Jumala syntyi kun lapset kiistelivät siitä kenellä on voimakkain mielikuvitusystävä.
Jumalan synty
M@k3
381320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
syntyi, kun joku lapsi keksi, että mun Jumala on vahvempi kuin sun Jumala. ; ))
On tietty kaikkitietävä, kaikkivoiva ja universumin luoja, mutta silti hänellä pysy lapasessa edes kahta ihmistä.
...Kiivas kostonjumala katuu kun tuli luotujaan kurittaneeksi tulisatilla ja vedenpaisumuksilla :D
Lupaa myös olla kiltti luoduilleen jatkossa :))
Tosi vakuuttavaa...........
ettei mielikuvitusystävä tee mitään konkreettista. Mielikuvitusystävään luottaminen vie nopeasti ihmisen pulaan, suorastaan ahdinkoon. Kuinka monta uskovaa tiedät, jotka ovat joutuneet pulaan? Moni on menettänyt henkensä, totta. Mutta ei sen takia, että olisi ajautunut esim. yhteiskunnan ulkopuolella, kuntoutuksen tarpeeseen tms. Väitteesi ei kestä arkielämän realismia. Joko uskovat ovat vain taitavia selviytymään elämässä tai sitten heistä pitää Joku oikeasti huolta. Varsinkin tämä pätee niiden uskovien kohdalla, jotka ovat luopuneet ns. mukavuusvyöhykkeestä ja ovat todella antaneet koko elämänsä Jumalalle.
Tällaisessa tilanteessa mielikuvitusystävän varaan heittäytyminen osoittautuisi virheeksi hyvin pian. Voihan sitä väittää kaikenlaista suuntaan tai toiseen, mutta hedelmistään puu tunnetaan....;)
siis pitämättä huolta itsestään, kuten taivaan linnut joiden Jeesus luuli tulevan ruokituiksi ilman että niiden pitää itse tehdä mitään. Jos ihminen saa ruuan ja asunnon tekemättä itse mitään sossu on luultavasti auttava "olento".
"Pakeneminen satumaailmaan ei voi olla oikea ratkaisu. Aikuisen on pystyttävä kohtaamaan todellisuus."
Kun vain saisi hihhulit ymmärtämään tämän. Uskonnon ratkaisu ongelmiin on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: kuvittele ongelmasi pois. Viritä mielesi sellaiseen tilaan että tulet sokeaksi ongelmillesi ja tuskallesi. Tämä voi tuoda tuskaan hetken tyydytyksen mutta pidemmän päälle itsepetoksessa paska vain kasaantuu ja patoutuu ihmisen sisään. Ongelmia ei voi lakaista maton alle.
"Uskonnot ovat horjuvan minän kainalosauvoja. Jos haluaa oppia kävelemään, täytyy jossain vaiheessa hylätä kainalosauvat ja alkaa vahvistamaan jalkoja."
Harmi vain että useat näistä kainalosauvojen käyttäjistä tykkäävät huitoa ohikulkijoiden polvilumpiota, siinä toivossa että kainalosauvojen käyttö lisääntyisi. Tavallaan levittävät omaa sairauttaan. Olisi hienoa jos uskovaiset ymmärtäisivät että heidän usko on vain omassa heikkoudessa itse kyhätty mielentila, eikä yleismailmallinen totuus johon toisia pitäisi kääntää.
Agneisti.
Uskovien ja sosiaalitoimen asiakkaiden määrän suhteesta, niin päästään taas eteenpäin.
Tuosta Jeesuksen viittauksesta sen verran, ettei Jeesus tarkoittanut, ettei lintujen tarvitse tehdä itse mitään ja ruoka tulee eteen, vaan hän tarkoitti, etteivät ne kuluta päiviään murehtimalla ruuasta. Jeesuksen opetus on usein tulkittu väärin tarkoitushakuisesti merkitsemään sitä, että uskovana voisi elää "hälläväliä"-elämää. Ei hän sitä tarkoittanut, vaan sitä, että Jumala kyllä pitää huolen omistaan, kävi miten kävi. Kun kerran tunnet raamatunkohdan hyvin, niin muistat varmaan mitä Jeesus lopussa sanoi:"Kuinka kukaan voi murehtimalla lisätä elinpäiviensä määrää?"
Turha murehtiminen vain lamaannuttaa ihmisen, eikä hän enää kykene itse tekemään niitä ponnisteluja, joita meiltä kuitenkin vaaditaan elääksemme.
Uskovana voin kuitenkin luottaa siihen, että Jumala antaa sen voiman, kun omani eivät riitä.
"11 Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla."
Mitä ovat ihmisen voimat verrattuna maailman Luojan voimaan?
Onneksi olen uskis;)
"Pakeneminen satumaailmaan ei voi olla oikea ratkaisu. Aikuisen on pystyttävä kohtaamaan todellisuus."
No niin, nyt päästiin asiaan. Kerro minulle lyhyesti mikä on todellisuus? Olen nimittäin kanssasi aivan samaa mieltä.
"Uskonnon ratkaisu ongelmiin on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: kuvittele ongelmasi pois. Viritä mielesi sellaiseen tilaan että tulet sokeaksi ongelmillesi ja tuskallesi. Tämä voi tuoda tuskaan hetken tyydytyksen mutta pidemmän päälle itsepetoksessa paska vain kasaantuu ja patoutuu ihmisen sisään. Ongelmia ei voi lakaista maton alle. "
Aika hyvää mielikuvitusta tarvitaan ihmiseltä, joka on ollut uskossa esim. 50 vuotta. Olet ilmeisesti hieman ymmärtänyt kristinuskon yhden peruspilarin väärin tai sitten et ole siitä kuullut?
Joka tunnustaa syntinsä, saa ne anteeksi. Uskova siis nimeomaan kohtaa oman rajallisuutensa, heikkoutensa, syntisyytensä ja keskeneräisyytensä. Hän saattaa jopa tunnustaa sen julkisesti, seurakunnassa, ystäville, jopa aivan ventovieraille ihmisille. Jos syntien tunnustaminen ja menneisyyden käsittely esim. sielunhoidossa on ongelmien lakaisemista maton alle, niin olkoon. Minun käsitykseni mukaan se on nimenomaan niiden kohtaamista ja valoon tuomista.
Olet siinä oikeassa, että ihmisillä on joskus taipumus paeta hengellisyyden taakse ja jättää käsittelemättä menneisyyden haavoja tai omia tekojaan. Silloin paska kasaantuu ja patoutuu ihmisen sisälle. Tätä ei kuitenkaan Raamattukaan tue. Jeesus kehoitti tuomaan asiat valoon ja sanoikin, että totuus on teidät vapauttava. Piilottelu tai maton alle lakaiseminen ei ole totuuteen tulemista ja asioiden valoon saattamista.
Ihminen, joka pitää uskontoja vain heikon henkisen kunnon pönkittämisenä, pitää itseään vahvana henkisesti, eikä siis koe tarvitsevansa mm. omien menneisyyden asioiden käsittelyä tai synninpäästöä. Hyvä niin. Jeesushan ei tullut pelastamaan synnittömiä ja täydellisiä ihmisiä, vaan syntisiä ja epätäydellisiä. Mutta huomaatko mikä ehto siinä on? Se, että pitää tunnustaa olevansa syntinen ja epätäydellinen....;) Ja silloin ei enää voi lakaista asioita maton alle.
Tämän kun saisi ateistiveljeni sinutkin ymmärtämään ja samaa koskee myös Agneistia. Uskossa eläminen ei ole asioiden maton alle lakaisemista, vaan niiden tunnustamista ja parannuksen tekoon suostumista.
>"Joko uskovat ovat vain taitavia selviytymään elämässä tai sitten heistä pitää Joku oikeasti huolta. Varsinkin tämä pätee niiden uskovien kohdalla, jotka ovat luopuneet ns. mukavuusvyöhykkeestä ja ovat todella antaneet koko elämänsä Jumalalle."
Tuosta tuli ensimmäiseksi mieleen Osama bin Laden...
Jeesus on myös lasten keksimä mielikuvitus olento niin kuin kaikki jumalatkin ovat.
>>Mitä ovat ihmisen voimat verrattuna maailman Luojan voimaan?
Niin tietysti. Minäkin olen mielikuvituksen tuote aivan kuten kaikki.
sanoin oli, että jos joku aikoo pärjätä elämässä ilman omia ponnistuksia ja työtä, silloin on sossu se josta avun saa. Sitä en usko että uskovilla on yhtään vähemmän sairauksia tai onnettomuuksia tai muuta murhetta kuin ei-uskovilla. Ylipäänsä ajatus luoja-olennosta joka suosisi omien luotujensa parissa "oikein" uskovia ohi muiden, on kauhistuttava ja vastenmielinen, onneksi olento on kuvitelmaa ja "omat" myös. Antaahan se ihmiselle tietysti potkua jos kuvittelee olevansa jonkin jumalolennon erityissuojelussa. On jossain suhteessa muita parempi- ja kuvitelman voi tietysti pitää ellei satu mitään miltä olento olevinaan suojelee.
Sinä luotat omaan jumalaasi ja miljardit muut luottavat omaansa, jumalia ja uskontoja riittää ja kukin on omastaan ihan varma.
kuviteltu hahmo? Tiedätkö, vain vähemmistö itseään kunnioittavista historioitsijoista, uskontotieteilijöistä ym. väittää enää nykyään, että Jeesus olisi vain taruhahmo, vaan myöntää, että hän on historiallinen henkilö, joka eli 2000 vuotta sitten ja ristiinnaulittiin. On toki toinen kysymys, että onko historiallinen Jeesus nasaretilainen sama kuin uskon Jeesus.
"HEH HEH HEH ... Näin typerästi ei ajattele kuin uskis. "
Niinpä. Olet aivan oikeassa. Maailman silmissä ristisanoma on hulluutta, typeryyttä jne. Kiitos jälleen kerran, että osoitat Raamatun olevan oikeassa.
Jo tuo, että sanot toista ihmistä typeräksi osoittaa sen, että SINÄ pidät itseäsi parempana ja viisampana ihmisenä kuin uskovat ovat.
Onneksi olen uskis. Ja typerämpi kuin sinä.
katsonut omansa perään, uudestisyntynyt kristitty Bush ei ole ukkelia löytänyt - ei sitten niin millään.
Vai tässä tapauksessa "tutkijoiden enemmistö" kelpaa taas auktoriteetiksi?
Annapa olla jos keskustelun aiheeksi otetaan kreationismi höpötys.
Silloin ei tiedeyhteisön enemmistön äänellä enää olekaan painoa vaan auktoriteetiksi kelpaa ennemmin kuka vaan raamattuopiston sananselittäjä :D
osittain mitä tarkoitat (samalla: moi! pitkästä aikaa).
Se mitä aloittaja puhuu kainalosauvakävelystä, pitää pitkälle paikkansa. Miksi kaikkien tulisi opetella kainalosauvakävely vain sen tähden, että tunnustaakin välillä oman heikkoutensa. Ei kukaan selviä ongelmistaan lakaisemalla niitä maton alle, mutta on toki asoita, joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään tai jotka vaativat aikaa muuttuakseen tai uutta asennetta asiaan. Kainalosauvakävely on nimenomaan ongelmien kohtaamattomuutta. Auttaahan se eteenpäin, jos ei muuten ''älli'' riitä. Todellisia ongelmia se kuitenkaan poista vaan kasaa niitä. Sillä ei ole mitään tekemistä oikean tien, totuuden tai elämän kanssa. Se on harha!
Hyväksyn ihmisen, joka kävelee kainalosauvoilla. En hyväksy ihmistä, joka tulee esittämään, että näin teidän kaikkien tulisi kävellä. Ymmärrät kai mitä tarkoitan.
Ei uskovilla ole välttämättä yhtään vähemmän huolia, onnettomuuksia tai sairauksia kuin ei-uskovilla (tästä todisteena minun viikon mittainnen flunnsani;)), mutta huolenpito ei olekaan sellaista mitä maailman silmissä arvostetaan huolenpitona.
Silti:"4 Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
5 Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!"
Psalmissa 37 on huolenpidon "ehto". Se on tien antaminen Herran haltuun. Niin kauan kuin ihminen haluaa täysin itse pitää huolen itsestään, hän saa sen myös tehdä. Ihminen voi olla uskossa, mutta ei ole lähtenyt kantamaan ristiä. Jeesushan sanoi, ettei hänen opetulapsekseen (mikä ei tarkoita uskovaa yleisesti) kelpaa, ellei luovu omasta elämästä Hänen takiaan, eli kuole itselleen. "Joka elämänsä minun tähteni menettää, on sen saava takaisin. Mutta joka haluaa elämänsä turvata, on sen kadottava."
Jumalan huolenpidon voi kokea ainostaan antamalla Hänelle täydet valtuudet. Näin usein käykin niille, jotka lähtevät olosuhteisiin, missä inhimmilliset keinot loppuvat lyhyeen. Tämän takia länsimaissa ei nähdä samalaisia Jumalan tekoja kuin monissa kehitysmaissa tai muuten puutteellisissa oloissa.
"Ylipäänsä ajatus luoja-olennosta joka suosisi omien luotujensa parissa "oikein" uskovia ohi muiden, on kauhistuttava ja vastenmielinen, onneksi olento on kuvitelmaa ja "omat" myös. "
Ei kyse ole "oikein" uskomisesta, vaan siitä mitä Jeesus sanoin Nikodeemukselle. "Joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, ei tule näkemään Taivasten valtakuntaa." Jumalan omaksi tai lapseksi ei synnytä fyysisen syntymisen kautta, vaan uudestisyntymällä ylhäältä. Se ei tee ihmisestä yhtään parempaa, koska uskoontulo ja pelastus ei ole ihmisen ansioista kiinni, vaan yksin Jumalan armosta.
Kysymys: Suosiiko perheenisä omia lapsiaan ohi muiden perheiden lapsien? Laittaako hän omat lapsensa etusijalle? Kyllä. Niin Jumalakin tekee. Vaikka jokainen ihminen on Jumalan luoma, hänen kuvansa, jokainen ihminen ei automaattisesti ole hänen lapsensa. Itseasiassa Jeesus sanoi fariseuksille, ettei Abraham ole heidän isänsä vaan itse paholainen.
Minä uskon siihen, ettei minulle satu mitään Jumalan sallimatta. Jos Jumala sallii minulle vaikka Jobin kaltaisen kohtalon, sillä on jokin merkitys.
Jumalan lapselle käy aina hyvin, vaikka kävisi kuinka huonosti;).
Vaikeissa oloissa olevien kristittyjen yleisin rukous ei ole se, että Herra, lopeta kärsimykset, vaan se, että anna voimaa kestää ne. Meillä täällä länsimaissa helposti aletaan rukoilemaan vastoinkäymisten loppumista tai jopa niiltä säästymistä, mutta eihän Jumala säästänyt ainoaa Poikaansakaan kärsimykseltä. Samaa mekin voimme odottaa osaksemme. "Elämä on Kristus ja kuolema on voitto.", sanoi Paavalikin viruessaan Filipin vankilassa. Tiesitkö, että Filipin vankilan läpi kulki td. kaupungin viemäri? Paavali käski uskovia iloitsemaan Herrassa ja samalla ukko seisoi todennäköisesti polviaan myöten paskassa... Kyllä uskovat on hulluja!
Stefanus kivitettiin kuoliaaksi ja hän pyysi, ettei Jumala katsoisi sitä tekijöille synniksi. Jeesus pyysi kiduttajilleen ja tappajilleen anteeksiantoa, vaikka olisi voinut vaatia kostoa (vrt. islam).
Kyllä on ihan kaheli uskonto! Kyllä me olemme todella vaarallisia, kun opetamme lapsiamme rukoilemaan niiden puolesta, jotka meitä vainoavat tai siunaamaan vihamiehiä.
Kyllä me olemme kauheita, kun julistamme vangituille vapautusta, kahleiden kirpoamista ja murtuneille eheytymistä. Kyllä on kamalaa ja vaarallista julistaa ihmisille, että he ovat ainutlaatuisia, tärkeitä ja korvaamattomia Jumalan silmissä. Niin korvaamattomia, että Jumala alensi itsensä tulemalla ihmiseksi, ettei yksikään jäisi pahan loukkuun, vaan pelastuisi synnin orjuudesta ja kadotukselta.
Ihan hirveä ajatus, että Jumala omalla verellään on vapauttanut jokaisen ihmsen tuomiosta. Jokaisen, joka ottaa sovituksen vastaan.
Kyllä kristinusko pitää kieltää ja käskeä ihmisten itse yrittää sovittaa tekonsa ja omatuntonsa ja jos eivät onnistu, myöntää olevansa vain heikkoja paskikiaisia, jotka ansaitsevatkin kaikkien muiden halveksunnan ja pilkan. Parempi onkin ihmisten ymmärtää, etteivät ole minkään arvoisia. Jos et itse pysty, sinulla on ollut huonot vanhemmat tms., se on voivoi, elät paskan elämän ja sitten kuolet. Huono tuuri. No hope!
Tuosta omastaan varma-jutusta vielä. Juttelin yhden muslimin kanssa parisen viikkoa sitten ja kysyin häneltä, että onko hän varma taivaaseen pääsystään. Hän sanoi, ettei ole. Kysyin, että miksei? Hän vastasi, että sillä hetkellä hän olisi menossa helvettiin, koska hän oli tehnyt niin paljon Allahin tahtoa vastaan. Kysyin, että miten hän voisi varmistaa asian. Hän ei oikein tiennyt, sanoi, että alkamalla elämään paremmin ja toivovammalla, että viimeisellä tuomiolla vaa´assa olisi vähemmän pahoja tekoja kuin hyviä.
Mihin minun pelastusvarmuuteni perustuu? Omiin tekoihini? Toiveeseen, että Jumala katsoo syntejäni läpi sormien?
Ei, vaan siihen, mitä Jumala on puolestani jo tehnyt.
"1 Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."(Room.8:1)
"En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."(Gal.2:20)
"12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen."(Joh.1:12)
Minun ei tarvitse epäröidä pelastuksen suhteen tai sanoa, etten ole varma. Minä olen. Se kun ei perustu minun tekoihini, vaan Jumalan tekoon minun edestäni. Mutta myös sinun!
"sanoin oli, että jos joku aikoo pärjätä elämässä ilman omia ponnistuksia ja työtä, silloin on sossu se josta avun saa."
Ei muuten pidä täysin paikkaansa. Sinne sossuun pitää mennä sovittuna ajankohtana, noudattaa heidän ohjeitaan ja käskyjään ja alle 25-vuotiailla on ns. yhteiskuntatakuu, eli pitää osallistua työllistämis- ja aktivoimistoimenpiteisiin, muuten tukea leikataan. Ei se apu sieltäkään ilmaiseksi tule...
joista toisen tuomitset, niitä tekoja itse teet...
Nyt ei ollut kyse kreationismista, vaan Jeesuksen historiallisuudesta. Sinä ensinnäkin sekoitat kaksi eri tieteenalaa tässä keskustelussa keskenään. Historian ja biologian, ellei jopa avaruustieteen.
Kreationismi on -ismi, siinä missä kaikki muutkin -ismit.
Keskustelun pointtina oli kuitenkin Jeesuksen olemassaolo, ei kreationismi/evolutionismikeskustelu.
Jos aiheessa pysyminen on rusinapullauskismia (huomaa taas, -ismi), niin sitten varmaan olen tässä aiheessa rusinapullauskis, mutta sinä tuodessasi näkökulman eri aiheesta, olet taas vastaavasti rusinapulla-atte. Ymmärsitkö?
Ja tuo tiedeyhteisön enemmistö... Hmmm... Minkä alan tiedeyhteisöä tarkoitat? Biologian, historian, maantiedon vai kenties geologian vai arkeologian?
Olet tittelisi ansainnut.
Pointtisi ja olen asiasta aivan samaa mieltä. Moni uskova ihmettelee, että miksi oma elämä ei ole sellaista vapaata tai nimeomaan elämää ilman kainalosauvoja. Se johtuu siitä, ettei ole kohdannut menneisyyttään tai elämässä olevia ongelmia. Tämä varmaan pätee myös ei-uskovien kohdalla. Moni uskova kuitenkin kuvittelee, että kun tulee uskoon, kaikki ongelmat poistuvat automaattisesti ja itsestään. Ei se niin mene. Ei edes Raamattu tue sellaista käsitystä. Sekä Jeesus että Johannes kehoittivat aktiiviseen parannuksen tekoon ja kääntymiseen pois pahoista teoista. Kun lukee Paavalin kirjeitä, alkaa ymmärtämään, että mikä sen muutoksen kuitenkin lopulta ihmsessä tekee. Pyhä Henki, mutta ihmisen pitää olla valmis muutokseen ja joskus muutos vaatii esim. sielunhoitoa tai ainakin seilunhoidollisia, tietoisia toimenpiteitä, joilla ihminen sanoutuu irti esim. vanhoista tuhoisista tavoistaan, kohtaa syntisyytensä ja tunnustaa virheensä Jumalalle ja kenties muille ihmsillekin tapauskohtaisesti.
Näkisin enemmänkin, että kainalosauvoja on kaikilla ihmisillä. Niitä kutsutaan rooleiksi. Kun ihmisen identiteetti kehittyy lapsena ja hän hakee hyväksyntää ja turvaa, niin jos hän ei sitä saa, hän alkaa selviytymään. Hän alkaa rakentamaan erilaisia rooleja selvitäkseen elämästä ja tullakseen hyväksytyksi muiden silmissä, ehkä jopa omien vanhempiensa. Nämä ovat todellisia kainalosauvoja! Niitä voivat olla uskonnollisuus, päihteet, työ, seksi, jopa urheilu, syömistottumukset, julkisuus jne.
Monesti ihmiset ajattelevat, että olemme sitä mitä me teemme. Raamatun mukaan me teemme sitä, mitä me olemme.... Tämän allekirjoittavat monet terapeutitkin. Kun ihminen syvimmiltään tuntee itsensä ja sen, kuka hän on eikä enää tarvitse rooleja tai tekoja oman identiteettinsä tueks, hän alkaa olemaan syvällisesti oma itsensä. Hän tulee siksi, kuka hän todellisuudessa on.
En minä halua julistaa, että ihmisen pitäisi kävellä kainalosauvoilla. Minä julistan, ettei niitä kainalosauvoja (mitään sellaisia) tarvita! Me olemme vapaita niistä, vapaita kahleista, vapaita kaikista peloista, vapaita ihmispeloista, vapaita taloudellisista peloista, vapaita kuolemanpelosta, vapaita epäonnistumisen peloista, sillä kaikki ihmiset ON VAPAUTETTU!
Joka ei tätä usko, elää edelleen vankilassa, vaikka ovi on auki. Hän elää pimeydessä, vaikka valo on tullut maailmaan. Hän on kuin ihminen, joka elää pienessä tuvassa verhot ikkunoissa, eikä usko, että ulkona paistaa aurinko ja kesä on tullut. Tiedän, moni uskovakin elää näin. Hän on saattanut jäädä seurakuntaan jumiin, omaan suolakellariin sen sijaan, että menisi maailmaan katsomaan ja kertomaan kesästä....;).
Tämän takia maailma ei näe Jumalan tekoja. Se on uskovien syy. Ei Jumalan. Me uskovatkaan emme aina usko siihen, mitä Raamatussa on luvattu. Mutta se mikä oli apostoleille mahdollista, on nykypäivän uskovallekin. Mitä useampi uskova alkaisi koetella tätä, elää sitä todeksi nimenomaan teoilla, eikä vain puheilla, uskon, että Jumalan teot näkyisivät ja maailma saisi nähdä, että Jumalan on totta. Mutta niinkauan kun vain tuomitsemme maailmaa ja ei-uskovia, emmekä tee sitä, mitä Jeesuskin teki, emme ole kovin uskottavia, vai mitä?
Ja tosiaan, moro pitkästä aikaa:).
Hänen on kylläkin pitänyt piiloutua, mukavuusvyöhykkeeltä poistuminen ei välttämättä tarkoita sitä. Pitää myös muistaa, että Jeesuksen uhrautuminen oli muita säästävää. Hän kuoli, jotta muut saisivat elää. Tyypillinen muslimiterroristi (jota kaikki muslimit eivät tietenkään ole!) kuolee tavoitteenaan tappaa mahdollisimman monta mukanaan... Hieman eroa tuossa marttyyrikuolemassa??? Itseasiassa paholaisen taktiikka on täysin sama. Hän tietää hävinneensä Jumalalle, koska Jeesus kuoli viattomana syntisten puolesta. Hänen tavoitteenaan onkin viedä mahdollisimman monta "kuolemaan" mukana. Herääkin kysmys, että mikä tai kuka on islamin oikea alkuperä ja jumala?
Kalliomoskeijan mukaan jokainen, joka sanoo Jumalalla olevan Pojan, on kirottu. Raamattu taas sanoo, että jokainen, joka kieltää Jumalan Pojan, kieltää myös Isän ja on antikristuksesta, eli...????
Hedelmistään puu tunnetaan:)
uudestisyntymisestä nyt voi olla montaa eri mieltä. Kyllähän paholainenkin uskoo Jumalaan...
Tiesitkö, että jenkeissä ei saa enää siunata tai rukoilla (siis asevoimissa) Jeesuksen nimessä, vaan ainoastaan Jumalan nimessä? Joka kieltää Kristuksen ihmisten edessä, hänet on myös Kristus kieltävä Isän edessä. Se, että Bush puhuu Jumalasta ja väittää olevansa uudestisyntynyt kristitty, ei todista mitään. Se, että tunnustaako hän Jeesuksen olevan Herra ja hänen henkilökohtainen Vapahtajansa, voisi antaa valaistusta asiaan. Olihan Saksan kirkkokin osittain myötämielinen Hitlerille, mutta osa kristityistä nousi Hitleriä vastaan, kärsien keskitysleirien kauhut.
Hedelmistään puu tunnetaan, eikä ole riittävää se, että kenen puolella olemme, vaan se, kenen keinoin taistelemme. Noudatammeko Kristuksen mallia, vai maailman mallia? Toimimmeko armosta käsin vai laista käsin?
Niinpä niin.
Ensi kappalettasi kirjoittaessasi nojailet kainalosauvoihisi ja ihmettelet miksi toiset (uskikset) puuskuttavat kävellessään sauvoilla. ''Tämänhän pitäisi olla hauskaa!''
Seuraavassa kappaleessa alat tutkimaan muiden ihmisten etemistyylejä hakien sieltäkin mahdollisia apuvälineitä tai mahdollisia vääriä kävely- tai juoksutapoja.
Sitten haet syytä mihin olemme menossa tai vähintäänkin, että tiedostaako yksilö oman etenemissuuntansa...
josta syystä huomaatkin, että haluaisit itsekin oppia vielä kävelemään ilman kainalosauvoja, eikö niin?
Kirjoitat:
''En minä halua julistaa, että ihmisen pitäisi kävellä kainalosauvoilla. Minä julistan, ettei niitä kainalosauvoja (mitään sellaisia) tarvita!''
---
''Totisesti'' minä sanon Sinulle Apostoli: Ei muuta kuin heität sauvat sivuun ja alat dallaamaan! ''Just do It!''
---
Viimeisessä kappaleessa sekoat taas täydelisesti omaan uskonsekaiseen hörhöttelyysi kuvitellen, että kyllä sittenkin nämä omat kainalosauvat ovat korvaamattomat. ; ))
Ajatus toppaa törmätessään oman uskonnon dogmiin.
Apostolikin vaaan jakelee ristinpelastusta vaikkei ole missään keskustelussa kyennyt perustelemaan ko "pelastuksen" olemassaoloakaan.
jossa ei ollut tuonpuoleista palkkio-rangaistusjärjestelmää selittikin kaikki onnettomuuden Jahven töiksi ja hyvän myös.Jos oli ollut kulttiuskollinen seurasi hyvää jos ei, tuli rangaistus. Kun useimmiten syysseuraussuhde elävässä elämässä ei surannutkaan tätä kaavaa ihmeteltiin kovasti miksi vanhurskas kärsii ja pahantekijä menestyy.
Perheenisä laittaa omat lapsensa muiden edelle totta kai, mutta vertaus ontuu Jumalan suhteen uskontotarinan mukaan me kaikki olemme jumalan lapsia väärin uskovat mukaan lukien. Oikeampi vertaus on jos perheenisä suosii jotain lasta toisten kustannuksella.
Jobin kohtalo oli ihan ok, hänhän sai uudet lapset kun entiset olivat vedonlyönnin seurauksena menettäneet henkensä.
Varmuutta mistään sinulla ei ole, kellään ei ole, usko ei tee totta siitä mihin uskoo vaikka usko olisi miten vahva.
Jos teitä oikeasti kiinnostaa Jeesus Nasarealaisen ("Nasaretilaisen") elämä ja ajankuva niin suosittelen kirjaa nimeltä Pyhä Veri, Pyhä Graal (Michael Baigent, Richard Leigh & Henry Lincoln ). Kirjassa käsitellään pääaiheena muita seikkoja mutta käydään tuossa mielenkiintoisessa viitekehyksessä Jeesuksen elämää, asemaa ja ajankuvaa läpi.
Kirjoittajat ovat historioitsijoita ja käyvät kirjassakin läpi mittavan määrän relevantteja lähteitä joita tarkastelevat kriittisesti niinkuin historioitsijan pitää.
Ongelma Jeesuksen elämää ja tuon ajan muita tapahtumia selvitettäessä on kirjoitetun luotettavan tiedon puute. Syy tuolle tiedonpuutteelle on selkeä; Katolinen ja sitä edeltäneet kristilliset kirkot ovat systemaattisesti tuhonneet kaikki kronikoitsijoiden kirjoittamat luotettavat tiedonlähteet.
Syy tuolle tiedonpuutteelle on selkeä; Katolinen ja sitä edeltäneet kristilliset kirkot ovat systemaattisesti tuhonneet kaikki kronikoitsijoiden kirjoittamat luotettavat tiedonlähteet.
niinpäniin.. Historiallinen totuus ei tainnut aikoinaan miellyttää sitä alkukristillistä kirkolliskokousta joka päätti tehdä teloitetusta juutalaiskapinallisesta jumalan pojan?
"niinpäniin.. Historiallinen totuus ei tainnut aikoinaan miellyttää sitä alkukristillistä kirkolliskokousta joka päätti tehdä teloitetusta juutalaiskapinallisesta jumalan pojan? "
1) Kyseinen kirkolliskokous ei OLLUT ALKUKRISTILLINEN.
2)"3 Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: -- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, 4 hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista."(1.Kor.15:3-5)
Tämän sanotaan olevan hyvin vanha uskontunnustus. Jopa vuodelta 35, Paavali oli saanut sen ilmeisesti käydessään Jerusalemissa tapaamassa muita apostoleja. On siis kyseessä hyvin vanha asiakirja. Pietarista käytetään arameankielistä nimitystä, joka viittaisi varhaiseen ajankohtaan.
Ei kirkolliskokous tehnyt Jeesuksesta Jumalan Poikaa, vaan hän itse sanoi olevansa sitä. Kaikissa Uuden testamentin kirjoituksissa.
Kiista koski sitä, että onko Jumalan Poika sama asia kuin Jumala, eli oliko Jeesus Jumala lihaksitulleena.
Luetettavat tiedonlähteet? Mikähän noista "kronikoista" tekee luotettavan? Se, ettei niitä ole, eikä voida todistaa niitä epäluotettaviksi.
Jäljelle jää vain spekulaatioita, tyhjiä sanoja tuulessa. Heh, minä olenkin skeptinen? Minä nimittäin uskon oitis, kun tulee todistettavasti eteen dokumentti, joka voidaan ajallisesti määritelle aikaisemmaksi kuin evankeliumit, Apostolien teot tai Paavalin hänen kirjoittamakseen myönnetyt kirjeet...
Onnea yritykselle! Jään odottamaan innolla.
Kari Kuula väittää, ettei Vanhassa testamentissa puhuta "tuonpuoleisesta" mitään. Ihmettelen, että onkohan hänellä eri painos kuin minulla tai käännös? Hän on varmasti hyvin viisas tutkija ja teologi. Silti Vanhasta testamentista löytyy jakeita, joissa viitataan "tuonpuoleiseen". Käänsi asiaa sitten miten tahansa. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, mutta fariseukset uskoivat. Juutalaiset varastoivat vainajan luuta luuarkkuihin odottamaan ruumiin ylösnousemusta.
"mutta vertaus ontuu Jumalan suhteen uskontotarinan mukaan me kaikki olemme jumalan lapsia väärin uskovat mukaan lukien."
Ehei, emme ole. Jumalan lapseksi tullaan uskon kautta.
"Varmuutta mistään sinulla ei ole, kellään ei ole, usko ei tee totta siitä mihin uskoo vaikka usko olisi miten vahva. "
Olet oikeassa. Usko ei tee todeksi sitä mihin uskoo, mutta minä en usko mihinkään mikä ei ole totta;).
Minulla ihmisenä ei olekaan täyttä varmuutta, mutta....
"16 Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia."
"12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. "
"26 Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. "
On toki totta, että lopullinen totuus kirkastuu vasta kun Jeesus tulee takaisin tai kun kuolen. Mutta jo tässä ajassa voin nähdä välähdyksen kirkkaudesta, joka on tuleva. Niinhän Paavali sanoi, että usko on kuitenkin sitä, että luottaa siihen, mitä ei näe vai miten se menikään...;)
Oletko sinä varma, että palkkapäivänä sinulle maksetaan palkka? Olet varmaan, koska olet kokenut niin käyvän. Sinulla on siis hyvä syy luottaa että niin tapahtuu jatkossakin.
Tähän samaan asiaan uskonikin perustuu. Kokemukselliseen luottamiseen.
Yhteisymmärrykseen niin kauan kuin sinä pidät uskoa kainalosauvana ja minä niiden poisheittämisenä...;)
Sauvakävely muuten on kuulemma hyvin terveellistä liikuntaa;).
tuskinpa tässä on tarkoituskaan päästä yhteisymmärrykseen. Se vaatisi ensin sinulta omakohtaista ymmärrystä, että olet täällä avohoidossa! ; ))
Sinäkö se oot... niin monen vuoden jälkeen muistatko mua?
Heil! Adolf
http://www.sanajaylistys.org/SJY2005/videonimivalikko/videoita Leo.htm
että olen täysin terve (flunssaa lukuunottamatta).
Jumala on olemassa, apostoli ei olekaan hullu :D
Niinhän sinä uskot. ts luulet.
Onko Vakikahelimme apostollo esiintynyt herätyskokouksen puhujanakin?
En ole yllättynyt.
siskoa?
Sekä pirullinen iso-sisko, että ärsyttävä pikku-sisko.
Tai sitten, heissä kaikissa asui jo J/jumala.
Näsäviisauksia... Ja totuuksia?