Olen huomannut monien tuttujeni kanssa, että monissa uskonsuunnissa esiintyy ajatus, että he ovat uskoneet ja ratkaisseet, millä he ovat saaneet palkintona "armon". Siis vaikuttaa esiintyvän lainomaista teko-oppia, joka antaa kunniaa pelastuksesta ihmiselle Jumalan sijasta.
Osoitteessa http://www.kotisatama.net/fi/usko/uskonaskel.php on monille suunnille tyypillinen esitys viidestä askeleesta pelastukseen:
1. Olet syntinen. Room. 3:23
2. Jumala teki jo jotain. Joh. 3:16
3. Vastaanota Kristus. Joh. 1:12
4. Tunnusta syntisyytesi ja kadu sitä. 1. Joh. 1:9
5. Tunnusta ja usko, että Jeesus on pelastaja ja Herra. Room 10:9,10
Kommentoin näitä viittä askelta pelastukseen kohta kohdalta.
Kohta 1
Tässä ei ole ongelmaa. Kohta julistaa faktan: olemme syntisiä. (Tosin luterilaiset voisivat lisätä muista eroavasti tämän koskevan myös vauvoja.) Pyhä Henki näyttää toteen synnin ja näin synnintunto on Jumalan teko.
Kohta 2
Tässä ei ole ongelmaa. Jumala on todella tehnyt jotain: koko maailma on sovitettu. Se oli Jumalan ratkaisu.
Kohdat 3-5
Nämä kohdat ovat täyttä lakia eli vaatimusta ihmistä kohtaan. Kohdat tuovat esille sen, että monille Suomessa uskoontulo on ihmisen teko ja ratkaisu, jolla HE saavat Jumalan antamaan pelastuksen "armosta". HE vastaanottavat Kristuksen, HE tunnustavat syntisyytensä ja katuvat, HE tunnustavat ja uskovat Jeesuksen pelastajaksi ja Herraksi. He eivät näe näissä askeleissa ja näissä ilmaisumuodoissa mitään ongelmaa, sillä toki asia olisi muuten korjattu jo ajat sitten (onhan asia esitetty tällä lailla Suomessa ainakin 100 vuotta joissakin piireissä). Kuinka voin väittää kaikkea tätä? Katsotaanpa kutakin kohtaa erikseen.
Kohta 3
Kohta 3 kuuluisi yhteen kohdan 4 kanssa tai sen tulisi olla kohdan 4 jälkeen. Ihminen ei vastaanota Kristusta millään tavalla, ellei Jumala anna sitä ihmiselle. Ilman uskoa ei voida ottaa vastaan Kristusta. Kukaan ei kaipaa Kristusta, ellei Pyhä Henki vaikuta ensin ihmisessä synnintuntoa lain saarnan kautta. Jumala vaikuttaa uskon ihmisessä evankeliumin sanan kautta lupaamalla synnit anteeksi sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa sekä vakuuttamalla ihmisen olevan jo sovitettu. Ihminen ei usko käskemällä, se on Jumalan lahja. Tämä kohta käskee ihmistä uskomaan, jolloin se antaa ymmärtää uskon olevan ihmisteko. Käskemistä ennemmin pitäisi vakuuttaa synnintuntoon tulleen ihmisen olevan sovitettu, jotta usko syntyisi. Siis tulisi julistaa Kristusta, eikä komennella ihmisiä.
Kohta 4
Ihminen ei tunne syntejään eikä kadu niitä käskemällä. Pyhä Henki herättää synnintunnon lain saarnan kautta. Tämä kohta käskee ihmistä katumaan, jolloin se antaa ymmärtää katumisen olevan ihmisteko. Käskemistä ennemmin tulisi opettaa Jumalan lakia, jotta Pyhä Henki voisi vaikuttaa synnintunnon katumattomassa ihmisessä. Siis tulisi julistaa lakia, eikä komennella ihmisiä. Tämän kohdan tulisi edeltää kohtaa 3 tai olla yhdessä sen kanssa, sillä synnintunto liittyy tiiviisti yhteen Kristus-uskon syntymisen kanssa.
Kohta 5
Tunnustus ei missään tapauksessa eikä millään tavalla saa aikaan uudestisyntymistä eli syntien anteeksisaamista. Sen jälkeen, kun usko on syntynyt ja ihminen on uskon kautta vanhurskautettu, ihminen antaa tunnustuksen. Tunnustus on uskon hedelmää. Mykätkin voivat uskoa, vaikkeivät kykene lausumaan sitä suullansa. Usko ei synny käskemällä, uskottelemalla eikä tunnustamalla, se on Jumalan teko. Jumala vaikuttaa uskon ihmisessä evankeliumin sanan kautta. Tämä kohta käskee ihmistä uskomaan, jolloin se antaa ymmärtää uskon olevan ihmisteko. Käskemistä ennemmin pitäisi vakuuttaa synnintuntoon tulleen ihmisen olevan sovitettu, jotta usko syntyisi. Siis tulisi julistaa Kristusta, eikä komennella ihmisiä.
Loppupäätelmät
Lain kiteytys: Tee temppu, niin saat euron. Evankeliumin kiteytys: Saat euron ilman temppua. Kohdat 3-5 esittävät monille tyypilliseen tapaan pelastuksen olevan laista: ihminen tekee ensin temppuja, jonka jälkeen saa "armon".
Todellisessa elämässä tällaisen opin mukaan elävä ihminen ei saa armoa koskaan vaan jää kiinni jatkuvaan suorittamiseen, sillä uudestisyntyminen käsitetään uskon (ihmisen teon) palkinnoksi/seuraukseksi eli uudestisyntyminen Pyhän Hengen lahjoineen erotetaan uskosta. Näin usko itsessään ei riitä osoittamaan ihmisen pelastuneen vaan pelastusvarmuutta haetaan uskon seurauksena saadun Pyhän Hengen aiheuttamista erilaisista kokemuksista. Näin usko jää häilyvien tunteiden varaan, ja ihmisille tulee tarve saada Jumalalta merkki siitä, että he ovat pelastuneet. Jollekin kielilläpuhuminen on merkki siitä, toiselle jokin muu perusteeton idea. Tendenssi on selvä: epäraitis hengellisten kokemusten painottuminen valtaa alaa ja hengellisistä kokemuksista tulee uskolle luovuttamaton asia. Väistämättä usko kohdistuu omaan uskoon Kristuksen sijasta, josta seuraa epätoivoa. Epäillään sitä, ollaanko tehty tarpeeksi hyvä ja riittävä uskonratkaisu. Uuden hengellisestä elämästä todistavan hengellisen kokemuksen hankkimisesta tulee elinehto. Se on pakko saada. Tästä seuraa erilaisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi tunnepumppaus ja jatkuva juokseminen erilaisiin karismaattisiin tilaisuuksiin kaikenlaisten enemmän tai vähemmän epämääräisten käsien alle.
Summa summarum: Tällainen usko lienee väärä, ja itse siihen eksyneet siitä kärsivät. Silti he haluavat pysyä kiinni onnettomassa opissaan. Raamattu tuntee ilmiön, sillä Israelkin pysyi tiukasti luopumuksessaan, vaikka Jumala sitä kuritti:
Jesaja
1:2 Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.
1:3 Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.
1:4 Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois.
1:5 Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.
1:6 Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.
Mielestäni kristillinen usko on tiivistetty aika hyvin osoitteessa http://groups.msn.com/LuterilaisetSinkut/_whats...
Osoitteessa http://www.kotisatama.net/fi/usko/uskonaskel.php on monille suunnille tyypillinen esitys viidestä askeleesta pelastukseen:
1. Olet syntinen. Room. 3:23
2. Jumala teki jo jotain. Joh. 3:16
3. Vastaanota Kristus. Joh. 1:12
4. Tunnusta syntisyytesi ja kadu sitä. 1. Joh. 1:9
5. Tunnusta ja usko, että Jeesus on pelastaja ja Herra. Room 10:9,10
Kommentoin näitä viittä askelta pelastukseen kohta kohdalta.
Kohta 1
Tässä ei ole ongelmaa. Kohta julistaa faktan: olemme syntisiä. (Tosin luterilaiset voisivat lisätä muista eroavasti tämän koskevan myös vauvoja.) Pyhä Henki näyttää toteen synnin ja näin synnintunto on Jumalan teko.
Kohta 2
Tässä ei ole ongelmaa. Jumala on todella tehnyt jotain: koko maailma on sovitettu. Se oli Jumalan ratkaisu.
Kohdat 3-5
Nämä kohdat ovat täyttä lakia eli vaatimusta ihmistä kohtaan. Kohdat tuovat esille sen, että monille Suomessa uskoontulo on ihmisen teko ja ratkaisu, jolla HE saavat Jumalan antamaan pelastuksen "armosta". HE vastaanottavat Kristuksen, HE tunnustavat syntisyytensä ja katuvat, HE tunnustavat ja uskovat Jeesuksen pelastajaksi ja Herraksi. He eivät näe näissä askeleissa ja näissä ilmaisumuodoissa mitään ongelmaa, sillä toki asia olisi muuten korjattu jo ajat sitten (onhan asia esitetty tällä lailla Suomessa ainakin 100 vuotta joissakin piireissä). Kuinka voin väittää kaikkea tätä? Katsotaanpa kutakin kohtaa erikseen.
Kohta 3
Kohta 3 kuuluisi yhteen kohdan 4 kanssa tai sen tulisi olla kohdan 4 jälkeen. Ihminen ei vastaanota Kristusta millään tavalla, ellei Jumala anna sitä ihmiselle. Ilman uskoa ei voida ottaa vastaan Kristusta. Kukaan ei kaipaa Kristusta, ellei Pyhä Henki vaikuta ensin ihmisessä synnintuntoa lain saarnan kautta. Jumala vaikuttaa uskon ihmisessä evankeliumin sanan kautta lupaamalla synnit anteeksi sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa sekä vakuuttamalla ihmisen olevan jo sovitettu. Ihminen ei usko käskemällä, se on Jumalan lahja. Tämä kohta käskee ihmistä uskomaan, jolloin se antaa ymmärtää uskon olevan ihmisteko. Käskemistä ennemmin pitäisi vakuuttaa synnintuntoon tulleen ihmisen olevan sovitettu, jotta usko syntyisi. Siis tulisi julistaa Kristusta, eikä komennella ihmisiä.
Kohta 4
Ihminen ei tunne syntejään eikä kadu niitä käskemällä. Pyhä Henki herättää synnintunnon lain saarnan kautta. Tämä kohta käskee ihmistä katumaan, jolloin se antaa ymmärtää katumisen olevan ihmisteko. Käskemistä ennemmin tulisi opettaa Jumalan lakia, jotta Pyhä Henki voisi vaikuttaa synnintunnon katumattomassa ihmisessä. Siis tulisi julistaa lakia, eikä komennella ihmisiä. Tämän kohdan tulisi edeltää kohtaa 3 tai olla yhdessä sen kanssa, sillä synnintunto liittyy tiiviisti yhteen Kristus-uskon syntymisen kanssa.
Kohta 5
Tunnustus ei missään tapauksessa eikä millään tavalla saa aikaan uudestisyntymistä eli syntien anteeksisaamista. Sen jälkeen, kun usko on syntynyt ja ihminen on uskon kautta vanhurskautettu, ihminen antaa tunnustuksen. Tunnustus on uskon hedelmää. Mykätkin voivat uskoa, vaikkeivät kykene lausumaan sitä suullansa. Usko ei synny käskemällä, uskottelemalla eikä tunnustamalla, se on Jumalan teko. Jumala vaikuttaa uskon ihmisessä evankeliumin sanan kautta. Tämä kohta käskee ihmistä uskomaan, jolloin se antaa ymmärtää uskon olevan ihmisteko. Käskemistä ennemmin pitäisi vakuuttaa synnintuntoon tulleen ihmisen olevan sovitettu, jotta usko syntyisi. Siis tulisi julistaa Kristusta, eikä komennella ihmisiä.
Loppupäätelmät
Lain kiteytys: Tee temppu, niin saat euron. Evankeliumin kiteytys: Saat euron ilman temppua. Kohdat 3-5 esittävät monille tyypilliseen tapaan pelastuksen olevan laista: ihminen tekee ensin temppuja, jonka jälkeen saa "armon".
Todellisessa elämässä tällaisen opin mukaan elävä ihminen ei saa armoa koskaan vaan jää kiinni jatkuvaan suorittamiseen, sillä uudestisyntyminen käsitetään uskon (ihmisen teon) palkinnoksi/seuraukseksi eli uudestisyntyminen Pyhän Hengen lahjoineen erotetaan uskosta. Näin usko itsessään ei riitä osoittamaan ihmisen pelastuneen vaan pelastusvarmuutta haetaan uskon seurauksena saadun Pyhän Hengen aiheuttamista erilaisista kokemuksista. Näin usko jää häilyvien tunteiden varaan, ja ihmisille tulee tarve saada Jumalalta merkki siitä, että he ovat pelastuneet. Jollekin kielilläpuhuminen on merkki siitä, toiselle jokin muu perusteeton idea. Tendenssi on selvä: epäraitis hengellisten kokemusten painottuminen valtaa alaa ja hengellisistä kokemuksista tulee uskolle luovuttamaton asia. Väistämättä usko kohdistuu omaan uskoon Kristuksen sijasta, josta seuraa epätoivoa. Epäillään sitä, ollaanko tehty tarpeeksi hyvä ja riittävä uskonratkaisu. Uuden hengellisestä elämästä todistavan hengellisen kokemuksen hankkimisesta tulee elinehto. Se on pakko saada. Tästä seuraa erilaisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi tunnepumppaus ja jatkuva juokseminen erilaisiin karismaattisiin tilaisuuksiin kaikenlaisten enemmän tai vähemmän epämääräisten käsien alle.
Summa summarum: Tällainen usko lienee väärä, ja itse siihen eksyneet siitä kärsivät. Silti he haluavat pysyä kiinni onnettomassa opissaan. Raamattu tuntee ilmiön, sillä Israelkin pysyi tiukasti luopumuksessaan, vaikka Jumala sitä kuritti:
Jesaja
1:2 Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.
1:3 Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.
1:4 Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois.
1:5 Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.
1:6 Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.
Mielestäni kristillinen usko on tiivistetty aika hyvin osoitteessa http://groups.msn.com/LuterilaisetSinkut/_whats...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tule sellaisena olet, muutu sellaiseksi kuin me haluamme!