… ja sen perusteista ja tarkoituksista haluan puhua. Ja heti tiedän, että kirjoituksestani tulee TAAS pitkä, liian pitkä monelle. Puhun meidän asenteistamme täällä, puolueittemme asenteista ja puolustusvoimiemme ja sotilaiden asenteista. Ja koska tämä on tavallaan jatkumoa saitilla edelleen olevalle ja pariin päivään eniten keskustelua herättäneelle avaukselle, toivon tämän saavan pysyä saitilla.
- - -
Mielipidepankki on eilen tehnyt avauksen ”Emme ole uhka”, jossa hän ruotii tunnetun historioitsijan Jukka Seppisen Natoon liittymistämme puoltavaa kirjoitusta eilisessä Helsingin sanomissa. Seppisen kirjoitus oli erittäin hyvä ja perusteltu. Mielipidepankin esitys sen sijaan täysin vääriin näkemyksiin perustuvien ennakkoluulojen pönkittämä.
Kun mpp:n lähtökohta nyt kuten aina oli, että Nato ja USA ovat yhtä ja tuon pahan akselin pääasiallinen tarkoitus on vain käydä viattomien kansojen kimppuun, niin vastineeni siihen oli lyhyt ja pirullinen. Vertasin mpp;n näkemystä Keriksen näkemykseen, jonka mukaan sdp ja SAK ovat yhtä ja se Hagiksen paha punakone on stalinistinen luomus, jonka pääasiallisena tarkoituksena on kunnon suomalaisten alistaminen.
Vertailu oli tietysti asiaton siksi, että esittäähän mpp näkemyksensä sivistyneesti ja siksi hänen retoriikkansa voi tehota useampiin, mutta paljon samaa noiden miesten asenteellisuudessa ja tarkoitusperissään on. Joskin tavoite on tietysti eri.
Kuittasin mpp:n esityksen vastineellani, jossa kerroin vain hymyileväni vinosti ja hieman säälivästi. Siihen vastatessaan mpp totesi, että hänellä on hieman vino käsitys sotilaista, ja minä vahvistan sitä käsitystä.. ”Normaalistihan älykkäät ihmiset suostuvat keskustelemaan asioista, kun esitetään asiallisia argumentteja kuten teen ja pyrkivät sitten asia-argumenteilla kumoamaan näkemykseni, jos pitävät sitä vääränä.”
Vastasin tänä aamuna, ja vastineessani edelleen hieman asiattomasti piruillen totesin mm.seuraavaa: ”Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että sinä olet niin vahvojen ennakkoluulojen pönkittämä, että niitä en millään pystyisi horjuttamaan, niin miksi minun pitäisi "keskustella" kanssasi asiasta? Ei se mitään keskustelua olisi. Siinäkin muistutat Keristä, joka vaatii aina muilta "keskustapoliittista debattia", mutta loukkaantuu verisesti, jos joku yrittää häntä sellaiseen haastaa”.
Mpp:n ilmoituksen hänen asenteellisuudestaan sotilaisiin nähden kuittasin sanomalla, että ilmoitus on tarpeeton. Se kyllä tiedetään. Sen perusteita voidaan vain arvailla. Ehkä ne löytyvät parhaiten katsomalla itseen sisäänpäin. Ja totesin, että mpp:llä on kyllä vahvaa taipumusta asenteellisuuteen yleensäkin. Kuten esim. tuossa Nato-asiassa. Ja oman asenteellisuuteni tunnustin näin:
”Minullakin on asenteellisuutta, ja siitä ihan oikein syytät sotilastaustaani. Minulle Suomi ja suomalaiset ovat yli kaiken, ennen mitään muuta. Vaikka lähtökohtani olivat vaatimattomat, lapsuuteni, ja nuoruuteni köyhääkin köyhemmät, eikä parhain miehuutenikaan pienellä palkalla perheen isänä ollut leveää, silti sisäistin vakaumuksen, että Suomi on hyvä maa, jota kannattaa puolustaa. Se vakaumus määrää asenteellisuuteni.”
Huomautin mpp:ia ja huomautan tässä taas, kuten olen tehnyt monta kertaa minusta vain sotilaana puhuville: Olen ollut hyvin monena muunakin elämässäni. Sotilaana vain 1/3 elämästäni, jo sotilasurani jälkeenkin kauemmin siviilinä. Ja olen tullut tuntemaan hyvin monenlaisia ihmisiä. ja toteamaan, että minkään ammattikunnan jäseniä ei voida niputtaa ihmisinä samanlaisiksi. Sellainen niputtaminen osoittaa, että niputtaja ei tunne kyseistä ammattikuntaa riittävästi tai hänellä ei ole kykyjä ihmistuntemukseen yleensäkään tai että hän on ennakkoluulojensa vanki. Sekään ei kerro kovin korkeatasoisesta ihmisestä.
Vielä jatkoin: ”Eivät minulle minkään puolueen kannattajatkaan ole kaikki samanlaisia. Siksi puhun mm. keskustalaisista ja kepulaisista. ja sen eron määrittää vain se, mitä he itse esittävät; pyrkivätkö esittämään asiaa, suhtautumaan minuunkin asiallisesti vai vain törkyilemään. Törkyilyä kohtaan minulla on asenne, sama kuin Nummisuutarin Eskolla: "tyhmyydelle olen vihainen kuin äreä koirarakki".
Niitäkin kohtaan, joilla on asenteellisuutta sotilaita kohtaan, minulla on myös asenne. Jokainen suomalainen hänen asenteistaan riippumatta on kansani jäsen, jonka turvallisuuden puolesta edelleen koetan mahdollisuuksieni mukaan toimia. Sen koen edelleen velvollisuudekseni, vaikka sotilaana olen jo kauan ollut evp. Siksi toivon meidän pääsevän Natoon. Ja optimisti kun olen, uskon myös niin tapahtuvan. Sama toivo ja usko on myös monella suomalaisella, joka ei itse koskaan ole ollut sotilas.
- - -
Sotilaan asenne työtään kohtaan on ammatillinen. Hyvä sotilas haluaa olla hyvä työssään, ihan samoin kuin hyvä lääkäri, hyvä opettaja, hyvä muurari, hyvä siivooja, minkä alan ihminen tahansa, jos hänellä on ammatillista kunnianhimoa.
Sotilas näkee työnantajansa puolustusvoimien tehtävän samoin kuin esim. lääkäri näkee työnantajansa terveyskeskuksen tai jonkin sairaalan tehtävän, opettaja koulunsa tehtävän, muurari työnantajansa jonkin rakennusfirman tehtävän jne.. Puolustusvoimain tehtävänä on ylläpitää valmiutta pahan päivän varalle ja siten tuottaa turvallisuutta. Pahan päivän tullen sen pitää pystyä toimimaan niin, että kansalaiset eivät joudu turvattomina vihollisen armoille.
Sotilaan on pidettävä asevoimien tehtävä kirkkaana mielessä. Hyvä se olisi siviilinkin, jokaisen suomalaisen tiedostaa. Aivan kuten kiväärin tehtävä on tappaa on sotaväen tehtävä olla siihen valmis ja sen on suoriuduttava tehtävästään hyvin. Kun siihen tehtävään on ollut pakko, ja tehtävän tarkoituksena on suojella oma kansa tapetuksi tulemiselta.
Yhteiskunnassa lähes kaikkialla on totuttu tulosajatteluun, niin työpaikoillakin periaatteella ”tulos tai ulos”. Puolustusvoimiinkin tuotiin aikoinaan tulosjohtamisajattelua kuten myös kouluihin ja sairaaloihin, mutta tulokset sellaisesta eivät ole olleet niissä missään ainakaan yksinomaan hyvät. Puolustusvoimain tehtävä – kansan turvallisuus – on niin tärkeä, että siinä ei ainakaan päätehtävän rinnalle saa nousta pyrkimys säästää rahaa. Silloin tingitään ihmishenkien säästämisestä pahan paikan tullen.
Puolustusvoimissa jo kauan sitten käynnistettiin kumppanuusohjelmia monien siviilialojen kanssa. Sen tuloksena on mm. lakkautettu sotasairaaloita ja siirretty sotilaidenkin hoito yleisille sairaaloille, on ulkoistettu muonitus- ja vaatetushuoltoa, kuljetuspalveluita ym. Tarkoituksena on tietysti ollut puolustusvoimien omien resurssien suuntaaminen päätehtävän kannalta oleellisimpaan ja samalla säästää siihen rahaa. Siinä on joissakin kohdin onnistuttu paremmin, toisissa huonommin, kuten esim. uusimmassa Suomen Sotilas –lehdessä pitkässä kirjoitussarjassa todetaan. Ehkä siitä kirjoittelen joskus enemmän. Mutta sen projektin tarkoitus on ollut kuitenkin hyvä: vapauttaa puolustusvoimain resursseja enemmän itse päätehtävään ja antaa eri elinkeinoille uusia mahdollisuuksia.
- - -
Hyvä kumppanuusprojekti monessa mielessä on ollut myös kumppanuusohjelmamme Naton kanssa. Se on lisännyt paljon valmiuttamme liittyä lopullisesti Natoon ja saada siten paras mahdollinen turva maallemme ja kansallemme.
Mutta valmius sen lopullisen askeleen ottamiseksi pitäisi olla poliittisilla päättäjillämme. Ja se valmius heiltä puuttuu. Heillä on joko silkkaa tietämättömyyttä omasta puolustuskyvystämme, sen riittämättömyydestä toden tullen, tai suomettumisen synkimmältä ajalta asti kumpuavaa asenteellisuutta tahi vain vastuutonta pyrkimystä oman paikkansa säilyttämiseksi mielistellä suurta ja asioita huonoiten ymmärtävää kansanosaa. Sen kun nähdään tuottavan parhaan tuloksen omalle puolueellekin, josta poliitikon oma asema riippuu.
Nyt vaalien ollessa ovella eri puolueiden Nato-kannat ovat tulleet varsin hyvin selville huolimatta siitä, että valtiojohtomme on pyrkinyt kieltämään kaiken keskustelunkin asiasta. Suomen Sotilas –lehti on kysellyt jokaisen puoluejohtajan näkemyksiä maanpuolustuksemme tarpeista. Lehdessä on pitkä kirjoitus otsikolla ”Puoluejohtajat Suomen Sotilaan tentissä. Kokoomus yksin Naton kannalla. Porvareilta rahaa puolustukseen. Asevelvollisuus ja maakuntajoukot saavat tukea”.
Jutusta selviää, että jyrkimmin Natoa vastustavat vasemmistoliiton ja perussuomalaisten puheenjohtajat. He haluaisivat huomattavasti vähentää nykyistäkin sotilaittemme kansainvälistä yhteistoimintaa. Soini sentään antaisi puolustusvoimillemme lisää rahaa, johon Korhonen ei olisi valmis.
Demarien Heinäluomalta tuo yhteistoiminta ja sen kehittäminenkin saa tukea, ja rahaakin hän olisi valmis antamaan hieman lisää, mutta hänen Nato-kantansa on lähes yhtä vastainen kuin noiden kahden muunkin. Venäjän kehityksen myös Heinäluoma mionen muun tavoin näkee huolestuttavana, mutta hän ei osoita millään tavalla reagoivansa siihen. Keskustan Vanhasen kannoista juttu ei suoraan sanoen anna selvää kuvaa, vaan hän pyörittelee asiaa samoin kuin muuallakin julkisuudessa.
Kokoomuksen Katainen todellakin on ainoa, joka paitsi sanoo suoraan näkevänsä Venäjän kehityksen huolestuttavana ja liittäisi Suomen Natoon, koska hänen mielestään meillä itsellämme ei ole mahdollisuutta sellaisiin panostuksiin, joita turvallisuutemme riittävän hyvä varmistaminen vaatisi.
Tuo juttu viimeistään lukitsi minun jo kauan muhineen äänestyspäätökseni tulevissa vaaleissa. Vaikka en olisi evp-sotilaskaan uskon olevani muutoinkin sen verran vastuullinen kunnon suomalainen, että en voi äänestää puoluetta, jolla maamme ja kansamme turvallisuus ei ole ykkösasioiden joukossa.
- - -
En usko näkeväni tarpeelliseksi vastailla tämän mahdollisesti saamiin vastineisiin. En ainakaan sellaisiin, joissa vain toistetaan niitä sadat kerrat täällä esitettyjä ennakkoluuloisia uskon asioita. Vielä vähemmän minulle osoitettuihin henkilökohtaisiin herjoihin.
Tämä on siis puoleltani vain enemmän tiedoksianto puoleltani kuin keskustelun avaus. Muut toki saavat keskustella ja toivottavasti tekevät niin. Itse en juuri ehtisikään siihen osallistua, sillä rupean laittamaan lounasta ja sen jälkeen keskityn katsomaan MM-kisoja ja ohjelman päätyttyä on jo kiire viikkojumppaani.
- - -
Mielipidepankki on eilen tehnyt avauksen ”Emme ole uhka”, jossa hän ruotii tunnetun historioitsijan Jukka Seppisen Natoon liittymistämme puoltavaa kirjoitusta eilisessä Helsingin sanomissa. Seppisen kirjoitus oli erittäin hyvä ja perusteltu. Mielipidepankin esitys sen sijaan täysin vääriin näkemyksiin perustuvien ennakkoluulojen pönkittämä.
Kun mpp:n lähtökohta nyt kuten aina oli, että Nato ja USA ovat yhtä ja tuon pahan akselin pääasiallinen tarkoitus on vain käydä viattomien kansojen kimppuun, niin vastineeni siihen oli lyhyt ja pirullinen. Vertasin mpp;n näkemystä Keriksen näkemykseen, jonka mukaan sdp ja SAK ovat yhtä ja se Hagiksen paha punakone on stalinistinen luomus, jonka pääasiallisena tarkoituksena on kunnon suomalaisten alistaminen.
Vertailu oli tietysti asiaton siksi, että esittäähän mpp näkemyksensä sivistyneesti ja siksi hänen retoriikkansa voi tehota useampiin, mutta paljon samaa noiden miesten asenteellisuudessa ja tarkoitusperissään on. Joskin tavoite on tietysti eri.
Kuittasin mpp:n esityksen vastineellani, jossa kerroin vain hymyileväni vinosti ja hieman säälivästi. Siihen vastatessaan mpp totesi, että hänellä on hieman vino käsitys sotilaista, ja minä vahvistan sitä käsitystä.. ”Normaalistihan älykkäät ihmiset suostuvat keskustelemaan asioista, kun esitetään asiallisia argumentteja kuten teen ja pyrkivät sitten asia-argumenteilla kumoamaan näkemykseni, jos pitävät sitä vääränä.”
Vastasin tänä aamuna, ja vastineessani edelleen hieman asiattomasti piruillen totesin mm.seuraavaa: ”Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että sinä olet niin vahvojen ennakkoluulojen pönkittämä, että niitä en millään pystyisi horjuttamaan, niin miksi minun pitäisi "keskustella" kanssasi asiasta? Ei se mitään keskustelua olisi. Siinäkin muistutat Keristä, joka vaatii aina muilta "keskustapoliittista debattia", mutta loukkaantuu verisesti, jos joku yrittää häntä sellaiseen haastaa”.
Mpp:n ilmoituksen hänen asenteellisuudestaan sotilaisiin nähden kuittasin sanomalla, että ilmoitus on tarpeeton. Se kyllä tiedetään. Sen perusteita voidaan vain arvailla. Ehkä ne löytyvät parhaiten katsomalla itseen sisäänpäin. Ja totesin, että mpp:llä on kyllä vahvaa taipumusta asenteellisuuteen yleensäkin. Kuten esim. tuossa Nato-asiassa. Ja oman asenteellisuuteni tunnustin näin:
”Minullakin on asenteellisuutta, ja siitä ihan oikein syytät sotilastaustaani. Minulle Suomi ja suomalaiset ovat yli kaiken, ennen mitään muuta. Vaikka lähtökohtani olivat vaatimattomat, lapsuuteni, ja nuoruuteni köyhääkin köyhemmät, eikä parhain miehuutenikaan pienellä palkalla perheen isänä ollut leveää, silti sisäistin vakaumuksen, että Suomi on hyvä maa, jota kannattaa puolustaa. Se vakaumus määrää asenteellisuuteni.”
Huomautin mpp:ia ja huomautan tässä taas, kuten olen tehnyt monta kertaa minusta vain sotilaana puhuville: Olen ollut hyvin monena muunakin elämässäni. Sotilaana vain 1/3 elämästäni, jo sotilasurani jälkeenkin kauemmin siviilinä. Ja olen tullut tuntemaan hyvin monenlaisia ihmisiä. ja toteamaan, että minkään ammattikunnan jäseniä ei voida niputtaa ihmisinä samanlaisiksi. Sellainen niputtaminen osoittaa, että niputtaja ei tunne kyseistä ammattikuntaa riittävästi tai hänellä ei ole kykyjä ihmistuntemukseen yleensäkään tai että hän on ennakkoluulojensa vanki. Sekään ei kerro kovin korkeatasoisesta ihmisestä.
Vielä jatkoin: ”Eivät minulle minkään puolueen kannattajatkaan ole kaikki samanlaisia. Siksi puhun mm. keskustalaisista ja kepulaisista. ja sen eron määrittää vain se, mitä he itse esittävät; pyrkivätkö esittämään asiaa, suhtautumaan minuunkin asiallisesti vai vain törkyilemään. Törkyilyä kohtaan minulla on asenne, sama kuin Nummisuutarin Eskolla: "tyhmyydelle olen vihainen kuin äreä koirarakki".
Niitäkin kohtaan, joilla on asenteellisuutta sotilaita kohtaan, minulla on myös asenne. Jokainen suomalainen hänen asenteistaan riippumatta on kansani jäsen, jonka turvallisuuden puolesta edelleen koetan mahdollisuuksieni mukaan toimia. Sen koen edelleen velvollisuudekseni, vaikka sotilaana olen jo kauan ollut evp. Siksi toivon meidän pääsevän Natoon. Ja optimisti kun olen, uskon myös niin tapahtuvan. Sama toivo ja usko on myös monella suomalaisella, joka ei itse koskaan ole ollut sotilas.
- - -
Sotilaan asenne työtään kohtaan on ammatillinen. Hyvä sotilas haluaa olla hyvä työssään, ihan samoin kuin hyvä lääkäri, hyvä opettaja, hyvä muurari, hyvä siivooja, minkä alan ihminen tahansa, jos hänellä on ammatillista kunnianhimoa.
Sotilas näkee työnantajansa puolustusvoimien tehtävän samoin kuin esim. lääkäri näkee työnantajansa terveyskeskuksen tai jonkin sairaalan tehtävän, opettaja koulunsa tehtävän, muurari työnantajansa jonkin rakennusfirman tehtävän jne.. Puolustusvoimain tehtävänä on ylläpitää valmiutta pahan päivän varalle ja siten tuottaa turvallisuutta. Pahan päivän tullen sen pitää pystyä toimimaan niin, että kansalaiset eivät joudu turvattomina vihollisen armoille.
Sotilaan on pidettävä asevoimien tehtävä kirkkaana mielessä. Hyvä se olisi siviilinkin, jokaisen suomalaisen tiedostaa. Aivan kuten kiväärin tehtävä on tappaa on sotaväen tehtävä olla siihen valmis ja sen on suoriuduttava tehtävästään hyvin. Kun siihen tehtävään on ollut pakko, ja tehtävän tarkoituksena on suojella oma kansa tapetuksi tulemiselta.
Yhteiskunnassa lähes kaikkialla on totuttu tulosajatteluun, niin työpaikoillakin periaatteella ”tulos tai ulos”. Puolustusvoimiinkin tuotiin aikoinaan tulosjohtamisajattelua kuten myös kouluihin ja sairaaloihin, mutta tulokset sellaisesta eivät ole olleet niissä missään ainakaan yksinomaan hyvät. Puolustusvoimain tehtävä – kansan turvallisuus – on niin tärkeä, että siinä ei ainakaan päätehtävän rinnalle saa nousta pyrkimys säästää rahaa. Silloin tingitään ihmishenkien säästämisestä pahan paikan tullen.
Puolustusvoimissa jo kauan sitten käynnistettiin kumppanuusohjelmia monien siviilialojen kanssa. Sen tuloksena on mm. lakkautettu sotasairaaloita ja siirretty sotilaidenkin hoito yleisille sairaaloille, on ulkoistettu muonitus- ja vaatetushuoltoa, kuljetuspalveluita ym. Tarkoituksena on tietysti ollut puolustusvoimien omien resurssien suuntaaminen päätehtävän kannalta oleellisimpaan ja samalla säästää siihen rahaa. Siinä on joissakin kohdin onnistuttu paremmin, toisissa huonommin, kuten esim. uusimmassa Suomen Sotilas –lehdessä pitkässä kirjoitussarjassa todetaan. Ehkä siitä kirjoittelen joskus enemmän. Mutta sen projektin tarkoitus on ollut kuitenkin hyvä: vapauttaa puolustusvoimain resursseja enemmän itse päätehtävään ja antaa eri elinkeinoille uusia mahdollisuuksia.
- - -
Hyvä kumppanuusprojekti monessa mielessä on ollut myös kumppanuusohjelmamme Naton kanssa. Se on lisännyt paljon valmiuttamme liittyä lopullisesti Natoon ja saada siten paras mahdollinen turva maallemme ja kansallemme.
Mutta valmius sen lopullisen askeleen ottamiseksi pitäisi olla poliittisilla päättäjillämme. Ja se valmius heiltä puuttuu. Heillä on joko silkkaa tietämättömyyttä omasta puolustuskyvystämme, sen riittämättömyydestä toden tullen, tai suomettumisen synkimmältä ajalta asti kumpuavaa asenteellisuutta tahi vain vastuutonta pyrkimystä oman paikkansa säilyttämiseksi mielistellä suurta ja asioita huonoiten ymmärtävää kansanosaa. Sen kun nähdään tuottavan parhaan tuloksen omalle puolueellekin, josta poliitikon oma asema riippuu.
Nyt vaalien ollessa ovella eri puolueiden Nato-kannat ovat tulleet varsin hyvin selville huolimatta siitä, että valtiojohtomme on pyrkinyt kieltämään kaiken keskustelunkin asiasta. Suomen Sotilas –lehti on kysellyt jokaisen puoluejohtajan näkemyksiä maanpuolustuksemme tarpeista. Lehdessä on pitkä kirjoitus otsikolla ”Puoluejohtajat Suomen Sotilaan tentissä. Kokoomus yksin Naton kannalla. Porvareilta rahaa puolustukseen. Asevelvollisuus ja maakuntajoukot saavat tukea”.
Jutusta selviää, että jyrkimmin Natoa vastustavat vasemmistoliiton ja perussuomalaisten puheenjohtajat. He haluaisivat huomattavasti vähentää nykyistäkin sotilaittemme kansainvälistä yhteistoimintaa. Soini sentään antaisi puolustusvoimillemme lisää rahaa, johon Korhonen ei olisi valmis.
Demarien Heinäluomalta tuo yhteistoiminta ja sen kehittäminenkin saa tukea, ja rahaakin hän olisi valmis antamaan hieman lisää, mutta hänen Nato-kantansa on lähes yhtä vastainen kuin noiden kahden muunkin. Venäjän kehityksen myös Heinäluoma mionen muun tavoin näkee huolestuttavana, mutta hän ei osoita millään tavalla reagoivansa siihen. Keskustan Vanhasen kannoista juttu ei suoraan sanoen anna selvää kuvaa, vaan hän pyörittelee asiaa samoin kuin muuallakin julkisuudessa.
Kokoomuksen Katainen todellakin on ainoa, joka paitsi sanoo suoraan näkevänsä Venäjän kehityksen huolestuttavana ja liittäisi Suomen Natoon, koska hänen mielestään meillä itsellämme ei ole mahdollisuutta sellaisiin panostuksiin, joita turvallisuutemme riittävän hyvä varmistaminen vaatisi.
Tuo juttu viimeistään lukitsi minun jo kauan muhineen äänestyspäätökseni tulevissa vaaleissa. Vaikka en olisi evp-sotilaskaan uskon olevani muutoinkin sen verran vastuullinen kunnon suomalainen, että en voi äänestää puoluetta, jolla maamme ja kansamme turvallisuus ei ole ykkösasioiden joukossa.
- - -
En usko näkeväni tarpeelliseksi vastailla tämän mahdollisesti saamiin vastineisiin. En ainakaan sellaisiin, joissa vain toistetaan niitä sadat kerrat täällä esitettyjä ennakkoluuloisia uskon asioita. Vielä vähemmän minulle osoitettuihin henkilökohtaisiin herjoihin.
Tämä on siis puoleltani vain enemmän tiedoksianto puoleltani kuin keskustelun avaus. Muut toki saavat keskustella ja toivottavasti tekevät niin. Itse en juuri ehtisikään siihen osallistua, sillä rupean laittamaan lounasta ja sen jälkeen keskityn katsomaan MM-kisoja ja ohjelman päätyttyä on jo kiire viikkojumppaani.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kokoomus on aivan liian lapsellinen puolue huolehtimaan Suomen turvallisuusasioista.
Turvallisuusteeman nostaminen PÄÄASIAKSI on kokoomuslaista ja lapsellista "PÖÖ!" pelottelupolitiikkaa, joka ei johda arkipäivän asioiden parantamiseen.
Paras sotilas on kuollut sotilas.
(silloin hän on tehnyt ammatillisesti kaikkensa).
Ja sama tietenkin runomitassa, kokoomuslaisesti korskuen laulettuna:
Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä
urhona kaadut, taistellen puolesta maas,
puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
riemuiten lastesi vuoks' uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielistä pois! Pelvosta tunnetta ei!
Joukon maine mustuvi aina,
kun vimmassa taiston nuorien eessä sä vaan
vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat, nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon;
taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.
puolustuspoliittisessa tepatissa vakavaan ristiriitaan Mielipidepankin kanssa.
Toivottavasti pääsette pian käsirysyn asteelle!
Tuosta Ateenalaisten laulun sanoituksesta tuli väistämättä mieleen nuoruusvuodet helsinkiläisen yksityislyseon alaluokilla, kun silloinen suomenkielen opettaja laulatti tuntinsa alkajaisiksi meillä oppilailla tätä laulua. Revanssihenki eli, vaikka toinen maailmansota oli jo päättynyt hyvin tunnettuun katastrofiin. Vielä kummempaa on, että joillain revanssihenki näyttää elävän yhä edelleen, eli; ei muuta kuin tukka putkella Natoon.
Yksi piirre keskustelussa, johon viittaat oli nimenomaan sotilaallisuus.
Pidät itseäsi sotilaana, koska olet sellaisena itkän uran tehnyt. Monilla meistä on kuitenkin sotilaallisuudesta oma, subjektiivinen käsityksemme, jota sinun kirjoittelusi joskus hieman hämmentää.
Viittaan lähinnä tähän vastineeseen, jonka sait mainitsemassasi ketjussa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000023932101
Mahtaisitkohan osoittaa kykyä itseanalyysiin ja -arviointiin, joka luullakseni on sekin hyvän sotilaan ominaisuus?
...haluan vielä sanasen sanoa, kun vasta nyt luin pitkän vastineesi vastineeseeni, johon viittaan avauksessa,
Muu siinä ei anna aihetta kommenteilleni, mutta tuo:
>> Pääni käänsi sitten joskus 70-luvun lopulla, kun satuin erässä tilaisuudessa tapaamaan Gustav Hägglundin ja keskustelemaan hänen kanssaan. Olin ällikällä lyöty, kun havaitsin, että sotilaissa on sittenkin ajatteluun ja kaiken lisäksi normaaliin argumentointiin kykeneviä henkilöitä
En ollut ällistynyt siitä, että kenraalikin osaa käyttää aivojaan. Sitäpaitsi hän ei kyllä ollut silloin vielä mikään kenraali. Olisiko ollut everstiluutnantti? Ällistykseni ei johtunut siitä, että sotilas kykeni käyttämään aivojaan. Toki olin tavannut jo aiemmin sotilaita, jotka olivat jotenkin kiinni normaaliajattelussa. Mutta sotilasyhteisö on ollut ilmeisen sisäänpäin lämpiävä, missä on syntynyt yhteinen ajattelukulttuuri. Hierarkiset valtasuhteet ovat mahdollisesti vielä omiaan ylläpitämään tällaista yhtenäiskulttuuria. Enimmät kokemukseni perustuvat omaan varusmiesaikaani ja ne kertoivat paljon vastenmielisiä asioita sotilasyhteisöstä. Siellä vallitsi jopa puolifasistinen henki simputuksineen ja asioiden opettelemiseen rangaistusten avulla. Jos et tehnyt jotain asiaa esimiehen kannalta oikein, oppimiskykysi muka lisääntyi siitä, että juoksit pari kertaa kasarmin ympäri. Tai sillä, että esimiehesttä oli kivaa komentaa "maahan" käskyllä alaisiaan ilman mitään opetustarkoitusta. Tällaisia ilmiöitä oli paljon ja ne kertoivat sotilaskulttuurista, joka oli siviilimaailman toiminnat ja moraalin sisäistäneelle karmeaa nähtävää. Juuri tällaisen sisäänpäin lämpiävän kulttuurin seurauksena saamme sitten lukea paljastuksia sotavankien epäasiallisesta kohtelusta esim. Irakissa. Se ei ole siis ole vain mikään suomalainen ilmiö ja koskee varmaan joitain muitakin työympäristöjä, joissa syntyy määrätynlainen työkulttuuri.
Olen ollut kyllä havaitsevinani, että 1980-luvulta alkaen ja ehkä jo vähän aiemmin on esiintynyt jonkinlaista tietoista pyrkimystä yhteiskunnan muita arvoja vastaaviin toimintatapoihin ja puolustusvoimista on tullut avoivempi, moniarvoisempi ja siten houkuttelevampi työyhteisö myös itseään arvostaville henkilöille.
Kasarmin ympäri juoksuttamisella nostatettiin samalla peruskuntoa, kun opetettiin alokkaat välttämään virheitä ja hidastelua. Karsittiin sillä tarpeetonta kervistelyäkin, kun nokittelunhalun joutui maksamaan hiki silmissä kirvellen.
Hierarkiset valtasuhteet ovat kriisinhallinnan edellytyksiä. Olisi todella katastrofi alkaa miettiä, kenellä käskyvalta on, silloin, kun on toimittava nopeasti, ettei ihmishenkiö menetetä.
Simputus - itsetarkoituksellinen henkinen alaistaminen ja tarpeeton nöyryyttäminen - on onneksi karsittu, koska se haittaa sitoutumista yhteistoimintaan, mikä on sotilasyksikössä todella välttämätöntä.
"Maahan!" -komennon toistamisen opetustarkoitus on erittäin selkeä: sotilaiden hengen säästäminen. Siksi sitä opetettiin niin tiuhaan toistaen, että maahanmeno tapahtui puhtaana refleksinä niin nopeasti kuin kullekin oli fyysisesti mahdollista.
Tapasi rinnastaa tämä sotilaskulttuuri Irakin sotavankien kohteluun on jo aika paksua, ellei peräti ällöttävää.
Ei sinun julkisesti tarvitse kommentoida kritiikkiä, johon edellä ollut linkki viittasi.
Mutta mieti omin päin sinulle ehdotettua itseanalyysiä ja -arviointia. Jos pääset sen jälkeen suhteellisesti suurempaan asiallisuuteen ja vähennät henkilöihin kohdistuvaa kommentointiasi, niin uskottavuutesi ja varmaan myös arvostus sinua kohtaan kasvaa samassa suhteessa.
Muutamista rakkikoirista et koskaan pääse eroon, mutta ei sinun pidä yrittääkään. Haukkuvat koirat eivät täälläkään pure. Niille pitää kääntää selkä, niin hiljenevät, kun huomaavat, ettei haukkuun reagoida.
..huonoa sotilaskulttuuria voi parantaa sillä että pysytään Naton ulkopuolella.
Kyllä minäkin aikoinani ihmettelin kuinka joku voi oppia kokoamaan kiväärin lukon kietämällä kasarmin, olisihan sitä pitänyt opetella sekin aika varsinaista asiaa.
Hyvä järjästys kyllä armeijassa pitää olla, muuten se on täysi helvetti.
puolueeton sveitsiläinen professori tietänee asiasta enemmän kuin sinä joak täällä olet Natoa mainostanut
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/kirjamyynti.htm
On erittäin mielenkiintoista, että kirjoitat asenteellisuudesta asenteellisena. Kun et asia-argumenteilla pysty asettamaan kirjoituksessa esitettyä asiaa kyseenalaiseksi, alat haukkua sen kirjoittajaa asenteelliseksi.
Mielipidepankin kirjoitus on hyvin perusteltu ja täyttä asiaa. Et ole millään lailla osoittanut yhtäkään kohtaa siitä vääräksi. Pystyit ainoastaan hymyilemään vinosti.
Herää kysymys suhtaudutko Natoon tunteella vai järjellä?
Ainakin 10 kirjoittajaa on tuolla takasivulla osoittanut mpp:n jokaisen väitteen Natosta vääriksi.
Olet itse asenteellinen, jollet sitä tajua.
Näet Nato.vastaiset ja -kriittiset kirjoitukset asenteellisina ja ennakkoluulojen varassa tehtyin. Natomyönteiset kirjoitukset taas ovat lähes poikkeuksetta mielestäsi hyvin perusteltuja ja tietoon perustuvia. Eikö sinua tosiaan yhtään itseäsi huvita tällainen jako? Pelkään jopa, että kirjoitat tuolla tavoin ihan tosissasi.
Kuten olen sanonut aiemmin, sinä näet turvallisuutena sellaisen, minkä minä tai joku muu voi nähdä turvattomuutena. Asiaperusteilla et juuri edes yritä perustella tai kumota näkemyksiäsi. Itse olisin vastaavassa tilanteessa edes hiukan itsekriittinen ja jopa huolestunut tilanteesta, jossa en kykene todelliseen keskusteluun.
Ajattelusi koko kirjo tulee tässä kirjoittamassasi hyvin esiin: "Seppisen Natoon liittymistämme puoltavaa kirjoitusta eilisessä Helsingin sanomissa. Seppisen kirjoitus oli erittäin hyvä ja perusteltu. Mielipidepankin esitys sen sijaan täysin vääriin näkemyksiin perustuvien ennakkoluulojen pönkittämä." Suoritat siis oman arviosi kahden kirjoituksen välillä, toiselle annat tiedon tasolla pisteitä 10 ja toiselle 4. Sitten käytät tämä omaa arviointasi perusteena jatkossa. Se on sama kuin olisit antamassa levyraadissa jollekin kipaleelle 10 pistettä ja se riittäisi perusteeksi, että muidenkin pitää antaa 10.
Sinun kirjoitustesi asenteellisuus ei ole Nato-vastaisuudessa, vaan tavassa jolla tuot Nato-vastaisuutesi esiin asioita vääristellen ja suorastaan valheellisia rinnastuksia käyttäen.
Kirjoitukset eivät koskaan ole asenteellisia ja ennakkoluuloisia, ainoastaan kirjoittajat ovat. Sinä Nato-asiassa valitettavasti kaikkein asenteellisimpana.
Asenteellisia me tietysti olemme kaikki omalla tavallamme. Minulla on ihmisen omaa vastuuta korostava asenne, en halua että yhteiskunta osallistuu kaikkeen ja työntää lonkeronsa joka paikkaan. MPP taas edustaa täysin päinvastaista asennetta, hän haluaa että kaikki taloutta myöten on valtion ohjauksessa tai vähintäänkin sen konrollissa.
Itselleen rehellinen ihminen ymmärtää että yhteisen potin kasaaminen pitää suorittaa aina ennen sen jakamista. Kuitenkin politiikassa juuri jakaminen on se mikä vetää äänestäjiä, kuten MPP:tä joka täällä esittäytyy sosialidemokratian mannekiinina.
Tiedämme että äänestäjistä vain pieni osa on nettoveronmaksajia, hyvinvointivaltion rahoittajia, niitä jotka ovat kiinnostuneita siitä että jakajia olisi enemmän. Kirkas enemmistö äänestäjistä on saamapuolen kulkijoita, jotka ovat kiinnostuneita vain siitä että saavat enemmän kuin ennen. MPP edustaa tätä saamapuolen asennetta.
Sosialidemokraateille, kuten monille kepulaisillekin, asenteellisuus korvaa analyyttisyyden, mielikuvapolitiikka argumentoinnin, ja kaikki on kivaa kun vain saa kannattaa kivoja asioita. Ja vastustaa vaikeita ja jopa välttämättömiä asioita. Kuten Natoa. Näiden periaattena että aina voi olla kaikkien hyvien asioiden puolella ja vastuu on aina jollakulla toisella. Ja se toinen on aina USA silloin kun puhutaan ulkopolitiikasta. Se toinen on uusliberalismi tai kapitalismi kun puhutaan taloudesta tai työmarkkinoista. Ja niin edelleen.
Oiva on tietysti yhden asenteellisuuden edustaja, sokean kepu-uskon, jossa puolue ei koskaan missään oloissa tee vääriä ratkaisuja ja kaikki paha tulee Lipposesta.
Tuo juttu pitäisi jakaa kaikille keskustalaisille osana keskustan vaalikampanjaa.
Miettisivät kannattaako punamultaa jatkaa asenteellisten demareiden kanssa, vai olisiko aika siirtyä kohti valoisampaa, sinivihreää tulevaisuutta vastuullisen markkinatalouden toteuttamisen kautta.
Käytin vähän tekstiäsi ja muokkasin sen yhtä uskottavaan muotoon kuin omasi. Tällä kertaa se kertoo vain yhdestä kylähullusta.
Asenteellisia me tietysti olemme kaikki omalla tavallamme. Minulla on ihmisen tervettä vastuuta ja toisistaan huolenpitoa korostava asenne, en halua että yksilöt voivat darwinistiseen tapaan ajaa omaa etuaan muista välittämättä. Yksi kylähullu taas edustaa täysin päinvastaista asennetta, hän haluaa että kaikki ehkä maan puolustamista lukuunottamatta perustuu yksilön omaan tahtoon.
Itselleen rehellinen ihminen ymmärtää että yhteisen potin kasaaminen pitää suorittaa aina ennen sen jakamista. Kuitenkin jotkut haluavat ottaa aina enimmän osan päältä pois ennen jakamista, kuten Yksi kylähullu, joka täällä esittäytyy Kokoomuksen mannekiinina.
Tiedämme että osa suurituloisimmista äänestäjistä maksaa veroja vähemmän kuin keskituloinen palkansaaja, hyvinvointivaltion siipeilijöitä, niitä jotka ovat kiinnostuneita vain siitä, että kaikki nyt ja heti minulle. Kirkas enemmistö äänestäjistä on on niitä, jotka haluavat, että yhteisin ponnisteluin hankituista varoista riittää myös lapsille, vanhuksille ja sairaille. Yksi kylähullu edustaa tätä asennetta itsekkään edun asennetta.
Kokoomuslaisille, kuten niin monille rahavallan edustajille, itsensä etusijalle asettaminen menee kaiken edelle, talouskontoa korostava politiikka ohittaa yhteistä hyvää tavoittelevan argumentoinnin, ja kaikki on kivaa kun vain saa itse sen kivan ja muut jäävät ilman. Ja vastustaa oikeita ja jopa välttämättömiä asioita. Kuten pysymistä Naton ulkopuolella. Näiden periaattena on, että aina voi olla pitää vain omaa puoltaan ja muut pitäköön itsenstä huolta miten pystyvät. Ja se toinen on aina Venäjä silloin kun puhutaan ulkopolitiikasta. Se toinen on sosialismi kun puhutaan taloudesta tai työmarkkinoista. Ja niin edelleen.
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/einsteinsos.html
tuonkaltaista 'asioihin sekaantumista' me kaipaamme yhteiskunnan taholta
muuten hukka perii
Hah hah. Meni MPP:ltäjauhot suuhun etkä pysty enää ominpäin vastaamaan. Tyydyt Korhosen konsteihin, muiden tekstien muokkaamiseen.
Ta
Onhan tuokin tapa keskustella.
Toivoisin mieluummin aitoa keskustelua, tiedän sinun kykenevän siihen.
Kerropa kuka pystyy "darwinistiseen tapaan ajamaan omaa etuaan muista välittämättä"? Yrittää aina voi, mutta ei meidän lainsäädäntömme puitteissa tuollainen onnstu.
Aika vääristelevää on jättää sanomatta, että se on juuri yhteiskunta, joka yhteisöllisyyden nimissä "haluaa ottaa aina enimmän osan päältä pois ennen jakamista", mistä juuri seuraa, että kakun tukisi olla iso, jotta olisi verottajallakin päältä otettavaa. Mikään yksityisen sektorin taho ei nimittäin kansantalouden kakusta ota mitään, mitä ei verotettaisi yhteiskunnassa demokraattisesti sovitulla tavalla.
Mietipä, jos pystyisit suuntaamaan koko vasemmiston suurituloisten kadehtimiseen käyttämän energian siihen, miten itsestä tehtäisi parempituloinen, kuinka hyvinvoivampia me kaikki olisimme. Tämä on pelkkä asennoitumiskysymys, joka palkitaan rahalla hyvin nopeasti, kun inhimillinen luovuus suuntautuu oman elämisen kohentamiseen toisten elämisen kadehtimisen sijaan.
Tapasi asettaa talous ja yhteinen hyvä yhden akselin ääripäiksi on todella yksinkertainen ja helposti korjattava väärinymmärrys. tee vaikka seutraava ajatusleikki:
Yhdellä akselilla on talous, toisella yhteinen hyvä ja kummankin akselin ääripäät vat hyvin hoidettu ja huonosti hoidettu.
Pääset varmaan helposti siihen johtopäätökseen, ettei huonosti hoidetulla taloudella saada aikaan hyvin hoidettua yhteistä hyvää.
Yhtä helposti varmaan tajuat senkin, että talous on yhteisen hyvän perusta: mitäparempi talous, sen enemmän saamme yhteistä hyvää poliittisen kiistelyn kohteeksi.
Eikö olisi mukavampaa kiistellä kokoomuslaisittain enemmän jakamisesta kuin vasemmistolaisittain karvarta vastaan siinä, ettei lisää jaettavaa edes pyritä hankkimaan, koska se on "taloususkontoa".
Miten alennuit tuohon
Hyvä, että huomasit. Kun sinä aloit laittaa sanoja minun suuhuni, niin vastasin samalla tavalla. Ei keskustelu siitä tosiaan etene.
En kokenut, että suuhusi olisi laitettu sanoja.
Minusta kylähullu kuvaili aika havainnollisesti maltillisen oikeiston ja aatteellisen vasemmiston keskeisiä eroja ja sijoitti sinut aattellisen vasemmiston edustajaksi, melko kiltillä tavalla vielä.
Minäkin hämmästyin, kun vedit pavut sieraimiisi.
Mutta minulla ei sitten ole oikeutta vastaavantyyppiseen kuvailuun, missä käytän yhtä kylähullua vastavuoroisesti esimerkkinä. Minusta näyttää nyt siltä, että jos kuvauksen tekee sinun mielestäsi oikealla tavalla, se on ok., mutta jos ei niin se onkin jotain herneen nenään vetämistä.
Sinulla on kaikki oikeudet kuvailla ketä tahansa aivan haluamallasi tavalla, ja minulla vastaavasti on oikeus olla kuvailustasi ihan mitä mieltä itse haluan.
Näin se menee, mutta tavoitellaan aina toisinaan myös asiallisuutta, niin tarve vääriin johtopäätöksiin toisista kirjoittajista vähenee. ;-)
"MPP taas edustaa täysin päinvastaista asennetta, hän haluaa että kaikki taloutta myöten on valtion ohjauksessa tai vähintäänkin sen konrollissa."
"Kuitenkin politiikassa juuri jakaminen on se mikä vetää äänestäjiä, kuten MPP:tä joka täällä esittäytyy sosialidemokratian mannekiinina."
"MPP edustaa tätä saamapuolen asennetta."
Tuossa vähän siteerattuna sitä, mitä sinä kutsut asialliseksi. Minusta se oli täyttä paskaa enkä viitsinyt sen vuoksi lähteä tarkemmin ruotimaan väitteitä. Kylähullun koko stoori oli minusta jokseenkin valheellinen ja vastakkainasettelua luova, josta te kokoomuslaiset olette itsepintaisesti väittäneet, ettei sellaista enää esiinny.
Viestini oli vastine avaajalle, J.Korhoselle, joka käsitteli isolta osin sinun asenteellisuuttasi. Vei asian yleisemmälle tasolle sinua edelleen esimerkkinä käyttäen. Mielestäni edustat aatteellista (ja siis myös asenteellista) sosialidemokraattia. Kerroin myös oman asenteeni perustelut.
Mieluummin keskustelisin niin että kirjoitat oman vastineesi kuin se että muokkaat tekstini nimiä vaihtamalla.
Siihenkin pystyt jos tahdot. olettaisin.
En ole laittamassa sanoja suuhusi, mutta kirjoituksistasi olen aistinut sellaista vesemmistoliturgiaa jossa realiteetit mielestäni ovat välillä hukkuneet, pyrin kirjoituksillani avaamaan silmiäsi noille realiteeteille. Kuten sille perusasialle että hyvinvointivaltion tarjoamat etuudet on ensin tienattava ja sitten vasta jaettava.
Satatuhatta työpaikkaa ensi vaalikaudella ei synny ilman että joku työllistää nuo ihmiset. Jos työllistäjä on julkinen sektori, avoimen sektorin, "rahavallan" edustajien, täytyy tienata työllistämiseen vaaditut rahat. Siksi toivoisin että niin vasemmiston kuin keskustankin kannattajat ymmärtäisivät että yhteiskuntaamme tulee kehittää niin, että syntyy uusia yrityksiä ja sitä kautta uutta työtä ja työpaikkoja ja lopettaa vanhanaikainen vastakkainasettelun lietsominen.
Työnantajat ja yrittäjät edustaa sinulle rahavaltaa ja kapitalisteja, tämän päivän yhteiskunnassa kuitenkin työnantajan ja työntekijän edut yhtenevät ja tuollaiset puheet tulisi lopettaa ja keskittyä miettimään millä lapsemme ja lapsenlapsemme itsensä elättävät.
Asiallisuus on niin kuin kauneuskin, katsojan silmässä.
Riittää, että pyrimme siihen.
minä en kutsunut sitä, että kylähullu sijoitti sinut vasemmistoon asialliseksi, vaan sijoittamiseksi.
Stoori oli lähinnä vastakohtaisuuksia erittelevä ja anaysoiva, minkä se teki havainnollisella tavalla. - Luepa se niin, että jätät itseäsi koskevat lauseet kokonaan pois.
Hyvä sotilas on kuin kyrpä, menee mihin työnnetään, eikä kysele!
Muista kuitenkin vaaleissa tämä:
http://img145.imageshack.us/my.php?image=pakkoruotsiisopm0.jpg
Leppäkerttu hyökkää, mutta eduskuntavaaleissa sen torjuminen onnistuu parhaiten!
Olkaa valppaana ja kysykää rohkeasti ehdokkaaltanne hänen kantaansa pakkoruotsiin!
Monelta jää varmaan huomaamatta sanomastasi tärkein:
___________________________________
Puolustusvoimain tehtävänä on ylläpitää valmiutta pahan päivän varalle ja siten tuottaa turvallisuutta. Pahan päivän tullen sen pitää pystyä toimimaan niin, että kansalaiset eivät joudu turvattomina vihollisen armoille.
Sotilaan on pidettävä asevoimien tehtävä kirkkaana mielessä. Hyvä se olisi siviilinkin, jokaisen suomalaisen tiedostaa. Aivan kuten kiväärin tehtävä on tappaa on sotaväen tehtävä olla siihen valmis ja sen on suoriuduttava tehtävästään hyvin. Kun siihen tehtävään on ollut pakko, ja tehtävän tarkoituksena on suojella oma kansa tapetuksi tulemiselta.
___________________________
Noin se on. Juuri noin. Ja siihen tehtäväänsä puolustusvoimamme ei yksin pysty. Tarvitsemme vahvan liittolaisen. Siksi ja vain siksi meidän on liityttävä Natoon.
Päätelmäsi siitä, että tarvitsemme vahvan liittolaisen turvaksemme on minulle outo sen takia, että turvattomuutemme voi lisääntyä juuri sen takia, että meillä on tämä vahva liittolainen. Muuten emme ehkä tarvitsisikaan mitään vahvaa liittolaista.
Johdonmukaista liittolaishakuisuudessa on kai sitten myös se, että hyväksytään NL liittolaisenamme YYA-sopimuksen kautta. Minun mielestäni sekään vahva liitto ei lisännyt turvallisuutta, mutta pyrinkin olemaan johdonmukainen mielipiteissäni.
Looginen siinä, että USA on paha ja Nato on paha siksi, että siinä USA on suurin sotilasvoima, vaikka sillä on vain yksi ääni kuten esim. Virolla tai Latvialla. Yhtä looginen olet, että Venäjä on hyvä.
Looginen myös siinä, että vasurit ovat hyviä ja oikeassa ja heidän politiikallaan päästään onneen, ja että kokoomuslaiset ja oikeistodemaritkin ovat pahoja ja väärässä ja heidän politiikkansa veisi meidät turmioon.
Looginen olet noissa molemmissa. Lienee jokin loogisuus myös noiden kahden loogisuuden kesken, mutta minulle se ei aukea.
>>...turvattomuutemme voi lisääntyä juuri sen takia, että meillä on tämä vahva liittolainen. Muuten emme ehkä tarvitsisikaan mitään vahvaa liittolaista.>Johdonmukaista liittolaishakuisuudessa on kai sitten myös se, että hyväksytään NL liittolaisenamme YYA-sopimuksen kautta.>Minun mielestäni sekään vahva liitto ei lisännyt turvallisuutta, mutta pyrinkin olemaan johdonmukainen mielipiteissäni.
Meillä oli itänaapurin kanssa YYA-sopimus, jossa kummallakin osapuolella oli yksi ääni. Toisella se ääni oli vain isompi. Nato ei ole tehnyt eikä tule tekemään yhtään sellaista päätöstä, jota USA ei hyväksy. USA taas voi tehdä natosta riippumatta millaisia päätöksiä tahansa. Muiden natomaiden päätökset eivät siis sido USA:ta. Ääniä on siis erilaisia!
NL:on ja Suomen välinen sopimus sitoi ja velvoitti molempia sopijapuolia tasan samalla tavalla. Ei NL:olla ollut mitään isomman oikeutta toimia eri tavalla, mitä yya-sopimuksen sisältö sanoi.
USA:lla on Natossa vain yksi ääni sillon, kun äänestetään. USA ei voi tehdä Natossa ainuttakaan päätöstä vastoin muiden jäsenten mielipidettä.
Yksinään USA voi mellastaa sotajoukkoineen, miten huvittaa, mutta sehän ei taas liity millään tavalla Natoon.
Nato ei ole myöskään sellainen järjestö, jossa mitkään maat enemmistöpäätöksillä olisivat sitomassa toinen toistensa kansallista puolustus- tai turvallisuuspolitiikkaa. Natossa ei ketään - ei edes USAa - pakoteta muiden painostuksella tekemään mitään, mitä tämä itse ei halua tehdä.
Mainio kommentti sinulta tämä: "NL:on ja Suomen välinen sopimus sitoi ja velvoitti molempia sopijapuolia tasan samalla tavalla. Ei NL:olla ollut mitään isomman oikeutta toimia eri tavalla, mitä yya-sopimuksen sisältö sanoi."
Olisi hienoa, jos vaikka JKK Korhonen äityisi kommentoimaan asiaa. Vinkiksi vaan, että oikeus ja todellisuus voivat olla näissä kohdin hiukan niin kuin katsojan silmässä.
USA ei voi tietenkään tehdä Natossa yhtään muita velvoittavaa päätöstä. Kokouspöytien ulkopuolella USA voikin tehdä sitten sitäkin enemmän.
Se että USAn mellastus sotajoukkoineen ei mitenkään liity Natoon, on tässä se problemaattinen asia. Ymmärrän Natointoasi nyt paremmin, jos kerran olet vilpittömästi tässä uskossa. Sitä en taas ymmärrä, että olet tässä kohdin kovin ymmärtämätön, vaikka minkälaisesta rautalangasta on yritetty vääntää, että konfliktit ja sodat voivat syttyä prosessinomaisesti. Ensin yksi huseeraan omin päin, sitten toinen vastaa taas omalla tavallaan ja kohta ollaan tilanteessa, missä huseeraus kohdistuu liittolaismaahan ja niin soppa on valmis. Tällä kaavalla syttyi ensimmäinen maailmasota sen jälkeen, kun serbilainen Musta käsi -terroristijärjestö onnistui toheloimisiensa jälkeen lopulta surmaamaan Itävalta-Unkarin kruununprinssin. Sinänsä mitätön alku, mutta sitäkin kurjempi loppu tälle tapahtumasarjalle.
Mistä sinä muuten tiedät, ettei Natossa pakoteta ketään? Vähän siinä on ristiriitaa sen kanssa, kun Bush sanoo, että joko olet meidän puolella tai sitten meitä vastaan. Ei siinä oikein eriäviä kantoja uskalla esittää. Ranska uskalsi ja melkoinen soppa siitä sitten syntyi.
Minulle on syntynyt käsitys, että YYA-sopimus oli sanamuodoltaan sillä tavalla tarkka, ettei se antanut NL:olle kovinkaan paljoa mahsollisuuksia soveltaa sitä omin päin ja mielivaltaisesti omaksi edukseen Suomea vastaan, jos Suomi piti kiinni sopimuksen kirjaimesta.
Painostusmahdollisuudet ovat tässäkin erikseen, ja esiintyihän niitäkin, muttei kovin vahvasti sopimukseen vedoten, koska se voitiin vastaavasti sopimukseen vedoten kiistää.
Naton ja USA:n kohdalla pidän kiinni siitä, että Nato on yli 20 itsenäisen valtion vapaaehtoinen puolustusliitto, jonka yksi (vahva) jäsen USA on.
USA puolestaan on sitten, mitä milloinkin, mitä on siedettävä ja usein kritisoitavakin, mutta Natoa minä en USA:n kanssa sotke tunne- ja mielikuvatasoilla niin kuin sinä, vaan pidän ne erossa toisistaan.
Pakottamisesta olen sitä meltä, että sellaista esiintyy aina vähintään yrittämisen tasolla. toinen juttu on, että pakotukseen taipiuminen on jo eri asia. Ranska ja Saksa ovat panneet näyttävästi USA:lle hanttiin, mikä vetää mattoa sen myytin alta, että Nato olisi Bushin työkalu maailmanvalloituksessa.
Hyvä mielikuvitus sinulla on noissa sodan syttymiskuvitelmissasi. Minä nimittäin olen oman ielikuvitukseni avulla tullut siihen tulokseen, ettei europpan mantereella tulla enää koskaan käymään sellaista sotaa, jossa sotajoukot taistelisivat toisiaan vastaan.
Terrorismin uhkaan on syytä varautua, ja niiden uhkien ennaltaehkäisy on ehdoton avainkysymys tulevaisuudessa.
YYA-sopimuksen jätän tältä osin Korhosen kommentoivaksi. Toivotaan, ettei tukehdu pullaansa, kun näkee juttusi. :)
Minä en sotke USAta ja Natoa millään tunne- ja mielukuvatasolla. Esimerkkinä ovat yleensä elävästä todellisuudesta.
Mielikuvitusta on sitten todella paljon tällä Naton suurimmalla jäsenmaalla, joka sijoittaa Puolaan ohjustorjuntajärjestelmän Iranin uhan vuoksi. Paljonpa pannaan ruutia ja rahaa hukkaan vain pelkän ylivilkkaan mielikuvituksen vuoksi.
Itse asiassa kokonaiskuvaaan sisältyvät nimenomaan molemmat komponentit, se jonka Jaba mainitsee ja se jonka sinä sanot.
Ranskan ja Saksan tietynlaatuinen Nato-irtiotto on tapahtumassa oleva tosiasia. Että tällaista voisi USA:n sotilaallisen aktiviteetin lisääntyessä tapahtua, sitä ennakoi Bushin lähipiiri jo v. 2000 laatimassaan PNAC-suunnitelmassa. Siinä Naton sisäistä hajoamiskehitystä pidettiin ongelmana nimenomaan sotilasliiton käyttökelpoisuuden kannalta. Natohan on USA:lle vain välikappale maailmanherruutta tavoiteltaessa. Ja tässä mielessä Itä-Euroopan uudet natomaat ovat kuin vastaus Bushin neokonservatiiviklikin rukouksiin. Uusien natomaiden valjastaminen USA:n pyrkimysten välikappaleeksi tapahtuu ihan ongelmitta ja on samalla kuin näpäytys eurooppalaista rauhaa ja tasapainoa hakeville Ranskalle ja Saksalle.
USA on todellakin pahin maailmanrauhan uhka. Se tarvitsee älyttömyytensä kompensaatioksi militanttia maailmanvalloitusta ja uhon mentaliteettia. Jokaisen kunniallisen maan ja ihmisen tulee pitää USA:an ja sen manipuloimaan Natoon erinomaisen kriittistä välimatkaa.
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_2004/tekstit/rauhaa.htm
ei tule mennä mukaan
--------
“Imperiumin voimille (Bush) maailma on ikuisesti vihamielinen, täynnä vihollisia, jotka on tuhottava. Ainoa tapa elää on olla voittaja tai hävitä, hallita tai tulla hallituksi. Luottamus, myötätunto ja yhteistyö ovat vain pelkureita varten. Vain vahvat säilyvät ja hallitsevat, luovat omat sääntönsä – ja siksi on oikein, että heidät palkitaan rikkauksilla ja etuoikeuksilla. Imperiumin arvot ja maailmankuva näkyvät talouden globalisatiopyrkimyksissä ja Amerikan hallinnon sotilaallisen doktriinin opeissa, jotka traagisesti ovat suurempi uhka vapaudelle ja demokratialle kuin mikään terroristijärjestö.” (David Korten).
Siksi Bushin ulkopolitiikan mysteeriä tulee etsiä heikkoudesta: epävakaata ja aggressiivista, ”yksinäisen supervallan” humalaista horjahtelua, ei voi selittää kuin paljastamalla sen taustalla olevat riittämättömyyden ja pelon tunteet., sanoo Emmanuel Todd (Imperiumin jälkeen). Yksilö- ja valtiotasolla toimii sama psykologia: mahtailun ja ylpeyden takana on henkinen pienuus, avuttomuus. Tyhjät tynnyrit kolisevat...
Ilkeätkin rienata:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000023883161
Korhonen kertoo jotain kerrankin toisenlaista tarinaa itsestään, tunnustaisi olevansa hyvin asenteellinen ihminen, pyytäisi ehkä anteeksi toisilta keskustelijoilta törkeää kielenkäyttöään. Mutta väärässä olin. Samaa vanhaa jaskaa se taas oli.
Itselläni ei ole juuri aihetta puuttua siihen. Olen asiasta sanottavani sanonut niin moneen kertaan, että kyllä te tiedätte näkemykseni maanpuolustuksen tarpeellisuudesta, oman puolustuskykymme riittämättömyydestä ja Natostakin.
Tiedämme kaikki myös Mpp:n näkemykset, ja tiedätte ne jokseenkin vastakkaisiksi omilleni. Ja hän on uskossaan yhtä vahva kuin minä omassani, joten niin kyvykkäänä en itseäni pidä, että pystyisin hänen uskoaan horjuttamaan. En pysty, vaikka hänen uskonsa lepääkin väärien tietojen, väärinymmärrysten ja ennen kaikkea vahvojen ennakkoluulojen varassa.
Niitä hän on tuonut tässäkin ketjussa vaikka kuinka paljon esille. Minua sitkeämmät ja ilmeisesti itseensä enemmän uskovat Jaba ja eräät muut ovat koettaneet häntä valistaa, mutta valistus ei näy menneen perille, kun aina hän sieltä ennakkoluulojensa ehtymättömästä varastosta jonkin vasta-argumentin löytää.
Mpp on saanut monelta myös tukea, mutta en pidä juuri huomionarvoisena tuollaista tukea, joka esitetään vielä paljon heppoisemmilla perusteella kuin mitä Mpp:n näkemykset ovat, useimmiten nytkin pääasiallisena tarkoituksena vain päästä törkyilemään minulle. Joku on näkemystensä tueksi linkittänyt netistä jonkin jutun, jollaisia sieltä löytää joka lähtöön, vaikkapa todistamaan, että maa on litteä pannukakku.
Että tällaisia huomioita minulta.
Olkoot muut mitä mieltä tahansa, itse koen omat näkemykseni maatani ja kansaani kohtaan parhaimmasta tahdostani kasvaneiksi ja melkoisen kokemuksen, lukemisen ja ajattelunkin kautta syntyneiksi ja vilpittömästi ja hyvässä tarkoituksessa olen ne esittänyt. Kokisin itseni maanpetturiksi, jos puhuisin niitä vastoin. Ja jos luopuisin niistä täällä sympatioita tai arvostusta saadakseni, kokisin olevani huora.
Taidat tarvita "maatasi ja kansaasi" enemmän kuin maa ja kansa sinua?
Älä välitä. Armeijassa on paljon "isänmaallisia" ramboja, jotka tarvitsevat armeijaa enemmän kuin armeija tarvitsee heitä.
Korhonen selvästikin on asemoitunut sissiksi jonka tehtävänä on alentaa suomalaisten maanpuolustustahtoa tekemällä ammattisotilaista ja evp-sotilaista paskapäitä.
oliko siinä kepun politiikkaa. vittuun tuommoiset sepustukset.
"Minullakin on asenteellisuutta, ja siitä ihan oikein syytät sotilastaustaani. Minulle Suomi ja suomalaiset ovat yli kaiken, ennen mitään muuta. Vaikka lähtökohtani olivat vaatimattomat, lapsuuteni, ja nuoruuteni köyhääkin köyhemmät, eikä parhain miehuutenikaan pienellä palkalla perheen isänä ollut leveää, silti sisäistin vakaumuksen, että Suomi on hyvä maa, jota kannattaa puolustaa. Se vakaumus määrää asenteellisuuteni.”
Vastauksissanne on useita peiteltyjä implikaatioita. Esim. sinä Jorma korostamalla isänmaallisuuttasi samalla implisiittisesti väität MPP:n toimivan sitä vastoin. Se on luettavissa tekstistäsi.
Ketään on turha syyttää epäisanmaallisuudesta tässä asiassa.
Meillä jokaisella on erilainen näkemys maamme turvaamisesta.
Itse asiassa olen lähempänä sinun kantaasi Jorma, mutta en tuo sitä esille, väittämällä toista osapuolta peitellysti epäisänmaallisuudesta.
En tiedä oliko tapasi toimia tietoinen, vai ainoastaan harkitsematon reaktiivinen tapa vastata eriävään mielipiteeseen.
Onko olemassakaan niin naiivia isänmaallisuutta että sitä sopisi pitää ihan pelkkänä typeryytenä?
...vielä "palasin jäljilleni", ja lueskelin noita vastineita, josita ainoaksi huomioni arvoiseksi havaitsin Sinulta tulleen.
Ja minuun "kolahti" varsinkin tuo:
>> Ketään on turha syyttää epäisanmaallisuudesta tässä asiassa.
Meillä jokaisella on erilainen näkemys maamme turvaamisesta.
Itse asiassa olen lähempänä sinun kantaasi Jorma, mutta en tuo sitä esille, väittämällä toista osapuolta peitellysti epäisänmaallisuudesta.
En tiedä oliko tapasi toimia tietoinen, vai ainoastaan harkitsematon reaktiivinen tapa vastata eriävään mielipiteeseen.
Neutraalitarkkailija toi minusta hyvin esille sen, että isänmaallisuus voidaan nähdä eri tavalla. Itse ole yrittänyt monta kertaa tuoda esille oikeastaan tämän saman asian. Olen sanonut, että toinen näkee Naton turvana, toinen taas enemmän turvattomuutta lisäävänä. Kumpikin näkökulma pitää arvossa kansalaisten turvallisuutta. Tavoite on siis sama, mutta keinot ovat erilaisia.
Sinulla on minun mielestäni aika omituinen näkemys siitä, että nimenomaan sinun tarkoituksesi ja vilpittömyytesi olisi tässä jotenkin merkityksellistä. Minä taas pyrin mieluummin välttelemään oman näkemyksesni kiinnittymistä henkilööni. Muiden kannalta on ihan sama mitä mieltä minä olen asioista. Pääroolissa on itse asia ja siihen liittyvät argumentit. Tällä tavoin uskon psytyttävän avoimemmin lähestymään totuutta (totuuksia), mikä se sitten onkin.
Kanssani eri mieltä usein oleva Jaba sinusta poiketen pyrkii puhumaan asiasta eikä kiinnittämään niitä henkilöönsä ja sen vuoksi hänen kanssaan voi keskustella rakentavasti, vaikka olisi täysin eri mieltä. Minusta sinun kannattaisi miettiä tätä asennoitumistapaa. Tässä ketjussa kirjoittanut yksi kylähullu alkoi ärsyttämään minua juuri sen vuoksi, että hän alkoi henkilöidä joitain stereotypiootaan minuun. Se ärsytti ensinnäkin sen vuoksi, että streotypiat olivat kohdaltani täysin valheellisia ja toiseksi siksi asioiden henkilöiminen tuppaa peittämään itse asian.
Itse pidän kohdaltani suurena voimavarana sitä, että olen aina valmis tarkistamaan näkemyksiäni, jos joku kykynee esittämään vakuuttavia perusteita tai löydän itse kirjallisuuden ja ajattelun kautta uusia oivalluksia. Minulle nämä totuudet eivät ole kiveen hakattuja. Jotkut arvot sitä kylläkin ovat, mutta ne ovat juuri niitä tavoitteita, mihin pyritään kuten ihmisten turvallisuus ja suojeleminen toisten väkivallalta.
Olen vastaavasti huomannut myös sinun pyrkivän aina puhumaan asiasta, et juuri koskaan henkilöistä. Arvostan tuota piirrettä sinussa niin paljon, etten penää sinua jatkamaan keskusteluja, jotka jätät kesken.
Kysymys ei minusta nimittäin ole koskaan siitä kuka on oikeassa, vaan siitä mikä on oikein, ja jos siitä, mikä on oikein on kaksi mielipidettä, niin antaa olla sitten.
Arvostan sinua myös siinä, että pyrit aina perustelemaan mielipiteesi tuomalla esiin, miksi olet sitä mieltä kuin kulloinkin olet. Perustelut antavat toiselle keskustelijalle kahvat mihin tarttua, jos haluaa perustella sinut kumoon. Ilman perusteluja keskusteleminen on pelkkää inttämistä, mikä ei johda mihinkään eikä ole edes ajankuluna kivaa.
Parhaimmillaan nämä nettikeskustelut ovat minusta siinä, että saa pohtia omia näkemyksiään toisten näkemyksiä vastaan, voi opetella ilmaisemaan itseään niin, että saa toiset ymmärtämään, mitä tarkoittaa, ja aika usein toisten kirjoituksista, ajattelutavasta ja perusteluista myös oppii selkiyttämään omia näkemyksiään ja jopa muuttamaan omia luutuneita asenteitaan.
Sinulta olen oppinut arvostamaan yhteisöllisyyteen nojaavaa vasemmistolaisuutta, vaikken ollenkaan sulata sitä, ettet sinä ymmärrä yhteisöllisyyden ja heikommista huolehtimisen aina kuuluneen oikeistolaiseen, sivistyneeseen ja kaikkien ihmisarvoa kunnioittavaan perinteeseen ja olevan yhden kokoomuksen tärkeimmistä perusarvoista.
Jos haluat ajatella kliseisesti, niin OK. kyllä sinäkin aikaa myöden käsityksesi reivaat maltillisempaan ja vähemmän vastakohtaisuuksia dramatisoivaan suuntaa.
Nato-keskusteluissa minua aika ajoin on huvittanut se, että olemme olleet Bushista ja USA:sta hyvin samaa mieltä, mutta minä en niputa Natoa USAaan niin kuin sinä sinnikkäästi teet.
Miten tahansa eri mieltä olemme monista asioista olleetkin, niin sillä ei todellakaan ole merkitystä, koska keskustelu aina avartaa myös omaa näkemystä ja antaa lisää aineksia tulkita, arvioida ja eritellä maailman menoa. Maailmassahan ei ole olemassa mitään yksinkertaisia stereotypioita, mutta herra paratkoon, miten sitkeään muutamat myytit ovat ihmisiin juurtuneet.
Niin kuin se, että Jääteenmäki paljasti Lipposen juonen liittää Suomi salaa Irakin sotaan, mistä syystä saamme olla Jäätteenmäelle kiitollisia, ettei poikiamme palauteta sinkkiarkuissa Bagdadista. Tai se, että työnantaja riistää työntekijää, haluaa alentaa palkkoja, helpottaa irtisanomisia ja ajaa ay-liikkeen alas, että työmarkkinoilla voisi vallita viidakon lait. ;-)
ketjua lukea, tulin juuri töistä.
Sen kuitenkin haluan ilmaista että onhan outoja taas nuo hommelit, rypälepommeja?
KÄÄK!