MUISTOJA MENEILTÄ AJOITA.
Kun nyt minä olen nyt käynyt usein täällä Antin fani palstalla. Ja kuunellut komenteja, jotka joskus ovat saaneet minut miltei raivon partaalle. Haluan kuitekin jakaa teidän kanssanne erään kauniin muiston. Joka kuin satuman kautta osui kohdalleni kerran.
Mun tapanai ei ole koskaan ollut kehua tekemisilläni. Mutta tänään jotekin tuli selainen fiilis, että nyt olis aihetta vähän kehuakin. Yritän kirjoitaa tämän mahdolisimman lyhyesti. Siksi että haluan tarinastani julkisesksi vain olennaisen.
Muistoni liityy vuoteen 1993. Jolloin sain tilaisuuden harjoitella pianon soittoa eräässä paikassa Helsingissä, joka nimeä en halua sen kummemmin julkisuuteen. Minä sain luvan käydä siinä paikassa soitamassa harjoituksia. Mutta jossakin vaiheessa minua alkoi kiinostaa nuotti kirjoitus.
Kirjoitin yksin kertaisen sonaatin. Ja olin ehtinyt kirjoitaa sitä jo ainakin joitakin kymmeniä tahteja, kun minulle luvan soitto harjoiteluun antanut pastori tulikin yllättäin kirkoon, jossa minä harjoitelin.
No, minä jäin kiinni nuotien kirjoituksesta. Ja kävin sitä hänelle selittämään. Pianon soiton taitoisena hän halusi soittaa pienen pätkän C duuriin kirjoitetua sonaatiani. Ja soittaessaan sitä hän hämmästeli miten taidollisesti olin osannut kirjoitaa sen.
Hän pyysi minua kirjoitamaan sen lopuun. Ja minä kirjoitin siihen kolme osaa Andante, Adagio, Ja allegro joka oli kirjoitetu mutoon Rondo. Hän soitti valmiin pienimuotoisen sonaatini kokonaisuudessaan. Ja hämmästeli se meloodista rakenneta.
Sitten hän kertoi, että hänen siskonsa on Sibelius akatemian sävelyksen opettaja. Ja hän haluaisi että tämä sävellys lähetetäisiin hänelle tutkittavaksi. Ja katsottaisiin mitä hän siihen vastaa. Minä suostun siihen. Ja teokseen liitetiin minun nimeni.
Kului viikkoja kun teokseni tuli häneltä arvioituna. Ja minun yllätyksekseni tuo musiikin opettaja pyysi minulta lupaa saada kayttää nuotitustani opiskelu materiaalina säveltämisen opetukseen. Minä annoin luvan, ja hänelle lähetetiin nuotti kopiot. Jotka varmaan ovat vieläkin käytössa Sibelius akatemiassa sävelyksen opetuksessa.
Että sellainen musiiki ihminen minä olen. On mulla vähän syytä olla hieman ylpeäkin itsestäni. Tosin haluan tehdä sen terveellä tavalla. Ja niinkuin sanoin en tee koskaan sitä mielelläni. Mutta mullakin on sormeni pelissä uusia musiikki opettajia ja säveltäjiä koulutettaessa.
T: Jaretc
Kun nyt minä olen nyt käynyt usein täällä Antin fani palstalla. Ja kuunellut komenteja, jotka joskus ovat saaneet minut miltei raivon partaalle. Haluan kuitekin jakaa teidän kanssanne erään kauniin muiston. Joka kuin satuman kautta osui kohdalleni kerran.
Mun tapanai ei ole koskaan ollut kehua tekemisilläni. Mutta tänään jotekin tuli selainen fiilis, että nyt olis aihetta vähän kehuakin. Yritän kirjoitaa tämän mahdolisimman lyhyesti. Siksi että haluan tarinastani julkisesksi vain olennaisen.
Muistoni liityy vuoteen 1993. Jolloin sain tilaisuuden harjoitella pianon soittoa eräässä paikassa Helsingissä, joka nimeä en halua sen kummemmin julkisuuteen. Minä sain luvan käydä siinä paikassa soitamassa harjoituksia. Mutta jossakin vaiheessa minua alkoi kiinostaa nuotti kirjoitus.
Kirjoitin yksin kertaisen sonaatin. Ja olin ehtinyt kirjoitaa sitä jo ainakin joitakin kymmeniä tahteja, kun minulle luvan soitto harjoiteluun antanut pastori tulikin yllättäin kirkoon, jossa minä harjoitelin.
No, minä jäin kiinni nuotien kirjoituksesta. Ja kävin sitä hänelle selittämään. Pianon soiton taitoisena hän halusi soittaa pienen pätkän C duuriin kirjoitetua sonaatiani. Ja soittaessaan sitä hän hämmästeli miten taidollisesti olin osannut kirjoitaa sen.
Hän pyysi minua kirjoitamaan sen lopuun. Ja minä kirjoitin siihen kolme osaa Andante, Adagio, Ja allegro joka oli kirjoitetu mutoon Rondo. Hän soitti valmiin pienimuotoisen sonaatini kokonaisuudessaan. Ja hämmästeli se meloodista rakenneta.
Sitten hän kertoi, että hänen siskonsa on Sibelius akatemian sävelyksen opettaja. Ja hän haluaisi että tämä sävellys lähetetäisiin hänelle tutkittavaksi. Ja katsottaisiin mitä hän siihen vastaa. Minä suostun siihen. Ja teokseen liitetiin minun nimeni.
Kului viikkoja kun teokseni tuli häneltä arvioituna. Ja minun yllätyksekseni tuo musiikin opettaja pyysi minulta lupaa saada kayttää nuotitustani opiskelu materiaalina säveltämisen opetukseen. Minä annoin luvan, ja hänelle lähetetiin nuotti kopiot. Jotka varmaan ovat vieläkin käytössa Sibelius akatemiassa sävelyksen opetuksessa.
Että sellainen musiiki ihminen minä olen. On mulla vähän syytä olla hieman ylpeäkin itsestäni. Tosin haluan tehdä sen terveellä tavalla. Ja niinkuin sanoin en tee koskaan sitä mielelläni. Mutta mullakin on sormeni pelissä uusia musiikki opettajia ja säveltäjiä koulutettaessa.
T: Jaretc
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitetavasti. Mun apuna sävelys hommissa oli silloin aikanaan sellainen opettaja, joka nykyisin tekee paljon orkesteri musiikkia.
Sellainen kuin Juha Töyrylä. Hän puuhtaaksi kirjoitti mulle paljon nuoteja. Pitäis vaan ne kaivaa esiin ja aloittaa taas toi nuotitus homma uudelleen.
T: Jaretc