Mistä löytäis uskovaisille tarkoitettuja keskusteluryhmii netistä?
Miten tullaan uskoon? Riittääkö pelkkä oma päätös ja tunne sydämessä vai pitääkö käydä papin puheilla tai liittyä johonkin lahkoon?
Miten tullaan uskoon? Riittääkö pelkkä oma päätös ja tunne sydämessä vai pitääkö käydä papin puheilla tai liittyä johonkin lahkoon?
Vastaukset 24
Vanhimmat
näissä keskusteluissa kerrottavaksi, koska Saatana hyökkää
heti kimppuun ja rohkaisee sinua pysymään porttopappien
ja porttoseurakuntien joukoissa, vaikka Kristus kutsuu kaikki
omansa näistä pois. Lue tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000282&posting=22000000022781892
Jos haluat tietää kaiken tämänkin kansan rajusta eksytyksestä,
ja siitä tietästä, minkä Jumala minullakin kuljetti ennen kuin
antoi Poikansa ilmestyä, ja johdattaa ahtaan portin kautta
sydämen puhdistamiseen ja hänen Henkensä saamiseen,
niin tilaa galleria-sivullani mainittu kirja. Ja saat pian nähdä,
miten tähän kohta tulee joku Saatanan palvelija sinua tästä kirjasta varoittamaan.
sinne missä sitä julistetaan niinkuin on kirjoitettu, ja julistetaan Pyhänhengen voimassa.
Usko tulee kuulemisesta sanoo Sana.
Kehoitan menemään hellareiden kokouksiin, jos ei hellarit käy tai et uskalla mennä sinne, niin mene
vapaakirkoon.
Kyllä tietysti luterilaistenkin piiristä uskovia löytyy, mutta julistus ei aina ole niin terävää kuin vapaissa suunnissa.
käytännön ohjeita löydät tältä sivulta:
http://www.greatcom.org/laws/finnish/
http://www.lysti.net/
Oikealla hakusanalla voi löytää melkein mitä vaan.
Kyllä ihminen voi löytää uskon itsestään. Oma päätös jonkun ominaisuuden suhteen taitaa sittenkin olla vain suuri illuusio! Tiedostaminen on kuitenkin paljon tärkeänpää. Toki puhuminen auttaa asiaasi.
Muttei uskon takia tarvitse liittyä mihinkään, usko vaan ensin, vaikkapa vain itseesi.
muumipeikkoon?tosin taivaan portteja ei tuollaisella
ns.uskolla aukaista,ne aukeaa vain uskomalla Jeesuksen sovintotyohon.ARMOon uskomalla saat iankaikkisen elaman.blessings.lannenhunttari.
Miksi tulet tänne lietsomaan riitaa ja suhtaudut vihamielisesti minuun ihmisenä? Miksi alat vääristelemään viestiäni? Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus kehoitti kyllä ihmisiä uskomaan taivaallisen Isään ja itseensä, tuon yhden todistuksen mukaan, siis kirjoitetun Johanneksen evankeliumin mukaan. Mihin uskontoon tuo armoon uskominen kuuluu? Ja kukas täällä on muumipeikoista kirjoittanut, tietääkseni tämä on meille kristityille tarkoitettu keskustelupalsta?
sinun mielikuvituksesi vaan laukkaa----hold you horse-- kirjoitit...usko vaan ensin, vaikkapa vain itseesi.--tuo kirjoitus antaa ymmartaa sen,etta ei ole valia mihin uskoo... joko sitten kirjoitit vaarin ,tai sitten tarkoitit sita..
mika se oli?
Samalla tavalla minäkin voin alkaa lainaamaan ihan kenenkä vaan kirjoituksen pätkiä täällä ja selittää ne niin kuin itseäni huvittaa, esim. "sinun mielikuvituksesi vaan laukkaa"! Tuossahan sinä herjaat minua jo aivan suoraan. En ole edes
henkinen hevosmies, enkä harrasta laisinkaan sen
kaltaisia laukkakilpailuja, enkä lietso vihaa täällä usk. ryhmien välille tai jotakin riitaa niin kuin sinä teet. Eikä tuosta ed. mainitusta kirjoituksestani suinkaan saa mitenkään sellaista käsitystä johonka viittasit. Ja se jota sinä
sen johdosta kirjoitit ja jotenka vihjailit, niin kyllä tuo selvästi ilmi sinun pahat aikeesi ja tarkoituksesi halventaa minun uskoa ja minua uskovana ihmisenä. Ei siis sen kummempaa. Mutta sellaisihan te olette, te kaikki riidan kylväjät.
Minun nähdäkseni uskoontulo ei ole päätös. Ei ainakaan siinä mielessä kuin esim, että "nyt minä lopetan tupakoinnin". Siinä ei ole kyse tahdonvoimasta. Jokainen ihminen on nimittäin syntinen. olet sen varmaan jo itsestäsi huomannut, kun näitä kyselet, mutta tuskin sitä tarvitsee kovin paljoa perustella muutenkaan. Ei syntinen ihminen pysty omasta tahdostaan lähestymään Jumalaa. Siihen tarvitaan Pyhän Hengen kutsu, jota sinä selvästi nyt koet. Jumala antaa sinulle myös uskon voiman. Myöskään tunne ei ole keskeinen asia. Usein käy niin, että juuri uskoontullut ihminen kokee olonsa jonkin aikaa oikein kevyeksi ja ihanaksi, mutta se ei ole mikään uskoontulon merkki, tae eikä edellytys.
Uskoontulossa on kyse siitä, että sinä ensinnäkin ymmärrät olevasi syntinen ja ihan tosissasi kadut kaikkia syntejäsi. Haluat myös uskoa sen, että Jeesus on puolestasi kärsinyt syntiesi rangaistuksen. Sitten voit rukoilla syntejäsi anteeksi, voimaa uskoa ja pyydät että Jeesus tulisi elämääsi. Siihen rukoukseen varmasti vastataan ja enkeleillä on isot juhlat taivaassa, kun yksi on kääntynyt Jumalan puoleen.
papille tai muulle srk:n työntekijälle puhuminen ei ole välttämättömyys, mutta todennäköisesti mieleesi nousee kysymyksiä uskosta, ja niistä on hyvä puhua jonkun luotettavan kristityn kanssa. Myös kannattaa keskustella esim papin kanssa, jos tuntuu vaikealta uskoa, että juuri sinun syntisi on ihan oikeasti annettu anteeksi. Siinä tapauksessa voit tunnustaa syntisi papille tai muulle kristitylle, ja hän voi julistaa sinulle synninpäästön. "Lahkoon" liittymisestä: En tiedä, mitä tarkoitat lahkolla, mutta kristitty ei voi olla yksin. Liity johonkin kirkkokuntaan ja ala käymään tilaisuuksissa säännöllisesti. Saat uskovia ystäviäkin. Jos sinua ei ole edes lapsena kastettu, niin kipin kapin kasteelle! Jos sinut on vauvana kastettu, saat siinä annettuun armoon luottaa. Siitä tulee myös apusi uskonelämässä. Kyllähän Jumala sille anteeksi antaa, jonka on omaksi lapsekseen ottanut. (Tästä asiasta vapaakirkko, helluntailaiset ym. opettavat eri tavalla.)
Uskossa pysymiselle on tärkeää, että luet Raamattua, rukoilet, käyt ehtoollisella ja elät uskovien yhteydessä. Sillä tiellä on määränpäänä taivas.
Tässä annettiin hyvä ja luotettava vastaus kysyjälle.
Sana jotain merkkaa niin tuo ylläoleva sepustus on
kaukana Raamatun Totuudesta.
Ikävä kyllä.
Kommenttisi ei anna aihetta enempään.
ihmisopin mukaisessa uskossa, jossa uskotaan
Jumalaan, mutta EI USKOTA JUMALAA.
"Minun nähdäkseni uskoontulo ei ole päätös. Ei ainakaan siinä mielessä kuin esim, että "nyt minä lopetan tupakoinnin". Siinä ei ole kyse tahdonvoimasta."
Itselleni oli aivan mielettömän kauhea tilanne kun tajusin
1. OLEN SYNTINEN ja minun pitää pyytää anteeksi syntejäni Jeesuksen nimessä.
2. Minulle oli todella VAIKEAA luovuttaa Jeesukselle oma itseni, tajuta se etten itse ole mitään, mutta JEESUS ON JUMALA JA KAIKEN YLÄPUOLELLA.
3. Ja kun tajusi tämän, tajusin myös sen ettet minulla ole enää paluuta menneeseen SYNTISEEN ELÄMÄÄN. Sekin oli tavallaan tuskallista, koska jouduin luopumaan omasta itsestäni, jotta se mikä uutta on voisi tulla tilalle eli Jumalan laskema Pyhä henki Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Miten niin muka? Vai tarkoitatko kenties kastekäsitystäni? Ei kai se taivaspaikka sillä ratkea. Enkä myöskään kannata ratkaisukristillisyyttä. Ei syntinen ihminen pysty omassa voimassaan kääntymään Jumalan puoleen. Mutta aivan varmasti olen uskossa enkä edes kyseenalaista sinun uskoasi, jos uskot Jeesukseen pelastajanasi, se riittää. Taivaassa tavataan, vaikka et ehkä minua itse sinne huolisikaan, niin onneksi Jumala Jeesuksen sovintoveren tähden huolii!
Sinun uskon käsityksesi on ihmisopin mukaista.
Se Usko jonka Jumala saa ihmisessä synnyttää se on
aivan muuta kuin mitä sinä tuossa kirjoituksessasi,
"Uskoon tuloon on monta tapaa"sanot.
Ei ole siis kasteesta kyse, sillä kasteesta sanotaan
näin:"Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus," Huom. "vaan uusi luomus."
Eikä ole kiinni ratkaisukristillisyydestäkään.
Sillä totta on;"Ei syntinen ihminen pysty omassa voimassaan kääntymään Jumalan puoleen."
"ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;"
Että Jumalan teko on, että ihminen Jumalan puoleen
kääntyy.
Jumala todella on joka kutsuu, mutta miten ihminen
siihen kutsuun vastaa on toinen asia.
Sitä en siis epäile etteikö Jumala sinua olisi
kutsunut, koska Hän senkin uskon antaa, että
ihminen uskoo siihen, että JUMALA ON.
Ja näin näitähän uskovia on täällä suomenkin
maassa pilvin pimein jotka kyllä uskovat, että
Jumala on ja Jeesuskin on, mutta se onkin jäänyt
siihen uskoon, kun niinhän opetetaan kun vain
uskot olet pelastettu kaikki on ok.
Ja kuitenkin Jeesus sanoo; " Etsikää ensin Jumalaa
ja Hänen valtakuntaansa niin kaikki muukin teille
annetaan."
Mitä on tuo etsiminen. Ei se ole sitä o´kei minä
uskon kun sanotaan; joka uskoo se pelastuu, ja
näin pyydetään vain uskomaan.
Mitä on siis etsiminen, Jumalan etsiminen.
No näinkin sanotaan tulee aina etsiä, siis elämä
onkin ainaista etsimistä. Miksi Jeesus olisi kehoittanut etsimään tietäen kuitenkin ettei ihminen löydä.
Ja jos ei siis voisikaan löytyä, niin mitä sitten
on tuo kaikki muukin tarpeellinen annetaan.
Eikö Jeesus tehdä valehtelijaksi jos ihminen
tyytyy vain etsimään tai jos ihminen ilman etsimättäkin luulee löytäneensä Jumalan saamatta
kuitenkaan kaikkea tarpeellista niinkuin Jeesus on
sanonut.
Miksi siis ihminen tyytyy omaan uskoonsa, kun
Jeesuksella on tarjolla niin paljon kuin KAIKKI
johon sisältyy tämä iankaikkinen elämä.
"Taivaassa tavataan, vaikka et ehkä minua itse sinne huolisikaan,"
Ei ole minun huolimisestani tai huolimatta
jättämisestä kyse. Kyse on siitä onko ihminen
Jeesuksen luo käynyt ja Hänen puhdistuksensa anteeksiantonsa
saanut kaikista synnin saastoista.
miten tuo jumalasi Perkele voi järjestää paikan taivaassa ?
kätyri! KUINKA SINÄ KEHTAAT, OLET SIKA JA KOIRA, KUTEN RAANMATUSSA eräitä ihmisä kutsutaan!
Hei *Lammas :)
Täällä on yksi hyvä teksti, joka on kirjoitettu sille, joka etsii tietä Jumalan yhteyteen:
http://www.sley.fi/eo/tampere/?p=tietoisku&a=3
Ja täällä on nettiraamattupiiri:
http://www.sisarengas.com/
linkit johtaa ihmisopin mukaiseen uskoon,evätkä
näin Elävän Herran Jeesuksen yhteyteen.
Parannus on elintärkeä. Sana parannus (kr. metanoia) tai sen verbimuoto tehdä parannus esiintyy Uudessa testamentissa yhteensä 56 kertaa. Johannes Kastaja saarnasi parannusta (Matt. 3:2), Jeesus saarnasi (Mark. 1:15) ja käski saarnata parannusta (Luuk. 24:47). Niin apostolit tekivätkin (Ap.t. 2:38, 26:20). Parannus on Jumalan määräys, ja ilman parannusta ei kukaan voi pelastua (Ap.t. 11:18, 17:30).
Parannus on kääntymistä Jumalan puoleen (Ap.t. 20:21). Siinä ihminen tulee toisiin ajatuksiin, katuu ja muuttaa mielensä. Parannus ei ole katumista ilman mielenmuutosta, kuten esimerkiksi Juudaksella oli. Parannus ei ole elämän parantelua, vaan huonon olemuksen ja elämän tuomista Jumalan luo.
Parannuksessa Jumala on aina lähellä. Jeesus sanoi: Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus. Parannus on mahdollista, koska Jeesus tulee lähelle ja vetää turmeltunutta ja syntiin kuollutta ihmistä Sanan, Pyhän Hengen ja elämänkokemusten kautta, näin herättäen ihmisen. Etsimään herännyt ihminen toteaa oman mahdottomuutensa, jopa hänen kääntymisensä on huonoa. Siksi parannuskin on Jumalan lahja (Ap.t. 11:18).
Parannus ei ole vain ulkonaisten kristillisten muotojen tai elämäntavan omaksumista, vaan se on kokonaisvaltainen ratkaisu, joka koskettaa koko persoonaa: ymmärrystä, tahtoa ja tunnetta. Siinä ymmärrys avautuu käsittämään, ettei ilman Jeesusta voi pelastua, vaan synti kadottaa. Mieli ja tahto kääntyvät Jumalan puoleen. Kosketuksen syvyydessä on eroja, mutta ihmisen omatunto herää, hän tulee tietoiseksi vastuustaan Jumalan edessä eli hänelle tulee synnintunto, ja hän pyrkii Jumalan yhteyteen.
Ehkä paras esimerkki parannuksesta on Raamatun tuhlaajapoika, joka meni itseensä ja päätti palata ansiottomana Isän tykö. Niilläkin, jotka eivät ole rypeneet maailman sikakaukaloilla herää jossakin vaiheessa voimakkaammin tai heikommin tiedostettu halu kääntyä Jumalan puoleen.
Usko
Tässä yhteydessä ei käsitellä luonnollista uskoa, parantavaa uskoa, uskon rukousta eikä uskon armolahjaa, vaan rajoitutaan pelastavan uskon tarkasteluun.
Parannus ja usko kuuluvat yhteen. Aito parannus johtaa aina uskoon, sillä kun ihminen parannuksessa kääntyy pois synnistä, niin hän samalla parannuksessa ja uskossa kääntyy Jumalaan päin.
Usko on välttämätön pelastukselle, sillä Raamattu sanoo: Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen (Hebr. 11:6). Kun pelastus tapahtuu vain uskon kautta (Gal. 2:16, Ef. 2:8), uskolla on välineellinen merkitys; ei uskon tähden, vaan uskon kautta.
Verbi uskoa merkitsee: uskoa mitä joku sanoo, hyväksyä väite. Usko on kuitenkin enemmän kuin hyväksyminen tai mielipide. Uskoon sisältyy luottamus. Jollakin voi olla rannassa vene, mutta se tieto tai asian hyväksyminen ei vie häntä vielä virran yli. Vasta kun astuu veneeseen ja jää sen varaan, hän voi kulkuea virran poikki.
Usko on Jumalan luokse käymistä (Ef. 3:12, Hebr. 4:16, 10:38) ja Jeesukseen katsomista (Joh. 1:29, 3:14-16). Samalla usko merkitsee tottelevaista luottamusta (Room. 1:5, Hebr. 11:1). Kuten parannuksessa, uskossakin on älyllinen (Room. 10:17), tahto- (Joh. 1:12) ja tunnepuoli (Luuk. 8:13). Siksi sylivauvalla ei voi olla Raamatun tarkoittamaa uskoa.
Usko ei ole ihmisen aikaansaannosta, vaan Jumalan vaikutusta evankeliumin ja Pyhän Hengen kautta (Ap.t. 3:16, 1. Tim. 1:14). Usko syntyy sydämeen, kun ihminen Jumalan vetämänä kääntyy Jumalan puoleen (2. Kor. 3:16). Vaikka parannus ja usko ovat ihmisen vastaus Jumalan kutsuun, silti ne ovat Jumalan lahjoja (Room. 12:3, 2. Piet. 1:1). Siksi uskoa kutsutaan Jumalan Pojan uskoksi ja Kristuksen uskoksi (Gal. 2:20, Fil. 3:9).
Uskoessaan ihminen uskoo Kirjoitukset ja Kirjoitusten evankeliumin (Joh. 5:47, Mark. 16:15,16). Usko kohdistuu Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja nimenomaan Jeesuksen vereen (Joh. 5:24, Joh. 3:16, Room. 3:25). Näin uskon tulos ei riipu määrästä, iästä, tasosta, vaan kohteesta. Heikko usko ja nuoren usko tuovat pelastuksen yhtälailla kuin kokeneen vahva usko. Vanhan liiton pyhät uskoivat etukäteen ja uuden liiton jälkikäteen, mutta kummatkin vanhurskautettiin.
eiköhän usko ole henkilökohtanen asia ja jokasella ihmisellä on ihan oma suhteensa jumalaan. sun pitää itse esim. rukoilemalla tai raamattua lukemalla löytää yhteys jumalaan ei toiset ihmiset voi tehdä susta uskovaista eikä mikään lahko/seurakunta. suomessa ei tietääkseni ole järkeviä kristillisiä "lahkoja". ehkä sun pitäs ensin löytää oma usko ja etsiä jokin seurakunta joka tuntuu oikealta. Suomen kristillisillä seurakunnilla ei mielestäni ole hirveästi eroja. tarkotan esim. metodisti-,adventti ja luterilaistaseurakuntaa.
mene lääkäriin,hanki sopiva lääkitys ja lakkaa haaveilemasta taivaallisista apujoukoista ym.joulupukeista.