Toivottavasti tämä saa olla saitilla, sillä tämä sisältää varmasti enempi politiikkaa, mitä alempana oleva Jorkon pulkkamäki ja ivalaulu viesti.
Ostin 70-luvun alussa rappiotilan, jonka pinta-ala oli 90 ha. Rakennuksilla ei ollut mitään merkitystä, homeiset hökkelit.
Metsä oli hakattu melko tarkkaan, lukuunottamatta palstan perällä olevaa n 1,5 ha kokoista alaa. Jäänyt varmaan siksi hakkaamatta, kun välissä oli "pirunpelto", sellainen avolouhikko, jonka ylitys sen ajan traktoreilla oli vaikeaa.
Maksoin tilasta 110 000 mk. Se oli aika kova hinta, sillä olisi rakentanut omakotitalon, siihen aikaan.
Suot oli onneksi ojitettu 50-60 luvulla. Niistä oli maksuja jäljellä, jotka serasivat kauppaa.
Mutta nyt itse asiaan. En ole tähän päivään mennessä saanut vielä myyntituloja juuri ollenkaan, mutta veroja olen maksanut etukäteen yli 30 vuotta. Nyt kun pikkuhiljaa alkaa tulla myyntitulojakin, niin joudun maksamaan myyntitulosta reilun neljänneksen veroja. Maksan siis kahteen kertaan.
Mutta on se ollut kaiken vaivan arvoinen. Minulla on metsässä pieni piilopirtti, jossa syksyisin vietän pitkiä aikoja mesätöitä tehden. Myös metsästelen aika paljon.
Sieltä metsätöistä minun "kivikovat" lihakset on peräisin, eikä riipu vatsamakkarat. Suosittelen kaikille, joilla on varaa ja mahdollisuus ostaa metsää, niin ostakaa.
Siellä hermo lepää ja voi sitä nautintoa, kun näet oman kätesi jäljen. Olipa kyse raivuusta, polttopuun teosta, mistä hyvänsä työstä.
Nyt sieltä alkaa saada puuta myyntiin jo läpeensa. Tahtoo vain nuo ensiharvennuksesta saadut rahat mennä kuluihin.
Alussa mainitsin 1,5 ha alasta joka oli jäänyt hakkaamatta. Se on minun kirkkoni. Siellä kasvaa pääasiassa valtavaa kuusta, ei likikään yletä kädet ympäri. Jonkun verran on myös männikköä, josta tulisi vaikka laivan mastoja, niin on suoraa ja tiheään kasvanutta puuta. Mäntyjen seassa on muutamia jättiläsihaapoja, joissa on tikan ja palokärjen koloja.
Koko aikana mitä tämä metsä on minulla ollut, en ole oksaakaan taittanut tästä alueesta. Annan sen olla täysin luonnontilassa.
Ostin 70-luvun alussa rappiotilan, jonka pinta-ala oli 90 ha. Rakennuksilla ei ollut mitään merkitystä, homeiset hökkelit.
Metsä oli hakattu melko tarkkaan, lukuunottamatta palstan perällä olevaa n 1,5 ha kokoista alaa. Jäänyt varmaan siksi hakkaamatta, kun välissä oli "pirunpelto", sellainen avolouhikko, jonka ylitys sen ajan traktoreilla oli vaikeaa.
Maksoin tilasta 110 000 mk. Se oli aika kova hinta, sillä olisi rakentanut omakotitalon, siihen aikaan.
Suot oli onneksi ojitettu 50-60 luvulla. Niistä oli maksuja jäljellä, jotka serasivat kauppaa.
Mutta nyt itse asiaan. En ole tähän päivään mennessä saanut vielä myyntituloja juuri ollenkaan, mutta veroja olen maksanut etukäteen yli 30 vuotta. Nyt kun pikkuhiljaa alkaa tulla myyntitulojakin, niin joudun maksamaan myyntitulosta reilun neljänneksen veroja. Maksan siis kahteen kertaan.
Mutta on se ollut kaiken vaivan arvoinen. Minulla on metsässä pieni piilopirtti, jossa syksyisin vietän pitkiä aikoja mesätöitä tehden. Myös metsästelen aika paljon.
Sieltä metsätöistä minun "kivikovat" lihakset on peräisin, eikä riipu vatsamakkarat. Suosittelen kaikille, joilla on varaa ja mahdollisuus ostaa metsää, niin ostakaa.
Siellä hermo lepää ja voi sitä nautintoa, kun näet oman kätesi jäljen. Olipa kyse raivuusta, polttopuun teosta, mistä hyvänsä työstä.
Nyt sieltä alkaa saada puuta myyntiin jo läpeensa. Tahtoo vain nuo ensiharvennuksesta saadut rahat mennä kuluihin.
Alussa mainitsin 1,5 ha alasta joka oli jäänyt hakkaamatta. Se on minun kirkkoni. Siellä kasvaa pääasiassa valtavaa kuusta, ei likikään yletä kädet ympäri. Jonkun verran on myös männikköä, josta tulisi vaikka laivan mastoja, niin on suoraa ja tiheään kasvanutta puuta. Mäntyjen seassa on muutamia jättiläsihaapoja, joissa on tikan ja palokärjen koloja.
Koko aikana mitä tämä metsä on minulla ollut, en ole oksaakaan taittanut tästä alueesta. Annan sen olla täysin luonnontilassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei varaa tuohon.
Oikessa olet tuossa verotusasiassa.
Nyt kun kaikki on myyntiverotuksessa niin nyt nähdään tarkemmin mitä metsä tuottaa.
Ainakin kuluja ensimmäiset 50 vuotta.
Ikävä kyllä.
KOTIMAA YLE24 KESKIVIIKKO
Suomi varautuu Venäjän puutulleihin
Maa- ja metsätalousministeriössä
laaditaan valmiussuunnitelmaa
venäläisen tuontipuun korvaamiseksi
kotimaisella, kertoo Satakunnan Kansa.
Kriisisuunnitelman taustalla ovat
Venäjän aikeet korottaa reippaasti
raakapuun vientitulleja. Korotukset
uhkaavat tyrehdyttää raakapuun tulon
Venäjältä jo vuoden 2009 alusta.
Ministeriön selvityksellä kartoitetaan,
millä keinoilla valtio voisi nopeasti
kannustaa kotimaisia metsänomistajia
lisäämään puun tarjontaa.
Suomen vuosittain käyttämästä puumää-
rästä viidennes on peräisin Venäjältä.
Pinta-alaverotuksen aikaan metsäpalstoja ostelevat tapasivat sanoa, että taimikoita (aukoista puhumattakaan) eivät ota edes ilmaiseksi. Sinun tapauksessasi metsä ei ilmeisestikään ole pelkkä bisness-sijoitus, vaan saat metsästäsi irti myös muita arvoja, joita on vaikea hinnoitella pelkästään rahassa. Se tekee veron maksun helpommaksi.
Olen saanut metsästäni niin paljon elämyksiä, että ei niitä voi rahassa mitata.
että sitä viljellään. Ei muuta kun kuuset nurin ja männyt pylväiksi - rahan tuloa ei voi estää.
Muutaman vuoden päästä on paikalla kaunis nuori metsä, josta aikanaan pöyhtyy tukkileimikko. Sellainen on elämän kiertokulku. Haavat voi humista tikanpesänä kunnes nekin aika korjaa.
Viime vuonna myin metsätilaltani 50000 eurolla puuta ja verotuksessa lopputulos on tappiota 4000 euroa, jonka vähennän muista päomatuloista. Asiat on niinkuin ne hoidellaan, lakien puitteissa tietenkin.
erilailla, mitä metsäherrat määrää. 70-Luvun alussa , kun aloin melko "vihreänä" raivata taimmikoitani (risukkoa), niin metsäteknikko olisi lyötättänyt kaikki koivut nurin. Piti olla tosi iso "reikä", että koivun taimen olisi saanut jättää.
Onneksi olin niin tyhmä, että tein monessa kuviossa päin vastoin. Löin ruman "härkin-männyn" ja kuusen-törrin pois ja suosin koivua.
Ja vaikka itse kehun, niin passaa tulla herrain katsoon milloin vain, niin luulen että on mieli muuttunut.
Alkaa olla paikoin mitä melkoisinta vanerikoivikkoa.
Kyllähän minä tiedän, että nurinhan se iso metsä pitäisi lyödä. Kuuseen voi tulla lahoa ja maannousemaa, mutta olkoon yksi kuvio luonnontilassa.
Taloon tuli uusi renki. Isäntä sanoi että tapana on ollut, että heti samana iltana testataan, kuka on MIES talosa. Testipaikkana tietenkin navetta.
Isäntä asetteli lypsyjakkarat sopivasti nautalauman taakse ja sanoi: "Aloita sinä temppujen teot tuolta reunasta ja minä täältä reunasta. Kumpi ekan puolivalissä, on MIES talossa."
Niin sitä sitten hommat alkoi. Isäntä siirtyi jo toisen lehmän taakse, renki sen kuin vaan jatkoi ensimmäisensä kanssa. Kun isäntä oli siirtymässä jo viidennen lehmän taakse, kuului toisesta reunasta mahtava kolaus. Silloin isäntä jätti hommat kesken ja syöksyi onnittelemaan renkiä.
"Kyllä sinä olet MIES talossa. Olet nimittäin ensimmäinen, joka on SONNIN polvilleen nussinut!!!"
Silloin syntyi käsite SONNIMIES.
Sekö, että yhteiskunnan pitäisi tukea verohelpotuksin enemmän niitä jotka harrastusekseen hankkivat huonosti tuottavia kohteita. Vai mikä?
puheisiin voisin vastata vaikkapa näin. Olisitko valmis tekemään kymmeniä vuosia työtä ilman palkkaa?
Maksaisit veron ja ensimmäisen tilin saisit vaikkapa 50 vuoden päästä.
Sattumalta omistan myöskin Parkymmentä hehtaaria helvetin huonoa metsää jota velipioka on aina aika ajoin rokottanut, tosin yhteisestä sopimuksesta, on hän kyllä ne vähäiset verot siitä mäksanut. Kyllä nyt Poikani ovt minua siitä hyväntahtoisuudestani moittineet, kun olen ollut niin lepsu, siinä olisinyt 50nen vuoden jälkeen samanlainen kuusikko kuin sinun "Ulkosarassasi", mutta kaikia asioita ei voi rahassa mitata, olen koettanut pojilleni opettaa.
Muuten muuta tuo nimimerkkisi, se tulee aina sinua seuraamaan asillisissakin asioissa, kute tässäkin avauksessasi näit. Sen metsäkämpän rakentaminen on välkkynyt mielessäni kauvan , vaan aina se vaan siirtyy ja siirtyy, jos ei sitten pojat innostu. Heillä ei ole kotipuoleen kuitenkaan sellaisia siteitä kuin isällään, saas nähdä ei se ole rahastakaan kiinni, pitäisi vaan riskata itsensä, sellainen käppä on nykyään paivän juttu kun an taa myyjälle luvan.
Ostamallahan sen kivuttomammin saa. Itse aloin niin uhkarohkaan yritykseen, että tein itse.
En ollut koskaan edes läheltä nähnyt, miten hirsimökki tehdään. Moottorikelkalla vedin hirret rakennuspaikalle ja keväänkorvalla aloin kuoria ja salveta "koirankaulalle".
Kirjastosta lainasin hirsirakentamisen oppikirjoja. Niitä löytyy sieltä ja hyviä.
5,5 X 5 terassin pätkä siitä tuli. Ja kun ei kiirettä ollut, niin sehän onnistui ja hyvä tuli.
Saunan tein vuotta myöhemmin erilleen.
Järveä eikä edes jokeakaan ole lähellä, mutta en ole kaivannutkaan, koska asunnoltani pääsen kalaan.
Höylähirrestä olisi ollut helpompi ja nopeampi tehdä, mutta kun jäin 55 eläkkeelle, niin aikaa oli.
"mutta kun jäin 55 eläkkeelle, niin aikaa oli."
Jäitkö jo vuonna -55 eläkkeelle vai 55 vuotiaana?
Jos ensimmäinen vaihtoehto, nostan hattua että nuppisi leikkaa vielä noinkin vanhana. Jos toinen vaihtoehto on oikea, on sukunimesi Hagert tai sitten olet alkon väärinkäyttäjä. Ei muuten tuon ikäisenä eläkkeelle jäädä.
Olisi pitänyt sanoa, että lopetin virallisen ansiotyöni 55 vuotiaana. En halua leuhkia, mutta santaanko niin, että rahan takia ei ennään tarvinnut tehdä "töitä".
Kyllä minulla vieläkin on pikku bisneksiä, mutta hoitelen ne pääasiassa tietokoneella.
Minä en ymmärrä niitä jotka ei älyä jäädä pois työelämästä, jos se taloudellisesti on mahdollista. Hyvänä eimerkkinä kapiaiset (Jorma), jotka haalivat uusia virkoja.
Ihmisen elämä on siksi lyhyt, että pitää sitä olla muutakin kuin työ ja raha.
Se on selvä, että pienituloisen on pakko olla loppuun asti. Minä kunnioitan heitä suuresti.
kysyin tuota ihan aiheellisesti siksi, että aion juuri lähitulevaisuudessa jäädä työttömyysputkeen eli työttömäksi 500:ksi päiväksi ennenkuin pääsen eläkkeelle 62 vuotiaana.
Vaihdoitteko sukupolvea vai sukupuolta? ;-)
Ei ole vaihdeltu kumpaakaan. Omalla työlläni olen omaisuuteni ansainnut. Ei ole kiskottu sinun selkänahastasi.
tuota valitusta metsäveroista. Perin pienehkön metsäpalstan, joka oli vasta kasvuvaiheessa. Siellä tehtiin harvennushakkuu ja sain kerralla sekä perintöveron, että kymmenien vuosien pinta-alaveron sillä maksettua. Nythän pinta-alavero on loppunut ja veroa maksetaan vain todellisista tuloista ja ainakin minä maksan paljon vähemmän kuin eläkkestäni. Lisäksi yhteiskunta on tukenut minua esimerkiksi ojituksessa ja jos jonain vuonna on enemmän kustannuksia kuin tuottoja, saan vähentää ne muista tuloistani.
Sonnimieheltä puuttui tuos eräs asia. Hänen omaisuutensa on koko ajan karttunut ja siihen nähden pinta-alaverotus on ollut vähäistä. Lisäksi verotus on ollut taimikkovaiheessa vielä pienempää. Sattumoisin isäni osti 1930-luvulla n. 85 hehtaaria palanutta metsää. Ei sieltäkään tietysti pitkään aikaan mitään hakattu. Mutta myöhemmin paljonkin. Kun metsä sitten 50 vuotta myöhemmin myytiin, hinta oli melkoinen ja silloinhan siitä ei mennyt ollenkaan veroa.
Ihan hyvä, että Sonnimiehellä on ollut iloa tilastaan, mutta tuo verojen valittelu on täysin asiatonta.