Waggooner Jumalan vanhurskaudesta v. 1888:
Miten voidaan hankkia tuo vanhurskaus, joka on välttämätön päästäksemme sisälle Jumalan kaupunkiin?
Evankeliumin tehtävänä on vastata tähän kysymykseen. Seuraavassa tuttu ja kuvaava Jeesuksen vertaus Luuk. 18:9-14
”Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' " Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Tämän vertauksen tarkoituksena oli osoittaa, miten me emme voi saavuttaa vanhurskautta ja miten voimme. Fariseukset eivät ole kadonneet. Tänäkin aikana on ihmisiä, jotka ajattelevat voivansa hankkia vanhurskauden omilla hyvillä teoillaan. He luottavat itseensä ja uskovat olevansa vanhurskaita. Ehkä he eivät aina avoimesti kerskaa hyvyydestään, tai sitten sen tekvät, tai osoittavat muulla tavoin, että luottavat omaan vanhurskauteensa. ¨
Jotkut tietävät tehneensä syntiä ja tuntevat itsensä tuomituiksi. He valittelevat syntistä tilaansa ja surevat heikkouttaan. Heidän todistuksensa eivät koskaan kohoa tämän yläpuolelle. Usein he häpeäntunteensa tähden eivät uskalla lähestyä Jumalaa eivätkä nouse puhumaan todistuskokouksessa. He eivät ehkä myöskään uskalla lähestyä Jumalaa rukouksessa. Jos he ovat tehneet jotakin syntiä, he lakkaavat rukoilemasta ja pyrkivät olemaan erikoisen hyviä, että voimakkain synnin muisto on kaikonnut. Silloin he kuvittelevat, että ovat ”korvanneet” synnin erityisen hyvällä käytöksellä.
Mitä tämä ilmentää?
Farisealaista henkeä, joka haluaisi turvautua omaan vanhurskauteensa Jumalan edessä; se ei halua tulla hänen tykönsä, ellei se voi nojautua kuvitellun hyvyytensä vääriin tukipilareihin. Tällaiset haluavat tulla kykeneväksi sanomaan Herralle: ”Katso, miten hyvä minä olen viime päivinä ollut; varmasti sinä otat minut nyt vastaan.”
Mikä oli seuraus?
Mies, joka luotti omaan vanhurskauteensa jäi kokonaan ilman vanhurskautta, kun taas mies, joka sydämen hädässä rukoili: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”, palasi kotiinsa vanhurskaana miehenä. Tuo publikaani teki jotakin muutakin kuin vain valitteli syntejään: hän pyysi armoa.
Mitä on armo?
Se on ansaitsematonta suosiota. Se on sitä, että ihmistä kohdellaan paremmin kuin hän ansaitsee. Jumalan sana sanoo: ”Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:11) Siis se määrä, jolla Jumala kohtelee meitä paremmin kuin ansaitsemme, on yhtä suuri kuin välimatka maasta taivaisiin.
Missä suhteessa hän kohtelee meitä paremmin kuin me ansaitsemme?
Siinä, että hän ottaa pois syntimme, sillä seuraava jae sanoo: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.” (jae 12) Tämä pitää yhtä opetuslapsi Johanneksen sanat: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)
Myös Miika sanoo seuraavasti: ”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.”
(Mikka 7:18,19)
Miten vanhurskautta jaetaan Raamatussa?
Ensin apostoli osoitti kaikkien tekevän syntiä ja olevan Jumalan kirkkautta vailla, niin ettei mikään liha tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain tekojen kautta. Hän jatkaa ”…mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.” (Room. 3:24-26)
”Saavat lahjaksi vanhurskauden.” Mikä muu voisikaan olla mahdollista? Kiitos Jumalalle Hänen lahjastaan meille syntisille.
Miten voidaan hankkia tuo vanhurskaus, joka on välttämätön päästäksemme sisälle Jumalan kaupunkiin?
Evankeliumin tehtävänä on vastata tähän kysymykseen. Seuraavassa tuttu ja kuvaava Jeesuksen vertaus Luuk. 18:9-14
”Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' " Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Tämän vertauksen tarkoituksena oli osoittaa, miten me emme voi saavuttaa vanhurskautta ja miten voimme. Fariseukset eivät ole kadonneet. Tänäkin aikana on ihmisiä, jotka ajattelevat voivansa hankkia vanhurskauden omilla hyvillä teoillaan. He luottavat itseensä ja uskovat olevansa vanhurskaita. Ehkä he eivät aina avoimesti kerskaa hyvyydestään, tai sitten sen tekvät, tai osoittavat muulla tavoin, että luottavat omaan vanhurskauteensa. ¨
Jotkut tietävät tehneensä syntiä ja tuntevat itsensä tuomituiksi. He valittelevat syntistä tilaansa ja surevat heikkouttaan. Heidän todistuksensa eivät koskaan kohoa tämän yläpuolelle. Usein he häpeäntunteensa tähden eivät uskalla lähestyä Jumalaa eivätkä nouse puhumaan todistuskokouksessa. He eivät ehkä myöskään uskalla lähestyä Jumalaa rukouksessa. Jos he ovat tehneet jotakin syntiä, he lakkaavat rukoilemasta ja pyrkivät olemaan erikoisen hyviä, että voimakkain synnin muisto on kaikonnut. Silloin he kuvittelevat, että ovat ”korvanneet” synnin erityisen hyvällä käytöksellä.
Mitä tämä ilmentää?
Farisealaista henkeä, joka haluaisi turvautua omaan vanhurskauteensa Jumalan edessä; se ei halua tulla hänen tykönsä, ellei se voi nojautua kuvitellun hyvyytensä vääriin tukipilareihin. Tällaiset haluavat tulla kykeneväksi sanomaan Herralle: ”Katso, miten hyvä minä olen viime päivinä ollut; varmasti sinä otat minut nyt vastaan.”
Mikä oli seuraus?
Mies, joka luotti omaan vanhurskauteensa jäi kokonaan ilman vanhurskautta, kun taas mies, joka sydämen hädässä rukoili: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”, palasi kotiinsa vanhurskaana miehenä. Tuo publikaani teki jotakin muutakin kuin vain valitteli syntejään: hän pyysi armoa.
Mitä on armo?
Se on ansaitsematonta suosiota. Se on sitä, että ihmistä kohdellaan paremmin kuin hän ansaitsee. Jumalan sana sanoo: ”Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:11) Siis se määrä, jolla Jumala kohtelee meitä paremmin kuin ansaitsemme, on yhtä suuri kuin välimatka maasta taivaisiin.
Missä suhteessa hän kohtelee meitä paremmin kuin me ansaitsemme?
Siinä, että hän ottaa pois syntimme, sillä seuraava jae sanoo: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.” (jae 12) Tämä pitää yhtä opetuslapsi Johanneksen sanat: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)
Myös Miika sanoo seuraavasti: ”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.”
(Mikka 7:18,19)
Miten vanhurskautta jaetaan Raamatussa?
Ensin apostoli osoitti kaikkien tekevän syntiä ja olevan Jumalan kirkkautta vailla, niin ettei mikään liha tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain tekojen kautta. Hän jatkaa ”…mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.” (Room. 3:24-26)
”Saavat lahjaksi vanhurskauden.” Mikä muu voisikaan olla mahdollista? Kiitos Jumalalle Hänen lahjastaan meille syntisille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.