Antakaa siis lyhyt ja ytimekäs vastaus seuraaviin. Kysymykset eivät siis hae näkemyksiäsi siitä, miten esimerkiksi jokin asia mielestäsi nykyään on yhteiskunnassa, joten vastaa vain kysymykseen. Ei tarvitse välttämättä vastata kirjoittamalla, vaan voit vastata itse itsellesi mielessäsi.
1. Kannatatko rehellisyyttä?
2. Kannatatko avoimuutta?
3. Kannatatko ihmisten keskinäistä tasavertaisuutta?
4. Kannatatko siis ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan yhteiskunnassamme, joko puoluepolitiikan kautta tai muita kanavia pitkin?
5. Mikä on kansanedustajaehdokkaan paras palkinto suhteessa vaaleihin, joissa hän on ehdolla? Onko se kansan hänelle antama, kansanedustajapestin näköinen luottamus näkemyksiensä ja esiintymisensä vuoksi? Onko se hyvä, taattu palkka seuraavaksi neljäksi vuodeksi? Onko se jompi kumpi tai molemmat edellisistä vai onko se kenties jotain muuta?
6. Neljän vuoden päästä järjestetään sitten taas uudet vaalit. Tuleeko olla niin, että jonkin jo eduskunnassa olleen kansanedustajan läpimeno tulevissakin vaaleissa on tarkoituksenmukaisempaa kuin uusien ehdolle asettuvien vai onko kaikkien oltava uusien vaalien alla taas samalla viivalla ja antaa vain näkemysten kilpailla keskenään? Onko siis joidenkin ajattelutapojen/puolueiden ohjelmien läpimeno edustajiensa myötä jo lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin muiden vai tuleeko uusien vaalien olla taas tasavertainen mahdollisuus kaikille?
Jos sait vastattua kaikkiin eli sinulla oli mielipide jokaiseen, hyvä niin. Olen puolueisiin sitoutumaton toimija, ulkopuolinen sivustaseuraaja pääkaupunkiseudulta ja kerron näihin kysymyksiin liittyen näkemykseni Suomen poliittisen elämän tilasta myöhemmin tänään tällä palstalla uuden aloituksen muodossa otsikolla "Kuuteen kysymykseen LIITTYEN".
1. Kannatatko rehellisyyttä?
2. Kannatatko avoimuutta?
3. Kannatatko ihmisten keskinäistä tasavertaisuutta?
4. Kannatatko siis ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan yhteiskunnassamme, joko puoluepolitiikan kautta tai muita kanavia pitkin?
5. Mikä on kansanedustajaehdokkaan paras palkinto suhteessa vaaleihin, joissa hän on ehdolla? Onko se kansan hänelle antama, kansanedustajapestin näköinen luottamus näkemyksiensä ja esiintymisensä vuoksi? Onko se hyvä, taattu palkka seuraavaksi neljäksi vuodeksi? Onko se jompi kumpi tai molemmat edellisistä vai onko se kenties jotain muuta?
6. Neljän vuoden päästä järjestetään sitten taas uudet vaalit. Tuleeko olla niin, että jonkin jo eduskunnassa olleen kansanedustajan läpimeno tulevissakin vaaleissa on tarkoituksenmukaisempaa kuin uusien ehdolle asettuvien vai onko kaikkien oltava uusien vaalien alla taas samalla viivalla ja antaa vain näkemysten kilpailla keskenään? Onko siis joidenkin ajattelutapojen/puolueiden ohjelmien läpimeno edustajiensa myötä jo lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin muiden vai tuleeko uusien vaalien olla taas tasavertainen mahdollisuus kaikille?
Jos sait vastattua kaikkiin eli sinulla oli mielipide jokaiseen, hyvä niin. Olen puolueisiin sitoutumaton toimija, ulkopuolinen sivustaseuraaja pääkaupunkiseudulta ja kerron näihin kysymyksiin liittyen näkemykseni Suomen poliittisen elämän tilasta myöhemmin tänään tällä palstalla uuden aloituksen muodossa otsikolla "Kuuteen kysymykseen LIITTYEN".
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. sopivasti
2. sopivasti
3. sopivasti
4. en kannata ja ei sitä ole koskaan ollutkaan
5. molemmat edellisistä
6. eivät ole samalla viivalla koska äänestäjä on psykologinen olento
että kun et kannata ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan yhteiskunnassamme, miten tekisit rajauksen? Ketkä ovat toisia oikeutetumpia asioihin vaikuttajia, jos ei oteta huomioon todetusti kehitysvammaisia ihmisiä?
Kutoskysymykseen ymmärsin sun vastanneen siltä pohjalta, että kansanedustajana jo ollut ihminen tietenkin omaa tunnettuusedun ainoastaan ehdolla aiemmin olleeseen henkilöön tai täysin uuteen ehdokkaaseen nähden. Kysymyksellä kuitenkin tarkoitin sitä, että tuleeko valtion pyrkiä tarjoamaan kaikille ehdolle asettuville lähtökohtaisesti tasavertaiset mahdollisuudet tulla valituksi vai saako valtio suosia joitain tiettyjä ajatusmalleja teknisinkin keinoin?
On ollut lystikästä havaita miten nopeasti ja auliisti väestö omaksuu vallanpitäjien kielenkäytön. Liike-elämän ja politiikan bullshit-jargon on levinnyt nopeasti myös keskustelupalstoille. Kun omat mielipiteet halutaan esittää totuuksina kopioidaan vallanpitäjien ilmauksia keinotekoisen auktoriteetin generoimisen toivossa. Lopputulos on useimmiten pelkästään naurettava.
Tämän ketjun ensimmäinen viesti on siitä hyvä esimerkki ja muutamien sen ilmausten suomentaminen käykin havaintoesityksestä.
-”puolueisiin sitoutumaton toimija” = tavallinen tallaaja ilman jäsenkorttia, jota vaivaa tittelinkipeys ja poliittinen wannabe-kuume
-”ulkopuolinen sivustaseuraaja” = ”salainen agentti”, sivupöydästä kaikkea tarkkaileva ”asiantuntija” ja kylmäverinen analysoija. Poliittinen James Bond, joka lentää joka yö raketilla kuuhun poistamaan Suomen työttömyyden
"kerron näihin kysymyksiin liittyen näkemykseni Suomen poliittisen elämän tilasta myöhemmin tänään tällä palstalla"
Odotamme henkeä pidätellen........
kohtia. Käsite "ulkopuolinen sivustaseuraaja" ei ainakaan se ole alunperin vallanpitäjien käyttämästä terminologiasta lähtöisin oleva; pikemminkin varsinaisia vaikuttajia ovat olleet muutamat kirjallisuuden maailmanlaajuiset klassikot kuten Albert Camus'n "Sivullinen". Ainahan ihmisten kielenkäyttö on paljoltikin sidoksissa aikalaisensa kirjallisuuden tai muiden kielenkäytön "suurien auktoriteettien" käyttämään..
"Sivustaseuraaja" on foorumien bullshit-bingossa täyden 10 pisteen arvoinen suoritus. Sitä käyttävä henkilö julistaa itsensä puolueettomaksi ja omat mielipiteensä totuuksiksi yhdellä ainoalla sanalla.
Se osoittaa kirjoittajan älyllistä epärehellisyyttä ja on loppuunkäytetyssä taktisuudessaan samassa kategoriassa "oletko muistanut ottaa lääkkeesi" tai "olet natsi" nettihokemien kanssa.
Kielenkäytön sidokset valtakoineistoon ovat mielenkiintoinen asia. Kasvavassa informaatiotulvassa sanojen merkitysten uudelleen määrittely on alkanut saavuttaa kaikkein mustimpien dystopioiden tason. "Toiminnan järkeistäminen", "YT-neuvottelut", "ennalta ehkäisevä isku", "terroristi" (siten kuin sitä nykyisin käytetään)...
Kielen käyttäminen sävyssä, joka osoittaa halua identifioitua valtakoineiston edustajaksi, osoittaa pelkästään lipevän orjan mielistelevää typeryyttä.
joidenki käsitteiden käyttö on jo melko kliseistä, mutta sitä en tiennyt, että "sivustaseuraajan" suhteen on jo noin vakava tilanne kuin kerroit eli, että rinnastuisi ilmaisuihin "olet natsi" tms.
Voin toki yrittää käyttää ja pyrinki käyttämään parempia ilmasuja, jos koen jotkut kliseisiksi. En vain voi sille mitään :), että olen luonteeltani hiukan juro, käytän enemmän nettiä kuin kasvoista kasvoihin tapahtuvaa kommunikaatiota, en kuulu mihinkään puolueeseen tai muuhunkaan ryhmittymään, seuraan kuitenkin niin kotimaassa kuin maailmalla tapahtuvia asioita ja koitan muodostaa niin yksittäisiä mielipiteitä kuin kokonaiskuviakin asioista.
Edellisen perusteella joku saattaa vallalla olevaa terminologiaa käyttääkseen ilmaista minun olevan sivustaseuraaja. Jos sitten itse haluat tai joku toinen haluaa liittää kyseiseen sanaan ja siten sivustaseuraajan näkemyksiin (absoluuttisen) totuuden leiman, on vastuu siitä ainoastaan sulla tai sitten sillä toisella. Meille kyllä tulvii informaatiota vaikka millä mitalla ja sanovatpa jotkut suoraankin olevansa totuuden edustajia ja pakko on vain sälyttää vastuu yksittäiselle ihmiselle sen suhteen, miten kuulemansa asiat kategoroi. Tämän luulis sinunki ymmärtävän.
Sanoja yksinkertaisesti on käytettävä, jos meinaa jotenkin itseään ilmaista. Sanan 'sitoutumaton' senkin määritelmä on tietenkin omalla tavallaan veteen piirretty viiva, mutta käytetäänpä sitä kuitenkin paljon ilmaisemaan sitä seikkaa, että henkilö jo teknisesti ei kuulu mihinkään/kyseiseen tahoon eikä siten hänellä ole mitään velvollisuuksia tahoa kohtaan.
Kieli elää koko ajan. Hienoahan se on, että sinä oot kiinnostunut tarkastelemaan käytettyjen käsitteiden mielekkyyksiä ja sinunkin ajatuksies ilmaisemisen kautta voi sanan 'sivustaseuraaja' käytöllä olla jo lähitulevaisuudessa laajalti hyväksytty kielteinen mielleyhtymä.
Ihmisen voi ajatella aina olevan jonkinlaisen ilmaisukoodin orja. Siihen sinunkin kannattaa varautua. Näytät käyttävän suoria lainauksia englannin kielestä ja muutenkin kirjoitustyylisi "repäisevyys" ja todella suorat, varmasti ilmaistut mielipiteesi toisesta henkilöstä (tässä minusta) kuten "pelkästään lipevän orjan mielistelevää typeryyttä" kielivät rock- ja erityisesti rap-kulttuurin aikaansaamasta kielenkäytöstä, joka nuorten keskuudesa yleistä on. Ehkä jo parin kolmen vuosikymmenen päästä sillekin ilmaisutapana naureskellaan, vaikka se nyt ollakseen kuinka 'cool' tahansa :)
"..osoittaa halua identifioitua valtakoineiston edustajaksi"
Et kuitenkaan onnistu olemaan selvännäkijä, vaikka kuinka kenties haluaisit olla. Jos onnistuisit minussa näkemään mielipiteideni tasolla paljonkin yhtäläisyyksiä "valtakoneiston edustajaan", ystäväni varmaan maksaisivat sinulle hyvät juomarahat silkasta yrityksestä :)
Hmh... kun tilanne kääntyy tukalaksi toteat heittäneesi selkääsi sudennahan ainoastaan koska se sattui olemaan siinä.
Vastineesi vahvistaa käsitystäni, että foorumilla itsensä luonnehtiminen nimikkeellä "sivustaseuraaja" on merkki kirjoittajan älyllisestä epärehellisyydestä.
Huolimatta siitä, että koko alkuperäinen kirjoituksesi pyrki luomaan auktoriteetin tuntua käyttämillään ilmaisuilla, pyörittelet nyt viattomasti silmiäsi ja toteat kirjoittavasi aina niin vaikka et kirjoita niin edes nyt.
Jos "sivustaseuraaja" oli tarkoitettu ryydittämään tekstiäsi ja tuomaan siihen jännittävää painokkuutta niin miksi ihmeessä sitä on niin vaikea myöntää? Miksi sinun pitää yrittää täällä vakavalla naamalla selittää olevasi "sellanen sivustaseuraaja ihan oikeesti"?
I would never claim to be no great Benzino
an 83 year old fake Pachino
So how can he hold me over some balcony
without throwin his lower back out as soon as he goes to lift me
Please dont, youl probably fall with me
and our asses will both be history...
vain todeta eli heittää tästä viestistäsi kommenttina "vastineesi vahvistaa käsityksiäni siitä, että.." ja siihen päälle mikä tahansa arvio, esimerkiksi "..et tänä aamuna juonut ollenkaan kahvia herättyäsi" :)
Sinulla on oma mielipiteesi sanasta 'sivustaseuraaja'. Kuitenkin se, että olet omaan "agendaasi" ottanut kyseisen sanan typeryydestä ilmoittamisen oman, sinulle luonnollisen näkemyksesi mukaisesti, ei tarkoita sitä, että kaikki suhtautuisivat sanaan samalla tavalla. Itsellenikin se on lähinnä vain sana, jolla ilmaisen tietyn minua kuvaavan asian (josta siis edellisessä jo kerroin), kun en muutakaan sanaa keksi saati sitten edes huomaa käyttää ja kun haluan kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman lyhyen viestin, jotta ihmiset lukisivatkin sitä. Eli sitä tulee käytettyä sen kummemmin edes pohtimatta asiaa. Mutta kuten sanoin, kriittinen mielekkyyksien tarkastelu on toki hyvää ja kehittää kielenkäyttöä eteenpäin, aikakaudelta toiselle tultaesa. Ja muistan varmastikin tästä eteenpäin sillä mahdollisesti olevan kielteisen mielleyhtymän, joka sinun aivoissasi vertautuu jopa ilmaisuun 'olet natsi' :)
Kysyitkö aiemmin, että myönnänkö käyttäneeni käsittelyn alla olevaa sanaa tekstini painoarvon lisäämiseen, kun nyt jo ihmettelet asian myöntämisen vaikeutta minulle? Etpä tainnut enkä siis ole edes kerennyt myöntämään enkä kiistämäänkään mitään(!) :) Minäpä kuitenkin kerron.
Myönnän heti kättelyssä, että kun näillä palstoilla kirjoitan, tarkoituksenani todellakin on kirjoitukseni tulo mahdollisimman hyvin nähdyksi, mahdollisimman hyvin ymmärretyksi sekä se, että mahdollisimman moni ottaisi pohdintaansa esittämiäni ajatuksia sekä mielellään myös omaksuisivat näkemyksiäni, joihin tietenkin itse uskon. Jos en uskoisi omiin näkemyksiini, toki lähtisin kenties jo alitajuisestikin muuttamaan ajatuksia siihen suuntaan, että taas voisin uskoa niihin.
Myönnän siis, että luonnollisestikin
Yksittäisiä poimintoja:
"Huolimatta siitä, että koko alkuperäinen kirjoituksesi pyrki luomaan auktoriteetin tuntua käyttämillään ilmaisuilla, pyörittelet nyt viattomasti silmiäsi ja toteat kirjoittavasi aina niin vaikka et kirjoita niin edes nyt."
Hmmh todellakin. Vaikka en kirjoita edes nyt. Eli edellisesä viestisä ymmärtääkseni. Kun kirjoitin aloitusta, toki koitin valita sanani niin, että asiani tulisi mahdollisimman hyvin ymmärretyksi kaikille niille, jotka klikkaavat aloituksen auki. Ja käytin sielä esille ottamiasi ilmaisuja, joiden käytön mielekkyydestä NYT siis SINUN KANSSA keskustellaan. Aloituksen kirjoittamisestani keskustelu siirtyi paljon yksityiskohtaisempaan juttuun, siis olennaisesti eri tasolle, kun nyt keskustelemme terminologian käytöstä. Aloitus on dialogini ja kysymyksien esittämistä politiikkaan liittyen. Näissä kahdessa voisi siis minun kirjoittavan eri 'viitekehyksesä' tai ainakin eri aiheesta, joten kenties jo eri käsiteltävän asian vuoksi voi joku todeta henkilön kirjoitustyylin muuttuneen.
Ja on varsin luonnollista, että jos ensimmäisesä kirjoituksesa kirjoitetaan jostain asiasta käyttäen yksittäisiä, myöhemmin erikseen tarkasteltavia termejä ja toisesa nimenomaan tarkastellaan noiden samaisten termien käyttöä liittyen ensimmäiseen kirjoitukseen ja ylipäätänsä, niin käsittelytapa muuttuu. Ehkä tästä teitkin tämän suurehkon "havaintosi" :)
"Miksi sinun pitää yrittää täällä vakavalla naamalla selittää olevasi "sellanen sivustaseuraaja ihan oikeesti"?"
No olipas hölmö kysymys. Miksi ei? Mistä tiedät, kuinka vakavalla naamalla aloitustani kirjoitin? Selvännäkijän kykyihisi en usko jo edellisen viestisi kömmähdyksesi vuoksi. Jos minä en julkisesti osallistu huonojen esiintymistaitojeni vuoksi keskusteluun, mutta kuitenkin pohdin aktiivisesti kotimaassa ja maailmalla tapahtuvia asioita omissa oloissani tai korkeintaan ystävieni kesken, voi joku muukin kuin minä todeta minun olevan "sivustaseuraaja" ihan vain sen vuoksi, että kyseinen sana aika yleisesti käytössä on ja jotain sanaa tai joitain sanoja on aina käytettävä asioiden ilmaisemiseksi. Tuo "sellanen...ihan oikeesti" olikin sitten jo aivan oma, sanoisiko tarpeeton lisäykses.
On lisäksi jännä, että suunnatessasi kritiikkiäsi toisten käyttämään terminologiaan ja arvellessasi heidän niillä pyrkivän saamaan mahdollisimman suurta vaikutusta, onnistut ja kenties olet jo pitempään onnistunut jättämään itsesi samaisten tarkastelujen ulkopuolelle. Voin kertoa, että kaikki pyrkivät, kuka sitten mielenkiinnon kohteidensa vuoksi enemmän ja kuka omiensa vuoksi vähemmän vaikuttamaan ihmisiin omien, ideaalisiksi mieltämiensä päämäärien mukaisesti, vaikka vain yksittäisten asioiden suhteen. Sinä olet samassa veneessä kuin minä ja muutkin.
Poimintoja käyttämästäsi terminologiasta:
* "HOHHOIJAA...." Tällä yksinkertaisesti ilmaiset, että "no niin, taas tätä niin tavanomaista - ei enää jaksais kattoo sitä". Viestit selkeästi kuvittelevasi olevan ylhäältä päin asetelmia tarkastelevan roolissa, joka kertoo muillekin, milloin jonkun viestiminen on "hohhoijaan arvoista" ja milloin ei.
* "bullshit-jargon" = "Niin, tämä on sitä kuuluisaa bullshit-jargonia, josta kaikkien 'coolisti' ajattelevien tulisi olla perillä".
* käyttämäsi sivistyssanat kuten "generoiminen" ja "dystopia" = toki haluat sivistyssanoja käyttämällä luoda vakuuttavuuden vaikutelmaa kirjoituksiesi ympärille, eikö vain? :)
* "sudennahan selkään heittäminen" -vertauksesi = vertauksilla ja kielikuvilla yleisestikin halutaan elävöittää ja tehdä vivahteikkaammaksi omaa tekstiä, minkä tarkoituksena on taas luovuuden, kekseliäisyyden tms. vaikutelman luominen
* jo aiemminkin mainitsemani varsin suorilla ilmaisuilla vastakeskustelijasta varustettu tekstisi. Käsittääkseni eritoten rock- ja rap-kulttuurit ovat tuoneet mukanaan nuorison ja hiukan vanhempienkin keskuuteen tämän 'coolin', repäisevän ilmaisutavan.
Yhtä kaikki, voidaan siis todeta, että me kaikki pyrimme vaikuttamaan siihen, että viestillä, jota yritämme teksteissämme välittää olisi mahdollisimman hyvä "perillemeno", eikö vain? :)
sillä muutoin en olisi koskaan päässyt eduskuntaan!
ottamiin ilmaisuihin, jotka hän mieltää liian kliseisiksi käytettäväksi enää nykyään.
”puolueisiin sitoutumaton toimija”
Vaihdetaan ilmaisuun "mihinkään puolueeseen tai ryhmittymään kuulumaton mutta yksittäishenkilönä kylläkin ajatuksiaan esille tuova henkilö".
”ulkopuolinen sivustaseuraaja”
Vaihdetaan ilmaisuun "huonon esiintymiskyvykkyytensä vuoksi mieluummin tilanteiden ja asetelmien ulkopuolelle jättäytyvä ja sieltä menoa seuraileva henkilö"
Mahdottomia vastata...
Jos vastaisin ensimmäiseen kysymykseen 'kyllä' tuntisin itseni hölmöksi.
Jos vastaisin toiseen kysymykseen 'kyllä' , joutuisin heti miettimään miksi itse en ole kaikissa asioissa avoin, vaan pikemminkin laskelmoin kenelle kannattaa ja voi olla avoin...
Jos vastaisin kolmanteenkin 'kyllä' tuntisin itseni kolminkertaiseksi hölmöksi. Keskinäinen tasavertaisuus? Mitä ihmettä lause mahtaa pitää sisällään? No, jos jotakin sen kaltaista on olemassa, niin kaipa se on jo ihmisen historiassa toteutunut, ja olemme siis 'keskenämme tasavertaisia.
Neljänteen vain, että kävele sisään jonkun puolueen tms. tilaisuuteen ja anna näyte karismastasi... Muuta et tarvitse, ja jo olet vaikuttaja.
Viitoseen... mistä sen voi muut tietää, paitsi valituksi tullut edustaja. Mene kysymään niiltä.
kuutoseen... Jos kansanedustajat ovat, tai ovat olematta samalla viivalla, niin se on yksinomaan äänestäjistä kiinni. Jos suomalaiset eivät näe muita vaihtoehtoja, kuin kolme-neljä suurinta puoluetta, niin on kai selvää myös jatkuvuus edustajatasolla. Toisin sanoen: jo aikaisemmin valituiksi tulleilla on paremmat mahdollisuudet myös jatkoon.
Kommenttina... kysymykset haiskahtavat vähän populistisille, joten ainakin neljä ensimmäistä varmasti miellyttää 'kansaa' ja niihin on mukava vastata...
tarkennukset olisivat olleet paikallaan muutamien kysymysten suhteen, eritoten tuon avoimuuskysymyksen. Ja ensimmäisen periaatteessa olisi aivan hyvin voinut jättää aiheettomana ja tosiaan jopa mitään sanomattomana pois. Viestissäni kun lähinnä käsittelen poliittista kulttuuriamme enkä yksityishenkilön avoimuutta henkilökohtaisten asioidensa tiimoilta :)
"Kannatatko rehellisyyttä" -kysymys. Niin, kuka antaa rehellisyydelle absoluuttisen määritelmän, jota sitten kaikki voisivat seurata kuin suurta johtajaa. Siinä mielessä ymmärränkin haluamattomuutes vastata mielipidekyselyihin, sillä niiden kysymyksen asetteluihin ja vastausvaihtoehtoihin liittyy aina niin paljon epämääräisyyttä pohjimmiltaan jo senkin vuoksi, että käyttämämme sanat kun ovat vain "yrityksiämme kuvailla asioita ja ilmiöitä". Mielikuvat rehellisyyksistä sun muista ovat todellakin vain mielikuvia joistain kuvittelemistamme ominaisuuksista.
'Keskinäinen tasavertaisuus' pitää sekin sisällään loppuviimein sen, miksikä käsitteen käyttäjä sen kulloinkin määrittelee. Jos minä määrittelisin sen tässä vaikka seuraavalla tavalla: tasaväkisten, ketään syrjimättömien mahdollisuuksien antamista kaikille ihmisille sukupuoleen, uskontoon tai muuhunkaan perinteisesti jakavina tekijöinä pidettyihin seikkoihin katsomatta. Ja edellisistä edelleen pitäisi määritellä kaikki sanat ja niin myös tästä nyt kirjoittamastani lauseesta :) Oletetaan kuitenkin, että jo jonkinlainen konsensus meillä on perusterminologian suhteen..
Vastaukseesi neljänteen kysymykseen. Todellakin, kaikki on enää siitä kiinni miten yksittäinen ihminen 'tasavertaisen mahdollisuutensa' käyttäisi.
Vitoskysymyksen vastaukseesi. Ei voikaan, mutta tässä kysytäänkin kaikkien ihmisten mielipiteitä. Pohjalla tosin muistikuva jonkun kansanedustajan haastattelusta, joka mainosti ensimmäistä vaihtoehtoa. Ja taas toista voisivat useimmat ehdottaa..
Kutosvastaukseesi. Kyse ei ole pelkästään ensimmäisen vastaajan mainitsemasta "psykologiseen olentoon" eli ihmiseen vaikuttavista tekijöistä, jota myös itse tässä tarkoittanet jo kansanedustajana olleiden paremmalla näkyvyydellä ja tunnettuudella kansan keskuudessa. Valtio teknisinkin ratkaisuin antaa kansanedustajina oleville paremmat mahdollisuudet tulla uudelleen valituiksi.
Populismihuomioistasi. Niin, kaikkien puolueidenhan ja muiden poliittisten toimijoiden loppujen lopuksi voidaan todeta käyttävän populismia kampanjoinnissaan - ainakin jonkun taholta. Ajatellaan yleisesti, että sen poliittisen tahon toiminta, jonka agendat perustuvat tukevasti faktoihin ei ole populismia. Tässä tullaan kuitenkin siihen, että loppujen lopuksi kaikki puolueet käyttävät ohjelmiensa, sloganeidensa tms. rakenteluun vallalla olevassa ajattelussa enemmän tai vähemmän esiintyviä sellaisia asioita, joiden USKOTAAN olevan tärkeää miellettyjen päämäärien saavuttamisen kannalta. Jo tieteelliset tietoteoriatkin tunnustavat todellisuuksien ja faktojen määrittämisen problematiikan ja fenomenologinen lähestymistapa näyttäisi olevan ainut mielekäs. Näin hyvin tiivistetysti ja yksinkertaistettuna asia esittäen.
Populismin havaitsemiset ovat siis hyvin riippuvaisia itse havainnoijasta. Mitä tulee kysymysteni kolmeen ensimmäiseen kohtaan, tiedän, että joillekin ne asiat ovat hyvinkin konkreettisesti visioissaan läsnä - aina konkreettisia yhteiskunnallisia parannuksia myöten. Toisekseen kysymyssarjani olikin johdatteleva kysymysasettelu myöhemmin paljastettavalle, poliittisessa elämässämme vallitsevalle eräälle seikalle, jonka lupasin paljastaa.