väitetty mormoneilla ei ole mitään ilmoitusta henkilapsien syntymisestä, eikä liioin siitä, että korotukseen kelvolliset ja siihen päässeet ikuiseen avioliittoon sinetöidyt puolisot siittäisivät ja synnyttäisivät henkilapsia. MAP-kirkolla ei ole asiasta minkäänlaista virallista tietoa.
Tämä tieto on saatu suoraan MAP-kirkon Aameeriikalaiselta vanhimmalta ja löydettavissa tältä viestisuvulta.
Näilta osin pahottelen hyvässä uskossa asiassa aiemmin antamaani todistusta/todistuksia.
Turust
Tämä tieto on saatu suoraan MAP-kirkon Aameeriikalaiselta vanhimmalta ja löydettavissa tältä viestisuvulta.
Näilta osin pahottelen hyvässä uskossa asiassa aiemmin antamaani todistusta/todistuksia.
Turust
Vastaukset 6
Vanhimmat
minkälaista iljettävää nuoleskelua tämä Toukopelto siellä harrastaa, voi hyrsylan mutkat ja pyhä jysäys.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000023995765
Henkilasten "synnytämisestä" oli kyse.
Esimerkiksi, emme voi vastata miten henkilasten synnyttäminen tapahtuu, tai miten se koetaan, tai siitämisestä, tai menstruaatiosta, tai raskaudesta. Me yksinkertaisesti emme tiedä miten se toimii. Siis, ei me voida muuta kuin spekuloida siitä.
Mutta tiedämme että olemme Jumalan lapsia, ja että meillä on Taivaalliset Vanhemmat, ja että he rakastavat meitä.
V.Mayfield
Meidän kaikkien voivan tulla uskossa Jumalan lapsiksi. Suuri ilon ja kiitollisuuden aihe tänään on se, että uskaltaa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Mistä saa tuollaisen rohkeuden? Ei varmastikaan omasta voimastaan tai onnistumisestaan. Sen on oppinut, ettei rohkeus olla Jumalan lapsi voi perustua mihinkään siihen, mitä itse olen tai mitä minulle on tapahtunut tai mitä itse olen tehnyt tai kokenut.
Koko uskallukseni ajatella ja pitää itseäni Jumalan lapsena perustuu yksin siihen, mitä Jumalan kirjoitettu sana vakuuttaa.
Jälleen tänään, luettuani kirjoituksesi, se kertoo minulle Sijaisen, Jeesuksen Kristuksen, olemassaolosta. Vain sen tähden, mitä hän on ja mitä hän on kokenut ja tehnyt minun puolestani, uskallan minäkin ajatella olevani yhteydessä Jumalaan, olevani Jumalan lapsi.
Mitä Raamattu asiasta sanookaan? "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room 5: l). Tämän sanan varassa uskallan uskoa olevani Jumalan lapsi.
Tosin olen vähäpätöisin kaikista hänen lapsistaan.
Minusta tässä asiassa ei ole vähäisintäkään spekuloinnin mahdollisuutta. Raamattu antaa tästä meille täydellisen vastauksen.
Jumalan lapseus ei synny parhaistakaan sanoista, Jumalan lapseus on hyvin syvällä sisimmässämme. Tosin se tulee esille sanoissamme tai vaitiolostamme, - ja ennen kaikkea teoissamme, - jotka usko meissä synnyttää. Siis synnyttää.
Turust
lisää Ev.lut. kirkosta. Kiitos Turust.
V.Mayfield
ettei meidän pidä kyseenalaistaa lähimmäisemme uskoa. Todistaessamme omasta uskostamme meidän tulee tehdä se rakkaudella ja vetovoimallamme.
Olen havainnut usein rikkovani tuon hyvän periaatteen. Olen kyllä katunut ja rukoillut, jotta voisin elää ja antaa myös muiden elää.
Lähipiirissäni olen saanut rukousvastauksen ja tulen hyvin toimeen kaikkien lähimmäisteni kanssa. Minä en tiedä miksen saa asiaa toimimaan tällä palstalla. Asia vaivaa minua kyllä. Luterilaisuus palstalla, jossa on vähemmän ev.lutteja ahdistun vielä enemmän. En ole aikoihin kyennyt siellä kirjoittamaan.
Luonnollisesti tämä on palsta jossa keskustellaan mormonismista. Joskus on kyllä hyvä tehdä vertailuja. Minä olen varmaan liiankin hanakka puuttumaan, mikäli ev.lutista esitetään (huom.) minun mielestäni virheellistä tietoa.
Tosin olen ollut ja olen edelleen hyvinkin kriittinen kirkkoani kohtaan. Aiemmin näin ev.lut. kirkon olevan monin tavoin valtaapitävien käsikassara. Minun mielestäni tässä on tapahtunut huomattava muutos muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyisin kirkko on itsenäinen, jolla on oma, paitsi uskonnollinen, myös riippumaton yhteiskunnallinen tehtävänsä.
Turust
Haluatko loppujen lopuksi kuitenkaan antaa meidän mormonien uskoa kuten uskomme?
Jotenkin on päässyt muodostumaan käsitys, että päinvastoin yrität kaivaa kaikin tavoin maata uskomme alta, kaihtamatta edes epärehellisiä keinoja.
Loukkaannut heti, jos joku huomauttaa pikku juonistasi, ja ilmeisesti tunnet, ettet tule toimeen toisten kirjoittajien kanssa.
Yritä vaihtaa lähestymistapaa: lopeta herjaaminen ja ala keskustella.