Tunteet

rakastava katse on arvokkain lahja jonka voi saada. Tekispä mieli uskoa. Tuon pystyn antamaan mutta onko sillä merkitystä onko lahjan antaja itse kenenkään hyväksyvän rakastavan katseen arvoinen. Äitien päivä lähestyy mä en pysty itse lähestyyn mutsia ja pelkään että äitienpäivä on kärsimysnäytelmää mun lapsillekin.

Äitienpäivä on mulle jotenkin aina " koettelemus".En koe olleeni enkä koe olevani ns. hyvä äiti.Olen sairastanut masennusta jo vuosia enkä ole työelämässä, käytän lääkkeitä, otin avioeron lapseni ollessa naperoikäinen.Mies on lapseni isäpuoli, - "virallinen isukki " ei ole lapsesta välittänyt eikä ainakaan sitä ole osoittanut ja on jättänyt tapaamisoikeutensakin käyttämättä.Eron jälkeen harrastin paljon ns. irtosuhteita.Nyt onneksi olen jättänyt nuo turhat suhteet pois.Tosin, olen nyt yksinäisempi kuin koskaan.
Lapsi on rakas ja tärkeä minulle,mutta omat vaikeudet vaikuttavat selvästi häneen. Eli, moraalinen krapula on jatkuvaa laatua.
Suhteeni omaan äitiini on ollut aina, niin kauan kuin muistan, viileä ja jopa etäinen.Myös tänä päivänä, emme tule keskenämme juttuun.
Äitienpäivä - omalla kohdalla myös isänpäivä - ovat minulle kuin inhottava muistutus siitä millainen äitinä olen ollut ja millainen äiti nyt olen. Niin, tällaisia asioita mieleeni tuli..ja näistä kirjoitin.