Kuten kaikki tiedämme oli Neuvostoliitolla 1970-luvulla valtaisa ylivoima länteen verrattuna tavanomaisten aseiden osalta. Ilman ydinaseita NATO ei olisi Neuvostoliitolle mahtanut mitään.
Siksi herättää ihmetystä ettei NL ottanut yhtenä suupalana Suomea. Jos ei muuten niin olisihan he saaneet siinä hyvää harjoitusta tositilannetta vastaan. Valloittaminen olisi ollut helppoa, armeija heikko ja nuoriso maanpuolustuvastaista, iso osa kommunisteja.
Ainoa joka meidät kovalta kohtalolta pelasti oli Urho Kekkosen loistava idänpolitiikka. Ilman häntä meidät olisi miehitetty!
Siksi herättää ihmetystä ettei NL ottanut yhtenä suupalana Suomea. Jos ei muuten niin olisihan he saaneet siinä hyvää harjoitusta tositilannetta vastaan. Valloittaminen olisi ollut helppoa, armeija heikko ja nuoriso maanpuolustuvastaista, iso osa kommunisteja.
Ainoa joka meidät kovalta kohtalolta pelasti oli Urho Kekkosen loistava idänpolitiikka. Ilman häntä meidät olisi miehitetty!
Vastaukset 35
Vanhimmat
mistään yhtään mitään. Ei valtioita noin vaan miehitellä vaikka voimaa riittäisi. Suomen miehityksestä olisi melkoisen varmasti seurannut III Maailmansota eikä NL sitä halunnut.
Ei Suomen miehittäminen olisi ollut suursodan arvoinen asia. Suomihan oli NL:n kannalta turvallinen ja ystävällismielinen alue. Minkä positiivisen lisän miehitys siihen olisi tuonut??
jos naapuri olisi lähtenyt Suomeen vyörymään. Kauniita sanoja olisi kyllä lausuttu mutta niiden hyöty tiedetään.
siitä, että suurvallat vahtivat mustasukkaisesti toisiaan. Eivät ne salli yhden laajennella alueitaan muitten asioihin puuttumatta. Sitä rataa suurvaltain ajattelu menee.
Tuskin Suomen miehittämisestä olisi maailmansotaa syttynyt. Länsi piti Suomea Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvana maana, jonka kohtalon takia ei oltaisi valmiita sotaan. Seurauksena olisi ollut suurvaltojen välien kylmeneminen js orastavan liennyttämisen loppuminen ainakin joksikin aikaa. Toinen seuraus todennäköisesti olisi ollut Ruotsin liittyminen Natoon, jota Neuvostoliitto ei halunnut.
Suurin syy, jotta miehitykseen ei Neuvostoliitossa lähdetty, lienee ollut se, että sen hyödyt eivät olisi vastanneet siihen panostettuja resursseja. Neuvostoliitto tiesi, että se onnistuisi maan miehittämisessä, mutta sen hallinta olisi vaatinut erittäin suuria resursseja, joille löytyi Neuvostoliitossa tärkeämpiäkin kohteita.
Miehittäminen olisi tapahtunut todennäköisesti tilanteessa, jossa olisi ollut uhkana Suomen mahdollinen siirtyminen Lännen sotilasliittoon, tai sitten tilanne, jossa sodan uhka Euroopassa olisi tullut niin suureksi, että kummankin osapuolen olisi ollut vahvistettava ja parannettava asemiaan tulevaisuutta varten. Silloin Suomen alueen täydellinen hallinta olisi ollut Neuvostoliiton oman alueen puolustamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Kekkosen merkitys oli tässä juuri se, että kylmän sodan tilanteessa hän ymmärsi, että Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pitää Neuvostoliitto vakuuttuneena, että Suomi ei ole siirtymässä lähemmäs Lännen sotilasliittoja. Varsinaisessa sodan uhan tilanteessa hänen politiikallaan tuskin olisi voitu tehdä mitään. Sellaisessa tilanteessa silloisessa maailman etupiirijaossa ei mikään politiikka olisi voinut Suomea pelastaa.
Suomen reservi oli seiskytluvulla reilusti yli puoli miljoonaa miestä. Venäläisten olisi pitänyt keskittää Suomea vastaan yli miljoonan miehen armeija. Taistelut olisivat olleet todella kiivaat ja veriset, suuret tappiot molemmin puolin. Varsinkin venäläisiä olisi kaatunut kasapäin. Ainakin satatuhatta miestä kuolleina, haavoittuneet siihen päälle.
Pitkän ja kalliin sodan jälkeen neukut olivat saaneet haltuunsa raunioina olevan maan. Metsissä olisi kymmeniä tuhansia sissejä jotka jatkaisivat taisteluaan vuosikausia. Ei siis kovin järkevä operaatio jos laskee hyödyt ja haitat.
Suomen puolustus 70-luvulla oli luokantonta kaikin puolin: varustus oli suhteessa lähes yhtä huonoa kuin ennen talvisotaa (laivaston osalta jopa paljon huonompi), ilmavoimilla vajaa 40 taistelukonetta, panssariase jälkeenjäänyt (T-55 ja T-54), käsiaseistus pahasti puutteellinen (yli puolet joukoista olisi varustettu pulttilukkokiväärein sekä sodanaikaisin pikakiväärein ja konepistoolein), IT- ja PST-ohjusaseistus oli lähes olematonta jne jne. Lisäksi vasemmistolaisuus oli niin näkyvää tuona aikana, että olisiko siitä tullut jopa sellainen viides kolonna...
Eli: turpiin olisi tullut neukuilta niin että olisi soinut! Eikä se olisi heille tehnyt edes tiukkaa
Onko voimasuhteet nykyisin paremmin? Ei neukuillakaan kaikki kalusto ollut huippuluokkaa. Paras kalusto oli Varsovan liiton maissa NATOa vastassa, Suomea vastaan olisi hyökätty huonommalla kalustolla.
Sodasta olisi varmasti tullut raskas myös Neuvostoliitolle, mutten usko, että se olisi maan miehittämistä estänyt. Olennaista on kuitenkin se miten hallita maata valloituksen jälkeen. Todennäköisesti vastarinta miehittäjiä vastaan olisi sitonut Neuvostoliiton resursseja kohtuuttomasti suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Lisäksi olisi tullut valtava imagotappio Neuvostoliitolle "rauhaa rakastavana sosialistisena suurvaltana". Propagandahyöty Natolle ja markkinataloudelle olisi ollut Euroopassa ja koko maailmassakin hyvin suuri.
Tällä hetkellä tilanne on muuttunut siinä, että Suomea ei pidetä kuuluvana Venäjän etupiiriin. Sota Suomea vastaan laajenisi erittäin suurella todennäköisyydellä maailmansodaksi.
Teoreettisesti Suomi yksin Venäjää vastaan tuskin pärjäisi kovin kauaa tilanteessa, jossa Venäjällä ei olisi sotaa tai sodanuhkaa muualla. Tällainen kuvio kuitenkin on täysin hypoteettinen. Venäjä ei voisi käytännössä pelkästään Suomea vastaan hyökätä, vaan sen olisi otettava huomioon sodan nopea laajeneminen muille rintamille.
En ole asiasta aivan samaa mieltä, ainakaan maavoimien osalta. Ilmeisesti olet ollut Pääesikunnan talousosastolla töissä tuolloin. Olisi asiallista tuoda joitain faktojakin esiin. Ihan kaikella kunnioituksella.
Kyllä se vaan niin oli, että materiaalitilanne oli 70-luvulla todella luokaton:
IT-ohjuksia ei ollut ennen kuin aivan 70-luvun lopussa, jolloin hankittiin Iglat (ITO-78) ja aluetorjuntaohjuksia huimat 3 patteria (ITO-79) Neuvostoliitosta. IT oli muun ajan täysin tykkikaluston varassa (neukkujen Sergei, S-60 sekä 40mm Bofors ja 20mm tykit sota-ajalta). Olisiko tämä riittänyt suihkukoneiden aikakaudella? Ei
Pst-ohjuksia ei ollut lukuunottamatta täysin vanhentunutta SS-11 Vigilantia 60-luvun alusta. Sinkoja kyllä löytyi, etenkin raskas sinko oli käyttökelpoinen mutta kevyt 55S55 ei ollut lähelläkään samaa luokkaa ja tehoton uusia panssareita vastaan. Panssarivaunuja meillä oli 50kpl T-55 ja saman verran T-54:a, joilla saatiin kasaan yksi panssariprikaati. Neukuilla kalustona oli suurilta osin T-62 ja T-72 vaunut sekä lisäksi T-55:a. Niitä oli kaiken lisäksi tuhansittain eikä niitä voinut tuhota talvisodan malliin kasapanoksella tai koivuhalolla (tämä kehityssuuntahan huomattiin jo jatkosodassa).
Ilmavoimilla oli tosiaan MiG-21 ja Draken koneita ne 40kpl. Tutkaohjuksia ei ollut ja tutkavarustus oli muutenkin hieman puutteellinen. Neukuilla oli maailman suurimmat ilmavoimat tuohon aikaan. Koneita olisi riittänyt Suomeenkin sadoittain Kuolan ja Leningradin alueen kentiltä.
Armeijan liikuntakyky nojautui suurilta osin traktoreihin ja jopa hevosiin. Mekanisoituja tai edes motorisoituja prikaateja ei liiemmälti ollut (jääkäriprikaateja alettiin kehitellä vasta 80-luvulla, sitä ennen löytyi juuri ja juuri BTR-60 vaunut panssariprikaatin jääkäreille).
Modernia tykistöä oli hankittu jonkin verran Neuvostoliitosta, mutta kriisiajan kokoonpanoon kuului edelleen paljon jopa 1. maailmansodan aikaista kalustoa (mm. 76mm kanuunat vuosisadan alusta, romutettu vasta 90-luvulla). Tykistö oli lisäksi täysin auto- tai hevosvetoista, telatykkejä ei ollut lainkaan.
Käsiaseistus oli todellakin suurelta osin sota-ajan kamaa: vain osa etulinjan prikaateista saatiin varustettua jalkaväen osalta rynnäkkökivääreillä, muut käyttivät konepistooleita (Sten, Suomi, PeltiKp), pikakivääreitä (Emma, Lahti-Saloranta), Maxim-konekivääriä ja paikallisjoukkojen osalta jopa pulttilukkokivääreitä! Rynkyt saatiin kaikille vasta 90-luvulla DDR- ja Kiina-ostojen jälkeen jolloin niitä hankittiin yli 250000kpl.
Meripuolustukseen Suomella käytännössä vain muutama ohjusvene, miinalaiva sekä 100mm tornikanuunoita jonkin verran. Väylätorjuntaan käytettiin jopa "meidän olosuhteisiin sopivaa" 45mm pst-tykkiä 30-luvulta! Meritorjuntaohjuksia ei ollut. Neukuilla taasen oli maailman suurin armada maihinnousualuksia Itämerellä...
Kaiken kaikkiaan kaluston ja organisaation osalta Suomen puolustusvalmius 70-luvulla voimansa tunnossa olevaa Neuvostoliittoa vastaan oli surkea. Neukuilta olisi riittänyt modernia kalustoa ja ykkösluokan joukkoja meitäkin vastaan niin paljon (huom!! NATO-Norjan läheisyys ja maamme strateginen asema), että halutessaan se olisi tänne tullut. Olisi meidän traktoriprikaatit sanoneet sitten mitä tahansa.
Kannattaa lueskella ihan alaan liittyvää kirjallisuutta, löytyy esim. kirjastoista. Thomas Riesin "Cold Will - The Defence of Finland" on ainakin yksi ihan lukemisen arvoinen, vaikka maalaileekin aika positiivista kuvaa välillä. Heikki Tiilikaisen "Puolustusvoimat kylmässä sodassa" ja Ahti Lapin "Ilmatorjunta kylmässä sodassa" ovat myös muistaakseni hyviä teoksia.
"En ole asiasta aivan samaa mieltä, ainakaan maavoimien osalta"
Mitä kohtia korjaisit tuolla kirjoittamallani listalla?
Mikäli emme ole NATOn jäseniä olemme täysin oman onnemme varassa jos/kun Venäjä Suomeen hyökkää. EU:sta ei ole mitään apua, vain Yhdysvaltain sotilaallinen väliintulo voi meidät pelastaa.
niin helppoa? Juttujesi mukaan Suomesta ei olisi ollut mitään vastusta. Kuinka monessa viikossa puna-armeija olisi Helsinkiin marssinut?
Turha ottaa henkilökohtaisesti. Totuus nyt vaan on karu tässä tapauksessa. Turpiin olisi tullut 70-luvulla. Nykyään ei enää ihan samalla varmuudella, Venäjä nyt on kuitenkin eri juttu kuin NL vahvimmillaan.
Jos jonkun mielestä Suomen ja Neuvostoliiton asevoimat (vaikka vain Leningradin ja Kuolan sotilaspiirissäkin) olivat jollain osa-alueella edes lähellä tasavertaisuutta 70-luvulla, on kaverilla vielä Antero Mertarantaakin sinivalkoisemmat lasit päässä. NATO-Norjan läheisyyden takia NL piti suurta ja modernia armeijaa valmiudessa myös Suomen suunnalla. Katsopas kun suursodan yksi rintamalinja kulki aivan meidän Lappiamme sivuten.
Taidat olla sama inttäjä, joka taannoin tivasi syitä miksi Varsovan Liitto ei hyökännyt länteen ylivoimastaan huolimatta?
Mikä ihmeen tarve neukuilla olisi ollut hyökätä? Mehän nuolimme jo valmiiksi heidän persettään ja olimme lupautuneet jopa sotilasliittoonkin sodan sattuessa kohdalle.
Lyhyesti: lopeta ininä ja kumoa väitteet Suomen armeijan kalustollisesta surkeudesta 70-luvulla jollain mikä edes yrittää muistuttaa faktaa tai tuki turpasi. Kiitos
Vai olisi metsissä ollut kymmeniätuhansia sissejä.
Jos koko maa olisi ollut miehitettynä, niin helposti ne helikopterit ne sissit eliminoivat.
Jotta sissisodankäynti onnistuisi, niin pitää olla turvallinen paikka mihin taistelun jälkeen vetäytyy, lepoon huoltoon jne. Ruotsiinko olisi vetäydytty ?
Mihin olisi viety tuhannet omat haavoittuneet ja sairaat ?
Mihin olisi kätketty sissien tarvitsema kalusto, muona. Ei sillä mitä repusta löytyy kovin montaa vuotta taistella.
..pitää muistaa. Eli on totta että Suomen asevoimien tila ei 70-luvulla ollut kovin mairitteleva. Siihen oli useita syitä, kuten taloudellisia, mutta suurin syy oli rauhan sopimuksen kohdassa, jossa rajoitettiin Suomen puolustusvoimien aseistusta. Eli esim. nuo ohjukset olivat kiellettyjä, ja muullakin tavanomaisella aseistuksella oli vielä ylärajat määrissä.
Huvittavaa on se, että tuo vaatimus Suomen asevoimien aseistuksen rajoista, ei ollutkaan N-Liiton tahto, kuin korkeintaan siihen asti kun saksalaisia oli vielä Suomen alueella. Sen sijaan jo heti sotien jälkeen valvontakomission vielä ollessa Suomessa, NL:lle olisi käynyt että noista aseistuksen rajoituspykälistä olisi luovuttu, mutta britit, joiden ajatus koko rajoitus oli alun perin pääosin ollutkin, harasivat vastaan.
Joten, vaikka 60-luvulla suhteet NL:oon eivät olleet mitään kauttaaltaan hyviä, niin silti NL olisi ollut periaatteessa valmis varustamaan erilaisilla moderneilla torjuntaohjuksilla Suomen armeijan. Asia vain oli poliittisesti ongelmallinen, jos Suomi olisi ottanut ohjuksia vastaan, niin se olisi rikkonut rauhansopimusta. Ja ohjusten myyjänä ollut NL olisi ollut vielä erikoisemmassa asemassa, samaan aikaan kuin se poliittisessa dialogissaan olisi vedonnut rauhansopimukseen ja vaatinut sen noudattamista, se olisi itse rikkonut sitä.
Brittien motiivia toimia näin ei aivan tarkkaan tiedetä, mutta ilmeisesti se liittyi ilmatorjunnan osalta ajatukseen turvata kriisinaikana lännen ilmaherruus Suomen alueella, sekä sitä ennen Suomen ilmatilan käyttämisen tiedusteluun niin etteivät Suomen omat toimet haitanneet sitä. Tämä esim. näkyi siinä, ettei Suomi meinannut millään saada kunnon länsimaista ilmavalvonta ja -torjunta kalustoa, hävittäjistä puhumattakaan.
Luultavasti meripuolustuksen ongelmalla saada kunnon ohjuksia ja valvontalaitteita lännestä oli todellisuudessa sama tausta.
Sen sijaan syytä miksi britit roikkuivat hirveän pitkään Suomen armeijan tavanomaisten aseiden rajoituksissa on arvoitus. Luultavasti siinä oli osittain kyse samasta asiasta kuin edelläkin, eli haluttiin rajoittaa Suomen armeijan toiminta kykyä, jos Suomen maaperää käytettiin johonkin lännen sotilasoperaatioon. Alun perin taustalla on ehkä ollut pelko, että Suomi olisi miehitetty ja Suomen sodanaikainen eurooppalaisittain vahva armeija olisi siirtynyt itäblokin rinnalle.
Mitä tulee noihin vanhoihin tykkeihin ja niiden käyttämiseen, niin sen taustalla on ollut se syy, että Suomella oli sodan jälkeen varastot täynnä sodanaikaisia aseita, joita pidettiin käyttökelpoisina ja haluttiin käyttää ensin loppuun ennen kuin hankittiin uusia.
Strategin kannattaa muistaa, että sodan käyneet NL-kenraalitkin pitivät Suomea "kovana palana", jonka miehittämisen katsottiin sitovan saatavaan hyötyyn nähden suhteettomasti miehiä ja kalustoa, suurin tappioin vieläpä.
>>jos Suomi olisi ottanut ohjuksia vastaan, niin se olisi rikkonut rauhansopimusta.
"Toki YYA -sopimus katsottiin menneeksi tuon NL:n myötä, mutta jotain se taisi vaikuttaa tuohon rauhansopimuksen aserajoitustenkin tulkintaan."
..pitää muistaa se tausta, että noiden aserajoitusten perimmäinen suunta oli 50 -luvulta eteenpäin suunnattu juuri NL:n toimintaa vastaan, vaikka ne ensisijaisesti koskivatikin suoraan ja yksinomaan Suomea. Kun NL oli ajanut itsensä konkurssiin ja ekologisesti hajonnut itsestään, niin tavallaan noiden rajoitusten perussyy hävisi.
Tosin muistan kuulleeni huhun, että britit vastustivat syystä tai toisesta salaisissa kabinettineuvotteluissa hamaan loppuun asti Suomen yksipuolista aserajoituksesta luopumista, mutta joutuivat taipumaan kun Ranska, Saksa ja USA samoin kuin muutkin länsimaat antoivat asialle hyväksynnän.
Ihan pieniä korjauksia tulossa, kun maltat odottaa. Yst. terv: WEBERMAN
Suomi sai jo 60-luvulla N-liitolta ja Englannnilta poikkeusluvan hankkia sekä pst-ohjuksia että it-ohjuksia. Pst-ohjukset hankittiin Englannista, Vigilant-nimisiä.
It-ohjukset puolestaan hankittiin N-liitosta. Säilyi tasapaino.
"Mitä tulee noihin vanhoihin tykkeihin ja niiden käyttämiseen, niin sen taustalla on ollut se syy, että Suomella oli sodan jälkeen varastot täynnä sodanaikaisia aseita, joita pidettiin käyttökelpoisina ja haluttiin käyttää ensin loppuun ennen kuin hankittiin uusia."
Osittain totta. Todellinen syy wanhan varastointiin oli kuitenkin tuolloin (ja myös vieläkin) krooninen rahapula. Kyseessä oli täysin olosuhteiden sanelema köyhän miehen pakko. Suomen sodanajan puolustusvoimat oli täysin ylimitoitetut määrärahoihin aina näihin päiviin asti, vasta nyt alkaa raha riittää joukkojen kunnolliseen varustamiseen. Tähän päästiin vain supistamalla joukot kolmannekseen kylmän sodan aikaisista. Se että joku on ehkä jopa tosisssaan mennyt uskomaan vuosisadan alun/2.maailmansodan aikaisten aseiden olevan "käyttökelpoisia" vielä 40-70 vuotta myöhemmin on pahasti harhaanjohdettu. Suomalaiset jalkaväkiprikaatit olivat silloin ja osittain vieläkin täyttä tykinruokaa vähänkin teknisemmälle viholliselle. Ei millään pahalla, mutta sen takia juuri "maavoimien vuosikymmenellä" eli 80-luvulla alettiin kehittää panssariprikaateja, jääkäriprikaateja ja sellaisia ja luopumaan asteittain täysin jalkaväkipainotteisista joukoista (prosessi käynnissä edelleen).
"Strategin kannattaa muistaa, että sodan käyneet NL-kenraalitkin pitivät Suomea "kovana palana", jonka miehittämisen katsottiin sitovan saatavaan hyötyyn nähden suhteettomasti miehiä ja kalustoa, suurin tappioin vieläpä. "
Miehitysmielessä varmaan ainakin osiltaan totta. Kyllähän se olisi tappioita tiennyt. Mutta toisaalta Suomi nähtiin tietyiltä osin jopa täysin sotilaallisena tyhjiönä 70-luvulla NATO:n ja Neuvostoliiton kartoilla. Sen takiahan Suomen oli pakko alkaa satsata ilmapuolustukseen ja perustaa isoja yksiköitä myös Pohjois-Suomen puolustukseen (Jääkäriprikaati Sodankylään 70-luvun lopulla jne). Muuten NATO olisi saattanut tarpeen tullen ryhtyä toimeen Norjan joukkojen sivustan suojaamiseksi ja NL taas puolestaan toteuttamaan YYA-apuaan eli tuomaan joukkoja alueellemme estämään vihollisen maa- ja erityisesti ilmatoimintaa omaa puolustustaan turvatakseen.
"Todellinen syy wanhan varastointiin oli kuitenkin tuolloin (ja myös vieläkin) krooninen rahapula."
Totta, taloudellisten syiden merkitystä sodan aikaisten aseiden käyttöön ei voi kiistää.
"Se että joku on ehkä jopa tosisssaan mennyt uskomaan vuosisadan alun/2.maailmansodan aikaisten aseiden olevan "käyttökelpoisia" vielä 40-70 vuotta myöhemmin on pahasti harhaanjohdettu."
Yleensä varsin korkeasti teknistenkin aseiden käyttöikä lasketaan maltillisten modernisointien ansiosta olevan 20-30 vuotta.
Mutta mitä tulee näiden matalateknisten laitteiden, kuten tykkien ja käsiaseiden käyttöikään, niin se todella on ilman harhaanjohtamistakin helposti puoli vuosisataa. Eli huollettu pulttilukkokivääri toimii yhtä varmasti ja tarkasti nyt, kuin viime sotien aikanakin. Samoin jos sodan aikaiset tykit on huollettu oikein, niin yhtä lailla se tykistön ammus siitä lentää.
Se mitä ilmeisesti tarkoitat, on tuo niiden suhteellinen käyttöarvo, silloin kun vastustajalla on modernimmat aseet, joka toki on luonnollisesti pienempi vanhoilla aseilla. Tykistössä se tarkoittaa mm. vanhojen tykkien hitaampaa tulinopeutta, vaikeampaa liikuteltavuutta ja lyhyempiä kantavuuksia. Toki nämä heikkoudet pitää huomioida, mutta ei silti tarkoita, että esim. ne sodan aikaiset tykit olisivat jotenkin käyttökelvotonta kamaa, vaan ainoastaan sitä, että nuo heikkoudet tulee huomioida ja sovittaa niiden käyttö ja muu niihin liittyvä toiminta sen mukaiseksi.
"Suomalaiset jalkaväkiprikaatit olivat silloin ja osittain vieläkin täyttä tykinruokaa vähänkin teknisemmälle viholliselle."
Totta, tosin pitää huomata, että ylipäätään kaikki suuret massa-armeijat olivat pääosin tykinruokaa, olivat ne miten moderneja tahansa. Oikeastaan vasta 80 -luvun lopulla, kun siirryttiin teollisuuskauden armeijoista teknisen kauden täsmäase-aikakauteen, alkoi sotilaiden mahdollisuudet selvitä ensimmäisestä sodasta hengissä olennaisesti parantumaan.
"Mutta toisaalta Suomi nähtiin tietyiltä osin jopa täysin sotilaallisena tyhjiönä 70-luvulla NATO:n ja Neuvostoliiton kartoilla."
Tuohan on uutta tietoa minulle, eli missä NATO:n tai NL:n kartassa Suomi on nähty sotilaallisena tyhjiönä? Parissa 90-luvun lopun amerikkalaisten yksityisten tutkimuslaitosten kartoissa on toki noin kuvattu, mutta yleensä ne on tehty puhtaiden tilastotietojen pohjalta asemääristä.
Pitää muistaa, että vaikka Suomella oli riisuttu tynkäarmeija, niin silti se oli 50-luvun puoliväliin asti koko pohjoismaiden vahvin armeija, kunnes Ruotsi varusteli itsensä vauhdilla ohi. Silti Suomen armeija oli vielä koko 60-luvun varsin uskottava, muutamia heikkouksia kuten mitätöntä ilmapuolustusta lukuun ottamatta.
Pohjois-lapin puolustamatta jättäminen oli osittain käytännön syistä syntynyt ja osittain taktinen ratkaisu, kun haluttiin pitää toimintakykyisemmät joukot eteläisemmän Suomen suojana, missä pääosa väestöstä oli.
Ilmapuolustus oli ongelma, koska Suomi ei saanut NATO-mailta alan huipputekniikkaa, ja ei halunnut liiaksi sitoutua NL:oon ilmavalvonnan ja -puolustuksen kautta. Joten vaihtoehdoksi jäivät vain nämä puolueettomat länsimaat, kuten Ruotsi tai omaa polkuaan kulkenut NATO-maa Ranska, joista hankkia noiden alojen aseistusta. Koska Suomi ei kuitenkaan ollut liitossa näiden kanssa, niin Suomi joutui ostamaan valuutalla nämä uudet järjestelmät, ja kun tunnetusti rahaa oli vähän, niin ilmapuolustus uusiutui ja parantui hyvin hitaasti koko 70-luvun.
Joo, olisi pitänyt olla vähän selkeämpi noissa aikaisemmissa kommenteissa.
"vaan ainoastaan sitä, että nuo heikkoudet tulee huomioida ja sovittaa niiden käyttö ja muu niihin liittyvä toiminta sen mukaiseksi."
Tämä juuri on iso ongelma kun kohdataan edistyneempi vihollinen vanhentuneella aseistuksella. Jos vaikka suuri osa jalkaväen pst-kyvystä on sellaista, että vihollisen kalusto voidaan tuhota vain läheltä ammutuilla sivu- ja takaosumilla rajoittuu oman tulen käyttömahdollisuudet pahasti. Tai jos omat panssarivaunut pärjäävät vihollisen vastaavia vastaan ainoastaan päivällä ja sivusektorista ensin ampumaan päästyään. Tai jos oma tykistö kykenee tulitoimintaan ainoastaan, jos saa olla rauhassa vihollisen ilmavoimilta (omaamatta kuitenkaan riittävää ilmatorjuntakykyä) tai kykenemättä tarpeeksi ripeään poistumiseen vastatykistöiskun alta (hitaat auto- ja hevosvetoiset tykit), puhumattakaan siitä että kykenisi itse vastaavaan toimintaan vihollisen tykistöä vastaan (jälkeenjäänyt kantama). Hyvä että kekseliäitä taktiikoita suunnitellaan, mutta jos jopa PÄÄvoimien kärkiyksiköiden taistelukyky on noin rajoittunutta on tilanne vähän surkuhupaisa.
"Tuohan on uutta tietoa minulle, eli missä NATO:n tai NL:n kartassa Suomi on nähty sotilaallisena tyhjiönä?"
Olisi pitänyt tarkentaa paremmin. Kyse oli siis siitä, että 70-luvulla Neuvostoliitto ei uskonut Suomen kykyyn puolustaa ilmatilaansa vieraita (NATOn) ilmavoimia vastaan. NATO taas ei uskonut Suomen kykenevän/haluavan estää mahdollista Neuvostoliiton joukkojen marssia Lapin läpi Pohjois-Norjan joukkojen selustaan (NATO maalitti useita taktisia ydinaseita Lapin logistiikkaverkkoa vastaan tämän takia). Tuloksena tilanne, jossa SUomen oli pakko parantaa pohjoisten alueiden puolustusta ja kehittää ilmapuolustuskykyä koko maan alueella. Haluttiin nääs estää pelätty tilanne, jossa NL tuo omat ilmapuolustusjoukkonsa Suomeen tarvittaessa vaikka väkisin YYA-avun nimellä. Tämähän olisi taas toteuttanut NATOn pelot NL:n joukkojen kauttakulkuhyökkäyksestä Suomen läpi. Ja siinä sitä olisi sitten oltu. Toisaalta, useimmissa NATOn kartoissa Suomi oli värjätty jos ei nyt täysin Varsovan Liiton punaiseksi niin ainakin vaaleamman sävyiseksi...
"Pohjois-lapin puolustamatta jättäminen oli osittain käytännön syistä syntynyt ja osittain taktinen ratkaisu, kun haluttiin pitää toimintakykyisemmät joukot eteläisemmän Suomen suojana, missä pääosa väestöstä oli."
Tämä olikin huono ratkaisu joka tosiaan pakotti Suomen korjaaman asian 70/80-luvun taitteessa. Se tehtiin hommaamalla Lappiin Drakenit ja ilmatorjuntaohjukset Neuvostoliiton rauhoittamiseksi ja jääkärijoukot NATOn rauhoittamiseksi. Kyse oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti tärkeästä asiasta (Lapin merkitys kylmän sodan pohjoiselle rintamalle), kuin myös kansallisesti tärkeästä (Puolustusvoimien motto: koko maata puolustetaan ja turvataan sen koskemattomuus). Oli yhtä tärkeää pystyä vakuuttamaan sekä ulkovallat että omat kansalaiset siitä, että emme salli oman alueemme hyväksikäyttöä suuntaan tai toiseen.
"Jos vaikka suuri osa jalkaväen pst-kyvystä on sellaista, että vihollisen kalusto voidaan tuhota vain läheltä ammutuilla sivu- ja takaosumilla rajoittuu oman tulen käyttömahdollisuudet pahasti."
Olen oikeastaan samaa mieltä näiden panssarien ja niiden torjunnan kohdalla. Mutta tällöinkin pitää muistaa että käytännössä panssarit ovat paksunneet oikeastaan lähinnä vain varsinaisilla taistelupanssarivaunuilla, jotka kuitenkaan eivät ole erityisen käyttökelpoisia raskautensa ja kokonsa takia Suomen maastossa ja olosuhteissa. Sen sijaan kevyemmät ja Suomen olosuhteisiin paremmin soveltuvien kevyemmin panssaroitujen ajoneuvojen rynnäkköpanssareista aina panssaroituihin miehistönkuljetusvaunuihin, ovat kuitenkin suurelta osin edelleen torjuttavissa jopa vuosikymmeniä vanhoilla pst-aseilla.
"Tai jos oma tykistö kykenee tulitoimintaan ainoastaan, jos saa olla rauhassa vihollisen ilmavoimilta (omaamatta kuitenkaan riittävää ilmatorjuntakykyä) tai kykenemättä tarpeeksi ripeään poistumiseen vastatykistöiskun alta (hitaat auto- ja hevosvetoiset tykit), puhumattakaan siitä että kykenisi itse vastaavaan toimintaan vihollisen tykistöä vastaan (jälkeenjäänyt kantama)."
Nuo eivät ole mitään uusia ongelmia, vaan samoja ongelmia vastaan taisteltiin jo toisessa maailmansodassa, ja noita vastaan on olemassa useita tunnettuja tekniikoita aina naamioitumisesta ja hajauttamisesta aina erilaisiin yllätyksellisiin ja lyhytaikaisiin laaja-alaisesti koordinoituihin keskitettyihin tykistöiskuihin, jonka jälkeen poistutaan paikalta. Muutenkin luulen, että tuo liikuteltavuusongelma koskee lähinnä noita isompia vanhoja tykkejä, sen sijaan kevyemmät kenttätykit olivat jo sodan aikana varsin hyvin liikkuvia.
"Toisaalta, useimmissa NATOn kartoissa Suomi oli värjätty jos ei nyt täysin Varsovan Liiton punaiseksi niin ainakin vaaleamman sävyiseksi..."
Kyllä, olen itsekin nähnyt useita näitä karttoja, mutta se väri ei kuvaakaan sotilaallista toimintakykyä, vaan poliittista suuntautumista. Eli tuo väri tuli tuosta länsimaiden vaikeasti tulkittavana olleesta Suomen ja NL:n välisestä YYA-sopimuksesta, johon liittyi piirteitä sotilaallisesta liittoutumisesta. Oikeastaan edes NL:lle ei ollut aina varmasti kokoajan selvää oliko Suomi aidosti puolueeton maa, ystävällismielinen neutraali maa, liittolaismaa vai liittoutumaton mutta muuten vihamielinen länsiblokin maa. Ensimmäinen oli Suomen oma näkemys asemastaan, ja loput toisinaan jopa samanaikaisia näkemyksiä riippuen siitä kysyttiinkö asiaa puolueen johdolta, tiedusteluelimiltä vai armeijalta, ja näiden sisälläkin oli vielä useita näkemyksiä Suomen muodollisesta asemasta NL:n suhteen.
"Mutta tällöinkin pitää muistaa että käytännössä panssarit ovat paksunneet oikeastaan lähinnä vain varsinaisilla taistelupanssarivaunuilla, jotka kuitenkaan eivät ole erityisen käyttökelpoisia raskautensa ja kokonsa takia Suomen maastossa ja olosuhteissa."
Niitä olisi kuitenkin ollut vastassa satoja ellei jopa tuhansia; vaunuja löytyi käytännössä jokaisesta Neuvostoliiton divisioonasta kymmenistä kappaleista jopa 300 asti. Ja niillä on myös käyttöä täällä meidänkin olosuhteissa, jos se vain tehdään oikein. Meidän etulinjan jalkaväelle nämä taistelupanssarikiilat olisi olleet todella ikäviä vastustajia: niiden tuhoaminen oli mahdollista käytännössä vain raskailla singoilla, koska ohjuksia ja riittävää joukkuekohtaista pst-voimaa ei ollut tarpeeksi (vain ne kevyet singot jotka eivät silloiselle modernille tankille tahtoneet oikein pärjätä). Lisäksi panssarikolonnia väijyttävillä jalkaväkimiehillämme olisi ollut vastassa panssarivaunuja suojaava, monesti tulivoimaltaan jo yksilötasolla huomattavasti vahvempi vihollisen jalkaväki.
"Nuo eivät ole mitään uusia ongelmia, vaan samoja ongelmia vastaan taisteltiin jo toisessa maailmansodassa"
Erona vaan se, että toisessa maailmansodassa tykistöä etsittiin putkitulia havainnoimalla ja lähtölaukauksia kuuntelemalla. 70-luvulla oli käytössä jo lentoratatutkat jotka tekivät vastatykistötoiminnasta tehokkaampaa. Lisäksi ilmavoimien suorituskyky oli parantunut, tosin neukut eivät koskaan ole olleet suoranaisia mestareita niiden käytössä vaikka yritystä onkin.
"sen sijaan kevyemmät kenttätykit olivat jo sodan aikana varsin hyvin liikkuvia."
Nämä sota-aikoina "liikkuvaiset" kevyet kenttätykit olivat juuri niitä 70-luvun armeijamme murheenkryynejä. Nämä käsittivät 76mm ja 105mm haupitseja jopa alle kymmenen kilometrin kantamalla, eivätkä tämän takia oikein olleet omiaan nykyaikaiseen liikkuvaan sodankäyntiin jossa varsinaiset rintamalinjat ovat varsin häilyvä käsite. Kaluston vanha ikä ei myöskään lisännyt niiden liikkuvuutta: jopa joillain 30-luvun tykeillä oli huonoja rakenteellisia ominaisuuksia esim. pyörissä jotka rajoittivat mm. hinausnopeuden max 20km tunnissa.
NL halusi kokeilla Suomessa uudenlaista siirtymistä sosialismiin: vapaaehtoista liittymistä. Miehittämällä syntyneistä sosialismeista ja köyhien maiden kapinaliikkeistä oli jo riittävästi kokemusta. Suomessa olisi voitu antaa esimerkki nykyaikaisen vauraan valtion rauhanomaisesta ja kansan omaan tahtoon perustuvasta vallankumouksesta. Chilessä oli 70-luvun alussa vähän samanlainen tilanne, mutta senhän CIA tuhosi. Suomessa sama asetelma olisi toteutuessaan ollut NL:lle vielä suurempaa herkkua ja pr-voittoa. Siksi ei kannattanut pilata mahdollista uutta hyvää sosialismia sotilaallisella miehityksellä.
Hertta Kuusinen taisi valehdella sittenkin!
Hän se julisti 1968 tapahtumien jälkeen kuinka "Tsekkoslovakian tie on meidänkin tiemme."
Ei sitten kuitenkaan ollut.
Tuo kommunistiraakki punkkasi toisen raakin, natsiraakki Olavi Paavolaisen kanssa tämän kuolemaan saakka.
Paavolainen oli lopullaan vähän liikaa kiinni pullon hengessä...
Nuo H. Kuusisen sanat kuultiin kyllä jo vuonna 1948, kun Tšekkoslovakia joutui kommunistien vallankaappauksen kouriin.
Sanoi se.
Kertaus oli opintojen äiti tuolloinkin.
Neukuthan vei Suomea kuin pässiä narussa lähes 50 vuotta, NL käski ja Suomi teki mitä sanottiin. Ja kaikki tapahtui vielä kivasti ilman verenvuodatusta. Suomihan oli neukuille hyvä propagandavaltti muulle maailmalle: länsimainen demokratia joka ainoa kaltaisenaan kaveeraa Neuvostoliiton kanssa. Ja olihan meillä oikein sotilasliittokin neukkujen kanssa sodan varalle.
http://heninen.net/njet/njetmolotoff.mp3
silloin semmoinen. viiskyt luvulla olisi vaikka voinut havitellakin, tiedä häntä. tai viel vaik kuuskytkin.
Mainittu miekkonen loi käsitteen 'rauhanomaisesta rinnakkainelosta' kahden eri järjestelmää edustavan valtion välillä. Se taisi olla ainoa mitä häneltä jäi perinnöksi 'breshneviläiseen ideologiaan', ja Suomi oli Neuvostoliitolle ko. käsitteen toimivuuden malliesimerkki.
Taisi olla myös ainoa mallikappale ja prototyyppi?