Jumalan muuttumattomat käskyt
"Taivaassa avattiin Jumalan temppeli, niin että temppelissä oleva liitonarkku voitiin nähdä." Jumalan liitonarkku on kaikkeinpyhimmässä. Maallisessa pyhäkössä, joka oli "taivaallisen palveluksen kuva ja varjo" , tämä osa avattiin vain suurena sovituspäivänä pyhäkön puuhdistamiseksi. Siksi ilmoitus, että Jumalan temppeli taivaassa aukeni ja hänen liittonsa arkku näkyi, viittaa taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmän avaamiseen vuonna 1844, jolloin Kristus meni sinne suorittamaan sovitustyön viimeistä vaihetta.
Ne, jotka seurasivat uskossa suurta ylimmäistä pappiaan hänen aloittaessaan työnsä kaikkeinpyhimmässä, näkivät hänen liittonsa arkun. Tutkiessaan pyhäkkökysymystä he oppivat ymmärtämään Vapahtajan välitystyössä tapahtuneen muutoksen ja näkivät, että hän palveli nyt Jumalan arkun edessä.
Maallisen pyhäkön arkussa oli kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan laki. Kun Jumalan temppeli taivaassa aukeni, siellä näkyi hänen liitonarkkunsa. Taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä on Jumalan lain säilytyspaikka - lain, jonka Jumala julisti ja kirjoitti sormellaan kivitauluihin.
Ne, jotka ymmärsivät tämän, tajusivat selvemmin kuin koskaan Vapahtajan sanojen merkityksen: "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain ei pieninkään piirto, ennen kuun taivas ja maa katoavat." Jumalan laki on hänen tahtonsa ilmaus, hänen luonteensa jäljennös, ja se pysyy voimassa ikuisesti.
Kymmenen käskyn lain sydämessä on
sapattikäsky. Jumalan Henki vakuutti nämä hänen sanansa tutkijat siitä, että he olivat tietämättään rikkoneet tämän käskyn lyömällä laimin Luojan lepopäivän. He ryhtyivät selvittämään perusteita viikon ensimmäisen päivän viettämiselle. He eivät löytäneet todisteita sapattikäskyn kumoamisesta tai sapatin muuttamisesta. He olivat vilpittömästi yrittäneet oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja noudattaa sitä; nyt he osoittivat uskollisuutensa Jumalalle pyhittämällä hänen sapattinsa.
Useita yrityksiä tehtiin adventistien uskon kumoamiseksi. Kukaan ei voinut olla näkemättä, että taivaallista pyhäkköä koskevan totuuden hyväksyminen merkitsi Jumalan lain vaatimusten tunnustamista ja velvollisuutta pyhittää sapatti. Tässä oli syy siihen määrätietoiseen vastustukseen, joka kohdistui Kristuksen palvelusta taivaallisessa pyhäkköä koskevien raamatunkohtien sopusointuiseen tulkintaan. Ihmiset yrittivät sulkea oven, jonka Jumala oli avannut, ja avata oven, jonka hän oli sulkenut. Mutta Kristus oli avannut oven kaikkeinpyhimpään ja ryhtynyt suorittamaan siellä palvelusta. Sapattikäsky oli osa siellä säilytettyä lakia.
Ne, jotka ottivat vastaan valon Kristuksen välitystyöstä ja Jumalan laista, huomasivat näiden totuuksien löytyvän Ilmestyskirjan 14. luvusta, joka sisältää kolmiosaisen varoituksen maan asukkaiden valmistamiseksi Herran toiselle tulemiselle. (Katso liitettä.) julistus: "Hänen tuomionsa aika on tullut!" ilmoittaa totuuden, jota on julistettava kunnes Vapahtajan välitystyö lakkaa ja hän palaa ottamaan kansansa luokseen. Vuonna 1844 alkanut oikeudenistunto ei voi päättyä ennen kuin jokaisen ihmisen asia on ratkaistu, sekä elävien että kuolleiden; siksi se jatkuu ihmiskunnan armonajan loppuun saakka.
Jotta ihmiset voisivat valmistautua kestämään tuomiolla, sanomansa heitä kehotetaan pelkäämään ja kunnioittamaan Jumalaa sekä kumartamaan häntä, "joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet". Näiden sanomien vastaanottamisesta on seurauksena, että ihmiset "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen".
Ollakseen valmiita tuomiolle ihmisten on pidettävä Jumalan laki, joka on luonteen mittana tuomiolla. Paavali sanoo: "Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. - - sinä päivänä, jona Jumala - - tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi."
"Vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia." Usko on välttämätön Jumalan lain pitämiseksi, sillä "ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen". "Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä." Ensimmäinen enkeli kehotti ihmisiä pelkäämään Jumalaa, antamaan hänelle kunnian ja kumartamaan häntä taivaan ja maan Luojana. Tehdäkseen tämän heidän on toteltava hänen lakiaan. Ilman kuuliaisuutta ei mikään palvonta voi miellyttää Jumalaa. "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä. "
Kehotus palvelemaan suojaa
Velvollisuus palvella Jumalaa perustuu siihen, että hän on Luoja. "Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen."
Ilmestyskirjan 14. luvussa ihmisiä kehotetaan palvelemaan Luojaa ja pitämään Jumalan käskyt. Yksi näistä käskyistä viittaa Jumalaan Tuojana: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. - - Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." Sapatti, Herra sanoo, on "merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä
olen Herra, teidän Jumalanne". JOS sapattia olisi vietetty yleisesti, ihmiset olisivat oppineet palvomaan Luojaa. Epäjumalanpalvelijoita, ateisteja tai uskottomia ei olisi koskaan ollut. Sapatin pyhittäminen on merkki uskollisuudestamme hänelle, "joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet". Sanoma, joka vaatii ihmisiä palvelemaan Jumalaa ja pitämään hänen käskynsä, kiinnittää erityistä huomiota sapattikäskyn pitämiseen.
"Taivaassa avattiin Jumalan temppeli, niin että temppelissä oleva liitonarkku voitiin nähdä." Jumalan liitonarkku on kaikkeinpyhimmässä. Maallisessa pyhäkössä, joka oli "taivaallisen palveluksen kuva ja varjo" , tämä osa avattiin vain suurena sovituspäivänä pyhäkön puuhdistamiseksi. Siksi ilmoitus, että Jumalan temppeli taivaassa aukeni ja hänen liittonsa arkku näkyi, viittaa taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmän avaamiseen vuonna 1844, jolloin Kristus meni sinne suorittamaan sovitustyön viimeistä vaihetta.
Ne, jotka seurasivat uskossa suurta ylimmäistä pappiaan hänen aloittaessaan työnsä kaikkeinpyhimmässä, näkivät hänen liittonsa arkun. Tutkiessaan pyhäkkökysymystä he oppivat ymmärtämään Vapahtajan välitystyössä tapahtuneen muutoksen ja näkivät, että hän palveli nyt Jumalan arkun edessä.
Maallisen pyhäkön arkussa oli kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan laki. Kun Jumalan temppeli taivaassa aukeni, siellä näkyi hänen liitonarkkunsa. Taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä on Jumalan lain säilytyspaikka - lain, jonka Jumala julisti ja kirjoitti sormellaan kivitauluihin.
Ne, jotka ymmärsivät tämän, tajusivat selvemmin kuin koskaan Vapahtajan sanojen merkityksen: "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain ei pieninkään piirto, ennen kuun taivas ja maa katoavat." Jumalan laki on hänen tahtonsa ilmaus, hänen luonteensa jäljennös, ja se pysyy voimassa ikuisesti.
Kymmenen käskyn lain sydämessä on
sapattikäsky. Jumalan Henki vakuutti nämä hänen sanansa tutkijat siitä, että he olivat tietämättään rikkoneet tämän käskyn lyömällä laimin Luojan lepopäivän. He ryhtyivät selvittämään perusteita viikon ensimmäisen päivän viettämiselle. He eivät löytäneet todisteita sapattikäskyn kumoamisesta tai sapatin muuttamisesta. He olivat vilpittömästi yrittäneet oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja noudattaa sitä; nyt he osoittivat uskollisuutensa Jumalalle pyhittämällä hänen sapattinsa.
Useita yrityksiä tehtiin adventistien uskon kumoamiseksi. Kukaan ei voinut olla näkemättä, että taivaallista pyhäkköä koskevan totuuden hyväksyminen merkitsi Jumalan lain vaatimusten tunnustamista ja velvollisuutta pyhittää sapatti. Tässä oli syy siihen määrätietoiseen vastustukseen, joka kohdistui Kristuksen palvelusta taivaallisessa pyhäkköä koskevien raamatunkohtien sopusointuiseen tulkintaan. Ihmiset yrittivät sulkea oven, jonka Jumala oli avannut, ja avata oven, jonka hän oli sulkenut. Mutta Kristus oli avannut oven kaikkeinpyhimpään ja ryhtynyt suorittamaan siellä palvelusta. Sapattikäsky oli osa siellä säilytettyä lakia.
Ne, jotka ottivat vastaan valon Kristuksen välitystyöstä ja Jumalan laista, huomasivat näiden totuuksien löytyvän Ilmestyskirjan 14. luvusta, joka sisältää kolmiosaisen varoituksen maan asukkaiden valmistamiseksi Herran toiselle tulemiselle. (Katso liitettä.) julistus: "Hänen tuomionsa aika on tullut!" ilmoittaa totuuden, jota on julistettava kunnes Vapahtajan välitystyö lakkaa ja hän palaa ottamaan kansansa luokseen. Vuonna 1844 alkanut oikeudenistunto ei voi päättyä ennen kuin jokaisen ihmisen asia on ratkaistu, sekä elävien että kuolleiden; siksi se jatkuu ihmiskunnan armonajan loppuun saakka.
Jotta ihmiset voisivat valmistautua kestämään tuomiolla, sanomansa heitä kehotetaan pelkäämään ja kunnioittamaan Jumalaa sekä kumartamaan häntä, "joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet". Näiden sanomien vastaanottamisesta on seurauksena, että ihmiset "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen".
Ollakseen valmiita tuomiolle ihmisten on pidettävä Jumalan laki, joka on luonteen mittana tuomiolla. Paavali sanoo: "Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. - - sinä päivänä, jona Jumala - - tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi."
"Vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia." Usko on välttämätön Jumalan lain pitämiseksi, sillä "ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen". "Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä." Ensimmäinen enkeli kehotti ihmisiä pelkäämään Jumalaa, antamaan hänelle kunnian ja kumartamaan häntä taivaan ja maan Luojana. Tehdäkseen tämän heidän on toteltava hänen lakiaan. Ilman kuuliaisuutta ei mikään palvonta voi miellyttää Jumalaa. "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä. "
Kehotus palvelemaan suojaa
Velvollisuus palvella Jumalaa perustuu siihen, että hän on Luoja. "Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen."
Ilmestyskirjan 14. luvussa ihmisiä kehotetaan palvelemaan Luojaa ja pitämään Jumalan käskyt. Yksi näistä käskyistä viittaa Jumalaan Tuojana: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. - - Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." Sapatti, Herra sanoo, on "merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä
olen Herra, teidän Jumalanne". JOS sapattia olisi vietetty yleisesti, ihmiset olisivat oppineet palvomaan Luojaa. Epäjumalanpalvelijoita, ateisteja tai uskottomia ei olisi koskaan ollut. Sapatin pyhittäminen on merkki uskollisuudestamme hänelle, "joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet". Sanoma, joka vaatii ihmisiä palvelemaan Jumalaa ja pitämään hänen käskynsä, kiinnittää erityistä huomiota sapattikäskyn pitämiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.