Paasto

Etkö sitten paastoa? Tämän päivän kristityt paastoavat paljon, mutta eivät he siitä huutele.
sana sanoo:>>Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,
etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Seuraavassa Saarisalon sanakirjan paasto-sanan selitys. Kirjasta jää oikeastaan kokonaan pois paaston diakoninen puoli, mutta muuten se on ok.

Paasto eli kieltäytyminen ruoasta ja juomasta, osoittaa nöyrtymistä Jumalan edessä. Myös VT:ssa sillä on paikkansa uskonnollisen nöyrtymisen merkkinä, sitä osoittaa jo p:sta usein käytetty sanonta: nöyryyttää sieluaan, kurittaa itseään, Sen mukaisesti paaston tarkoituksena on lannistaa sekä liha että sielu, jotta Jumalan Henki paremmin saisi hallitusvallan. Paastoon liittyi usein muitakin surun tai katumuksen ilmauksia, kuten surupuvun käyttö, vaatteiden repiminen, paastooja virui maassa, ei peseytynyt eikä voidellut itseään öljyllä, vaan sirotteli multaa tai tuhkaa päähänsä. Oli säädetty yksipäiväinen paasto, illasta toiseen iltaan, ja silloin oli kaiken ruoan nauttiminen ankarasti kielletty, «Est. 4:16»:ssa mainitaan kolmipäiväinen ankara paasto.
Yleisen merkityksensä mukaisesti paasto liittyi tappioihin, tai muihin yleisiin onnettomuuksiin, yleistä synnintekoa seuranneeseen katumukseen, luultavasti myös tärkeisiin yrityksiin. Yksityishenkilöt paastosivat samoista syistä: murheen merkiksi, vainajaa surressaan, katuessaan, ja anoessaan jonkin onnettomuuden torjumista. Myöhemmin paastottiin myös valmistuttaessa vastaanottamaan Jumalan ilmoitusta. Ainoa säännöllinen lain määräämä paasto oli suurena sovintopäivänä. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen säädettiin yhä lukuisampia paastoja. Baabelin pakkosiirtolaisuudessa oli näet tullut tavaksi viettää vuosittain 4 paastopäivää, nimittäin neljäntenä kuukautena muistoksi Jerusalemin valloituksesta, jonka Nebukadressar oli suorittanut, viidentenä kuukautena pyhän kaupungin ja temppelin hävityksen muistoksi, seitsemäntenä kuukautena Gedaljan murhan muistoksi ja kymmenentenä kuukautena sen muistoksi, että silloin oli aloitettu Jerusalemin piiritys. Näitä vuotuisia paastoja juutalaiset noudattivat vielä vankeudesta palattuaankin.
Farisealaiset paastosivat kahdesti viikossa, nimittäin viikon 5:ntenä päivänä, jolloin Mooseksen sanottiin nousseen ylös vuorelle, ja 2:sena päivänä, jolloin hänen sanottiin laskeutuneen sieltä alas. Johanneksen opetuslapset paastosivat paljon. Ollessaan opetuslastensa seurassa Jeesus ei määrännyt heille paastoa, mutta hän ei sitä myöskään vastustanut. Hän hyväksyi sen jo hänen aikanaan vallinneen käsityksen, että paasto kasvatti henkistä voimaa, ja hän itsekin paastosi ennen opettajatoimensa aloittamista. Myös ensimmäiset kristityt paastosivat.

Jo olisi aika meidän pehmeiden, tahdottomien ja nautinnonhaluisten nykyajan kristittyjen nähdä, mitä Raamattu sanoo tästä pyhityksen ja rukouselämän kohdasta. Paasto ei ole pidättäytymistä vain ruoasta ja juomasta. Paasto tietää oikeastaan vapaaehtoista keskiaikaista pidättäytymistä erinäisistä elämäntarpeista, kuten esim. ruoasta, juomasta, unesta, levosta, ihmisten seurasta jne. Ja tämän pidättäytymisen tarkoituksena on vapautuminen, pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi, niistä siteistä, jotka sitovat meidät aineelliseen maailmaan ja yleensä ympäristöömme, jotta siten keskittäisimme sielun voimat näkymättömiin ja iäisiin. Kristillinen paasto ei siis johdu siitä, että pitäisimme mainittuja elämäntarpeita saastaisina tai epäpyhinä. Apostolin kera olemme oppineet, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta ja että ruoka on Jumalan luoma kiitoksin nautittavaksi. Paasto johtuu siitä, että sielumme tarvitsee toisinaan voimakkaampaa keskittymistä ainoaan tarpeelliseen ja siksi luopuu joksikin aikaa sellaisesta, mikä on itsessään sekä sallittua että hyödyllistä. Paasto on siis aivan samaa kuin mitä sanoimme hiljaisista, yksinäisistä rukoushetkistä, ja pohjaltaan ainoastaan pitennettyä rukousta. Ei kumpikaan ole olemassa Jumalan vuoksi, vaan meidän tähtemme. Me tarvitsemme paastoa.