Ehkä vähän väärä palsta, mutta niin..
Olen päätymässä itsekin pitkien pohdiskelujen jälkeen ateistiksi. Tulin vain siihen tulokseen, että minkä helvetin takia joku hemmo nimeltä Jumala muka meidät olisi luonut tänne maailmaan?!? Jos hän niin kaikki rakastava on niin miksi ihmeessä haluaa meitä ihmisiä testata. Kerta hän tietää jo miten tässä tulee käymään (teemme syntiä yms) niin miksi katsoa tätä kaikkea. Jos minä saisin olla kaikkivaltias niin kertoisin jokaiselle ihmiselle, että täällä minä olen ja toivon että teet elämässäsi oikein..miksi leikkisin jotain arvuteltavaa?? Tai mikä vielä parempi..en edes loisi ihmisiä..en antaisi kärsimystä enkä iloa kenellekään ja "kaikkien" olisi hyvä olla.
Nyt kun hylkään jumala ajatuksen itsestäni pois, veikkaan että minusta saattaa tuntua hetkisen tyhjältä..kun ei olekkaan mitään kuoleman jälkeistä ajatusta.
Olen päätymässä itsekin pitkien pohdiskelujen jälkeen ateistiksi. Tulin vain siihen tulokseen, että minkä helvetin takia joku hemmo nimeltä Jumala muka meidät olisi luonut tänne maailmaan?!? Jos hän niin kaikki rakastava on niin miksi ihmeessä haluaa meitä ihmisiä testata. Kerta hän tietää jo miten tässä tulee käymään (teemme syntiä yms) niin miksi katsoa tätä kaikkea. Jos minä saisin olla kaikkivaltias niin kertoisin jokaiselle ihmiselle, että täällä minä olen ja toivon että teet elämässäsi oikein..miksi leikkisin jotain arvuteltavaa?? Tai mikä vielä parempi..en edes loisi ihmisiä..en antaisi kärsimystä enkä iloa kenellekään ja "kaikkien" olisi hyvä olla.
Nyt kun hylkään jumala ajatuksen itsestäni pois, veikkaan että minusta saattaa tuntua hetkisen tyhjältä..kun ei olekkaan mitään kuoleman jälkeistä ajatusta.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Miten niin väärä palsta? 'Ateismi' sanoo otsikko.
Olen iloinen että kykenet ajattelemaan asioita noin rationaalisesti. Tyhjä olo tulee - tiedän kokemuksesta - koska aikaisemmassa elämässäsi niin moni asia selittyi jumalalla. Mutta se täytyy vain osata täyttää jollain kehittävätällä. Suosittelen taidetta ja tiedekirjallisuuden tutkimista.
Mukavaaa matkaa valaistumisen tielle!
Luitkohan sinä ollenkaan tuota aloitusta? Rationaalisuus on kaukana tuon kaltaisesta lässytyksestä.
toki oma, rationaalinen versiosi asiasta.
"koska aikaisemmassa elämässäsi niin moni asia selittyi jumalalla."
Mitkä asiat aiemmin selittyi sinulle Jumalalla?
Tyhjä ja vähän hölmö olohan siitä tulee alkuun. Sitä kun miettii kaikkia niitä keskusteluja ateistien kanssa ja sitä kuinka silloin tuli oltua niin oikeassa. Ja sitten jokaista historian tuntia (ja jokaista muutakin oppiainetta), milloin heijasti kaiken tulevan tiedon "Jumala on olemassa" lasien läpi. Ja oikeestaan koko entisen maailmankuvan mureneminen... Ei ollenkaan kiva juttu...
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että elämä on tuhat kertaa parempaa kun saa rakennettua itselleen eheän maailmankuvan ilman tuhoavia ja rikkovia ristiriitoja. Itse en ole löytänyt tähän mennessä yhtä ainoaa ristiriitaa ateistisen maailmankatsomukseni ja havannoimani maailman välillä. Ja se kyllä korvaa kaiken sen henkisen paskan mitä on kristittynä ja kääntymyksen aikana tullut koettua. Keep on clear thinking!
Oliko sinulla varma opittu tieto, että jumala on olemassa, vai oliko sinulla tunne, että jokin valvoo tekemisiäsi, vai lapsenusko, vai mikä? Uskominen voi kai perustua monenlaiseen motiiviin, vaikka uskovat kovasti yrittävätkin niputtaa itseään yhtenäiseksi porukaksi.
Porukat oli uskossa, että kai mulla jonkun näkönen opittu tieto oli. Ja tottakai se sellanen lapsenusko; sitä vaan tietää että Jumala on olemassa, you know, sellanen vahva hyvältä tuntuva tunne.
Sitten tottakai menin riparin jälkeen isoskoulutukseen, missä se usko varmaan satakertaistui. Sitä kun oli porukassa, missä kaikki muutkin uskoivat, tutki aktiivisesti raamattua ja muutenkin oli asian kanssa päivittäin tekemisissä, niin tottakai se vahvistui. Koulussa tuli vängättyä muitten luokkalaisten kanssa asiasta ja jos joku sano vaikka äikän tunnilla uskoa loukkaavan kommentin, ni oli ihan pakko aina nousta puolustamaan.
Perustettiin sitten bändi ja kesäisin olin aina yhellä tai kahella leirillä isosena ja muilla sitte soittamassa gospelia ja saarnaamassa. Tottakai soitettiin sillon tällön kotiseurakunnan tiloissa ja toisinaan käytiin muissakin kaupungeissa visiiteillä.
Oon kuitenkin ollut aina tosi pohtivainen ja rationaalinen kaveri. Ja mulla on aina ollut suuri hinku tietää totuus asioista. Varsinkin intin aikana tuli pohdittua asiaa ihan törkeästi. Kun ei saanut 22.00 unta, vaikka kävi makailemaan, ni 362 vuorokauden aikana juttua tuli pohdittua varmaan tuhat tuntia tai jotain. Ja tottakai kirjotin koko ajan päiväkirjaa, jotta sais asiat vähän paremmin järjesteltyä. Intin jälkeen olin uskossa vielä varmaan vuoden.
Pahin kolaus uskolle oli, kun rupesin Tampereella kiertämään eri seurakuntien kokouksissa. Kaveri oli vanhoillislestadiolainen ja veti mut mukaansa niitten seuroihin. Niissä tuli käytyä muutama kuukaus. Sitte tutustuin hellareihin ja rupesin käymään Wake Upissa. Yliopistolla oli ihan omat ympyränsä ja palatsiseurakunnan touhu oli jotain ihan kammottavaa. Henotes-seurakunnassa oli väkevää sanaa, mutta kun sielä rupesin käymään, ni uskon asiat rupes ahdistamaan jo siihen malliin, että ei pahemmasta väliä.
Sitä kun yritti raamatulla selittää, että ihmeparantumisia ei tapahdu, henkien manaaminen on aivan paskapuhetta, kielillä puhuminen on vaan siansaksaa jne. mutta huomas, että raamattu vaan tukee sitä kaikkea hullutusta. Ja sitten kun ihmiset olivat niin tosissaan asian suhteen ja oikeesti uskoivat, että johonkin oli mennyt paha henki ja että se henki oli nostanut kaverin kattoon saakka leijumaan ja puhunut tyypin suulla (ilman että näkivät tapausta!)...
Vedin vaan rajan johonkin tiettyyn kohtaan ja lähdin menemään. Kai pidin itseäni vielä hetken uskovaisena. Sitten rupesin lukemaan ateistien kirjoituksia (Dan Barker, Julian Baggini, Bertrand Russell) ja koin valaistuksen. On ehkä paras asia mitä mun elämässä on tapahtunut. :)
että sinulla on paljon perustaa, mille rakentaa näkemyksesi. Minua jäi pohdituttamaan ainoastaan se, että oliko sinulla suhde seurakuntaa/kuntiin ja niiden ihmisiin, vai olitko pyrkinyt luomaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan?
Mainitsemasi ilmiöt ovat tuttuja itsellekin ja suhtaudun varauksella asioihin, joihin Jeesuskin totesi:"Älkää siitä iloitko, että pahat henget tottelevat teitä, vaan siitä että nimenne ovat elämän kirjassa."
Uuskarismaattisuus on saanut muotoja, joissa tuijotetaan paranemisiin, kaatumisiin, kielilläpuhumiseen tai pahojen henkien ulos ajamiseen jne. Uskon, että niitä tapahtuu, koska olen itse nähnyt, mutta niiden ei tulisi olla homman keskipiste.
Näitä ilmiöitä pidetään usein uskon mittareina ja niin latistetaan niitä uskovia, jotka eivät ole koskaan puhuneet kielillä, profetoineet tai kokeneet mitään suuria tunnekuohuja. Onkin valitettavaa, että useat ihmiset eroavat seurakunnista, luopuvat jopa uskosta sen takia, että he kokevat uskonsa jotenkin huonommaksi kuin karismaattiset tahot.
Haluan toivottaa sinulle onnea valitsemallasi tiellä. Heittäisin kuitenkin vielä muutaman kysymyksen.
Uskoitko, että Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista? Uskoitko, että hän oli kuollut myös sinun puolestasi?
Mitä ajattelet nykyään ristinkuolemasta?
Minua kiinnostavat nämä asiat, koska itse olen tullut uskoon vasta yli kolmikymppisenä, eli kehitykseni on ollut päinvastainen kuin sinulla. Minä taas loittonin uskosta heti riparin jälkeen. Minusta on mielenkiintoista kuulla niistä tekijöistä, jotka vaikuttvat ihmisen uskostaluopumiseen.
Mikä aiheutti valaistumisesi tai siis mikä sinua mainitsemissasi kirjoissa puhutteli eniten?
että uskomisessa ei tunnu olevan minkäänlaista yliluonnollista elementtiä. Eikö uskovista koskaan tunnu, etteivät kykene selittämään miksi uskovat? Uskotaan vain kun siitä tulee hyvä olo, kuulutaan porukkaan, siinä kaikki? Pelkkä elämäntapako se on? Uskonnollinen usko kuulostaa ihan samalta kuin vaikka lapsesta saakka kommunisteiksi kasvatettujen usko Staliniin aikoinaan. Ajatellaan vain, että jokin edustaa hyvää.
Entä uskonnon mysteerit? Muistan itse, kuinka lapsena luin kirjaston kaikki ufokirjat ja muut rajatieto-opukset. En siksi, että olisin uskonut niihin, vaan siksi että oli niin kiehtovaa miettiä, että mistä ihmeestä vaikka jossain ajatustenlukemisessa oli kyse. Kaipa sitä hiukan uskoikin telepatiaan, ainakin vähän aikaa, kun tuli luettua oikein vakuuttava selitys.
Sinulle taisi käydä niin, että kasvoit ajattelultasi kriittiseksi aikuiseksi. Sen jälkeen ei paluuta uskovaksi enää ole, ellei ole samalla valmis hyväksymään ahdistusta, joka syntyy siitä että joutuu hyväksymään oman järkevän harkinnan kanssa ristiriidassa olevia "uskonnollisia totuuksia".
"Sinulle taisi käydä niin, että kasvoit ajattelultasi kriittiseksi aikuiseksi. Sen jälkeen ei paluuta uskovaksi enää ole, ellei ole samalla valmis hyväksymään ahdistusta, joka syntyy siitä että joutuu hyväksymään oman järkevän harkinnan kanssa ristiriidassa olevia "uskonnollisia totuuksia"."
On tavallaan aika suuri työ jäsennellä koko entinen maailmankuva uudelleen loogisempaan asuun, mutta kuten pikkuveljeni sanoi, jos saa aseteltua elämän tarkoitukseen, olemiseen, syntyyn, uskontoihin ja kaikkeen syvälliseen liittyvät asiat loogiseen, järkevään ja eheään pakettiin, niin siitä saa itselleen sellaiset logiikan työkalut, joita pystyy soveltamaan muillakin elämän osa-alueilla.
Ja paluuta uskovaiseksi ei enää ole. Ei ainoastaan yhden tai kahden ristiriitaisuuden takia, vaan yksinkertaisesti siksi, että uskossa lähes mikään ei ole sitä miltä näyttää. Moraali luottaen yhteen universaaliin auktoriteettiin on moraalitonta, "raamatun kivipohja" elämälle on todellisuudessa juoksuhiekkaa, Jumala vastauksena maailman syntymiselle on sama kuin tyhjäksi jätetty ruutu....
"Minua jäi pohdituttamaan ainoastaan se, että oliko sinulla suhde seurakuntaa/kuntiin ja niiden ihmisiin, vai olitko pyrkinyt luomaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan?"
Kotipaikkakunnallani vedin muutaman vuoden rukouslauluylistys-piiriä. Kokoonnuttiin aina porukalla kerran viikkoon laulamaan ja rukoilemaan. Siellä eräs tyttö sanoi, että hän taitaa käydä seurakunnan jutuissa vain kavereiden takia. Itselleni sanat olivat kauhistus. Minulle seurakunnassa aina ykkösjuttu oli Jeesus ja Jumala. Vaikka muutamaan kertaan piiriin ei tullut ketään muita, lauloin itsekseni muutaman ylisbiisin, rukoilin ja lähdin kotiin.
"Uskoitko, että Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista? Uskoitko, että hän oli kuollut myös sinun puolestasi?"
juu
"Mitä ajattelet nykyään ristinkuolemasta?"
Suoraan sanottuna paskapuhetta. Jos olisi kaikkivaltias Jumala, sen ei tarvitsisi järjestellä draamaa antaakseen syntejä anteeksi. Ei tarvitsisi sovittaa tai uhrata ketään. Sormien napsautus riittäisi. Hei daa, kaikkivaltias...
Jos Pertti tappaa henkilön ja joutuu oikeuteen, niin häntä syytetään murhasta. Nyt jos Pertin uskovainen veli Jorma ryntää oikeuteen ja sanoo kärsivänsä rangaistuksen Pertin puolesta, niin mitä tapahtuu? Ehkä Pertti hieroskelee kämmeniään yhteen ja sanoo, että tottakai Jorma voi kärsiä hänen rangaistuksensa. Kuitenkin tuomari ja valamiehistö ajaa Jorman ulos, koska on täysin epämoraalista, että joku toinen kärsisi syyllisen rangaistuksen. Se pilkkaa yleistä moraalitajua vastaan, enkä itse näe mitään syytä, minkä takia kenenkään muun pitäisi ottaa vastuu minun teoistani.
Jos ihmiset sanoavat, että Jeesus kuoli, jotta minun pahat tekoni olisi hyvitetyt, niin sanon, että haluan ottaa itse vastuun teoistani ja itse hyvittää aiheuttamani pahan. Jos rikon jotain vastaan, menen pyytämään häneltä anteeksi. Jos tapan jonkun, niin en voi koskaan hyvittää tapahtunutta, mutta ainakin kärsin rangaistuksen kuin mies ja ehkä myöhemmin voin tehdä jotain kuolleen omaisten hyväksi. Mikään loitsujen lukeminen kädet ristissä ei muuta mitään, eikä siitä ole mitään hyötyä. Eikä myöskään siitä, että joku duutsoni tapettiin raa'alla tavalla pari tuhatta vuotta sitten...
Jatkan tossa seuraavassa viestissä, jotta ei tuu liian pitkää viestiä :)
onkin aikansa elänyttä. Se kuvastaa oman aikansa maagista ajattelua, jolloin varmaan tuntuikin järkevältä ajatella, että pahat teot voitaisiin jotenkin lastata uhrieläimen päälle ja siten hankkiutua niistä eroon.
Nykyäänhän tuollainen taikuus ei enää mene täydestä niille, jotka sen syvintä olemusta alkavat tosissaan miettiä.
"Minusta on mielenkiintoista kuulla niistä tekijöistä, jotka vaikuttvat ihmisen uskostaluopumiseen.
Mikä aiheutti valaistumisesi tai siis mikä sinua mainitsemissasi kirjoissa puhutteli eniten?"
Vanhoillislestadiolaiset uskovat tavallaan oikein. Uskosta ei yritetä tehdä mukavaa asiaa. Tehdään niin kuin raamattu käskee tehdä, piste. Jos raamatussa sanotaan, että viinistä juopuminen on kielletty, niin sitten se tosissaan on kielletty. Jos raamatussa sanotaan, että nainen ei saa opettaa seurakunnan kokouksessa, niin sitten se on niin. Kaikki asiat, kuten seurakunnasta erottaminen tai vanhimpien puhutteluun joutuminen tehdään raamatun ohjeiden mukaan ja raamattu on ehdotonta Jumalan sanaa, johon ei lisäillä tai josta ei jätetä asioita pois.
Ongelma vain on se, että touhu on äärettömän julmaa. Avioliiton purkaminen on kielletty. Jos pariskunnassa mies hakkaa naista (tiedän vanhoillislestadiolaisen perheen missä on perheväkivaltaa), niin silti ei saa ottaa eroa. Jos kuitenkin erotaan, niin sitten lennetään saman tien ulos seurakunnasta. Yhteyttä ei saa erotettuihin pitää (juuri niin kuin raamattu neuvoo) ja joissain tapauksissa koko kaveripiiri koostuu muista uskovista. Siinä menee perhe, seurakunta ja ystävät.
Kun kysyin asiasta kaveriltani, niin hän sanoi, että se on rakkautta sitä ihmistä kohtaan, jotta hän ymmärtäisi tehneensä väärin ja löytäisi tiensä takaisin Jeesuksen luo...
Hellarit menevät harhaan noissa yliluonnollisuus-jutuissa. Kukaan ei koskaan oo kokenut yhtä ainutta todistettavaa ihmettä (esim. ihmeparantumiset lääketieteellisen dokumentoinnin takia äärimmäisen helppo todistaa), mutta tarinoita liikkuu tuhansittain. Ja melkee kaikki uskoo niihin kirkkain silmin tai ainakin väittää uskovansa. Mitä yksinkertaisemmin ja vilpittömämmin uskoo raamatun olevan totta, niin sitä suurempi hyve. Niitä jotka epäilee ja järkeistää, niin ei katsota niin hyvällä. Tyhmyydestä tehdään hyve. Yleisesti ei koiteta pyrkiä raamatun totuuteen (kuten vanhoillislestadiolaiset) vaan hyviin fiiliksiin.
Kun myönsin itselleni, että en voi tietää onko Jumalaa olemassa vai ei, niin se oli tavallaan tietynlainen käännepiste uskossani. Myönsin, että kaikki oli uskon varassa. Siitä meni vielä kauan ateismiin. Kuitenkin aloin kyseenalaistaa muitakin uskon asioita, kuin vain Jumalan olemassaolon ja joka kerta jouduin toteamaan, että ne eivät satavarmasti pidäkkään paikkaansa. Mietin myös sitä mikä on se oikea usko, eli miten minun tulisi uskoa, jotta uskoisin juuri oikein. Nopeasti hylkäsin vahoillislestadiolaisuuden, mutta hellarimeininki jäi pyörimään päähäni. En saanut hellareiden touhuja kumottua raamatulla, eikä ne vaikuttaneet erityisen julmiltakaan; ainoastaan järkeni sanoi vastaan.
Kun lopulta uskalsin luottaa arvostelukykyyni ja omaan järkeeni (enkä kavereihini, jotka olivat kaikki lähes poikkeuksetta uskovia), pystyin myös hylkäämään hellarien touhut.
En tiedä mitä kautta sain linkin Dan Barkerin kirjaan Losing Faith In Faith, mutta rupesin lukemaan sitä netin kautta.
http://ffrf.org/books/lfif/
Kirjan johdanto kosketti minua todella paljon, koska koin olevani samassa tilanteessa kuin Dan. Koin, että minulla oli lähes samanlainen menneisyys kuin hänellä ja kun luin kirjaa eteenpäin huomasin, että tapamme hahmottaa maailmaa on hyvin samanlainen. Tilasin kirjan ja se on ollut elämäni paras ostos. Luin sen ja tavallaan löysin itseni. Siinä ei ollut älyttömästi uusia asioita, mutta tuntui hienolta nähdä omat ajatuksensa jonkun toisen kirjoittamana ja ymmärtää, että en olekkaan yksin ajatuksineni, vaan näin ajattelee joku muukin, jossain päin maailmaa.
Rupesin lukemaan lisää ateistien kirjallisuutta ja nyt olen huomannut, että jaan samanlaisen käsityksen maailmankaikkeudesta, moraalista ja uskonnoista tuhansien ja tuhansien, ehkä miljoonien ihmisten kanssa. Maailman on täynnä entisiä uskovia, jotka ovat kääntyneet ateisteiksi ja nyt on melkein vaikea ymmärtää, miten joskus olen voinut ajatella muuta.
Uskonto taitaa luoda ajatuksiin niin suuren lukon, että sitä ei uskalla tai halua ajatella muulla tavalla, vaikka ehkä syvällä sisimmässään tietäisikin totuuden. Kaikki jotka ovat luopuneet uskostaan kuvaavat tapahtunutta todella positiivisena asiana ja itselläni se ehkä pelasti henkeni ja mielenterveyteni...
Hyvin tutuilta. Kommentoin samalla ristinkuolemaankin. Se eräs brittiläinen anglikaanipiispahan kävi täällä julistamassa tilatusti ristinkuoleman barbaarisuutta ja sitä, ettei armollinen Jumala sellaista vaatisi sovitukseen. Että hän voisi tosiaan sormiaan napsauttamalla armahtaa ihmisen. Mutta tiedätkö mikä miinus siinä on? Se, että Jumala ei vaatisi silloin synnistä mitään rangaistusta ja se taas kertoisi, että Jumala ei välitä siitä mitä ihminen tekee. Hän katsoisi meidän tekojamme sormien läpi eikä vaatisi sovitusta. Hänen moraalinsa ei olisi edes siinä tasossa, jonka sinä kuvasit, eli haluat itse seistä tekojesi takana. Se kertoo moraalisesta kypsyydestä!
Tietyllä tavalla ymmärrän näkemyksesi ja sijaiskärsimyksen inhottavuuden. Oletko koskaan ajattellut, ettei Jumala laittanut jotain "toista", ulkopuolista kärsimään ihmisen puolesta, vaan suurin asia hommassa onkin se, että koska Jumala on oikeudenmukainen tuomari, eli synti vaatii rangaistuksen, mutta koska hän rakastaa ihmistä niin paljon, ettei halunnut ihmisen kärsivän sitä, hän tuli itse maan päälle ja kärsi rangaistuksen puolestamme. Jumala siis on itse tuomion langettaja, mutta myös kärsijä. Oletko koskaan pohtinut tätä? Rangaistuksetta jättäminen olisi ollut juuri sitä ihmisen tekojen sormien läpi katsomista! Niitä, jotka eivät halua ottaa sovitusta vastaan, Jumala joutuu rankaisemaan viimeisellä tuomiolla. Kenenkään ei ole sitä rangaistusta pakko kärsiä.
"Rupesin lukemaan lisää ateistien kirjallisuutta ja nyt olen huomannut, että jaan samanlaisen käsityksen maailmankaikkeudesta, moraalista ja uskonnoista tuhansien ja tuhansien, ehkä miljoonien ihmisten kanssa. Maailman on täynnä entisiä uskovia, jotka ovat kääntyneet ateisteiksi ja nyt on melkein vaikea ymmärtää, miten joskus olen voinut ajatella muuta."
Tiedätkö, että tällä kommentillasi todistat Raamatun profetioita tapahtuvaksi juuri tälläkin hetkellä? Muistat varmaan, että Paavali ennusti suuren luopumisen tulevan ja kommenttisi vahvistaa sen.
Jeesus taas sanoi, että jopa omat johdetaan harhaan, jos mahdollista. Kristillisissä piireissä tämä on valitettavasti ymmärretty tarkoittavan äärikarismaattisia liikeitä ja niitä koskevia "harhaoppeja". Ehkäpä kyse onkin jostain muusta?
"Kukaan ei koskaan oo kokenut yhtä ainutta todistettavaa ihmettä (esim. ihmeparantumiset lääketieteellisen dokumentoinnin takia äärimmäisen helppo todistaa), mutta tarinoita liikkuu tuhansittain."
Eikö kukaan? Mielestäni on ihme, jos joku pääsee kuiville 23 heroiininkäyttövuoden jälkeen, kolmessa viikossa. Tai pääsee kuiville yleensäkin uskoontulon myötä.
Usko tai älä, mutta olin juuri kolme viikkoa sitten seurakunnan tilaisuudessa, missä nainen kertoi miehensä toipumisesta aivoverenvuodosta ja sitä kehitystä on seurattu ihan reaaliajassa netissä. Lääkärit eivät jouluna antaneet miehelle mitään toivoa toipumisesta, hän käveli kepin kanssa kuuden viikon jälkeen. Tämä saman naisen ranne parani reuman aiheuttamasta nuljahtelusta, eikä kättä tarvinnut uudestaan operoida. Siitä hänellä OLI LÄÄKÄRINLAUSUNTO, jonka hän luki ääneen seurakunnan edessä.
"Ongelma vain on se, että touhu on äärettömän julmaa. Avioliiton purkaminen on kielletty. Jos pariskunnassa mies hakkaa naista (tiedän vanhoillislestadiolaisen perheen missä on perheväkivaltaa), niin silti ei saa ottaa eroa. Jos kuitenkin erotaan, niin sitten lennetään saman tien ulos seurakunnasta. Yhteyttä ei saa erotettuihin pitää (juuri niin kuin raamattu neuvoo) ja joissain tapauksissa koko kaveripiiri koostuu muista uskovista. Siinä menee perhe, seurakunta ja ystävät."
Raamattu kyllä opettaa molemminpuoleista kunnioittamista ja kehottaa miestä mm. rakastamaan vaimoa, kuten Kristus rakasti seurakuntaansa kuolemalla sen puolesta. Hakkaaminen on raamatunvastaista toimintaa, eikä Paavalikaan suostunut ottamaan Rooman kansalaisena ruoskaniskuja ilman tutkintaa ja tuomiota, vaikka kehoitti olemaan esivallalle kuuliainen. Onko VL:n toiminta sitten raamatullista vai ei... Mielestäni se kuulostaa lakihenkiselle toiminnalle, josta puuttuu armo.
Paavali myös kielsi meitä tuomitsemasta muita, sillä tuomio on yksin Jumalalla. Kun hän kielsi olemasta yhteydessä erotettuun, kyseessä oli todella paha haureus. Muistaakseni esimerkki on Korinttilaiskirjeessä ja kyseinen mies eli suhteessa äitipuolensa kanssa.
Toisaalta, joskus erottaminen voi johtaa todella siihen, että pariskunta alkaa etsimään sovintoa. Väkivaltahan on aina oire jostain. Toisaalta ero voi olla ainoa mahdollisuus tilanteen laukeamiseksi, enkä minä usko Jumalaan joka ei sitä ymmärtäisi. Jeesus syytti fariseuksia kovasydämisyydestä ja ulkokultaisuudesta. Tähän niin helposti sorrutaan.
"Yleisesti ei koiteta pyrkiä raamatun totuuteen (kuten vanhoillislestadiolaiset) vaan hyviin fiiliksiin."
Kuulun itse helluntaiseurakuntaan, enkä allekirjoita tuota väitettä täysin. On totta, että nykyajan fiilisten metsästely on tarttunut myös uskoviin ja haetaan yhä suurempia fiiliksiä merkkinä Jumalan läsnäolosta. Minä itse henkilökohtaisesti koen uskossa olemisen vähän niinkuin avioliiton. Aina ei ole täynnä rakkautta, mutta silti on naimisissa...;). Usko ei ole tunteista kiinni, vaan siitä mitä Raamatussa uskosta sanotaan. Ei siellä sanota esim. Ilm.3:20, että kun ihminen avaa oven Jeesukselle, niin hän tulee ihmisen luokse ja sitten ihmselleä on todella hyvä fiiilis. Ei, siellä sanotaan, että sitten me syömme yhdessä, minä ja hän. Eikä tunteísta puhuta muutenkaan mitään.
"Mietin myös sitä mikä on se oikea usko, eli miten minun tulisi uskoa, jotta uskoisin juuri oikein."
Kuten vastasit minulle jo muualla. Jos olet pyytänyt Jeesuksen Kristuksen Vapahtajaksesi, sydämeesi ja olet uskonut Hänen sovittaneen sinun syntisi, muuta ei tarvita. Paavali puhuu hyvin Galatalaiskirjeessä siitä, että me ihmiset niin kovin helposti haluamme lisätä jotain omaa, jotta voisimme olla varmoja uskostamme tai pelastuksestamme. Jotain, jolla voisimme ylpeillä. Hän kuitenkin nuhteli galatalaisia siitä, että he olivat alkaneet uskomaan Mooseksen lakia ja ympärileikkausta vaativia tahoja. Tähän mekin helposti sorrumme. Alamme uskomaan ja jopa vaatimaan, että ihmisen PITÄÄ tehdä vielä jotain akrobaattitemppuja, jotta kelpaisi Jumalalle. Jotain Jeesuksen ristinkuoleman lisäksi.
"En saanut hellareiden touhuja kumottua raamatulla, eikä ne vaikuttaneet erityisen julmiltakaan; ainoastaan järkeni sanoi vastaan. "
Kuinka järkevänä pidät sitä, että Jeesus kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista? Tottakai ihmisen järki sotii sitä vastaan! Paavalihan sanoi, ettei hänen julistamansa evankeliumi ole ihmismielen mukaista, ensinnäkin sen takia, että se sotii järkeä vastaan ja toiseksi, ihminen ei voi ottaa mitään kunniaa pelastuksesta. Se vasta meitä ihmisiä ottaakin kaikkein eniten päähän. Dan Barker "heräsi", kun alkoi ajattelemaan itseään. "Mitä minä tästä kaikesta saan?" "Miten minä... Olen unohtanut itseni täysin..." Toisaalta ihan terveellinen ajatus, koska Jeesushan kehoitti meitä rakastamaan lähimmistämme NIINKUIN itseämme.... Tervettä itsensä rakastamista edellytetään uskoviltakin. Jos ei kunnioita itseään, ei pysty kunnioittamaan muitakaan.
Näkisin, että useat uskovat ajattelevat, että usko on yhtäkuin Jumalan työn tekeminen. Ei Jumala niin ole tarkoittanut. Usko on SUHDE Jumalan kanssa, joka saa aikaan tekoja. Mutta ei ihmisen tarvitse juosta itseään henkihieveriin, jotta olisi uskossa. Jumala rakastaa myös sohvalla telkkaria katsovaa uskovaa ihan yhtä paljon kuin risti selässä taapertevaa työnarkomaania;).
"Uskonto taitaa luoda ajatuksiin niin suuren lukon, että sitä ei uskalla tai halua ajatella muulla tavalla, vaikka ehkä syvällä sisimmässään tietäisikin totuuden."
Pilatuksen sanoin:"Mikä on totuus?"
Paholainenhan sai ihmisen kiinnostumaan siitä tiedosta, joka aluksi oli vain Jumalalla. Jumala halusi varjella ihmistä. Me kannamme oman jatkuvan tiedonhalumme hintaa. Mitä me olemme voittaneet sillä, että tiedämme jatkuvasti lisää? Informaatiotulva on jo nyt niin suuri, että suuri osa ihmisistä voi pahoin sen takia, koska emme kykene enää seulomaan oikeasti meille hyödyllistä tietoa, ja sitä tietoa, mitä kuulemma vain kuuluu tietää tai ei ole mitään. Tuskin ihminen oli juurikaan onnettomampi silloin, kun ei tiennyt mitä kauheuksia toisella puolella maapalloa tapahtuu jne.
Moni ihminenhän on sanonut, että on hienoa mennä esimerkiksi Lappiin viikoksi erämaahan, kun saa keskittyä vain siihen hetkeen missä elää ja huolehtia siitä, että syö, nukkuu, kävelee ja käy paskalla.
Todellisuudesta vielä. Yhä useampi kuulemma pakenee todellisuutta ns. Second Life virtuaalitodellisuuteen. Kuulostaa hienolle, eikö?
"Että hän voisi tosiaan sormiaan napsauttamalla armahtaa ihmisen. Mutta tiedätkö mikä miinus siinä on? Se, että Jumala ei vaatisi silloin synnistä mitään rangaistusta ja se taas kertoisi, että Jumala ei välitä siitä mitä ihminen tekee."
Eli parempi idea oli mennä itse maanpäälle, teloituttaa itsensä, huutaa itselleen, "miksi minut hylkäsit" ja sitten mennä taas ikuisiksi ajoiksi hengailemaan sinne täydellisyyteen?
Jos tulevat lapseni tekevät pahojaan ja haluan rangaista heitä, niin annan heille rangaistuksen jolla on jotain väliä. En kaske heitä vaikka hyppäämään kolme kertaa ilmaan ja sanomaan "kukkuluuruu". Kaikkivaltiaalle Jumalalle kaikki on mahdollista, joten se että hän uhrasi ainoan poikansa ei ole kovin iso juttu. Jumalahan voi luoda uusia poikia vaikka kuinka ja kuitenkin loppujen lopuksi Jesse vaan käväs täällä maanpäällä ja sitten meni takas sinne taivaaseen hengailemaan, joten ikuisesta perspektiivistä, ei se 33 vuotta (tai mitä se nyt olikaan) ole kovin pitkä aika.
Kaikkivaltiaalle tuolla rituaalilla oli korkeintaan symbolinen merkitys. Mutta kuten sanoin, perusperiaate koko asialla menee jo mönkään.
"Tiedätkö, että tällä kommentillasi todistat Raamatun profetioita tapahtuvaksi juuri tälläkin hetkellä? Muistat varmaan, että Paavali ennusti suuren luopumisen tulevan ja kommenttisi vahvistaa sen."
Heh :)
Siellä raamatussa on sanottu vaikka mitä, mutta jos järjellä ajattelet, niin ei siellä ole mitään yliluonnollista tiedetty. Ei tarvitse olla kummoinenkaan tietäjä, jotta voi heitellä uskottavilta kuulostavia ennustuksia.
"Lopun ajan merkkejä ovat sodat, nälänhätä, maanjäristykset, tulvat..."
Näitä asioita on ollut koko ihmiskunnan historian ajan.
"Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden..."
Yllätys!
"Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta."
Ihan loogista. Varmasti Paavalia pilkattiin hulluksi hänen elinaikanaan (ja ihan aiheesta).
Suuri kääntymys kuuluu tähän samaan sarjaan. Varmasti Muhammed on saarnannut omasta uskonnostaan samalla tavalla ja lähes jokainen profeetta omastaan. Ei siinä mikään tulevaisuuden näkijä tarvitse olla, kun valelee ihmisiin Jumalan pelkoa suurella kääntymyksellä ja lopunajoilla. Tämä ei kuitenkaan tee Islamista totta, vai tekeekö?
"Eikö kukaan? Mielestäni on ihme, jos joku pääsee kuiville 23 heroiininkäyttövuoden jälkeen, kolmessa viikossa. Tai pääsee kuiville yleensäkin uskoontulon myötä."
Toki elämä itsessään on suuri ihme. Ja tämänkaltaisia ihmeitä tapahtuu koko ajan. En kuitenkaan ymmärrä, että jos joku pääsee kuiville heroiinista, niin miten ihmeessä se tarkoittaa sitä, että raamattu olisi totta..?
Jos ihminen kokee elämänsä tarkoitukselliseksi, lisää se motivaatiota kunnollisen elämisen yrittämiseen kummasti. Tässä uskonto voi auttaa todella paljon. Uskonto on mahtava voima. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi totta.
Kts. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lumelääke
"Dan Barker "heräsi", kun alkoi ajattelemaan itseään. "Mitä minä tästä kaikesta saan?" "Miten minä... Olen unohtanut itseni täysin...""
Barker sanoo olevansa humanismi ja feministi (hänen vaimonsa Annie Laurie Gaylor on femisti). Hän kunnioittaa ihmistä ja ihmisyyttä omasta vapaasta tahdostaan, ei sen takia, että joku kirja käskee. Itsensä rakastaminen ja kunnioittaminen on yksi suurimmista palveluksista, mitä voi kanssaihmisille tehdä. Jos ei huolehdi itsestään, niin on taakka muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Ehkä vasta kun ihminen oppii rakastamaan itseään, hän pystyy rakastamaan jotain toista.
Tästä Dalai Lamakin puhui. Hän ihmettelee syvästi, miten länsimaiset ihmiset voivat olla rakastamatta itseään, vaikka se on maailman luonnollisin asia :)
Kerrot noita raamatun satuja, mutta mitkä ovat perusteet sille, että raamattu on totta, mutta vaikka koraani ei ole? Ei kiitos mitään: "musta tuntuu siltä" tai "raamatussa sanotaan niin". Mistä voin tietää, että raamattu on totta?
juuri sellaisena kuin noiden tapahtumien silminnäkijät niistä kertovat, voidaan selittää psykosomaattisin mekanismein. Uskoisin että on erittäin hyvin mahdollista kehittää suurelle osalle psykosomaattisista sairauksista parannusmenetelmä joka perustuu samoihin mekanismeihin kuin nuo ns. ihmeparannukset.
Henki (paha henki) kyseisessä tapauksessa on mielenhäiriö jota voisi kuvailla "käskyvaltaa" omaavaksi itsenäiseksi mekanismiksi hermoverkossa. Tuo häiriömekanismi voidaan poistaa/parantaa.
Ruumiillisena sairautena/kipuna ilmenevä psykosomaattinen sairaus toimii samoilla mekanismeilla ihan kuten sen "ihmeparannuskin"
Psykosomaattisille sairauksille yritetään nykymaailmassa etsiä biologinen selitys ja lääketieteellinen hoito vaihtelevalla menestyksellä.
Meillä on paaaaaaaaaaaaljon opittavaa omasta päästämme ;)
Tulipa vain mieleen tuosta syntien sovittamisesta, että voisiko ajatella niin, että Jumala tavallaan rankaisi siinä itseään? Eikö kuitenkin ole niin, että Jumala ja Jeesus ovat loppujen lopuksi saman olion ilmentymiä? Sikäli kuin olen käsittänyt kolminaisuuden ajatuksen oikein.
Ajatus minulla oli siis tässä se, että koska Jumala on luonut ihmisen, ja myös saatanan, niin tavallaan häntä voidaan pitää jossain määrin (joskaan ei täysin) vastuullisena siitä pahasta, mitä hänen luomansa oliot tekevät, ja näin ollen ristinkuolemaa voitaisiin ajatella myös syyllisen rankaisemisena?
Harhaoppinenhan tuollainen näkemys varmasti Raamatun valossa on, kyllähän se syntipukkimoraali on niin vahvasti esillä, varsinkin Vanhassa testamentissa. Ja oli miten oli, niin minusta perusteeton anteeksianto on aina moraalisesti oikeampi ratkaisu kuin kohtuuton rangaistus, jollainen mikä tahansa ääretön rangaistus eittämättä on. Varmasti monet ihmiset antavat muille ihmisille anteeksi, vaikka nämä muut ihmiset eivät osaisi edes pyytää anteeksi tai olla pahoillaan. Minä ainakin olen tehnyt niin.
"Eli parempi idea oli mennä itse maanpäälle, teloituttaa itsensä, huutaa itselleen, "miksi minut hylkäsit" ja sitten mennä taas ikuisiksi ajoiksi hengailemaan sinne täydellisyyteen? "
Jälleen kerran moneen kertaan kysytty. "Jos Jeesus oli Jumala, miten hän huusi itseään?"
Tätä kysyvät jehovat, muslimit ja ateistit. Hyvä kysymys. Ensinnäkin, Jumala on Henki, eikö? Hän ei ole persoona siinä mielessä kun me usein persoonan ajattelemme olevan. Hän on persoona ilman fyysistä ruumista. Jumalan inkarnaatio on asia, joka on pitänyt teologit kiireisenä kautta vuosisatojen ja loppujen lopuksi, Jumalan, eli Hengen tuleminen lihaksi, ruumilliseksi, ikuisen alentuminen ajalliseksi, rajattoman alentuminen rajalliseksi (sitä kuitenkaan olematta), on ihmismielen ymmärryksen ulkopuolella.
Mutta Jumalan kolminaisuus niin vaikea ajatus kuin sekin on, ehkä hieman antaa valaistusta asiaan. Jumala on sekä Isä, Poika että Pyhä Henki samaan aikaan. Jeesuksella oli Jumalan ominaisuudet, jos tarkkaan luet Uutta testamenttia. Hänellä oli ja on Jumalan "sormenjäljet", vaikka hän oli myös täysin ihminen. Siksi hän huusi Jumalaa ristillä, mutta myös siksi, että se oli selkeä viesti opetuslapsille, joka viittasi Psalmiin 22. Hän osoitti tällä (ei ehkä enää tietoisesti), että "Minä olen se joka olen". Ymmärrätkö?
"Jumalahan voi luoda uusia poikia vaikka kuinka ja kuitenkin loppujen lopuksi Jesse vaan käväs täällä maanpäällä ja sitten meni takas sinne taivaaseen hengailemaan, joten ikuisesta perspektiivistä, ei se 33 vuotta (tai mitä se nyt olikaan) ole kovin pitkä aika."
Jesse ei vain "käväissyt" maan päällä.
"6 Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen
7 vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
8 hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. "
Siddharta luopui aattelisesta suvustaan, oikeudestaan rikkauteen, muistaakseni peräti kuninkuuteen. Hän valitsi "kuolevaisuuden", näinhän buddhalaisissa kertomuksissa muistaaksen kerrotaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt kärsivää tai kuolevaa ihmistä. Kun hän vahingossa näki, hän tajusi elävänsä oudossa maailmassa ja hän lähti etsimään totuutta.
Jeesuksen luopuminen oli jotain aivan muuta. Hän luopui jostain, mitä me emme edes voi kuvitella. Arvaa miksi? Jotta me ihmiset pääsisimme sovintoon Jumalan kanssa. Jumala teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa.
"Kaikkivaltiaalle Jumalalle kaikki on mahdollista, joten se että hän uhrasi ainoan poikansa ei ole kovin iso juttu. "
Ehkä. Mutta uhraisitko sinä ainoan lapsesi syyllisten takia, vaikka tietäisit, että voisit saada uusia lapsia? Tapattaisitko sinä oman ainoan poikasi viattomana, jotta syylliset saisivat armon? Ja vielä tärkeämpi kysymys, menisitkö syyttömänä kuolemaan syyllisten puolesta, jotta he saisivat vapauttavan tuomion? Vaikka sinun ei olisi edes pakko? Jeesuksen ei nimittäin ollut pakko mennä ristille, hän olisi voinut pelastaa itsensä ja jättää ihmiskunnan paholaisen armoille.
""Lopun ajan merkkejä ovat sodat, nälänhätä, maanjäristykset, tulvat..."
Näitä asioita on ollut koko ihmiskunnan historian ajan."
Miksi Jeesus sitten erikseen mainitsi asiasta? Koska ne mitä olisi tulossa, olisivat poikkeuksellisen ankaria ja huomattavia. Ja kas, näinhän on juuri käynyt. Jos luet 2. Timoteuksen kirjeen kuvauksen lopun ajan ihmisistä, voitko väittää, ettei pistä miettimään? En minäkään 100% varmuudella voi sanoa, että ennustukset tarkoittaisivat juuri TÄTÄ aikaa. Pistää silti miettimään.
"En kuitenkaan ymmärrä, että jos joku pääsee kuiville heroiinista, niin miten ihmeessä se tarkoittaa sitä, että raamattu olisi totta..?"
Etkö? Lueppa 2.Kor.5:17. Siellä puhutaan uudesta luomuksesta (joka sinäkin muuten olet, jos olet Jeesuksen pyytänyt sydämeesi asumaan). Myös se, että kyseinen henkilö oli rukoillut nimenomaan Jumalaa auttamaan riippuvuudesta irtipääsyyn, voisi ehkä osoittaa, että "jonka Poika on vapauttanut, on todella vapaa". Muistat varmaan Jesaja 61:n? "Vangituile vapautusta" jne.... Huumeen orjan kahleet putosivat niin että kalisi.
Lumelääkkeistä tms. sen verran, että totta, niiden on osoitettu toimivan ja osa parantuneista sairauksista todella on ollut esim. psykosomaattisia. So? Jos ihmisen psyyke paranee rukouksessa ja vaiva häviää pysyvästi, eikö se ole paraneminen?
Mutta on myös todettu, että uskottelu aiheuttaa sen, että vähän ajan päästä sairaus tai riippuvuus tulee takaisin. Näin hyvin useilla ole kuitenkaan käynyt, vaan vapautuminen tai parantuminen on ollut lopullinen.
""Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta."
Ihan loogista. Varmasti Paavalia pilkattiin hulluksi hänen elinaikanaan (ja ihan aiheesta)."
Kuten uskovia nykyään. Ongelmana vain on se, että valtaosa uskovista saa terveen paperit, jos menee esim. psykologisiin testeihin. Mitä hulluutta se on? Uskovissa toki on mieleltään sairaita siinä missä ei-uskovissakin, mutta vielä uskossa oleminen ei ole luokiteltu sairaus.
"Ei siinä mikään tulevaisuuden näkijä tarvitse olla, kun valelee ihmisiin Jumalan pelkoa suurella kääntymyksellä ja lopunajoilla. Tämä ei kuitenkaan tee Islamista totta, vai tekeekö?"
Niin, mutta kun alkaa tapahtumaan asioita, jotka on profetoitu. Koraanissa ei kuvat kovinkaan tarkkaan lopunaikoja tai jos kuvataan, ne ovat suhteellisen suoria lainauksia Uudesta testamentista;).
Oletko koskaan miettinyt esim. Israelin itsenäiseksi julistamista 1948? Sitä ennenhän alueella ei ollut mitään valtiota. Kun Israel julistautui itsenäiseksi, arabivaltiot julistivat sille sodan. Miljoonia sotilaita tankkeineen ja lentokoneineen uhkasi hyökätä Israeliin ja pyyhkäistä sen maan päältä. Sillä hetkellä Israelin väkiluku oli juuri loppuneen joukkotuhon takia oli n. 60-100 000 ihmistä ja tämä oli kolme vuotta sen jälkeen, kun ihmiset oli vapautettu keskitysleireistä. Mikä oli todennäköisyys, että Israel selviytyisi? Tuo Uudenmaan kokoinen alue? Nolla.
Kuinka kävi? Merkillepantavaa asiassa on, että vain Jordania ja Egypti on solminut rauhan Israelin kanssa tuon jälkeen, muut hyökänneet maat eivät.
"Hän kunnioittaa ihmistä ja ihmisyyttä omasta vapaasta tahdostaan, ei sen takia, että joku kirja käskee."
Tuntuu oudolle, että mies, joka on julistanut evankeliumia 17 vuotta on silloin kunnioittanut ihmistä ja ihmisyyttä vain koska joku kirja käskee??? Mihin hänen uskonsa on oikein perustunut? Lakiin vai armoon? Onko hän SUORITTANUT uskoa ulkoaohjautuvasti?
Ihmettelen myös sinun näkemystäsi uskossa elämisestä, jos koet sen ulkoisten normien noudattamiseksi, etkä sisältäpäin tulevaksi motivaatioksi, joka ei johdu ihmisen luontaisesta hyvyydestä (kuten humanistit sanovat), vaan siitä, että Kristus tulee ihmiseen uudestisyntymisessä.
"Ehkä vasta kun ihminen oppii rakastamaan itseään, hän pystyy rakastamaan jotain toista."
Hei, mikä on rakkauden kaksoiskäskyn loppuosa. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Että miehen piti oikein alkaa humanistiksi ennekuin ymmärsi Jeesuksen sanat? Mitä hän on oikeasti tehnyt sen 17 vuotta?
"Kerrot noita raamatun satuja, mutta mitkä ovat perusteet sille, että raamattu on totta, mutta vaikka koraani ei ole? "
Mihin sinä olet oikein uskonut silloin, kun soittelit gospelbändissä? Muiden juttuihin ja kertomuksiin? Yhteishenkeen? Fiiliksiin? Hyvin olet opetellut ateistien kielenkäytön, kun nyt ne mitä opetit joskus tai saarnasit ovat "raamatun satuja". Okei, perusteet.
Minä en ole uskovan perheen lapsi, enkä viettänyt nuoruuttani uskovassa ympäristössä. Minä vietin sen ns. "maailmassa", yli kolmikymppiseksi. Minä en kuulunut mihinkään seurakuntaan kun tulin uskoon. Minä rukoilin (luettuani muuten Dalai Laman Onnellisuuden taidon ties monennettako kertaa.), että "jos olet olemassa, sinä, joka tiedät kaiken, osoita se."
Tapasin keskellä metsää tulevan eli siis nykyisen vaimoni, joka kertoi sittemmin olevansa uskova. Mieti nyt itse, olin juuri ahminut buddhalaisuutta ja vastaani rukoilun jälkeen tulee kristitty nainen, johon ihastuin? Vuoden verran lueskelin Raamattua, kuuntelin hengellistä musiikkia ja rukoilin. Ja Jumala vastasi useinkin, antamalla joko raamatunpaikan tai ihmisen kohdalleni.
Sitten tein uskonratkaisun ja elämäni muuttui. Sisäisesti. Koin Pyhän Hengen täyteyden ja olen kokenut sen usein, harvemmin seurakunnassa, mutta yksinäisyydessä kyllä. En rukoile kielillä, mutta Jeesuksen ristintyö on kirkastunut hyvinkin usein. Jne. Olen saanut useita rukousvastauksia, sellaisiakin, mistä en ole kenellekkään kertonut rukoilevani. Jumala on vastannut.
Koraanista. Se ensinnäkin väittää, että Jeesus on Jumalan profeetta. Se väittää, että Jumala lähetti ensin Moosekselle kirjat, sitten evankeliumit ja lopuksi Kirjan, eli Koraanin. Tässä on pieni ristiriita. Jos Jumala on lähettänyt Mooseksen kirjat, niin miksi Vanhassa testamentissa Isaakin jälkeläiset ovat Abrahamin laillisia jälkeläisi, eikä Ismaelin, kuten Koraanissa väitetään?
Miksi evankeliumeissa, jotka on heidän mukaansa lähetetty ihmisille (mikä ei pidä paikkaansa, ihmiset ovat ne kirjoittaneet), heidän arvostamansa profeetta väittää olevansa Jumalan Poika? Kumpi on väärässä? Evankeliumit vai profeetta? Kysyppä tuota joskus muslimilta, koska he myös väittävät, että Jeesus olisi islamin profeetta.... Puhuuko heidän profeettansa höpöjä Jumalan lähettämissä evankeliumeissa? Jos ei, onko Jumalan lähettämät evankeliumit sitten virheellisiä?
Entäpä Jeesuksen ristiinnaulitseminen? Muslimien mukaan ristillä ei kuollut Jeesus, vaan joku muu. Välillä he saattavat jopa myöntää, että Jeesus kyllä kuoli, muttei noussut ylös jne. Tai sitten Jeesus vain pyörtyi...
Lue joskus Koraania ja vertaa sitä Raamattuun. Se on YHDEN miehen saamaan ilmestykseen perustuva kirjoitus, sääntökokoelma eikä ilmestystä ollut todistamassa kukaan muu. Muslimit alkoivat oitis levittämään oppiaan miekalla, he sotivat jo 700-luvulla keskenään, siis sunnit ja shiiat. Medinan lähellä oli erittäin rajuja taisteluita heti islamin alussa. Olen asunut vuoden Saudi-Arabiassa ja tutustunut sen maan historiaan. Islamin alkuvaihe on hyvin erilainen kuin kristinuskon. Kristinusko levisi ensimmäiset 300 vuotta julistuksen (aseettoman) muodossa, vainojen kohteena. Islamin alkuleviäminen oli aivan toisenlainen ja on edelleen.
Koraanissa ei muistaakseni Jumalaa sanota Isäksi kertaakaan, eikä myöskään Rakkaudeksi. Jo yksistään 1. Johanneksen kirjeessä Jumala mainitaan rakkaudeksi n. 20 kertaa...
Onko Jumala sitten rakkaus? Jos on, niin se varmaan tarkoittaa Jumalan toiminnassa jotain?
Islamissa Allah on etäinen, arvovaltainen ja tämän ainoa intressi on vain se, että ihmiset tottelevat häntä ja heidän pitää suorittaa tietyt asiat, jotta Allah voi heidät EHKÄ armahtaa...
Muut uskonnot varmaan vetoavat nimenomaan ihmisen haluun ansaita kiitos ja taivaspaikka palkkana. Sitenhän ihminen voi osoittaa eläneensä hyvän elämän Jumalan silmissä. Taivaaseen pääsy perustuu siis ihmisen hyvyyteen tai hyvään elämään. Kristinuskossa sietämätöntä onkin seuraavat Paavalin sanat:
"4 Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,
5 että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.
6 Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa
7 osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9 Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä."
Niinpä. Ihmiselle on kova paikka, kun ei ole mitään millä ylpeillä Jumalan tai ihmisten edessä. Humanisti voi edes sanoa, että hän ihan itse on hyvä ihminen ja ihan omaa hyvyyttään, omasta tahdostaan kunnioittaa muita ihmisiä. Kenelle kiitos silloin tulee? Ihmiselle itselleen, joten silloin ihmisellä on syytä ylpeillä...;) Tottakai se hivelee ihmisen itsetuntoa. Ja siksi moni valitsee omavanhurskauden tien. "Minä olen niin hyvä, etten tarvitse ketään sovittamaan minun tekojani. Minä pystyn siihen itse ja otan myös kunnian siitä itse!"
Muistatko kylväjävertauksen?
Aamen.
Keskustelunne Apostolin kanssa on mielenkiintoinen näin varttiateistin kristityn perspektiivistä.
Joitakin huomioita ja kommentteja:
"Kaikkivaltiaalle Jumalalle kaikki on mahdollista, joten se että hän uhrasi ainoan poikansa ei ole kovin iso juttu. Jumalahan voi luoda uusia poikia vaikka kuinka"
Luoda?
Nikean uskontunnustuksen mukaisesti
"Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu",
ja Athanasioksen uskontunnustuksessa sama esitetään
"Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton", joten ehkä joudut pohtimaan asiaa uudelleen.
Mitä koraaniin tulee, niin Allahilla on referenssiongelma. Tietysti hyvän Allah-kaikkivaltiaan tärkein ja luotettavin todistaja on hyvä Allah itse, ja luulisi sellaisen olevan arvokas suositus, mutta valitettavasti kaikki hyvyys perustuu siihen miten Allah itse sen määrittelee. Jos joku kyseenalaistaa Allahin hyvyyden, niin tuo kyseenalaistaminen on synti ja rikos. Vaikka se ei sitä olisikaan, Allah ei voisi puolustautua suoria syytöksiä vastaan muutoin kuin tukkimalla turvat. Mitään todisteita, takeita, taikka tekoja Allahin hyvyydestä ei olisi, eikä tuo poikkipuolisten äänien vaientaminenkaan saisi jäljelle jääviä oikeamielisiä vakuuttuneeksi.
Jeesuksen jumaluus on nöyrempää sorttia. Hänellä ei ole jumaluutensa hyvyyden suhteen sellaista jääviysongelmaa kuin Allahilla.
valaisivat Jeesuksen ainutsyntyisyyttä. Itseasiassa luin jostakin, että sana "esikoinen" ei olisi kaikkein paras sana kuvaamaan Jeesuksen ja Isän suhdetta, vaan enemmänkin "ylin perillinen". Tuo Jumalasta syntynyt on hyvä pointti. Unohdin itse sen. Ei luotu, vaan itse Luoja... Hänen kauttaan ja häntä varten kaikki luotiin.
Allahiin vielä sen verran, että juuri tuosta uskottavuussyystä muistaakseni Jumala ei vain yksinkertaisesti vaientanut Luciferia, eli tuhonnut soraääntä, vaan antaa soraäänien edelleen kaikua. Miksi? Jotta olisi jotain mihin verrata.
Äärimmäinen pahuus saa joko ihmisen paatumaan tai sitten kysymään, onko jotain hyvää olemassa? Onko Jumala rakkaus vai ei? Itseasiassa Jumalan olemassaolo ei ole niinkään olennainen kysymys vaan se, että onko Hän rakkaus, onko Hän hyvä? Vain siinä merkityksessä, että Hän on, Hänen olemassaolollaan on merkitystä ihmisen elämän kannalta ja koko ihmiskunnan kannalta.
Jeesushan on Jumalan ilmoitus itsestään, ihmisen ominaisuudessa ihmisten keskelle tulleena. "Katsokaa, tällainen minä olen!" Jumalan koko täyteys asui Kristuksessa ja hänhän sanoi, että kuka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Kuka heijastaa Allahin hyvyyttä? Muslimit? Muhammed? Kuten sanoit, ainoa joka voi osoittaa Allahin hyvyyden on Allah itse.
Jumala tuli Jeesuksessa maan päälle, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Hän on viimeinen ja lopullinen ilmoitus Jumalasta, millainan Isä todella on. Sen sijaan, että olisi tuhonnut ihmiskunnan, voittanut vastustajat väkivallalla ja voimalla, hän meni itse kuolemaan näiden hänenkin tappajiensa puolesta. Sellainen on Jumala.
Miten maailma voi nähdä nykyään Jumalan, nähdä Kristuksen? Ristin Voitossa oli radikaali ajatus. Koska Raamatussa sanotaan usein, että olemme Kristuksessa ja sanotaan myös, että Kristus meissä, niin mihin se johtaa? Siihen, että jokaisen kristityn pitäisi pystyä sanomaan kysyjälle:"Joka on nähnyt minut, on nähnyt Kristuksen." Huh? Niin, kristityn elämän pitäisi olla sen näköistä, että siitä näkyy Kristus. Meidän pitäisi olla maailman valo ja maan suola. Olemmeko? Siitä, että rakastamme toisiamme, meidät pitäisi tunnistaa Jeesuksen seuraajiksi. Toteutuuko tämä? Yhä useammalta taholta on alkanut tulemaan samakaltaista viestiä. Keitä me olemme Kristuksessa? Tunnistammeko identiteettimeme ja oikeutemme Hänessä? Koska jos emme, maailma ei tule näkemään Kristusta meissä, eikä Kristusta ennekuin Hän tulee takaisin. Miksi se on niin vaikeaa? Koska vihollinen pyrkii latistamaan uskovatkin sunnuntaikristillisyyteen, piiloutumaan suolakellareihin ja mukautumaan maailman mieltymyksiin. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta nämä eivät kuulu tälle palstalle. Mukava lukea kirjoituksiasi pitkästä aikaa.
Suosittelen muuten Neil.T.Anderssonin kirjaa "Enemmän kuin voittaja". Siinä on hyvin tuotu mm. ihmisten jumalakuvaan vaikuttavia tekijöitä.
"Mutta Jumalan kolminaisuus niin vaikea ajatus kuin sekin on, ehkä hieman antaa valaistusta asiaan."
Jos ihminen sanoo palvovansa Allahia, Budhaa ja Jormaa (sanoo kaikkien olevan Jumalia) ja lopuksi sanoo, että hän palvoo yhtä Jumalaa, niin se on hieman ristiriitaista. Samalla tavalla kristinuskossa; kolminaisuusoppi pilkkaa monoteismin käsitettä (vaikka kristityt kuinka väittävät olevansa monoteistejä).
Ristiriidalla ei valaista toista ristiriitaa. Se korkeintaan väsyttää ne, joilla ei ole suurempaa tarvetta ajatella asiaa ja saa heidät ajattelemaan: "on ihmismielen ymmärryksen ulkopuolella".
Et ehkä ole ajatellut asiaa tarpeeksi (tai sitten liikaa), jos et suostu myöntämään, että kolminaisuusoppi on ristiriitainen.
"Jeesuksen luopuminen oli jotain aivan muuta. Hän luopui jostain, mitä me emme edes voi kuvitella. Arvaa miksi? Jotta me ihmiset pääsisimme sovintoon Jumalan kanssa. Jumala teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa."
Eihän se Jeesus luopunut mistään. Mitä hänellä oli ennen kuin hän tuli maan päälle? Mitä hänellä oli käynnin jälkeen? Tiesikö hän lopputuloksen etukäteen..?
"Ehkä. Mutta uhraisitko sinä ainoan lapsesi syyllisten takia, vaikka tietäisit, että voisit saada uusia lapsia? Tapattaisitko sinä oman ainoan poikasi viattomana, jotta syylliset saisivat armon? Ja vielä tärkeämpi kysymys, menisitkö syyttömänä kuolemaan syyllisten puolesta, jotta he saisivat vapauttavan tuomion? Vaikka sinun ei olisi edes pakko?"
En uhraisi. Muistatko kun kerroin, että ei ole oikein, jos syytöntä rangaistaan muiden pahojen tekojen tähden? Vai onko se oikein sinun mielestäsi? Muistatko kun kerroin, että minusta jokaisen tulisi itse hyvittää pahat tekonsa?
Ja lisäksi Jumalalle se on eri asia. Jumala ei tee lapsia, niinkuin ihmiset tekevät. Jos hän on kaikkivaltias, voi hän tehdä niitä miljoona yhden silmänräpäyksen aikana ja toisaalta jos asiat menivät hänen mielestään huonosti, voi hän kääntää ajan kulun ja muuttaa asioita. Hän voi tuntea mitä haluaa tai tehdä mitä ikinä hän haluaa. Oletko muuten koskaan miettinyt kaikkivaltias käsitettä? Käsitteenä sen olemassaolo on mahdottomuus:
http://ffrf.org/books/lfif/?t=theologian
"Mutta on myös todettu, että uskottelu aiheuttaa sen, että vähän ajan päästä sairaus tai riippuvuus tulee takaisin. Näin hyvin useilla ole kuitenkaan käynyt, vaan vapautuminen tai parantuminen on ollut lopullinen."
Et luultavasti ole perehtynyt aiheeseen, jos luulet, että usko muuttaa ihmisten elämän lopullisesti... ;)
"Niinpä. Ihmiselle on kova paikka, kun ei ole mitään millä ylpeillä Jumalan tai ihmisten edessä. Humanisti voi edes sanoa, että hän ihan itse on hyvä ihminen ja ihan omaa hyvyyttään, omasta tahdostaan kunnioittaa muita ihmisiä. Kenelle kiitos silloin tulee? Ihmiselle itselleen, joten silloin ihmisellä on syytä ylpeillä...;)"
Kun tiedän, että minulla olisi syytä ylpeillä olen hiljaa. Minulla ei ole tarvetta kohottaa itseäni muiden silmissä. Tiedän oman arvoni ja se saa minut käyttäytymään suvaitsevaisemmin ja solidaarisemmin. Ja olen huomannut, että silloin kun tunnen olevani vähäinen ja huono, yritän päteä muiden silmissä. Ehkä on hyvä asia, jos ihmiset ymmärtävät olevansa tärkeitä ja arvokkaita. Ehkä on hyvä asia, että ihmiset voivat mielessään sanoa, että "olen ihan itse hyvä ihminen ja ihan omaa hyvyyttäni, omasta tahdostani kunnioitan muita ihmisiä".
Teit oikean ratkaisun.
Satuihin ja höpötyksiin ei pidä uskoa.
1) Mitään ei ole.
2) Vaikka jotain olisi, siitä ei voisi mitään tietää.
3) Vaikka voisi jotain tietää, ei siitä voisi kertoa.
Sellaiseen, jota ei voi havaita, ja joka ei vaikuta mihinkään mitenkään, ei tarvitse reagoida mitenkään :)
Kysyn aina uskovilta, onko heillä olemassa mitään todisteita uskolleen. Jos todisteet ovat raamattu ja se mitä pään sisällä pörisee, niin siihen se taas kerran jäi.
Se oli vapaamuotoinen lainaus antiikin Kreikasta. Kyse ei ole (eikä ollut) lajittelusta "havaittavissa oleva ja ei-havaittavissa oleva". Väittämä oli yksinkertaisesti 'mitään ei ole'.
Listaus liittyy (ja ehkä ollut avaus) siihen filosofiseen linjaan, joka sai Descartesin huudahtamaan uunistaan "cogito, ergo sum". Vaikka kaikkea ja kaiken olemassaoloa voikin epäillä ja kyseenalaistaa, itse epäily jää.
Descartesin ongelmaksi jäi maailma: koska kaikki voi olla pelkkää harhaa tai unta tai ties mitä, niin mistä tietää, että niin ei ole...
Sanooko tekijä tekijällensä miksi minusta tällaisen teit. Sinä olet Luojan Jumalan luoma ja sinäkö olet niin viisas, että sanot tekijällesi, että kyllä olet tyhmä minä olisin tehnyt paljon paremmin ja viisaammin.
Jeesus on tulossa pian takaisin ja kaikkien silmät saavat nähdä hänet.
...............
me epäuskoiset ryhdymme uskomaan vasta sitten kun nähdään se jeesus. Teitä saarnamiehiä kun on aika paljon, menisi kaikki aika siihen uskomiseen jos teitä kaikkia kuuntelisi.
on "pian"? Ihan kuin olisin kuullut tuon aikasemminkin...
"3 Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. [1. Tim. 4:1,2; 2. Tim. 3:1,2]
4 He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." (2.Piet.3:3-4)
Tuo sana "pian" voidaan myös kääntää "äkkiä". Ja Jeesuksen tuleminen tulee tapahtumaan yhtäkkiä.
Kommenttisi ei siis horjuta uskoamme, vaan itseasiassa osoittaa Jeesuksen tulemisen olevan lähellä. Mitä useampi asiasta kuittailee, sen parempi meille...;).
"1 Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat.
2 Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia,"
Voiko tätä aikaa enää paremmin kuvata? Ja tuo on kirjoitettu n. 2000 vuotta sitten...
Et sinä kuolemassa katoa. Tai siis, se "minä" hajoaa kyllä eikä sitä tietoista mieltä enää ole. Musta kuitenki on paljon lohdullisempaa tietää ettei aine ja energia ole katoamassa yhtään mihinkään, se kiertää ja pysyy täällä. Olemme kotona, olemme olleet täällä aina ja tulemme aina olemaan - sittenkin, kun elämä juuri maapallolla lakkaa.
Mitään pelättävää ei siis ole. Sen ajatuksen voimalla voi rentoutua ja lakata stressaamasta :)
"Tulin vain siihen tulokseen, että minkä helvetin takia joku hemmo nimeltä Jumala muka meidät olisi luonut tänne maailmaan?!?"
Eilen luin loistavan artikkelin Helsingin Sanomista. Siinä käsiteltiin luonnon käyttämiä nerokkaita systeemejä, joita tiede pyrkii käyttämään hyödyksi. Siinä mainittiin mm. että Luonnon käyttämä patentti onkin usein sen käyttämän menetelmän monimutkaisuus tms., jota ihmisen on hyvin vaikea jäljitellä. Kirjoittaja lohduttautui ajatuksella, että luonnolla on ollut miljardeja vuosia aikaa opetella, eli meillä ihmisilläkin on siis vielä toivoa oppia. Oppiminen on kuitenkin aina vuorovaikutteista. Se perustuu palautteeseen ja tietoisuuteen siitä, mitä on tapahtunut ja miksi. Suosittelen lukemaan artikkelin, se sai taas mykistymään luonnon edessä. Kuinka nerokas onkaan ekosysteemi, kuinka nerokkaita ovat pienen pienten hyönteisten selviämiskeinot autiomaassa jne.
No, meni vähän asian sivuun. Miksi Jumala olisi luonut mitään? Ensinnäkin, jos mitään ei olisi syntynyt, sinä et olisi esittämässä kysymystäsi täällä. Sinun olemassaolosi on yksi syy. Vaikka et sitä td. uskokaan. Maailmassa ei ketään toista sinua, ei ole ollut, eikä tule. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Toiseksi. Jumala loi, koska Hän halusi tehdä niin. Kun Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen hän meidät loi, niin Jumala loi itselleen alunperin hyvin läheisen ystävän. Ehkä Jumala oli yksinäinen?
"Kerta hän tietää jo miten tässä tulee käymään (teemme syntiä yms) niin miksi katsoa tätä kaikkea. "
Ihmisen takia. Jumala haluaa antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden muutokseen, parannukseen, ennekuin Hän ei enää ole kärsivällinen. Ajattelepa asiaa niinpäin, ettei ole mitään Jumalaa, joka pistää stopin kaikelle synnille ja pahuudelle. Olisimme oman onnemme varassa. Jos siis katsot ihmiskunnan historiaa ja nykytilaa, mikä on mahdollisuus sille, että ihminen omin voimin lopettaisi kaiken pahuuden? Tottakai sitä saa toivoa ja ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat edelleen yrittää itse tai uskovat ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Tämä vaan sattuu olemaan paholaisen ensimmäinen valhe ihmiselle. "Sinä pystyt samaan kuin Jumala, pärjäät omillasi!" Ihmisellä valitettavasti ei ole Jumalan ominaisuuksia, hänen kykynsä ovat rajalliset. Ihmiselle kaikki ei ole mahdollista. Ihminen on kuolevainen.
"Jos minä saisin olla kaikkivaltias niin kertoisin jokaiselle ihmiselle, että täällä minä olen ja toivon että teet elämässäsi oikein.."
Tarkoitat varmaan henkilökohtaista kertomista? Jumala lähestyi ihmistä henkilökohtaisesti tulemalla ihmiseksi maan päälle. Toki Hän varmaan voisi ilmestyä jokaiselle ihmiselle samaan aikaan (minkä Hän muuten tulee tekemäänkin), mutta Hän ei vielä sitä tee. Jeesukselta kysyttiin juuri tuota kysymystä ja kysyjät olivat Hänen opetuslapsensa. Miksi kerrot meille, miksi et samalla koko maailmalle?
Ehkä yksi syy on siinä, että alussa kaikki ihmiset tunsivat Jumalan henkilökohtaisesti ja se silti aiheutti sen, ettei ihminen uskonut Jumalaa. Ja Jumala tietää sen. Vaikka Hän ilmestyisi näkyvästi kaikille, osa ihmisistä kieltäisi Hänet silti. Hän kyllä ilmestyy heille, jotka todella haluavat oppia tuntemaan Hänet ja haluavat Häntä rakastaa.
"Nyt kun hylkään jumala ajatuksen itsestäni pois, veikkaan että minusta saattaa tuntua hetkisen tyhjältä..kun ei olekkaan mitään kuoleman jälkeistä ajatusta. "
Ei uskossa eläminen ole vain kuolemanjälkeiseen tuijottamista. Jeesus sanoi antavansa ihmiselle yltäkylläisen elämän, jo tässä elämässä. Se ei tarkoita aineellista yltäkylläisyyttä, vaan sisäistä turvallisuutta, tasapainoa, luottamusta ja iloa, vaikeuksienkin keskellä.
"17 Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän."
Luopumalla Jumalasta et luovu vain iankaikkisesta elämästä kirkkaudessa ja rakkaudessa, vaan luovut samalla maailmankaikkeuden suurimmasta perinnöstä. Maailmankaikkeuden Luoja haluaisi antaa sinulle Kristuksessa kaiken sen, mitä Hänen Poikansakin saa ja osan siitä ihminen voi saada osakseen jo tässä elämässä.
"17 Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,
18 ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa
19 ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima,
20 jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa,"
Tiedätkö mikä se Voima on? Se on ylösnousemusvoima, sama voima, jolla Jumala loi kaiken.
Luopumalla Jumalasta luovut myös Pyhästä Hengestä, joka tulee ihmiseen uskoontulon myötä. "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa".
Kristus elää minussa??? Hän, joka herätti kuolleita, paransi sairaita, ajoi pois pahoja henkiä? Hän elää minussa? Niin.
Näistä kaikista sinä siis luovut luopumalla Jumalasta ja valitsemalla rajallisen ihmisen rajallisen elämän ja iankaikkisen kadotuksen.
Onnea matkalle! Rajan takana ei ole yhtään ateistia. Yksi nikki käyttää profiilissaan ajatusta "ikuinen ateisti". Se on jo ristiriidassa ateismin kanssa, koska ateisti ei usko olevansa ikuinen. Ja jos on, silloin hän ei enää ole ateisti, koska jos on kuolemanjälkeistä elämää, siellä ei kukaan ole ateisti....
Mieti vielä, ennekuin teet lopullisen ratkaisun. Jeesuksen sanoin:"Miten on teidän laitanne? Menettekö tekin pois luotani?"
Älä usko mitään mikä ei ole totta;)
Kristinusko on juutalaisuudesta irtaantunut harhaoppi. Joten en olisi mitenkään erityisen varma siitä, että iso J tulee palkitsemaan kristityt.
Suosittelen valitsemaan alkuperäisen vääristelemättömän opin. Heittäkää Uusi Testamentti jorpakkoon ja palatkaa todellisen tiedon lähteille!
Et kuitenkaan taida itse olla juutalainen, vaan lähinnä provo?
Hyvä kuitenkin, että myönnät, ettet olisi erityisen varma.... Kuka tässä muuten on palkinnosta puhunut? Palkka ansaitaan, samoin palkinto pitää voittaa. Ei Jumala tulekaan palkitsemaan kristittyjä taivaspaikalla. Hän antaa sen lahjaksi;).
Suosittelen lukemaan Jesaja 53:n ja Psalmi 22:n ajatuksella. Ovat muuten osa sitä vääristelemätöntä oppia, johon viittaat! Kerro minulle kuinka monta yhtäläisyyttä löydät Kristuksen ristinkuolemaan kyseisistä teksteistä.
Kiitos ja shalom!
Juutalaiset oppineet ovat aina tienneet, että Jesaja 53:lla ja Psalmi 22:lla ei ole mitään tekemistä Yeshua Ben Yosefin kanssa. Miksi en siis luottaisi juutalaisiin oppineisiin, jotka ovat varmastikin Vanhan (ja ainoan oikean) Testamentin parhaita tulkitsijoita?
J-la on tehnyt vain yhden liiton ihmisten kanssa, ja on naurettavaa väittää, että J-la myöhemmin tekisi jotain "korjauksia ja lisäyksiä" tuohon liittosopimukseen.
Mutta kyllähän Yeshua Ben Yosefin löytää vaikka Ikean kuvastosta, jos on tarpeeksi halua löytämiseen...
Mistähän liitosta mahdat puhua? Liitosta, jonka Jumala teki Nooan kanssa, vai liitosta, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa? Siinä on jo KAKSI liittoa, jotka Jumala on tehnyt ihmisten kanssa. Mitä, ovat mainitsemasi oppineet unohtaneet tämän? Löytynee varmaan myös heidän Vanhasta testamentistaan?
Mutta seuraava Jumala lupaus puhuu Jeesuksesta:
"16 "Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, [Luuk. 1:73; Hepr. 6:13]
17 että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. [1. Moos. 32:13; 1. Kun. 4:20; Jes. 10:22, 48:19]
18 Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliai- nen."* [Sananmukaisesti: Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat.] [1. Moos. 12:3 ]"
Kuten myös jo heti alussa:
"15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. [Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.] "
Naisen siemenen välille? Eli Jeesuksen, joka syntyi naisen siemenestä, Pyhän Hengen hedelmöittämänä.
Miksi luottaisit oppineisiin, kun voit omin silmin vertailla yhtäläisyyksiä. Oletko yhtä sokea kuin juutalaiset oppineet? Vai haluton näkemään, kuka Jeesus on? Jumalan Poika, Messias. Messias jonka piti kärsiä ja kuolla. Messias joka kuvataan Jesaja 53:ssa ja Psalmissa 22. Ei mitään tekemistä? Osaatko sinä lukea, vai oletko muuten vain sokea. Vai lisättiinkö yhtäläisyydet sinne myöhemmin?
"Te kuolette synteihinne, jos ette usko, että minä olen joka olen."-Jeesus Kristus-
Niinpä niin, ehkä sinun kannttaakin lukea Ikean kuvastoa, Ruotsin hengellinen tilahan tiedetään...;).
Huomaan kyllä, että et tunne juutalaisuutta... Sekoitat tosiinsa liiton solmimisen ja sen vahvistamisen.
On vain YKSI liitto. Mutta tuo liitto voidaan toki vahvistaa moneen kertaan. Ensin Nooan kanssa, sitten Abrahamin kanssa.
Ja kuten 5. Moos. 4:2 meille kertoo: "Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään."
Paavali ei noudattanut Tooraa, vaan meni lisäilemään sinne omia juttujaan, eli rikkoi räikeästi J-lan 5. Mooseksen kirjassa antamaa kieltoa. (Tässä hän erosi Yeshuasta, joka sentään ymmärsi liiton pysyvyyden ja muuttumattomuuden, vaikka muutoin varsin harhaoppinen olikin...)
Miksikö luotan oppineisiin? Siksi koska juutalaisuudessa kunnioitetaan oppineisuutta. Juutalaisuus ei ole mitään protestanttikristillisyyttä, jossa kuka tahansa pönttö voi esiintyä Tooran asiantuntijana ja askarrella itselleen oman pikku uskontonsa.
Jos hammasta särkee, mene hammaslääkäriin. Jos et saa Vanhan Testamentin teksteistä selkoa, kysy neuvo rabilta. Tai vaikka kahdelta rabilta.
Ovat kyllä montta kertaa johdonmukaisempia. Se yksi maallikkosaarnaaja ei tainnut kauheasti hetkauttaa alkuperäisen liiton ihmisiä aikanaan? Tämä on hyvinkin johdonmukaista, koska jos Jeesus (tai miksi häntä nyt halutaankin kutsua) asetti uuden liiton, hänen olisi pitänyt perua Jumalan puheita: 1. Moos. 17:7. Ikuinen on ikuinen, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
BTW... Saako tuota "hammaslääkärivertausta" käyttää?
...ovat kyllä monta kertaluokkaa johdonmukaisempia, kuin kristinuskoiset, joista jokainen tulkitsee ja painottaa eri asioita. Se yksi maallikkosaarnaaja ei tainnut kauheasti hetkauttaa alkuperäisen liiton ihmisiä aikanaan? Tämä on hyvinkin johdonmukaista, koska jos Jeesus (tai miksi häntä nyt halutaankin kutsua) asetti uuden liiton, hänen olisi pitänyt perua Jumalan puheita: 1. Moos. 17:7. Ikuinen on ikuinen, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
BTW... Saako tuota "hammaslääkärivertausta" käyttää?
Kerropas minulle, kun kerran paremmin tiedät (mikä varmaan pitääkin paikkansa), että mikä se liitto sitten on, jonka Jumala vahvisti ensin Nooan ja sitten Abrahamin kanssa?
"Miksikö luotan oppineisiin? Siksi koska juutalaisuudessa kunnioitetaan oppineisuutta. Juutalaisuus ei ole mitään protestanttikristillisyyttä, jossa kuka tahansa pönttö voi esiintyä Tooran asiantuntijana ja askarrella itselleen oman pikku uskontonsa."
Tästä kommetista tulevat mieleen ulkopäin kalkitut haudat, eli tekopyhät fariseukset, joita Jeesus roimi oikein kunnolla. Omavanhurskaus huipussaan. Mitä Paavali lisäili Tooraan? Hmm?
Mainitse jokin Paavalin viittaus, joka ei pidä paikkaansa Mooseksen kirjojen kanssa?
"Jos et saa Vanhan Testamentin teksteistä selkoa, kysy neuvo rabilta. Tai vaikka kahdelta rabilta. "
Niin, tämä on erään ex-juutalaisen, eli messiaanisen juutalaisen mukaan yksi keskeisimmistä syistä, miksi tavallinen rivijuutalainen ei tunne Kristusta Messianaan. Kun juutalainen oppinut sanoo:"Roskaa!", tavallinen juutalainen sanoo:"Selvä, okei!" Eikä vaivaudu itse ottamaan selvää.
Tämä kaveri tilasi jopa juutalaiselta isoäidiltään juutalaiset kirjat, siis juutalaisen Vanhan testamentin ja totesi, että siellä on aivan samat asiat kuin kristittyjenkin Vanhassa testamentissa. Kaverin nimi on Louis S. Lapides. Voit kenties löytää netistä jotain hänestä...
Ja ketkä ne huusivat Jeesuksen ristille? Juutalaiset oppineet.... Jeah, heitä minä pidänkin ensimmäisenä tahona jolta menisin kysymään neuvoa.
Sehän olisi kuin menisi korjauttamaan autoaan autohajottamolle...;) Tai menisi tekemään rikosilmoituksen rikollisjoukolle:)
Oli juuri tuon Abrahamin kanssa tehdyn liiton ja Jumalan lupauksen täyttymys. Jeesus ei siis perunut Jumalan puheita, vaan täytti ne.
BTW. Kenellä on oikeus uusia liitto? Jumalalla itsellään... Alkaako raksuttamaan, miksi Jeesus haluttiin kivittää? Hän teki asioita, puhui asioita jne., joihin VAIN Jumalalla oli oikeus. Hänhän mm. muutti Jumalan kutsumanimen (jota siis juutalaiset eivät vahingossakaan sanoneet) lellittelynimeksi, Abba. Kenellä on valta muuttaa tai sanoa, että tästä lähtien voitte kutsua Jumalaa (jonka nimeä ei saa turhaan lausua) Isukiksi...??? Hävytöntä! Ellei sanojalla ollut oikeasti siihen tarvittavaa auktoriteettiä... Ilmankos juutalaiset keräsivät vähän väliä kiviä...
Ei hetkauttanut? Hänet tapettiin sanojensa takia.
Jos osaat englantia, oheinen video on katsomisen arvoinen.
Selvät, tieteelliset todisteet, että elämä ei pääty kuolemaan.
Linkki videoon unohtui. Tässä se tulee:
http://video.google.com/videoplay?docid=1095220859246890757&q=near death experiences
Ketamiini (eräs anesteetti) aiheuttaa täysin vastaavanlaisen hallusinaation. Eräät epilepsian muodot aiheuttavat uskonnollisia kokemuksia (mm. "jonkun läsnäolon" tuntemuksia).
Tietosi on vanhentunutta. Katso video, niin palataan asiaan..
Tuo BBC:n lähettämä dokkari ei taistele mr. Ketamiinin toteamusta vastaan eikä tee siitä vanhentunutta.
Ketamiini salpaa N -metyyli-D-aspartaatin (NMDA:n) reseptorin ja aiheuttaa todella kehostapoistumiskokemuksia. Nukutusaineena sen käyttöä pyritään rajoittamaan sen sivuvaikutusten tähden. Joissakin huumausaineissa sitä käytetään jatkeaineena.
Vaikka kaikissa rajatapauksissa ketamiinia ei olisikaan käytetty, ei kehostapoistumiskokemuksen tarvitse olla ihme. Se mikä tietyillä yhdisteillä pystytään stimuloimaan, on aivoilta mahdollista myös tietyssä tilassa ilman kyseisiä yhdisteitä.
Jos tieteellä onkin vielä vaikeuksia ihan kaikkea noissa ilmiöissä relevantisti selittää, on aivan turha väittää etteikö niille löytyisi rationaalista selitystä.
Nuo jumalkokemukset, jollaisista jotkin dokkarin potilaista puhuivat, eivät herätä minkäänlaista ihmetystä. Jumalkokemuksia koetaan pääasiassa ilman että sydän pysähtyy ja keho on heikolla hapella.
Dokkarissa esiintyneet tutkijat selittivät kaiken muun aukottomasti paitsi sen kun yksi ukko onnistui jotenkin havaitsemaan että täti laittoi tekarit juuri siniseen pikkulootaan. ...joka sekin, jos oli silmillä havaittu, voi olla havaittu jonkin esim. kromiapparaatin heijastuksena. Tosin voisi olla myös ihan normi mielikuvituksen yhteenliitämä asiakokonaisuus viime sairaalakäynnin havaintojen pohjalta.
Se jumalkokemuksestaan kertova aivokirurgipotilastäti ei puhunut mistään niin erityisestä leikkaussalissa olevasta etteikö noita olisi mielikuvitus voinut päätellä. Minkä muunlaisen sahan kuin sähköhammasharjan näköisen kuvittelisit aivokirurgille???
Aivotoiminnan rekisteröinnistä ei kerrottu tarkemmin. Jos aivokuori onkin pimeä, voi syvemmällä tapahtua vielä asioita joita siellä ei normaalisti tapahdu. Kuuloaisti voi kerätä informaation kuulohermoon tms. aiheuttamatta havaittavaa neuroimpulssia, tuo informaatio käsitellään taas kun aivot toimivat ja sijoitetaan sinne minne se sopii(leikkaussali)
...tai sitten se harmaapartainen heppu tapaili todellisuutta mikrotubuluksien mahdollisesta kyvystä sisällyttää informaatiota itseensä.
Ohhoh ..taisit viedä minulta tunnin verran yöunia tuon dokkarin kanssa!!
Kiitos kuitenkin, oli mielenkiintoista tavaraa ;)
Hyvää yötä!
Toivottavasti nukuit hyvin mullistavasta dokkarista huolimatta!
Yritit selittää kuolemanrajakokemukset perinteisellä tavalla, eli kemikaalien vaikutuksella. Miksei kemikaalien vaikutukset sitten näkyneet aivosähkökäyrässä?
Miten on selitettävissä, että sokeana syntynyt nainen, joka ei kyennyt näkemään edes mustaa, oli nähnyt mitä leikkaussalissa tapahtui?
Jos sanomme, että kliinisestä kuolemasta huolimatta aivoissa voi olla sellaista aktiviteettia, jota ei laitteilla pystytä havaitsemaan, yhtä hyvin voimme sanoa, että Jumala voi hyvinkin olla olemassa, vaikka hänen olemassaoloaan ei voida laiteilla todentaa.
EEG:n vahvuus on nopeus, ei tarkkuus. Sillä saadaan selville isot muutokset aivotoiminnassa, ei vähäisiä, vaikkapa unen vaiheet ja epilepsiakohtaukset. EEG:llä ei voida monitoroida välittäjäaineiden törmäilyä synapseissa. Toiminnallisten muutosten tutkimiseksi on kehitetty funktionaalinen MRI. Sillä saadaan selville, missä päin aivoja tapahtuu ja mitä.
Sokeana syntynyt ei näe silmillään, mutta sokeakin näkee unia. Näköhavainto tapahtuu takaraivolohkossa, itse silmä antaa vain aistimuksen. Ja miksei hänelle olisi joku voinut kuvailla leikkaussalin tarpeistoa ja henkilökuntaa, sekä mitä siellä tapahtuu? Toisekseen, jos kyseisen tarinan on joskus kuullut, se on helppo soveltaa omallekin kohdalleen (tyyliin UFOt)? Ja vielä: miksei kyseessä voisi olla vanha kunnon huijaus (tyyliin uskonnot)?
Aivot toimivat lämpötilasta riippuen 5-10 minuuttia sen jälkeen kun verenkierto kyseiseen pääte-elimeen loppunut. Toiminta sammuu pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä.
Jumala voi olla olemassa, mutta se on äärettömän epätodennäköistä. Ja miksei se jumala voisi olla vaikka Allah? Zeus, ehkä? Vaka vanha Thor? Valhalla vois olla aika über vaihtoehto... =)
Edelleen ovat vastaamatta samat kysymykset.
Miten mies, joka tuodaan tajuttomana sairaalan toimenpidehuoneeseen pystyy kertomaan, mitä huoneessa tehtiin, ja ketä sielä oli? Miehen sydän oli pysähtynyt, mutta hän pystyi jälkeenpäin kertomaan, kuka otti hänen tekohampaansa hänen suustaan ja näyttämään laatikon, johon ne laitettiin.
Nainen, jolle tehtiin vaikea verisuonen korjausleikkaus, jossa aivot täytyi jäähdyttää niin, ettei mitään aktiviteettia niissä esiintynyt, pystyi kertomaan kallosahasta, vaikka se otettiin esille vasta, kun kallon avaaminen alkoi. Hän ei siis voinut nähdä sitä etukäteen, koska se oli steriilissä pakkauksessa.
Kyseinen sokeana syntynyt nainen ei kertomansa mukaan nähnyt minkaanlaisia visuaalisia unia, vaan sellaisia, jotka perustuivat muihin aisteihin kuin näköön. Häneltä puuttuivat siis ne mielikuvat, joita näkevät muodostavat aivoissaan ajatellessaan jotakin asiaa.
Esim. jäätelöstä näkevälle tulee helposti mieleen kuva jäätelöannoksesta väreineen, mutta sokealle vain maku, kylmyys ja ehkä jäätelöauton ääni.
usein, eikä niistä ole kuin ihmisten henkkoht sana vakuutena. Mitä siitä, jos sokealla on visuaalinen aistimus? Tiedämme ihmismielestä vielä aivan liian vähän. Ja mitä siitä, jos joku kokee jotain? Timothy Leary perusti uskonnon LSD:llä. Hänkin koki ja näki varmasti vänkiä juttuja, muttet sinä niitä pidä juuri muuna kuin subjektiivisina elämyksinä.
Ai niin, eräs väitetty NDE-tapaus (niitä varhaisimpia 60-luvulta) osoittautui huijaukseksi; laittaa muutkin väitetyt kokemukset outoon valoon. Ettei taas jotakuta vietäisi kuin pässiä narussa...
Kysymys: Miten sokea kuvailee näköaistimuksiaan?
Vastaus: Juuri niin kuin hänelle on opetettu...
Aivokirurgiapotilaan (jonka aivot jäähdytettiin muutaman asteen lämpötilaan leikkauksen ajaksi) ei ole tarvinnut havaita yhtään mitään. Mieli pyrkii täyttämään tuon tyhjän pätkän jollakin ja voi yksinkertaisesti ja helposti napata siihen mielikuvia joita sitten kertoo herättyään.
Potilaan tyhmyyskään (en viittaa filmin henkilöihin) ei tarkoita sitä että hänen aivoistaan puuttuisi merkittävästi kapasiteettia. Tuolle kapasiteetille on maailman yksinkertaisin asia päätellä ettei kalloa leikata saksilla tai veitsellä vaan sahalla ja että tuo saha ei näytä papan moottorisahalta eikä pokasahalta vaan juuri siltä miltä kaikissa leffoissakin leikkaussalin instrumentit näyttävät; sähköhammasharjalta.
Et tainnut katsoa koko dokkaria?
Se oli lääkäreiden tutkimuksiin ja kokemuksiin perustuva. Ei torijuttuihin perustuva.
Siinähän puututtiin juuri noihin väitteisiisi.
>>>Mitä siitä, jos sokealla on visuaalinen aistimus?>Ai niin, eräs väitetty NDE-tapaus (niitä varhaisimpia 60-luvulta) osoittautui huijaukseksi;
>>>Potilaan tyhmyyskään (en viittaa filmin henkilöihin) ei tarkoita sitä että hänen aivoistaan puuttuisi merkittävästi kapasiteettia. Tuolle kapasiteetille on maailman yksinkertaisin asia päätellä ettei kalloa leikata saksilla tai veitsellä vaan sahalla ja että tuo saha ei näytä papan moottorisahalta eikä pokasahalta vaan juuri siltä miltä kaikissa leffoissakin leikkaussalin instrumentit näyttävät; sähköhammasharjalta.
>>Jumala voi olla olemassa, mutta se on äärettömän epätodennäköistä. Ja miksei se jumala voisi olla vaikka Allah? Zeus, ehkä? Vaka vanha Thor? Valhalla vois olla aika über vaihtoehto... =)
DMT eli dimetyylitryptamiini
aiheuttaa myös ns. uskonnollisia/mystisiä kokemuksia.
Onko se tuttu?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dimetyylitryptamiini