Kirjoitit
"Ei aikuisena saatu kristillinen kaste
Kirjoittanut: Hilarius-hiiri 21.2.2007 klo 19.49
ole sama kuin "uskovien kaste", mihin lahkoihin kääntyvät osallistuvat. Lahkolaisethan kastattavat itsensä (yleensä) toisen kerran, koska heille ei kelpaa se kaste, jonka he ovat lapsina kirkolta saaneet.
Aikuisenakin voi saada ihan oikean kristillisen kasteen, -jos ei nimittäin ole sitä aikaisemmin saanut. Kasteen voi saada minkäikäisenä vain. Ei siihen ole olemassa mitään tiettyä oikeaa ikää. "
On sinulla ihailtavan lapsellisia väitteitä. Jos ihminen Sanan saarnan vaikutuksesta tulee uskoon ja tunnustaa sen ja pyytää päästä kasteelle, on kyseessä kaiken Raamatun Sanan ja ymmärryksen perusteella uskovien kaste Raamatun mallin mukaan - Jeesuksen käskystä ja ihmisen vapaasta tahdosta. Täytyy olla kyllä ymmärrys kateissa jos vääntää tuon vääräksi, vieläpä vaittäen, ettei se ole kristillinen kaste. Sanotko, ettei USKOVIEN KASTE OLE KRISTILLINEN KASTE? Minä sanon, että vauvanpään liotus vedellä ja ristinmerkkien huitominen ilmaan -SE EI OLE MUUTA KUIN HOKKUSPOKKUS. Sitä te puolustatte ja vetoatte Origeneen muka kirjoittaneen sille perusteet. Sekin kun on valhe: esitin siitä jo aiemmin todisteet. Ja sen todistusarvo ei paina Raamatun todisteiden rinnalla sitäpaitsi mitään.
Vai Origenesko oli Jeesusta ja apostoleita suurempi? Tässä vähän siitä:
Kolmannella vuosisadalla astuu ensin eteemme Aleksandriassa vaikuttanut Origenes, k. 254. Hän käytti kirjoituksissaan kreikankieltä, mutta niitä hänen kirjoituksiaan, joista lainaamiaan kohtia lapsenkastajat koettavat hyväkseen käyttää, ei ole tällä kielellä enää tutkijain käytettävissä, vaan ainoastaan niiden latinalaisia käännöksiä. Vertailtaessa niitä käännösten kohtia, jotka ovat saatavina myös alkukielellä, alkuperäiseen tekstiin, on huomattu, että “kääntäjät”, joina olivat kirkkoisät Hieronymus ja Rufinus, eivät olekaan tyytyneet kääntämään Origeneksen esitystä, vaan he ovat muutelleet, poistaneet ja lisäilleet oman mielensä mukaan. Tämän he myöntävät itsekin eräiden toisten kohtien suhteen, koska
tahtoivat “oikaista” niitä Origeneksen lausuntoja, joita heidän, myöhäisemmän, käsityksensä mukaan pidettiin harhaoppeina. Ja eräät kuuluisat miehet, jotka ovat julkaisseet Origeneksen teoksia (he ovat lapsenkastajia) katsovat, että niissä on selvästi nähtävänä myöhemmän ajan mielipiteitä, jotka eivät voi olla Origenekselta lähtöisin.
Tärkein kohta, josta riitaa käydään, on se, jossa Origenes muka väittää että “kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikku lapset kastettava”. Jos tämä kohta nyt olisikin Origeneksesta itsestään lähtöisin, niin ei hänkään siinä sano, että Jeesus tai apostolit olisivat lapsenkasteen asettaneet, vaan ainoastaan, että sellainen puhe oli kulkenut polvesta polveen, että lapset muka pitäisi kastaa. Miten kulkupuhe voi johtaa harhaan, olemme jo edellä osoittaneet.
s.71
-----
Sitä paitsi ei lapsenkasteeseen asiallisesti sovellu se sääntö, joka perimätiedon pätevyyteen nähden siihen aikaan oli voimassa, että nim. oikeaperäisenä pidettiin vain sitä, mitä kaikki aina ja kaikkialla olivat noudattaneet. Jo siitäkin, mitä edellä on esitetty, on selvää, että näin ei ollut lapsenkasteen laita, sillä juuri vähän ennen Origenesta oli Tertullianus asettunut sitä vastaan, ja kuitenkin hän oli yksi kiivaimpia perimätiedon puolustajia. Kuinka eivät hänen vastustajansa, lapsenkastajat, olisi lyöneet häntä hänen omilla aseillaan, jos olisivat voineet!
Mutta sitä paitsi on huomattava, että jo ennen Origeneksen aikaa oli apostolisena perimätietona hyväksytty paljon sellaista, jota eivät lapsen kastajatkaan meidän päivinämme tahdo oikeaksi myöntää. Sellaisia tapoja olivat: perkeleen manaaminen ulos ihmisestä kasteessa; kastettavan voiteleminen öljyllä sekä suolan, maidon ja hunajan antaminen hänelle; kasteen jälkeen ei yhteen viikkoon saanut kylpeä, vaikka se muuten oli jokapäiväinen tapa; sunnuntaisin rukoiltaessa ei saanut polvistua jne. Näitä puolustaa myös Tertullianus, mutta ei lapsenkastetta.
Jos siis riidanalainen Origeneksen lausunto olisikin oikea, ei se todistaisi muuta, kuin että muiden väärinkäytösten ohessa lapsenkastekin oli korotettu apostoliseksi säädökseksi.
Mutta nyt ei yhdessäkään Origeneksen alkuperäisten kirjoitusten kohdassa puhuta mitään rintalasten kastamisesta; päinvastoin selviää monesta kohdasta, että lapsenkaste ei ollenkaan sisältynyt hänen oppijärjestelmäänsä.
Vastakohtana sille lausunnolle, joka on ainoastaan kääntäjän teoksissa, että “kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikkulapsillekin on annettava kaste”, esitämme seuraavan, joka on olemassa myös alkukielellä ja siis varmasti on Origeneksen oma lausunto:
“Me kehotamme syntisiä tulemaan osallisiksi siitä opetuksesta, joka opettaa heitä olemaan syntiä tekemättä, ja ymmärtämättömiä tulemaan osallisiksi siitä, mikä antaa ymmärrystä, ja pieniä lapsia kohoamaan ajatuksen nousussa (ymmärryksen kehityksessä) miehiksi... Mutta kun kehotuksen saaneista ne, jotka edistyvät, osoittavat, että he ovat Sanan kautta puhdistuneet ja, mikäli mahdollista, ovat eläneet parempaa elämää, silloin kutsumme heitä vihkiytymään meidän kanssamme.”
s.72
---------
Menen vielä noihin väitteisiisi Jordanin vesivähyydestä:
"Joh.3:23. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. "
Lukeeko sinun kirjassasi että "vähän vettä"?
"Apt.8:26. Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio."
27. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
28. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
29. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja."
30. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
31. Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
32. Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
33. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä."
34. Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
35. Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
Mitä luulet, olikohan Välimeri kuivunut? Vai oliko jäätynyt, kun väitit jotakin Israelin vedenvähyydestä?"
Laitanpa tähän jatkon tuolle Gassan tien tapahtumalle. Se löytyy yleensä kaikista muista kielistä, mutta suomalaiset kirkkoraamatun "kääntäjät" ovat huomanneet sen kiusalliseksi, sillä uskolla oli selvä merkitys kasteen suhteen: "37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. 38. Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen." Saksalainen Lutherin käännös sen tuntee, King James tuntee, heprealainen Uusi Testamentti tuntee, venäläinen käännös (on myös minulla) tuntee sen.
Kun ei ole perusteita, täytyy sinunkin niitä yrittää tekemällä tehdä! Niinpä täytyy sinullekin nostaa hattua, sillä olet lähes yhtä hyvä yrityksissäsi, kuin ALOHAOPLA ja -I-, (mitenkään heidänkään yrityksiään väheksymättä).
Jerusalemissa oli useita lammikoita, joissa oli kyllä vettä riittävästi siihen, että voitiin kastaa se väkijoukko. Joukko lisääntyi sinä päivänä noin 3000 sielua, että oli siinä melkoinen juhla uskoontulleilla. Voi olla, ettei kaikkia ehditty kastaa samana päivänä, mutta tapahtuma oli niin suuri, että siitä alkoi seurakunnan voimakas toiminta määrätyksi ajaksi. Painopiste tuossakin tapahtumassa on siinä, että oppimatoman kalastaja-Pietarin saarna vaikutti USKOONTULEMISEN. Ja niin noita LAHKOLAISIA lisääntyi kuin sieniä sateella. -Minä en nyt satu kuulumaan mihinkään vapaitten suuntien lahkoon vaikkakin olen kuulunut, mutta en kuulu myöskään katolisen kirkon luterilaiseen lahkoon: eikös teillä jo ole merkkejä mariologiastakin? Messutaan kirkoissa ainakin ja liturgioita kuuluu olevan. Ja kynttilöitä sytytellään, tunnelmaa luodaan. --Pian olette sen 'äitikirkon helmassa', kuten eräs entinen rovasti varovasti vihjaili, että "sinne meidän pitäisi palata ja pyytää Lutherin sanoja anteeksi". (Muistaakseni KOTIMAASSA jo vuosia taakepäin.)
H-hiirelle nakerrettavaa
17
473
Vastaukset
- Hilarius-hiiri
Tietenkään ns "uskovien kaste" ei ole oikea kristillinen kaste koska 1) sillä voidaan kastaa henkilö, joka on jo aiemmin saanut kristillisen kasteen 2) "Uskovien kaste" on riippuvainen sekä sen saajan että antajan uskosta. Jos jommaltakummalta puuttuu usko, on "uskovien kaste" mitätön. 3) "Uskovien kastetta" ei välttämättä toimiteta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen niin kuin kristillinen kaste aina toimitetaan. 4)Uskovien kasteessa ei uskota saatavan syntejä anteeksi, siinä ei uskota kastettavan uudestisyntyvän eikä siinä liitytä Kristukseen.
En näe ns "uskovien kasteessa" kristillistä kastetta, vaan surkean jäljitelmän. "Uskovien kaste" on luonteeltaan kerettiläiskaste.
Minusta pelkästään "uskovien kasteella" kastetut eivät ole kristittyjä. Kun he liittyvät kirkkoon heidät olisi kastettava uudestaan oikealla kasteella ja heidän opettamiseensa olisi paneuduttava erityisellä huolella. Kirkkojen olisi katkaistava ekumeeniset suhteet "uskovien kastetta" kannattaviin lahkoihin välittömästi.- taappo
Jeesus oli aikakautensa kerettiläinen. "Hän tuli omiensa luo, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan."
Aivan sama osa Jeesuksen seuraajillakin.
Olen mielelläni kerettiläinen tämän maailman silmissä. Kannan mielelläni Jeesuksen häpeää päälläni tämän maallisen taivallukseni ajan, sillä tiedän, että voittopalkinto, jonka Raamatun mukaan saan, on sen häpeän arvoinen.
Jeesus ei antanut mitään kasteen "kolmikaavoja" ja "uskontunnustuksia" jotka ovat kirkon oppeja, lopun ajan taistelussa "tuulen henkäyksellä" häviäviä ihmisoppeja.
Niihin ei kannata uskoaan perustaa.
Kristinusko on uskonto, joka on kokenut inflaation.
Jeesuksen seuraajien joukko, opetuslapset, ne, jotka vaelsivat Jeesuksen seurassa, eivät tunnistaisi tämän päivän "kirkollista joukkoa" veljikseen ja sisarikseen.
Muotomenot, perinnäissäännöt, prameus, ahneus, ... ovat tätä päivää!
Missä on Jeesuksen peräämät laupeus, armeliaisuus, hyväntekeväisyys ?
----
"Minusta pelkästään "uskovien kasteella" kastetut eivät ole kristittyjä... "
Kiitos Herralle! Olen mieluummin kerettiläinen.
"Kun he liittyvät kirkkoon heidät olisi kastettava uudestaan oikealla kasteella ja heidän opettamiseensa olisi paneuduttava erityisellä huolella..."
Näinhän kirkko on tehnyt vuosisatoja!
Kirveet ja miekat aseina pakkokasteelle vaan!
"Kirkkojen olisi katkaistava ekumeeniset suhteet "uskovien kastetta" kannattaviin lahkoihin välittömästi. "
Olisin siitä kiitollinen minäkin!
Ekumeniasta on sanouduttava irti jokaisen Jeesuksen Herrakseen tunnustavan henkilön, sillä siinä liikkeessä ei sallita enää tällaista tunnustusta. - Kilvoituksessa
Etsipä nyt sitten tästä luettelosta ne kaikki lapsikastetta osoittavat paikat ja poimi ne selityksineen vastausviestiin, niin tutkitaan, kastettiinko ne "vauvat" pakolla, kuten te teette, vai olivatkohan ne "vauvat" jo isompia ja ymmärsivät itse pyytää kastetta.
Luettelo sisältää kaikki UT:n paikat, joissa käsitellään kastetta ja kastamista, eivätkä ne kaikki tarkoita vesikastetta.
6. ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
7. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
11. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
13. Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"
16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.
25. Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
4. niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.
5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
8. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."
9. Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.
38. Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?"
39. He sanoivat hänelle: "Voimme." Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin;
30. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."
20. Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani.
16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
3. Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi,
7. Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
12. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"
16. niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
21. Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni
29. Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
50. Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!
24. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
4. oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?"
25. ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?"
26. Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.
28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
31. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."
33. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.'
22. Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
23. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
26. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä."
1. Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes
2. - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -
40. Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
26. Jeesus vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan." Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle.
5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
22. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
12. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
13. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.
16. sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
38. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
18. Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
37. sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
47. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
48. Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
16. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.'
24. sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä.
33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
8. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.
25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
3. Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella."
4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."
5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
16. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
13. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.
17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
2. ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä
13. sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
2. oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
13. ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.
>> 1) sillä voidaan kastaa henkilö, joka on jo aiemmin saanut kristillisen kasteen > 2) "Uskovien kaste" on riippuvainen sekä sen saajan että antajan uskosta. Jos jommaltakummalta puuttuu usko, on "uskovien kaste" mitätön. > 3) "Uskovien kastetta" ei välttämättä toimiteta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen niin kuin kristillinen kaste aina toimitetaan. > 4)Uskovien kasteessa ei uskota saatavan syntejä anteeksi, siinä ei uskota kastettavan uudestisyntyvän eikä siinä liitytä Kristukseen. > Minusta pelkästään "uskovien kasteella" kastetut eivät ole kristittyjä. > Kun he liittyvät kirkkoon > heidät olisi kastettava uudestaan oikealla kasteella ja heidän opettamiseensa olisi paneuduttava erityisellä huolella > Kirkkojen olisi katkaistava ekumeeniset suhteet "uskovien kastetta" kannattaviin lahkoihin välittömästi.- Kilvoituksessa
Rintti kirjoitti:
>> 1) sillä voidaan kastaa henkilö, joka on jo aiemmin saanut kristillisen kasteen > 2) "Uskovien kaste" on riippuvainen sekä sen saajan että antajan uskosta. Jos jommaltakummalta puuttuu usko, on "uskovien kaste" mitätön. > 3) "Uskovien kastetta" ei välttämättä toimiteta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen niin kuin kristillinen kaste aina toimitetaan. > 4)Uskovien kasteessa ei uskota saatavan syntejä anteeksi, siinä ei uskota kastettavan uudestisyntyvän eikä siinä liitytä Kristukseen. > Minusta pelkästään "uskovien kasteella" kastetut eivät ole kristittyjä. > Kun he liittyvät kirkkoon > heidät olisi kastettava uudestaan oikealla kasteella ja heidän opettamiseensa olisi paneuduttava erityisellä huolella > Kirkkojen olisi katkaistava ekumeeniset suhteet "uskovien kastetta" kannattaviin lahkoihin välittömästi.Hyvä!
- Voitto Ramu
Unohdit mainita että Tertullianus opetti, että jos lapsi on hengenvaarassa tämä on HETI kastettava.
Tertullianus opetti: Miksi lapsella olisi kiirus syntien anteeksisaamiseen".
Samalla hän opetti samasta syystä naimattomien on syytä siirtää kasteensa siihen aikaan kun ovat avioituneet, koska naimattomina laukeavat moniin lihan synteihin.
Terullianus ymmärsi virheellisesti , että kaste antaa syntien anteeksisaamisen VAIN jo tehtyihin synteihin, mutta ei tuleviin.- Hilarius-hiiri
nimimerkki Kilvoituksessa väittää, että myöhemmät kirkkoisät olisivat väärentäneet sen Origeneksen tekstin, jossa hän kertoo, että kirkko on apostoleilta perinyt tavan kastaa pieniä lapsia.
Mikä ihmeen motiivi esim Hieronymuksella olisi ollut lisätä Origeneksen kirjoituksiin tällaisia, koska lasten kastaminen ei ole kirkossa koskaan ollut kiistanalainen asia, eikä lapsena saadun kasteen pätevyyttä ole koskaan epäilty? Vasta uudella ajalla lännen kirkon hajoamisen jälkeen syntyneet uudestikastajalahkot ovat asettaneet pikkulasten kastamisen kyseenalaiseksi.
Alkukirkon aikana pikkulapsia kastettiin ennen kaikkea silloin, kun he olivat sairaina kuolemanvaarassa. Kirkkoisä Augustinus kertoo, että kun hän lapsena sairasti, hänen äitinsä aikoi viedä hänet kasteelle. Kun poika kuitenkin parani, äiti luopui aikeestaan. Lapsena saatua kastetta pidettiin aina pätevänä eikä lapsena kirkkoon tulleen motiiveja koskaan epäilty, koska viaton lapsihan ei koskaan vanno väärin.
Aikuisen käännynnäisen aikeita sen sijaan saatettiin epäillä, jos uskottiin, että henkilön motiivit kääntyä kristityiksi eivät olleet kunnossa. Esimerkiksi kummi oli alkukirkossa alunperin kääntyvän takuumies, joka tehtävänä oli todistaa, että ko henkilö ei ollut ns valheveli.
Henkilöä ei kuitenkaan kastettu uudestaan vaikka hän olisi saanut kasteen väärässä mielentilassa. Ei esim apostolien teoissa mainittua Simon noitaakaan kastettu uudestaan. - Soomipoik
Hilarius-hiiri kirjoitti:
nimimerkki Kilvoituksessa väittää, että myöhemmät kirkkoisät olisivat väärentäneet sen Origeneksen tekstin, jossa hän kertoo, että kirkko on apostoleilta perinyt tavan kastaa pieniä lapsia.
Mikä ihmeen motiivi esim Hieronymuksella olisi ollut lisätä Origeneksen kirjoituksiin tällaisia, koska lasten kastaminen ei ole kirkossa koskaan ollut kiistanalainen asia, eikä lapsena saadun kasteen pätevyyttä ole koskaan epäilty? Vasta uudella ajalla lännen kirkon hajoamisen jälkeen syntyneet uudestikastajalahkot ovat asettaneet pikkulasten kastamisen kyseenalaiseksi.
Alkukirkon aikana pikkulapsia kastettiin ennen kaikkea silloin, kun he olivat sairaina kuolemanvaarassa. Kirkkoisä Augustinus kertoo, että kun hän lapsena sairasti, hänen äitinsä aikoi viedä hänet kasteelle. Kun poika kuitenkin parani, äiti luopui aikeestaan. Lapsena saatua kastetta pidettiin aina pätevänä eikä lapsena kirkkoon tulleen motiiveja koskaan epäilty, koska viaton lapsihan ei koskaan vanno väärin.
Aikuisen käännynnäisen aikeita sen sijaan saatettiin epäillä, jos uskottiin, että henkilön motiivit kääntyä kristityiksi eivät olleet kunnossa. Esimerkiksi kummi oli alkukirkossa alunperin kääntyvän takuumies, joka tehtävänä oli todistaa, että ko henkilö ei ollut ns valheveli.
Henkilöä ei kuitenkaan kastettu uudestaan vaikka hän olisi saanut kasteen väärässä mielentilassa. Ei esim apostolien teoissa mainittua Simon noitaakaan kastettu uudestaan.opin varaanko te uskallatte perustaa oppinne?
Origenes on hyvä esimerkki siitä, miten harhaop-
piset käsitykset levisivät nopeaasti 300-luvulla.
Origeneella oli täysin Raamatun VASTAISIA käsityksiä. Hän uskoi, että synnit saadaan anteeksi antamalla almuja tai marttyriydellä.
Hän opettaa, että kaikki ihmiset tulevat pelastumaan ja lopulta myös itse saatana.
Tällaisenko "opettajan " varaan te uskallatte rakentaa kasteoppinne?
Origenes opettaa, että tarkasti puhuen on vain yksi syntien anteeksiantaminen, kasteessa saatu, koska kristinusko antaa voiman ja armon voittaa synnilliset himot. On kuitenkin useita keinoja saada anteeksianto jopa kasteen jälkeisistä lankeemuksista. Origenes luettelee niitä seitsemän: marttyyrius, almujen antaminen, anteeksiantaminen niille, jotka rikkovat meitä vastaan, syntisen käännyttäminen (Jaak. 5: 20 mukaan), hyväntekeväisyys (Lk. 7: 47 mukaan) ja lopuksi katumus, ts. syntien anteeksisaaminen katumuksen kautta ja tunnustamalla ne papin edessä. Pappi päättää, tuleeko synnit tunnustaa julkisesti vai ei. Ilmeisesti Origenes piti kuolemansyntejä anteeksiantamattomina, tarkoittaen, ettei niitä voi saada anteeksi yksinomaan rukouksella, ilman julkista kirkonkirous-rangaistuksen pitkään kestävää, edeltävää valmistautumista syntisen tahölta.
Origeneen teologiassa tyypillinen on hänen apokatastasis-oppinsa eli kaikkien asioiden universaalinen ennalleen saattaminen niiden alkuperäiseen, puhtaasti hengelliseen tilaan. Sen mukaan niiden sielut, jotka ovat langenneet synteihin täällä maan päällä, alistetaan kuoleman jälkeen puhdistavaan tuleen, kun taas hyvät pääsevät paratiisiin, ts. tuli on eräänlainen koulu, jossa Jumala ratkaisee kaikki maailman ongelmat. Origenes ei puhu mitään ikuisesta tulesta tai helvetin rangaistuksesta. Kaikki syntiset tulevat pelastumaan, Logos on puhdistava jopa demonit ja itse Saatanan. Kun tämä on saatu loppuun, seuraa Kristuksen toinen tuleminen ja kaikkien ihmisten, ei aineellisten, vaan hengellisten ruumiiden, ylösnousemus tapahtuu, ja Jumala on oleva kaikki kaikessa
- Hilarius-hiiri
Soomipoik kirjoitti:
opin varaanko te uskallatte perustaa oppinne?
Origenes on hyvä esimerkki siitä, miten harhaop-
piset käsitykset levisivät nopeaasti 300-luvulla.
Origeneella oli täysin Raamatun VASTAISIA käsityksiä. Hän uskoi, että synnit saadaan anteeksi antamalla almuja tai marttyriydellä.
Hän opettaa, että kaikki ihmiset tulevat pelastumaan ja lopulta myös itse saatana.
Tällaisenko "opettajan " varaan te uskallatte rakentaa kasteoppinne?
Origenes opettaa, että tarkasti puhuen on vain yksi syntien anteeksiantaminen, kasteessa saatu, koska kristinusko antaa voiman ja armon voittaa synnilliset himot. On kuitenkin useita keinoja saada anteeksianto jopa kasteen jälkeisistä lankeemuksista. Origenes luettelee niitä seitsemän: marttyyrius, almujen antaminen, anteeksiantaminen niille, jotka rikkovat meitä vastaan, syntisen käännyttäminen (Jaak. 5: 20 mukaan), hyväntekeväisyys (Lk. 7: 47 mukaan) ja lopuksi katumus, ts. syntien anteeksisaaminen katumuksen kautta ja tunnustamalla ne papin edessä. Pappi päättää, tuleeko synnit tunnustaa julkisesti vai ei. Ilmeisesti Origenes piti kuolemansyntejä anteeksiantamattomina, tarkoittaen, ettei niitä voi saada anteeksi yksinomaan rukouksella, ilman julkista kirkonkirous-rangaistuksen pitkään kestävää, edeltävää valmistautumista syntisen tahölta.
Origeneen teologiassa tyypillinen on hänen apokatastasis-oppinsa eli kaikkien asioiden universaalinen ennalleen saattaminen niiden alkuperäiseen, puhtaasti hengelliseen tilaan. Sen mukaan niiden sielut, jotka ovat langenneet synteihin täällä maan päällä, alistetaan kuoleman jälkeen puhdistavaan tuleen, kun taas hyvät pääsevät paratiisiin, ts. tuli on eräänlainen koulu, jossa Jumala ratkaisee kaikki maailman ongelmat. Origenes ei puhu mitään ikuisesta tulesta tai helvetin rangaistuksesta. Kaikki syntiset tulevat pelastumaan, Logos on puhdistava jopa demonit ja itse Saatanan. Kun tämä on saatu loppuun, seuraa Kristuksen toinen tuleminen ja kaikkien ihmisten, ei aineellisten, vaan hengellisten ruumiiden, ylösnousemus tapahtuu, ja Jumala on oleva kaikki kaikessa
suurimman osan elämästään oikeauskoinen, mutta lankesi lopuksi harhaoppiin. On monia kirkkoisiä, joiden kaikkia ajatuksia ei kirkko ole hyväksynyt. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Otaksun, että et ole perehtynyt isien kirjoituksiin, kunhan puhut!
Tapa kastaa pieniä lapsia perustuu kirkon traditioon, mutta Raamattu ei sitä vastusta. Missä muka Raamatussa kielletään lasten kastaminen? Päinvastoin Jeesushan käski kastaa kaikki kansat (= kaikki ihmiset) hänen opetuslapsikseen.
Kyllä nyt on näin, että ne asiat, joita Raamatussa ei kielletä, ovat sallittuja. Teillä lasten kastamisen vastustajilla on todistusvelvollisuus tässä asiassa eikä niillä kirkoilla, jotka noudattavat apostolista perinnettä. - tarkennuksia
Hilarius-hiiri kirjoitti:
suurimman osan elämästään oikeauskoinen, mutta lankesi lopuksi harhaoppiin. On monia kirkkoisiä, joiden kaikkia ajatuksia ei kirkko ole hyväksynyt. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Otaksun, että et ole perehtynyt isien kirjoituksiin, kunhan puhut!
Tapa kastaa pieniä lapsia perustuu kirkon traditioon, mutta Raamattu ei sitä vastusta. Missä muka Raamatussa kielletään lasten kastaminen? Päinvastoin Jeesushan käski kastaa kaikki kansat (= kaikki ihmiset) hänen opetuslapsikseen.
Kyllä nyt on näin, että ne asiat, joita Raamatussa ei kielletä, ovat sallittuja. Teillä lasten kastamisen vastustajilla on todistusvelvollisuus tässä asiassa eikä niillä kirkoilla, jotka noudattavat apostolista perinnettä.on kyllä teillä päänvalelijoilla ja ristinmerkintekijöillä. "Kyllä nyt on näin, että ne asiat, joita Raamatussa EI KIELLETÄ, ovat SALLITTUJA. Teillä lasten kastamisen vastustajilla on todistusvelvollisuus tässä asiassa eikä niillä kirkoilla, jotka noudattavat apostolista perinnettä."
No eihän lasten tervaamistakaan ole Raamatussa kielletty, - että siitä vaan tervasuti käteen!
On sinulla naurettavia oppeja!
Ja mahdoitko lukea sen 'kilvoituksessa' kaikkia viestejä: kyllä Origeneen tekstit olivat erilaiset, kuin niiden kääntäjien, siitä tyylistäkin päätellen.
Tämäkin oli siellä jo kauan siten mainittu:
"kuitenkaan pikku lapsia kastettu, on niin huomattava, että jotkut historioitsijat, lähtien siltä väärältä kannalta, että lapsenkaste oli apostolinen tapa, puhuvat “lapsenkasteen syrjäyttämisestä” 3. ja 4. vuosisadalla. Jopa jotkut puhuvat siitäkin, että lapsenkastetta ei silloin kokonaan ollut hyljätty.
Tämän merkillisen ilmiön takana täytyy todellakin olla olemassa suurta epäröintiä lapsenkasteen suhteen ja huomattavia perinteitä. Muuten tämä olisi sen ajan suurimpia arvoituksia.
B. Kirkkoisien oma kanta.
Uudessa Testamentissa ei ole mitään suoranaista käskyä kastaa lapsia eikä myöskään kertomusta siitä, että sellaista olisi koskaan tapahtunut. Sen myöntävät lapsenkasteen puoltajatkin. Aivan samoin on myös n.s. apostolisten isien kirjoitusten laita. He olivat itse olleet apostolien oppilaita ja elivät siis ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjoituksissaan he usein puhuvat uskovaisten kasteesta, mutta ei sanaakaan lapsenkasteesta, tai edes mitään sellaista, joka siihen voisi viitata. Etevimmät kirkkohistorian tutkijat lapsenkastajain omasta piiristä tunnustavat tämän, joten ne, jotka rohkeasti väittävät, että kirkkoisien kirjoituksissa aina apostoliselta ajalta saakka on jälkiä lapsenkasteesta, eivät puhu totta.
Jo tämän perusteella voimme sanoa, että perimätieto, tosihistoriallinen traditio, ei lapsenkasteen suhteen vie meitä apostoliseen aikaan asti. Mutta vaikka sellainen traditio olisikin olemassa, se ei antaisi meille mitään varmuutta siitä, mitä Raamattu opettaa; se vain osoittaisi, että tämä harhakäsitys jo silloin oli jossain määrin levinnyt. Raamattu itse kertoo siitä, mitenkä traditio, s.o. puhe, joka kulkee miehestä mieheen, saattaa esittää asian aivan väärässä valossa, niin että Herran omatkin sen kautta tulevat eksytetyiksi. Katso Joh. 21: 22, 23.
Suurinta huomiota tältä alkuajalta ansaitsee Klemens Aleksandrialainen, sillä hän eli toisella vuosisadalla ja puhui kreikankieltä äidinkielenään. Hän mukailee Jeesuksen kastekäskyä näin: “Vaeltakaa ympäri ja saarnatkaa, ja ne, jotka uskovat, kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
64
....
Toisen vuosisadan kirkkoisistä tarkastelemme vähän tarkemmin ensin Justinus Marttyyriä, f 165.
Seuraavan kohdan eräästä hänen Rooman keisarille n. 138 j.Kr. osoittamastaan kirjoituksesta ottavat lapsenkasteen puoltajat käsityksensä tueksi: “Moni meistä, jotka olemme 60 tai 70 vuoden ikäisiä, kumpaakin sukupuolta, jotka lapsuudessa on tehty Jeesuksen opetuslapsiksi, jatkaa yhä pidättyväisyyttään.” Kreikkalainen sana, jota tässä on käytetty merkitsemään “tehdä opetuslapseksi”, on sama, jota Jeesus käytti kastetta asettaessaan, ja se merkitsee kreikankielen tuntijain yksimielisen lausunnon mukaan opettamalla tehdä opetuslapseksi. Sitä ei siis missään tapauksessa voida käyttää vastasyntyneistä lapsista. Mitä taas tulee tämän kirkkoisän käyttämään sanaan “lapsuudessa” (ek paidon), niin se merkitsee yleensä 10—15 vuoden välillä olevaa ikäkautta, kun taas ai van toiset sanat merkitsevät sitä varhaisempaa lapsuutta. Koko tämä paikka ei siis puhu kasteesta mitään. Mutta jos puheena olevat henkilöt olikin kastettu jo lapsuudessa, niin heidät oli ainakin sitä ennen opetuksen kautta tehty opetuslapsiksi.
Että Justinus Marttyyri todella on tarkoittanut tätä, selviää eräästä toisesta hänen lausunnostaan, joka on otettu hänen toisesta puolustus puheestaan keisari Antonius Piuksen edessä. Tämä lausunto kuuluu näin:
“Minä tahdon nyt selittää, mitenkä me, jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi katsoa minun menetelleen epärehellisesti jossakin kohden tätä
—elontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että ‘ mitä me opetamme ja puhumme, on totta,*) ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejänsä anteeksi; ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan. Sitten me viemme heidät
johonkin paikkaan, jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä. Ja syyn tähän (menettelyymme
— Rajankäyntiä kastekysymyksestä 65
.....
kastettaessa) olemme oppineet apostoleilta, ja se on seuraava: Koska m ollessamme tietämättömiä ensimmäisestä syntymästämme, synnyinmme pakosta — ja meillä on ollut huonoja tapoja ja turmeltunut kasvatus
— niin, jotta emme pysyisi välttämättömyyden ja tietämättömyyden lapsina, vaan olisimme vapaan valinnan ja tiedon lapsia, ja jotta me vedessä saisimme anteeksiantamuksen niistä synneistä, joilla ennen olemme syntiä tehneet julistetaan hänen ylitsensä, joka valitsee (tahtoo) uudesti syntymisen ja tekee parannuksen synneistään, kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimi jne.”
Lukija voi itse ratkaista, puhuuko se lapsenkasteen puolesta vai sitä vastaan, kun hän nimenomaan sanoo, että ne, jotka kastetaan, ovat suu ennen tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat.
Loppupuolella lausuntoaan Justinus Marttyyri puhuu siitä, että kastettavat ovat “vapaan valinnan ja tiedon lapsia” eikä “välttämättömyyden ja tietämättömyyden”, että he ovat itse valinneet tämän tien, että he ovat tehneet parannuksen synneistään ym. Että oli otettava pitkä harppaus. ennen kuin tältä vapaan valinnan kannalta päästään pakon kannalle 25() vuotta myöhemmin Augustinuksen aikana, on selvää. Tämä kirkkoisä nim. vastoin Justinusta puhuu näin: “Lapset, jotka eivät voi tahtoa eikä myöskään kieltää hyvää tai pahaa, ovat siitä huolimatta pakotetut tulemaan pyhiksi ja vanhurskaiksi (!), kun ne taistellen ja kyynelin parkuen sitä vastaan uudestisyntyvät pyhässä kasteessa.”
On huomattava, että Justinus Marttyyrin aikana kristittyjen perheiden ja niissä olevien lasten lukumäärä epäilemättä oli varsin suuri, ja jos näiden lasten kastaminen olisi kuulunut seurakunnallisiin toimituksiin, olisi hänen luonnollisesti täytynyt tehdä siitä erikoisesti selkoa, koska tämä selonteko ei sovellu lapsiin. Jos hän nyt sellaisen on jättänyt pois. ei hän olekaan menetellyt sen tarkoituksen mukaisesti, mikä hänellä oli, nim. “mitään pois jättämättä tehdä selkoa kristillisyydestä.” — Tämän kirkkoisän merkityksestä sanoo muuten tri Wall, joka itse on lapsen kasteen kannalla: “Yksikin todistus häneltä on suuremman arvoinen kuin viisi tai kuusi muuta.”
Irenaeus, toisen vuosisadan etevin kirkon opettaja ja vuodesta 180 Lyonin piispa, ja kuollut v. 202, ylistää kastetta uudestisyntymisen ja
66
.........
syntien anteeksisaamisen välikappaleena. Näin ollen ei olisi ihme, jos hän myös puolustaisi lapsenkastetta. Oppikirjoissa hänet mainitaankin ensimmäisenä, joka on maininnut lapsenkasteen. Mutta tuo tarkoitettu kohta, jossa kaste-sanaa ei ollenkaan esiinny, voidaan käsittää toisellakin tavalla.
Kysymyksessä olevaa kohtaa, joka esiintyy n. 177 j.Kr. kirjoitetussa kirjassa, ei enää ole tallella alkuperäisenä kreikankielellä, vaan ainoastaan latinalaisena käännöksenä. jonka luotettavuutta ei edes ole voitu todistaa. Se kuuluu näin:
‘Sen tähden kuten Hän (Kristus) oli Mestari, oli Hänellä myös Mestarin ikä; ei halveksien eikä käyden tietä, joka oli yli inhimillisen luonnon, eikä myöskään omassa persoonassaan rikkoen sitä lakia, jonka Hän oli määrännyt ihmissuvulle, vaan pyhittäen jokaisen erikoisen ikäkauden sen yhtäläisyyden kautta, joka sillä on Hänen itsensä kanssa; sillä Hän tuli itsensä kautta*) pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka Hänen kauttansa*) uudestisyntyvät Jumalalle, imeväisiä lapsia ja pieniä lapsia, poikia, nuorukaisia ja vanhempia ihmisiä. Sen tähden Hän läpikävi jokaisen ikäkauden: imeväisille Hän tuli imeväiseksi lapseksi, pyhittäen imeväiset; pienten keskuudessa pieneksi, pyhittäen ne, jotka olivat tässä iässä, ja samalla tullen heille hurskauden, vanhurskauden ja ala maisuuden esikuvaksi jne.”
Tässä nyt pitäisi piillä todistuksen lapsenkasteen olemassaolosta. Mutta
eihän sitä sieltä löydä kukaan, joka ei sitä ennen ole sinne pannut. Ja se on tahdottu panna sanoihin: uudestisyntyvät Jumalalle.
On nyt ensinnäkin sanottava, ettei Irenaeus missään väitä, että lapsenkaste olisi ollut apostolinen tapa, eikä edes puhu koko lapsenkasteesta, vaan ainoastaan käyttää erästä sanontatapaa, joka on tahdottu ymmärtää niin. että hän siinä muka puhuu lapsenkasteesta. Mutta vaikkapa ajateltaisiin niinkin, että hän todella sitä olisi tarkoittanut, jota kuitenkin monet tutkijat täydellä syyllä epäilevät, niin on huomattava, että hänellä oli muitakin merkillisiä ajatuksia, kuten esim., että Rooman seurakunta oli erikoisesti “apostolinen seurakunta”, jonne kaikkien maailman kris-
-
67
.....
tittyjen tuli kokoontua ottaakseen vaarin apostolien opista. Ja hänellä on sellainenkin harhatieto, että Jeesus Joh. 8. luvussa mainitussa tilaisuudessa, väitellessään juutalaisten kanssa, “ei ollut paljonkaan alle 30 vuoden vanha”, ja hän perustelee sitä sillä, että “ne, jotka Aasiassa seurustelivat Herran opetuslapsen kanssa, vakuuttivat, että Johannes oli heille sen ilmoittanut”. Tällaiset käsitykset ja puheet osoittavat, ettei edes hänen selviinkään sanoihinsa voitaisi mitään rakentaa.
Mutta sitä paitsi ovat monet tutkijat ehdottomasti sitä mieltä, ettei uudestisyntyminen Irenaeuksen kirjoituksissa merkitse kastetta, vaikka emme sitä tässä voi ryhtyä tarkemmin selostamaan. Imeväisistä lapsista hän puhuu myös muualla esim, tähän tapaan: “Jeesus tuli Egyptiin pyhittäen siellä olevat imeväiset lapset.” Ei suinkaan nyt kukaan tahdo väittää, että imeväinen lapsi Jeesus olisi kastanut Egyptin imeväiset lapset! Tällainen puhetapa Irenaeuksella ilmaisee, käyttääksemme kirkkohistorioitsija Hagenbachin sanoja, vain “sen ihanan ajatuksen, että Jeesus oli kaikkien ikäkausien lunastaja, mutta se ei sano sitä, että Hän lunasti lapset kastevedellä”. Senhän pitäisi muutenkin olla jokaiselle selvää, kun Irenaeus nimenomaan sanoo, että Jeesus itsensä kautta (eikä kasteen kautta) pelastaa ja että ihmiset Hänen kauttansa (eikä kasteen kautta) uudestisyntyvät Jumalalle. Vrt. Joh. 3: 17.
Tertullianus, Kartagon presbyteeri, joka kuoli n. 220 j.Kr., on ensimmäinen kirkkoisä, joka nimenomaan mainitsee pienten lasten (ei kuitenkaan rintalasten) kasteen ja silloin vastustaa sitä. Tämä on sitä ihmeellisempää, kun hänellä on samat käsitykset kasteen maagisesta, salaperäisestä vaikutuksesta kuin hänen edeltäjillään ja aikalaisillaan.
Hänen todistuksensa lapsenkasteesta kuuluu hiukan lyhennettynä (mitään asiallista kuitenkaan pois jättämättä) näin:
“Mutta ne, joiden velvollisuus on kastaa, tietävät, ettei sitä ole annettava liian hätäisesti. ‘Anna jokaiselle, joka pyytää’ (sanovat muutamat), ‘hänellä on oikeus se saada aivan samoin kuin almujen ollessa kysymyksessä’. Ei, pikemmin on kiinnitettävä huomiota tähän sanaan: älkää antako koirille pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen; älä pane käsiäsi liian hätäisesti kenenkään päälle äläkä tee itseäsi osalliseksi toisten synteihin! Jos Filippus niin kernaasti kastoi hoviherran, niin
68
.........
muistakaamme, että hänellä oli Herralta selvä ja nimenomainen valtakirja siihen. — — Sen tähden kunkin tilan, mielenlaadun ja iän mukaan on kasteen siirtäminen tuonnemmaksi hyödyllisempää etenkin, mitä tulee pieniin lapsiin. — — — Tosin Herra sanoo: älkää kieltäkö heitä tulemasta Minun tyköni. Anna heidän siis tulla, kun he kasvavat; anna heidän tulla, kun he oppivat ja saavat opetusta siitä, mihin heidän on tultava. Tulkoot he kristityiksi, kun he voivat tuntea Kristuksen! Miksi kiiruhtaa viaton ikäkausi syntien anteeksisaamiseen ? *) Maallisissa asioissa osoitetaan suurempaa varovaisuutta, kuin me teemme uskoessamme taivaallisia aarteita sellaisille, joille ei tahdota uskoa maallista omaisuutta. Tietäkööt he, miten heidän tulee pyytää tätä autuutta, jotta kävisi ilmi, että olet antanut sellaiselle, joka on pyytänyt. — — Ne, jotka ymmärtävät kasteen tärkeyden, pelkäävät saavansa kasteen liian aikaisin, kuin siirtävänsä sen liian kauaksi. Oikea usko on varma pelastuksesta.”
Tämä kohta on otettu eräästä hänen kastetta käsittelevästä kirjoituksestaan, joka on nimenomaan osoitettu Qvintilla nimistä rikasta rouvaa vastaan, joka opetti, että lapset, tullakseen autuaiksi, on kastettava.
Kuitenkin näyttää siltä, ettei tämä nainenkaan opettanut rintalasten kastamista, vaan o kysymyksessä pikkulasten kaste. Se sana, “parvulus”, jota Tertullianus lapsista käyttää, tarkoittaa juuri 6—12 vuoden iässä olevia lapsia. Ja myös koko hänen kirjoituksensa ajatuksenjuoksu osoittaa, ettei ole kysymys rintalapsista.
Tuo kerettiläinen nainen näyttää olleen sitä mieltä, että kaste on annettava jokaiselle, sekä nuorelle että vanhalle, joka sitä pyytää. Tällaista kastamista Tertullianus vastustaa jyrkästi. Kun hän kysyy: “Miksi kiiruhtaa viaton ikäkausi syntien anteeksisaamiseen?” niin hän ilmeisesti pitää silmällä lapsia, jotka itse voivat “kiiruhtaa” ja pyytävät kastetta. Hänhän puhuu alaikäisistä, joille ei uskota edes maallista omaisuutta ja joille sen tähden ei myöskään pitäisi uskoa taivaallista aarretta liian aikaisin.
Puhetavan “viattomuuden” iästä ei välttämättä tarvitse tarkoittaa rin-
69
.......
talapsia, sillä voihan hyvinkin ajatella, että silloisissa oloissa viattomuuden ikää kesti vähän kauemmin kuin nykyään, jolloin 5—7-vuotiaat jo osaavat kiroilla ja pilkata Jumalaa sekä harjoittaa kaikkea riettautta. Mutta jos hän tahtoo tällaistenkin lasten kastamisen siirtää tuonnemmaksi, niin tietysti hän olisi sitä enemmän vastustanut rintalasten kastamista, jos se olisi ollut käytännössä.
Kysymyksessä oleva Tertullianuksen kirjoitus osoittaa ainoastaan, että eräs kerettiläinen nainen oli vaatinut alaikäisten lasten kastamista, mutta ei sano edes sitäkään, että sellaista kastamista kukaan olisi harjoittanut, joten siitä ei voida saada mitään tukea ajatukselle, että lapsen kaste (nykyisessä merkityksessä) olisi ollut käytännössä. Jos Qvintillan käsitys ja vaatimus ei olisi ollut uusi, vaan olisi ollut tietty asia, että pikkulapsia kastettiin apostolien ajoilta asti, niin mikä olisi ollut luonnollisempaa, kuin että Tertullianus olisi vastannut hänelle, ettei tässä tarvitse odottaa edes siksi, kunnes lapset itse pyytävät kastetta, vaan että ne voidaan kastaa milloin hyvänsä jo aivan rintalapsina. Mutta sitä hän ei tehnyt, vaan sanoo päinvastoin, että “ne, joiden velvollisuus on kastaa, tietävät, ettei sitä ole tehtävä liian hätäisesti.”
On myös väitetty, ettei Tertullianus muka koskaan pannut kysymyksen alaiseksi lapsenkasteen apostolista alkuperää. Olkoon niin! Mutta hän ei myöskään puhu siitä apostolisena säädöksenä. Teemme tämän lisäksi kaksi kysymystä: 1) Kuka voi osoittaa, että apostoleilla oli ollut sellainen tapa? 2) Kuinka olisi Tertullianus uskaltanut niin jyrkästi asettua pikkulasten kastettakin vastaan, jos lapsenkaste todella olisi ollut keskeytymättä käytännössä apostolien ajoilta asti? (Ja eikö häntä silloin olisi kirkkohistoriassa leimattu vääräoppiseksi, samoin kuin nykyäänkin kaikkia niitä, jotka hylkäävät lapsenkasteen?) Ja kuinka hän olisi tahtonutkaan sitä tehdä, koska hän muualla kirjoituksissaan kiivaasti puolustaa historiallista perimätietoa ja apostolisia tapoja! Vastoin väitettä, että lapsenkaste jo silloin oli yleinen, sanovat päinvastoin kuuluisat historian tutkijat, että juuri hänen aikanaan se oli ruvennut leviämään, ja monet sen tähden katsoivat sitä uutuudeksi, jolla ei ollut apostolista perustusta. Ja tämä käsityskanta on epäilemättä paljon luonnollisempi.
Se seikka, että Tertullianus vastusti naimattomien kastamista yleensä,
70
........
josta myös on puhuttu. osoittaa vain, miten kaikenlaiset harhakäsitykset usein rinnakkain esiintyvät kirkkoisillä, kuten ennen jo olemme huomauttaneet. Muitakin merkillisiä käsityksiä sekä perimätietoon että kristilliseen oppiin nähden huomaamme hänellä.
Tertullianuksen vastalause ei kuitenkaan voinut estää lapsenkasteen leviämistä. Tähän ehkä osaksi vaikutti se, että hän, erottuaan yleisestä kirkosta v. 207, oli niin räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että hänen varoituksillaan ei enää ollut sitä kantavuutta, mikä niillä olisi ollut, jos
hän olisi edelleen ollut piispana.
Hän painotti apostolisia periaatteita uskovaisten ja maailman välisestä erosta ja vaati persoonallista ratkaisua. Tällaisella kannalla olevalla miehellä ei todellakaan ollut kiusausta suositella lapsenkastetta.
Kolmannella vuosisadalla astuu ensin eteemme Aleksandriassa vaikuttanut Origenes, t 254. Hän käytti kirjoituksissaan kreikankieltä, mutta niitä hänen kirjoituksiaan, joista lainaamiaan kohtia lapsenkastajat koettavat hyväkseen käyttää, ei ole tällä kielellä enää tutkijain käytettä
vissä, vaan ainoastaan niiden latinalaisia käännöksiä. Vertailtaessa niitä käännösten kohtia, jotka ovat saatavina myös alkukielellä, alkuperäiseen tekstiin, on huomattu, että “kääntäjät”, joina olivat kirkkoisät Hieronymus ja Rufinus, eivät olekaan tyytyneet kääntämään Origeneksen esitystä, vaan he ovat muutelleet, poistaneet ja lisäilleet oman mielensä mukaan. Tämän he myöntävät itsekin eräiden toisten kohtien suhteen, koska
tahtoivat “oikaista” niitä Origeneksen lausuntoja, joita heidän, myöhäisemmän, käsityksensä mukaan pidettiin harhaoppeina. Ja eräät kuuluisat miehet, jotka ovat julkaisseet Origeneksen teoksia (he ovat lapsenkastajia) katsovat, että niissä on selvästi nähtävänä myöhemmän ajan mielipiteitä, jotka eivät voi olla Origenekselta lähtöisin.
Tärkein kohta, josta riitaa käydään, on se, jossa Origenes muka väittää että “kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikku lapset kastettava”. Jos tämä kohta nyt olisikin Origeneksesta itsestään lähtöisin, niin ei hänkään siinä sano, että Jeesus tai apostolit olisivat lapsenkasteen asettaneet, vaan ainoastaan, että sellainen puhe oli kulkenut polvesta polveen, että lapset muka pitäisi kastaa. Miten kulkupuhe voi johtaa harhaan, olemme jo edellä osoittaneet.
71
...............
Sitä paitsi ei lapsenkasteeseen asiallisesti sovellu se sääntö, joka perimätiedon pätevyyteen nähden siihen aikaan oli voimassa, että nim. oikeaperäisenä pidettiin vain sitä, mitä kaikki aina ja kaikkialla olivat noudattaneet. Jo siitäkin, mitä edellä on esitetty, on selvää, että näin ei ollut lapsenkasteen laita, sillä juuri vähän ennen Origenesta oli Tertullianus asettunut sitä vastaan, ja kuitenkin hän oli yksi kiivaimpia perimätiedon puolustajia. Kuinka eivät hänen vastustajansa, lapsenkastajat, olisi lyöneet häntä hänen omilla aseillaan, jos olisivat voineet!
Mutta sitä paitsi on huomattava, että jo ennen Origeneksen aikaa oli apostolisena perimätietona hyväksytty paljon sellaista, jota eivät lapsen kastajatkaan meidän päivinämme tahdo oikeaksi myöntää. Sellaisia tapoja olivat: perkeleen manaaminen ulos ihmisestä kasteessa; kastettavan voiteleminen öljyllä sekä suolan, maidon ja hunajan antaminen hänelle; kasteen jälkeen ei yhteen viikkoon saanut kylpeä, vaikka se muuten oli jokapäiväinen tapa; sunnuntaisin rukoiltaessa ei saanut polvistua jne. Näitä puolustaa myös Tertullianus, mutta ei lapsenkastetta.
Jos siis riidanalainen Origeneksen lausunto olisikin oikea, ei se todistaisi muuta, kuin että muiden väärinkäytösten ohessa lapsenkastekin oli korotettu apostoliseksi säädökseksi.
Mutta nyt ei yhdessäkään Origeneksen alkuperäisten kirjoitusten kohdassa puhuta mitään rintalasten kastamisesta; päinvastoin selviää monesta kohdasta, että lapsenkaste ei ollenkaan sisältynyt hänen oppijärjestelmäänsä.
Vastakohtana sille lausunnolle, joka on ainoastaan kääntäjän teoksissa, että “kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikkulapsillekin on annettava kaste”, esitämme seuraavan, joka on olemassa myös alkukielellä ja siis varmasti on Origeneksen oma lausunto:
“Me kehotamme syntisiä tulemaan osallisiksi siitä opetuksesta, joka opettaa heitä olemaan syntiä tekemättä, ja ymmärtämättömiä tulemaan osallisiksi siitä, mikä antaa ymmärrystä, ja pieniä lapsia kohoamaan ajatuksen nousussa (ymmärryksen kehityksessä) miehiksi... Mutta kun kehotuksen saaneista ne, jotka edistyvät, osoittavat, että he ovat Sanan kautta puhdistuneet ja, mikäli mahdollista, ovat eläneet parempaa elämää, silloin kutsumme heitä vihkiytymään meidän kanssamme.”
72
Että siinä sinulle taas historiaa vääristeltäväksesi. - Hilarius-hiiri
tarkennuksia kirjoitti:
on kyllä teillä päänvalelijoilla ja ristinmerkintekijöillä. "Kyllä nyt on näin, että ne asiat, joita Raamatussa EI KIELLETÄ, ovat SALLITTUJA. Teillä lasten kastamisen vastustajilla on todistusvelvollisuus tässä asiassa eikä niillä kirkoilla, jotka noudattavat apostolista perinnettä."
No eihän lasten tervaamistakaan ole Raamatussa kielletty, - että siitä vaan tervasuti käteen!
On sinulla naurettavia oppeja!
Ja mahdoitko lukea sen 'kilvoituksessa' kaikkia viestejä: kyllä Origeneen tekstit olivat erilaiset, kuin niiden kääntäjien, siitä tyylistäkin päätellen.
Tämäkin oli siellä jo kauan siten mainittu:
"kuitenkaan pikku lapsia kastettu, on niin huomattava, että jotkut historioitsijat, lähtien siltä väärältä kannalta, että lapsenkaste oli apostolinen tapa, puhuvat “lapsenkasteen syrjäyttämisestä” 3. ja 4. vuosisadalla. Jopa jotkut puhuvat siitäkin, että lapsenkastetta ei silloin kokonaan ollut hyljätty.
Tämän merkillisen ilmiön takana täytyy todellakin olla olemassa suurta epäröintiä lapsenkasteen suhteen ja huomattavia perinteitä. Muuten tämä olisi sen ajan suurimpia arvoituksia.
B. Kirkkoisien oma kanta.
Uudessa Testamentissa ei ole mitään suoranaista käskyä kastaa lapsia eikä myöskään kertomusta siitä, että sellaista olisi koskaan tapahtunut. Sen myöntävät lapsenkasteen puoltajatkin. Aivan samoin on myös n.s. apostolisten isien kirjoitusten laita. He olivat itse olleet apostolien oppilaita ja elivät siis ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjoituksissaan he usein puhuvat uskovaisten kasteesta, mutta ei sanaakaan lapsenkasteesta, tai edes mitään sellaista, joka siihen voisi viitata. Etevimmät kirkkohistorian tutkijat lapsenkastajain omasta piiristä tunnustavat tämän, joten ne, jotka rohkeasti väittävät, että kirkkoisien kirjoituksissa aina apostoliselta ajalta saakka on jälkiä lapsenkasteesta, eivät puhu totta.
Jo tämän perusteella voimme sanoa, että perimätieto, tosihistoriallinen traditio, ei lapsenkasteen suhteen vie meitä apostoliseen aikaan asti. Mutta vaikka sellainen traditio olisikin olemassa, se ei antaisi meille mitään varmuutta siitä, mitä Raamattu opettaa; se vain osoittaisi, että tämä harhakäsitys jo silloin oli jossain määrin levinnyt. Raamattu itse kertoo siitä, mitenkä traditio, s.o. puhe, joka kulkee miehestä mieheen, saattaa esittää asian aivan väärässä valossa, niin että Herran omatkin sen kautta tulevat eksytetyiksi. Katso Joh. 21: 22, 23.
Suurinta huomiota tältä alkuajalta ansaitsee Klemens Aleksandrialainen, sillä hän eli toisella vuosisadalla ja puhui kreikankieltä äidinkielenään. Hän mukailee Jeesuksen kastekäskyä näin: “Vaeltakaa ympäri ja saarnatkaa, ja ne, jotka uskovat, kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
64
....
Toisen vuosisadan kirkkoisistä tarkastelemme vähän tarkemmin ensin Justinus Marttyyriä, f 165.
Seuraavan kohdan eräästä hänen Rooman keisarille n. 138 j.Kr. osoittamastaan kirjoituksesta ottavat lapsenkasteen puoltajat käsityksensä tueksi: “Moni meistä, jotka olemme 60 tai 70 vuoden ikäisiä, kumpaakin sukupuolta, jotka lapsuudessa on tehty Jeesuksen opetuslapsiksi, jatkaa yhä pidättyväisyyttään.” Kreikkalainen sana, jota tässä on käytetty merkitsemään “tehdä opetuslapseksi”, on sama, jota Jeesus käytti kastetta asettaessaan, ja se merkitsee kreikankielen tuntijain yksimielisen lausunnon mukaan opettamalla tehdä opetuslapseksi. Sitä ei siis missään tapauksessa voida käyttää vastasyntyneistä lapsista. Mitä taas tulee tämän kirkkoisän käyttämään sanaan “lapsuudessa” (ek paidon), niin se merkitsee yleensä 10—15 vuoden välillä olevaa ikäkautta, kun taas ai van toiset sanat merkitsevät sitä varhaisempaa lapsuutta. Koko tämä paikka ei siis puhu kasteesta mitään. Mutta jos puheena olevat henkilöt olikin kastettu jo lapsuudessa, niin heidät oli ainakin sitä ennen opetuksen kautta tehty opetuslapsiksi.
Että Justinus Marttyyri todella on tarkoittanut tätä, selviää eräästä toisesta hänen lausunnostaan, joka on otettu hänen toisesta puolustus puheestaan keisari Antonius Piuksen edessä. Tämä lausunto kuuluu näin:
“Minä tahdon nyt selittää, mitenkä me, jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi katsoa minun menetelleen epärehellisesti jossakin kohden tätä
—elontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että ‘ mitä me opetamme ja puhumme, on totta,*) ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejänsä anteeksi; ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan. Sitten me viemme heidät
johonkin paikkaan, jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä. Ja syyn tähän (menettelyymme
— Rajankäyntiä kastekysymyksestä 65
.....
kastettaessa) olemme oppineet apostoleilta, ja se on seuraava: Koska m ollessamme tietämättömiä ensimmäisestä syntymästämme, synnyinmme pakosta — ja meillä on ollut huonoja tapoja ja turmeltunut kasvatus
— niin, jotta emme pysyisi välttämättömyyden ja tietämättömyyden lapsina, vaan olisimme vapaan valinnan ja tiedon lapsia, ja jotta me vedessä saisimme anteeksiantamuksen niistä synneistä, joilla ennen olemme syntiä tehneet julistetaan hänen ylitsensä, joka valitsee (tahtoo) uudesti syntymisen ja tekee parannuksen synneistään, kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimi jne.”
Lukija voi itse ratkaista, puhuuko se lapsenkasteen puolesta vai sitä vastaan, kun hän nimenomaan sanoo, että ne, jotka kastetaan, ovat suu ennen tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat.
Loppupuolella lausuntoaan Justinus Marttyyri puhuu siitä, että kastettavat ovat “vapaan valinnan ja tiedon lapsia” eikä “välttämättömyyden ja tietämättömyyden”, että he ovat itse valinneet tämän tien, että he ovat tehneet parannuksen synneistään ym. Että oli otettava pitkä harppaus. ennen kuin tältä vapaan valinnan kannalta päästään pakon kannalle 25() vuotta myöhemmin Augustinuksen aikana, on selvää. Tämä kirkkoisä nim. vastoin Justinusta puhuu näin: “Lapset, jotka eivät voi tahtoa eikä myöskään kieltää hyvää tai pahaa, ovat siitä huolimatta pakotetut tulemaan pyhiksi ja vanhurskaiksi (!), kun ne taistellen ja kyynelin parkuen sitä vastaan uudestisyntyvät pyhässä kasteessa.”
On huomattava, että Justinus Marttyyrin aikana kristittyjen perheiden ja niissä olevien lasten lukumäärä epäilemättä oli varsin suuri, ja jos näiden lasten kastaminen olisi kuulunut seurakunnallisiin toimituksiin, olisi hänen luonnollisesti täytynyt tehdä siitä erikoisesti selkoa, koska tämä selonteko ei sovellu lapsiin. Jos hän nyt sellaisen on jättänyt pois. ei hän olekaan menetellyt sen tarkoituksen mukaisesti, mikä hänellä oli, nim. “mitään pois jättämättä tehdä selkoa kristillisyydestä.” — Tämän kirkkoisän merkityksestä sanoo muuten tri Wall, joka itse on lapsen kasteen kannalla: “Yksikin todistus häneltä on suuremman arvoinen kuin viisi tai kuusi muuta.”
Irenaeus, toisen vuosisadan etevin kirkon opettaja ja vuodesta 180 Lyonin piispa, ja kuollut v. 202, ylistää kastetta uudestisyntymisen ja
66
.........
syntien anteeksisaamisen välikappaleena. Näin ollen ei olisi ihme, jos hän myös puolustaisi lapsenkastetta. Oppikirjoissa hänet mainitaankin ensimmäisenä, joka on maininnut lapsenkasteen. Mutta tuo tarkoitettu kohta, jossa kaste-sanaa ei ollenkaan esiinny, voidaan käsittää toisellakin tavalla.
Kysymyksessä olevaa kohtaa, joka esiintyy n. 177 j.Kr. kirjoitetussa kirjassa, ei enää ole tallella alkuperäisenä kreikankielellä, vaan ainoastaan latinalaisena käännöksenä. jonka luotettavuutta ei edes ole voitu todistaa. Se kuuluu näin:
‘Sen tähden kuten Hän (Kristus) oli Mestari, oli Hänellä myös Mestarin ikä; ei halveksien eikä käyden tietä, joka oli yli inhimillisen luonnon, eikä myöskään omassa persoonassaan rikkoen sitä lakia, jonka Hän oli määrännyt ihmissuvulle, vaan pyhittäen jokaisen erikoisen ikäkauden sen yhtäläisyyden kautta, joka sillä on Hänen itsensä kanssa; sillä Hän tuli itsensä kautta*) pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka Hänen kauttansa*) uudestisyntyvät Jumalalle, imeväisiä lapsia ja pieniä lapsia, poikia, nuorukaisia ja vanhempia ihmisiä. Sen tähden Hän läpikävi jokaisen ikäkauden: imeväisille Hän tuli imeväiseksi lapseksi, pyhittäen imeväiset; pienten keskuudessa pieneksi, pyhittäen ne, jotka olivat tässä iässä, ja samalla tullen heille hurskauden, vanhurskauden ja ala maisuuden esikuvaksi jne.”
Tässä nyt pitäisi piillä todistuksen lapsenkasteen olemassaolosta. Mutta
eihän sitä sieltä löydä kukaan, joka ei sitä ennen ole sinne pannut. Ja se on tahdottu panna sanoihin: uudestisyntyvät Jumalalle.
On nyt ensinnäkin sanottava, ettei Irenaeus missään väitä, että lapsenkaste olisi ollut apostolinen tapa, eikä edes puhu koko lapsenkasteesta, vaan ainoastaan käyttää erästä sanontatapaa, joka on tahdottu ymmärtää niin. että hän siinä muka puhuu lapsenkasteesta. Mutta vaikkapa ajateltaisiin niinkin, että hän todella sitä olisi tarkoittanut, jota kuitenkin monet tutkijat täydellä syyllä epäilevät, niin on huomattava, että hänellä oli muitakin merkillisiä ajatuksia, kuten esim., että Rooman seurakunta oli erikoisesti “apostolinen seurakunta”, jonne kaikkien maailman kris-
-
67
.....
tittyjen tuli kokoontua ottaakseen vaarin apostolien opista. Ja hänellä on sellainenkin harhatieto, että Jeesus Joh. 8. luvussa mainitussa tilaisuudessa, väitellessään juutalaisten kanssa, “ei ollut paljonkaan alle 30 vuoden vanha”, ja hän perustelee sitä sillä, että “ne, jotka Aasiassa seurustelivat Herran opetuslapsen kanssa, vakuuttivat, että Johannes oli heille sen ilmoittanut”. Tällaiset käsitykset ja puheet osoittavat, ettei edes hänen selviinkään sanoihinsa voitaisi mitään rakentaa.
Mutta sitä paitsi ovat monet tutkijat ehdottomasti sitä mieltä, ettei uudestisyntyminen Irenaeuksen kirjoituksissa merkitse kastetta, vaikka emme sitä tässä voi ryhtyä tarkemmin selostamaan. Imeväisistä lapsista hän puhuu myös muualla esim, tähän tapaan: “Jeesus tuli Egyptiin pyhittäen siellä olevat imeväiset lapset.” Ei suinkaan nyt kukaan tahdo väittää, että imeväinen lapsi Jeesus olisi kastanut Egyptin imeväiset lapset! Tällainen puhetapa Irenaeuksella ilmaisee, käyttääksemme kirkkohistorioitsija Hagenbachin sanoja, vain “sen ihanan ajatuksen, että Jeesus oli kaikkien ikäkausien lunastaja, mutta se ei sano sitä, että Hän lunasti lapset kastevedellä”. Senhän pitäisi muutenkin olla jokaiselle selvää, kun Irenaeus nimenomaan sanoo, että Jeesus itsensä kautta (eikä kasteen kautta) pelastaa ja että ihmiset Hänen kauttansa (eikä kasteen kautta) uudestisyntyvät Jumalalle. Vrt. Joh. 3: 17.
Tertullianus, Kartagon presbyteeri, joka kuoli n. 220 j.Kr., on ensimmäinen kirkkoisä, joka nimenomaan mainitsee pienten lasten (ei kuitenkaan rintalasten) kasteen ja silloin vastustaa sitä. Tämä on sitä ihmeellisempää, kun hänellä on samat käsitykset kasteen maagisesta, salaperäisestä vaikutuksesta kuin hänen edeltäjillään ja aikalaisillaan.
Hänen todistuksensa lapsenkasteesta kuuluu hiukan lyhennettynä (mitään asiallista kuitenkaan pois jättämättä) näin:
“Mutta ne, joiden velvollisuus on kastaa, tietävät, ettei sitä ole annettava liian hätäisesti. ‘Anna jokaiselle, joka pyytää’ (sanovat muutamat), ‘hänellä on oikeus se saada aivan samoin kuin almujen ollessa kysymyksessä’. Ei, pikemmin on kiinnitettävä huomiota tähän sanaan: älkää antako koirille pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen; älä pane käsiäsi liian hätäisesti kenenkään päälle äläkä tee itseäsi osalliseksi toisten synteihin! Jos Filippus niin kernaasti kastoi hoviherran, niin
68
.........
muistakaamme, että hänellä oli Herralta selvä ja nimenomainen valtakirja siihen. — — Sen tähden kunkin tilan, mielenlaadun ja iän mukaan on kasteen siirtäminen tuonnemmaksi hyödyllisempää etenkin, mitä tulee pieniin lapsiin. — — — Tosin Herra sanoo: älkää kieltäkö heitä tulemasta Minun tyköni. Anna heidän siis tulla, kun he kasvavat; anna heidän tulla, kun he oppivat ja saavat opetusta siitä, mihin heidän on tultava. Tulkoot he kristityiksi, kun he voivat tuntea Kristuksen! Miksi kiiruhtaa viaton ikäkausi syntien anteeksisaamiseen ? *) Maallisissa asioissa osoitetaan suurempaa varovaisuutta, kuin me teemme uskoessamme taivaallisia aarteita sellaisille, joille ei tahdota uskoa maallista omaisuutta. Tietäkööt he, miten heidän tulee pyytää tätä autuutta, jotta kävisi ilmi, että olet antanut sellaiselle, joka on pyytänyt. — — Ne, jotka ymmärtävät kasteen tärkeyden, pelkäävät saavansa kasteen liian aikaisin, kuin siirtävänsä sen liian kauaksi. Oikea usko on varma pelastuksesta.”
Tämä kohta on otettu eräästä hänen kastetta käsittelevästä kirjoituksestaan, joka on nimenomaan osoitettu Qvintilla nimistä rikasta rouvaa vastaan, joka opetti, että lapset, tullakseen autuaiksi, on kastettava.
Kuitenkin näyttää siltä, ettei tämä nainenkaan opettanut rintalasten kastamista, vaan o kysymyksessä pikkulasten kaste. Se sana, “parvulus”, jota Tertullianus lapsista käyttää, tarkoittaa juuri 6—12 vuoden iässä olevia lapsia. Ja myös koko hänen kirjoituksensa ajatuksenjuoksu osoittaa, ettei ole kysymys rintalapsista.
Tuo kerettiläinen nainen näyttää olleen sitä mieltä, että kaste on annettava jokaiselle, sekä nuorelle että vanhalle, joka sitä pyytää. Tällaista kastamista Tertullianus vastustaa jyrkästi. Kun hän kysyy: “Miksi kiiruhtaa viaton ikäkausi syntien anteeksisaamiseen?” niin hän ilmeisesti pitää silmällä lapsia, jotka itse voivat “kiiruhtaa” ja pyytävät kastetta. Hänhän puhuu alaikäisistä, joille ei uskota edes maallista omaisuutta ja joille sen tähden ei myöskään pitäisi uskoa taivaallista aarretta liian aikaisin.
Puhetavan “viattomuuden” iästä ei välttämättä tarvitse tarkoittaa rin-
69
.......
talapsia, sillä voihan hyvinkin ajatella, että silloisissa oloissa viattomuuden ikää kesti vähän kauemmin kuin nykyään, jolloin 5—7-vuotiaat jo osaavat kiroilla ja pilkata Jumalaa sekä harjoittaa kaikkea riettautta. Mutta jos hän tahtoo tällaistenkin lasten kastamisen siirtää tuonnemmaksi, niin tietysti hän olisi sitä enemmän vastustanut rintalasten kastamista, jos se olisi ollut käytännössä.
Kysymyksessä oleva Tertullianuksen kirjoitus osoittaa ainoastaan, että eräs kerettiläinen nainen oli vaatinut alaikäisten lasten kastamista, mutta ei sano edes sitäkään, että sellaista kastamista kukaan olisi harjoittanut, joten siitä ei voida saada mitään tukea ajatukselle, että lapsen kaste (nykyisessä merkityksessä) olisi ollut käytännössä. Jos Qvintillan käsitys ja vaatimus ei olisi ollut uusi, vaan olisi ollut tietty asia, että pikkulapsia kastettiin apostolien ajoilta asti, niin mikä olisi ollut luonnollisempaa, kuin että Tertullianus olisi vastannut hänelle, ettei tässä tarvitse odottaa edes siksi, kunnes lapset itse pyytävät kastetta, vaan että ne voidaan kastaa milloin hyvänsä jo aivan rintalapsina. Mutta sitä hän ei tehnyt, vaan sanoo päinvastoin, että “ne, joiden velvollisuus on kastaa, tietävät, ettei sitä ole tehtävä liian hätäisesti.”
On myös väitetty, ettei Tertullianus muka koskaan pannut kysymyksen alaiseksi lapsenkasteen apostolista alkuperää. Olkoon niin! Mutta hän ei myöskään puhu siitä apostolisena säädöksenä. Teemme tämän lisäksi kaksi kysymystä: 1) Kuka voi osoittaa, että apostoleilla oli ollut sellainen tapa? 2) Kuinka olisi Tertullianus uskaltanut niin jyrkästi asettua pikkulasten kastettakin vastaan, jos lapsenkaste todella olisi ollut keskeytymättä käytännössä apostolien ajoilta asti? (Ja eikö häntä silloin olisi kirkkohistoriassa leimattu vääräoppiseksi, samoin kuin nykyäänkin kaikkia niitä, jotka hylkäävät lapsenkasteen?) Ja kuinka hän olisi tahtonutkaan sitä tehdä, koska hän muualla kirjoituksissaan kiivaasti puolustaa historiallista perimätietoa ja apostolisia tapoja! Vastoin väitettä, että lapsenkaste jo silloin oli yleinen, sanovat päinvastoin kuuluisat historian tutkijat, että juuri hänen aikanaan se oli ruvennut leviämään, ja monet sen tähden katsoivat sitä uutuudeksi, jolla ei ollut apostolista perustusta. Ja tämä käsityskanta on epäilemättä paljon luonnollisempi.
Se seikka, että Tertullianus vastusti naimattomien kastamista yleensä,
70
........
josta myös on puhuttu. osoittaa vain, miten kaikenlaiset harhakäsitykset usein rinnakkain esiintyvät kirkkoisillä, kuten ennen jo olemme huomauttaneet. Muitakin merkillisiä käsityksiä sekä perimätietoon että kristilliseen oppiin nähden huomaamme hänellä.
Tertullianuksen vastalause ei kuitenkaan voinut estää lapsenkasteen leviämistä. Tähän ehkä osaksi vaikutti se, että hän, erottuaan yleisestä kirkosta v. 207, oli niin räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että hänen varoituksillaan ei enää ollut sitä kantavuutta, mikä niillä olisi ollut, jos
hän olisi edelleen ollut piispana.
Hän painotti apostolisia periaatteita uskovaisten ja maailman välisestä erosta ja vaati persoonallista ratkaisua. Tällaisella kannalla olevalla miehellä ei todellakaan ollut kiusausta suositella lapsenkastetta.
Kolmannella vuosisadalla astuu ensin eteemme Aleksandriassa vaikuttanut Origenes, t 254. Hän käytti kirjoituksissaan kreikankieltä, mutta niitä hänen kirjoituksiaan, joista lainaamiaan kohtia lapsenkastajat koettavat hyväkseen käyttää, ei ole tällä kielellä enää tutkijain käytettä
vissä, vaan ainoastaan niiden latinalaisia käännöksiä. Vertailtaessa niitä käännösten kohtia, jotka ovat saatavina myös alkukielellä, alkuperäiseen tekstiin, on huomattu, että “kääntäjät”, joina olivat kirkkoisät Hieronymus ja Rufinus, eivät olekaan tyytyneet kääntämään Origeneksen esitystä, vaan he ovat muutelleet, poistaneet ja lisäilleet oman mielensä mukaan. Tämän he myöntävät itsekin eräiden toisten kohtien suhteen, koska
tahtoivat “oikaista” niitä Origeneksen lausuntoja, joita heidän, myöhäisemmän, käsityksensä mukaan pidettiin harhaoppeina. Ja eräät kuuluisat miehet, jotka ovat julkaisseet Origeneksen teoksia (he ovat lapsenkastajia) katsovat, että niissä on selvästi nähtävänä myöhemmän ajan mielipiteitä, jotka eivät voi olla Origenekselta lähtöisin.
Tärkein kohta, josta riitaa käydään, on se, jossa Origenes muka väittää että “kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikku lapset kastettava”. Jos tämä kohta nyt olisikin Origeneksesta itsestään lähtöisin, niin ei hänkään siinä sano, että Jeesus tai apostolit olisivat lapsenkasteen asettaneet, vaan ainoastaan, että sellainen puhe oli kulkenut polvesta polveen, että lapset muka pitäisi kastaa. Miten kulkupuhe voi johtaa harhaan, olemme jo edellä osoittaneet.
71
...............
Sitä paitsi ei lapsenkasteeseen asiallisesti sovellu se sääntö, joka perimätiedon pätevyyteen nähden siihen aikaan oli voimassa, että nim. oikeaperäisenä pidettiin vain sitä, mitä kaikki aina ja kaikkialla olivat noudattaneet. Jo siitäkin, mitä edellä on esitetty, on selvää, että näin ei ollut lapsenkasteen laita, sillä juuri vähän ennen Origenesta oli Tertullianus asettunut sitä vastaan, ja kuitenkin hän oli yksi kiivaimpia perimätiedon puolustajia. Kuinka eivät hänen vastustajansa, lapsenkastajat, olisi lyöneet häntä hänen omilla aseillaan, jos olisivat voineet!
Mutta sitä paitsi on huomattava, että jo ennen Origeneksen aikaa oli apostolisena perimätietona hyväksytty paljon sellaista, jota eivät lapsen kastajatkaan meidän päivinämme tahdo oikeaksi myöntää. Sellaisia tapoja olivat: perkeleen manaaminen ulos ihmisestä kasteessa; kastettavan voiteleminen öljyllä sekä suolan, maidon ja hunajan antaminen hänelle; kasteen jälkeen ei yhteen viikkoon saanut kylpeä, vaikka se muuten oli jokapäiväinen tapa; sunnuntaisin rukoiltaessa ei saanut polvistua jne. Näitä puolustaa myös Tertullianus, mutta ei lapsenkastetta.
Jos siis riidanalainen Origeneksen lausunto olisikin oikea, ei se todistaisi muuta, kuin että muiden väärinkäytösten ohessa lapsenkastekin oli korotettu apostoliseksi säädökseksi.
Mutta nyt ei yhdessäkään Origeneksen alkuperäisten kirjoitusten kohdassa puhuta mitään rintalasten kastamisesta; päinvastoin selviää monesta kohdasta, että lapsenkaste ei ollenkaan sisältynyt hänen oppijärjestelmäänsä.
Vastakohtana sille lausunnolle, joka on ainoastaan kääntäjän teoksissa, että “kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikkulapsillekin on annettava kaste”, esitämme seuraavan, joka on olemassa myös alkukielellä ja siis varmasti on Origeneksen oma lausunto:
“Me kehotamme syntisiä tulemaan osallisiksi siitä opetuksesta, joka opettaa heitä olemaan syntiä tekemättä, ja ymmärtämättömiä tulemaan osallisiksi siitä, mikä antaa ymmärrystä, ja pieniä lapsia kohoamaan ajatuksen nousussa (ymmärryksen kehityksessä) miehiksi... Mutta kun kehotuksen saaneista ne, jotka edistyvät, osoittavat, että he ovat Sanan kautta puhdistuneet ja, mikäli mahdollista, ovat eläneet parempaa elämää, silloin kutsumme heitä vihkiytymään meidän kanssamme.”
72
Että siinä sinulle taas historiaa vääristeltäväksesi.että teillä ei ole mitään todisteita siitä, että lapsikaste olisi joskus ollut uutuus, joka olisi otettu käyttöön vastoin apostolista traditiota. Jos näin olisi, niin asiasta olisi toki keskusteltu. Mutta kirkkohistoria ei tunne mitään tällaista keskustelua ennen kuin uudelta ajalta, jolloin kerettiläiset rupesivat kieltämään lapsikasteen.
Kolmannella ja alun neljännellä vuosisadalla oli toki muotia ottaa kaste mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, ja tästä kasteen lykkäämisestä on toki ollut keskustelua. Esim Tertullianushan suositteli, että naimattomat nuoret ihmiset lykkäisivät kastettaan, kunnes olisivat avioituneet.
Tertullianuskaan ei kuitenkaan sanonut ettei lapsia saa kastaa, vaan sanoi, että jos lapsi on kuoleman vaarassa, hänet tuli kastaa heti. Ketään ei siis jätetty kuolemaan ilman kasteen valistusta. Koskaan ei alkukirkossa keskusteltu lapsena saadun kasteen pätevyydestä, vaan sitä pidettiin ilman muuta pätevänä. - tarkennuksia
Hilarius-hiiri kirjoitti:
että teillä ei ole mitään todisteita siitä, että lapsikaste olisi joskus ollut uutuus, joka olisi otettu käyttöön vastoin apostolista traditiota. Jos näin olisi, niin asiasta olisi toki keskusteltu. Mutta kirkkohistoria ei tunne mitään tällaista keskustelua ennen kuin uudelta ajalta, jolloin kerettiläiset rupesivat kieltämään lapsikasteen.
Kolmannella ja alun neljännellä vuosisadalla oli toki muotia ottaa kaste mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, ja tästä kasteen lykkäämisestä on toki ollut keskustelua. Esim Tertullianushan suositteli, että naimattomat nuoret ihmiset lykkäisivät kastettaan, kunnes olisivat avioituneet.
Tertullianuskaan ei kuitenkaan sanonut ettei lapsia saa kastaa, vaan sanoi, että jos lapsi on kuoleman vaarassa, hänet tuli kastaa heti. Ketään ei siis jätetty kuolemaan ilman kasteen valistusta. Koskaan ei alkukirkossa keskusteltu lapsena saadun kasteen pätevyydestä, vaan sitä pidettiin ilman muuta pätevänä.selviä todisteita. Ne sinun uskontosi perustajatkaan eivät todistaneet sen vauvanpäänvalelun puolesta aluksi, kuten historia SELVÄSTI osoittaa. - Paitsi tietenkin tille syötetty aivopesuhistoria. - Et sanopnut, missä niistä Raamatusta kopioiduista jakeista vauvanpäänvalelu on saanut "kasteen" nimen. Mutta kyllä se siellä on: etsi -etsi vaan ahkerasti! Muuten on vaikea uskoa sinua niin viisaaksi, kuin millaisena esiinnyt. Ja sitten: mistä saakka se 'apinailveily' - Lutherin termiä asialle käyttääkseni sai alkunsa, - tarkoitan sitä ristinmerkkien ilmaan huitomista. Jaa niin, TIERNAPOJISTAHAN SE TULEE! Siellä on Herooteksen vuorosanat: "risti sun rintaasi, miekka mun tuppeeni".
Etsi nyt vaan se paikka pian, ettet siihen koko loppuelämääsi tarvitsisi tuhlata! - esiinny viisaana
tarkennuksia kirjoitti:
selviä todisteita. Ne sinun uskontosi perustajatkaan eivät todistaneet sen vauvanpäänvalelun puolesta aluksi, kuten historia SELVÄSTI osoittaa. - Paitsi tietenkin tille syötetty aivopesuhistoria. - Et sanopnut, missä niistä Raamatusta kopioiduista jakeista vauvanpäänvalelu on saanut "kasteen" nimen. Mutta kyllä se siellä on: etsi -etsi vaan ahkerasti! Muuten on vaikea uskoa sinua niin viisaaksi, kuin millaisena esiinnyt. Ja sitten: mistä saakka se 'apinailveily' - Lutherin termiä asialle käyttääkseni sai alkunsa, - tarkoitan sitä ristinmerkkien ilmaan huitomista. Jaa niin, TIERNAPOJISTAHAN SE TULEE! Siellä on Herooteksen vuorosanat: "risti sun rintaasi, miekka mun tuppeeni".
Etsi nyt vaan se paikka pian, ettet siihen koko loppuelämääsi tarvitsisi tuhlata!päinvastoin kuin sinä. Minä olen vain hiiripahainen. Mutta uskostani en luovu. Se on varmaa se!
- tarkennuksia
esiinny viisaana kirjoitti:
päinvastoin kuin sinä. Minä olen vain hiiripahainen. Mutta uskostani en luovu. Se on varmaa se!
Olen huomannut, ettet luovu. Mutta vastaisit nyt siihen kysymykseen, että missä jakeessa se vauvavalelu saa voiman ja "kasteen" nimen? Minä luovuin entisestä samanlaisesta 'uskostani' heti, kun tajusin pappien ja lut.kansan yleensä minua asiassa pettäneen. Luin Raamatun, sitä paikkaa etsien missä se lapsikaste olisi, enkä löytänyt. Väitän, ettet sinäkään löydä. Eikä se ole mitenkään erityisesti viisautta vaativa asia: keskinkertainenkin lukutaito riittää. Ja jos sinulla olisi nöyryttä sen verran, kuin minulla on, pystyisit tunnustamaan erehtyneesi asiassa ja muuttamaan kantasi. Mutta se HÄPEÄ TULISI sinunkin osaksesi, mitä Kristus kantoi - ja mitä minäkin tässä mitättömyydessäni. Johan sinäkin osoitit, että minä olen kaltaisteni kanssa niitä LAHKOLAISIA.
- Hilarius-hiiri
tarkennuksia kirjoitti:
Olen huomannut, ettet luovu. Mutta vastaisit nyt siihen kysymykseen, että missä jakeessa se vauvavalelu saa voiman ja "kasteen" nimen? Minä luovuin entisestä samanlaisesta 'uskostani' heti, kun tajusin pappien ja lut.kansan yleensä minua asiassa pettäneen. Luin Raamatun, sitä paikkaa etsien missä se lapsikaste olisi, enkä löytänyt. Väitän, ettet sinäkään löydä. Eikä se ole mitenkään erityisesti viisautta vaativa asia: keskinkertainenkin lukutaito riittää. Ja jos sinulla olisi nöyryttä sen verran, kuin minulla on, pystyisit tunnustamaan erehtyneesi asiassa ja muuttamaan kantasi. Mutta se HÄPEÄ TULISI sinunkin osaksesi, mitä Kristus kantoi - ja mitä minäkin tässä mitättömyydessäni. Johan sinäkin osoitit, että minä olen kaltaisteni kanssa niitä LAHKOLAISIA.
"missä jakeissa `vauvavalelu saa voiman`" jne. Olen jo vastannut: lähetyskäskyssä on käsky kastaa kaikki ihmiset. Jos selvä Herran käsky ei sinulle riitä, niin sillehän minä en voi mitään.
En erehdy tässä asiassa, koska kristikunnan enemmistö kannattaa ja on aina kannattanut lapsikastetta, joka on apostolinen tapa. Uskon, että Pyhä Henki ohjaa kirkkoa, ja että kristikunnan enemmistö ja vanhan apostolisen perinnön omaavat kirkot ovat oikeassa. Näihin kirkkoihin kuuluu myös luterilainen kirkko, koska se hyväksyy vanhan kirkon opetuksen.
Kertauksen vuoksi: Herra itse käski kastaa kaikki kansat ts kaikki ihmiset omikseen. Apostolien teoissa kuvataan kokonaisten perheitten kastamista niiden päämiesten uskon perusteella. Jos itse olisit rehellinen, niin myöntäisit, että Raamatusta ei saa valaistusta tähän lapsikastekysymykseen tämän enempää.
Sitä vain ihmettelen, mitä teette luterilaisuus-palstalla? Suomi24:n uskontopalstoilla on kokonainen palsta kasteasiasta väittelemistä varten. Sen tähden "uskovien kastetta" yms lahko-oppeja propagoivia kirjoituksia ei tarvitse tuoda niiden kirkkojen palstoille, jotka kannattavat lapsikastetta. Voisitte sen verran kunnioittaa toisten vakaumusta, että ette tulisi tänne esittelemään omia oppejanne. Lapsikaste ei ole luterilaisille mikään ongelma, joten on ajan haaskausta keskustella siitä tällä palstalla.
Juuri tällaisen käytöksen ja harjoittamanne avoimen proselytismin takia kannatan ekumeenisten suhteiden katkaisemista kanssanne. Olet ilmeisesti helluntailainen tai adventitsti etkä baptisti tai vapaakirkollinen? Helluntailaiset ja adventistit ovat yleensä aggressiivisempia kuin muut kastajalahkojen jäsenet.
Miksi sinulla muuten ei ole mitään nimimerkkiä, nyt en aina tiedä puhunko saman ihmisen kanssa vai jonkun toisen? - tarkennuksia
Hilarius-hiiri kirjoitti:
"missä jakeissa `vauvavalelu saa voiman`" jne. Olen jo vastannut: lähetyskäskyssä on käsky kastaa kaikki ihmiset. Jos selvä Herran käsky ei sinulle riitä, niin sillehän minä en voi mitään.
En erehdy tässä asiassa, koska kristikunnan enemmistö kannattaa ja on aina kannattanut lapsikastetta, joka on apostolinen tapa. Uskon, että Pyhä Henki ohjaa kirkkoa, ja että kristikunnan enemmistö ja vanhan apostolisen perinnön omaavat kirkot ovat oikeassa. Näihin kirkkoihin kuuluu myös luterilainen kirkko, koska se hyväksyy vanhan kirkon opetuksen.
Kertauksen vuoksi: Herra itse käski kastaa kaikki kansat ts kaikki ihmiset omikseen. Apostolien teoissa kuvataan kokonaisten perheitten kastamista niiden päämiesten uskon perusteella. Jos itse olisit rehellinen, niin myöntäisit, että Raamatusta ei saa valaistusta tähän lapsikastekysymykseen tämän enempää.
Sitä vain ihmettelen, mitä teette luterilaisuus-palstalla? Suomi24:n uskontopalstoilla on kokonainen palsta kasteasiasta väittelemistä varten. Sen tähden "uskovien kastetta" yms lahko-oppeja propagoivia kirjoituksia ei tarvitse tuoda niiden kirkkojen palstoille, jotka kannattavat lapsikastetta. Voisitte sen verran kunnioittaa toisten vakaumusta, että ette tulisi tänne esittelemään omia oppejanne. Lapsikaste ei ole luterilaisille mikään ongelma, joten on ajan haaskausta keskustella siitä tällä palstalla.
Juuri tällaisen käytöksen ja harjoittamanne avoimen proselytismin takia kannatan ekumeenisten suhteiden katkaisemista kanssanne. Olet ilmeisesti helluntailainen tai adventitsti etkä baptisti tai vapaakirkollinen? Helluntailaiset ja adventistit ovat yleensä aggressiivisempia kuin muut kastajalahkojen jäsenet.
Miksi sinulla muuten ei ole mitään nimimerkkiä, nyt en aina tiedä puhunko saman ihmisen kanssa vai jonkun toisen?kanssa sohimaan. Tee kaikki kansat opetuslapsiksi: vettä vaan päähän ja ristinmerkkejä.
"Jos selvä Herran käsky ei sinulle riitä, niin sillehän minä en voi mitään. " Mikä käsky, missä?
"En erehdy tässä asiassa, koska kristikunnan enemmistö kannattaa ja on aina kannattanut lapsikastetta, joka on apostolinen tapa." Kuka apostoli? Missä?
"Jos itse olisit rehellinen, niin myöntäisit, että Raamatusta ei saa valaistusta tähän lapsikastekysymykseen tämän enempää." No kerrankin oikea vastaus: sen enempää valaisua ei sieltä TOSIAAN SAA SIIHEN LAPSIKASTEKYSYMYKSEEN, ELI SIIS EI MITÄÄN! Mutta USKOVIEN KASTEESEEN, MINKÄ NIMITÄT PERKELEELLISEKSI Lutherin tapaan, on siellä paljon paljon valaisua. Lut.kirkko kulkee roomalaisen porttokirkkoäitinsä jälkiä asioissa ja on pian sen helmassa. Onneksi olkoon vaan: ettekö itse ala vähitellen huomata sitä asiaa! Mariologian tulo on vauhdissa.
Sinullekin on siteerattu jo monta kertaa ne kohdat, jopa kaikki ne jakeet, missä kasteista puhutaan, etkä ole YHTÄ AINUTTA NIISTÄ NIMENNYT LAPSIKASTEEN PUOLUSTAJAKSI. NImeä nyt vihdoin se jae, niin katsotaan, merkitsekö se sitä.
Minun ei tarvitse etsiä jakeita, jotka osoittavat uskoviean tulleen apostolisena aikana kastetuiksi.
Taasko H-hiiri häätää toisinajattelevia pois? Sillä perusteella, että olemme lahko-oppisia. Itse olette katolisen kirkon lut-lahkoa. Mainitsemasi liikkeet ovat vapaita suuntia ja edustavat paavalilaista raamatullista linjaa: Nasaretin lahkoa. Siihen minäkin kuulun, vaikken mihinkään liikkeeseen tai kirkkoon kuulukaan. Se on aivan yksi lysti kerran siellä Taivaan portilla, että löytyykö sinun nimesi minkä kirkkomaan kivestä hyvänsä. Tai onko se koivun vai kuusen kyljessä tai lepän kannossa. Etkö vielä edes sen vertaa tiennyt? Nyt tiedät.
Tehän itse sitä proselytismiä harrastatte, vieläpä siten, että asianosainen henkilö ei saa edes itse päättää, liittyykö vai eikö. Kun hyvä kirkkonne ei nyt enää tällä kertaa saa harjoittaa samaa hengenmenon uhalla pakkoliittamistä, mitä alussa oppinne perustajan käskyistä, niin teette lapsille väkisin "kasteen" ja Tammuksen merkin.
On sinulle annettava tunnustustakin: ansioidut suorastaan luterilaiselle -50 -60 - luvulle tuossa lahkolainen-kehumisessasi. Silloin ne parhaat ja kiivaimmat kirkolliset omien kokemusteni mukaan käyttivät erittäin paljon sitä kieltä.
Apostolisesta perinnöstä muistutan vielä, että anna se paikka, missä joku apostoli kastaa vauvan ja väittää hänen uudestisyntyneen ja uskovan?
Käytän tätä nimimerkkiä, minkä valitsin, mutta voin vaihtaa kyllä sen sinun mielihyväksesi nimimerkiksi 'lahkolainen', vaikken kuulukaan mihinkään lahkoon; edes luterilaiseen.
Loputtomasti löytyy kokemusta siitä, että aikuisiakin viedään vastentahtoisesti kasteelle.
Sekä hirmuisen painostuksen saattelemana.
Väkisin Jeesus meidät ostikin omaisuudekseen.
Miksi ette ota pulttia siitä?
"Pakottakaa heitä tulemaan sisälle..!" Eikös ole kauheaa, että Raamattu käskee pakottamaan uskovaiseksi? Eikö sitten saisi vauvaa pakottaa kasteelle, kun aikuisiakin lähes pakotetaan ja kun taivasten valtakuntaan tulee suorastaan pakottaa? "Vaatimalal vaatia" lienee kohtuullisempi tulkinta.
Luuk 16:16b :"Jokainen tunkeutuu sinne väkisin".
Lapsiko kummien avustuksella? Ei voi olal kiellettyä tämänkaltainenkaan päättely.
Joka tapauksessa lapsen kastamisessa ei ole mitään sellasita, jota vastaan Herramme olisi.
Vihellettäköön jumalaton kastekiista loppumaan!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1942035
- 1331128
- 1131063
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa21795- 58786
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä34711ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann42628Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m175574Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45538- 9522