Keskusta haluaa auttaa köyhiä alentamalla elintarvikkeiden 17% alvin 12%:iin. Paljon parempi keino olisi tehdä jotain sellaisille toimialoille, joissa lopputuotteen hinnassa on paljon ihmistyötä, eli palkkakustannuksia. Palkkojen alv nimittäin ei ole 17% vaan 22%.
Palvelualojen 22% alv on nimittäin suurin syy siihen, ettei ns. matalapalkka-aloilla voi maksaa parempia palkkoja. Hintahan määräytyy markkinoilla sen mukaan, mitä asiakkaat ovat valmiit maksamaan. Ja kun kilpailu toimii suht. vapaasti, niin palkkoja ei voida maksaa enempää, mihin asiakkailta saadaan hinnoissa rahaa.
Tästä tullaan palkkojen ja verojen yhteiseen hintavaikutukseen, kaikki verothan ovat aina mukana kuluttajahinnassa, koska kuluttajilta saaduilla myyntituloilla yritys maksaa kaikki verot, myös oman yhteisöveronsa ja osingoista menevät pääomaverotkin.
Ajatellaanpa nyt matalapalkka-aloja, vaikkapa siivoojia, bussi- ja taksikuskeja, kaupan kassoja, kioskimyyjiä, ravintola-alaa... mitä tahansa alaa, jossa kuluttajahinnassa on sisällä paljon ihmisen tekemää työtä, eli paljon palkkojen ja muiden työvoimakustannusten osuutta.
22% al-vero kaikkien palkkakustannusten ja palkoista johtuvien työvoimakustannusten päälle on melkoinen haittavero siitä, että ihmisiä työllistetään palvelualoille.
Siinä peritään veroa verosta, kun bruttopalkkoihin sisältyvään tuloveroonkin on hinnoiteltaessa lisättävä 22% alv, joka työnantajan on tilitettävä verottajalle kerran kuussa niin kuin palkkojen ennakonpidätyksetkin.
Joku on laskenut, että jos syöt ravintolassa, niin laskusi loppusumma sisältää enemmän veroa kuin ateriasi raaka-ainekustannuksia. On siellä tietysti palkkaakin, mutta aika vähän kokkien ja terjoilijoiden käteen jäävää palkkaa, koska kuluttajahinta ei kestä tuloveron ja alvin päällekkäisyyttä, koska hintajousto romahduttaa myynnin, jos hinta nousee liikaa.
Tästä päästään matalapalkka-aloihin.
Yrityksen olisi saatava myyntituloja asiakkailtaan. Asiakkaat ostavat, jos hinnan ja laadun koetaan olevan kohdallaan. Tämä asettaa hinnoittelulle katon, jonka ylittäminen alkaa alentaa myyntituloja, kun asiakkaat eivät enää osta kalliin hinnan vuoksi.
Kun loppuhinnassa on paljon palkkoja, siinä on myös paljon veroja ja työnantajamaksuja ja kaiken päällä 22% alv.
Jos palkkoja nostetaan, niin 1 euron nettopalkan lisäys aiheuttaa tuloveron progression, sotu- ja työnantajamaksujen, muiden palkkasummaan sidottujen maksujen (mm. henkilöstön pakolliset vakuutukset) ja 22% alvin ansiosta 2,5-2,7 euron hinnankorotuspaineen, jotta pelkästään 1 euron nettopalkan lisäyksen aiheuttama työvoimakustannusten nousu saataisi asiakkaalta hinnoissa perityksi.
Kuluttajan siis pitää maksaa 2,5-2,7 euroa, jotta matalapalkkainen työntekijä saisi omaan käteensä 1 euron palkankorotuksen nettona.
Kun siis puhutaan siitä, että matalapalkkaisten pitäisi tulla palkallaan toimeen, elättää itsensä ja perheensä, niin eikö keskustan kannattaisi tehdä jotain sen eteen, että niillä toimialoilla, joilla on paljon matalapalkkaisia, helpotettaisi tilannetta jollain sellaisella tavalla, että kuluttajan maksamasta hinnasta voisi isompi osa siirtyä pienipalkkaisen työntekijän nettopalkkaan ilman, että verottajan karvainen käsi ryöstää välistä puolitoistakertaisesti sen, mitä palkankorotus palkansaajalle antaa.
Jos pienipalkkaisten etuja halutaan ajaa, niin tässä on isompi ongelma kuin ruoan alvin tasossa.
Palvelujen hintojen mahdollinen alentuminen johtaisi varsin helposti myös palvelujen lisääntyvään kysyntään, millä olisi erittäin vahva työttömyyttä vähentävä ja työllisyyttä parantava vaikutus.
Mahdollisuus matalapalkkaisten ihmisten nettoansioiden korottamiseen verokiilaa alentamalla siirtäisi myös lisää ostovoimaa kulutukseen ja loisi dynaamisuudellaan uutta työtä ja sitä kautta mahdollisuuksia päästä siihen työllisyystilanteeseen, jossa elintarvikkeiden alvin alentaminen eurooppalaiselle tasolle olisi kokonaisuuden kannalta hyödyllisempää kuin nyt.
Yllä oleva pohjaksi keskustelulle siitä, millä vero- ja talouspolitiikan keinoilla keskustan kannattaisi vaikuttaa työvoimavaltaisten palvelualojen palkanmaksukykyä parantavasti ja työllisyyttä lisäävästi.
Palvelualojen 22% alv on nimittäin suurin syy siihen, ettei ns. matalapalkka-aloilla voi maksaa parempia palkkoja. Hintahan määräytyy markkinoilla sen mukaan, mitä asiakkaat ovat valmiit maksamaan. Ja kun kilpailu toimii suht. vapaasti, niin palkkoja ei voida maksaa enempää, mihin asiakkailta saadaan hinnoissa rahaa.
Tästä tullaan palkkojen ja verojen yhteiseen hintavaikutukseen, kaikki verothan ovat aina mukana kuluttajahinnassa, koska kuluttajilta saaduilla myyntituloilla yritys maksaa kaikki verot, myös oman yhteisöveronsa ja osingoista menevät pääomaverotkin.
Ajatellaanpa nyt matalapalkka-aloja, vaikkapa siivoojia, bussi- ja taksikuskeja, kaupan kassoja, kioskimyyjiä, ravintola-alaa... mitä tahansa alaa, jossa kuluttajahinnassa on sisällä paljon ihmisen tekemää työtä, eli paljon palkkojen ja muiden työvoimakustannusten osuutta.
22% al-vero kaikkien palkkakustannusten ja palkoista johtuvien työvoimakustannusten päälle on melkoinen haittavero siitä, että ihmisiä työllistetään palvelualoille.
Siinä peritään veroa verosta, kun bruttopalkkoihin sisältyvään tuloveroonkin on hinnoiteltaessa lisättävä 22% alv, joka työnantajan on tilitettävä verottajalle kerran kuussa niin kuin palkkojen ennakonpidätyksetkin.
Joku on laskenut, että jos syöt ravintolassa, niin laskusi loppusumma sisältää enemmän veroa kuin ateriasi raaka-ainekustannuksia. On siellä tietysti palkkaakin, mutta aika vähän kokkien ja terjoilijoiden käteen jäävää palkkaa, koska kuluttajahinta ei kestä tuloveron ja alvin päällekkäisyyttä, koska hintajousto romahduttaa myynnin, jos hinta nousee liikaa.
Tästä päästään matalapalkka-aloihin.
Yrityksen olisi saatava myyntituloja asiakkailtaan. Asiakkaat ostavat, jos hinnan ja laadun koetaan olevan kohdallaan. Tämä asettaa hinnoittelulle katon, jonka ylittäminen alkaa alentaa myyntituloja, kun asiakkaat eivät enää osta kalliin hinnan vuoksi.
Kun loppuhinnassa on paljon palkkoja, siinä on myös paljon veroja ja työnantajamaksuja ja kaiken päällä 22% alv.
Jos palkkoja nostetaan, niin 1 euron nettopalkan lisäys aiheuttaa tuloveron progression, sotu- ja työnantajamaksujen, muiden palkkasummaan sidottujen maksujen (mm. henkilöstön pakolliset vakuutukset) ja 22% alvin ansiosta 2,5-2,7 euron hinnankorotuspaineen, jotta pelkästään 1 euron nettopalkan lisäyksen aiheuttama työvoimakustannusten nousu saataisi asiakkaalta hinnoissa perityksi.
Kuluttajan siis pitää maksaa 2,5-2,7 euroa, jotta matalapalkkainen työntekijä saisi omaan käteensä 1 euron palkankorotuksen nettona.
Kun siis puhutaan siitä, että matalapalkkaisten pitäisi tulla palkallaan toimeen, elättää itsensä ja perheensä, niin eikö keskustan kannattaisi tehdä jotain sen eteen, että niillä toimialoilla, joilla on paljon matalapalkkaisia, helpotettaisi tilannetta jollain sellaisella tavalla, että kuluttajan maksamasta hinnasta voisi isompi osa siirtyä pienipalkkaisen työntekijän nettopalkkaan ilman, että verottajan karvainen käsi ryöstää välistä puolitoistakertaisesti sen, mitä palkankorotus palkansaajalle antaa.
Jos pienipalkkaisten etuja halutaan ajaa, niin tässä on isompi ongelma kuin ruoan alvin tasossa.
Palvelujen hintojen mahdollinen alentuminen johtaisi varsin helposti myös palvelujen lisääntyvään kysyntään, millä olisi erittäin vahva työttömyyttä vähentävä ja työllisyyttä parantava vaikutus.
Mahdollisuus matalapalkkaisten ihmisten nettoansioiden korottamiseen verokiilaa alentamalla siirtäisi myös lisää ostovoimaa kulutukseen ja loisi dynaamisuudellaan uutta työtä ja sitä kautta mahdollisuuksia päästä siihen työllisyystilanteeseen, jossa elintarvikkeiden alvin alentaminen eurooppalaiselle tasolle olisi kokonaisuuden kannalta hyödyllisempää kuin nyt.
Yllä oleva pohjaksi keskustelulle siitä, millä vero- ja talouspolitiikan keinoilla keskustan kannattaisi vaikuttaa työvoimavaltaisten palvelualojen palkanmaksukykyä parantavasti ja työllisyyttä lisäävästi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
sielltä se todellinen syy löytyy.
Kokoomuksella on ohjema matalapalkkaisia varten, eikä tässä syyllisiäkään olla hakemassa, vaan keskustan kantaa siihen, miten veroja voitaisi vähentää niin, että palvelualoilla jäisi palvelun hinnasta jotain nettopalkkaankin, kun nyt nettopalkankorotus nostaa hintaa yli 2,5 kertaisesti siihen, mitä palkansaaja saa.
Tämä on verotus- ja talouspoliittinen kysymys, joka ei liity työnantajiin mitenkään.
Jos ravintoalatyöntekijän palkkaa nostetaan €/h niin se ei kylläkään nosta ravintola-annoksen hintaa 2.5 kertaiseksi.
Kokoomuksen ohjelmat on huomattu ja niistä ei kyllä matalapalkkaisille ole mitään hyätyä, työnantajille toki.
Ja kaikki palkankorotukset liittyvät kyllä myös työnantajiin.
2,5 kertainen, muutama vuosi sitten 2,7 kertainen verokiila on aivan luotettavan laskennan tulos. Ei se tietenkään annoksen hintaa nosta muuta kuin 2,5 euroa, jos tarjoilijan nettopalkan lisäyksen vaikutusta on annoksessa yhden euron verran.
Verokiila kertoo, miten paljon yrittäjän (toimialasta riippumatta) on saatava asiakkailtaan lisää rahaa pystyäkseen maksamaan sellaisen palkamkorotuksen, josta palkansaajan käteen jää yksi euro.
Asiakkailta pitää saada nimenomaan 2,5o euroa, että palkansaajan kukkaroon kilahtaa 1 euro..
Tämä ns. verokiila johtuu siitä, että tuon yhden ja 2,5 euron välissä on tuloveron lisääntyminen sillä marginaaliverolla, joka aiheutuu euron nettopalkan lisäyksestä, kaikki työnantajamaksut ja pakolliset vakuutusmaksut sekä näiden päälle laskettava 22% alv, joka tietenkin tulee mukaan kuluttajahintaan.
Jos siis matalapalkka-aloille haluttaisi palkankorotus, jossa työntekijä saa 100 euroa enemmän nettona käteen/ kuukausi, niin se merkitsee, että yrityksen on saatava asiakkailtaan lisämyyntinä vähintään 3 125 euroa vuodessa olettaen, että lomaraha on puolen kuukauden palkka.
Jos yrityksessä on 100 työntekijää, miin myynnin lisi lisäännyttävä 312 500 euroa, eikä siinä ole vielä penniäkään yrittäjälle tulevaa lisävoittoa, eli voitto% suhteessa liikevaihtoon pienenee, ellei yrittäjä saa enempää myyntituloja kuin verokiilan vaikutuksen verran.
Tämä on aiheuttanut mm. sen, että valtaosa ravintoloista perustuu hyvin pitkälle menevään itsepalveluun, kun asiakkailla ei ole rahaa maksaa, jos yrittäjä koettaa saada palvelun palkkakustannukset kateuksi hinnoillaan; asiakkaat menevät muualle, missä on halvempaa.
Palkankorotukset todella liittyvät työnantajiin, mutta ei kukaan työnantaja palkkojaan maksa millään muulla, kuin asiakkailta saatavilla myyntituloilla, ja jos niitä ei korkean hinnan johdosta saa, niin palkat pysyvät pieninä. työllisyys matalalla ja itsepalvelu runsaana.
Tuloveron jyrkkä progressio, palkkasummaan sidotut sosiaali-, vakuutus-, eläke- yms. työnantajamaksut ja kaiken tämän päälle pantava 22% alv, on todellista ihmistyön käytön haittaverottamista.
Nolointahan tässä on, että asiasta kärsii eniten palkansaaja, jonka palkkaa ei voi korottaa, kun hinta nousee 2,5 euroa jokaista palkansaajan saamaa euroa kohti ja palkanmaksurahoja ei tule, kun myynti kääntyy laskuun liian korkeiden hintojen vuoksi.
Tuo matalapalkka-alojen verokiila on yksi suurimmista työllistämisen esteistä. Se nostaa yritysten työhönottokynnystä ja madaltaa työttömien halua hakeutua työhön. Käteen kun pienestä palkasta ei jää sen enenpää kuin hyvinvointivaltiomme tarjoamasta suorasta tuesta.
Verokiila on myös harmaan talouden alku ja juuri. Remonttikeikkaa tehdään pimeästi koska ero siitä, että maksetaanko se tekijälle puhtaana käteen vai maksetaanko kaikki maksut, on noin kolminkertainen. Sekä työn teettäjällä että tekijällä herää kysymys, onko järkeä maksaa kaikkia oheiskuluja. Kulman takana kaikki käy helpommin ja halvemmalla.
Harmaan talouden kitkemiseksi keksitään kaikki mahdolliset poliisi- ja verotukselliset keinot sekä jopa yritystoimintaa vaikeuttavat lait, mutta sen alkujuureen - tähän verokiilaan - ei ole halua puuttua, se kun sopii ideologisesti huonosti vasemmiston pirtaan ja kepuhan peesaa demareita tässäkin asiassa.
Verokiilasta käytiin kovaa polemiikkia kymmenisen vuotta sitten, kun se laman jälkeen, kasvun käynnistyessä oli erittäin paha laahus talouskasvun vauhdittamiselle.
Kuuluin silloin siihen malttamattomien joukkoon, joka vaati verokiilan loiventamista, kun yhden lääkkeen hallitukset panostivat pelkkään vientivetoisuuteen. Vetihän vienti, mutta hitaasti.
Samaan aikaan olisi pitänyt vapauttaa ostovoimaa kotimarkkinoille verokiilaa madaltamalla, niin meillä olisi nyt vähintään 100 000 työtöntä vähemmän, kun kotimarkkinat olisivat lähteneet kasvuun jo Lipposen 1. eikä vasta 2. hallituksen aikana.
Harmaa talous on rakentamisen puolella lamaa edeltäneen rakennusboomin peruja. 80-luvun lopulla rekennettiin paljon, ammattimiehistä oli pulaa ja urakat nousivat mahtavan kannattaviksi. Kun lama sitten tärähti päälle, näiden ammattitaitoisten urakkamiesten ansiosidommainen laskettiin todella poikkeuksellisen korkeiden ansiotulojen mukaan.
Kun rakentaminen lähti laman jälkeen ontuen käyntiin, ei kellään ollut varaa maksaa sellaisia urakkahintoja, joten kaverit tulivat töihin vain siksi aikaa, että saivat uuden 500 päivän ansiosidonnaisen kyntiin. Loppu tehtiin pimeänä.
Verokiilan pahin ominaisuus on, että se aiheuttaa kannustinloukun sosiaaliturvan varassa elävän ja matalapalkkaisen työn väliin.
Palkat eivät voi olla korkeammat, mistä asiakkaat ovat valmiit maksamaan, ja verotus vie siitä palkasta niin paljon, ettei käteen jää juuri enempää kuin tulien varassa eläessä.
Moni ei viitsi nähdä vaivaa, vaan ottaa vähän vähemmän rahaa ja enemmän vapaa-aikaa. Tämä näkyy nyt siinä, että pääkaupunkiseudulla ei joukkoliikenne pelaa, kun busseihin ei saada kuskeja eikä takseihin renkejä. Bussitaksoja ei voi nostaa, unnat eivät tle verorahoilla vastaan, taksihintoja ei voi nstaa, kun ajot loppuisivat, joten... Ja joukkoliikenteen alv taitaa olla vain 8%.
Keskustan kannasta en tiedä,eikä talouspolitiikan pitäisikään olla puoluesidonnaista.
Matalapalkka-aloilla kokeilemisen arvoisena voisi olla työnantajamaksujen palauttaminen.
Voiko enään ylipäätään etsiä ratkaisua joka sopisi suoraan kaikkialla käytettäväksi.Alueelliset ja rakenteelliset erot Suomessa ovat jo sitä luokkaa että pitäisi rakentaa useita eriarvoisia malleja saman ajatuksen pohjalta.Kysytä ja tarjonta ei näytä nykyisin määrävän sitä mikä kannatta ja mikä ei.On myös yrityksiä ja Yrityksiä.
Voin olla väärässä mutta sen ei pitäisi ketään häiritä.
Matalapalkkaisen työn lisääminen ?????
Palkkojen pienentyminen voi merkitä sitä että työhön osallistuminen ei houkuttele,ellei työttömänä olemisen edut heikkene.
Samalla kun työvoima muodostuu houkuttelevammaksi työnantajille,voi tarjonta supistua.
Matalapalkkaisuuteen ja hyviin etuihin suostutaan mikäli vaihtoehtona oleva työttömyys ja soiaaliturva on huomattavasti huonompi vaihtoehto.Toinen mahdollisuus on tietenkin matalapalkkatyö johon kuuluu tietynsuuruinen sosiaaliturva.
Jossain on kuitenkin raja kuinka alas matalapalkka-/työttömyys- /työvoimareservissäolevan elintaso voidaan painaa.Tuon kipukynnyksen alittamisen jälkeen hänestä koituvat kulut alkavat kasvaa.
Otetaanko kokonaisuuden laskemisessa huomioon kulut jotka aiheutuvat köyhtymisestä ja heikosta sosisaaliturvasta?
Vapaa-ajalla on myös oma arvonsa joten jos on valittava matalapalkkatyö tai vapaa-aika ja mahdollinen harmaatalous niin uskoisin jälkimmäisen tarjoavan paremman elintason.Kumpi lienee kannattavampaa yhteiskunnalle ja mitä noiden kahden vaihtoehdon väliin mahtuu on luultavasti se mihin pitäisi keksiä ratkaisuja.
Minusta nyt itäisi avoimesti nstaa pöydälle työttömyysturvan ja työn tekemisen rajankäynti.
Ei voi olla niin, että henkilö, joka on omasta syystään työtön, ja saa sen edellyttämät yhteiskunnan tuet, halutessaan pientä tilapistyötä, menettää jopa enemmän tukiaan, kuin sai palkkaa lisää.
Työnteon tulee olla kannattavaa:
-teettäjälle
-tekijälle
-yhteiskunnalle
-kestää kilpailua
jos nuo olisi ne muutamat rajat niin seuraus olisi mikä ?
Jos pistät työttömyyden ja matalapalkkaisuuden järjestykseen,niin kumpi olisi parempi
TA:n kannalta
TT:n kannalta
Yht.kunnan kannalta
Kilpailun kannalta ........katsottuna ?
Työttömyyden tulee aina olla huonoin vaihtoehto.
Pitkäaikaistyöttömyys on tilanne, johin kukaan ei koskaan saisi joutua.
Sen sijaan "between jobs" -tyyppinen tilaipäistyättömyys on luonnollista, koska ihmiset tulevaisuudessa vaihtavat, ja heidän tulee voda vaihtaa työpaikkaa joustavasti. Tilapäistyöttömille maksettavien korvausten tulee olla kannustavia, ponnahduslautoja uuteen työpaikkaan.
Matalapalkka-alojen ongelmista pitäisi päästä eroon vaikkapa porrastamalla alv sen mukaan paljonko tuotteen hinnassa on palkkoja ja työvoimakustannuksia, koska sitä, että yritys työllistää, ei pitäisi rangaista perimällä veroa verosta ikään kuin työstä olisi yhteiskunnalle haittaa.
Paras tapa olisi, jos palkoista ennakkopidätetyn ja maksetun veron voisi vähentää alv-tilityksessä niin kuin vähennetään tavaroista ja ostopalveluista maksettu al-vero. silloin ei kaksinkertainen verotus nostaisi palvelujen hintaa ja palkankorotusvaraa syntyisi ilman liian jyrkän verokiilan haittaa.
Työnteon tulee olla kannattava vaihtoehto.
Työnteon kannattavuuden korostaminen.
Alennetaan palkkatulojen verotusta.
Yritysten toimintaa helpotetaan byrokratian karsimisella ja mahdollisuudella saada työnantajamaksuista palautusta.
Mahdollistetaan yhden palkansaajan malli,riittävä toimeentulo perheelle jos yksi käy työssä.
Osa teollisesta tuotannosta hakeutuu kasvaviin teollisuusmaihin,joten työtä ei tulevaisuudessa ole kaikille.Palveluja voidaan korvata tekniikalla.
Keskustan Vanhanen linjasi jo v. 2004 palvelualojen kehitysnäkymiä. Jos Keskusta saisi yksin päättää tästä asiasta, niin palvelualoilla työllisyyskehitys olisi nykyiseen verrattuna aivan erinäköistä. Kts. ao. linkistä Vanhasen visiot jo vuonna 2004:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?oid=102736
Keskustan lääke matalapalkka-aloille ,erotettuna ylläolevasta linkistä :
"Työnantajamaksuja voitaisiin alentaa valikoivasti matalien palkkojen osalta. Palveluiden arvonlisäveroa voitaisiin myös mahdollisuuksien mukaan alentaa. Jos kyse on merkittävistä verojen tai maksujen alennuksista, syntyvä tuloalijäämä tulisi kattaa nostamalla sellaisia veroja tai maksuja, joiden vaikutus työvoimakustannuksiin ja työllistymiseen on vähäinen."
Ruuan arvonlisäveron laskeminen hyödyttää kuitenkin kaikkein pienituloisempia ryhmiä, kuten pienten eläkkeiden saajia ja opiskelijoita. Myös nuoret lapsiperheet, joilla on suuret ruokamenot ja vanhemmilla velkaa asunnosta ja opinnoista hyötyisivät alennuksesta.
Lisäksi ruuan alvin laskeminen laskee mainitsemiasi ravintolapalveluiden hintoja. Tällöin olisi myös mahdollista nousevan kysynnän kautta maksaa parempaa palkkaa työtekijöille.
SAK:n ja demarien vahvin peruste ruuan alvin laskemiselle on se, että laskusta hyötyisivät muutkin kuin pienituloiset. Eihän kateus saa olla edistyksen este. Paha kanto kaskessa taitaa olla myös se, että maatalous hyötyisi uudistuksesta.
Suomen Elintarviketyöntekijöiden Liitto, jossa on n. 40.000 jäsentä pitää tärkeänä ruuan alvin laskemista 5,5 prosenttiin. Sillä olisi myös oma positiivinen vaikutuksensa liiton työntekijöiden palkkakehitykseen. Ruuan hinnan laskeminen lisää myyntiä, joka realisoituu myös alalla maksettaviin palkkoihin. Tällaistako kehitystä demarit ja SAK haluavat vastustaa ?
Näyttää vanhasella olevan tiimissään osaavaa porukkaa, kun puheen asiasisällöstä ei löydy pahempia virheitä. Palvelujen luonteen ja matalapalkka-alojen ongelmatkin Vanhanen näyttää ymmärtäneen. mitään tuosta ei kuitenkaan kovin selvästi näy kepun vaaliohjelmassa.
Ruoan alvin alentaminen on tässä korkeiden ja pakollisten työttömyysmenojen tilanteessa valitettavasti väärä keino, koska 0,5 miljardin euron uhrauksesta menee kaupan katteisiin ja rikkaiden fileisiin suurin osa.
Köyhille saadaan parempi elämäntason parannus täsmällisemmin kohdistetuilla keinoilla.
Kaupan henkilökunta tietenkin odottaa huimaa ruoan alvin alennusta, että se pääisisi ulosmittaamaan edun omiin palkkoihinsa. Se väite, että joku söisi niin paljon enemmän ruoan hinnan laskettua 2-3%, että siitä syntyisi palkankorotusvaraa, on täyttä huuhaata.
Matalapalkka-alojen työvoimakustannusten alentamisen kautta voitaisi saada nettopalkkoja ylös, mikä nostaisi motivaatiota siirtyä työttömyyspäivärahalta matalapalkkaisiin töihin.
Sillä alueella Vanhanen voisi nyt ryhtyä soveltamaan hyvän puheensa sanomaa.
Ruoan alv-alennuksella on tietenkin laajempia vaikutuksia kuin pelkästään köyhimpien auttaminen. Se on pelkästään hyvä asia, sillä verotuksen keveneminen koko elintarvikeketjussa tuo kasvua ,dynaamisuutta laajalle rintamalle. Keskustalla on ohjelmassaan myös täsmäaseita kuten pieneläkkeiden nosto ja verotettavan tulon alarajan nosto, opintotuen korotus. Keskusta on puolue, joka kantaa huolta myös muista kuin palkansaajista.
Vaaliohjelmia ei tehdä tarkasti yksilöiden.
Ruoan kulutuksen kasvu pitää ymmärtää , ei niinkään määrän, vaan laadun parantumisena. Tässä tarkoitan elintarviketeknologian pisimmälle jalostettujen tuotteiden, terveysvaikutteisten elintarvikkeiden , sekä terveellisempien vähärasvaisten tuotteiden, kasvisten, vihannesten ja monipuolisempien juuresvalikoimien lisääntymistä. Kun tuottajille maksetaan aikaisempaa parempaa hintaa, niin tuotanto monipuolistuu.
Vanhanen ja puolue tarvitsevat nyt äänestäjiltä runsaan valtakirjan sekä tahtohallituskummpanit. Muuten nämäkään hyvät kaavailut eivät toteudu. Pelkään pahoin, että sos.dem. on liian vanhoillinen puolue, SAK:n vanki ja maatalousvihamielinen tällaiseen reformiin.
Ruoan alvin alennuksen ei ole osoitettu luovan kasvua elintarvikeketjuun, ei dynaamisuutta laajalle rintamalle eikä ainakaan verotuksen kevenemistäkoko elintarvikeketjuun kasvusta puhumattakaan. Se jää valitettavasti kaupan ketjuille, ja mikä ei jää esiintyy erilaisissa tarjoushinnoissa ilman mitään vaikutusta pitkän aikavälin ruokamenojen alenemiseen.
Tämä on ikävä kyllä ruoan alvin 5% alennuksen olematon vaikutus.
Ruoan laadun suhteen kirjoitat kiinnostavasti. Itse olen ruoan lähituotannon nimeen vannojien joukossa, joten en näe etuja alvin alennuksista, koska lähituotannon ja ruoan laadun avainkysymys on yrittäjyydessä ja ennen muuta markkinointikanavissa.
Eikös se lähiruokakin halpene, jos sen alv putoaa ? Kannatan myös ehdottomasti lähi- ja luomuruoan kaikentasoista kehittämistä. Siihen sisältyy verotus, lainsäädäntö, jalostus, tutkimus ja markkinointi.
Pidemmälle jalostettujen ja kehitettyjen elintarvikkeiden kotimarkkinoiden lisäksi pitäisi myös vientikauppaa tehostaa. Se vaatii lisäpanostusta tutkimustoimintaan ja valtion rahoitusta tuotteistamiseen ja vientiin. Nämä toimet nimenomaan tuotannon alkuvaiheessa, koska kannattavuuden elpyessä valtion panostukset maksavat itsensä takaisin.
ALV:n alentamisen yhteydessä on jo väläytelty elintarvikkeiden hintaseurantaa, jollainen tehtiin euroon siirryttäessä. Kaavailtu kahden vuoden jakso on vain liian lyhyt aika. Kuten nyt kymmenen vuoden päästä havaitaan ovat vähän maksavat hyödykkeet kallistuneet aivan viime vuosina poskettomasti. Melkein voisi sanoa, että vanha markka on nykyisin euro. Palkoissa näin ei ole.
Tuottajalle alvin lasku tuo veronpalautusta. Myytyihin tuotteisiin liitetään 12 prosentin vero. Tuottaja ostaa tuotantopanokset 22 prosentin verolla. Näin hän saa enemmän palautusta verrattuna aikaisempaan 17 prosentin verokantaan verrattuna.
Lähiruoka on minun mielestäni ainoa kilpailuetu, minkä suomalainen elintarvikeketju omaa kansainvälistä elintarvikesuurteollisuutta vastaan.
Siihen pitäisi panostaa heti ja paljon ja samalla vaikuttaa ennen muuta siihen, että kauppa avaa lähiruoalle markkinointikanavat. nykyinen keskitetty, tiukka ketjuohjaus ei suosi riittävädsti lähiruokaa, kun ketjujen osto-organisaatiot hakevat kustannustehokkaita vaihtoehtoja tavarantoimittajien joukosta suosimalla isoja toimittajia. Silloin paikallisesti tuotettu ja jalostettu lähiruoka ei pääse riittävän helposti kaupan hyllyyn.
Alvin tiltysten laskenta on sitten aikanaan eri juttu, mutta nyt pitäisi saada työttömyys alas, mihin lähiruoan tuotannon ja markkinoinnin edistäminen olisi aivan erinomainen ratkaisu ainakin maaseudulla.
Luomu olisi tietysti osa lähiruokaa, ja siitä voisi tulla myös vientivaltti, koska Euroopan suurilla markkinoilla on aina sen verran luomuun hurahtaneita kuluttajia, että menekkiä löytyy varmasti, jos ensin löydetään markkinointikanavat ja jakelutiet.
Kyllä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden saralla Suomi pystyy kilpailemaan muun maailman kanssa. Onhan jo nyt Benecol ja ksylitoli saavuttaneet markkinaosuuksia ulkomailla. Myös suolistobakteereihin vaikuttavat elintarvikkeet ovat kehityksen kärjessä. Lisäksi Suomen salmonellavapaat kananmunat, antibiooteista vapaat lihajalosteet ja ilman hormoonia kasvatetut naudat tulevat olemaan kysyttyä "tavaraa" jo lähitulevaisuudessa.
Mm. noissa ,pitkälle jalostetuissa ,tuotteissa on Suomella tulevaisuutta.
Pienen Suomen ei pidä hurahtaa yhden tuotantosuunnan vangiksi. Munat moneen koriin, niin pärjäämme kaikilla maataloustuotannon aloilla kunhan emme yritä kilpailla monikansallisen elintarviketeollisuuden bulkkiraaka-aineen tuotannossa niiden maiden kanssa, joissa aurinko paistaa lämpimämmin kuin meillä.
Alamme päästä samalle aaltopituudelle, nimittäin siinä, että maataloustuotantoa on kehitettävä Suomessa. Pitämällä tuottajahinnat alhaisina ja panoshinnat korkeina, maatalous pysyy kyykyssä. Tällöin ei ole varaa tuotannon ja jalostuksen/tutkimuksen kehittämiseen, jota tarvitaan kotimaisessa ja ulkomaisessa kilpailussa.
Suomi ja Japani ovat kehityksen kärkimaita terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kohdalla maailmassa. Ao. linkissä on hieman esiteltynä suomalaista bioalan osaamiskeskittymää Turussa.
http://www.bioteknologia.info/uutiset/toimiala_ja_yritystalous/fi_FI/turun_biolaakso_oy_n_toimitusjohtajaksi_kai_lahtonen/
Nyt on vaan pilviä alan kehityksen taivaalla siinä mielessä, että valtion rahoitus uhkaa pienentyä lisää. Suomen kaltainen pieni markkina-alue ei voi nojata markkinavetoiseen järjestelmään silloin, kun kehitystyö siirretään markkinoille kaupalliseksi tuotteeksi. Tarvitaan valtion voimakasta rahoitusta ja halpakorkoista lainoitusta. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehitystyö on , lääkkeiden lailla, erittäin hidasta ja kallista työtä. Suomen talouselämä ei pysty sitä yksin tekemään.
Tiedän , että alalle on haettu ja saatu Euroopasta isoa rahaa sijoittajaksi, mutta se ei ole ratkaisu ongelmaan. Se tuo mukanaan osaamisvuotoa ja taloudellista vuotoa ulkomaille. Pieni maa tarvitsee kaiken hyödyn osaamisestaan kotimaahan. Me voimme turvata vain korkean teknologiaan . Massatuotanto kuuluu halvan työvoiman maihin.
Tieteellinen kehitys nojaa voimakkaasti kotimaiseen maataloustuotantoon. Jos me ulkoistamme maatalouden, tai menemme teolliseen suurmaataloustuotantoon, niin terveydellinen ja taloudellinen pohja murenevat.
Lähdetään siitä, että ruoka tuotetaan, jalostetaan ja syödään ilman turhia kuljetusustannuksia ja lisäaineita niin, että tuotanto, jalostus ja kulutus ovat lähellä toisiaan.
Muu tuotekehitys saa paljon aineksia ja rahoitustakin sen jälkeen, kun olemme saaneet maaseudun uudelleen eläväksi lähiruoan avulla.
... tuloverokysymyksiä elintarvikkeiden alvin alentamiseen. Halvemmat elintarvikkeet ovat suhteellisen tärkeitä niille kaikkein vähätuloisimmille, jotka eivät saa lainkaan palkkaa. Palkansaajilla on jo nyt järestelmä, että pienistä palkoista maksetaan prosenttuaalisesti vähemmän veroa kuin suurista.
Mutta palkkaa saamattomat henkilöt, kuten opiskelijat, kansaneläkeläiset, pientä toimeentulotukea tai työttömyyden peruspäivärahaa saavat, kotiäidit, jne., eivät pääse lainkaan suorien veronalennusten piiriin. Elintarvikkeiden alvin alennus näkyisi heti heidänkin kukkarossaan.
Meidän elintarvikkeiden al-verotuksessa on jotain mätää, sillä EU:ssa se on keskimäärin 7 % paikkeilla, mutta meillä se on 17 %.