Mitä tarkoittaa ”elävä sielu”?
Kun ihminen luotiin: 1.Moos.2:7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Ihminen ei tullut luomisessa kuolemattomaksi sieluksi, ainoastaan eläväksi sieluksi. Samaa ilmaisua ”elävä sielu” (hepr. nefes hajjah) käytetään myös eläimistä puhuttaessa. Sanontaa käytettään neljä kertaa eläimistä, ennen kuin se liitetään ihmiseen (1.Moos 1:20,21,24) ja se on käännetty sanoilla ”elävä olento” ja ”elävä henki”.
Jos nyt tämän perusteella puolustellaan ihmisen kuolemattomuutta, samoin on tehtävä eläimille!
Toinen näkökohta , joka on huomioitava, on että Jumala ei pannut ihmiseen mitään erillistä ”elävää sielua”, vaan puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen ihmisestä TULI elävä sielu. Elävän sielun vastakohta on kuollut sielu. Sanaa ”nefes” käytetään myös kuolleista puhuttaessa.. Se on käännetty sanoilla vainaja tai kuollut esim. seur. teksteissä:
3.Moos.19:28. Älkää viileskelkö ihoanne VAINAJAN tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla
3.Moos.21:1 ..Pappi älköön saattako itseänsä saastaiseksi kenestäkään KUOLLEESTA sukulaisestansa,
Näin ollen ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta ei löydy perusteluja luomiskertomuksesta tai yleensäkään Raamatusta. Syntiinlankeemuksen seuraus oli uudelleen maaksi tuleminen (1.Moos3:19). Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Myös Eedenistä karkottamisen yhteydessä lausutut sanat:
1.Moos.3:22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
osoittavat että ihmisellä oli kyllä MAHDOLLISUUS ikuiseen elämään. Hänet luotiin ehdokkaaksi iankaikkisuuteen. Tämän ehdokkuutensa hän kuitenkin menetti. Sen takaisin saaminen ei ollut mahdollista ilman Jumalan Pojan väliintuloa.
Kun ihminen luotiin: 1.Moos.2:7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Ihminen ei tullut luomisessa kuolemattomaksi sieluksi, ainoastaan eläväksi sieluksi. Samaa ilmaisua ”elävä sielu” (hepr. nefes hajjah) käytetään myös eläimistä puhuttaessa. Sanontaa käytettään neljä kertaa eläimistä, ennen kuin se liitetään ihmiseen (1.Moos 1:20,21,24) ja se on käännetty sanoilla ”elävä olento” ja ”elävä henki”.
Jos nyt tämän perusteella puolustellaan ihmisen kuolemattomuutta, samoin on tehtävä eläimille!
Toinen näkökohta , joka on huomioitava, on että Jumala ei pannut ihmiseen mitään erillistä ”elävää sielua”, vaan puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen ihmisestä TULI elävä sielu. Elävän sielun vastakohta on kuollut sielu. Sanaa ”nefes” käytetään myös kuolleista puhuttaessa.. Se on käännetty sanoilla vainaja tai kuollut esim. seur. teksteissä:
3.Moos.19:28. Älkää viileskelkö ihoanne VAINAJAN tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla
3.Moos.21:1 ..Pappi älköön saattako itseänsä saastaiseksi kenestäkään KUOLLEESTA sukulaisestansa,
Näin ollen ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta ei löydy perusteluja luomiskertomuksesta tai yleensäkään Raamatusta. Syntiinlankeemuksen seuraus oli uudelleen maaksi tuleminen (1.Moos3:19). Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Myös Eedenistä karkottamisen yhteydessä lausutut sanat:
1.Moos.3:22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
osoittavat että ihmisellä oli kyllä MAHDOLLISUUS ikuiseen elämään. Hänet luotiin ehdokkaaksi iankaikkisuuteen. Tämän ehdokkuutensa hän kuitenkin menetti. Sen takaisin saaminen ei ollut mahdollista ilman Jumalan Pojan väliintuloa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihminen kokonaisuudessaan on "sielu", ja eikä se ole mikään erillinen osa ihmisestä, joka jäisi eloon ihmisen kuollessa.
Henki kyllä palaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin.
Ensimmäisessä luomisessa ihmisestä tuli elävä sielu, joka ei elä ikuisesti, koska ei ehtinyt syödä elämän puusta, joka kerubi asetettiin vartioimaan.
Ihminen syntyy syntiinlankeemuksen tilaan tähän maailmaan. Lihasta syntyy liha. Katoavasta miehen siemenestä ei synny mitään katoavaa.
Vasta kristittyjen kasteessa kolmiyhteisen Jumalan nimeen lapsesta syntyy IANKAIKKISESTI ELÄVÄ SIELU, iankaikkisesti elävän Kristuksen ruumiin eli seurakunnan jäsen. "Sillä me olemme yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi".
paikkansa, sillä vasta parannus, usko ja kaste tekevät ihmisestä uudestisyntyneen Jumalan lapsen, joka saa Pyhän Hengen ja toivon iankaikkisesta elämästä.
Ei pelkkä lapsikaste ketään pelasta, se on vielä epäraamatullinenkin. Evl-kirkon opetusta se on, joka ei pidä paikkaansa.
Kirjassa "Jehova vai Jeesus" kirjoittaja kertoo että tämä sana mistä "sielu" on tuohon käännetty tarkoittaisi "sielun" lisäksi mm. elämä, "itse", olento...
Moni kohta missä puhutaan VT:ssä sielusta saa uutta ulottuvuutta jos kokeilee näitä muita merkityksiä myös. Kaipa kääntäjän piti joku niistä valita.
Veri teki ihmisestä elävän sielun, ilman verta ei ole elämää, ja siksi Jumala kielsi syömästä verta, koska siinä on sielu.
Ja se viittaa jo tulevaan, koska ilman verta ei voi olla elämää, ei myöskään ole hengellistä, iankaikkista elämää ilman verta, ja tämä veri on Jeesuksen veri, veren kautta uskovat kuuluvat yhteen, Jeesuksen veri antaa seurakunnalle elämän, ilman Jeesuksen verta ei voi olla uskossa eikä siis myöskään hengellistä elämää.