Lakia

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin! (Matt. 23:23-24) [1938] [1992]

Näitä noudattaa, eikä unhoittaa maksaa kymmenykset.
Ei Jeesus sanonut, nyt minä olen tullut älkää maksako, vaan jatkakaa maksamista, mutta tärkeintä on oikeudenmukaisuus ja muut hyveet.
Siis Jeesus eu alkanut kumoamaan kymmenyksiä.
Rahanhimo tuomitaan jyrkästi, mutta iloista antajaa Jumalakin rakastaa

Kymmenyksiä vastustetaan myös sillä perusteella, että Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jossa käsketään maksaa kymmenykset. Uusi testamentti puhuu vähän kymmenyksistä, niihin viitataan suoraan vain neljässä kohdassa (Raamatun suorat viittaukset kymmenyksiin).

Väitteen takana on halu erottaa Uusi ja Vanha testamentti toisistaan ja valita Vanhasta testamentista vain tietyt kohdat mukaan ja jättää muut huomiotta. Tällaista valintaa harjoittavat päätyvät nopeasti siihen, että jäljelle ei jää mitään luotettavaa.

Kristityt ovat aina pitäneet koko Vanhaa testamenttia Jumalan sanana. Esimerkiksi kymmenen käskyn on katsottu koskevan myös kristittyjä. Tämä siitä huolimatta, että Uusi testamentti ei käske pyhittää lepopäivää eikä kiellä Jumalan kuvan tekemistä tai Herran nimen turhaa lausumista.

Usein samassa yhteydessä, kun todetaan, että Uusi testamentti ei käske maksamaan kymmenyksiä, noustaan yleensäkin lakia vastaan selittäen, että Kristus on poistanut lain. Vaikka Uusi testamentti sitten käskisikin maksamaan kymmenykset, ei sitä käskyä tarvitsisi näiden vastustajien mielestä kuitenkaan noudattaa.

Muutenkin näyttää siltä, että kymmenysten vastustajien ajattelu ja perustelut pyörivät kovin tiivisti lain ja käskyjen alueella. Heiltä tuntuu hukkuneen kymmenysten positiiviset puolet: lupaukset ja siunaukset.

Minulle itselleni kymmenyksissä ei ole tärkeintä kysymys: "onko kristityn pakko maksaa kymmenykset". Mielenkiintoisempaa on kysymys: "siunaako Jumala minua ja talouttani, kun maksan kymmenykset". Vastaus tähän on sekä Vanhan että Uuden Testamentin valossa: "kyllä".

Kymmenykset eivät ole kristinuskon ydin vaan Kristus. Kristityn elämän tärkein asia ei suhde kymmenyksiin vaan suhde Jumalaan. Kymmenykset eivät ole tärkeintä myöskään laissa. Laissa tärkeintä on oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus.

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. (Matt.23:23) [1938] [1992]

Jumalan tahdon tekeminen ei lähde maustekasveista nipottamisesta vaan oikeasta asennoitumisesta Jumalaan, hänen tahtoonsa ja toisiin ihmisiin. Oikeasta motiivista tehty kymmenysten maksaminen toteuttaa myös käytännössä sitä, mikä on laissa tärkeintä:

Oikeudenmukaisuus
Kun kaikki osallistumme samalla prosenttiosuudella tuloistamme hengellisen työn rahoitukseen, vastuu jakautuu tasaisesti. Koska olemme kuitenkin saaneet kaiken Jumalalta, on oikein, että annamme osan takaisin. Lisäksi on oikein, että ne, jotka tekevät hengellistä työtä ja siten palvelevat muita, saavat palkansa.
Laupeus
Kristityt on kutsuttu erityisellä tavalla osoittamaan Jumalan rakkautta sairaille, heikoille ja köyhille. Konkreettisen aineellisen avun antaminen on tehokas keino osoittaa, että otamme tämän velvollisuutemme tosissaan. Tätä emme voi tehdä, ellei meillä ole varoja tällaiseen työhön.
Uskollisuus
Uskollisuuttamme koetellaan monella tavalla, myös siinä, kuinka hoidamme meille annettua varallisuuttamme. Olemmeko uskollisia taloudenhoitajia, joille voidaan uskoa yhä enemmän? Olemmeko uskollisia kylvämisessä silloinkin, kun joudumme odottamaan satoa vähän pidempään?

Yleinen antamisen ja saamisen laki koskee kaikkia - ei vain niitä, jotka uskovat siihen tai Jeesukseen. Kymmenykset koskevat, lyhyesti sanottuna, kaikkia niitä, jotka haluavat saada sen, mitä seuraa kuuliaisuudesta tässä asiassa (Kymmenen syytä maksaa kymmenykset).

Kymmenykset ovat kristityille (ja juutalaisille) annettu haaste. Antamisesta tuleva siunaus ei sen sijaan rajoitu kristittyihin. Monet ei-evankelikaaliset ja ei-kristilliset, jopa ei-hengelliset yhteisöt opettavat ja kannustavat kymmenysten maksamiseen, eikä vain toimintansa rahoittamiseksi vaan siksi, että niissä on havaittu antamisesta seuraavan taloudellista hyvää myös antajille.

Kymmenykset koskevat yhtälailla rikasta ja köyhää: suurliikemiestä, joka antaa kymmenesosan kansainvälisessä yrityskaupassa saamastaan voitosta ja kerjäläistä, joka antaa joka kymmenen roskiksesta löytämänsä banaanin.

Samoin kymmenykset koskevat yhtälailla nuorta ja vanhaa: teini-ikäistä vanhempiensa luona asuvaa nuorukaista, joka maksaa kymmenyksensä viikkorahoistaan ja mökissään asuvaa muoria, joka maksaa omat kymmenyksensä leskeneläkkeestään.

Kymmenykset koskevat erityisesti niitä, jotka itse elävät muilta saamillaan kymmenyksillä. Selvää lienee, että kymmenyksistä opettamisen edellytys on, että opettaja on itse kymmenysten maksaja jo ennen kuin ryhtyy opettamaan muita.

Herra sanoi Moosekselle: "Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa niistä Herralle uhrilahjaksi. Se katsotaan uhrilahjaksi teiltä itseltänne. Se vastaa suoraan puimatantereelta tuotua viljaa ja viinisammiosta saatua ensiuhria. Näin te annatte Herralle uhrilahjan niistä kymmenyksistä, joita otatte vastaan israelilaisilta. (4 Moos.18:25-28) [1938] [1992]

Muutama sana kymmenyksistä. Seuraava koskee vain niitä uskovia, jotka sydämestään haluavat elää Jeesukselle ja tehdä rakkaudesta Jumalaan Hänen tahtonsa myös raha-asioissaan. Nimikristityt ja rahaa rakastavaiset uskovat älkää antako tämän järkyttää mitenkään mielenrauhaanne, vaan säilyttäkää toki luja uskonne kirkollisveromaksuihinne, joita suorittaessanne pyöreästi yhden prosentin (1 %) verran tuloistanne uskottekin saman tien maksavanne kymmenyksenne eli 10 % Jumalalle! Näinhän yleisesti teesi kuuluu, vaikkakaan se ei liene ihan Elon laskuopin mukaista!

Mutta miten on? Elätkö toisen teesin eli väittämän mukaan, että kymmenykset kuuluvat lakiliiton puolelle eivätkä ole voimassa uudessa liitossa? Vai uskotko kolmanteen teesiin, että "uudessa liitossa kaikki kuuluu Herralle eikä vain kymmenykset" – ja niinpä sitten pidätkin itselläsi lähes kaikki etkä vain kymmenykset! Monet myöskin pettävät itseään ajattelemalla olevansa vapaita kymmenysten suhteen niin kauan kuin oma velkasaldo on miinusmerkkinen tai kunnes taloudellinen ahdinko väistyy. Niinpä vielä tänäkin päivänä heidän kymmenystensä ja antimiensa luovuttaminen on aloittamatta.

Kymmenykset tarkoittaa kymmentä prosenttia eikä yhtä tai kahta prosenttia tuloista! Aabraham antoi kymmenykset yli neljäsataa vuotta ennen kuin laki annettiin. Kymmenykset eivät siis ole osa lakia, vaan laki omaksui sen. Jeesus sanoi kymmenysten antamisesta: "Näitä tulisi noudattaa" (Mt 23:23). Hän käski paitsi maksamaan verot keisarille, antamaan myös "Jumalalle, mikä Jumalan on" (Lk 20:25). Tätä puolta ei tulla aina ajatelleeksi. Mitä annat lahjaksi ja uhraat, sen annat vapaaehtoisesti omastasi. Ne ovat anteja eli lahjoja. Mutta tässä Jeesus käski luovuttamaan jotakin, mitä sinulla on Jumalan omaa! Hän tarkoitti kymmenyksiä. Niitä ei lahjoiteta eikä uhrata. Ne annetaan kiireesti Hänelle, jolle ne kuuluvat, eli Jumalalle. Meidän käsiimme ja käyttöömme jääneinä ne muodostuvat tuhon omaksi vihityiksi (cheerem), niinkuin sinearilainen vaippa, hopea ja kulta Aakanin kohdalla (Joos 7:11, 21ss) tunnetuin seurauksin.

Profeetta Malakia profetoi kymmenyksistä selkeästi (Mal 3:7ss). Tämä profeetallinen opetus ei ole lakia, vaan siinä ilmoitetaan Jumalan tahto, mikä uuden liiton kansan on otettava yhtä vakavasti kuin samaan profetiaan liittyvä Eliaan tulo ennen suurta ja peljättävää Herran päivää. Herra sanoo profeetta Malakian kautta: "Kääntykää minun tyköni!" Hänen kansansa kysyy: "Missä asiassa meidän on käännyttävä (tehtävä parannus)?" Herra vastaa: "Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta". Herran kansa ihmettelee: "Missä asiassa me sinulta riistämme?" Vastaus on yksiselitteinen: "Kymmenyksissä ja antimissa". Ja mitä tästä riistosta onkaan seurauksena: "Te olette kirouksella kirotut!" Me rukoilemme, laulamme ja puhumme Jumalan siunauksista, mutta eikö ole itsepetosta, että samalla riistämme Jumalaltamme Hänelle kuuluvaa! Tästä kirouksesta pääsemiseksi eivät auta itkut, paastot eivätkä rukoukset, vaan Herran totteleminen, kun Hän sanoo: "Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti." Mielenmuutos on aina kokonaisvaltainen asia. Se ei koske vain perinteisesti synniksi koettuja asioita, vaan kaikkea, mitä Herra sanassaan neuvoo meitä tekemään. Kymmenysasia on sellainen, missä täysi mielenmuutos on tarpeen.

Herra käskee tuomaan kymmenykset ja antimet Jumalan varastohuoneeseen, eli sinne, mistä ruoka, Jumalan Sana jaetaan. Tällaisia varastohuoneita, aarrekammioita on Herran huoneessa, Hänen maailmanlaajuisessa seurakunnassaan kaikkinainen sellainen toiminta, mikä edesauttaa evankeliumin ja Jumalan valtakunnan julistamista kaikille luoduille. Tuomalla kymmenykset ja muut lahjamme näihin aarrekammioihin, keräämme aarteita taivaisiin, kuten Jeesus sanoi. Näitä ovat viime kädessä ne kalliisti lunastetut sielut, jotka korjataan taivaan aittoihin.

Kun Herra sanoo "tuokaa", merkitsee tämä käsky kahta asiaa. Ensiksi kymmenysten tuoja, jolle Herra on siunannut tuloja, ratkaisee itse Herran johdatusta rukoillen, mihin varastohuoneeseen hän kymmenykset ja antimet toimittaa. Se on hänen oikeutensa, ei kukaan sivullinen tai esimerkiksi jonkin varastohuoneen vastuunkantaja eikä edes paikallisseurakunta saa niitä häneltä ottaa, ei määrätä eikä kontrolloida. Niinkauan kuin varat ovat hänen käsissään, hänelle yksin Herra tavalla tai toisella puhuu ja vaikuttaa, mihin varastohuoneeseen Herran omat varat viedään. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta ja periaate, jota tulee kunnioittaa, sillä se on omiaan hillitsemään ihmisten väärää manipulointia ja rahastusta ja ohjaa hengellisen työn riippuvaiseksi yksin Herrasta eikä rahasta ja Herrasta, niinkuin valitettavan monien nykypäivän seurakuntien ja järjestöjen kohdalla on asianlaita.

Toiseksi jokaisen yksityisen on tuotava kymmenyksensä Jumalan varastohuoneeseen, sillä kenelläkään ei ole lupa käyttää tai päättää niiden käyttämisestä itse muutoin kuin, kuten edellä oli puhe, ratkaista, minkä varastohuoneen kautta ne kanavoidaan. Sillä hetkellä, kun hän ne sinne luovuttaa, loppuu hänen yksityinen valtansa ja kontorollinsa. Hän on omalta osaltaan luovuttanut ne Jumalan käsiin! Kontrolli ei enää kuulu hänelle, vaan Herralle. Luovutus on tapahtunut ehdoitta. Kymmenysten tuoja ratkaisee kulloinkin itse Jumalan varastohuoneen osoitteen, mutta hänellä ei ole valtaa määrätä niiden käytöstä tarkemmin, sillä Jumalan varastohuoneella on oma hallintonsa, jonka puitteissa ja vastuulla on tästä eteenpäin, että Jumalan varat käytetään asianmukaisesti Hänen tahtonsa mukaan. Sanomattakin on selvää, että varastohuoneen hallinnon tulee olla alamainen myös maalliselle esivallalle, jonka (Jumalalta saatuna Rm 13:1ss!) tehtävänä on valvoa, että kaikki tapahtuu yhteiskunnallisten asetusten ja säädösten mukaan.

Antimet (teruumaa lahja, lahjoitus, uhri) mainittiin kymmenysten ohella. Ne voidaan ajatella kuuluviksi täysiin kymmenyksiin (kol ha-ma’aseer) siten, että kymmenen prosentin lisäksi kiitollisina Jumalan huolenpidosta ja suuresta armosta kymmenysten luovuttaja lisää rakkaudenosoituksena ylimääräisiä, vapaaehtoisia lahjoja ja uhreja oman sydämensä vaatimusten mukaan. Uuden liiton uskova voi tässä Paavalin kehoituksen (Room 12:1) mukaisesti olla jumalanpalveluksessaan hyvinkin "järjellinen" (logigon johdonmukainen) ja Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten antaa jopa koko elämänsä Jumalalle mieluiseksi uhriksi. Ainakin 90 %:n uhraamistasoonkin ovat jotkut yltäneet – ja silti pärjänneet kymmenellä prosentillaan oikein hyvin. Rakkaus Jeesukseen ja sieluihin voi tällaistakin saada aikaan!

Toisin kuin kymmenysten suhteen, antimien antaja saa antaessaan asettaa tarkemman ehdon, jos niin haluaa, mihin tarkoitukseen hänen lahjansa käytetään. Jumalan valtakunnan työssä vanha sanonta "raha ei haise" ei päde. Varastohuoneen hallinto on vastuussa siitä, että lahjoitetut varat menevät niihin kohteisiin, minne ne on tarkoitettu ja annettu. Jos joku summa on määrätty annettavaksi Venäjän työhön, sitä ei saa antaa eikä edes lainata Indoneesian työhön siinäkään tapauksessa, että viimeksimainitussa maassa mielestämme olisi sillä hetkellä suurempi tarve. Jos joku on tästä toista mieltä, ottakoon huomioon, että kysymyksessä on Jumalan varojen, ei omien ohjaaminen sinne, minne hän on jo kaikkivaltiudessaan osoitteen antanut. Kun raha on jo annettu, on valvottava niiden laillista käyttöä, antajan motiivien ja sielullisuuden arviointi ei tule enää tässä vaiheessa kysymykseen.

Antamalla kymmenykset uskova ei siis vielä uhraa mitään, hän vain antaa pois sen, mikä ei hänelle kuulu. Uhraaminen eli antimien antaminen rakkauden hedelmänä alkaa siitä eteenpäin. Kymmenysten pidättäminen itsellään tai niiden käyttäminen esimerkiksi perhekuntalaistensa tai köyhien sukulaistensa hyväksi (niiden auttaminen mahdollisuuksien mukaan on velvollisuus omasta pussista, ei Jumalan!) on Jumalan kansan keskuuteen tuonut kirousta ja pidättänyt taivaan antamasta siunauksia. Se on yksi lopun ajan Baabelin syntejä, tosi cheerem, tuhon omaksi vihittyä kamaa, josta tulisi kiireesti sanoutua irti.

Vielä on syytä todeta, että uskova antaa kymmenykset ja myöskin uhraa kaikista tuloistansa. Velkaantuminen ja puutteenalaisuus eivät ole peruste niistä vapautumiseen. Onhan kysymys rakkauden velasta Jumalalle, joka on kaiken ja erityisesti köyhien holhooja ja auttaja. Työtön antaa työllisyysrahastaan (älkää fariseukset riehaantuko, paheksukaa ensin, kun työtön saattaa pistää avustuksensa sataprosenttisesti viinaan ja juosta senjälkeen sosiaaliluukulle toimeentuloavustusta hakemaan!), opiskelija opintorahastaan ja köyhä vähästään, niinkuin leskivaimo puutteestaan rakkaudesta Jumalaan jopa kaiken, mitä hän elääkseen tarvitsi (Lk 21:4). Niinpä puutteenalainen, katkeroitunut, velkaantunut ja syrjäytynyt ihminen, joka vielä jaksaa kuitenkin huutaa Herraa avukseen ja pyrkiä Hänen seuraansa, voi vapain ja iloisin mielin antaa ainoalle todelliselle Auttajalleen kymmenyksensä ja uhrinsa, varsinkin, kun tietää, ettei kenelläkään ihmisellä tai yhteisöllä ole oikeutta niitä häneltä vaatia eikä antamistaan kontrolloida ja sitä kautta käyttää häntä hyväkseen. Toinen asia tietenkin on, jos julistuksessa laiminlyödään ihmispelon tai jonkun muun syyn perusteella julistaa kaikkea Jumalan tahtoa. Siitä voi seurata Sanan opettajille riviuskovaa kovempi tuomio (Jk 3:1).

Lopuksi yhteen kysymykseen kymmenysasiasta on syytä vielä vastata. Miten pääsen maksamattomien kymmenysteni velkataakasta Herran edessä? Se ei suinkaan ole kevyesti sivuutettava ja pinnallisesti Jumalan armoon vedottava asia. Yhden neuvon annan. Noudata Jeesuksen kehoitusta: "Mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi" (Mt 6:6). Kammio on alkutekstin mukaan juuri varastohuone, aarreaitta! Sulje päättäväisesti varastohuoneesi ovet ja tule sieltä ulos neuvoteltuasi Isäsi kanssa uudelleen sinulle uskottujen aarteittesi käytöstä. Tee niinkuin tuhlaajapoika, mene itseesi, tunnusta eläneesi itsekkästi vain itseäsi varten, tuhlanneesi kaiken ja eläneesi jumalattomasti tässäkin asiassa ja palaa takaisin Isäsi luo Hänen tahtonsa tielle. Hän on jo tulossa sinua vastaan antaakseen uuden alun elämääsi. Koska kuitenkin uskovien kirjoissa olevana olet kenties enempi vanhemman kuin nuoremman veljen asemassa, varaudu pyytämään nöyrästi Jeesuksen opettamin sanoin: Isä, anna minulle minun velkani anteeksi! Sitä rukousta ei ole käsketty turhaan rukoilemaan! Älä senjälkeen velkaannu uudestaan!