Nyt katsotaan kuka mitäkin historiasta muistaa.
Tositarina...
Saksa, Berliini 28.4.1945
Koppalakki syvälle silmille vedettynä, vanha mies laahusti raunioituneen Berliinin kaduilla.
Häntä tuki SS- Sonderkommandon maastopukuun pukeutunut kookas, pistäväkatseinen sotilas.
Vanhan taistelijan rinnassa näkyi ensimmäisestä maailmansodasta asti riippunut rautaristi..
Ajan kauhduttaman manttelin sivutaskusta pyrki esiin Luger.
Tiukkailmeisellä miehellä oli susikoira hihnassa kädessään.
Sodan ja nälän lähes hulluksi tehneet sotilaat, rääsyissään, kaihtoivat vaistomaisesti tätä epäsuhtaista kolmikkoa.
Vihaiset silmät tuijottivat pommisuojan seinän tekstiä:
LUFTSCHUTZRAUM- LSR,
Jonka Berniililäiset tulkitsivat:
LERNT SCNELL RUSSISCH - Opettele äkkiä venäjää.
-BLONDI - äyskähti vanha sotilas koiralleen, tämän nuuhkittua lyhtypylvääseen hirtettyä
Wermachtin sotilaan veristä jalkorättiä…
Valtakunnankanslia- eräs Euroopan mahtavimmista rakennuksista loimusi ilmiliekeissä yötaivasta kohden.
Marsalkka Zukovin joukot olivat ainoastaan puolen kilometrin päässä .
Mutta jostain syystä Puna-armeija oli suunnannut tulensa hetkeksi joen toiselle puolen
-JOHTAJA - uskaltautui viimein Standarderfyhrer , sanomaan!
Liekkeihin tuijottavalle , kyyryselkäiselle hahmolle , jonka vasen käsi kouristuksenomaisesti hakkasi manttelin reunaa. Ei sanat edes kuuluneet…
- Alles ist kaputt! Gehen wir genau weg! - Kaikki on lopussa, lähdetään!
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua, Führerbunkkerin luiskaa ajoi musta Mercedes, jonka lokasuojan viiriä ei mikään viimeisistä tiesuluista pysäyttäisi.
Puola, Wann- joki 18.9.2002
Olimme Erkki serkun kanssa sukellelleet jo toista päivää Wann- joen varrella, nyt viimeisenä
päivänä, erään sillan katveessa.
Kiristin hiljalleen sukellusnarua, ja näin kuplavanan veden alta lähenevän.
Valitettavasti kaikki näistä eivät purkautuneet keuhkoista…
Maskin riisuttuaan iloinen serkkuni ojensi veden sylistä löytämänsä aarteen- mopon ohjaustangon!
Puin sitten itsenikin sotisopaan, ja lähdin tutkimaan sillan vieriä, sekä alusrakenteita.
15 minuutin kuluttua, Olin juuri poistumaisillani, kun sameassa vedessä potkaisin johonkin kiinteään.
Se oli vuoden 1944 Mercedeksen lokasuoja, jonka pienessä lipputangossa oli nähtävissä yhä
Jotain musta-punaisia riekaleita.
Vakuutuin että kyseessä ei ollut Karjalan viiri,
Nousin heti pintaan, laitoin maamerkit mieleeni ja huusin Ekin veneen lähemmäksi.
Ankkurit kiinni, uusi sukelluspullo ja jälleen pinnan alle!
Verrattain kirkkaassa vedessä pystyin oitis hahmottamaan kuljettajan paikalle lyyhistyneen hahmon, jota yhä musta verhosivat mustan SS-nahkatakin riekaleet.
Virta pyöritti kovalippaista pääkallokokardin koristamaa päähinettä penkeillä.
Siirryin varovasti ,yhä ehyen takasivuikkunan viereen, ja pyyhkäisin varovasti sukelluskäsineelläni ikkunaa,
Siellä HÄNEN jäännöksensä lepäsivät!
Samanlainen koppalakki kuin kuljettajalla. Harmaita virran kuljettamia vaatesuljuja…
Ja hänen sylissään oli uskollisen susikoiransa luuranko.
Koko auton kabiiniansa kolisuttelivat omituiset kulhomaiset guttaperkka- astiat!
Puolan armeijan pioneerit nostivat Mercedeksen hyisestä haudastaan 21.9. 2002
Siitä heille kunnia!
Auton kuljettajaksi paljastui Kenraali Krebs, joka vihdoin pääsi haudan lepoon.
Takapenkin sankarin henkilöllisyys olikin vaikea selvittää.
Luonnollisesti Itävallasta hautarauhaa rikottiin muuan Alois Schiklgruberita.
Adof Hitlerin isältä!
Valitettavasti geenitutkimukset osoittivat toista. Koiran päätä piteli sylissään( myös) Kenraali
Burgdorf.
Uljas Führeriin luottanut mies, jolle Hitler oli kumipussiin laittanut sinetöidyn sanoman,
Viimeinen viesti ihmiskunnalle!
Tänään- Tuhatvuotisen saatua ennenaikaisen lopun, minä -Adolf Hitler,- valtuutan nämä kaksi luotettavinta Kenraalia viemään kansoille ikiaikaisen viestin,
Saatuanne nämä käsiinne, uskon näillä aseillamme olevan maailmanrauhaa edistävät voimat.
Unohdetaan V2, V3, Hiroshima, Nagasaki.
Yhtä ainoastaan suon viimeisenä toivomuksena,
Teidän rinnallanne on aina ollut Meitä väkevämmät voimamme
Puolisomme Evat, Hildurit, Gretat, Heidit!
Tuon etenkin Heille tämän suurimman lahjan
Jätän testamenttini!
Johon teidänkin pitää kumartaman, muistaen Valtakunnan Johtajaa!
Tämän hienon Tupperware- astiaston.
Tositarina...
Saksa, Berliini 28.4.1945
Koppalakki syvälle silmille vedettynä, vanha mies laahusti raunioituneen Berliinin kaduilla.
Häntä tuki SS- Sonderkommandon maastopukuun pukeutunut kookas, pistäväkatseinen sotilas.
Vanhan taistelijan rinnassa näkyi ensimmäisestä maailmansodasta asti riippunut rautaristi..
Ajan kauhduttaman manttelin sivutaskusta pyrki esiin Luger.
Tiukkailmeisellä miehellä oli susikoira hihnassa kädessään.
Sodan ja nälän lähes hulluksi tehneet sotilaat, rääsyissään, kaihtoivat vaistomaisesti tätä epäsuhtaista kolmikkoa.
Vihaiset silmät tuijottivat pommisuojan seinän tekstiä:
LUFTSCHUTZRAUM- LSR,
Jonka Berniililäiset tulkitsivat:
LERNT SCNELL RUSSISCH - Opettele äkkiä venäjää.
-BLONDI - äyskähti vanha sotilas koiralleen, tämän nuuhkittua lyhtypylvääseen hirtettyä
Wermachtin sotilaan veristä jalkorättiä…
Valtakunnankanslia- eräs Euroopan mahtavimmista rakennuksista loimusi ilmiliekeissä yötaivasta kohden.
Marsalkka Zukovin joukot olivat ainoastaan puolen kilometrin päässä .
Mutta jostain syystä Puna-armeija oli suunnannut tulensa hetkeksi joen toiselle puolen
-JOHTAJA - uskaltautui viimein Standarderfyhrer , sanomaan!
Liekkeihin tuijottavalle , kyyryselkäiselle hahmolle , jonka vasen käsi kouristuksenomaisesti hakkasi manttelin reunaa. Ei sanat edes kuuluneet…
- Alles ist kaputt! Gehen wir genau weg! - Kaikki on lopussa, lähdetään!
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua, Führerbunkkerin luiskaa ajoi musta Mercedes, jonka lokasuojan viiriä ei mikään viimeisistä tiesuluista pysäyttäisi.
Puola, Wann- joki 18.9.2002
Olimme Erkki serkun kanssa sukellelleet jo toista päivää Wann- joen varrella, nyt viimeisenä
päivänä, erään sillan katveessa.
Kiristin hiljalleen sukellusnarua, ja näin kuplavanan veden alta lähenevän.
Valitettavasti kaikki näistä eivät purkautuneet keuhkoista…
Maskin riisuttuaan iloinen serkkuni ojensi veden sylistä löytämänsä aarteen- mopon ohjaustangon!
Puin sitten itsenikin sotisopaan, ja lähdin tutkimaan sillan vieriä, sekä alusrakenteita.
15 minuutin kuluttua, Olin juuri poistumaisillani, kun sameassa vedessä potkaisin johonkin kiinteään.
Se oli vuoden 1944 Mercedeksen lokasuoja, jonka pienessä lipputangossa oli nähtävissä yhä
Jotain musta-punaisia riekaleita.
Vakuutuin että kyseessä ei ollut Karjalan viiri,
Nousin heti pintaan, laitoin maamerkit mieleeni ja huusin Ekin veneen lähemmäksi.
Ankkurit kiinni, uusi sukelluspullo ja jälleen pinnan alle!
Verrattain kirkkaassa vedessä pystyin oitis hahmottamaan kuljettajan paikalle lyyhistyneen hahmon, jota yhä musta verhosivat mustan SS-nahkatakin riekaleet.
Virta pyöritti kovalippaista pääkallokokardin koristamaa päähinettä penkeillä.
Siirryin varovasti ,yhä ehyen takasivuikkunan viereen, ja pyyhkäisin varovasti sukelluskäsineelläni ikkunaa,
Siellä HÄNEN jäännöksensä lepäsivät!
Samanlainen koppalakki kuin kuljettajalla. Harmaita virran kuljettamia vaatesuljuja…
Ja hänen sylissään oli uskollisen susikoiransa luuranko.
Koko auton kabiiniansa kolisuttelivat omituiset kulhomaiset guttaperkka- astiat!
Puolan armeijan pioneerit nostivat Mercedeksen hyisestä haudastaan 21.9. 2002
Siitä heille kunnia!
Auton kuljettajaksi paljastui Kenraali Krebs, joka vihdoin pääsi haudan lepoon.
Takapenkin sankarin henkilöllisyys olikin vaikea selvittää.
Luonnollisesti Itävallasta hautarauhaa rikottiin muuan Alois Schiklgruberita.
Adof Hitlerin isältä!
Valitettavasti geenitutkimukset osoittivat toista. Koiran päätä piteli sylissään( myös) Kenraali
Burgdorf.
Uljas Führeriin luottanut mies, jolle Hitler oli kumipussiin laittanut sinetöidyn sanoman,
Viimeinen viesti ihmiskunnalle!
Tänään- Tuhatvuotisen saatua ennenaikaisen lopun, minä -Adolf Hitler,- valtuutan nämä kaksi luotettavinta Kenraalia viemään kansoille ikiaikaisen viestin,
Saatuanne nämä käsiinne, uskon näillä aseillamme olevan maailmanrauhaa edistävät voimat.
Unohdetaan V2, V3, Hiroshima, Nagasaki.
Yhtä ainoastaan suon viimeisenä toivomuksena,
Teidän rinnallanne on aina ollut Meitä väkevämmät voimamme
Puolisomme Evat, Hildurit, Gretat, Heidit!
Tuon etenkin Heille tämän suurimman lahjan
Jätän testamenttini!
Johon teidänkin pitää kumartaman, muistaen Valtakunnan Johtajaa!
Tämän hienon Tupperware- astiaston.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alfa-Romeo palstan Hande on tarinoineen tänne eksynyt.
Kävikö aika pitkäksi? Vai loppuiko kannatus?
Sinänsä älykästä, jopa historiallisen autenttista
pakinointia.
Tännekin sopii tulla
Sama tulee Suomeenkin- ehkä jo tänään...
EK-RKP-läinen sotilasjuntta joka on v.sta 1918 hallinnut Suomea tullaan poistamaan- ja valta ensimmäistä kertaa tulee suomen kansalle?
niin on vaikutat älykkäämmältä..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=4000000000000028
kiitos sulle Genius.
en tuota tiennyt ennen...
===