Kuten jo aiemmin mainittiin, ateisti ei ymmärrä mitä oikea rakkaus on. Ateisti ei osaa rakastaa Jumalaa eikä lähimmäisiään, kuten oikea kristitty.
Sielussaan heillä on vain viha, katkeruus ja himot, niin materiaaliset kuin lihallisetkin.
Sielussaan heillä on vain viha, katkeruus ja himot, niin materiaaliset kuin lihallisetkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskoontulleelle kaikki maailman asiat menettävät merkityksensä. Mikään ei enää tunnu miltään, koska koko maailman merkitys on "tiedossa". Ei ole vihaa mutta ei ole aitoa rakkauttakaan, on vain hailea muisto oikeista tunteista. Jumala on vapauttanut poloisen peloista, mutta tulipa samalla vapauttaneeksi hänet kaikista kokemisen ja löytämisen riemuista. Vai väittääkö joku, että tosiuskovalle maailmassa voisi löytyä jotakin jonka merkitys hänelle ei olisi jo etukäteen mitoitettu? Eihän mikään kuitenkaan voi olla Jumalaa ja uskontoa suurempaa?
Joten tilanne tunteiden kohdalla on juuri päinvastainen kuin väität. Nimenomaan uskoontulleet ovat niitä joilta vähitellen katoavat kaikki aidot ja uudet tunteet. He ovat auttamattomasti menettäneet välittömän elämänyhteytensä ja kokemisen riemun. Usko on kuin suojamuuri joka toisaalta säästää heidät kipeiltä kokemuksilta mutta toisaalta sordinoi kaikki vilpittömät tunteet.
Siksi usko on elämänkielteistä ja elämänvalheista suurin.
Noin se juuri on.
Taannoin keskustelin jollain näistä uskonto sivuista. Parikin uskovaista oli sitä mieltä, että esim. luonnonsuojelu on turhaa, koska luonnon tuhoutuminen on vain väistämättömän maailmanlopun ilmentymä. Turha siis yrittää pelastaa maailmaa. He tuntuivat olevan kovin innoissaan, kun näkemyksensä mukaan huomasivat ympärillään ilmestyskirjan kauhujen selvät alkumerkit. Heillehän se tarkoittaa taivaspaikan ihanuuksien lähestymistä. Jotenkin todella makaaberia toimintaa tuo uskonnollisuus.
Sekin on jännä juttu, että joku uskovainen hymyssä suin puhuu rakkaudesta ja muusta hyvästä ja sekunnin päästä jo raivon ja hekuman sekaisella ilmeellä huutaa, että joudut syntinen Helvettiin. Toinen uskovainen taasen hymyillen ja korrektisti käyttäytyen evää joiltakin ihmisoikeudet, esim. homoseksuaaleilta.
Tässä homo-asiassa puhuvat siitä, että he eivät tuomitse homoa, he tuomitsevat teon ja Jumala tuomitsee sitten joskus. Mutta käytännössä he siis ovat valmiita kuitenkin tuomitsemaan nimenomaan homoseksuaalin yksilön, täällä ja nyt, eväämällä häneltä oikeuden elää omalla tavallaan, jos vain pääsevät vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon, niin että saavat homouden lailla määrättyä rikokseksi ja sairaudeksi.
Ateisti elää oikeaa elämää, kun taas te uskovaiset olette irroittautuneet siitä, kun ette pysty kohtaamaan todellisuutta. Meidän ei tarvitse olla huolissamme vihastamme ja himoistamme. Ne ovat normaaleja ihmisen piirteitä. Ne ovat sairaita jotka väittävät olevansa jotain muuta. Nuo tunteet elävät aivoissamme eikä sielussa. Uskovaiset eivät edes pysty käsittelemään aihetta, että sielua ei edes ole. Eläkää te vain vanhaksi ja sitten surkutelkaa, kun ette tehneet elämällänne mitään kun oli tilaisuus, vaan saarnasitte kirkossa mielikuvitusolentoja ja varmistelitte taivaspaikkaanne. Me voimme elää vapaasti eikä tarvitse pelätä tuonpuoleista tuomiota, koska sellaista ei ole. Se ei silti tarkoita, että pitäisi olla jonkillainen anarkia, vaan pitää silti elää kunnioittaen toista. Sitähän kaikki elävät vain kerran.
Niin se oli sinun mielipiteesi asiasta.Nyt heitän kehiin tälläisen...Kun sinä kerran olet niin hyväsydäminen kristitty , etkä koskaan VARMASTI puhu pahaa muista ihmisistä niin onko se oikein että kun teet syntiä ja pyydät anteeksi jumalalta niin menee pari päivää ja pyydät anteeksiantoa taas jumalta ja sama kierre jatkuu.Oletko hyvä ihminen?Ainakin tunnet olevasi,koska jumala antaa anteeksi.Oletko aivan varma.En minä ainakaan koe olevani katkeroitunut.Sitä tapahtuu useimmiten uskovaisille.