Matti Kankaanniemi
UUDELLEENKASTAJAN PUHEENVUORO
Kritisoin pastori Kallion Internetissä julkaisemaa kirjotusta LAPSIKASTE - SUOMEN PAHIN HARHA. Toivon, että kastekriisissä painiskelevat henkilöt voisivat saada tasapuolisesti informaatiota molempien näkökantojen perusteista.
Ensimmäinen ja koko Kallion artikkelia leimaava puute on se, että hän ei sanallakaan mainitse niitä uudestikastajien teoksia, joista hän oletettavasti on näkemyksensä poiminut. Onko niin, että Kallion argumentointi perustuu siihen, mitä hän luulee uudestikastajien opettavan vai siihen mitä hän voi todistettavasti dokumentoida uudestikastajien opettavan? Viittaukset Novumiin eivät ole tällaisia, koska Novum ei edes pyri esittämään tunnustuksellisesti jotain tiettyä kastekäsitystä. Mitä tulee Novumin "alkukieleen", siinä on käytetty Erasmus Rotterdamilaisen toimittamaa textus receptusta, joka ei nauti asiantuntijoiden täyttä luottamusta nykyisin. Novum on toki hyvin käytännöllinen apu Uuden testamentin tutkimisessa, mutta kastekysymyksen suhteen sen käyttö rajoittuu lähinnä siihen, mihin Kirkkoraamatunkin. Kallion motiivien kannalta huomattavasti hedelmällisempää olisi varmasti jonkin uudestikastajien esityksen kritisoiminen. Nyt Kallio esittää uudestikastajien käyttävän useita sellaisia argumentteja, joita en ainakaan itse käytä koskaan opettaessani kyseisestä aiheesta.
Jos ajattelemme asiaa apostoliseen uskontunnustukseen sitoutuneen kristinuskon näkökulmasta, ei lapsikastetta tai uudelleenkastetta voida perustellusti pitää suomen pahimpana harhana. Paljon pahempi harha tunnustuksellisen kristinuskon kannalta katsottuna on varmasti Jeesuksen jumaluuden kieltäminen, ylösnousemuksen luokitteleminen pakanavaikutteiseksi myytiksi tai Kristuksen sovituskuoleman kieltäminen. Sekä Kallion että meidän helluntailaisten pelastuminen riippuu viimekädessä ja myös ensikädessä Jumalan armosta, joka huipentui Jeesuksen ristinkuolemaan. Mitkään alttarikutsut, käden nostot, lapsikasteet tai uudelleenkasteet eivät olisi tyhjää rituaalia kummempia ilman Kristuksen sovitustyötä
1.HARHA: KASTE EI OLE YKSI
Kirjeitä koskevan hermeneutiikan suhteen meidän tulisi rekonstruoida tilanne niissä seurakunnissa, joihin kyseiset kirjeet on lähetetty. Hermeneutiikan klassinen perussääntö on: "Teksti ei voi merkitä mitään sellaista, mitä se ei koskaan merkinnyt sen kirjoittajalle tai hänen alkuperäisille lukijoilleen.1" Efesolaiskirjeen lukija ei varmasti ymmärtänyt Paavalin tarkoittavan sitä, että lapsena kastettu kristitty ei saisi mennä toista kertaa kasteelle. Kyseisen kohdan sekoittaminen kysymykseen lapsikasteen/uudestikasteen raamatullisuuteen on hyvin kyseenalaista, koska lauseen merkitys oli kirjeen alkuperäisille lukijoille toisenlainen. Kallio on oikeassa siinä, että lapsikastetta ei voida yhdistää Johanneksen kasteeseen. Tämän analogian mukaanhan Jeesuskin olisi käynyt lapsikasteella!
2.HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA
Kallion jatkuvasti käyttämä määrite "uudelleenkastajat" vaatisi hieman tarkennusta. Tarkoittaako Kallio tällä helluntailaisia, mennoniitteja, arminialaisia baptisteja, kalvinistibaptisteja vai kenties joitain muita. Tässä on yksi esimerkki siitä, miten puutteellinen dokumentointi johtaa ongelmiin asian käsittelyssä. Tämä Jumalan sana = vesi –tulkinta ei suinkaan edusta esimerkiksi Suomen helluntailaisten konsensusta. Esimerkiksi Stanley Horton, jonka kirjoittama kirja Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä kuuluu monien Assemblies of God –liikkeen2 seminaarien pneumatologian kursseihin tenttikirjana, katsoo veden symboloivan tässä yhteydessä Pyhää Henkeä. Myös rovasti Risto Santala näyttää tukevan tätä tulkintaa, jonka mukaan Jeesus käytti kyseisessä kohdassa Pyhästä Hengestä syntymisestä ilmausta "vedestä ja Hengestä". Kaiken kaikkiaan "vesi" on tulkittu tässä yhteydessä ainakin neljällä eri tavalla. A) Vesi viittaa Johanneksen kasteeseen b) Vesi viittaa kristilliseen kasteeseen c) Vesi viittaa luonnolliseen syntymään d) Vesi viittaa Pyhään Henkeen.
Mitä "vedestä ja Hengestä" tarkoitti Nikodemukselle?
Santala kirjoittaa tästä kohdasta seuraavasti: " Entä onko ajatus uudestisyntymisestä vieras juutalaiselle? Juutalainen rukouskirja puhuu siitä messiaan tulon yhteydessä käsitteellä "briaa hadasha" eli "uusi luomus" (vrt Gal 6:15). Myös eräät Vt:n Israelin tulevaan uudistukseen viittaamat ennustukset korostavat sydämen ja hengen uudistusta (Jer 31:33, 32:39, Hes 11:19, 36:26). Jeesus asetti uudestisyntymisen Jumalan valtakuntaan pääsemisen ehdoksi. Vt:n ennustuksista voi päätellä, että hengellinen uudistus käsittää puhdistautumisen ja pyhittäytymisen. Jeesus sanoi, että jos joku ei synny "vedestä ja Hengestä", hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.3"
Hesekielin kirjasta löytyy käsitepari vesi ja henki Jumalan puhdistavan ja pyhittävän työn yhteydessä: "Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen (Hes 36:25-26)." Vesi on hyvin luonnollinen ja yleismaailmallinen symboli puhtaudesta ja puhdistamisesta. Koska Nikodemus oli juutalainen rabbi, hänen luonnollisesti tuli tuntea tämä ennustus. Todennäköisesti Jeesus ikään kuin väänsi rautalangasta Nikodemukselle esimerkin siitä, mistä uudestisyntymisessä oli kyse, Jeesus jopa nuhteli Nikodemusta: "Sinä olet Israelin opettaja (rabbi) etkä tätä tiedä!" Mainitsemalla vedestä ja Hengestä syntymisen Jeesus antoi viitteen Hesekielin "lanseeraamaan" käsitykseen Jumalan tekemästä uudestisynnyttävästä työstä. Targum Yalkut viittaa kyseisten jakeiden liittyvän messiaan tuloon, eli tämä traditio huomioon ottaen voidaan Jeesuksen katsoa mahdollisesti viitanneen omaan messiaanisuuteensa hänen käyttäessään termiä "vedestä ja hengestä".4
Johanneksen terminologian erityispiirteitä
Lisäksi on huomattava, että Johannes käyttää vettä symbolina Hengestä muualla (Joh 7:37-39) ja myös neljännen luvun kuvaamassa kohtauksessa samarialaisen naisen kanssa Jeesus antaa vedelle hengellisen merkityksen, joka ei varmastikaan liity kasteeseen. Johanneksen tyyliin kuuluu käyttää tiettyjä sanoja kahdessa merkityksessä.5
Jakeen konteksti
On merkittävää, että tämän jakeen 5 jälkeen Jeesus puhuu ainoastaan Hengestä syntymisestä ja luvun seuraavassa osassa hän puhuu uskosta (ei kasteesta) uudestisyntymisen välittävänä instrumenttina.
Uudestisyntyminen on välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.
Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä (jae 16) eli pääsy valtakuntaan.
Uudestisyntyminen tapahtuu siis uskon kautta
3.HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA
Kuten edellisessä "harhassa" osoitin, vesi mitä ilmeisemmin on kyseisessä kohdassa synonyyminen ilmaus Hengestä, eikä suinkaan viittaus kasteeseen. Kysymys lapsen kyvystä uskoa on mielenkiintoinen sekä teologiselta että puhtaasti semanttiselta kannalta. Mitä ymmärrämme uskomisella? Uudessa testamentissa uskominen liittyy jonkin tietyn asian ymmärtämiseen. Kun Paavali väittää uskon tulevan kuulemisesta, eikö hänen väitteestään heijastu se ennakko-olettamus, että kuuleva ihminen ymmärtää, mitä hänelle julistetaan? Paavali ei tunne käsitystä epämääräisen äänen kuulemisesta syntyvästä ymmärryksestä, mikä käy hyvin ilmi hänen kommenteistaan korinttolaisten kielilläpuhumisesitysten suhteen. On päivän selvää, että vastasyntynyt lapsi ei ymmärrä hänelle julistettua evankeliumia, mikä Paavalin mukaan on edellytys uskon syntymiselle. Usko puolestaan on edellytys uudestisyntymiselle, mikä käy ilmi erittäin selvästi Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta. "Joka uskoo…joka ei usko…"
Kallion lause "onpa Jumalamme toiminta merkillistä, jos aikuisena kastettu uudestisyntyy kasteessa, mutta lapsi ei" on Kallion henkilökohtainen mielipide, joka ei liity Uuden testamentin esittämään käsitykseen kasteesta ja ihmisen uudestisyntymisestä. Koko väite lähtee siitä väärästä ennakko-oletuksesta, että ihminen ylipäätään uudestisyntyisi kasteessa. Apostolien teoista käy selvästi ilmi, että vesikaste ja uudestisyntyminen sekä henkikaste ovat erillisiä tapahtumia. Esimerkiksi Korneliuksen kodissa kuulijat a) Alkoivat puhua kielillä ja profetoida, minkä Pietari tulkitsi Pyhän Hengen kasteeksi (Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. 11:15) b) Tämän jälkeen Pietari sanoo: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Voidaanko enää tämän selvemmin osoittaa, että vesikaste ja uudestisyntyminen ovat erillisiä tapahtumia?
4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN AIKUISELLA
Koskien Kallion väitettä "Raamattu ei kuitenkaan mainitse muuta pelastustietä" pyytäisin häntä selittämään Ristin ryövärin pelastustien. Myös ne lukuisat Jeesuksen kohtaamat ihmiset, joille hän antoi synnit anteeksi, ilman kastetta ovat varmasti Kallion kanssa eri mieltä tästä asiasta. Kyseinen Markuksen evankeliumin kohta "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu" ei todennäköisesti edes kuulu Markuksen alkuperäiseen tekstiin, minkä Kalliokin tietää. Viidettä harhaa käsitellessään Kallio kumoaa oman argumenttinsa, jonka hän näyttää perustavan Mark 16:16:ta: " Eli uudelleenkastajat perustavat oppinsa Raamatun jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Toisaalta on turha ruveta tietenkään "repimään" Raamattua. Itse olen valmis hyväksymään myös loppujakeet Markukseen, koska täyttä varmuutta asiasta ei sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut loppua jakeeseen 16:8." Esitän Kalliolle vastakysymyksen: "Perustatko oppisi lasten samasta pelastustiestä jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä?" Mitä tulee evankeliumin loppumiseen jakeeseen 16:8 kuuluisa eksegeetti Craig Blomberg toteaa tästä seuraavasti: "Mitä tulee Markuksen hyvin lyhyeen versioon evankeliumin kliimaksista, redaktiokriitikot ovat toistuvasti väittäneet, että Markuksen Jumalan pelon sekä opetuslasten väärinkäsitysten korostus luultavasti selittää hänen päätöksensä lopettaa kertomus siinä, missä hän sen tekee paremmin kuin puutteellinen tieto myöhemmistä yksityiskohdista 6." Markuksen töksähtävä lopetus on hänen kokonaispainotuksiensa kanssa sopusoinnussa.
5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN KASTE.
Kallion logiikka on seuraavassa hiukan erikoista. Hän nimittäin väittää seuraavaa: "Pakanoita kastetaan, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. (Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat hyväksy!)" Kyseisessä väittämässä on ainakin kaksi kommentoimisen arvoista seikkaa.
Työskentelen päätoimisesti uudestikastamista harjoittavan herätysliikkeen aktiosihteerinä, olen kolmannen polven helluntailainen ja olen useita vuosia tutkinut maailmanlaajuisesta helluntailiikettä. Kuitenkaan en tunne ketään uudestikastajaa, joka ei hyväksyisi tällaista luterilaista kastetta.
Kallio on juuri korostanut useaan otteeseen, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. Nyt hän kuitenkin sanoo, että pakanoita kastetaan KUN HE OVAT TULLEET USKOON, ELI HEISTÄ ON TULLUT KRISTITTYJÄ. Kallion mukaan heistä siis tulee kristittyjä ennen kuin heidät kastetaan! Eikö kristitty ja uudestisyntynyt olekaan sama asia? Jos lukisin vain tuon väitteen, helluntailaisessa miljöössä kasvanut alitajuntani sinkoaisi äänihuulilleni spontaanin hallelujaa –huudon. JUURI TÄMÄ ON MEIDÄN HELLUNTAILAISTEN KASTEKÄYTÄNNÖN IDEA. Kastamme ihmisiä, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. Onko näillä pakanoilla muuten toinen pelastustie, kun heistä tulee kristittyjä ilman kastetta?
Mitä tulee käytävään kastekeskusteluun ja Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn tai Mark 16:16 merkitykseen asiaa koskien, olen hyvin skeptinen. Sanajärjestysten pompotteleminen on vaikeaa ja jo pelkästään kreikankielen aoristi-muoto on kronologisia totuuksia etsivälle tutkijalle kuin liukas saippua. Oma helluntailaisväritteinen argumentaationi uskovienkastekäytännön puolesta ei perustu miltään osiin näihin kyseisiin kohtiin. Tiedän, että kastekeskustelussa on esitetty puolin ja toisin täysin päähänammuttuja väitteitä ja Kallion kritiikki näiden kohtien käytön suhteen on oikeutettua.
Kritisoimani artikkelin kirjoittanut pastori Kallio on ilmeisesti törmännyt aika fanaattisiin uudestikastajiin, koska hänen käsityksensä meistä on perin negatiivinen.
Kallio kirjoittaa seuraavasti: "Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko ei lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan tekee sinne omia lisäyksiään. Jo näiden Raamatun kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun kohtia itse asiassa vääristellään." Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on satojatuhansia Raamattua lukevia ihmisiä, joista varsin monet pyrkivät varmasti lukemaan sitä yhtä vilpittömästi kuin heidän helluntailaiset tai vapaakirkolliset veljensä. Sellaiset termit kuin "tehdä lisäyksiä" tai "vääristellä" ilmaisevat mielestäni jonkinlaista epärehellisyyttä tai tietoista toimintaa, johon en usko esimerkiksi Kallion syyllistyvän. Tällaisissa tulkintakysymyksissä voimme ehkä mieluummin puhua heikosta eksegeesistä tai epäloogisuudesta kuin suoranaisesta vääristelemisestä.
6.HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA
Kallion käyttämään ehtoollisesimerkkiin vastaan seuraavasti. Miksi Raamatussa ei mainita, että ehtoollista ei saa antaa kuolleille? Kuitenkin kaikki ovat ymmärtäneet, että kuolleille ei jaeta ehtoollista. Koska ehtoollinen on tarkoitus syödä ja kaikki tietävät, että kuolleet eivät syö, ei kyseistä asiaa ole tarvinnut erikseen mainita. Samalla tapaa – Koska kastettavan pitää uskoa ja kaikki tietävät, että vastasyntynyt lapsi ei usko, ei kyseistä asiaa ole tarvinnut erikseen mainita.
Koskien perhekuntakasteita haluaisin esittää Kalliolle ja muille luterilaisille yhden hermeneutiikkaa koskevan peruskysymyksen. Miksi he eivät sisällytä kasteoppiinsa Apostolien teoista niitä kohtia, jotka osoittavat vesikasteen ja uudestisyntymisen sekä Pyhän Hengen kasteen olevan erillisiä tapahtumia, mutta tarttuvat hanakasti kyseisen kirjan esimerkkeihin perhekuntakasteista? Kastettiinko Uuden testamentin aikoihin perhekuntien mukana lapsia?
Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa
Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta, johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa asuvat sukulaiset jne. Ratkaiseva kysymys tässä yhteydessä on: "Tarkoittiko Luukas käyttämällään termillä perhekunta, myös mahdollisesti kyseisessä taloudessa asuvia sylilapsia?" Uudessa testamentissa mainitaan viisi tapausta, joissa kastetaan perhekunta. Korneliuksen, Lyydian, Filippin vanginvartijan, Krispuksen ja Stefanaan. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki tapaukset löytyvät Apostolien teoista.
Korneliuksen perhekunta
Apt 10:24: "Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Pietarin saarnan kuulijat olivat siis Korneliuksen sukulaisia ja lähimpiä ystäviä.
Apt 10:44: "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat." Korneliuksen sukulaiset ja ystävät täyttyivät siis Pyhällä Hengellä (kaikki): "…sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa." He osasivat siis puhua (toisin kuin vastasyntyneet.)
Apt 10:14-15: "hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.' Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme." Perhekunta (kreikaksi oikos) määritellään siis sellaiseksi, johon kuului paikalla olevat sukulaiset ja ystävät. Pyhä Henki tuli siis koko perhekunnan päälle ja koko perhekunta puhui kielillä. Näin ollen Luukas käyttää tässä kohtaa termiä perhekunta siten, että sillä ei voida tarkoittaa sylilapsia.
Lyydian perhekunta
Apt 16:13-15: "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä."
Koska Lyydia mainitaan ammatin harjoittajana, eikä hänen miehestään puhuta mitään, on hyvin todennäköistä, että Lyydia oli leski (ei siis sylilapsia). Toisaalta kaste tapahtui miltei heti rukouspaikalla, jossa sylilapsia tuskin olisi ollut edes mukana. Näiden syiden vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että kyseisessä perhekunnassa olisi ollut sylilapsia.
Vanginvartijan perhekunta
Apt 16:31-33: " Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta."
Apostolit puhuivat kaikille, jotka olivat vanginvartijan kodissa. Vastasyntyneille ei puhuta siinä mielessä, missä Paavali julisti evankeliumia. Jeesukseen uskominen oli edellytys pelastumiselle, eikä mikään anna ymmärtää, etteikö sama edellytys olisi koskenut muitakin paikalla olijoita. Perhekunta ei pelastu vanginvartijan uskolla, vaan Paavali tarkoitti heidän pelastuvan oman uskonsa avulla.
Krispuksen perhekunta
Apt 18:8: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin."
Tässä kohdassa mainitaan selvästi, että Krispuksen perhekunta uskoi Herraan. Kastetta edelsi siis henkilökohtainen uskominen. Samaa sanotaan muista korinttolaisista, jotka olivat kuulemassa apostoleja. Nämä uskoivat ja sitten heidät kastettiin. Kuten aiemminkin on todettu useaan otteeseen, vastasyntyneet lapset eivät voi uskoa.
Stefanaan perhekunta
1. Kor 1:16. "Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut."
1. Kor 16:15: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen."
On selvää, että sylilapset eivät "antaudu" pyhien palvelukseen. Paavali ei siis puhu Stefanaan perhekunnasta siinä mielessä, että hän tarkoittaisi sylilapsia.
Lyhyt analyysi perhekuntakasteista
Kaiken kaikkiaan Apostolien tekojen perhekuntakasteita voidaan analysoida:
Perhekunnan määrittelyn avulla kontekstista.
Kun perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä
Onko sosiologisesti todennäköistä, että johonkin tiettyyn perhekuntaan kuului sylilapsia
Perhekunta määritellään esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin kuuluvat perhekuntaan. Näin ollen perhekunta –termiä (oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen "perhe-sanan" kanssa.
Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua evankeliumia, uskoi evankeliumiin ja oli antautunut pyhien palvelemiseen. Nämä predikaatit viittaavat yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä subjektina ei voi olla sylilapsi.
Lyydian tapauksessa on todennäköistä, että hän oli leski tai naimaton, koska hänen miehestään ei mainita mitään ja hän oli ammatinharjoittaja.
Ylimalkainen heitto perhekuntakasteista ei vakuuta tarkemmin asiaan syventyvää siitä, että Uuden testamentin aikana olisi kastettu lapsia. Mikäli esimerkiksi Kallio haluaa perustella lapsikastekäytännön, hän voi aloittaa yllä olevista kohdista ja osoittaa ne vääräksi.
7. HARHA: LAPSI EI USKO
"Tähän on heti vastattava, että lapsen uskosta ei kukaan voi sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty puhumaan’’ Suosittelen kehityspsykologian oppikirjoja niille, joilla on jotain epäselvyyttä sen suhteen voiko lapsi uskoa mitään. Lapsi ei todellakaan puhu, koska hän ei osaa kieltä, joka liittynee sangen olennaisesti ajattelemiseen ja uskomiseen. Polkupyöränikään ei osaa sanoa, että se ei usko, mutta silti pidän sitä itsestään selvyytenä. Kun lapsi oppii sanomaan ensimmäisen sanansa hän ilmeisesti ymmärtää jotenkin noin sadan yksinkertaisen sanan merkityksen. Ennekuin lapsi ymmärtää mitään abstraktia (kuten evankeliumin) hän on jo usean vuoden ikäinen. 12-14 vuotiaana nuorella alkaa kehittyä kyky käsitellä monimutkaisempia asioita. Ei ole sattuma, että juutalainen Bar-Mitsha osuu juuri tähän ikään, kuten myös luterilainen rippikoulu. Kallion maininta kolme kertaa kastetuista on täysin epäolennaista itse keskeisen kysymyksen "onko lapsikaste raamatullinen" kannalta. Itse olin ensimmäistä kertaa ristiäisissä 21-vuotiaana. Kyseisissä juhlissa kansa odotti innokkaasti, että pastori(tar) sai toimituksensa tehtyä, jotta se pääsi juomaan sahtia ja tanssimaan. Mieleeni ei tulisi kuitenkaan käyttää tätä minkäänlaisena argumenttina lapsikastetta vastaan.
"Jos kerran Raamattu sanoo uskovien lapsia pyhiksi (1. Kor 7:14), miksi ihmeessä heitä ei saisi kastaa, jos kerran vaaditaan, että ihmisen pitää uskoa ennen kuin hänet voidaan kastaa. Eikö tuo Raamatun kohta sano selkeästi, että lapsi uskoo, jos hän kerran on pyhä?"
Yksi Raamatun tulkinnan tärkeimpiä periaatteita on tekstiyhteyden huomioon ottaminen. Luterilainen teologi Joachim Jeremias, joka on kirjoittanut ehkä merkittävimmän lapsikasteen puolustuksen näki juuri tämän kohdan hyvin ongelmallisena luterilaiselle kastekäsitykselle. Teoksessaan Jeremias myöntää, että 1. Kor 7:14 valossa näyttää siltä, että Korintton seurakunnassa ei tunnettu lapsikastetta.7 Mitä konteksti osoittaa tässä yhteydessä lasten uskomisesta? Kyseinen jae kuuluu seuraavasti: "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."
Tässä yhteydessä puhutaan niiden pyhittämisestä, jotka eivät usko! Nyt Kallio näkee tässä kuitenkin osoituksen siitä, että lapsi tällä perusteella uskoo. Täysin käsittämätöntä tulkintaa. Kysymyksessä on ns. rituaalinen puhtaus, eli se, että uskomaton aviopuoliso ei "saastuta" avioliittoa tekemällä siitä väärän Jumalan edessä.8 Juutalaisuushan tuomitsi seka-avioliitot ja tätä taustaa vastaan on ymmärrettävää, että Paavali joutui vastaamaan asiasta heränneeseen kysymykseen.
Kallion kirjoituksesta ei käy selvästi ilmi, että pitääkö hän lasten pyhyyttä merkkinä siitä, että nämä voidaan kastaa, Käyttämällä termiä "jos kerran vaaditaan" hän sekoittaa hiukan argumenttinsa esittämistä. Joka tapauksessa on selvää, että tällainen ajatus ei sovi luterilaiseen kasteteologiaan. Luterilainen kaste toimitetaan, koska lapsen uskotaan olevan syntinen, eikä siksi, että hänen katsotaan olevan pyhä. Luterilaisen käsityksen mukaan juuri kasteessa saadaan pelastus.9
Kun ajattelemme tätä Paavalin käyttämää rinnastusta suhteessa luterilaiseen lapsikasteoppiin, huomaamme ne ristiriitaisiksi. Jos Korintossa olisi ollut käytössä lapsikaste, Paavali ei olisi pitänyt lasten pyhitystä jonkun toisen uskosta johtuvana, vaan hän olisi viitannut siihen, että nämä ovat kasteessa saaneet pelastuksen.
"Raamatussa mainitaan, että Johannes Kastaja oli " jo äitinsä kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä " (Luuk 1:15) sekä Marian tervehtiessä Elisabetia Johannes hypähti äitinsä kohdussa. Myös nämä puhuvat sen puolesta, että lapsella voi olla uskoa ja hän voi olla jopa Hengellä täytetty kohdusta saakka."
Tässä Kallio käyttää jälleen Luukkaan kerrontaa teologisen johtopäätöksensä tueksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hän erottaa ajan ennen Jeesuksen kuolemaa ja ajan sen jälkeen. Voidaanko näitä tapahtumia käyttää esimerkkinä nykypäivään? Jos voidaan, niin ihmettelen, miten luterilainen oppi sopii tähän yhteyteen? Johannes Kastaja perisynnin alaisena täyttyy Pyhällä Hengellä kohdussa, jonne kaste (Kallion mukaan ainoa pelastustie!) ei ole puhdistavine vaikutuksineen ehtinyt. Miten ihmeessä hän voi olla Hengellä täytetty, vaikka hän ei ole vielä saanut pelastusta kasteessa?10
8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI
"Ne yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi)." Tämä väite on yhtä pätevä kuin se, että miljoonien ihmisten elämä on muuttunut radikaalisti paremmaksi sen jälkeen, kun heidät on uudelleen kastettu. Miten osoitamme, että kyseiset ilmiöt johtuvat nimenomaan kastekäytönnöstä eikä jostain muusta syystä. Tieteenfilosofian alkeisiin kuuluu nimenomaan tämän pseudokausaliteettiväitteen varominen. Vaikka aurinko nousee joka aamu kukonlaulun jälkeen, se ei tarkoita sitä, että aurinko saisi kukonlaulusta kimmokkeen nousta lähettelemään kukolle valonsäteitään. Mitä muuten Kallio tarkoittaa väitteellään, että Ruotsi olisi luopunut lapsikasteesta ja joutunut suureen pakanuuteen? Onko Ruotsi jossain suhteessa olennaisesti pakanallisempi kuin Suomi. Ranskassakin katolisena maana on lapsikastekäytäntö voimassa ja kuitenkin kyseinen maa on täynnä okkultismia.
Kysymys upotus/valelu-kasteesta on täysin toissijainen. Jos Kallio on tutustunut laajemmin kasteteologiaa käsittelevään materiaaliin hän tietää, että jotkut uudestikastajatkin kastavat ihmisiä pirskottamalla ja lapsia kastetaan upottamalla (tämän Kallio tekstistä päätellen tietääkin). Mitä tulee sanan baptidzoo etymologiseen tutkimiseen, olettaisin Kallion viittaavan johonkin kreikankielen etymologiseen sanakirjaan tai vastaavaan tutkimukseen. Jatkuva viittaaminen uudelleenkastajien puutteelliseen alkukielen tuntemukseen on naurettavaa, varsinkin ilman tällaisia viitteitä. Onko Kalliolla kanttia mennä Karl Barthin, Emil Brunnerin tai Kurt Alandin11 luo selittämään, että nämä lapsikastekäytännön vastustajat eivät hallitse alkukieltä?
9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.
Uudestikastajien ajoittain kastamattomiin kristittyihin kohdistama painostus ei kaikessa kiihkeydessäänkään tuskin yllä samalle tasolle niiden toimenpiteiden kanssa, joilla esi-isämme on "suostuteltu" lapsikastekäytäntöön. Jeesus kysy opetuslapsiltaan: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Ilmeisesti kyseessä oli opetuslasten oma päätös, vaikka poislähteminen olisikin sulkenut heidät pois monista heidän Jeesuksen seurassa kokemista asioista. Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minua ei ole kastettu lapsena, joten en ole joutunut psykologisesti raastavaan kastekriisiin, jonka ilmeisen monet ovat joutuneet käymään läpi. Katsoisin, että olen saanut itse päättää kasteestani.
10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA UUDESTISYNTYMISESTÄ
" Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on päättänyt seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä tarvitsee, Jumalako?"
Kallio voi esittää tämän kysymyksen suoraan Jeesukselle, joka väitti julkisella tunnustamisella todella olevan merkitystä. Riippumatta siitä, nähdäänkö kaste tällaiseksi merkiksi (mitä se aikuisten tapauksessa myös väistämättä on), siihen liittyy uskon tunnustaminen. Miksi lukea ääneen uskontunnustusta? Kuka sitä tarvitsee, Jumalako? Käden nostaminen tuskin on yhtään sen "psykologisempaa" kuin uskontunnustuksen lukeminen. Jeesus sanoi itse Luukkaan evankeliumissa seuraavasti: " Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä."12 Uskontotieteellistä kieltä soveltaen voitaisiin todeta, että varhaiseen kristinuskoon kuuluivat erilaiset riitit, jotka symboloivat uskoa ylösnousseeseen Kristukseen ja viestittivät riitteihin osallistuvan halua tunnustautua hänen opetuksiinsa. Kallion väite "Ihmisen antamia merkkejä Hän ei tarvitse" on kyseenalainen, jos ajatellaan, että myös Paavali väittää suun tunnustuksella pelastuttavan.
11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN
Kallio syyllistyy jälleen kiihkeydessään loogisesti ontuvaan väitteeseen. Tuskin Kalliokaan kiistää sitä, etteikö Jeesuksen toiminnassa olisi ollut paljon sellaisia elementtejä, jotka hän tarkoitti opetuslapsilleen malliksi. Kun verrataan näitä Kallion mainitsemia toimintoja, huomaamme, että ne poikkeavat kaikki kasteesta. Suuri joukko ihmisiä kävi Johanneksen kasteella, eli Jeesus tavallansa osoitti hyväksyvänsä kyseisen kasteen. Kaste oli siis kaikille kuuluva riitti, johon Jeesuskin osallistui. Me kaikki tulemme nousemaan kuolleista, kuten Paavali (1. Kor 15) selittää. Jeesus teki tämän "esikoisena kuoloon nukkuneista" vakuutena meille siitä, että mekin kerran nousemme kuolleista. Toisaalta Jeesuksen ylösnousemus vahvisti hänen jumaluutensa toisin kuin kasteella käyminen. Näissä kahdessa "toiminnassa" on suunnaton ero. Mitä tulee ihmeiden tekemiseen, voimme todeta, että niiden tekeminen ei johdu meistä ihmisistä samalla tavalla kuin kaste. Kastamispäätös on ihmisen oma, mikä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Kallio on ylipäätään kirjoittanut tämän tekstinsä ja laittanut sen Internetiin kaikkien luettavaksi. Tämä lienee yksi Kallion kehnoimmista vasta-argumenteista.
12. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS
Kallio ei luterilaisten kollegojensa kanssa perustele seuraavaa ajatuskulkua lainkaan, vaan pitää sitä itsestään selvyytenä.
A Lapsikaste on raamatullinen käytäntö.
B Uudelleen kaste on siksi syntiä
Vaikka pitäisimme lapsikastetta raamatullisena käytäntönä, ei se tekisi uudestikastamisesta syntiä, vaan pikemminkin turhan käytännön. Miten toimia esimerkiksi tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa? Indonesiasta Suomeen muuttanut Suwarto on paennut Suomeen muslimien heidän luterilaista seurakuntaansa vastaan kohdistamaa vainoa pakoon. Muuttaessaan Suomeen Suwarto on vasta kahdeksan vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin Suwarto lukee Kallion kirjoituksesta, että kaste on ainoa pelastustie (Katso 4. Harha) ja haluaa ehdottomasti pelastua. Nyt hän ei kuitenkaan ole varma siitä, onko häntä lainkaan kastettu, koska kaikki kirkon asiapaperit yms. on kiihkoislamilaisten jäljiltä tuhkana. Suwarton perheenjäsenistä ei ole tietoa. Hänen pelastuksensa riippuu nyt siis siitä, arvaako hän oikein. Itse hän ei luonnollisesti muista mitään varhaislapsuudestaan.
A Ainoa pelastustie on kaste.
B Suwarto ei ole varma kasteestansa.
C Suwarto ei voi näin ollen olla varma pelastuksestansa.
D Jos Suwarto menee uudelleen kasteelle hän tekee syntiä, jos hänet onkin kastettu jo.
E Jos Suwarto ei mene kasteelle ja häntä ei olekaan kastettu, hän ei pelastu.
Suwarton lohdutukseksi voin sanoa, että Raamatusta ei löydy mitään kohtaa tai tekstiyhteyttä, joka edes hämärästi viittaisi sellaiseen mahdollisuuteen, että kasteen uusiminen olisi syntiä.
LOPUKSI
Ehdotan kastekysymyksen suhteen avointa dialogia, jossa pyritään käsittelemään aihetta ilman henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Keskustelu kasteesta voi poistaa vääriä käsityksiä ja aina on mahdollisuus myös oppia uutta. Sikäli julkinen keskustelu on perusteltua, että kastekriisissä olevat voivat näin seurata eri osapuolten argumentointia.
VIITTEET
1) Gordon Fee ja Douglas Stuart (1996) Kirjojen kirja - Avaimia Raamatun tulkintaan. Suomenkielisen laitoksen toimittanut Johan Autio. PerusSanoma. s. 88.
2) Assemblies of God -liike on maailman suurin yksittäinen helluntailiike, jolla on jäseniä noin 25 miljoonaa.
3) Risto Santala (1985) Kristinuskon Juuret, osa 2, s. 124.
4) Edersheim A, 1956 The Life and Times of Jesus the Messiah. Grand Rapids, Wm B. Eerdmans, 1956
5) Full Life Bible Commentary (1999). Ed. Arrington & Stronstad, s. 21.
6) Blomberg C (1987) Historical Reliability of the Gospels, InterVarsity Press, s. 102.
7) George Allen Turner, Infant Baptism in Biblical and Historical Context, Wesleyn Theological Journal, Volume 5, Number 1, Spring, 1970. Joachim Jeremias
8) Full Life Bible Commentary, 839.
9) Reijo Arkkila (1985) Olet kastettu, SLEY-kirjat, s. 15
10) Luukkaan pneumatologian erityispiirteistä suosittelen lukijalle Roger Stronstadin Luukkaan karismaattinen teologia -nimistä suomennettua tutkielmaa. Siinä nostetaan esille mielenkiintoisia perspektiivejä myös tässä käsittelemästämme aiheesta.
11) Kreikan kielen spesialisti Kurt Alandin teos Did the Early Christian Baptize Infants, Westminster Press 1963, kritisoi perusteellisesti mm. Joachim Jeremiaksen lapsikasteen puolustusta, johon esim. Pastori Olavi J. Lähteenmäki viittaa toistuvasti kirjassaan Selville vesille (SLEY-kirjat 1982)
12) Luuk 12:8-9
http://gamma.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/uudkast.html
UUDELLEENKASTAJAN PUHEENVUORO
Kritisoin pastori Kallion Internetissä julkaisemaa kirjotusta LAPSIKASTE - SUOMEN PAHIN HARHA. Toivon, että kastekriisissä painiskelevat henkilöt voisivat saada tasapuolisesti informaatiota molempien näkökantojen perusteista.
Ensimmäinen ja koko Kallion artikkelia leimaava puute on se, että hän ei sanallakaan mainitse niitä uudestikastajien teoksia, joista hän oletettavasti on näkemyksensä poiminut. Onko niin, että Kallion argumentointi perustuu siihen, mitä hän luulee uudestikastajien opettavan vai siihen mitä hän voi todistettavasti dokumentoida uudestikastajien opettavan? Viittaukset Novumiin eivät ole tällaisia, koska Novum ei edes pyri esittämään tunnustuksellisesti jotain tiettyä kastekäsitystä. Mitä tulee Novumin "alkukieleen", siinä on käytetty Erasmus Rotterdamilaisen toimittamaa textus receptusta, joka ei nauti asiantuntijoiden täyttä luottamusta nykyisin. Novum on toki hyvin käytännöllinen apu Uuden testamentin tutkimisessa, mutta kastekysymyksen suhteen sen käyttö rajoittuu lähinnä siihen, mihin Kirkkoraamatunkin. Kallion motiivien kannalta huomattavasti hedelmällisempää olisi varmasti jonkin uudestikastajien esityksen kritisoiminen. Nyt Kallio esittää uudestikastajien käyttävän useita sellaisia argumentteja, joita en ainakaan itse käytä koskaan opettaessani kyseisestä aiheesta.
Jos ajattelemme asiaa apostoliseen uskontunnustukseen sitoutuneen kristinuskon näkökulmasta, ei lapsikastetta tai uudelleenkastetta voida perustellusti pitää suomen pahimpana harhana. Paljon pahempi harha tunnustuksellisen kristinuskon kannalta katsottuna on varmasti Jeesuksen jumaluuden kieltäminen, ylösnousemuksen luokitteleminen pakanavaikutteiseksi myytiksi tai Kristuksen sovituskuoleman kieltäminen. Sekä Kallion että meidän helluntailaisten pelastuminen riippuu viimekädessä ja myös ensikädessä Jumalan armosta, joka huipentui Jeesuksen ristinkuolemaan. Mitkään alttarikutsut, käden nostot, lapsikasteet tai uudelleenkasteet eivät olisi tyhjää rituaalia kummempia ilman Kristuksen sovitustyötä
1.HARHA: KASTE EI OLE YKSI
Kirjeitä koskevan hermeneutiikan suhteen meidän tulisi rekonstruoida tilanne niissä seurakunnissa, joihin kyseiset kirjeet on lähetetty. Hermeneutiikan klassinen perussääntö on: "Teksti ei voi merkitä mitään sellaista, mitä se ei koskaan merkinnyt sen kirjoittajalle tai hänen alkuperäisille lukijoilleen.1" Efesolaiskirjeen lukija ei varmasti ymmärtänyt Paavalin tarkoittavan sitä, että lapsena kastettu kristitty ei saisi mennä toista kertaa kasteelle. Kyseisen kohdan sekoittaminen kysymykseen lapsikasteen/uudestikasteen raamatullisuuteen on hyvin kyseenalaista, koska lauseen merkitys oli kirjeen alkuperäisille lukijoille toisenlainen. Kallio on oikeassa siinä, että lapsikastetta ei voida yhdistää Johanneksen kasteeseen. Tämän analogian mukaanhan Jeesuskin olisi käynyt lapsikasteella!
2.HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA
Kallion jatkuvasti käyttämä määrite "uudelleenkastajat" vaatisi hieman tarkennusta. Tarkoittaako Kallio tällä helluntailaisia, mennoniitteja, arminialaisia baptisteja, kalvinistibaptisteja vai kenties joitain muita. Tässä on yksi esimerkki siitä, miten puutteellinen dokumentointi johtaa ongelmiin asian käsittelyssä. Tämä Jumalan sana = vesi –tulkinta ei suinkaan edusta esimerkiksi Suomen helluntailaisten konsensusta. Esimerkiksi Stanley Horton, jonka kirjoittama kirja Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä kuuluu monien Assemblies of God –liikkeen2 seminaarien pneumatologian kursseihin tenttikirjana, katsoo veden symboloivan tässä yhteydessä Pyhää Henkeä. Myös rovasti Risto Santala näyttää tukevan tätä tulkintaa, jonka mukaan Jeesus käytti kyseisessä kohdassa Pyhästä Hengestä syntymisestä ilmausta "vedestä ja Hengestä". Kaiken kaikkiaan "vesi" on tulkittu tässä yhteydessä ainakin neljällä eri tavalla. A) Vesi viittaa Johanneksen kasteeseen b) Vesi viittaa kristilliseen kasteeseen c) Vesi viittaa luonnolliseen syntymään d) Vesi viittaa Pyhään Henkeen.
Mitä "vedestä ja Hengestä" tarkoitti Nikodemukselle?
Santala kirjoittaa tästä kohdasta seuraavasti: " Entä onko ajatus uudestisyntymisestä vieras juutalaiselle? Juutalainen rukouskirja puhuu siitä messiaan tulon yhteydessä käsitteellä "briaa hadasha" eli "uusi luomus" (vrt Gal 6:15). Myös eräät Vt:n Israelin tulevaan uudistukseen viittaamat ennustukset korostavat sydämen ja hengen uudistusta (Jer 31:33, 32:39, Hes 11:19, 36:26). Jeesus asetti uudestisyntymisen Jumalan valtakuntaan pääsemisen ehdoksi. Vt:n ennustuksista voi päätellä, että hengellinen uudistus käsittää puhdistautumisen ja pyhittäytymisen. Jeesus sanoi, että jos joku ei synny "vedestä ja Hengestä", hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.3"
Hesekielin kirjasta löytyy käsitepari vesi ja henki Jumalan puhdistavan ja pyhittävän työn yhteydessä: "Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen (Hes 36:25-26)." Vesi on hyvin luonnollinen ja yleismaailmallinen symboli puhtaudesta ja puhdistamisesta. Koska Nikodemus oli juutalainen rabbi, hänen luonnollisesti tuli tuntea tämä ennustus. Todennäköisesti Jeesus ikään kuin väänsi rautalangasta Nikodemukselle esimerkin siitä, mistä uudestisyntymisessä oli kyse, Jeesus jopa nuhteli Nikodemusta: "Sinä olet Israelin opettaja (rabbi) etkä tätä tiedä!" Mainitsemalla vedestä ja Hengestä syntymisen Jeesus antoi viitteen Hesekielin "lanseeraamaan" käsitykseen Jumalan tekemästä uudestisynnyttävästä työstä. Targum Yalkut viittaa kyseisten jakeiden liittyvän messiaan tuloon, eli tämä traditio huomioon ottaen voidaan Jeesuksen katsoa mahdollisesti viitanneen omaan messiaanisuuteensa hänen käyttäessään termiä "vedestä ja hengestä".4
Johanneksen terminologian erityispiirteitä
Lisäksi on huomattava, että Johannes käyttää vettä symbolina Hengestä muualla (Joh 7:37-39) ja myös neljännen luvun kuvaamassa kohtauksessa samarialaisen naisen kanssa Jeesus antaa vedelle hengellisen merkityksen, joka ei varmastikaan liity kasteeseen. Johanneksen tyyliin kuuluu käyttää tiettyjä sanoja kahdessa merkityksessä.5
Jakeen konteksti
On merkittävää, että tämän jakeen 5 jälkeen Jeesus puhuu ainoastaan Hengestä syntymisestä ja luvun seuraavassa osassa hän puhuu uskosta (ei kasteesta) uudestisyntymisen välittävänä instrumenttina.
Uudestisyntyminen on välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.
Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä (jae 16) eli pääsy valtakuntaan.
Uudestisyntyminen tapahtuu siis uskon kautta
3.HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA
Kuten edellisessä "harhassa" osoitin, vesi mitä ilmeisemmin on kyseisessä kohdassa synonyyminen ilmaus Hengestä, eikä suinkaan viittaus kasteeseen. Kysymys lapsen kyvystä uskoa on mielenkiintoinen sekä teologiselta että puhtaasti semanttiselta kannalta. Mitä ymmärrämme uskomisella? Uudessa testamentissa uskominen liittyy jonkin tietyn asian ymmärtämiseen. Kun Paavali väittää uskon tulevan kuulemisesta, eikö hänen väitteestään heijastu se ennakko-olettamus, että kuuleva ihminen ymmärtää, mitä hänelle julistetaan? Paavali ei tunne käsitystä epämääräisen äänen kuulemisesta syntyvästä ymmärryksestä, mikä käy hyvin ilmi hänen kommenteistaan korinttolaisten kielilläpuhumisesitysten suhteen. On päivän selvää, että vastasyntynyt lapsi ei ymmärrä hänelle julistettua evankeliumia, mikä Paavalin mukaan on edellytys uskon syntymiselle. Usko puolestaan on edellytys uudestisyntymiselle, mikä käy ilmi erittäin selvästi Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta. "Joka uskoo…joka ei usko…"
Kallion lause "onpa Jumalamme toiminta merkillistä, jos aikuisena kastettu uudestisyntyy kasteessa, mutta lapsi ei" on Kallion henkilökohtainen mielipide, joka ei liity Uuden testamentin esittämään käsitykseen kasteesta ja ihmisen uudestisyntymisestä. Koko väite lähtee siitä väärästä ennakko-oletuksesta, että ihminen ylipäätään uudestisyntyisi kasteessa. Apostolien teoista käy selvästi ilmi, että vesikaste ja uudestisyntyminen sekä henkikaste ovat erillisiä tapahtumia. Esimerkiksi Korneliuksen kodissa kuulijat a) Alkoivat puhua kielillä ja profetoida, minkä Pietari tulkitsi Pyhän Hengen kasteeksi (Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. 11:15) b) Tämän jälkeen Pietari sanoo: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Voidaanko enää tämän selvemmin osoittaa, että vesikaste ja uudestisyntyminen ovat erillisiä tapahtumia?
4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN AIKUISELLA
Koskien Kallion väitettä "Raamattu ei kuitenkaan mainitse muuta pelastustietä" pyytäisin häntä selittämään Ristin ryövärin pelastustien. Myös ne lukuisat Jeesuksen kohtaamat ihmiset, joille hän antoi synnit anteeksi, ilman kastetta ovat varmasti Kallion kanssa eri mieltä tästä asiasta. Kyseinen Markuksen evankeliumin kohta "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu" ei todennäköisesti edes kuulu Markuksen alkuperäiseen tekstiin, minkä Kalliokin tietää. Viidettä harhaa käsitellessään Kallio kumoaa oman argumenttinsa, jonka hän näyttää perustavan Mark 16:16:ta: " Eli uudelleenkastajat perustavat oppinsa Raamatun jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Toisaalta on turha ruveta tietenkään "repimään" Raamattua. Itse olen valmis hyväksymään myös loppujakeet Markukseen, koska täyttä varmuutta asiasta ei sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut loppua jakeeseen 16:8." Esitän Kalliolle vastakysymyksen: "Perustatko oppisi lasten samasta pelastustiestä jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä?" Mitä tulee evankeliumin loppumiseen jakeeseen 16:8 kuuluisa eksegeetti Craig Blomberg toteaa tästä seuraavasti: "Mitä tulee Markuksen hyvin lyhyeen versioon evankeliumin kliimaksista, redaktiokriitikot ovat toistuvasti väittäneet, että Markuksen Jumalan pelon sekä opetuslasten väärinkäsitysten korostus luultavasti selittää hänen päätöksensä lopettaa kertomus siinä, missä hän sen tekee paremmin kuin puutteellinen tieto myöhemmistä yksityiskohdista 6." Markuksen töksähtävä lopetus on hänen kokonaispainotuksiensa kanssa sopusoinnussa.
5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN KASTE.
Kallion logiikka on seuraavassa hiukan erikoista. Hän nimittäin väittää seuraavaa: "Pakanoita kastetaan, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. (Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat hyväksy!)" Kyseisessä väittämässä on ainakin kaksi kommentoimisen arvoista seikkaa.
Työskentelen päätoimisesti uudestikastamista harjoittavan herätysliikkeen aktiosihteerinä, olen kolmannen polven helluntailainen ja olen useita vuosia tutkinut maailmanlaajuisesta helluntailiikettä. Kuitenkaan en tunne ketään uudestikastajaa, joka ei hyväksyisi tällaista luterilaista kastetta.
Kallio on juuri korostanut useaan otteeseen, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. Nyt hän kuitenkin sanoo, että pakanoita kastetaan KUN HE OVAT TULLEET USKOON, ELI HEISTÄ ON TULLUT KRISTITTYJÄ. Kallion mukaan heistä siis tulee kristittyjä ennen kuin heidät kastetaan! Eikö kristitty ja uudestisyntynyt olekaan sama asia? Jos lukisin vain tuon väitteen, helluntailaisessa miljöössä kasvanut alitajuntani sinkoaisi äänihuulilleni spontaanin hallelujaa –huudon. JUURI TÄMÄ ON MEIDÄN HELLUNTAILAISTEN KASTEKÄYTÄNNÖN IDEA. Kastamme ihmisiä, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. Onko näillä pakanoilla muuten toinen pelastustie, kun heistä tulee kristittyjä ilman kastetta?
Mitä tulee käytävään kastekeskusteluun ja Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn tai Mark 16:16 merkitykseen asiaa koskien, olen hyvin skeptinen. Sanajärjestysten pompotteleminen on vaikeaa ja jo pelkästään kreikankielen aoristi-muoto on kronologisia totuuksia etsivälle tutkijalle kuin liukas saippua. Oma helluntailaisväritteinen argumentaationi uskovienkastekäytännön puolesta ei perustu miltään osiin näihin kyseisiin kohtiin. Tiedän, että kastekeskustelussa on esitetty puolin ja toisin täysin päähänammuttuja väitteitä ja Kallion kritiikki näiden kohtien käytön suhteen on oikeutettua.
Kritisoimani artikkelin kirjoittanut pastori Kallio on ilmeisesti törmännyt aika fanaattisiin uudestikastajiin, koska hänen käsityksensä meistä on perin negatiivinen.
Kallio kirjoittaa seuraavasti: "Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko ei lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan tekee sinne omia lisäyksiään. Jo näiden Raamatun kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun kohtia itse asiassa vääristellään." Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on satojatuhansia Raamattua lukevia ihmisiä, joista varsin monet pyrkivät varmasti lukemaan sitä yhtä vilpittömästi kuin heidän helluntailaiset tai vapaakirkolliset veljensä. Sellaiset termit kuin "tehdä lisäyksiä" tai "vääristellä" ilmaisevat mielestäni jonkinlaista epärehellisyyttä tai tietoista toimintaa, johon en usko esimerkiksi Kallion syyllistyvän. Tällaisissa tulkintakysymyksissä voimme ehkä mieluummin puhua heikosta eksegeesistä tai epäloogisuudesta kuin suoranaisesta vääristelemisestä.
6.HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA
Kallion käyttämään ehtoollisesimerkkiin vastaan seuraavasti. Miksi Raamatussa ei mainita, että ehtoollista ei saa antaa kuolleille? Kuitenkin kaikki ovat ymmärtäneet, että kuolleille ei jaeta ehtoollista. Koska ehtoollinen on tarkoitus syödä ja kaikki tietävät, että kuolleet eivät syö, ei kyseistä asiaa ole tarvinnut erikseen mainita. Samalla tapaa – Koska kastettavan pitää uskoa ja kaikki tietävät, että vastasyntynyt lapsi ei usko, ei kyseistä asiaa ole tarvinnut erikseen mainita.
Koskien perhekuntakasteita haluaisin esittää Kalliolle ja muille luterilaisille yhden hermeneutiikkaa koskevan peruskysymyksen. Miksi he eivät sisällytä kasteoppiinsa Apostolien teoista niitä kohtia, jotka osoittavat vesikasteen ja uudestisyntymisen sekä Pyhän Hengen kasteen olevan erillisiä tapahtumia, mutta tarttuvat hanakasti kyseisen kirjan esimerkkeihin perhekuntakasteista? Kastettiinko Uuden testamentin aikoihin perhekuntien mukana lapsia?
Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa
Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta, johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa asuvat sukulaiset jne. Ratkaiseva kysymys tässä yhteydessä on: "Tarkoittiko Luukas käyttämällään termillä perhekunta, myös mahdollisesti kyseisessä taloudessa asuvia sylilapsia?" Uudessa testamentissa mainitaan viisi tapausta, joissa kastetaan perhekunta. Korneliuksen, Lyydian, Filippin vanginvartijan, Krispuksen ja Stefanaan. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki tapaukset löytyvät Apostolien teoista.
Korneliuksen perhekunta
Apt 10:24: "Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Pietarin saarnan kuulijat olivat siis Korneliuksen sukulaisia ja lähimpiä ystäviä.
Apt 10:44: "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat." Korneliuksen sukulaiset ja ystävät täyttyivät siis Pyhällä Hengellä (kaikki): "…sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa." He osasivat siis puhua (toisin kuin vastasyntyneet.)
Apt 10:14-15: "hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.' Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme." Perhekunta (kreikaksi oikos) määritellään siis sellaiseksi, johon kuului paikalla olevat sukulaiset ja ystävät. Pyhä Henki tuli siis koko perhekunnan päälle ja koko perhekunta puhui kielillä. Näin ollen Luukas käyttää tässä kohtaa termiä perhekunta siten, että sillä ei voida tarkoittaa sylilapsia.
Lyydian perhekunta
Apt 16:13-15: "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä."
Koska Lyydia mainitaan ammatin harjoittajana, eikä hänen miehestään puhuta mitään, on hyvin todennäköistä, että Lyydia oli leski (ei siis sylilapsia). Toisaalta kaste tapahtui miltei heti rukouspaikalla, jossa sylilapsia tuskin olisi ollut edes mukana. Näiden syiden vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että kyseisessä perhekunnassa olisi ollut sylilapsia.
Vanginvartijan perhekunta
Apt 16:31-33: " Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta."
Apostolit puhuivat kaikille, jotka olivat vanginvartijan kodissa. Vastasyntyneille ei puhuta siinä mielessä, missä Paavali julisti evankeliumia. Jeesukseen uskominen oli edellytys pelastumiselle, eikä mikään anna ymmärtää, etteikö sama edellytys olisi koskenut muitakin paikalla olijoita. Perhekunta ei pelastu vanginvartijan uskolla, vaan Paavali tarkoitti heidän pelastuvan oman uskonsa avulla.
Krispuksen perhekunta
Apt 18:8: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin."
Tässä kohdassa mainitaan selvästi, että Krispuksen perhekunta uskoi Herraan. Kastetta edelsi siis henkilökohtainen uskominen. Samaa sanotaan muista korinttolaisista, jotka olivat kuulemassa apostoleja. Nämä uskoivat ja sitten heidät kastettiin. Kuten aiemminkin on todettu useaan otteeseen, vastasyntyneet lapset eivät voi uskoa.
Stefanaan perhekunta
1. Kor 1:16. "Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut."
1. Kor 16:15: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen."
On selvää, että sylilapset eivät "antaudu" pyhien palvelukseen. Paavali ei siis puhu Stefanaan perhekunnasta siinä mielessä, että hän tarkoittaisi sylilapsia.
Lyhyt analyysi perhekuntakasteista
Kaiken kaikkiaan Apostolien tekojen perhekuntakasteita voidaan analysoida:
Perhekunnan määrittelyn avulla kontekstista.
Kun perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä
Onko sosiologisesti todennäköistä, että johonkin tiettyyn perhekuntaan kuului sylilapsia
Perhekunta määritellään esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin kuuluvat perhekuntaan. Näin ollen perhekunta –termiä (oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen "perhe-sanan" kanssa.
Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua evankeliumia, uskoi evankeliumiin ja oli antautunut pyhien palvelemiseen. Nämä predikaatit viittaavat yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä subjektina ei voi olla sylilapsi.
Lyydian tapauksessa on todennäköistä, että hän oli leski tai naimaton, koska hänen miehestään ei mainita mitään ja hän oli ammatinharjoittaja.
Ylimalkainen heitto perhekuntakasteista ei vakuuta tarkemmin asiaan syventyvää siitä, että Uuden testamentin aikana olisi kastettu lapsia. Mikäli esimerkiksi Kallio haluaa perustella lapsikastekäytännön, hän voi aloittaa yllä olevista kohdista ja osoittaa ne vääräksi.
7. HARHA: LAPSI EI USKO
"Tähän on heti vastattava, että lapsen uskosta ei kukaan voi sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty puhumaan’’ Suosittelen kehityspsykologian oppikirjoja niille, joilla on jotain epäselvyyttä sen suhteen voiko lapsi uskoa mitään. Lapsi ei todellakaan puhu, koska hän ei osaa kieltä, joka liittynee sangen olennaisesti ajattelemiseen ja uskomiseen. Polkupyöränikään ei osaa sanoa, että se ei usko, mutta silti pidän sitä itsestään selvyytenä. Kun lapsi oppii sanomaan ensimmäisen sanansa hän ilmeisesti ymmärtää jotenkin noin sadan yksinkertaisen sanan merkityksen. Ennekuin lapsi ymmärtää mitään abstraktia (kuten evankeliumin) hän on jo usean vuoden ikäinen. 12-14 vuotiaana nuorella alkaa kehittyä kyky käsitellä monimutkaisempia asioita. Ei ole sattuma, että juutalainen Bar-Mitsha osuu juuri tähän ikään, kuten myös luterilainen rippikoulu. Kallion maininta kolme kertaa kastetuista on täysin epäolennaista itse keskeisen kysymyksen "onko lapsikaste raamatullinen" kannalta. Itse olin ensimmäistä kertaa ristiäisissä 21-vuotiaana. Kyseisissä juhlissa kansa odotti innokkaasti, että pastori(tar) sai toimituksensa tehtyä, jotta se pääsi juomaan sahtia ja tanssimaan. Mieleeni ei tulisi kuitenkaan käyttää tätä minkäänlaisena argumenttina lapsikastetta vastaan.
"Jos kerran Raamattu sanoo uskovien lapsia pyhiksi (1. Kor 7:14), miksi ihmeessä heitä ei saisi kastaa, jos kerran vaaditaan, että ihmisen pitää uskoa ennen kuin hänet voidaan kastaa. Eikö tuo Raamatun kohta sano selkeästi, että lapsi uskoo, jos hän kerran on pyhä?"
Yksi Raamatun tulkinnan tärkeimpiä periaatteita on tekstiyhteyden huomioon ottaminen. Luterilainen teologi Joachim Jeremias, joka on kirjoittanut ehkä merkittävimmän lapsikasteen puolustuksen näki juuri tämän kohdan hyvin ongelmallisena luterilaiselle kastekäsitykselle. Teoksessaan Jeremias myöntää, että 1. Kor 7:14 valossa näyttää siltä, että Korintton seurakunnassa ei tunnettu lapsikastetta.7 Mitä konteksti osoittaa tässä yhteydessä lasten uskomisesta? Kyseinen jae kuuluu seuraavasti: "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."
Tässä yhteydessä puhutaan niiden pyhittämisestä, jotka eivät usko! Nyt Kallio näkee tässä kuitenkin osoituksen siitä, että lapsi tällä perusteella uskoo. Täysin käsittämätöntä tulkintaa. Kysymyksessä on ns. rituaalinen puhtaus, eli se, että uskomaton aviopuoliso ei "saastuta" avioliittoa tekemällä siitä väärän Jumalan edessä.8 Juutalaisuushan tuomitsi seka-avioliitot ja tätä taustaa vastaan on ymmärrettävää, että Paavali joutui vastaamaan asiasta heränneeseen kysymykseen.
Kallion kirjoituksesta ei käy selvästi ilmi, että pitääkö hän lasten pyhyyttä merkkinä siitä, että nämä voidaan kastaa, Käyttämällä termiä "jos kerran vaaditaan" hän sekoittaa hiukan argumenttinsa esittämistä. Joka tapauksessa on selvää, että tällainen ajatus ei sovi luterilaiseen kasteteologiaan. Luterilainen kaste toimitetaan, koska lapsen uskotaan olevan syntinen, eikä siksi, että hänen katsotaan olevan pyhä. Luterilaisen käsityksen mukaan juuri kasteessa saadaan pelastus.9
Kun ajattelemme tätä Paavalin käyttämää rinnastusta suhteessa luterilaiseen lapsikasteoppiin, huomaamme ne ristiriitaisiksi. Jos Korintossa olisi ollut käytössä lapsikaste, Paavali ei olisi pitänyt lasten pyhitystä jonkun toisen uskosta johtuvana, vaan hän olisi viitannut siihen, että nämä ovat kasteessa saaneet pelastuksen.
"Raamatussa mainitaan, että Johannes Kastaja oli " jo äitinsä kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä " (Luuk 1:15) sekä Marian tervehtiessä Elisabetia Johannes hypähti äitinsä kohdussa. Myös nämä puhuvat sen puolesta, että lapsella voi olla uskoa ja hän voi olla jopa Hengellä täytetty kohdusta saakka."
Tässä Kallio käyttää jälleen Luukkaan kerrontaa teologisen johtopäätöksensä tueksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hän erottaa ajan ennen Jeesuksen kuolemaa ja ajan sen jälkeen. Voidaanko näitä tapahtumia käyttää esimerkkinä nykypäivään? Jos voidaan, niin ihmettelen, miten luterilainen oppi sopii tähän yhteyteen? Johannes Kastaja perisynnin alaisena täyttyy Pyhällä Hengellä kohdussa, jonne kaste (Kallion mukaan ainoa pelastustie!) ei ole puhdistavine vaikutuksineen ehtinyt. Miten ihmeessä hän voi olla Hengellä täytetty, vaikka hän ei ole vielä saanut pelastusta kasteessa?10
8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI
"Ne yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi)." Tämä väite on yhtä pätevä kuin se, että miljoonien ihmisten elämä on muuttunut radikaalisti paremmaksi sen jälkeen, kun heidät on uudelleen kastettu. Miten osoitamme, että kyseiset ilmiöt johtuvat nimenomaan kastekäytönnöstä eikä jostain muusta syystä. Tieteenfilosofian alkeisiin kuuluu nimenomaan tämän pseudokausaliteettiväitteen varominen. Vaikka aurinko nousee joka aamu kukonlaulun jälkeen, se ei tarkoita sitä, että aurinko saisi kukonlaulusta kimmokkeen nousta lähettelemään kukolle valonsäteitään. Mitä muuten Kallio tarkoittaa väitteellään, että Ruotsi olisi luopunut lapsikasteesta ja joutunut suureen pakanuuteen? Onko Ruotsi jossain suhteessa olennaisesti pakanallisempi kuin Suomi. Ranskassakin katolisena maana on lapsikastekäytäntö voimassa ja kuitenkin kyseinen maa on täynnä okkultismia.
Kysymys upotus/valelu-kasteesta on täysin toissijainen. Jos Kallio on tutustunut laajemmin kasteteologiaa käsittelevään materiaaliin hän tietää, että jotkut uudestikastajatkin kastavat ihmisiä pirskottamalla ja lapsia kastetaan upottamalla (tämän Kallio tekstistä päätellen tietääkin). Mitä tulee sanan baptidzoo etymologiseen tutkimiseen, olettaisin Kallion viittaavan johonkin kreikankielen etymologiseen sanakirjaan tai vastaavaan tutkimukseen. Jatkuva viittaaminen uudelleenkastajien puutteelliseen alkukielen tuntemukseen on naurettavaa, varsinkin ilman tällaisia viitteitä. Onko Kalliolla kanttia mennä Karl Barthin, Emil Brunnerin tai Kurt Alandin11 luo selittämään, että nämä lapsikastekäytännön vastustajat eivät hallitse alkukieltä?
9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.
Uudestikastajien ajoittain kastamattomiin kristittyihin kohdistama painostus ei kaikessa kiihkeydessäänkään tuskin yllä samalle tasolle niiden toimenpiteiden kanssa, joilla esi-isämme on "suostuteltu" lapsikastekäytäntöön. Jeesus kysy opetuslapsiltaan: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Ilmeisesti kyseessä oli opetuslasten oma päätös, vaikka poislähteminen olisikin sulkenut heidät pois monista heidän Jeesuksen seurassa kokemista asioista. Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minua ei ole kastettu lapsena, joten en ole joutunut psykologisesti raastavaan kastekriisiin, jonka ilmeisen monet ovat joutuneet käymään läpi. Katsoisin, että olen saanut itse päättää kasteestani.
10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA UUDESTISYNTYMISESTÄ
" Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on päättänyt seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä tarvitsee, Jumalako?"
Kallio voi esittää tämän kysymyksen suoraan Jeesukselle, joka väitti julkisella tunnustamisella todella olevan merkitystä. Riippumatta siitä, nähdäänkö kaste tällaiseksi merkiksi (mitä se aikuisten tapauksessa myös väistämättä on), siihen liittyy uskon tunnustaminen. Miksi lukea ääneen uskontunnustusta? Kuka sitä tarvitsee, Jumalako? Käden nostaminen tuskin on yhtään sen "psykologisempaa" kuin uskontunnustuksen lukeminen. Jeesus sanoi itse Luukkaan evankeliumissa seuraavasti: " Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä."12 Uskontotieteellistä kieltä soveltaen voitaisiin todeta, että varhaiseen kristinuskoon kuuluivat erilaiset riitit, jotka symboloivat uskoa ylösnousseeseen Kristukseen ja viestittivät riitteihin osallistuvan halua tunnustautua hänen opetuksiinsa. Kallion väite "Ihmisen antamia merkkejä Hän ei tarvitse" on kyseenalainen, jos ajatellaan, että myös Paavali väittää suun tunnustuksella pelastuttavan.
11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN
Kallio syyllistyy jälleen kiihkeydessään loogisesti ontuvaan väitteeseen. Tuskin Kalliokaan kiistää sitä, etteikö Jeesuksen toiminnassa olisi ollut paljon sellaisia elementtejä, jotka hän tarkoitti opetuslapsilleen malliksi. Kun verrataan näitä Kallion mainitsemia toimintoja, huomaamme, että ne poikkeavat kaikki kasteesta. Suuri joukko ihmisiä kävi Johanneksen kasteella, eli Jeesus tavallansa osoitti hyväksyvänsä kyseisen kasteen. Kaste oli siis kaikille kuuluva riitti, johon Jeesuskin osallistui. Me kaikki tulemme nousemaan kuolleista, kuten Paavali (1. Kor 15) selittää. Jeesus teki tämän "esikoisena kuoloon nukkuneista" vakuutena meille siitä, että mekin kerran nousemme kuolleista. Toisaalta Jeesuksen ylösnousemus vahvisti hänen jumaluutensa toisin kuin kasteella käyminen. Näissä kahdessa "toiminnassa" on suunnaton ero. Mitä tulee ihmeiden tekemiseen, voimme todeta, että niiden tekeminen ei johdu meistä ihmisistä samalla tavalla kuin kaste. Kastamispäätös on ihmisen oma, mikä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Kallio on ylipäätään kirjoittanut tämän tekstinsä ja laittanut sen Internetiin kaikkien luettavaksi. Tämä lienee yksi Kallion kehnoimmista vasta-argumenteista.
12. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS
Kallio ei luterilaisten kollegojensa kanssa perustele seuraavaa ajatuskulkua lainkaan, vaan pitää sitä itsestään selvyytenä.
A Lapsikaste on raamatullinen käytäntö.
B Uudelleen kaste on siksi syntiä
Vaikka pitäisimme lapsikastetta raamatullisena käytäntönä, ei se tekisi uudestikastamisesta syntiä, vaan pikemminkin turhan käytännön. Miten toimia esimerkiksi tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa? Indonesiasta Suomeen muuttanut Suwarto on paennut Suomeen muslimien heidän luterilaista seurakuntaansa vastaan kohdistamaa vainoa pakoon. Muuttaessaan Suomeen Suwarto on vasta kahdeksan vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin Suwarto lukee Kallion kirjoituksesta, että kaste on ainoa pelastustie (Katso 4. Harha) ja haluaa ehdottomasti pelastua. Nyt hän ei kuitenkaan ole varma siitä, onko häntä lainkaan kastettu, koska kaikki kirkon asiapaperit yms. on kiihkoislamilaisten jäljiltä tuhkana. Suwarton perheenjäsenistä ei ole tietoa. Hänen pelastuksensa riippuu nyt siis siitä, arvaako hän oikein. Itse hän ei luonnollisesti muista mitään varhaislapsuudestaan.
A Ainoa pelastustie on kaste.
B Suwarto ei ole varma kasteestansa.
C Suwarto ei voi näin ollen olla varma pelastuksestansa.
D Jos Suwarto menee uudelleen kasteelle hän tekee syntiä, jos hänet onkin kastettu jo.
E Jos Suwarto ei mene kasteelle ja häntä ei olekaan kastettu, hän ei pelastu.
Suwarton lohdutukseksi voin sanoa, että Raamatusta ei löydy mitään kohtaa tai tekstiyhteyttä, joka edes hämärästi viittaisi sellaiseen mahdollisuuteen, että kasteen uusiminen olisi syntiä.
LOPUKSI
Ehdotan kastekysymyksen suhteen avointa dialogia, jossa pyritään käsittelemään aihetta ilman henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Keskustelu kasteesta voi poistaa vääriä käsityksiä ja aina on mahdollisuus myös oppia uutta. Sikäli julkinen keskustelu on perusteltua, että kastekriisissä olevat voivat näin seurata eri osapuolten argumentointia.
VIITTEET
1) Gordon Fee ja Douglas Stuart (1996) Kirjojen kirja - Avaimia Raamatun tulkintaan. Suomenkielisen laitoksen toimittanut Johan Autio. PerusSanoma. s. 88.
2) Assemblies of God -liike on maailman suurin yksittäinen helluntailiike, jolla on jäseniä noin 25 miljoonaa.
3) Risto Santala (1985) Kristinuskon Juuret, osa 2, s. 124.
4) Edersheim A, 1956 The Life and Times of Jesus the Messiah. Grand Rapids, Wm B. Eerdmans, 1956
5) Full Life Bible Commentary (1999). Ed. Arrington & Stronstad, s. 21.
6) Blomberg C (1987) Historical Reliability of the Gospels, InterVarsity Press, s. 102.
7) George Allen Turner, Infant Baptism in Biblical and Historical Context, Wesleyn Theological Journal, Volume 5, Number 1, Spring, 1970. Joachim Jeremias
8) Full Life Bible Commentary, 839.
9) Reijo Arkkila (1985) Olet kastettu, SLEY-kirjat, s. 15
10) Luukkaan pneumatologian erityispiirteistä suosittelen lukijalle Roger Stronstadin Luukkaan karismaattinen teologia -nimistä suomennettua tutkielmaa. Siinä nostetaan esille mielenkiintoisia perspektiivejä myös tässä käsittelemästämme aiheesta.
11) Kreikan kielen spesialisti Kurt Alandin teos Did the Early Christian Baptize Infants, Westminster Press 1963, kritisoi perusteellisesti mm. Joachim Jeremiaksen lapsikasteen puolustusta, johon esim. Pastori Olavi J. Lähteenmäki viittaa toistuvasti kirjassaan Selville vesille (SLEY-kirjat 1982)
12) Luuk 12:8-9
http://gamma.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/uudkast.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.