai sopimukseen poikkeuksellisen terrorismilausekkeen, jolla hän sai mahdollisuuden vetäytyä vastuistaan satamalaitosta kohtaan, mikäli WTC:tä kohtaa terrori-isku. Lisäksi Silverstein korotti vakuutussummat moninkertaisiksi.

Helmikuussa 2002 Silverstein Properties sai WTC-7:n osalta 861 miljoonan dollarin korvauksen, huolimatta siitä että hän oli myöntänyt julkisesti rakennuksen tuhoamisen tapahtuneen hänen omasta ehdotuksestaan. Silversteinin alkuperäinen investointi rakennukseen oli 386 miljoonaa dollaria. Muun kompleksin osalta Silverstein aloitti pian iskun jälkeen oikeustaistelun, jossa hän vaati vakuutusyhtiöiltä kaksinkertaista maksua väittäen terrori-iskuja olleen kaksi. Silverstein voitti jutun ja vakuutusyhtiöt määrättiin korvaamaan 2,2 miljardia dollaria. Kokonaiskorvaus voi nousta vielä huomattavasti suuremmaksi.

Myös vakuutusyhtiöt hyötyivät, sillä ne nostivat teräsrunkoisten toimistorakennusten vakuutusmaksuja jopa viisinkertaisiksi, sillä oli käynyt ilmi, että vastoin aikaisempaa käsitystä, teräsrunkoiset rakennukset eivät kestäkään tulta. Satamalaitos pääsi eroon heikosti tuottavista asbestiongelmaisista torneistaan ja New Yorkin kaupunki ja liittovaltio tulivat apuun tontin siivoamisessa. Bushin hallinto sai sopivan syyn maailmanlaajuiselle sodalleen terrorismia vastaan ja huomattavasti Silversteiniakin isommat sijoittajat saivat liittovaltion pumppaamaan miljardeja omistamaansa aseteollisuuteen. Liittovaltio auttoi tukiaisin jopa vaikeuksiin joutuneita lentoyhtiöitä. Ainoa kärsijä taisikin olla veronmaksaja.

Ympäristökatastrofi

WTC:n pilvenpiirtäjien sortumisessa syntynyt hieno pöly saastutti laajat alueet ympäristössä. Arviot pölyn kokonaimäärästä vaihtelevat välillä 1-10 milj. tonnia ja se muodosti esim 0,7 km:n päässä 10-15 cm paksun kerroksen. Pöly sisälsi valtavan määrän erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä tuhoutuneista toimistoista. Pölyksi muuttuivat tietokoneet, loisteputket, palovaroittimet, asbestipaloeristeet jne. New Yorkin viranomaiset eivät halunneet myöntää pölyyn liittyviä terveysvaaroja, vaan Etelä-Manhattanin ilma todettiin terveydelle vaarattomaksi jo 13.9., sillä Wall Street haluttiin avata mahdollisimman nopeasti. http://wtceo.org/

Ensimmäisinä sairastuivat raunioilla työskennelleet ihmiset. He alkoivat kärsiä hengitys- ja sydänoireista. Sitten joiltain pelastustöihin osallistuneilta tippuivat hampaat tai lähtivät hiukset. Oireita alkoivat saada myös lähiseudun asukkaat ja työntekijät. Hieno pöly tunkeutui kaikkialla rakennusten sisään ja sitä tuli lisää vaikka sitä yritettiin siivota pois. Raunioilla työskennelleet etsintäkoirat alkoivat saada outoja nenäkasvaimia ja kuolivat pian pois. Ihmiset, jotka eivät käyttäneet hengityssuojaimia alkoivat samoin kuolla. Näitten kuolemien kokonaismäärää on mahdotonta arvioida, sillä virallisesti ongelman olemassaolo kiistetään. (Haastattelut: Indira Singh , Matthew Tartaglia)

WTC-katastrofi toi jo parissa päivässä esiin vaikeita terveysvaikutuksia altistuneissa ihmisissä. Mitkä ovat pitkän aikavälin vaikutukset? Miten paljon syöpätapauksia tullaan näkemään myöhemmin? On paljon mahdollista, että New Yorkissa on kehittymässä suuri kansanterveydellinen aikapommi.
Lukijakommentti koskien mahdollista pienoisydinaseen roolia WTC:n rakennusten sortumisessa

Erillisartikkeli WTC:n rakennusten sortumisesta

YLÄLAITAAN

Miksi pörssikauppojen tutkimukset eivät johtaneet mihinkään?

Terrori-iskujen jälkeen havaittiin, että United Airlinesin ja American Airlinesin put-optioilla oli käyty aivan epätavallisen paljon kauppaa hieman ennen 11.9. Mediassa yleisesti kirjoiteltiin, että seuraamalla rahaa päästään terroristien jäljille. Kuinka kävikään? Tutkimukset eivät johtaneet mihinkään.

Suurin osa sisäpiirikaupoista tehtiin Deutschebankin Alex Brown -investointiosastolla. Tuota osastoa johti vuoteen 1998 asti "Buzzy" Krongard, jonka George Bush jr nimitti maaliskuussa 2001 CIA:n apulaisjohtajaksi vastuualueenaan tiedustelu ja pörssioperaatioiden reaaliaikainen seuranta. Kaupat tehtiin anonyymisti tietyllä portage-menettelyllä. Senaatti on osoittanut haluttomuutta kuulustella Krongardia. Näyttää siltä, että koska jäljet johtavat "väärään" suuntaan, asiaa ei haluta kaivella. Tiedustelupalvelu NSA on hävittänyt lakiin vedoten suuret määrät tiedusteluaineistoa, joka olisi kertonut pörssioperaatioista terrori-iskuja edeltäneinä viikkoina. (911dossier)

Thomas Keanin johtama 911-komissio totesi raportissaan kesällä 2004, että koska pörssikauppoja tehneillä henkilöillä ei voida osoittaa olevan kytkentää al-Qaidaan, niin kaupat eivät siksi mitenkään liity terrori-iskuihin.

Pernaruttokirjeet

Eräs syyskuun 11. jälkimainingeissa sattunut episodi olivat salaperäiset pernaruttokirjeet. Oliko niiden tarkoitus pelotella kansalaisia ja varmistaa Patriot Act-nimellä tunnetun lakipaketin läpimeno? FBI ei onnistunut tutkimuksissaan, vaikka kävi selville, että käytetty pernarutto oli tyypiltään samaa Ames-tyyppiä, jota Fort Detrickin tutkimuslaitos on kehittänyt. Joku myös teki perättömän ilmiannon Fort Detrickin entisestä työntekijästä, tohtori Ayaad Assaadista., joka egyptiläisenä olisi ollutkin ihanteellinen syyllinen. Mahdollisten henkilöiden lukumäärä, joilla olisi ollut mahdollisuus päästä käsiksi Fort Detrickin pernaruttobakteereihin rajoittuu muutamaan kymmeneen. Fort Detrick on toimittanut pernaruttoa lukuisille muille laboratorioille Yhdysvalloissa, mukaanlukien salaista työtä CIA:lle tekevät laitokset. On arveltu, että FBI:n kyvyttömyys edetä tutkimuksissaan liittyy siihen todennäköiseen vaihtoehtoon, että jäljet johtavat CIA:han ja Yhdysvaltojen hallitukseen. FBI pitää pääepäiltynään Fort Detrickissä työskennellyttä tiedemiestä Steven Hatfilliä, joka puolestaan väittää joutuneensa syntipukin rooliin.

Juutalainen everstiluutnantti Philip Zack erotettiin 1991 Fort Detrickistä, koska hänen väitettiin kiusaavan egyptiläistä tohtori Assaadia. Pari kuukautta myöhemmin valvontakamera rekisteröi Zackin tunkeutuvan luvatta laboratorioon. Oliko Zack se henkilö, joka teki perättömän ilmiannon tohtori Assaadista? (yirmeyahureview.com) (Globe and Mail)

Kolme riippumatonta tutkijaa, tohtori Leonard G. Horowitz, Michael Ruppert ja Stewart Webb, ovat kukin tahollaan tulleet samoihin tuloksiin pernaruton levittäjästä. Epäilyt kohdistuvat Kanatjan Alibekoviin (alias Ken Alibek) Hadron Advanced Biosystemsin johtajaan. Alibekov oli Neuvostoliiton bioaseiden testauslaitoksen "Preparat" ensimmäinen varajohtaja, kunnes loikkasi Yhdysvaltoihin 1992. Hän on työskennellyt mm CIA:n Clearvision-projektissa, joka kehitteli erittäin tarttuvaa ja vaarallista versiota pernaruton Ames-tyypistä. Tapaukseen liitettyjä yrityksiä ovat Battelle Memorial Institute (BMI), Hadron Advanced Biosystems ja DynCorp. (tetrahedron.org/news) (tetrahedron.org/articles) (hermes-press) (rense)

Johtava asiantuntija Pernaruttokirjeiden osalta on professori Barbara Hatch Rosenberg, mikrobiologi ja biologisen sodankäynnin asiantuntija, joka todisti kongressille aiheesta. Federation of American Scientists valitsi hänet tutkimaan Pernaruttokirjeiden tapausta. Tammikuussa 2002 professori Rosenberg antoi lausunnon:

"FBI on varmasti tiennyt jo kuukausia, että pernaruttokirjeet olivat sisäpiirin työtä. Hallituksen arvio Yhdysvaltojen pernarutto-ohjelmaan osallistuneitten ihmisten määrästä viimeisten viiden vuoden ajalta on 200 henkeä. Entisen puolustushallinnon tiedemiehen arvio niistä henkilöistä, joilla on käytännön kokemusta ja tarvittava pääsy (oikeisiin paikkoihin) on pienempi, alle 50. FBI on saanut asioista perillä olevista sisäpiirin lähteistä lyhyen listan epäillyistä henkilöistä, joilla on uskottava motiivi ja on löytänyt tai sille on annettu vihjeenä johtolankoja, jotka voisivat johtaa pitävään näyttöön. Tällä hetkellä FBI:llä täytyy olla hyvä käsitys siitä, kuka tekijä on"

Toinen biologisen sodankäynnin asiantuntija, professori Francis Boyle Indianan yliopistosta, yhtyy Rosenbergin näkemykseen. Professori Boyle on tunnustettu kansainvälisen lain asiantuntija, joka on todistanut kongressin edessä biologisen sodankäynnin laillisuuskysymyksissä ja joka oli avainasemassa laadittaessa vuoden 1989 Biological Weapons Anti-Terrorism Act -lakia. Hänen analyysinsa päätyy samoihin johtopäätöksiin kuin professori Rosenberg ja hän esittää ne vielä tylymmin.

"Uskon, että FBI tietää tarkalleen kuka oli näiden hyökkäysten takana ja he ovat päätelleet, että tekijä on joku joka oli tai on mukana laittomassa ja rikollisessa biologisen sodankäynnin tutkimuksessa, jota Yhdysvaltojen hallitus (CIA tai Pentagon) tai joku sen alihankkija suorittaa. Siitä syystä FBI ei tule asettamaan syyllistä edesvastuuseen".

Kuka hyötyi syyskuun 11. terrori-iskuista?

Yhdysvallat itse?

Kukaan ei ottanut vastuuta iskusta ja Osama Bin Laden kiisti syyllisyytensä. Osamaa on kutsuttu USA:n "virkaatekeväksi terroristiksi" jo vuosia. On esitetty teoria, että iskun tarkoitus oli provosoida USA hyökkäämään Afganistaniin tai muualle islamilaiseen maailmaan, joka puolestaan saisi aikaan pahoja levottomuuksia ja vallankumouksia useissa maissa, eikä vähiten Saudi-Arabiassa. USA on todella hyökännyt jo Afganistaniin ja Irakiin ja usea muukin valtio on "tappolistalla", mutta arabimaailma pysyy varsin rauhallisena.

Voidaan tietenkin tulkita, että amerikkalaisten joukkojen sitoutuminen epätoivoisilta näyttäviin miehitysoperaatioihin useassa maassa samanaikaisesti kuluttaa voimia ja lopulta tekee lopun Yhdysvaltojen supervalta-asemasta. Siinä mielessä voitaisiin katsoa myyttisen Osaman hyötyvän. Mutta toisaalta usea muukin taho on ollut tyytyväinen. Näistä merkittävimpinä USA:n uuskonservatiivit, Israelin Likud, Venäjä, Intia.....ylipäätään kaikki ne, jotka haluavat nimetä muslimit terroristeiksi.

Oletetaanpa, että terrori-iskujen tekijät onnistuivat tavoitteissaan. Mitä on tapahtunut 11.9. jälkeen? Yhdysvallat on perustanut sotilastukikohtia Keski-Aasiaan, hyökännyt Afganistaniin ja Irakiin, lähettänyt sotilaskouluttajia Georgiaan, mahdollisesti valmistelee hyökkäystä Iraniin, Syyriaan ja Pohjois-Koreaan, käy neuvotteluja sotilaallisesta yhteistyöstä lukemattomien maiden, kuten Kazakhstanin, Azerbaizhanin, Armenian ym kanssa. Sotilaita on lähetetty Kolumbiaan, Liberiaan ja myös Filippiineille, missä erikoinen "sota" on käynnissä. Kuitenkin Helsingin Sanomien tietojen mukaan sissiliike Abu Sayaf toimii siellä pikemminkin läheisessä yhteistyössä viranomaisten ja armeijan kanssa ja rikollisella toiminnalla saadut tuotot jaetaan näiden tahojen kanssa.

Yhdysvalloissa uutta lainsäädäntöä runnottiin nopeasti läpi. Erityisesti kansalaisvapauksia on rajoitettu, viranomaisten mahdollisuudet mielivaltaiseen toimintaan ovat oleellisesti lisääntyneet. Isänmaallinen hurmos on vaientanut demokraattisen puolueen täysin. Sotilasbudjettia kasvatettiin rajusti, ohjuspuolustusjärjestelmä päätettiin rakentaa ja USA irtaantui ABM-sopimuksesta. Herää kysymys, ovatko B-52, risteilyohjukset ja lentotukialukset oikeanlaisia aseita pieniä terroristisoluja vastaan. Mielestäni ei, näitä aseita tarvitaan toisenlaisten asioiden edistämiseen.

Maailmanlaajuinen viha muslimeja kohtaan kasvoi. Omakohtainen kokemukseni suomalaisten parista on, että vihamielisyys kaikkia islaminuskoisia kohtaan nousi pinnalle ja sen ilmaiseminen oli ikäänkuin hyväksyttävää. Voidaanko siis uskoa, että teon takana olisi islamilaisia terroristeja, en jaksa uskoa. Vaikka arabeilla (ja monilla muilla) olisikin paljon syytä vihata Yhdysvaltoja, ei tämänkaltainen monimutkainen ja erittäin vaativa isku ole mikään irrationaalisen vihan ilmaisu. Teko oli perusteellisesti suunniteltu ja sillä pyrittiin varmasti aivan tiettyihin tarkoitusperiin, mahdollisesti juuri niihin, jotka ovat nyt toteutuneet ja toteutumassa. Geopoliittisessa mielessä Yhdysvallat on ottanut suuria askelia aivan uusien maiden suuntaan ja lisää on tulossa. Paljon Yhdysvaltojen strategiasta voidaan lukea presidentti Carterin aikaisen tuvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbigniew Brzezinskin 1997 julkaistusta kirjasta The Grand Chessboard, American Primacy and Its Geostrategic Imperatives. Brzezinski nostaa Keski-Aasian maailmanherruuden kannalta keskeisimmäksi alueeksi maailmassa ja Uzbekistanin tärkeimmäksi maaksi siellä.

Yhdysvaltojen "terrorismin ja joukkotuhoaseiden vastaisen sodan" takana nähdään tarkastelijasta riippuen erilaisia syitä. Amerikkalaiset itse vakuuttavat pyrkivänsä taistelemaan kansainvälistä terrorismia vastaan, kuten Afganistanissa tai joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan, kuten Irakissa. Kuitenkin terroristien todellinen pesä, Saudi-Arabia on saanut olla rauhassa (toistaiseksi). Myös joukkotuhoaseiden uhkaan suhtaudutaan omituisen valikoivasti. Sanoisin, että Israel aiheuttaa joukkotuhoaseillaan monin verroin suuremman uhkan, kuin Irak. Tästä esimerkkinä on Amsterdamin esikaupunkiin lokakuussa 1992 rysähtänyt El-Alin jumbojetti, jonka lastina oli 10 tonnia hermokaasu sariinin raaka-aineita. Varsin monen lähiseudun asukkaan terveys tuhoutui tuon onnettomuuden seurauksena pysyvästi. On arvioitu Israelilla olevan jopa enemmän ydinaseita, kuin Britannialla.

Muiden muassa demokraattipuolueen presidenttiehdokkuutta ikuisesti tavoitteleva talousmies Lyndon LaRouche on esittänyt tulkinnan, että terrori-iskuijen tärkeä tavoite oli ehkäistä Yhdysvaltoja ja maailmantaloutta uhkaava romahdus. Samalla pelastetuksi tuli Bushin horjuvasti alkanut presidenttiys. Sanotaan myös Al Goren hyväksyneen Bushin kiistanalaisen valinnan presidentiksi lauseella: "antaa Georgen hooverisoitua", mikä viittasi 30-luvun pula-ajan presidentti Hooveriin.

Eräs suosittu tulkinta näkee kehityksen Yhdysvalloissa uuskonservatiivien vallankaappauksena, joka etenee askel askeleelta. v. 2000 vaalipetos, WTC, Patriot Act, Afganistan, Homeland Security, Irak, Patriot Act II....... Kuten Hitlerin valtaan nousu: von Papenin ja muiden juonima kanslerinimitys, Reichstagin tuhopoltto ja sitä seuranneet "terrorismilait", pitkien puukkojen yö jne.

Eräs silmiinpistävä piirre uuskonservatiivien joukossa on sionistijuutalaisten merkittävä rooli. Useilla merkittävillä juutalaisilla Bushin hallinnossa on kaksoiskansalaisuus (Israel-USA), kuten Paul Wolfowitchillä ja Richard Perlellä. Presidentti Bushin evankelisellä liikkeellä on erityisen lämmin suhde "valittuun kansaan". Ariel Sharon on sanonut 3.10.2001: "Aina kun me teemme jotain, te sanotte minulle Amerikan tekevän sitä tai tätä.....Haluan tehdä tämän teille nyt aivan selväksi: älkää olko huolissanne Amerikan painostuksesta Israelia kohtaan. Me juutalaiset kontrolloimme Amerikkaa ja amerikkalaiset tietävät sen." Pat Buchananin artikkeli Whose War?

Yhtenä Bushin hallinnon todennäköisenä tavoitteena voidaan pitää Yhdysvaltojen ylivallan vakiinnuttamista kaikkialla maailmassa. Jo vuonna 1993 silloinen ulkoministeri Dick Cheney laati ensimmäisen version suunnitelmasta "Amerikan vuosisata". Vuonna -97 perustettu "think tank" The Project for the New American Century, lyhyemmin PNAC, alkoi työstää Cheneyn suunnitelmaa ja v. 2000 se julkaistiin uudessa muodossaan "Rebuilding America's Defenses: Strategy, Forces and Resources for a New Century." Suunnitelma on saatavilla internetissä osoitteessa http://www.newamericancentury.org/ Se on paljastava dokumentti samalla tavalla kuin Hitlerin "Mein Kampf". Siinä selostetaan millaista ulkopolitiikkaa Yhdysvaltojen tulee toteuttaa, että Pax Americana saadaan luotua. Suunnitelmassa käydään yksityiskohtaisesti läpi Yhdysvaltojen asevoimat ja esitetään toimenpiteet niiden uudistamiseksi tätä tehtävää varten. Rumsfeldin puolustusministeriö onkin selvästi alkanut toteuttaa siinä esitettyjä toimenpiteitä.

Ehkä merkittävin lause koko suunnitelmassa löytyy sivulta 51. Suunnitelman toteuttamisesta todetaan: "muutosprosessista, vaikka se toisikin vallankumouksellisen muutoksen, tulee todennäköisesti pitkä, ellei sitten satu jokin mullistava tapahtuma - kuten uusi Pearl Harbor." Olen paljon kuullut voivottelua siitä, miksei kukaan aikoinaan lukenut Hitlerin puisevaa kirjaa, joka etukäteen kertoi mitä tuleman pitää. Nyt on samanlainen dokumentti saatavilla, eikä kukaan taaskaan sitä lue. Sain tuohon lauseeseen erään nuoren tutkijan kommentin: "Poliittisia manifesteja luettaessa hiukset nousevat usein pystyyn valtiosta riippumatta, kun lukija on ulkopuolinen diskurssista." Eli näinkin tuo voidaan ohittaa olankohautuksella.
Ks myös John Pilgerin 12.12.2002 päivätty artikkeli

Syyskuun 11. iskuja on molemmin puolin Atlanttia kuvailta suurena mahdollisuutena. Yhdysvalloissa se nähtiin suurena mahdollisuutena aloittaa sota. The Washington Post ja Bob Woodward kertovat miten jo terrori-iskuja seuranneena päivänä 12.9.2001 puolustusministeri Rumsfeld vaati hyökkäystä Irakiin. Ulkoministeri Powell sai kuitenkin muut vakuuttuneeksi siitä, että yleistä mielipidettä on ensin valmisteltava Irak-operaatioon. Siksi valittiin ensin toinen kohde: Afganistan. Yhdysvallat on aloittanut asevoimiensa varustamisen tavoitteena kyky suoriutua yhtäaikaisesti täysimittaisesta sodasta usealla eri sotanäyttämöllä.

Euroopan Unionissa puhuttiin myös suuresta mahdollisuudesta. Nähtiin, että terrori-iskut saavat Yhdysvallat takaisin monenkeskisen yhteistyön piiriin. Suomen Tarja Halonen puolestaan näki terrori-iskut suurena mahdollisuutena lähentyä Venäjää, "jolla myös on ongelmansa terrorismin kanssa". Nämä lausunnot ymmärrän joko kyynisenä valehteluna tai uskomattomana naiiviutena.