Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Koska kuitenkin oli välttämätöntä sopia määrätystä päivästä, jotta kansa tietäisi, milloin sen tulee kokoontua, kirkko on selvästikin tätä tarkoitusta varten valinnut sunnuntain. Tätä on pidetty parhaana ilmeisesti siitäkin syystä, että ihmiset saisivat esimerkin kristillisestä vapaudesta ja käsittäisivät, ettei sapatin yhtä vähän kuin minkään muunkaan päivän vietto ole välttämätön."
Miksi
sunnuntai?
7106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumalan laki ei ole mitään Mooseksen lain seremoniaa, vaan se on hänen universaalinen lakinsa, joka kuvaa hänen luonnettaan rakkauden Jumalana.
Raamatun UT. sensijaan vahvistaa monissa kohdin, että Jumalan laki on voimassa, eikä Raamattu muuten voisi enää UT:ssa edes puhua synnistä, joka juuri on Jumalan lain rikkomista.
Nämä niin yleensä Jumalan lakia kuin tietysti sen lepopäivä- eli sapattikäskyä tukevat kohdat UT:ssa ovat seuraavia mm.:
Matt. 5:17,18, Room. 3:20, 31 / 7:12, 22, 1.Joh. 5:3, Ilm. 12:17 /14:12 jne.
On myös huomattava se, että Jumala asetti niin avioliiton kuin sapattilevonkin nimenomaan ennen syntiinlankeemusta eli ajassa, jolloin elettiin vielä evankeliumia todeksi. Silloin Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän eikä hän ole tätä siunaustaan ja pyhitystään vielä siltä päivältä pois vetänyt.
Jumalalta oli myös profeetallista asettaa lepopäiväkäskyn alkuun sana "Muista", sillä hän näki jo edeltä, kuinka lähes totaalisesti tuo päivä kaikkina aikoina unohdettaisiin kun toista päivää vietettäisiin sen tilalla.
Kristillinen vapaus on vain vapautta synnin orjuudesta, johon orjuuteen kuitenkin taas tuo laittomuuden opetus johtaa - valitettavasti.
* laista ja vanhan liiton orjuudesta armoon ja vapauteen (Gal.3-5; Room. 3-8; 10:4; 1 Kor.10:23; 2 Kor.3:6-17)
* alaikäisyydestä ja orjan asemasta Jumalan lapseuteen (Gal.4:1-10)
* ulkoisista puhtaussäännöistä sisäiseen puhtauteen (Mark.7:18-23; Hebr.9:10)
* jatkuvista eläinuhreista yhteen kertakaikkiseen uhriin Kristuksen kuolemassa (Hebr.8-10)
* tiettyihin päiviin, kuten sapattiin ja paikkoihin sidotusta jumalanpalveluksesta ajasta ja paikasta riippumattomaan jumalanpalvelukseen -"hengessä ja totuudessa", Hengen mukaan eikä (VT:n) lain kirjaimen orjina (Room.7:6;Kol.2:14-23; Joh.4:20-24)
* paksun, ankaran ja pikkutarkan lakikirjan tilalle vain yksi käsky, joka täyttää koko lain: rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, lähimmäinen ja hänen avuntarpeensa on sinulle "lakikirja": tee toiselle mitä haluasit itsellesikin tehtävän (Matt.7:12; Joh.13:34-35; Gal.5:14; 6:2).
Onhan se hyvää, että erottaudutte pois kristityistä jo asenteessanne juutalaisten saamaan lakiin. Mutta muistuttaisin teitä ympärileikkauksenne puutteesta. Teiltähän puuttuvat sekä lihaan tehty ympärileikkaus että sydämen ympärileikkaus kokonaan.
Huomaa että minä sanoin pelastava usko. On olemassa kaikenlaisia uskoja jotka eivät pelasta. Sinulla saattaa olla "pään usko", usko joka pelkästään älyllisesti suostuu hyväksymään Jeesuksen persoonaa koskevat faktat, mutta joka ei ole pelastavaa uskoa. Sinä voit kuulua kirkkoon tai lahkoon, joka opettaa monia totuuksia Jeesuksesta, mutta joka opettaa myös, että sinun täytyy tehdä monia asioita ansaitaksesi pääsyn Taivaaseen. Tämä ei ole pelastavaa uskoa.
Minä olen löytänyt pelastavan uskon jo heti uskoontultuani noin 30 vuotta sitten.
On vain teidän Jumalan lain vastustajien harhaista kuvittelua, että meidän, jotka kunnioitamme Jumalan lakia, tulisi pelastuaksemme tehdä jotakin sen eteen.
Ei todellakaan tarvitse!
Järjestys on nyt nimenomaan se, että silloin kun usko ymmärretään todella raamatullisesti, niin silloin halutaan armahdettuina kunnioittaa Armahtajamme lakia ja pyrkiä pelastettuina elämään sen mukaisesti. Emme ole missään lain orjuudessa vaan ymmärrämme Jumalan lain toimivan meidän omaksi parhaaksemme, siunaukseksemme ja varjelukseksemme tässä synninturmeluksen ajassa.
Sensijaan ne, jotka hylkäävät joko jonkin Jumalan lain käskyn tai koko lain, asettavat jo Kristuksessa ansaitun pelastuksen suureen vaaraan, sillä katumaton, anteeksipyytämätön ja siten sovittamaton lainrikkominen eli synti johtaa ennenpitkää uskon kuolemaan ja pelastuksen menettämiseen, sillä se johtaa sydämen paatumukseen ja loittonemiseen Jumalasta.
Kuten jo tässä ylempänä selvitin, on näkemyksesi virheellinen ja Jumalan laki velvoittaa jokaista tämänkin ajan ihmistä, on hän sitten uskossa Kristukseen tai ei.
Lihaan tehtävä ympärileikkaus kuului vanhaan liittoon ja sen seremonialakiin, jonka tilalla UL:ssa on sydämen ympärileikkaus eli uudestisyntyminen Pyhän Hengen kautta eli Kristus-uskoon tuleminen.
Tämän Kristus- uskoon tulon olen kokenut ehdottomalla varmuudella, niin että se, joka muuta väittää, pilkaa minun Vapahtajaani ja Jumalaani Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä.
Rohkenen kuitenkin epäillä niiden suhdetta Kristukseen, jotka hylkäävät hänen moraalilakinsa, vaikka ovat saaneet armahduksen sitä vastaan tekemistään rikkomuksista, synneistä.
Siinä kohden sopii miettiä vertausta maallisessa oikeuskäytännössä, jossa Presidentin murhasta armahtama rikollinen hyljeksii maan lakia ja jatkaa vapauduttuaan murhaamista.
Mitähän tapahtuu hänen armahdukselleen? Se mitätöidään, hänet tuomitaan vielä raskaammin eikä enää armahdeta ja se on erittäin oikeudenmukaista!
Uskova saa kyllä yhä uudelleen anteeksi, mutta vain jos hän tunnustaa syntinsä eli osoittaa siten Jumalan synnin osoittavan lain olevan voimassa.
Jumalan lain suhteen olisi jo korkea aika unohtaa nuo juutalaishöpinät. Tulette kuitenkin katumaan niitä vielä kerran katkerasti!
Mooseksen lainkirjan sisältämät lait ja säädökset sekä sapatit jäivät Jumalan edessä historiaan Kristuksen kuollessa Golgatan ristillä.
Vanhan ja uuden liiton eroksi siis jää tuon Mooseksen lainkirjan eri seremonialakien kumoutuminen, ks. 5. Moos. 31:26 (Mooseksen lainkirja arkin sivulla)- se oli laki, joka oli "todistajana sinua vastaan" eli kuten 2. Kol.2:14 sanoi sen olevan "meitä vastaan".
2. Moos. 40:20 (Jumalan laki arkin sisällä), josta psalmistakin todistaa, että Jumala on perustanut sen "iankaikkisesti pysyväksi", ks. Ps. 119:151, 152, 160.
Sensijaan Jumalan laki oli näinollen ja on erikseen tuosta lakikokoelmasta, sillä Jumala kirjoitti sen itse erillisiin laintauluihin ja vaikka hän antoi sen kirjoitettuna Israelin kansalle, niin se on kuitenkin ikuinen ja pysyvä laki, joka ei ole mihinkään kansaan sidottu paitsi Jumalan hengelliseen Israeliin, johon sisältyvät kaikki pelastuvat ihmissielut maailmanhistorian alusta sen loppuun asti.
Taaskaan ei kukaan pystynyt esittämään mitään raamatullista perustelua niitä kohtia vastaan, jotka selvästi osoittavat, että Jumalan laki on vielä ajan lopullakin voimassaoleva. Ne kohdat olivat Ilm. 12:17 / 14:12.
Eikä tätä tosiasiaa voikaan kukaan Raamatulla vastustaa.