Kuulun vielä kirkkoon ja olen yhden lapsen kummi, mutta olen ajatellut erota kirkosta. Kummiushan ei (onneksi) ole esteenä eroamiselle, eikä siihen liity mitään varsinaisia oikeudellisia juttuja.
En ole koskaan edes ollut kauhean innostunut siitä, että olen kummi. Oikeastaan olen kummni vain koska en kehdannut kysesisestä tehtävästä kieltäytyäkään.
Mutta miten te muut kirkosta eronneet kuumit olette hoitaneet kummin tehtävänne eronne jälkeen? Ja oletteko kertoneet lapsen vanhemmille erostanne?
Muustakin asiaan liittyvästä voi kertoa :)
En ole koskaan edes ollut kauhean innostunut siitä, että olen kummi. Oikeastaan olen kummni vain koska en kehdannut kysesisestä tehtävästä kieltäytyäkään.
Mutta miten te muut kirkosta eronneet kuumit olette hoitaneet kummin tehtävänne eronne jälkeen? Ja oletteko kertoneet lapsen vanhemmille erostanne?
Muustakin asiaan liittyvästä voi kertoa :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi kummin ja lapsen väliseen suhteeseen vaikuttaa mitenkään. Nimikkeet ovat nimikkeitä, rituaalit rituaaleja vain.
...jäänne sellaisilta ajoilta, jolloin lapsi joutui heitteille, jos vanhemmat kuolivat ruttoon t.m.s.
Olen seitsemänkymppinen enkä ole koskaan tiennyt kummistani mitään. Itse olen 1974 syntyneen pojan kummi. Aluksi vein jonkinlaisia pieniä synttärilahjoja, mutta sekin on jo jäänyt.
Hölynpölyä nyky-Suomessa toi kummius.
Eihän kummius ole tässä tilanteessa kirkosta kiinni! Jos et ole ollut yhteydessä lapseen kirkkoon kuuluessasi tuskin tulet olemaan kirkosta eroamisen jälkeenkään, tai toisinpäin. Se miten sitä hoidat eroamisen jälkeen on itsestäsi kiinni. Jos lapsen vanhemmat ovat uskovaisia kehottaisin keskustelemaan asiasta heidän kanssaan, muussa tapauksessa ei kai ole tarvetta keskustella tästä asiasta lapsen vanhempien kanssa.
Tulipa kirkossa ollessa ryhdyttyä kummiksi, enkä ole sitä sen kummemmin pohtinut vaikka erosinkin ajat sitten. Mitään käytäntöjä en muuttanut, muistan kummilasta entiseen malliin, ja erostanikin kerroin lapsen vanhemmille. Kummius ei ollut mitenkään uskonnollinen juttu kummallekaan osapuolelle. Lahjojen ostostahan siinä kummiudessa on kyse, tai nyt lapsen ollessa reilusti toisella kymmenellä rahan antamisesta.
kummiksi, mutta kieltäydyin. Erosin myöhemmin kirkosta ja liityin baptistiseurakuntaan.
Itse koen kummiuden kunniatehtävänä. On hieno seurata lapsen kasvua ja olla vanhempien apuna käytännön asioissakin. Kummius on mielestäni eniten rukoustehtävä - jos edes joskus iltasella muistaa päänsä tyynyyn painaessa huokaista. Eipä sillä ole eroa rukoiletko kirkon jäsenenä vai et, kunhan muistaisit. Kummin tehtävähän on tukea Kristillistä kasvatusta. Kummin oma esimerkki on tietysti parhain. Itselläni on ollut tapana - ei niinkään lahjoa - vaan ottaa oikeasti aikaa- viedä metsään retkille, patikoimaan, kalastamaan jne. Lahjakulttuuri on ollut jonkinmoista, mutta sillä ei ole kovin suurta merkitystä. Kummisuhde on juuri sellainen millaiseksi sitä itse tekee. Itse olen tykännyt hommasta. Ja kuulun kirkkoon.
voiko olla kummi ilman kirkkoon kuulimista? ja onko kummiutta raamatussa?