"Ei tasa-arvon saavuttamiseksi kenenkään saamia mahdollisuuksia alenneta, vaan toisten mahdollisuuksia nostetaan samalle tasolle etuoikeutetummassa asemassa olevien kanssa."
Todettiin tuolla alempana....
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Tasa-arvo voidaan ymmärtää kolmella eri tavalla. Kaksi niistä ovat kuten edellä kirjoitettiin: tasa-arvoinen lopputulos, eli kaikkea kaikille yhtä paljon ja toinen yhtälaiset mahdollisuudet kaikille. Kumpikaan ei välttämättä toteuta tasa-arvoa.
Yhtä paljon kaikkea kaikille on ajatus kommunistisesta maailmasta ja kuten historia (ja järki) on osoittanut se ei toimi. On täysin kestämätöntä ajatella, että jokainen voisi tienata yhtä paljon työstä tai työpanoksesta riippumatta. Samoin hyödykkeitä ei maailmassa yksinkertaisesti riitä kaikille. Suomesta ei esimerkiksi löydy järven rantaan mökkiä kaikille. Jokaiselle ei myöskään ole mahdollista rakentaa huvilaa laskettelurinteen kupeeseen.
Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat lähempänä maailman reaaliteettejä. On täysin mahdollista antaa jokaiselle samat mahdollisuudet. Koulutuksellisesti ajateltuna tämä tarkoittaa ilmaista opiskelumahdollisuutta peruskoulussa sekä jatkokoulutuksiin valtion puolesta maksettavia tukia. Jokaisella on siis mahdollisuus kouluttautua (teoriassa ainakin) siihen ammattiin johon haluaa ja näin ollen jokaisella on mahdollisuus tavoitella kaiken maailman rikkauksia. Jokaiselle annetaan sama mahdollisuus, ketään ei erikseen avusteta tai suosita.
Sanomattakin on selvää, että tällainen järjestys suosii kuitenkin lahjakkaita, ahkeria ja älykkäitä. Toisaalta jokainen hyötyy toisten lahjakkuuksista. Matenmaattisesti lahjakas ihminen opiskeltuaan insinööriksi suunnittelee kaikenlaisia koneita ja vehkeitä, jotka helpottavat joka päiväistä elämäämme. Musikaalisesti lahjakkaat ihmiset luovat musiikkia, josta me kaikki saamme nauttia. Sama koskee taidemaalareita sekä muita taiteilijoita (voimme tietenkin kiistellä näiden tasosta, mutta se ei kuulu tähän). Älykkäät ja lahjakkaat ihmiset hakeutuvat esim. lääkäreiksi. Näin ollen voimme luottavaisin mielin käydä lääkärissä, koska tiedämme tähän työhön hakeutuvan lahjakkaita ihmisiä.
Selvää on myös se, että kenenkään ei tule suoranaisesti hyötyä toisen ahkeruudesta.
Kolmantena tasa-arvon muotona voisimme ymmärtää kahden edellisen eräänlaista yhdistelmää. Kaikille annetaan samat mahdollisuudet. Heikkoja tuetaan jossain määrin. Samoin tehdään lahjakkaiden ja älykkäiden kanssa. Heille suodaan mahdollisuus kehittää omaa lahjakkuuttaan ja älykkyyttään. Tietenkin voimme pohtia tällaisessa tapauksessa, jossa valtio tukee lahjakkaan ihmisen erikoistumista tuleeko hänelle jonkinlainen velvoite myös käyttää lahjakkuuttaan.
Emme kuitenkaan voi suoda kaikille samanlaista elämää. Emme voi tukea heikointa niin paljoa, että hän pääsee ahkerimman ja älykkäimmän tasolle. Voimme tukea häntä jossain määrin ja tämä varmasti on oikeudenmukaista.
Tasa-arvon ajatus on paljon enemmän kuin tällä palstalla kirjoitukset tiskivuoroista ja siivoamisesta. Toisaaltaan valtiollisen tasa-arvon ei tule edes puuttua näihin asioihin. Valtiolle ei kuulu perheiden sisäiset siivousvuorot.
Mikäli jokin asia muutetaan tasa-arvon vuoksi valtion puolesta niin voimme myös ajatella, että jos saa oikeuden synnyttää se samalla velvollisuuden. Yksinkertaisi esimerkkejä tästä on monia. On tasa-arvon vuoksi oikeudenmukaista valtion myöntää opintotukea (ainakin) vähävaraisille. Mutta voimme ajatella, että tästä tuesta syntyy sen saajalle velvollisuus suorittaa opintonsa parhaan kykynsä mukaan.
Mikäli yhteiskunta / valtio myöntää jollekin oikeuden on täysin oikein velvoittaa hänet toimimaan silloin parhaan kykynsä mukaan. Jos yritykseen tulee sukupuolikiintiö. Tällöin valtio on lailla antanut jollekin mahdollisuuden olla toisen edellä työpaikkaa jaettaessa. Tästä voidaan ajatella seuraavan velvoite, jonka mukaan kiintiöpalkatun tulee panostaa työhönsä ehkä normaalia enemmänkin. Hän on saanut oikeuden jota seuraa velvollisuus. Tämä oikeus kuitenkin ansaitaan vasta jälkikäteen..
No ajatuksia on monenlaisia, nämä ovat minun.
Todettiin tuolla alempana....
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Tasa-arvo voidaan ymmärtää kolmella eri tavalla. Kaksi niistä ovat kuten edellä kirjoitettiin: tasa-arvoinen lopputulos, eli kaikkea kaikille yhtä paljon ja toinen yhtälaiset mahdollisuudet kaikille. Kumpikaan ei välttämättä toteuta tasa-arvoa.
Yhtä paljon kaikkea kaikille on ajatus kommunistisesta maailmasta ja kuten historia (ja järki) on osoittanut se ei toimi. On täysin kestämätöntä ajatella, että jokainen voisi tienata yhtä paljon työstä tai työpanoksesta riippumatta. Samoin hyödykkeitä ei maailmassa yksinkertaisesti riitä kaikille. Suomesta ei esimerkiksi löydy järven rantaan mökkiä kaikille. Jokaiselle ei myöskään ole mahdollista rakentaa huvilaa laskettelurinteen kupeeseen.
Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat lähempänä maailman reaaliteettejä. On täysin mahdollista antaa jokaiselle samat mahdollisuudet. Koulutuksellisesti ajateltuna tämä tarkoittaa ilmaista opiskelumahdollisuutta peruskoulussa sekä jatkokoulutuksiin valtion puolesta maksettavia tukia. Jokaisella on siis mahdollisuus kouluttautua (teoriassa ainakin) siihen ammattiin johon haluaa ja näin ollen jokaisella on mahdollisuus tavoitella kaiken maailman rikkauksia. Jokaiselle annetaan sama mahdollisuus, ketään ei erikseen avusteta tai suosita.
Sanomattakin on selvää, että tällainen järjestys suosii kuitenkin lahjakkaita, ahkeria ja älykkäitä. Toisaalta jokainen hyötyy toisten lahjakkuuksista. Matenmaattisesti lahjakas ihminen opiskeltuaan insinööriksi suunnittelee kaikenlaisia koneita ja vehkeitä, jotka helpottavat joka päiväistä elämäämme. Musikaalisesti lahjakkaat ihmiset luovat musiikkia, josta me kaikki saamme nauttia. Sama koskee taidemaalareita sekä muita taiteilijoita (voimme tietenkin kiistellä näiden tasosta, mutta se ei kuulu tähän). Älykkäät ja lahjakkaat ihmiset hakeutuvat esim. lääkäreiksi. Näin ollen voimme luottavaisin mielin käydä lääkärissä, koska tiedämme tähän työhön hakeutuvan lahjakkaita ihmisiä.
Selvää on myös se, että kenenkään ei tule suoranaisesti hyötyä toisen ahkeruudesta.
Kolmantena tasa-arvon muotona voisimme ymmärtää kahden edellisen eräänlaista yhdistelmää. Kaikille annetaan samat mahdollisuudet. Heikkoja tuetaan jossain määrin. Samoin tehdään lahjakkaiden ja älykkäiden kanssa. Heille suodaan mahdollisuus kehittää omaa lahjakkuuttaan ja älykkyyttään. Tietenkin voimme pohtia tällaisessa tapauksessa, jossa valtio tukee lahjakkaan ihmisen erikoistumista tuleeko hänelle jonkinlainen velvoite myös käyttää lahjakkuuttaan.
Emme kuitenkaan voi suoda kaikille samanlaista elämää. Emme voi tukea heikointa niin paljoa, että hän pääsee ahkerimman ja älykkäimmän tasolle. Voimme tukea häntä jossain määrin ja tämä varmasti on oikeudenmukaista.
Tasa-arvon ajatus on paljon enemmän kuin tällä palstalla kirjoitukset tiskivuoroista ja siivoamisesta. Toisaaltaan valtiollisen tasa-arvon ei tule edes puuttua näihin asioihin. Valtiolle ei kuulu perheiden sisäiset siivousvuorot.
Mikäli jokin asia muutetaan tasa-arvon vuoksi valtion puolesta niin voimme myös ajatella, että jos saa oikeuden synnyttää se samalla velvollisuuden. Yksinkertaisi esimerkkejä tästä on monia. On tasa-arvon vuoksi oikeudenmukaista valtion myöntää opintotukea (ainakin) vähävaraisille. Mutta voimme ajatella, että tästä tuesta syntyy sen saajalle velvollisuus suorittaa opintonsa parhaan kykynsä mukaan.
Mikäli yhteiskunta / valtio myöntää jollekin oikeuden on täysin oikein velvoittaa hänet toimimaan silloin parhaan kykynsä mukaan. Jos yritykseen tulee sukupuolikiintiö. Tällöin valtio on lailla antanut jollekin mahdollisuuden olla toisen edellä työpaikkaa jaettaessa. Tästä voidaan ajatella seuraavan velvoite, jonka mukaan kiintiöpalkatun tulee panostaa työhönsä ehkä normaalia enemmänkin. Hän on saanut oikeuden jota seuraa velvollisuus. Tämä oikeus kuitenkin ansaitaan vasta jälkikäteen..
No ajatuksia on monenlaisia, nämä ovat minun.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miehille armeija on epätasa-arvoisesti vain velvollisuus ilman mitään oikeuksia, mitenkäs tämän selität kun samaan aikaan sama asia on naisille oikeus ilman velvollisuuksia?
Tämän palstan kirjoituksia kun lukee niin hieman välillä ihmetyttää. Tietenkin ajat muuttuvat, mutta oli myös aika, jolloin äitiys oli naiselle oikeus ja kodin puolustaminen miehelle oikeus.
Nykypäivänä koti ja perhe nähdään enemmän omaa elämää haittaavana asiana. Naiset purnaavat, että raskaus ja lapsi pilaa (tai vähintään haittaavat) mahdollisuuden luoda ura. Miehet valittavat, että joutuvat kouluun, jossa heitä opetetaan puolustamaan omaa kotia ja maata.
Tiedä sitten, ehkä nykyaikainen minä-minä-minä kulttuuri on tämän ajan näkemys oikeudenmukaisuudesta. Jokainen voi miettiä itse, mikä elämässä kuitenkin on tärkeää ja mikä ei. Ehkä se titteli käyntikortissa voi merkata toiselle enemmän kuin jokin muu.
Vastauksena kysymykseesi voin vain sanoa, että tasa-arvon ei välttämättä tarvitse tarkoittaa tismalleen samanlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Ehkä riittää, että niitä on jokseenkin saman verran ja ne ovat laadultaan jossain määrin samankaltaisia.
Nykyisin kaikilla on oltava oikeus kaikkeen ja velvollisuuksistahan ei tarvitse piitata. Kaikkien on saatava kaikki mita vaan mieleen juolahtaa. Ainoa milla on valia on oma etu ja ura.Se on oikeudenmukaista, eika muista tarvitse piitata.
Tuo on ehkä hieman kärjistettyä mutta totta kuitenkin. Tosin tämä ei ole mikään sukupuolisidonnainen juttu eikä feminisminkään asia. Yhteiskunta ja ihmisten arvot vain muuttuvat. Jokainen haluaa isomman palan kakusta ja haluaa siihen kakkuun mahdollisimman vähän panostaa...
...-debatti on valitettavasti mielestäni usein lähtenyt juuri noista hedonistisista lähtökohdista... eli filosofiana on, että naisten pitää huutaa lujempaa "minulle, minulle - kaikki tänne mulle heti nyt" (ihan vaan sen takia kun miehet ovat niin tehneet).
Sellaisella feminismillä ei saavuteta enempää kuin tuolla perinteisellä sovinismillakaan.
Mielestäni aina, kun lähdetään "taistelu"-asenteella ajamaan jotain aatetta käy niin että itsekkyys ja röyhkeys lisääntyy, ja ihminen näkee toisen pelkkänä vastustajana ja kilpailijana...
Tosin feminismi on vain yksi sellainen hedonistinen ilmiö muiden joukossa - ehkäpä me sitten kuitenkin olemme nyt onnellisempia ihmisiä kuin vaikkapa 20 vuotta sitten?
Feminismi hedonistinen ilmiö?
Ei oikeudenmukaisen kohtelun saaminen mielestäni ole tarpeetonta ylellisyyttä eikä sen tavoittelu itsekästä hedonismia.
Mitään yleistämättä mutta voisiko olla niin, että joissain tapauksissa ja joillakin feministeillä yltiöpäinen oikeuksien peräänkuuluttaminen voi saavuttaa jo liioiteltuja mittasuhteita. Mielestäni osassa feministipiirejä epäoikeudenmukaisen kohtelun korostaminen on aika rajua. Näistä puheista voi saada käsityksen, että Suomessa naista ei kohdellaan missään eikä mitenkään oikeudenmukaisesti.
Lisäksi kun puhutaan valtiollisista velvoitteista tasa-arvon edistämiseksi on hyvä erottaa asiat, jotka todellisuudessa koskevat valtiota ja sen tehtäviä sekä asiat, jotka tulee jättää tämän ulkopuolelle. Esimerkiksi yksilöiden elämää ja elämäntapaa koskevat säädökset ovat aina kyseenalaisia. Valtio ei voi puuttua perheen sisäiseen elämään kun puhutaan sukupuolisesta tasa-arvosta, tästä tulee erottaa kuitenkin rikoslain- sekä muun lainsäädönnän (avioerot, huoltajuus, varallisuus, jne)piiriin kuuluvat teot.
Myöskin jokaisella on oltava oikeus kyseenalaista tavat, joilla valtio pyrkii kohti tasa-arvoa. Yksilöllä on oltava oikeus vastustaa esimerkiksi kiintiöitä ilman pelkoa leimautumisesta sovinistiksi, ääliöksi, naisvihaajaksi. Ja kyllähän on olemassa naisiakin, jotka vastustavat kiintiöitä. Kieltämättä kiintiöpalkattu kuulostaa korvaan hieman "huonommalta" kuin palkattu. Tämä ei nyt kuitenkaan kuulu tähän.
Yhteiskunnan kritisointi on aina hyvästä. Feminismi on kyseenalaistanut monia yhteiskuntarakenteita ja on saanut muutosta aikaan. Mutta feminismin kannattajien pitää ymmärtää, että heidän näkemyksensä ei ole välttämättä se ainoa oikea ja autuaaksi tekevä. Heidän on pystyttävä hyväksymään kritiikki isteään kohtaan.
Omasta mielestäni feministien itsensä korostaminen tasa-arvon edelläkävijöiksi on vähän kummallinen. On totta, että naisen aseman parantaminen edistää tasa-arvoa mutta se on vain osa tasa-arvoa. Tasa-arvo käsitteenä sisältää paljon enemmän kuin vain sukupuolet.
...aikoinaan kirjoitti hienon kirjansa "eläinten vallankumous", jossa lopulta tasa-arvokeskustelussa siat määrittelivät olevansa "tasa-arvoisempia" kuin toiset.
Minusta sen määrittely, että naisten etujen ajaminen = tasa-arvoa, muistuttaa vähän tuota Orwellin kirjan asetelmaa... ihan samoin kuin miesten etujen ajaminenkin. Jotenkin OSA (ei kaikki) Suomen tasa-arvo"keskustelusta" (etenkin se osa, jossa toisinajatteleva = automaattisesti "taantumuksellinen") muistuttaa vähän jo tuota Orwellismin syndroomaa...
Termeillä voi aina kikkailla, eikö?
Tämä on jatkuvan jankutuksen palsta, kai siihen on alistuttava.
- Mitä yltiöpäistä me feministit nyt ajamme
ja mitä varsinkin ovat liioitellut mittasuhteet? Tai mikä edes minun väitteissäni on ollut yltiöpäistä?
- Etkö sinä ja sielunveljet vieläkään tajua, että mikään ismi, ei feminismikään, ole täysin yhtenäinen liike joka ainoassa detaljoidussa vaatimuksessaan, vaikka pitemmän aikavälin tavoitteet aatesiskoilla ja -veljillä olisivatkin samat (esim. samanarvoisuutta, keinoina kiintiöt tai muulla tavoin, ilman kiintiöitä, kannoissa on eroja).
- Missä feminismin julistuksessa tai edes palstan naisten kommenteissa väitämme olevamme ainoita tasa-arvon ajajia? Voisitko välttää selvää valehtelua, jos et pysty väitettäsi todentamaan.
Etkö lue ollenkaan näitä vastauksia, haluat vain kirjoittaa?
Olen kyseisen kirjoitelman aikoinani lukenut. Hyvä tuotos kaiken kaikkiaan.
Olen samaa mieltä, että hyvän asian puolesta taisteleminen mutta samalla sen nostaminen ainoaksi oikeaksi totuudeksi voi saada kyseenalaisia muotoja. Tällainen suuntaus on kokolailla tuttua, toisinajattelijoita ei suvaita. On kummallista, että feminismi naisenoikeuksien ajamisen lomassa oikeastaan tyrmää ja tuomitsee ne ihmiset (sukupuolesta riippumatta), jotka haluavat elää ehkä perinteisemmän tavan mukaan. He tuomitsevat mm. koko joukon kristillisiä arvoja. Jotkut ovat jopa sukupuolittaneet koko uskonnon.
Kun puhumme tasa-arvosta ja sen ajamisesta niin olemme tällöin taipuvaisia pitämään itseämme edistyksellisinä. Tuollainen ajattelu on ainakin joidenkin feministien parissa tuttua. He pitävät itseään edistyksellisinä ja joka on heidän kanssaan eri mieltä on taantumuksellinen. Feminismi saa aikaiseksi paljon hyvää ja toimii oikein kritisoidessaan yhteiskuntaa, mutta itsensä nostaminen muita paremmaksi on aina kyseenalaista. Samoin on arveluttavaa tuomita niitä, jotka ovat asioista eri mieltä.
Tarkistin oikein kirjoitustani. Kyllä, kirjoitin siinä mm. "osasta feministeistä" sekä "jotkut feministit". En siis ole väittänytkään, että jokainen feministi tai edes jokainen nainen. Enkä ole edes väittänyt jokaisen naisen olevan feministi tai jokaisen feministin olevan nainen.
En myöskään tietääkseni ole sinuun kohdistanut mitään väitteitä. En edes muista nyt heti yhtään kirjoitustasi.
Tiedän feminismin olevan todella monimuotoinen. Feminismi sisältää radikaalia ja maltillista edustajaa, sekä kaikenlaista siitä väliltä. Jokainen feministiksi itseään tituleeraava varmasti muodostaa hieman erilaisen sisällön omalle feminismilleen (jos puhutaan jokaisesta pienemmästäkin asiasta) pääpiirteiden kuitenkin ollessa ainakin saman suuntaisia.
En mielestäni ole valehdellut. Feministiksi itseään kutsuvista löytyy (ihan oikeasti siis) sellaisia yksilöitä, jotka korostavat naisen selvää paremmuutta mieheen verrattuna. Tuota sinun ei tule nyt ottaa niin, että väittäisin jokaisen feministin tai erityisesti SINUN olevan sellainen.
Lisäksi on olemassa feminismiä tämän palstan ulkopuolella eikä tätä palstaa voida pitää edes läpileikkauksena feminismin edustajista. Täällä kirjoittaa jokunen kymmenen eri nimimerkkiä, jotenka tämän palstan kirjoituksiin kommentoimista ei voida pitää vielä minkäänlaisena yleistyksenä.
"Tämä on jatkuvan jankutuksen palsta, kai siihen on alistuttava."
Ei suinkaan ole jatkuvaa jankutusta eikä tähän ole edes pakkoa alistua. Tämä palsta on täysin vapaaehtoinen, jonka lukeminen sekä tänne kirjoittaminen on täysin vapaaehtoista.
Seuraaja mielestäni vihjailee feminismin kuuluvan jonkinlaisiin ääriliikkeisiin, jotka saavat hieman hyvääkin aikaan, mutta haittaavat "aatteen vastustajien" elämää. Miten tasa-arvoisuuteen pyrkiminen haittaa muita kuin perusteettomaan dominointiin pyrkiviä? Eikö olisi syytäkin silloin haitata? En ymmärrä, mihin pyrit pyöreillä lauseilla.
Sananvapautta on lupa käyttää, vastustaa tai kannattaa "perinteisiä arvoja", miksi tuomitset? Uskontokaan ei ole tabu, ei ainakaan silloin, kun sen perusteella systemaattisesti pyritään alistamaan joitain ryhmiä, esim. naisia.
Feminismissä on ääriliikkeitä. En ole väittänyt koko feminismin olevan sitä. Ismeissä esiintyy aina ääriliikkeitä. Tuo on tosia-asia eikä muuksi muutu.
Olen vain sanonut, että itsensä korokkeelle nostaminen ja toista mieltä olevien tyrmääminen vanhoillisiksi sekä täysin väärässä oleviksi ei välttämättä ole oikein.
Sananvapautta saa käyttää ja pitääkin käyttää. Enkä ole väittänyt etteikö uskontoja, poliittisia vakaumuksia tms. saisi vastustaa ja olla niiden kanssa eri mieltä. Mutta on hieman omalaatuista leimata kaikki muut täysin vääriksi. Jos vaatii omalle aatteelleen kunnioitusta, on osattava kunnioittaa myös muiden aatteita.
"Uskontokaan ei ole tabu, ei ainakaan silloin, kun sen perusteella systemaattisesti pyritään alistamaan joitain ryhmiä, esim. naisia. "
Uskonto ei suinkaan ole siis tabu. Mutta ei sitä myöskään ole feminismi. Miksi siis sinä yrität leimata minua jos kritisoin jollain tavalla tiettyjä feminismin haaroja, en siis feminismiä kokonaisuudessaan.
Kaikki näkemykset oikeasta elämäntavasta ja oikeista arvoista ovat sidottuja aikaan ja paikkaan. Joskus on ihmisten mielestä ollut oikein pitää orjia ja erään kansakunnan mielestä oli hyvinkin oikein lahdata tiettyyn uskontoon kuuluvia ihmisiä. Huomautan kuitenkin, että en missään nimessä enkä millään tavalla rinnasta feminismiä natsismiin. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään, ei edes äärifeminismillä.
"Miten tasa-arvoisuuteen pyrkiminen haittaa muita kuin perusteettomaan dominointiin pyrkiviä?"
Ei tasa-arvoon pyrkiminen olekkaan pahasta. En ole sitä väittänytkään. Olen vain kirjoittanut niistä keinoista sekä valtion ja yhteiskunnan roolista tässä asiassa. Toisekseen tasa-arvo pyrkimyksessä on tärkeää tietää minkälaista tasa-arvoa kukakin tarkoittaa.
..omasta näkökulmastani, jonka pohjana on oma selkeä näkemykseni feminismistä. Totta kai ihmiset ovat erilaisia, näkökulmia ja toimintatapoja on yhtä paljon kuin on ihmisiä, ja on totta, että joskus suhteellisuudentaju pettää myös feministeillä. Tämä ei poista tosiasiaa, että nainen on yhteiskunnassa vähemmän arvostetussa asemassa kuin mies vain ja ainoastaan sukupuolensa takia. Enkä aio asiaa hyväksyä, vaikka joku feministi joskus jossain olisikin haukkunut kritisoivaa miestä sovinistiksi.
Puhuin itse taas ihan yleistävästi. Ja ei ole mitenkään tavatonta, että feminismiä vastustavissa piireissä tapahtuu ylilyöntejä ja ääliömäisyyksiä. Näillä ylilyönneillä on onneksi harvoin vaikutusta yhteiskuntaamme. Tosin näitä ks. ylilyöntejä käytetään hieman väärin aseina ainakin joskus.
"Tämä ei poista tosiasiaa, että nainen on yhteiskunnassa vähemmän arvostetussa asemassa kuin mies vain ja ainoastaan sukupuolensa takia. "
Tämä lause oikeastaan on tälläkin palstalla se kummallisin kiistan aihe. Osa korostaa täälläkin epäkohtaa niin rajusti, että luulisi naisen olevan vähintään orjan asemassa. Osa taas mitätöi ks. lauseen kokonaisuudessaan väittäen, että nainen ja mies ovat tasa-arvossa ja jotkut jopa väittävät naisen olevan miestä paremmassa asemassa. Totuus liikkuu varmasti tuolla välimaastossa. Tuskin nainen kuitenkaan on miestä paremmassa asemassa, mutta tasa-arvoakin löytyy. Miestä heikommassa asemassa nainen on ehkä vielä jossain kohdissa. Mikäli asiaa mitataan materialistisesti ja palkkoja tuijottaen niin ainakin tilastollisesti nainen on miestä alempana. Muu vaikeammin mitattava kuten henkinen arvostus on lähes mahdotonta mitata. Jos gallupissa kysyttäisiin, että kumpaa arvostat enemmän miestä vai naista niin vaatisi suhteellisen kummallista huumorintajua oikeasti vastata tuohon kysymykseen.
Sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja näkemykseesi ilman leimautumista. Sinulla on oikeus puolustaa omaa kantaasi. Ja oikeastaan mielipiteestä seuraa ehkä jo velvollisuuskin puolustaa sitä. Etkä sinä käsittääkseni voi olla vastuussa muiden feministien teoista ja sanoista?
Jatketaan taas...
... joista heti näkee mihin niillä pyritään:
Feminismi ei ole mikään yleinen tasa-arvoliike, sen tavoitteena on ajaa naisten etua.
"He tuomitsevat mm. koko joukon kristillisiä arvoja. Jotkut ovat jopa sukupuolittaneet koko uskonnon"
Luetteletko nämä ns kristilliset arvot?
Ei ole vaikea aistia kristinuskon miesmäistä olemusta. Sen keksi miehet, ja sen pääjehu on Isä ja Herra, ei mitenkään feminiini termi, ei edes neutraali, vaan äärimmäisen maskuliini. Seuraava sankari on myöskin yllättäen miespuolinen, itse Jeesus, parisen tuhatta vuotta sitten elänyt taikuri.
Kasapäin pyhiä miehiä löytyy raamatun sivuilta. Nainen kelpasi jengiin muuttumalla epänaiseksi, verettömäksi ja lihattomaksi, synnyttänyt tai ei, aina neitsyt ja kärsivä. Pakkomielle naisen seksuaalisutta kohtaan ajoi hengenvaaralliseen neitsyt-myyttiin joka vaikuttaa voimakkaasti yhä vieläkin ympärillämme.
Raamatun poikakerho kiteyttää kivasti mielipiteensä naisista.
"Sananl. 9:13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä."
Jos näin on, niin miksi sitten täällä jatkuvasti hyökätään feminismin kimppuun?
Täällä jatkuvasti reagoidaan meihin, jotka olemme tulleet automaattisesti leimatuiksi telaketjufeministeiksi, koska olemme naisia ja kirjoittelemme tänne, negatiivisesti.
En edes ole huomannut täällä niitä paljon mainostettuja telaketjufeministejä saarnaamassa käsityksistään, sen sijaan, jos ei nyt sovinisteja, niin ainakin miehisiä feminisminvastaisia kirjoituksia kyllä löytyy useammin, jossa koko feminismi leimataan telaketjufemmareiden paasaamiseksi ja jos ei nyt kaikki, niin melkein kaikki mahdollinen epäoikeudenmukaisuus naisten, anteeksi, feministien syyksi.
En muista yhtäkään 'feministin' aloitusta, jossa tuotaisiin esiin suuresti naisen paremmuus miehiin verrattuna, lukuunottamatta joitain selkeitä provoja, joista melkein päältä huomaa, että on oikeasti miehen kirjoittama avaus.
"Raamatun poikakerho kiteyttää kivasti mielipiteensä naisista.
"Sananl. 9:13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä." "
Just just. Tuostako sinä repäisit koko raamatus sisällön? Myönnetäköön kuitenkin, että ns. kristilliset arvot ovat nykymaailmassa kokolailla hakusessa. Itsekkään en ole uskovainen, mutta kyllä siitä raamatusta löytyisi varsin hyviäkin vihjeitä elämän elämiseen. Lähinnä mieleen tulee nuot lähimmäiseen ja tämän kohteluun liittyvät seikat.
Itse en ole koskaan osannut ajatella esim. raamattua kovinkaan sukupuolisesti. Pyhät miehet ovat olleet pyhiä, ei miehiä tai naisia. Koska en oikein usko kirjaan itsessään niin sinällään on sama mitä sukupuolta nämä profeetat yms. edustavat.
"Luetteletko nämä ns kristilliset arvot?"
Ihan yhtäkkiä tulee mieleen perhe. Tosin se on muukin kuin kristillinen arvo. Mutta monista naisten kirjoituksista tällä palstalla on paistanut läpi ajatus, jonka mukaan raskaus, lapsi ja perhe-elämä on rasite joka estää oman uran luontia. Toistaaltaan tuo ei kuulu edes tasa-arvoon. Jokainen voi itse päättää perustaako perheen vai ei. Ja jos perhe perustetaan on lasten- ja kodinhoito asiat perheen sisäisiä, ei valtiollisesti säädettäviä.
Ai niin... Ilman naista ei olisi ollut Jeesusta. Neitsyt Mariahan hänet synnytti, eli kyllä se nainenkin on päässyt jopa noinkin vanhassa kirjassa Jumaluuteen kiinni.
"Lähinnä mieleen tulee nuot lähimmäiseen ja tämän kohteluun liittyvät seikat"
Tämä kuuluisa "lähimmäisen kohtelu" on kyllä muotoutunut pakolliseksi ja luontevaksi osaksi ihmisyhteisön selviämisstrategiaa. Se ei ole kristittyjen keksimä juttu, ainoastaan aikojen saatossa heidän omimansa juttu.
Koska minun moraalini on korkeampi kuin kristinuskon jumalan, mitä tulee lähimmäisenrakkauteen, en katso voivani yhtyä mielipiteeseesi.
Minä en nimittäin jaottele ihmisiä taivaaseen menijöihin ja toisaalta lähetä toisia helvettiin kitumaan omien pikkumaisten päähänpinttymieni takia. Kristinuskon jumalan laki on vähintäänkin sairas ja itsekäs; Jos tapat ja aiheutat tuhoa ympäristöllesi, mutta silti käännyt jumalasi puoleen ja uskot häneen, sinä pelastut. sitä vastoin jos ainoa rikoksesi on vaikkapa metrossa pummilla matkustelu, joudut ikuisiksi sjoiksi helvettiin, mikäli et vain osaa asennoitua uskomaan epäloogisiin yliluonnollisiin asioihin.
Koska palkkaeroista ei ole olemassa eikä täälläkään esitetty mitään muuta pätevää aineistoa kuin tilastoja niin olen päättänyt uskoa niihin. Palkkaeroaj on olemassa. Syitä voi olla vaikka mitä, mutta eroja on varmasti johtuen vain sukupuolesta. Tämä on valitettava tosia-asia, jonka kuitenkin uskon muuttuvan. Sen eteen on tehty joukko erilaisia ehdotuksiakin.
Toisaaltaan asia on kovin vaikea. Mielestäni valtio ei voi edelleenkään puuttua yrityksen tapaan palkata henkilökuntaa. Valtio ei saa "määrätä" yrityksen henkilölle maksamaa palkkaa. Tosin on olemassa minimini ja peruspalkat. Nämä ovat sinänsä hyviä olemassa. Ne eivät määrittele sukupuolta, joten tuo säännös koskee niin miehiä kuin naisia.
Lisäksi en voi hyväksyä ehdotusta, jonka mukaan palkkatuloista tehtäisiin julkisia. Verotiedot ovat jo julkisia ja sen pitäisi riittää. Henkilön saama tunti- tai kuukausipalkka ei kuulu muille. Tällainen menettely ei herättäisi kuin toisten palkkojen kyyläämistä, kateutta ja palkkausmenettelyihin uusia ongelmia. Minun raha-asiani ja tuloni ovat minun asiani enkä kaipaa naapureita pitämään kirjaa tuloistani ja menoistani.
Uskon kuitenkin asian korjaantuvan. Omassa työpaikassani palkkaus ei muodostu sukupuolesta. Yritystä, jossa työskentelen en halua täällä sen enempää ruotia, mutta meillä naisten keskipalkka ylittää miesten keskipalkan. Tämä osaltaan johtuu osan pitkästä työsuhteesta sekä heidän tehtävistään vaikka ovatkin palkattu ja samalle tittelille kuin miehet. Palkka maksetaan tekemisestä, ei muusta. Tämä ei tietenkään ole ilmeisesti täysin vallitseva tapa, mutta uskon suunnan olevan oikea eli palkat ovat sukupuolten välillä tasautumassa.
Kyse on asenteista, jotka eivät muutu lopullisesti ennen kuin vanhempi (mies)puolinen johtoporras väistyy ja nuorempi astuu tilalle. Lisäksi tulevaisuudessa on tarjolla enemmän naisia yrityksissä päättämässä palkkauksesta.
Ajatuksistasi puuttuu kokonaan se seikka, että esimerkiksi työpaikoilla naiset (ei aina, mutta yleensä) laitetaan tekemään samoja hommia työpaikoilla kuin miehet, mutta ammattinimikkeitä vaihtamalla naisille annetaan huonompaa palkkaa.
Useimmiten työpaikoilla sukupuolista häirintää harjoittavat miehet eivätkä naiset.
Minä henkilökohtaisesti ajattelen, että tasa-arvoa tulisi hakea ensimmäiseksi tasa-arvoisesta ajatteluata. Mikä on kyllä aika paljon pyydetty myönnän, mutta aina kannattaa yrittää.