Yrjö Hakanen, Luonnonsuojeluliiton nettikolumni 15.2.07:
Onko kaikki kaupan?
Ilmastonmuutos osoittaa, että tarvitaan radikaaleja, koko taloudellisen kehityksen mallia koskevia muutoksia. Samalla se osoittaa, että aikaa ei ole hukattavissa.
Ydinvoiman lisärakentaminen on yritys ostaa lisää aikaa. Samasta on kyse, kun Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti koettaa selviytyä kuin koira veräjästä ostamalla päästöoikeuksia, vähentämättä omia päästöjä.
Tällainen linja on lyhytnäköinen, arvioipa sitä ympäristön tai talouden näkökulmasta. Nyt käytetään rahaa sellaisen teollisuuden tukemiseen, joka ei vähennä päästöjä eikä luo lisää pysyviä työpaikkoja. Saman rahan käyttäminen uusiutuvan energian ja energiaa säästävän teknologian edistämiseen tuottaisi sekä vähemmän päästöjä että enemmän työpaikkoja.
* * *
Taloudelliset arviot ilmastonmuutoksen kustannusten rajusta kasvusta, jos toimia lykätään, ovat saaneet moniin päättäjiin liikettä. Parempi niin, kuin ei mitään. Kyse ei ole kuitenkaan vain rahasta vaan paljon syvemmin koko talousjärjestelmästä.
Ihmisen ja luonnon riistolla on samat juuret. Kasaaminen kasaamisen vuoksi, tuotanto tuotannon vuoksi on kapitalismissa talouden syvin olemus. Kapitalismissa luonto on ”pelkkä kohde, pelkkä hyödyn asia; sitä ei tunnusteta enää mahdiksi sinänsä”, kuten Karl Marx kirjoitti. Aprés moi de déluge, minun jälkeeni vedenpaisumus, on pääoman tunnuslause.
Vihreistä arvoista on tullut entistä välittömämmin ihmiskunnan eloonjäämisen kysymys. Mutta vihreiden arvojen toteuttaminen, talouden sopeuttaminen luonnon uusiutumis- ja tuottokyvyn kannalta kestäviin puitteisiin vaatii punaisuutta, pääoman voitontavoittelun logiikan hylkäämistä.
* * *
Energiamarkkinoiden kehitys kertoo markkinaehtoisen ympäristöpolitiikan epäonnistumisesta.
Alan suuryhtiöt keräävät valtavia voittoja. Ne nostavat kotitalouksien laskuja keinottelemalla pohjoismaisella sähköpörssillä ja päästökaupalla. Samalla ne laiminlyövät investointeja energiaa säästävän teknologian ja uusiutuvan energian käytön kehittämiseen. EU:n yhteisten markkinoiden kehittäminen vain kiihdyttää keskittymistä ja monopolisoitumista.
Valtion ja monien kuntien energiantuotannon yksityistäminen on osoittanut suureksi virheeksi. Jos ilmastonmuutosta halutaan tosissaan torjua, on energiamarkkinat alistettava yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Se ei onnistu optioherrojen johdolla vaan tarvitaan alhaalta ylöspäin kasvavaa, osallistuvaa demokratiaa ja kansalaisliikkeitä.
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ilmoittavat aikovansa seuraavaan hallitukseen. Edes ydinvoima ei ole enää millekään eduskuntapuolueelle kynnyskysymys.
Eduskuntaan tarvitaan selkeä punavihreä oppositio ja vaihtoehto. Kaikki ei saa olla kaupan.
Onko kaikki kaupan?
Ilmastonmuutos osoittaa, että tarvitaan radikaaleja, koko taloudellisen kehityksen mallia koskevia muutoksia. Samalla se osoittaa, että aikaa ei ole hukattavissa.
Ydinvoiman lisärakentaminen on yritys ostaa lisää aikaa. Samasta on kyse, kun Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti koettaa selviytyä kuin koira veräjästä ostamalla päästöoikeuksia, vähentämättä omia päästöjä.
Tällainen linja on lyhytnäköinen, arvioipa sitä ympäristön tai talouden näkökulmasta. Nyt käytetään rahaa sellaisen teollisuuden tukemiseen, joka ei vähennä päästöjä eikä luo lisää pysyviä työpaikkoja. Saman rahan käyttäminen uusiutuvan energian ja energiaa säästävän teknologian edistämiseen tuottaisi sekä vähemmän päästöjä että enemmän työpaikkoja.
* * *
Taloudelliset arviot ilmastonmuutoksen kustannusten rajusta kasvusta, jos toimia lykätään, ovat saaneet moniin päättäjiin liikettä. Parempi niin, kuin ei mitään. Kyse ei ole kuitenkaan vain rahasta vaan paljon syvemmin koko talousjärjestelmästä.
Ihmisen ja luonnon riistolla on samat juuret. Kasaaminen kasaamisen vuoksi, tuotanto tuotannon vuoksi on kapitalismissa talouden syvin olemus. Kapitalismissa luonto on ”pelkkä kohde, pelkkä hyödyn asia; sitä ei tunnusteta enää mahdiksi sinänsä”, kuten Karl Marx kirjoitti. Aprés moi de déluge, minun jälkeeni vedenpaisumus, on pääoman tunnuslause.
Vihreistä arvoista on tullut entistä välittömämmin ihmiskunnan eloonjäämisen kysymys. Mutta vihreiden arvojen toteuttaminen, talouden sopeuttaminen luonnon uusiutumis- ja tuottokyvyn kannalta kestäviin puitteisiin vaatii punaisuutta, pääoman voitontavoittelun logiikan hylkäämistä.
* * *
Energiamarkkinoiden kehitys kertoo markkinaehtoisen ympäristöpolitiikan epäonnistumisesta.
Alan suuryhtiöt keräävät valtavia voittoja. Ne nostavat kotitalouksien laskuja keinottelemalla pohjoismaisella sähköpörssillä ja päästökaupalla. Samalla ne laiminlyövät investointeja energiaa säästävän teknologian ja uusiutuvan energian käytön kehittämiseen. EU:n yhteisten markkinoiden kehittäminen vain kiihdyttää keskittymistä ja monopolisoitumista.
Valtion ja monien kuntien energiantuotannon yksityistäminen on osoittanut suureksi virheeksi. Jos ilmastonmuutosta halutaan tosissaan torjua, on energiamarkkinat alistettava yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Se ei onnistu optioherrojen johdolla vaan tarvitaan alhaalta ylöspäin kasvavaa, osallistuvaa demokratiaa ja kansalaisliikkeitä.
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ilmoittavat aikovansa seuraavaan hallitukseen. Edes ydinvoima ei ole enää millekään eduskuntapuolueelle kynnyskysymys.
Eduskuntaan tarvitaan selkeä punavihreä oppositio ja vaihtoehto. Kaikki ei saa olla kaupan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kallea naurattaa aina kommunistien puhuessa ympäristön puolesta - kommunistien, maailman suurimman ympäristövaaran.
/Kalle, joka antaa kommunistien tekojen puhua heidän aatteensa puolesta ja kintaalla viittää heidän puheilleen - teot puhukoot.
sellainen totuus että maapallomme ei pelastu muuten kuin nolla kasvulla,miten se toteutetaan kapitalistisessa systeemissä?
Taloudellinen kasvu ja luonnonsuojelu eivät ole toisiaan poissulkevia. Kyse on hintalapun panemisesta luonnolle. Päästövero on hyvä esimerkki. Markkinataloutta voi ohjata rahalla.
Jos sähkön kulutus todella halutaan laskuun se käy helposti. Nostetaan sähkön hinta vaikka kaksinkertaiseksi, niin johan kulutus laskee. Kuudes ydinvoimala tulee tarpeettomaksi. Eikä mitään naukumista, että köyhillä ei ole varaa ja kapitalistit maksakoot. Eikä kannata säikähtää, jos osa teollisuudesta häipyy Suomesta.
Eihän tämä käy. Kansa ei ole todella valmis tinkimään elintasostaan tippaakaan.
Sosialistinen tuotanto on käytännössä osoittautunut maailman saastuttavimmaksi tuotannoksi, joten siitä ei kannata ottaa mallia.
Tuo uusiutuva poltto aine. Mitä on nämä kanto läjät ja risut tukit teiden varrella. Onko ne kapitalistien ryöstö saalista metsän omistajalta? Ainaskin ne on uusiutuvia poltto aineita.
Näitä on alkanut ilmestymään neljän viimeisen vuoden aikana. Vaikkei SKP tai KTP ole eduskunnassa.
Luin jostakin, että Raumalle UPM:lle olisi tullut laitos joka polttaa Metsä jätettä.
Jokohan siellä Baikal järven rannassa olevaan sellutehtaaseen on rakennettu puhdistus laitos?
Eikös nämä yksityiset kaukolämpö laitokset toimi aivan moitteettomsti. Pitäisikö niiden toimintaa monimutkaistaa vielä lautakunta (neuvostoilla) työskentelyllä?