Paasosesta kirjoitetaan useinkin jonkinlaisena sotavisionäärinä tai oraakkelina ja ennustajana.
Hänen pitämänsä esitelmät herättivät aikoinaan kovasti suuttumusta poliitikkojen piirissä ja niinpä kävikin, että hänet pantiin PERUMAAN puheensa lähes täysin. Saksalaisten kärsimän Stalingradin tappion jälkeen Paasonen piti kuuluisan(t) esitelmänsä sodan kulusta ja se ei ollut monille mieleen. No perumaanhan se Aladar joutui lähes kaiken.
Kirjassaan hän EI tästä perumisesta kerro mitään.
Aladar Paasosen kirja vuodelta 1974:
Marsalkan tiedustelupäällikkönä ja hallituksen asiamiehenä
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=aladar paasonen&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
http://kotinetti.suomi.net/brantberg/Wartime officers - Aladar Paasonen.htm
Hänen pitämänsä esitelmät herättivät aikoinaan kovasti suuttumusta poliitikkojen piirissä ja niinpä kävikin, että hänet pantiin PERUMAAN puheensa lähes täysin. Saksalaisten kärsimän Stalingradin tappion jälkeen Paasonen piti kuuluisan(t) esitelmänsä sodan kulusta ja se ei ollut monille mieleen. No perumaanhan se Aladar joutui lähes kaiken.
Kirjassaan hän EI tästä perumisesta kerro mitään.
Aladar Paasosen kirja vuodelta 1974:
Marsalkan tiedustelupäällikkönä ja hallituksen asiamiehenä
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=aladar paasonen&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
http://kotinetti.suomi.net/brantberg/Wartime officers - Aladar Paasonen.htm
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mielenkiintoinen henkilö ja monessa mukana - ja aivan loppuun saakka. Hänhän oli keskeisiä henkilöitä sitten sodan jälkeisissäkin 'operaatioissa'.
- Opiskeli Ranskassa samanaikaisesti Airon kanssa.
Airo yleni kenraaliksi; Paasosesta tuli eversti: Ainakaann mielistellä ylempiään Paasonen ei tainnut osata? Oli, jos ei nyt sentään pessimisti, eikä 'inhorealistikaan', niin ainakin realisti.
- Joka tapauksessa mielenkiintoinen henkilö.
Tiedustelun päällikkönä hän oli parhaiten perillä aina siitä "missä mennään".
Sitä ihmettelen miksi hän ei tehnyt enempää touko- kesäkuun alussa -44 jotta Mannerheim tiedostaisi tulevan hyökkäyksen. Väitetään päämajoitusmestari Airon peittäneen tulevat tiedot Marskilta. Ei sopinut kuulema antaa rintamille ja kotirintamalle syytä huolestua. Mutta Viipuri meni kuin lahjaksi.
Muistelmakirjassaan Linkomies kuvaa tapauksen, jossa Paasonen pantiin perumaan puheensa ja selittämään syyt moiseen tulkintaan.
Linkomies, Edwin (1970): Vaikea aika. Helsinki: Otava.
Ja kyllä se Paasosenkin erehtyi, muun muassa tiedusteluraportissaan 16.6 Viipurin
menetyksen alla uskoessaan, että puna-armeija pyrki vain valtaamaan VT-linjan.
Paasonen oli tullut tähän johtopäätökseen sen takia, että ne alkoivat heti hävittämään
VT-linjan asemia eikä hyökkäyksestä Itä-Karjalassa suunnalla ollut kuulunut mitään.
Päämajan vihollistilannekatsaus n:o 12
Tämä on se täälläkin paljon jauhettu tilannekatsaus, jonka Aladar Paasonen porukoineen oli laatinut. Näyttääpä se Käkönenkin sen allekirjoittaneen.
Nieminen on tehnyt kerrankin hyvän työn! Kiitos siitä.
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=553
P Ä Ä M A J A
19.6.1944
Tied.1 70/UK/LP
__.pvk. N:o 7650/sal.
- S A L A I N E N -
Katsaus vihollistilanteen kehitykseen N:o 12
11.6. – 18.6.1944.
(VTK 12)
Kaikki uusimmat näkyy tässä:
http://www.jarmonieminen.fi/historia/
Markishan piti tunnetusti komeista miehistä ja Paasonenhan oli todella komea ja seksikäs mies, joten on luonnollista, että Marski halusi hänet lähipiiriinsä--
parikymmentä vuotta nuoremman naisen kanssa ja heillä oli kolme lasta. Kun Paasonen avusti Marskia Sveitsissä muistelmien laatimisessa, perhe asui lähistöllä. Juhlissa Marskia ja hänen naisystäväänsä kreivitär Arcya luultiin lasten isovanhemmiksi, mikä pariskuntaa suuresti huvitti.Kreivitär myönsi aina asian "todeksi". Paasosen vanhempi poika kutsui Marskin synttäreilleen ja tämä lupasi tulla, mutta kuoli muutama päivä aiemmin pojan suureksi suruksi.
Paasosen vaiheista sodan jälkeen kertoo hänen tyttönsä. Mukana on sotaankin liittyvää aineistoa.
Paasonen Aino: Äänettömyyden toinen puoli
otava, 1989, 366 s., 1. painos
Tiedottiko Paasonen päämajalle että Neuvostoliiton tarkoitus on tuhota Suomen päävoimat Aunksen ja Karjankannaksella? Oliko hänen päätelmänsä tilannekatsauksessa lähtöisin tästä strategisesta lähtökohdasta?
"Tiedottiko Paasonen päämajalle "
Mihin hän olisi tiedottanut? Se on sitten eri asia, että Airo ei halunnut uskoa Paasosen jaoston katsauksiin. Juuri se katsaus ( 25.5. 44), jossa oli selvin varoitus suurhyökkäyksestä määrättiin tuhottavaksi. Ei jäänyt edes luonnosta. Paasonen tosin väitti tuoneensa saman asian Marskin ja Walldenin tietoon 5.6.44, mutta siitä on vain hänen sanansa. Eikä sekään johtanut toimenpiteisiin.
Mannerheim käski varautumaan tulevaan suurhyökkäykseen hyvissä ajoin. Hän antoi määräyksen varustautua kaikin mahdollisin keinoin odotettavissa olevan hyökkäyksen torjumiseksi.
Aladàr Antero Zoltàn Béla Gyula Arpàd Paasonen oli puoliksi unkarilaista syntyperää, kuten nimestäkin voinee päätellä. Syntyi 1898 Budapestissa, kuoli 1974 Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa.
Etunimi kuuluisi kirjoittaa Aladàr eikä Aladar, mutta tuollaisetko pikkujutut suomalaiskirjoittajia kiinnostaisivat? (Ja sitten ihmetellään, mikseivät ulkomaiset osaa kirjoittaa meikäläisten nimien ä- ja ö-kirjaimia oikein.)
Paasonen toimi sotien jälkeen Mannerheimin avustajana tämän muistelmien kirjoittamisessa (Axel Erik Heinrichsin ohella).
Ei tullut tiettävästi erityisen hyvin toimeen Päämajan toisen merkittävän everstin Valo Nihtilän kanssa. Oli itse saanut kansainvälisen kasvatuksen ja piti ilmeisestikin Nihtilää itseään juntimpana.
Ketkä kaksi nuorta miestä kantoivat laatikoittain uutta tietoa sotamuseolle Aladarista, niinkuin häntä Torivoudintiellä nuoriso kutsui, tai eversti.
Kaikki "uusi tieto" liittyy laatikoiden ja "onttojen kirjojen" sisältöön.
Onko lisää?
esittäneensä Kannaksen etulinjanjoukojen siirtoa VT-asemaan ja vain konetuliaseiden jättöä vanhaan pääasemaan. Hän oli myös varoittanut Airoa Viteleen maihinnousun vaarasta.
Kesäkuun 14. aamuesittelyn jälken Marski myönsi Paasoselle, että hänen olisi pitänyt kuunnella enemmän tämän mielipiteitä. M. kuitenkin arveli,ettei olisi voionut tehdä mitään. Paasosen mielstä olisi kyllä voinut, mutta hän ei enää ottanut asiaa esille.
järkevämpiä kuin suurin osa kenraaleista,mutta heistä kenraaleja ei tullut.
Paasonen ja toinen ylihypetetty persoona Reino Hallamaa eivät kyenneet millään tavoin ennakoimaan tarkasti mm kesän 1944 suurhyökkäystä sen ajankohtaa, voimaa ja painopisteitä. Niin että se siitä "Suomen loistavasta radiotiedustelusta". 🤣
Suomella ei ollut tykistölentäjiä, vaikka ilmavoimien komentaja oli tykistöstä. Nämä olisivat kyllä otsallaankin nähneet venäläisten yleensä letkaan asettamat tuliasemat, mihin ne olisi helposti voinut pommittaa.
Se oli erittäin taitavasti naamioitu valmistautumisoperaatio jossa kalustoa tuotiin pitkin kevättä vähitellen (yöaikaan) mutta itse joukot (21.Armeija) melko myöhäisestä vaiheessa. Mm kaartindivisioonat (45.KaD, 63.KaD ja 64.KaD) pari päivää ennen H-hetkeä ja laivoilla. Myös harhauttamista harjoitettiin kaikenaikaa kun joukkoja siirrettiin edestakaisin.
Suurkaupunki Lenigrad oli hyvä naamiointi paikka kalustolle ja joukoille.
Kesällä 1944 puna-armeijan liikkeistä saatiin ilmakuvia, mutta reilua viikkoa ennen suurhyökkäystä otetut kuvat katosivat, viikkoa ennen suurhyökkäyksen alkamista päämaja peruutti antamansa tiedot uusien puna-armeijan yksiköiden saapumisesta Karjalan kannakselle. Visuri kirjassaan Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat näin.