Utopia on hyvinvonnin yhteiskunta tuntemattomalla saarella. Omaisuus on siellä yhteistä, työpäivän pituus 6 tuntia, opetus ja terveydenhoito valtion hoidossa, kansan valitsema hallitsija ja vapaus valita oma uskonto. Huolimatta lyhyestä työpäivästä, laiskuutta ei hyväksytä vaan jokaisella mahdollisuus ja velvollisuus käyttää aikansa harrastuksiin, opiskeluun sekä nautintoihin joita kuvaillaan seuraavasti:"Nautinnolla he tarkoittavat jokaista ruumiin tai sielun liike- tai lepotilaa, jossa ihminen luonnostaan viihtyy. Jos jokin on luonnostaan miellyttävää, silloin aistien lisäksi myös terve järki pyrkii siihen, mikäli se voidaan saavuttaa ilman vääryyttä eikä sen vuoksi menetetä jotakin toista vielä suurempaa nautintoa. Utopialaiset jakavat eri ryhmiksi nautinnot; henkisiksi ja fyysisiksi, henkisiin kuuluu älykkyys ja mielihyvä, jota todellisuuden tarkastelu tuottaa. Fyysiset nautinnot he jakavat kahteen osaan; ne jotka muodostavat voimakasta aistillista mielihyvää kuten suoliston tyhjentyessä,sukupuoliyhdynnässä tai ihoa raapimalla kutinan vuoksi. Myös musiikin tuottama nautinto mainitaan. Terveyttä pidetään suurena nautintona samoin syöminen ja juominen.
Aviopuolison valinta oli tärkeä seikka, koska siihen sitouduttiin loppuelämäksi, sitä ei voitu tehdä silmät ummessa. "Aviopuolison valinnassa he noudattavat käytäntöä,johon he itse suhtautuivat varsin vakavasti. Naisen olipa hän nuori neito tai leski, esittää joku kunnianarvoisa perheenäiti kosijalle alastomana ja joku luotettava mies vuorostaan näyttää alastoman miehen kosijan tytölle."
More kirjoitti kuuluisimman teoksensa, Utopian 1515 siinä fiktiivinen matkamies, Raphael Hythloday, selittää utopia-valtion poliittisen järjestelmän. Thomas More (1478-1535) eli aikana, jolloin Eurooppa koki suuria muutoksia; lukuisat valtioiden väliset taistelut,Habsburgien vallanpitoa, Italia oli kuninkaiden, ruhtinaiden ja paavien yhteistä saalistusmaata, valtioiden rajat muuttuivat jatkuvasti, keskiluokan taloudellinen nousu aiheutti muutoksia yhteiskunnan sisäisissä voimasuhteissa. Löytöretket tuottivat uusia yllätyksiä ja paljon kertomuksia ja taruja, joissa todellisuus ja satu sekoittuivat. Juopa varakkaiden ja köyhien yhteiskuntaluokkien välillä suureni jatkuvasti ja maallistuva paavin valta kärjisti edelleen ristiriitoja.
Humanismi kuitenkin nosti päätään keski-Euroopassa ja uudelleen perehdyttiin kreikkalaisiin ja latinalaisiin kirjailijoihin.
Meidän Eurooppamme haki uusia muotoja uusien mahdollisuuksien ja haasteiden auetessa.
Thomas More Pyhä Sir Thomas More (7. helmikuuta, 1478 – 6. heinäkuuta, 1535) oli englantilainen lakimies, kirjailija ja poliitikko sekä renessanssifilosofi. Elämänsä aikana More sai maineen merkittävänä, oppineena humanistina ja oli monissa merkittävissä viroissa, kirjoitti kirjoja ja oli vahva katolilaisuuden puolesta puhuja ja kritisoi voimakkaasti Martin Lutheria.
Ihailen Thomas Morea hänen rohkeudestaan seisoa uskomiensa asioiden takana, ahkeruudesta ja suvaitsevuudesta, myötätunnosta köyhiä ja heikkoja kohtaan ja aivan erityisesti ihailen sitä, että More tarjosi tyttärilleen erinomaisen klassisen koulutuksen, vaikka elettiin aikaa, jolloin sellainen oli varattu yleensä vain miehille. Hän arvosteli voimakkaasti aikansa lainsäädäntöä siitä, jota tuohon aikaan sovellettiin varkaisiin, heitä hirtettiin paljon, usein kaksikymmentä samaan hirsipuuhun, ja silti varkaita vilisi kaikkialla.
Varkauksien syynä oli vaikeus löytää työtä ja ravintoa ei niinkään rikollisuus.
Kirja on mielestäni merkittävä puheenvuoro yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, jossa ei tuomia vaan luodaan mahdollisuuksia; Utopiassa jokaiselle suodaan koulutus, terveydenhoito ja painotetetaan vapaa-ajan mielekästä käyttöä, kuinka saisimme uudelleen tämän Utopia ihanteen käytännön elämään, kun viisisataa vuotta myöhemmin lähes kaikki asiat ovat toteutuneet mutta osaammeko nauttia ja nautiskella, iloita, oppia ja elää.
Aviopuolison valinta oli tärkeä seikka, koska siihen sitouduttiin loppuelämäksi, sitä ei voitu tehdä silmät ummessa. "Aviopuolison valinnassa he noudattavat käytäntöä,johon he itse suhtautuivat varsin vakavasti. Naisen olipa hän nuori neito tai leski, esittää joku kunnianarvoisa perheenäiti kosijalle alastomana ja joku luotettava mies vuorostaan näyttää alastoman miehen kosijan tytölle."
More kirjoitti kuuluisimman teoksensa, Utopian 1515 siinä fiktiivinen matkamies, Raphael Hythloday, selittää utopia-valtion poliittisen järjestelmän. Thomas More (1478-1535) eli aikana, jolloin Eurooppa koki suuria muutoksia; lukuisat valtioiden väliset taistelut,Habsburgien vallanpitoa, Italia oli kuninkaiden, ruhtinaiden ja paavien yhteistä saalistusmaata, valtioiden rajat muuttuivat jatkuvasti, keskiluokan taloudellinen nousu aiheutti muutoksia yhteiskunnan sisäisissä voimasuhteissa. Löytöretket tuottivat uusia yllätyksiä ja paljon kertomuksia ja taruja, joissa todellisuus ja satu sekoittuivat. Juopa varakkaiden ja köyhien yhteiskuntaluokkien välillä suureni jatkuvasti ja maallistuva paavin valta kärjisti edelleen ristiriitoja.
Humanismi kuitenkin nosti päätään keski-Euroopassa ja uudelleen perehdyttiin kreikkalaisiin ja latinalaisiin kirjailijoihin.
Meidän Eurooppamme haki uusia muotoja uusien mahdollisuuksien ja haasteiden auetessa.
Thomas More Pyhä Sir Thomas More (7. helmikuuta, 1478 – 6. heinäkuuta, 1535) oli englantilainen lakimies, kirjailija ja poliitikko sekä renessanssifilosofi. Elämänsä aikana More sai maineen merkittävänä, oppineena humanistina ja oli monissa merkittävissä viroissa, kirjoitti kirjoja ja oli vahva katolilaisuuden puolesta puhuja ja kritisoi voimakkaasti Martin Lutheria.
Ihailen Thomas Morea hänen rohkeudestaan seisoa uskomiensa asioiden takana, ahkeruudesta ja suvaitsevuudesta, myötätunnosta köyhiä ja heikkoja kohtaan ja aivan erityisesti ihailen sitä, että More tarjosi tyttärilleen erinomaisen klassisen koulutuksen, vaikka elettiin aikaa, jolloin sellainen oli varattu yleensä vain miehille. Hän arvosteli voimakkaasti aikansa lainsäädäntöä siitä, jota tuohon aikaan sovellettiin varkaisiin, heitä hirtettiin paljon, usein kaksikymmentä samaan hirsipuuhun, ja silti varkaita vilisi kaikkialla.
Varkauksien syynä oli vaikeus löytää työtä ja ravintoa ei niinkään rikollisuus.
Kirja on mielestäni merkittävä puheenvuoro yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, jossa ei tuomia vaan luodaan mahdollisuuksia; Utopiassa jokaiselle suodaan koulutus, terveydenhoito ja painotetetaan vapaa-ajan mielekästä käyttöä, kuinka saisimme uudelleen tämän Utopia ihanteen käytännön elämään, kun viisisataa vuotta myöhemmin lähes kaikki asiat ovat toteutuneet mutta osaammeko nauttia ja nautiskella, iloita, oppia ja elää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ovat EU:n erityisessä suojeluksessa ja työstä tuli orjatyötä riistopalkalla
ennen vanhaan, ennen työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Nykyään on toisin,
"Nykyisen perutuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla."
http://www.jhl.fi/asp/system/empty.asp?P=1110&VID=default&SID=352511854592566&S=1&C=20425
"Matalapalkkaisuus on nyt nostettu ideologiseksi tavoitteeksi, jolla luullaan korjattavan kilpailukykyä ja taloudellista kasvua. Toisin sanoen köyhyys tilana laillistetaan kuuluvaksi joillekin kanssaeläjillemme ikään kuin itsestään kuuluvana, ihmiset pakotetaan paikkaamaan jokapäiväistä toimeentuloaan yhä enenevässä määrin tulonsiirroilla. Me olemme tähän asti nimittäneet joitakin työnteon muotoja epätyypillisiksi töiksi. Voimme pian poistaa tästä sanasta etuliitteen pois. Työvoima ei ole enää valtiovallan erityisessä suojeluksessa, päältämme on riisuttu tämä suojaava viitta ja se on puettu "globaalin kilpailukyvyn" hartioille."
http://209.85.129.104/search?q=cache:js6RKgkcT-kJ:www.tkk.fi/Otaniemi/VAL/muut_sivut/pdf/SAK_puhe_21-11-2003.doc perustuslaki työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa&hl=fi&ct=clnk&cd=5&gl=fi&lr=lang_fi
Moren sanotaan ottaneen mallia luostariyhteisöistä. Niissä se saattaisikin toimia. Myöhemmin Utopian puki taloustieteen kaapuun Karl Marx ja sitä kokeiltiin naapurissa aina 90 luvun alkuun saakka. Olen Lukenut utopian muutaman kerran ja pidän sitä ihan hyvänä kirjana. Itse yhteiskunta siinä on kyllä maanpäällinen helvetti vaikka kirjassa toistellaan, kuinka ihmiset ovat niin onnellisia. Esimerkiksi:
1. Poliisivalta. Kaikki yksityisyys oli käytännössä kielletty. Mihinkään ei saanut edes matkustaa ilman lupaa.
2. Valtionomistus. Asukkaat omistivat vain vaatteensa, jotka olivat kaikilla samanlaiset. (vrt. Mao-takki) Jopa kaikki talotkin olivat suuren ja viisaan kuninkaan (kuten kuten Kim Il Jong) suunnittelemia ja täysin samanlaisia. Niitä vaihdeltiin säännöllisesti ja silti kuviteltiin, että ihmiset pitäisivät ne erityisen hyvässä kunnossa.
3. Suunnitelmatalous. Pienetkin muutokset suunniteltiin ylhäältä käsin koko yhteisön voimalla. Todellisuudessa tämä ei toimi. Eri ihmiset haluavat eri asioita ja eri ratkaisut sopivat paremmin toisissa kohteissa.
4. Pysähtyneisyys. Kun maailma oli valmis, niin sille ei tarvinut tehdä mitään. Korkeintaan pientä hienosäätöä. Tätä on yritetty tuhansien vuosien ajan ja aina tällaiset maat ovat romahtaneet jäädessään muiden jalkoihin.
5. Eliitti. Kirjassa sitä ei muka ollut, mutta tuosta seuraa väkisinkin sellainen. Hän uskoi valistukseen,(propaganda)jolla ihmisestä saataisiin hävitettyä ahneus. Kuitenkin jokaiseen sosialistiseenkin maahan on syntynyt eliitti, vaikka teoriassa kaikki ovat tasa-arvoisia.
Siitä saa kyllä ihmetellä, että jos olemme nyt niin rikkaita, miten ihmeessä ihmiset monet joutuvat edelleen näkemään nälkää ja pelkäämään asunnon/työn tai ylipäätään tulevaisuuden puolesta.
Kiitos hyvästä vastauksesta,siinä merkityksessä kuin sinä sen mainitset elämä olisi mahdotonta.
Totta kai Moren hyviä ideoita on pyritty totetuttamaan eri aikaukausina eri muodoissa.
Tulos vaan riippuu mihin se sidotaan.
Itse koen hänen teoksensa suorana kehitysideana aikansa yhteiskuntamalliin. Silloin maanomistajien ja aatelien oikeudet olivat kohtuuttomia verrattuna tavalliseen ihmiseen.
Oikeudenkäytäntö oli jopa huonontunut sitten Rooman valtakunnan oikeuskäytännöstä ja sitähän More juuri ankarasti kritisoi. Ihminen on laiska luonnostaan mikään uusi ei tule ajatuksiin ilman vastoikäymisiä, myötätunto ja empatia kehittyvät vasta, kun on itse kokenut elämää siten. Kun aateliseksi tai virkavalta asemaan syntyi, vaikka oli opiskellut, harvoin kykeni tajuamaan sitä, ettei köyhä ja lukutaidoton voinut nousta alhostaan ilman apua. Silloinhan sai kuolemantuomion, kun pyydysti maanomistajan mailla ja piti tehdä kohtuuttoman pitkiä vuokratilapäiviä, ja sitten ylityönä tehdä töitä oman perneensä elannon eteen. Jos joutui sotaan ja niitähän riitti tämän tästä vammautuneena ei kyennyt edes itsestään huolehtimaan saati siten perheestään. Niin opinnot ja elämän nautinnot jäivät varsin alhaiselle tasolle suurimmalle osalle väestöä ja tätähän More juuri koetti tuoda esille, koulutusmahdollisuutta. Työpäivän pituus piti saada Utopiassa sellaiselle tasolle, että jaksoi oppia uutta myös elämän nautinnon tasoa kohottaa.
1.Yksityisyyden ja matkustamisen kielto.
Kyse oli siinä ajassa turvallisuudesta, lainsäädäntö ei juuri suonut mitään turvaa laajalle väestön osalle, siksi juuri maankiertolaiset oppivat helposti turvautumaan väkivaltaan ja muuhun ryöstelyyn, kun muuta ei osannut.
Tänä päivänä olemme varsin tarkasti seuratut, kaikilla tasoilla. Poliisi pyrkii pitämään huolta turvallisuudesta. Väestö- ym rekistereissä ym. on meistä jokaisesta niin hyvät tiedot, ettei salaaminen kovin hyvin onnistu. Passit, henkilötodistukset, talonkirjat, oppivelvollisuus
varallisuus ja tuloverovelvollisuus rajaa meidän kaikkien elämää varsin tarkasti, eli se vastaa sitä sen ajan vapaata matkustus ja liikkumiskieltoa.
2. Valtionomistus, Kirjassa se tuotiin esiin köyhän yksilön mahdollisuudeksi, että voisi keskittyä elämään ja harrastamaan ja tekemään työtä ilman jokapäivästä huolta. Väittäisin, että näin on tälläkin hetkellä esim.Suomessa. Valtio tai kunta omistaa tai määrää yhteisestä omaisuudesta varsin tarkasti,infastruktuuri kuten tiet, rautatiet, sairaalat, oppilaitokset, lukuisat virastot, suuret maa- ja vesialueet, sen minkä itse omistat joudut tarkasti tiedottamaan vero ym viranomaisille, viranomaiset varsin tarkasti säätelevät meidän yksityisomistamisen oikeutta ja sen omaisuuden tekemistä, varallisuuden kerääminen ei meillä ole niitä helpoimpia asioita.
3. Suunnitelmatalous. Tuohon aikaan valtio joutui pistämään rahat pääasiassa sotimiseen muu omaisuus oli vähemmistöön kuuluvalla ja perimisoikeudella hankittua pääsääntöisesti. Talouden kehitys ei ollut kovin kummoista, kun talouden suunnittelijat eivät juurikaan päässeet varoihin kiinni, nehän menivät maanomistajille ja rahan liikkeet varsin vähäisiä. Väittäisin että mm. suomalainen talous on varsin pitkälle suunniteltu, valtiolla ja kunnalla on lyhyen- ja pitkäntähtäyksen vuodesta - kymmeneen tai kahdenkymmenen vuoden suunnitelmat samoin suurilla yrityksillä vaikka joutuvat elämään tässä kvarttaalitaloudessa, investoinnit kuitenkin tehdään pitkälle aikavälille, samoin koulutus, terveydenhuolto, puolustusvoimat kaikki ovat varsin pitkälle suunniteltu. Valtion budjetissa liikkumavara kun on varsin pieni, niin pitkälle on kiinteä menokehys lyöty lukkoon.
4. Pysähtyneisyys. Siellähän nimenomaan pyrittiin siitä pois. Kaikkien velvollisuus oli tehdä vapaa-ajalla työtä, opiskelua ja harrastusta oman alueensa kehittämiseen, tämähän oli kuitenkin humoristinen fiktiivinen teos, jossa pyrittiin yksinkertaistamaan aikalaisilleen asiat niiden ymmärtämiseksi. Juuri tuota seikkaa pidän itse erittäin tärkeänä mutta vaikka elämme valtavassa tiedon tulvassa, lukuisat oppilaitokset tarjoavat opintomahdollisuuksia aivan kenelle vain, kirjastot ja kirjakaupat pursuavat teoksia kaikille mahdollisille kulutajille niin yllätys yllätys ketkä pääsääntöisesti vapaaehtoisesti opiskelevat: keski-ikäiset naiset, nykyajan työpaikoilla usein tuntuu vallitsevan tämä pysähtyneisyyden ilmapiiri kun jääräpäisesti pidetään kiinni aikaisemmin opitusta ja saadusta, mikään ei muuttua saa. No onneksi valtiovalta tukee oppimista monintavoin siitä voi vain olla kiitollinen ja iloinen.
4. Eliitti. Utopiassa sitä ei kait ollut. Mutta täällä nykyisessä Utopiassa Suomessa se on kysymys, joka hakee vastausta, kuka kuuluu nykyisin eliittiin, siihen joka ratkaisee asioita.
Onko se tutkijat, professorit, eduskunta,hallitus, varakkaat, vai järjestöt kuten ammattiyhdistys. Väittäisin, että Suomessa eliittiin kuuluvat huippu-urheilijat, mediassa hyvn menestyjät, media itse, no eduskunta kyllä mutta, kun äänestäjät aika paljon valittavat etteivät edes tiedä ketä äänestää ja miksi niin hirvittää ihmetellä kellä sitten valta on.
Kyllä me olemme rikkaita verratuna tuohon 1500 luvun elämään ja verrattuna 50 vuotta sitten elettyyn yhteiskuntaan, vasta viime vuosikymmeninä on ollut ilmainen opiskelu aina korkeakouluun saakka - hirvittävän suuri rikkaus,
neuvolatoiminta,päivähoito,lapsilisät ja muut lisät, lapsikuolleisuus lähes olematon,
terveydenhoito, no vaikka valittamista löytyy mutta enimmäkseen ihmiset kuolevat epäterveelliseen elämäntapaansa kuin yhteiskunnan aiheuttamaan. Hyvät kulkumahdollisuudet, onko näin hyvää joukkoliikennettä muualla, en tiedä mutta pidän sitä suurena rikkautena. Suhteellinen salliva ympäristö, vapaa ilmaisuoikeus, saa iloita, hullutella, rakastaa, väittää vastaan, arvostella ja elää turvassa ainakin toistaiseksi- valtava rikkaus
Luontoa ainakin Suomessa riittää kaikille ja sen sadosta pienellä omatoimisuudellakin voi pitää itseään hengissä puhumattakaan tästä muusta sosisaaliturvasta.
Väittäisin että verrattuna aikaisempaan elämään olemme rikkaampia kuin milloinkaan.
malliyhteiskunta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000073&posting=22000000009666225#22000000009666225
'Utopia on hyvinvonnin yhteiskunta tuntemattomalla saarella' Sinne vaan työleirille...
"Aviopuolison valinta oli tärkeä seikka, koska siihen sitouduttiin loppuelämäksi, sitä ei voitu tehdä silmät ummessa"
Antropologiaa tuntevana ihailen itse joidenkin alkuperäisasukkaiden tapaa hoitaa "avioliitto". Usein miten nämä ovat asuneet Amazonian alueella, mutta myös Papua-Uudesta-Guineasta on esimerkkejä.
Parisuhteita solmitaan, mutta tuskin kenelläkään on vain yhtä seksikumppania. Tämä johtaa siihen, että kukaan miehistä ei voi varmasti tietää onko lapsi hänen, joten kaikki aikuiset miehet kohtelevat lapsia, kuin omiaan.