Keskustan pysyvänä vaaliteemana on aluepolitiikka. Sen tavoitteena on pitää maa kauttaaltaan asuttuna. Tämä kauttaaltaan asuttaminen on kytketty maatalouselinkeinojen elinvoimaisuuden tukemiseen. Aluepolitiikka ja erityisesti maatalouspolitiikka sen osana on käytännössä Suomen reaalisosialismia. Tuottamattomattomaan toimintaan kylvetään rahaa tuottavasta toiminnasta ja siihen osallistuvien taskuista. Tällaista tulee kutsua sen oikealla nimellä. Se ei ole yrittäjyyden tukemista, vaan puhdasoppista sosialismia. Koska maatalous elinkeinona on ollut jo pitkään kannattamatonta, kyse ei ole tuottavan yritystoiminnan tukemisesta.
Maatalouselinkeinojen lisäksi Keskusta ajaa muutakin tukea sinne, missä näitä elinkeinoja harjoitetaan. Tämä on tarkoittanut komeita kunnantaloja joka saareen ja notkelmaan. Se on tarkoittanut kannattamattomia toimintoja vähäväkisiin kuntiin. Se on tarkoittanut tiekilometrikustannuksia sinne, missä tienkäyttäjiä ei juuri ole jne. Tällainen sosialismi syö tehoja muusta taloudesta. Kulutuskysyntä ei voi elpyä, koska rahaa menee niin paljon tuottamattoman toiminnan tukemiseen. Kuitenkin ruuhka-Suomen ulkopuoleltakin löytyisi esimerkkejä siitä, kuinka panostamalla tuottavan toiminnan ja teknologian kehittämiseen, saadaan aikaan kannattavaa toimintaa ja luodaan työpaikkoja tuottavien toimialojen sektorille. Esimerkiksi käy Oulun talousalueen kehitys. Oulu ei ole ollutkaan keskustalaisen aluepolitiikan temmellyskenttänä eikä siellä ole noudatettu kepulaisia opinkappaleita.
Keskustan politiikka on ollut sisäänpäin lämpiävää. Ei ole katsottu asioita kokonaisedun kannalta, vaan on ajettu itsepintaisesti alueiden etuja. Edunvalvontapolitiikka on johtanut kuitenkin umpikujaan. Tämän huomasivat ajoissa demarit ja lähtivät kokoomusoppeja ja markkinatalouden pelisääntöjä opiskelemaan. Sinipunapuolueet ovat painottaneet kulutuskysynnän elvyttämistä ratkaisuksi talouden ongelmiin kuten työttömyyteen. Keskustalle tällainen markkinavetoisuus ei käy, koska se merkitsee sosialistisesta aluepolitiikasta tinkimistä.
Maan onni oli siinä, että demarit luopuivat tukiaispolitiikasta ajoissa. Satsaukset koulutukseen synnittivät Nokiat ja Sonerat. Tälla tavoin luotiin edelltykset uudelle osaamiselle, kannattavalle toiminnalle. Se merkitsi väen siirtymistä maalta kaupunkeihin kuten aikanaan tehdasteollisuudessakin. Toinen vaihtoehto olisi ollut työntää rahaa entiseen malliin maatalouden ja savupiipputeollisuuden tukemiseen. Näin toimitaan vielä jossakin Puolassa ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä. NL:n hajoaminen on ollut todella suuri siunaus Suomelle, sillä se merkitsi keskustavetoisen tulonjakopolitiikan loppua ja talouden kehittymistä tuottavaksi ja kilpailukykyiseksi.
Maatalouselinkeinojen lisäksi Keskusta ajaa muutakin tukea sinne, missä näitä elinkeinoja harjoitetaan. Tämä on tarkoittanut komeita kunnantaloja joka saareen ja notkelmaan. Se on tarkoittanut kannattamattomia toimintoja vähäväkisiin kuntiin. Se on tarkoittanut tiekilometrikustannuksia sinne, missä tienkäyttäjiä ei juuri ole jne. Tällainen sosialismi syö tehoja muusta taloudesta. Kulutuskysyntä ei voi elpyä, koska rahaa menee niin paljon tuottamattoman toiminnan tukemiseen. Kuitenkin ruuhka-Suomen ulkopuoleltakin löytyisi esimerkkejä siitä, kuinka panostamalla tuottavan toiminnan ja teknologian kehittämiseen, saadaan aikaan kannattavaa toimintaa ja luodaan työpaikkoja tuottavien toimialojen sektorille. Esimerkiksi käy Oulun talousalueen kehitys. Oulu ei ole ollutkaan keskustalaisen aluepolitiikan temmellyskenttänä eikä siellä ole noudatettu kepulaisia opinkappaleita.
Keskustan politiikka on ollut sisäänpäin lämpiävää. Ei ole katsottu asioita kokonaisedun kannalta, vaan on ajettu itsepintaisesti alueiden etuja. Edunvalvontapolitiikka on johtanut kuitenkin umpikujaan. Tämän huomasivat ajoissa demarit ja lähtivät kokoomusoppeja ja markkinatalouden pelisääntöjä opiskelemaan. Sinipunapuolueet ovat painottaneet kulutuskysynnän elvyttämistä ratkaisuksi talouden ongelmiin kuten työttömyyteen. Keskustalle tällainen markkinavetoisuus ei käy, koska se merkitsee sosialistisesta aluepolitiikasta tinkimistä.
Maan onni oli siinä, että demarit luopuivat tukiaispolitiikasta ajoissa. Satsaukset koulutukseen synnittivät Nokiat ja Sonerat. Tälla tavoin luotiin edelltykset uudelle osaamiselle, kannattavalle toiminnalle. Se merkitsi väen siirtymistä maalta kaupunkeihin kuten aikanaan tehdasteollisuudessakin. Toinen vaihtoehto olisi ollut työntää rahaa entiseen malliin maatalouden ja savupiipputeollisuuden tukemiseen. Näin toimitaan vielä jossakin Puolassa ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä. NL:n hajoaminen on ollut todella suuri siunaus Suomelle, sillä se merkitsi keskustavetoisen tulonjakopolitiikan loppua ja talouden kehittymistä tuottavaksi ja kilpailukykyiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai että Nokian syntyminen on SDP:n ansiota. Kyllä Nokia on syntynyt paljon ennen sinun ajatusmaailmasi syntymistä ja ne tukipoliittiset satsaukset joita mainitsit on aloitettu jo Kekkosen aikana. On vastuuntunnotonta kirjoittaa moista potaskaa yleiseen viestimeen. Tätähän se SDP:n politiikka ja tiedottaminen on eli heitetään mitä sattuu ja oletetaan että kansa uskoo.
En väittänyt, että Nokian syntyminen oli demarien ansiota. Väitin, että se oli sen ansiota, että demarit luopuivat ajoissa tukemasta tuottamatonta toimintaa ja ryhtyivät satsamaan markkinatalousvetoisesti uuteen ja tuottavaan toimintaan. Kyllä kai kunnia tällaisesta lankeaa ennen muuta kokoomuslaiselle ajattelutavalle, jos puoluepoliittista taustaa pitää etsiä. Vanhakantaisella tukitoimintapolitiikalla Nokia olisi edelleen kumsaapasfirma, joka tuottaisi peltojusseille säänkestäviä lapikkaita. Kekkonen pani toivonsa idänkaupan ikuiseen kasvuun, sukkahousuteollisuuteen. Suomen onni oli, ettemme jääneet kovin pahaan loukkuun tämän idänkaupan takia, vaan koulutuspolitiikan ansiosta valmiudet uuden luomiseen olivat olemassa.
Kekkosen politiikan asioista meidän pressa ei ole nyt nimeltään Putin.