Naistenpäivänä oli kotikaupunkini lehdessä juttu siitä, että kotiyliopistoni pyrkii tasa-arvoon mahdollisimman monella laitoksella. Ja sitten lueteltiin ne "epätasa-arvoisimmat"... ts. joissa naisten osuus palkatussa henkilöstössä oli vähäisin.
Kuinka ollakaan, juuri omalla laitoksellani professorikunnan naislukumäärä on 0% - joten sehän on se epätasa-arvoisin, eikö? Hyi meitä.
Noh, totuus on se, että vakiprofessuureihin, joita oli taannoin auki kolme, tuli yksi pätevä ja kaksi epäpätevää hakijaa - kaikki miehiä. Dekaania myöten tiedekunta valittelee, kun naiset eivät hae jne (pätevä nainen saisi paikan heti, etenkin kun kuka tahansa pätevä hakija saisi)... Ja sitten paikkakunnan lehti "raportoi" tämmöisiä prosenttilukuja...
Alani on IT-ala, josta kerron toisen tarinan vielä.
Viime syksynä aloittaneista opiskelijoista alle 30% oli naisia, romahdusta yli 10%. Suoritettu kysely esim. opintojen keskeyttäneiden naisten keskuudessa osoitti, että he haluavat "turvallisemmalle alalle" töihin. Samat vastaukset lukiotasolla vallalla naisten keskuudessa, kun kysytään, miksei IT-alalle. Miesopiskelijat taas olivat alalla, koska "nörtit" haluavat kaikesta huolimatta opiskella alaa alan itsensä takia.
Mulle tuli vähän sellainen olo, että "keskimäärin" (kun yleistykset aina herättää keskustelua):
- miehet lukevat IT-alaa alan itsensä takia
- naiset ovat hyvän työpaikan perässä, ei niinkään alan itsensä vuoksi (joka tietää huonoa esim. työmotivaatiolle jne... rahan takia ei voi useinkaan elämänuraa rakentaa).
Kuinka ollakaan, juuri omalla laitoksellani professorikunnan naislukumäärä on 0% - joten sehän on se epätasa-arvoisin, eikö? Hyi meitä.
Noh, totuus on se, että vakiprofessuureihin, joita oli taannoin auki kolme, tuli yksi pätevä ja kaksi epäpätevää hakijaa - kaikki miehiä. Dekaania myöten tiedekunta valittelee, kun naiset eivät hae jne (pätevä nainen saisi paikan heti, etenkin kun kuka tahansa pätevä hakija saisi)... Ja sitten paikkakunnan lehti "raportoi" tämmöisiä prosenttilukuja...
Alani on IT-ala, josta kerron toisen tarinan vielä.
Viime syksynä aloittaneista opiskelijoista alle 30% oli naisia, romahdusta yli 10%. Suoritettu kysely esim. opintojen keskeyttäneiden naisten keskuudessa osoitti, että he haluavat "turvallisemmalle alalle" töihin. Samat vastaukset lukiotasolla vallalla naisten keskuudessa, kun kysytään, miksei IT-alalle. Miesopiskelijat taas olivat alalla, koska "nörtit" haluavat kaikesta huolimatta opiskella alaa alan itsensä takia.
Mulle tuli vähän sellainen olo, että "keskimäärin" (kun yleistykset aina herättää keskustelua):
- miehet lukevat IT-alaa alan itsensä takia
- naiset ovat hyvän työpaikan perässä, ei niinkään alan itsensä vuoksi (joka tietää huonoa esim. työmotivaatiolle jne... rahan takia ei voi useinkaan elämänuraa rakentaa).
Vastaukset 10
Vanhimmat
IT-alan riskit ovat mitättömiä niihin riskeihin verrattuna, joita kohtaa humanistisilla aloilla.
Ja kuitenkin naiset ovat paljon miehiä innokkaampia opiskelemaan humanistisia tieteitä.
Joten ei voitane väittää, ettei naisilla olisi riskinottokykyä ammatinvalinnan suhteen?
... itsekin ajattelin vähän samaa pian viestin pistettyäni.
mutta miksiköhän naiset eivät sitten esim. IT-alaa "koe kutsumuksekseen" niin kuin esim. "nörttiset"... ?
..sama ongelma on matemaattisilla ja joillakin insinöörialoilla.
Onkohan nämä "erot" kutsumustaipumusten välillä puhtaasti kulttuurisia?
Onko humanismi jotenkin naisellisempaa, ja it-ala jotenkin miehisempää - noin ihan luonteeltaan? Jos, niin miksi? Jossei, niin mistä erot?
..olisi tarpeellistakaan kiinnostua IT -alasta enemmän? Eikö se ole miehistä ihan kiva, että heillä säilyy jokin vähän omempi linnake?
Syistä en tiedä, itsestäni IT -ala tuntuu näin äkkiseltä vähän tylsältä vaihtoehdolta. Ei motivoisi riittävästi.
Omasta menneisyydestäni johdatellen mahdollisia syitä:
IT- alan uskotaan olevan jotain todella, todella teknistä, jota varten täytyy olla vähintään laudatur matematiikasta kirjoitettuna, jotta voisi ymmärtää alkeellisimpiakaan asioita atk:sta. Jos sitten löytyy vaan c, niin ajatellaan, etten minä nyt siellä niiden nörttien ja matematiikkahirmujen joukossa selviä.
Eli siis ihan tietämättömyyttä oli ainakin siihen aikaan, kun minä oli koulussa. Lukiossa oli vain yksi atk-luokka, eikä kaikille ollut edes koneita. Sitten parin koneen ympärillä hääräsi kaikki pojat opettajan johdolla. Kyynärpäätaktiikka ilmeisesti uupui, niin ettei ollut edellýtyksiä alalle...
Itseluottamuksen puute: edelleenkin lähdetään ajatuksesta, puhutaan hämäävästi, että miehet ovat parempia matikassa, eihän se sulje pois sitä, etteikö naisetkin voisi olla hyviä matikassa, varsinkin jos vaivautuisivat panostamaan siihen energiaa ja mielenkiintoa. Ja jos oppimateriaali olisi sellaisessa muodossa, joka kiinnostaisi tyttöjäkin.
Edelleen muisteloja: 80-luvulla oli selkeästi sellainen ilmapiiri, ainakin meidän koulussamme ja ilmapiiri ihan yleisesti, että hyvin menestyvät tytöt ovat vain ahkeria, mutta hyvin menestyvät pojat lahjakkaita ja älykkäitä. Vähemmästäkin menee itseluottamus omien kykyjensä suhteen.
Minulle tuli vastareaktiona sellainen toimintatapa, etten tehnyt oikein mitään, koska yritin todistaa, että pärjään koulussa hyvin ilman ahkerointiakin. Nyt sitten aikuisena sitä voivottelee omalle kapinoinnilleen, joka kohdistui vain itseeni, eikä suinkaan luutuneisiin asenteisiin, niin kuin olisi pitänyt.
En tiedä it-alan yliopistokoulutuksen sukupuolijakaumasta enkä ehdi tähän hätään hakea tietoja alan sukupuolijakaumasta muutenkaan. Mutta pikainen kommentti.
Olen tsuppariajoista lähtien ansainnut leipäni vain ja ainoastaan it-hommista. Varhaisvuosina oli alalla naisia vähemmän, nykyään jo kauan ehkäpä likimain fifty-fifty. Ainakin omassa työpaikassani, joka on suomalaisittain suuri yritys. Niissä järjestelmissä ja projekteissa, joissa olen esim. viimeisimmän 10 vuoden ajan toiminut, on itse asiassa vallinnut selkeä naisenemmistö. Vuosi sitten valmistunut it-spesialisoitunut tradenomi kertoi naisia olleen yli puolet hänen vuosikurssillaan.
Ehkäpä on niin, että naiset suuntautuvat ammattiin, miehet nörttiyteen? Itse valitsisin myös tänä päivänä mieluiten soveltamisen kuin "it-tieteen". Lisäksi esiintyy yhä vieläkin melko paljon ennakkoluuloja, ei ala vaadi pitkää matikkaa, vaikka sen luinkin. Älkää naurako, mutta empatia, todellinen auttamisen/kuuntelemisen halu ovat tärkeitä. Tässä on perinteisesti alalla epäonnistuttu. Huonohkot palvelut johtuvat usein myös kustannusbudjeteista (muttei vain niistä).
Huvittavia nuo lyhenteet, olen elänyt atk-, tk- ja it-vaiheet (=informaatiotekniikka). Mitähän seuraavaksi.
Ensimmäisen kerran tutustuin lyhenteeseen joskus 90-luvun lopulla, sain pinon suomalaisia lehtiä joita huolimattomasti selailin ennen kuin himolla syöksyin ristikoiden kimppuun. Joku julkimo lähti Hollantiin it-alan yhteistyöprojektiin työskentelemään. Ihmettelin aikani, raavin päätäni, sitten oli pakko kirjoittaa viesti Suomeen ystävättärelleni ja tiedustella miten kieli on muuttunut poissaollessani. En nimittäin mitenkään löytänyt yhteistä nimittäjää Hollannin, suomalaisen julkkiksen ja ilmatorjunnan kesken...
Etkä varmasti ole ainut joka tuon on sotkenut :)
Jossain yhteydessä, en nyt muista missä, IT oli sujuvasti ymmärretty lyhenteeksi itsetyydytyksestä.
ei paha sekään - kaikki it-kursseille, hopi hopi :D
Naisten it-kurssitko ovat feministien uusin juoni miesten nöyryyttämiseksi?