En halua enää katsella tätä ohjelmaa. En kestä sitä, että kaikki kyseenalaistetaan.
Haluan pysäyttää tämän ja kelata taaksepäin niihin aikoihin, jolloin kaikki oli ihanan itsestäänselvää.
Vai onko tässä ohjelmassa odotettavissa jokin yllättävä käänne? Jos joku on jo nähnyt tämän ohjelman, niin voisiko hän antaa vinkin siitä, että kannattaako katsella loppuun asti... Avaako armoton kyseenalaistaminen jonkinlaisen oven uuteen avoimempaan mielentilaan? Hymyilenkö lopulta Buddhan hymyä, ollen tasapainossa itseni ja maailman kanssa?
Kenellä muuten on kaukosäädin?
Haluan pysäyttää tämän ja kelata taaksepäin niihin aikoihin, jolloin kaikki oli ihanan itsestäänselvää.
Vai onko tässä ohjelmassa odotettavissa jokin yllättävä käänne? Jos joku on jo nähnyt tämän ohjelman, niin voisiko hän antaa vinkin siitä, että kannattaako katsella loppuun asti... Avaako armoton kyseenalaistaminen jonkinlaisen oven uuteen avoimempaan mielentilaan? Hymyilenkö lopulta Buddhan hymyä, ollen tasapainossa itseni ja maailman kanssa?
Kenellä muuten on kaukosäädin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä, saat ihan itse pähkäillä miten maailma pyörii ja miten siellä pitää elää. Yhden totuus on toisen harha. Ennen kaikki tuli auktoriteeteilta: jumalat, arvot, onnellisuus ja palkka, nykyään saa ja pitääkin olla itsensä herra. Paitsi jos löydät alistavan puolison tai uskonlahkon, jolloin sinun ei tarvitse itseäsi rasittaa... Muutoin olet vapaa. Kannattaa tosin muistaa: mitä suurempi vapaus, sen suurempi vastuu. Et voi sälyttää valintojesi seurauksia kenenkään muun kontolle, vaan olet itse niistä suoraan vastuussa.
Kaikilla on oma kaukosäätimensä. Se vain on sellaista uutta mallia, joka sinun pitää ensin itse ohjelmoida. Elämä vain on televisio-ohjelma, ei kuvatallenne. Kelaus- tai pysäytysnappuloita ei ole. Mieti siis mitä kanavaa katsot.
Nimittäin siinä vaiheessa, kun opit hyväksymään sen tosiasian, että olet täydellisesti vain itse vastuussa omasta elämästäsi. Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi, ja kaikkien pitäisi käydä se läpi. Valitettavasti monet eivät niin tee, koska heille jatkuvasti uskotellaan erilaisten auktoriteettien puolelta että heidän ei suinkaan pitäisi oppia luottamaan itseensä vaan näihin auktoriteetteihin.
Totteleminen on vapaaehtoista, järjenkäyttö pakollista!
se hyvä olo aikuisuudessa syntyy siitä, että koet pystyväsi hallitsemaan omaa elämääsi, joka havainto kerta toisensa jälkeen kohottaa itsetunnon aivan pilviin (ainakin verrattuna siihen mitä se uskomuksien ja käskyttäjien sätkynukkena ollessa oli), mikäli elämänhallinta onnistuu oikein hyvin.
Tulet kokemaan, että kaikesta tulee uudelleen aivan itsestäänselvää, myös siitä, että läheskään kaikelle ei ole selitystä, eikä se häiritse mielenrauhaa yhtään tippaa.