Keskusta pärjää tulevissa eduskuntavaaleissa taas hyvin, lähes koko maassa. Muutamia vaikeita alueita keskustalla on. Ne ovat suuria (ja vähän pienempiäkin) taajamia. Oulu lienee ainoa suurempi keskittymä, jossa keskustalla on normaalia taajamaa suurempi kannatus. Paikalliset vahvat lestadiolaisperinteet selittänevät kannatuspiikin. Timo K. Mukan aikoinaan mainiosti kuvaama herännäisyys, kepulaisuuteen nivoutuneena, ja korpikommunismi ovat edelleenkin kova sana Oulun lähiseuduilla ja siitä pohjoiseen. Yleensähän keskustaenemmistöinen kunta on muuttotappiokunta, kuolemaan tuomittu.
Helsingissä ja muissa tärkeimmissä kaupungeissa asiat ovat onneksi paremmin, keskusta ei niissä juhli. Helsingin ja muiden suurten taajamien selkärangasta tosin vedetään suuret rahat täysin hyödyttömään vanhuskuntien tekohengitykseen, mutta se hinta on näköjään maksettava suomalaisen äänestäjän lyhytnäköisyydestä. Onneksi täällä Helsingissä ollaan viisaampia. Keskusta saa täällä normaalisti yhden kansanedustajan läpi, jos perusvilunki keskustalainen puheenjohtaja raapaistaan Pohjanmaalta Pääkaupunkiin ehdokkaaksi. Viime vaaleissa keskustan silloinen puheenjohtaja veti kampanjansa niin totuuden sivuraiteilla, että onnistui saamaan ääniä useammaltakin itsetuhoiselta helsinkiläiseltä, kuin mitä kiintiö normaalisti on. Jäätteenmäen lisäksi joku muukin meni läpi.
Tulevissa vaaleissa kaikki on toisin. Mari Kiviniemi on köykäinen ehdokas, vaikka puheenjohtajistoa onkin. Hänen henkilökohtainen äänimääränsä ollee vaatimaton, samoin kuin keskustan Helsingissä saama potti kokonaisuudessaankin. Lisäksi on tämä Vanhasten tapaus. Matti Vanhasen ex-vaimo on Helsingissä ehdokkaana ja saanee alkuasetelmia enemmän ääniä. Ennakkoon arvellun muutaman sadan äänen äänen sijasta hän voinee saada joitakin satoja lisäsääliääniä Matti Vanhasen "salaiseen elämään" kyllästyneiltä. Merja Vanhasen lisä-äänet ovat osittain pois Mari Kiviniemeltä, mikä saattaa pudottaa hänet eduskunnasta. Toivoa ainakin sopii.
Matti Vanhasen henkilökohtainen elämä saattaa hänen ex-vaimonsa kautta aiheuttaa suuren vaalitappion Helsingissä. Talouskasvun harjalla onnekkaasti hallinnut pääministeripuolue on vaarassa jäädä ilman edustajanpaikkaa Pääkaupungissa.
Helsingissä ja muissa tärkeimmissä kaupungeissa asiat ovat onneksi paremmin, keskusta ei niissä juhli. Helsingin ja muiden suurten taajamien selkärangasta tosin vedetään suuret rahat täysin hyödyttömään vanhuskuntien tekohengitykseen, mutta se hinta on näköjään maksettava suomalaisen äänestäjän lyhytnäköisyydestä. Onneksi täällä Helsingissä ollaan viisaampia. Keskusta saa täällä normaalisti yhden kansanedustajan läpi, jos perusvilunki keskustalainen puheenjohtaja raapaistaan Pohjanmaalta Pääkaupunkiin ehdokkaaksi. Viime vaaleissa keskustan silloinen puheenjohtaja veti kampanjansa niin totuuden sivuraiteilla, että onnistui saamaan ääniä useammaltakin itsetuhoiselta helsinkiläiseltä, kuin mitä kiintiö normaalisti on. Jäätteenmäen lisäksi joku muukin meni läpi.
Tulevissa vaaleissa kaikki on toisin. Mari Kiviniemi on köykäinen ehdokas, vaikka puheenjohtajistoa onkin. Hänen henkilökohtainen äänimääränsä ollee vaatimaton, samoin kuin keskustan Helsingissä saama potti kokonaisuudessaankin. Lisäksi on tämä Vanhasten tapaus. Matti Vanhasen ex-vaimo on Helsingissä ehdokkaana ja saanee alkuasetelmia enemmän ääniä. Ennakkoon arvellun muutaman sadan äänen äänen sijasta hän voinee saada joitakin satoja lisäsääliääniä Matti Vanhasen "salaiseen elämään" kyllästyneiltä. Merja Vanhasen lisä-äänet ovat osittain pois Mari Kiviniemeltä, mikä saattaa pudottaa hänet eduskunnasta. Toivoa ainakin sopii.
Matti Vanhasen henkilökohtainen elämä saattaa hänen ex-vaimonsa kautta aiheuttaa suuren vaalitappion Helsingissä. Talouskasvun harjalla onnekkaasti hallinnut pääministeripuolue on vaarassa jäädä ilman edustajanpaikkaa Pääkaupungissa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minusta tuo pohdiskelusi on enemmän kuin spekulointia, se on varsin analyyttista yhtenvetoa asioista teräviin havaintoihin nojautuen.
Mutta avoimeksi siinä jää muutama seikka. Kuten tuo minuakin ihmetyttänyt ja joskus täälläkin puheenvuoroihin kirvoittanut ihmettelyni siitä, miksi jossakin Oulussa ja Kuopiossa keskusta elää ja voi hyvin, kun täällä pääkaupunkiseudulla kuten myös vanhoissa suurissa kaupungeissa Turussa ja Tampereella keskusta on ihan merkityksetön pikkupuolue. Olen siihen esittänyt erään teoriankin, mutta en nyt halua loukata kunnon oululaisten tai kuopiolaisten tunteita.
Mutta eri mieltä kanssasi olen Matti Vanhasen "henkilökohtaisen elämän" merkityksestä kepun kannatukseen. Sitä sivuavan puheenvuoron - ainoaksi jäävän tuosta asiasta - käytin tänään alkuillasta, ja se löytyy tämän linkin takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000004&conference=670&posting=22000000023947851#22000000023947851
Keskustan suurimman puolueen asema Oulussa, Kuopiossa sekä maakuntien pääkaupungeissa yleensäkin perustuu pitkälle siihen, että kokoomukselta ja Sdp:ltä puuttuu puolueen johtotasolla maakunnallinen näkemys, mutta keskustalla sellainen on.
Nuo maakuntien pääkaupungit ovat ylpeitä koko maakunnastaan ja siinä sivussa tietysti omasta asemastaankin. Niissä koetaan loukkaavina Paavo Lipposen ihmettelyt siitä, mihin Suomessa tarvitaan niin paljon maakuntia. Paikallisia demarivaikuttajia tuollaiset puheet hävettää.
Kysymys on tavallaan samasta asiasta kuin siinä, että Helsingin media on kovin herkkänahkainen sen suhteen, tunnetaanko maailmalla Suomi, osataanko se sijoittaa kartalle ja tiedetäänkö Helsinki Suomen pääkaupungiksi. Jos ei, niin pääkaupungin media näyttää jutuissaan keskisormea maalle, jossa näitä asioita ei tunneta.
Kokoomukselta ja Sdp:ltä puuttuu myös aluepoliittinen näkemys ja tahto toisin kuin niiden veljespuolueilta esimerkiksi Ruotsissa. Mutta tämä ulottuu puoluekannatukseen myös maaseudulla, joten ei siitä tällä erää enempää.
Uskoisin tuon Kuopion tapauksen selittyvän sillä, että kaupunki on (ylä)savolaisuuden pääkaupunki, mutta toisaalta onnettoman pieni ja arvatakseni kepukuntien piirittämä. On vaikea kuvitella, että kalakukkoa kaupiteltaisiin liituraidassa tai turvahaalareissa. Sekin on erikoista, että Kuopion yliopisto (ainakin taannoin) suosi huuhaan piiriin kuuluvaa näennäistieteiden opetusta ja tutkimista.
Oulu taas on oikea yliopistokaupunki, mikä yleensä tarkoittaa jotain ihan muuta, kuin kepulaisuutta. Yliopiston vallitsevat suuntautuneisuudet ratkaisevat paljon, samoin lähialueiden poliittinen ja koulutuksellinen status. Laaja-alainen humanistinen koulutus on Oulussa taustalla, mikä normaalisti kasvattaa yhteiskuntakriittisiä ja laaja-alaisia kansalaisia. Oulussa on paljon tietotekniikkakoulutusta (insinöörikoulutusta), mikä koulutus edustaa perinteisesti "suljetun ajattelun" väylää. Tieteen kritiikkiä ei suosita. Kuten avauksessani esitin, (Oulun seudun)uskonnolliset ryhmät ovat insinööripainotteisia, koska yksityiskohtiin paneutuminen ei eksytä ajattelemaan elämän tarkoitusta. Oulukin on tietenkin kepukuntien piirittämä, ja ilmeisen onnellinen siitä?
Matti Vanhanen tulee varmasti valituksi eduskuntaan, siitä pitää huolen pääministerin viran lisäksi mediaa ostava tyhmällistö. Puhuin kuitenkin lähinnä siitä, miten Matti Vanhasen naiskiekurat vaikuttavat kepun kannatukseen Helsingissä. Mattihan on ehdolla Uudellamaalla. Merja Vanhasen ehdokkuus Helsingissä ei stadilaisten kannalta välttämättä jää suutariksi?
...näkemyksessäsi kepun menestyksen syistä Oulussa ja Kuopiossa, mutta valitettavasti lienee totta myös "pystyyn kuolleen" näkemyksessä. Miksiköhän kokoomus ja sdp eivät ole saaneet ansaitsemaansa luottamusta noissa maakuntakeskuksissa? Vika ei kai ole ollut politiikassa, vaan siitä kertomisessa.
Sitäkin olen täällä joskus ihmetellyt, että miksi Pohjois-Ruotsissa demarit ovat valtapuolue, kun paljolti siihen rinanstettavassa Pohjois-Suomessa se on kepu. Tuohon tosiasiaan myös "pystyyn kuollut" viittaa.
Kyllä kokoomus kuten demaritkin saavat katsoa itseensä. Toisaalta niiden politiikan painopiste on varmaan ollut tarkoituksellisestikin siellä, misää ovat ihmisetkinm, eli ruuhka-Suomessa. Mutta kannattaisi huomata myös nuo maakuntakeskukset, joiden hyväksi nuo puolueet ovat varmastri tehneet sen minkä kepukin ja enemmänkin.
Ymmärsin kyllä tarkoituksesi Matti Vanhasen "naiskiemuroista" puhuessasi, ja vain niiden vaikutukseen minäkin tuolla linkkijutullani otin kantaa, ja uskon tuon Susanin onnettoman esiintulon toimivan vain Matin hyväksi. Tuskin sillä on mitään vaikutusta kepun kannatukseen täällä Stadissa. Mari Kiviniemi varmaan menee ainoana läpi ja Merja Vanhanen saattaa päästä hänen varanaisekseen.
Perusnäkemyksesi on aivan oikea eli selittää Kepun kannatuksen suuruutta osassa Suomea. En lähde tässä ruotimaan sitä enemmälti, vaikka asia ei mielstäni ihan esittämääsi tyhjennykään.
Kokoomuksella ja SDP:llä on puolestaan kansallinen näkemys. Koko kansan menestys asetetaan siinä kirkkaasti maakunnalisen menestyksen edelle. Kepu taas joutuu usein sovittamaan yhteen nämä kaksi eri näkemystä ja silloin kansallinen näkemys voi jää alle. Maatalouspolitiikassa asia yritetään kääntää niin, että kansallinen ja maakunnallinen etu siinä mukaa yhtyvät. Ihan kuin tunturimaatalouden suosiminen ennen parempia viljelyalueita olisi muka joku kansallinen etu.
Pääkaupunkiseudulla ei ole erityistä maakunnallista näkemystä lainkaan. Vantaalaisuudella tai espoolaisuudella harvoin ylpeillään. Puhutaan mielluumin Helsinki-Vantaa lentoasemasta ja pääkaupunkiseudun talousalueesta. Mitään suurta hurmoshenkisyyttä ei koskaan esiinny, jos esitetään pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä. Korkeintaan otetaan laskutikut esiin ja lasketaan sitä kenen verot nousisivat ja kenen laskisivat. Mielstäni eteläisessä Suomessa maakunnallisen näkemyksen korostuminen yli kansallisen edun on ylen harvinaista.
Kokoomuksessa ja SDP:ssä on alettu korostaa entistä enemmän kansallista etua sen jälkeen kun liityttiin EU:hun. Asioita pitää puntaroida suhteessa Suomi ja EU. Meillä maan sisällä asiat pitää mitoittaa niin, että tämä suhde muodostuu meille mahdollisimman edulliseksi. Tämä on se korostus, mitä esim. Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila toistuvasti esittää puhuessaan kansainväliset mitat täyttävän pääkaupunkimetropolin tärkeydestä. Sama näkökulma oli siinä, kun Heinäluoma yhdessä EK:n kanssa esitti muuttoavustustuksen maksamista työvoiman siirtymisen helpottamiseksi. Kokoomus ei taas juuri muusta puhukaan kuin kansallisesta kilpailukyvystä haluten sen kaikessa markkinaohjautuvaksi. Välillä tuntuu, että siitä puhutaan jopa niin voimakkain termein, että se vaikuttaa "ylikansallisen kilpailukyvyn" puolustamiselta. Eli suomeksi sanottuna rahavallan puolustamiselta.
Kepu on linnoittautunut maatalouden puolustamiseen. Tämä edustaa juuri maakunnallista ajattelua. Kansallisen edun näkökulmasta maatalouden ylikorostaminen ei palvele Suomen etuja, kun meidän pitäisi kehittää osaamistamme niillä alueilla, missä muualla maailmassa tätä osaamista ei vielä ole. Joka maassa osataan panna siemen vakoon, mutta joka maassa ei osata puolijohdetekniikan sovellusmahdollisuuksien hyväksikäyttöä sumean matemaatiikan sovellutuksista puhumattakaan.
Esimerkkini olivat tietysti kärjistettyjä, mutta kärjistykset usein kuvaavat perussuhatutumiseroja parhaiten.
Pääkaupunkiseudun media voi olla tosiaan herkkänahkainen huonolle Suomikuvalle. Se on juuri esimerkki tästä kansallisesta asenteesta ohi maakunnallisen asenteen. Maakunnalisessa asnteessa kiinnitetään huomiota siihen, miten Vimpelin Veto pärjää pesäpallossa, kun kansallisessa näkemyksessä tiiraillaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestystä.
Tämän vain haluan vielä todeta ennen kuin lähden houkuttelemaan unta palloon, jotta jaksan nousta huomenna aikaisin katsomaan Sapporon kisoja!
Varsin uskottavin perustein esität tuon näkemyksesi, joka todellakin selittää paljon sitä, mitä minäkin olen ihmetellyt. Valitettavaa noiden puolueiden (kokoomus, sdp) nykytilanteen kannalta, mutta ehkä sittenkin viisasta pitemmällä tähtäyksellä niillekin, ja ainakin parempaa koko Suomen ja suomalaisten enemmistön kannalta.
Peevelin hyvin tilannetta kuvaava tuo esimerkkisi:
>> Maakunnalisessa asnteessa kiinnitetään huomiota siihen, miten Vimpelin Veto pärjää pesäpallossa, kun kansallisessa näkemyksessä tiiraillaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestystä.
Poliittinen evoluutio tulee Suomessa aina joitakin vuosikymmeniä Ruotsia perässä. Lisäksi Ruotsin pohjoinen on sikäläisissä kuvioissa perässä etelän kehityksestä. Ruotsi on jo valtakunnallisesti kokenut demarien "ikiaikaisen" vallan ja sen sortumisen (Mona Sahlinin valinta puolueen johtoon kiihdyttää demareiden kutistumista suomalaisiin mittoihin). Lisäksi Ruotsi on kokenut kepupuolueensa kutistumisen rusinaksi, ja osaksi porvarillista koalitiota.
Poliittisen ajattelun muutos vaatii aina sukupolvien vaihdoksia (kun massoista puhutaan), joten maaseutujen kituuttajat etsivät lähivuosina uusia poliittisia koteja. Seuraavissa vaaleissa äänestetään vielä varman päälle. Sanoman merkitys kasvaa, kun alkaa olla korvaa sanomalle.
Susanilla ei ole merkitystä Matti Vanhasen kannalta muutoin, kuin juuri sitä kautta, että veitsen terällä keplotteleva varapuheenjohtaja Mari Kiviniemi voinee pudota äänten jakautuessa siten, ettei Merja Vanhasen hajoittama kokonaispotti nosta häntä valittujen joukkoon.
"Mielipidepankin" ja Jorma Ollilankin pitäisi opiskella kansantaloutta, jotta ei tulisi hölötettyä, mitä sattuu. Helsinki ja seutu ei ole eikä tule koskaan olemaan Suomen kansantalouden ns. "veturi", vaan musta aukko johon Suomen verokertymät uppoavat. Se syö enemmän kuin tienaa kansantaloudessamme. Maakuntiemme vienti- ym yritysten tuloista, pääkonttoreista ja maakunnista rahansa keräävistä yhteisöistä kertyy hallinnon kulutuskeskittymä, jossa mielellään unohdetaan, missä ovat maan vaurauden ja kasvavan hyvinvoinnin lähteet.Helsingillä ja sen metropoliasemalla (???!!!) ei ole eikä tule olemaan mitään myönteistä merkitystä Suomen kansantalouden kilpailukyvylle. Mitä pienempi on pääkaupungin rasitus maan viennin ja talouden kustannuksille, sen parempi.
Keskustalla on aina ollut järkevä (maakunnallinen, kansallinen ja kansainvälinen) näkemys. Siksi se on suurin puolue myös monissa suurimmissa kaupungeissa, pian myös Helsingissä. Demarit, kokoomus ja varsinkin vihreät ovat pelkästään Hesaan perustuvia ja sieltä junailtuja seudullisia lahkoja, eivät valtakunnan kattavia oikeita puolueita.
Olen kyllä jonkun verran opiskellut aikoinaan myös kansantaloustiedettä, kun se kuului pakollisena oppiaineena suorittamaani akateemiseen tutkintoon. Jorma Ollila on näytöillään osoittanut, että kansantaloustieteen ohella myös liiketaloustiede on ollut aika hyvin hanskassa.
Jo yksin Nokia pääkaupunkiseudulla on sellainen yritys, joka ylittää tuottavuudessaan kaikki maakunnat yhteensä. Nokian liikevaihto on suurempi kuin Suomen valtion budjetin loppusumma. Että revihän siitä. Käsityksesi sitä, että pääkaupunkiseutu ja Helsinki olisivat vain hallinnon kulutuskeskittymä on virheellinen. Kannattaa ehkä joskus ottaa viikonloppu vapaata ja tulla käymään täällä Helsingissä. Sitten voi vaikkapa käväistä vilkaisemassa Ruoholahdessa, miten "pieniä" tuotantolaitoksia tällä Nokialla on Helsingissä. Teknologiayrityksistä suuri osa on sijoittunut Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Bulkkituotantoa on voitu harjoittaa maakunnissa, mistä se on sitten siirtynyt halpatyömaihin kuten Perloksen tapauksessa. Metalli- ja rakennusteollisuudesta sekä lääke- ja kemian alan teollisuudesta suuri osa sijoittuu myös tänne. Vanhanmallinen savupiipputeollisuus on sitten pitkin maata.
Ei ole tietenkään ihme, että pääkaupunkiseudulle sijoittuu paljon yritystoimintaa. Täällä on paljon enemmän väkeä kuin maakunnissa eli osaavaa työvoimaa ja markkinoita. Täällä on korkeatasoisin yliopisto- ja korkeakouluopetus Suomessa. Logistiset yhteydet ovat muualle ovat parhaimmat Helsingin seudulla. Pääministeri Vanhanenkin piti itsestään selvänä, että EU:n kemikaalivirasto voidaan sijoittaa vain Helsinkiin. Pääkaupungista pitää tietysti tehdä vielä enemmän kansainvälisesti houkutteleva, mikä on ollut juuri Jorma Ollilan suuri visio.
Jostain syystä vielä löytyy ihmisiä, joille vaintuotanto on tärkeää. Tämähän oli yksi syy Neuvostoliiton kaatumiseen. Siellä ajateltiin niin. Kyllä minäkin vielä työaikana muistan, että tehtailla löytyi ihmisiä, joiden mukaan tulos tejtiin tehtailla. Tapasin kysyä, että tehdäänkö todella ilman raaka-aineiden hankintaa, markkinointia, logistiikkaa, tuotekehittelyä, kuljetuksia, strategiaa jne. Jos Nokialla olisi ajateltu niin, vieläkin tehtäisiin vessapaperia, kaapeleita, kumisaappaita jne. eikä olisiharkittukaan mitään niin tyhjänpäiväistä kuin elektoniikkaa, tietoliikennettä ja kännyköitä.
..tarvita mitään muuta kuin maalaisjärkeä niin asiat hoituu tämä tuli mieleen teidän jutuista.
on maalta kotoisin (mummola sijaitsee maalla). Maalaisjärkeä siis on, kunhan se vain saataisiin liikkeelle.
Tulevienkin vaalien maakuntien ehdokkaat nostavat oman maakuntansa asiat kärkitiloille kampanjassaan. Helsinkiläisistä ehdokkaista vain kokoomuslaisissa ovat enemmistönä ehdokkaat, jotka tuovat esiin myös Helsingin tarpeita.
Miksi kotikaupungin paras ei kiinnosta muita? Ajateellaanko, että ei haluta ärsyttää maaseutua? Tyhmää joka tapauksessa mielestäni. Ei ihme, että Helsingin ja helsinkiläisten edut sitten jäävät muiden paikkakuntien jalkoihin eduskunnassa, kun omat edustajamme eivät uskalla puhua niiden puolesta.
http://elisa.net/uutiset/paauutiset/1135225321648.shtml
Huomion arvoista tuossa uutisessa oli, että SDP:n edustajat olivat kaiken vähiten ajamassa Helsingin asiaa, jopa Kepua vähemmän.
Demareilla jos kellä olisi potentiaalisia äänestäjiä niin Toni Halmeen kuin toisaalta Osmo Soininvaaran jättäessä eduskunnan. Molemmat tahoillaan ovat vetäneet ääniä demareilta. Lähiöiden protestiäänestäjiä kosiskellaan kyllä ministeriön junailemilla kampanjoilla mutta ihmisten todellisten tarpeiden tunnistaminen jää yleispolitikoinnin jalkoihin.
Itse olen aina valinnut ehdokkaani myös paikallisten kysymysten valossa, ja sekin on yksi syy miksi äänestyslappuun ei ole ikinä piirtynyt kepulaisen ehdokkaan numeroa, ja aika harvoin demarinkaan.
Minusta on pelkästään positiivinen asia, kun ehdokkaat eivät ole innostuneita Helsingin etujen ajamisesta. Ei eduskunta ole sitä varten, että siellä ajetaan maakuntien ja muiden kuppikuntien etuja. Se on sitä varten, että koko maan etu otetaan ensisijaisena huomioon.
Aika yllättävää oli, että Kokoomuksella oli näin vahvasti esillä Helsinki-teema. Jos olisi pitänyt veikata näkemättä tulosta, olisin arvellut juuri Kokoomuksen välttelevän alueellista painotusta koko maan painotuksen edelle.
Alueellisen painotuksen korostaminen vaaliteemoissa on turhaa sikälikin, että ehdokkaat valitaan vaalipiireittäin eli alueellisesti. Tämä näkemys on siis rakennettu jo sisään vaalijärjestelmäämme eikä sitä senkään vuoksi ole syytä enää erikseen painottaa.
Kokoomushan pyrkii soveltamaan markkinatalouden oppeja vähän joka paikassa. Sen vuoksi olisi luullut, että juuri tässä puolueessa olisi vallalla näkemys, jonka mukaan esim. eri toimintojen sijoittelussa otetaan huomioon taloudellinen ja toiminnallinen edullisuus/haitallisuus eikä aluepainotusta.
Itse yritän valita sellaisen edustajan, joka ajaisi koko maan etua eikä kiinnittäisi niin kään huomiota Helsingin tai Huittisten etuun. Jos esim. jonkun uuden superyliopiston sijoitus on järkevintä toiminnallisista syistä tehdä Sallaan kuin Helsinkiin, en halua, että Helsinki-teemaan avulla vängätään vastaan.
Koko maan asioista päättää eduskunta. Paikalliset asiat ratkaistaan kunnanvaltuustoissa. Kun on koko maan asioista kyse, sitä pitää lähestyä silloin yleispolitiikan keinoin ottamalla aina huomioon kokonaisuus. Kepulainen siltarumpupolitiikka on vihoviimeinen tapa hoitaa asioita ja ihmettelen nyt suuresti, että myös kokoomuslaisilla on tällaiseen politikointiin halukkuutta.
En tarkoita siltarumpupolitiikkaa vaan esim. pääkaupunkiseudun erityiskysymyksiä kuten sekavasta maapolitiikasta seurannutta asuntojen hintojen karkaamista, liikennehankkeita ja niin edelleen. Maankäyttöön ja kaavoitukseen paikallisellakin tasolla voi vaikuttaa valtakunnallisella lainsäädännöllä.
Esimerkiksi Oulusta Kuusamoon lähtevän tien parannus moottoritieksi saadaan kyllä niputettua liikennehankkeiden kärkipäähän mutta ei kehäteiden parannuksia vaikka liikennemäärissä on kertaluokkaiset erot. Ja kuinka ollakkaan, kun liikenneministeriksi tuli jyväskyläläinen demari sai Nelostie Heinolasta pohjoiseen välittömästi parannusrahat. Tärkeä hanke se on, ei siinä mitään, mutta osoitusmyös siitä kuinka aiemmin muut ovat vetäneet rahat omiin vaalipiireihinsä kokonaisedusta piittaamatta.
Helsinkiläisten edustajien tulisi pontevammin ajaa näitä Helsingin ja pääkaupunkiseudun kehityksen tulppien poistamista eikä suostua niin kovin helposti näihin etenkin kepun harrastamiin "paketteihin" joilla resursseja tasataan alueellisen periaatteen mukaan todellisista tarpeista välittämättä.
En ymmärrä miten näet pääkaupunkiseudun kehittämisen jonain siltarumpupolitiikkana. Vai oliko taas väärän henkilön esittämä näkemys. Ai niin, sinähän et henkilöi asioita!
Kyllä eduskunnassa tosiaankin voidaan monin tavoin edistää edustajan oman paikkakunnan sellaisiakin hankkeita, joista on hyötyä koko maalle. Helsingin ollessa kyseessä siihen on olemassa ihan toisenlaiset tarpeet ja mahdollisuudet kuin esin Takatölviön ja Perämöhkölön välisessä tiehankkeessa, jonka paikkakunnan kansanedustaja eduskuntaan tuo.
"Yksi kylähullu" on sanonut asian hyvin ja sama on myös oma näkemykseni. Arvelen, että niin olisi sinunkin, jos Helsingin asiat olisivat tärkeinä vasemmistoehdokkaiden listoilla.
Valtakunnallisella lainsäädännöllä ei voi vaikuttaa paikallistason maankäyttöön. Tällaiset lait laaditaan koko maata varten eikä alueiden erityistarpeiden mukaan. Siitä vasta sekamelska syntyisi, jos sellaista lainsäädäntöä harjoitettaisiin. Maankäyttöä ja kaavoitusta koskevat lait pitää tietysti laatia koko maan kannalta järkeviksi. Kaavoituspolitiikka kuuluu kuitenkin kunnallispolitiikan alaan eli kunnat päättävät alueensa maan käytöstä.
Liikennepolitiikan kohdalla ei pidäkään lähteä mihinkään huutokauppameininkiin. Liikenneratkaisut pitää laatia niin, että tien käyttötarve on ensijainen kriteeri. Nelostien osalta päätös parannuksesta on tehty jo ennen Huovisen ministeriyttä. Heinolan ja Jyväskylän välinen tieosuus on luvattovan heikko ottaen huomioon, että tämä tie on maan pääväylä. On myös pääkaupunkilaisten etu, että tämä osuus saadaan kuntoon ja turvalliseksi.
Pääkaupunkiseudun edustajien ja muidenkin tehtävänä on vastustaa siltarumpupolitiikkaa. Hankkeita pitää asettaa järjestykseen niiden todellisen käyttötarpeen mukaan eikä aluepoliittisin perustein. Kun tämä politiikan ajatus menee läpi, pääkaupunkiseudun hankkeista ole tarvis erikseen pitää huolta. Ne tulevat tarveharkinnassa aina kärkipäähän.
Meillä lienee jotenkin tässä sama tavoite, mutta lähestymiskulma asiaan on erilainen. Minä en pidä hyvänä sitä, että mennään aluepoliittiseen kisaan siitä, mitä mihinkin panostetaan. Minusta parempi lähtökohta on perustaa aina päätökset todelliseen tarpeeseen ja siihen, että hanke todella hyödyttää monia. Tällä ajattelulla torjutaan sijoitukset kaikenmaailman peräkylien kärrypolkuihin, mihin Kepu on aina valmis satsaamaan.
Jos ryhdymme ajamaan erikseen alueellisesti Helsingin etua, se tarkoittaa minusta vain hyväksyntää sille, että alueelliset seikat asetetaan toiminnallisten ja käyttötarpeen edelle. Minusta Helsingin etu tulee siis ajetuksi paljon tehokkaammin sillä, että ehdokkaat täällä vastustavat alueellisten seikkojen ensisijaisuutta päätöksiä tehtäessä.
Vai on sinustakin sitten tullut kepulainen siltarumpupolitiikan puoltaja.
Uskon, että vasemmistoehdokkaillakin voi olla tarve profiloitua alueensa edustajina. Minä vastustan ajatusta riippumatta siitä, mikä puolue alkaa asettaa alueellisia näkökohtia toiminnallisten ja käyttötarveajattelun edelle. Esim. valtion virastojen hajasijoittaminen on päätön hanke ja sitä ovat olleet panemassa alulle kaikki kolme suurinta puoluetta, mutta tositoimiin asiassa on ryhtynyt lähinnä vain Kepu. Kokoomuksessa on sentään ollut joitakin poliitikkoja kuten Jan Vapaavuori, jotka ovat ovat nähneet hankkeen lähtökohdan idioottimaisuuden.
"Mielipidepankki/terroristi" toistaa iänikuista hokemaa siltarummuista. Se on hesalaisten pintaliitäjien pilkkanimitys sille, aivan oikealle toiminnalle, että maakuntiemme edustajien edellytetään hoitavan omien alueittensa asioita. Sitä varten eduskunta ja yleinen äänioikeus, jonka k.o. pinta- ja loiseläjät haluavat mitätöidä, on olemassa. Ei kaikkien pitäisi olla rahoittamassa Hesan siltarumpuja, kuten hirmukalliita moottoriteitä, metroa, satamia, oopperaa, musiikkitaloa, lukemattomia tyhjää jauhavia hallintovirastoja yms. Niitä juuri tarkoitetaan sillä, että pääkaupunki haluaa paisuttaa omaa ns. "metropoli-asemaansa" eli mustaa aukkoa, johon meidän maakuntien tienaamat varat upotetaan. Pantakoon ne mieluummin infrastruktuurin kehittämiseen maan varsinaisille tuottaville alueille.
Nokian pääkonttorilla on oma roolinsa, mutta se ei tuota yhtään kännykkää, vaan elää ympäri maata ja
maailmaa toimivien työpisteiden tuotolla. Sitäpaitsi taitaa koko it-toimiala olla Oulun seudulta lähtöisin.