Minkä ikäisenä ja miten päädyit ateistiseen elämänkatsomukseen?
Itse olen viisikymppinen nainen, uskonnollisten vanhempien lapsi. Jo ihan pienenö, alle kouluikäisenä, epäilin näitä uskontojuttuja. Ne eivät tuntuneet loogisilta. Tähän kun vielä tuli lisäksi hyvin ikäviä perheen sisäisiä kokemuksia, jotka porukalla vaiettiin ja lykättiin uhrin omaksi syyksi, oli loppukin usko mennyttä.
Mites muilla?
Itse olen viisikymppinen nainen, uskonnollisten vanhempien lapsi. Jo ihan pienenö, alle kouluikäisenä, epäilin näitä uskontojuttuja. Ne eivät tuntuneet loogisilta. Tähän kun vielä tuli lisäksi hyvin ikäviä perheen sisäisiä kokemuksia, jotka porukalla vaiettiin ja lykättiin uhrin omaksi syyksi, oli loppukin usko mennyttä.
Mites muilla?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulle tuli metrossa vastaab kaksi kiihkosilmäistä ateistia ja he sanoivat "ateistit ovat todistaneet ettei maapallon ulkopuolella ole elämää, ja että jumalaa ei ole olemassa."
Tällöin tajusin totuuden ja käännyin ateistiksi.
ehkäpä jo samoin kuin Sinä, alle kouluikäisenä, kun ihmiset rukoilivat rukoilivat ja rukoilivat. Koskaan ei kuitenkaan satanut ''mannaa'' vaan vettä, räntää tai lunta.
Vaikka kuinka rukoilivat niin kaikki meni päin helvettiä.
Myöhemmin mietin, josko niillä oli väärä peukalo päällimäisenä,kun ne ristivät kätensä, mutta ei se siitäkään johtunut. Tajusin, että kätensä ristivät eivät ole tältä planeetalta.
Loppui Herran pelko, kun tajusin, että Joulupukkikin on tosi Cool Guy!
Olen myös uskonnollisesta(lestadiolaisesta) perheestä. Aivopesukoneisto olisi saanut minut uhrikseen ellen olisi ollut tuolloin ruokottoman kasvatuksen johdosta ollut sosiaalisesti invalidisoitunut/jälkeenjäänyt. Sosiaalisen kyvyttömyyteni tähden en saanut ystäviä uskonnollisista piireistä enkä mistään muualtakaan ..minulla oli siis aikaa miettiä sen sijaan että menisin ympäröivien ihmisten mukana. Todellisuus valkeni hitaasti ja järkyttävästi pitkällä sairaalla tiellä ala-asteelta lukion loppuun noudattaen exponentiaalista "kasvukäyrää" noin kykyjen suhteen.
Olen nyt 26, perheen (15 kersaa) mustana lampaana yliopistossa ja noihin asioihin palaaminen on yhä vaikeaa, noihin asioihin joista ei itsestäänselvyytenä edes ollut paluuta.
Joskus Ala-asteella jo epäilin koko hommaa, mutta en kuitenkaan kieltänyt Jumalaa. Siinä vaiheessa alkoi valjeta, että kaikki jumalat ovat syntyneet ihmisten päässä, kun koulussa kerrottiin muista uskonnoista. Kun vielä lisää sen miten epäoikeudenmuikaisesti onni maailmassa jakautuu, on aika helvetin vaikea uskoa jumaliin. Lisäksi ateismiin siivitti se, että uskontojen selitykset kuulostivat naurettavan lapsellisilta tieteellisiin teorioihin verrattuna.
En muista ihan tarkkaan "järkiintuloni" aikaa, mutten koskaan ole ollut mitenkään erityisen uskovainen. Jo pienenä poikana tiede ja tieto kiinnostivat enemmän kuin vanhat, pölyttyneet tarinat. Annoin kristinuskolle reilun tilaisuuden rippikouluikäisenä, mutta eipä se touhuilu kauheasti vakuuttanut...
"Hei taas!
Kirjoittanut: apostoli_tz 23.2.2007 klo 14.02
Poista oma viesti
En tiedä luetko tätä täältä enää.
Minua kiinnostivat nuo ajoitusmenetelmät lähinnä siksi, että voisi pähkäillä lainojen suuntaa. Ongelmana myyttisuskonnoissa on nimenomaan se, että niissä kuvatut tapahtumat (myös kreikkalaisissa mytologioissa) eivät ole sidottuja mihinkää tiettyyn aikaan ja joskus jopa maantieteellinen sijainti on vaikea löytää. Tämä muuten koskee myös islamia tietyllä tavalla. Koraanissa ei puhuta Muhammedin elämästä mitään, vaan se pitää sisällään vain Muhammedin saaman ilmestyksen. Olen aivan saman havainnon tehnyt kuin sinäkin näistä eri uskonnoista ja aikoinaan itse mietin ihan samoja juttuja, että ne ovat vain eri aikoina syntyneitä toisiltaan ammentaneita oppeja.
Tuo Psalmi 82 on kieltämättä mielenkiintoinen, eikä teologinen osaamiseni riitä sen syvempään analysointiin. Merkillepantavaa siinä vaan on se, että Jumala toteaa jumalat yhtä kuolevaisiksi kuin ihmisen? Keitä hän siis tarkoitti sillä? Amblified Bible antaa jumalien/Jumalan pojille ja jumalille merkityksen, että he ovat enkeleitä, eli siis luotuja olentoja.
"Mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että Maria ja Joosef ovat hyvin huolissaan kun Jeesus katoaa, vaikka heille on erikseen ilmoitettu, että Jeesus on Jumalan poika. Jänskää kuinka nopeasti voi unohtua tuommoinen pikkujuttu... "
Niin, pitihän Jeesuksen omaiset häntä myöhemmin seonneena, eikö? Tuosta temppelitapauksesta muuan pastori, Pawson nimeltää, opetti seuraavasti. Kun poika tuli miehen ikään, eli 12-vuotiaaksi, hän alkoi opettelemaan isänsä töitä. Kun hän tuli 30-ikään, hän alkoi tekemään isänsä töitä. Muistatko, mitä Jeesus vastasi vanhemmilleen? Mitä hän alkoi tekemään 30-vuotiaana...? Isänsä töitä...;).
Muhammedin kohdalla mielenkiintoista on se, että hän sai ilmestyksen samalta enkeliltä kuin Maria Jeesuksen syntymää ennen. Kuinka sama enkeli ilmoittaisi toiselle, että syntyvä lapsi on Jumalan Poika ja toiselle, ettei ollut? Raamattu oli jo tässä vaiheessa olemassa, joten tuo kuulostaisi itseasiassa aika koomiselta Jumalan toiminnalta. Vaihtoehdoksi mielestäni jää se, ettei kyseessä ollut sama enkeli, vaan joku joka tekeytyi Gabrieliksi tai sitten Muhammed kuvitteli omiaan.
Paavalihan varoitti Galatalaiskirjeessä tulevista "enkeli-ilmestyksistä". Ja kas ne tulivat ja "toivat uutta tietoa" Jumalasta, uutta evankeliumia.
"Toisaalta, jos jotakuta on tämä elämä vaikka potkinut päähän, niin onhan se "joskus vielä minäkin olen voittajien porukassa"-ajattelu harvinaisen lohdullinen ajatus tälle ihmisparalle, mutta kestävä pohja tuollainen lohtu-usko ei oikein ole; jää tämä ainutlaatuinen elämä elämättä. Tiedän tämän, koska olin useita vuosia evankelisen (suht lakihenkisen) kristillisen liikkeen jäsen, eli olen kokeillut kristittynä elämistä, eikä se eronnut nykyisestä elämästäni juuri mitenkään."
Olet aivan oikeassa. Lohtu-usko ei olekaan kestävää, koska vaatisi hyvin tiiviin ja kuten sanoit, lakihenkisen yhteisön ympärilleen. Tällaisessa uskossahan on tyypillistä, että ulkopuoliset suhteet saatetaan kokonaan kieltää ja taivaspaikan menetyksellä uhkaillaan uskoviakin. Minusta on hyvin ikävää, että ihmiset pettyessään seurakuntaan (useimmiten lakihenkiseen) pettyvät myös samalla Jumalaan. Raamatussa on mainittu kaksi isoa harhaoppia, tämä on nyt Kalevi Lehtisen tulkintaa, mutta ne ovat Jeesuksen lihaksi tulemisen kieltäminen ja lakihenkisyys. Tämän tulkinnan mukaan voisi siis sanoa, ettei lakihenkisyys edes ole kristillistä uskoa. Paavali käyttää hyvin paljon energiaa ja palstatilaa nuhdellessaan seurakuntia lakihenkisyydestä. Galatalaiskirje, Roomalaiskirje ja osittain Efesolaiskirjekin puhuu lakihenkisyyttä vastaan.
"1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen."(Gal.5:1)
Tämä orjuuden ies ei ole synnin orjuus, kuten usein ajatellaan, vaan nimenomaan lakihenkisyyden orjuuttava kahle. Tämä selviää Galatalaiskirjeessä asiayhteydestä. Paavali korostaa jatkuvasti, että armosta meidät on pelatettu, eikä tekojen kautta. Niitä tekoja ei vaadita myöskään pelastuksessa pysymiseen, vaan pelastusvarmuus aiheuttaa niitä tekoja.
"En pelkää syntiä, Saatanaa, enkä
Jumalaa, koska niitä ei ole, kuten ei ole menninkäisiä tai hammaskeijujakaan. "
En minäkään pelkää syntiä, sillä ne on anteeksiannettu. Pelastusvarmuuteni ei ole siinä, miten elän tai mitä teen, vaan siinä mitä Jeesus teki ristillä puolestani. Pelastusvarmuuteni on Jeesuksessa Kristuksessa, ei siinä, että minun pitäisi pelätä syntiä tms.
1.Johanneksen kirjeessähän sanotaan, ettei täydellisessä rakkaudessa ole pelkoa, sillä pelossa on jo rangaistusta. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Jos siis olet elänyt seurakunnassa, missä on uskovia peloteltu saatanalla (jolla ei uskoviin ole enää mitään valtaa, muuta kuin valhe), synnillä (jonka orjia Kristuksessa olevat eivät enää ole) tai Jumalalla (joka on vahurskauttanut Kristukseen uskovan Kristuksessa ristillä), niin seurakunta ei ole ollut Kristuskeskeinen, joka itseasiassa on sekä laittomuuden että lakihenkisyyden vastakohta.... Kristuskeskeisessä seurakunnassa armo on keskeisellä sijalla ja armo perustuu Jeesuksen ristintyöhön, ei ihmisten pelottelemiseen tai taakkojen lataamiselle selkään. Fariseukset olivat lakihenkisiä.
"Ai niin, millä oikeudella menet vääntelemään Jeesuksen sanoja? Mistä sinä tiedät puhuiko hän vertauksin vai selväsanaisesti? Ruumin ylösnousemuksesta puhutaan uskontunnustuksessakin, ja se on tässä myös Jeesuksen sanoma: "Eikö ole parempi mennä sokeana ja rampana taivasten valtakuntaan kuin ehjänä kadotukseen?"
En minä sanonut sen olevan varsinaisesti vertaus, vaan korostus, liioittelu jne. Mutta hyvä pointti. Yksi selitys opetukselle on se, että Jeesus itsekin eli tuolloin vielä lain alla. Eli ristintyön tuoma sovitus ei ollut vielä tullut. Toisaalta myös Vanhasta testamentista on nähtävissä, että loppujen lopuksi usko se sielläkin oli pelastuksen ehto, ei lain noudattaminen. Laki tuli osoittamaan synnin synniksi, mutta lupaus uskosta oltiin annettu Abrahamille. Kun Abraham uskoi Jumalaa, hänet Jumalan katsoi vanhurskaaksi.
Me elämme kuitenkin nykyään ristintyön jälkeistä aikaa. Siksi mitään muita uhrauksia ei taivaaseen pääsyn saamiseksi enää tarvita. Jeesus antoi jo runnella kehonsa meidän puolestamme. Hän antoi naulata kätensä ja jalkansa. Hän antoi selkänsä ruoskittavaksi julmalla tavalla. Hän antoi keihään lävistää itsensä. Kuten hän sanoi, eikö olisi parempi mennä runneltuna taivaaseen kuin ehjänä helvettiin? Hän otti tehtäväkseen sen, mikä olisi kuulunut meille. Ilman Jeesuksen ristinkuolemaa meidän varmaan pitäisikin mieluummin päästä eroon syntiä tekevästä ruumiinjäsenestä. Toisaalta opetus on myös hengellinen, eli ruumiilla tarkoitetaan usein Kristuksen seurakuntaa. On parempi leikata seurakunnasta pois syntiä jatkuvasti tekevä osa, ettei koko seurakunta mene pilalle. Tähän voisi liittyä hapate opetus. Pienikin määrä hapatetta happanuttaa koko taikinan. On siis hyvä tarkastella kaikkia Jeesuksen opetuksia linjassa, eikä tarttua yhteen erikseen.
Jeesuksen ydinpointti oli ristiin tähtäävä. Jumala tulisi tekemään sen, mikä on ihmiselle mahdotonta. Sovittamaan ihmisen Jumalan kanssa, lunastamaan ihmisen synnin vallasta ja vapauttamaan ihmisen pahan vallasta. Vapaaksi!
"Tietysti tämäkin ongelma häviää, jos Raamattu ymmärretään ihmisten kirjoittamaksi tarinakokoelmaksi. Samoin häviävät kaikki muutkin Raamatun omituisuudet ja ristiriidat. "
Eikö tämä ole hieman helppo ratkaisu? Raamattu on täysin ihmisen kirjoittamaa. Mutta oletko huomannut siinä saman asian kuin Jeesuksessa?
Täysin Jumala. Täysin ihminen. Raamattu, täysin Pyhän Hengen innoittamaa, täysin kuitenkin ihmisen kirjoittamaa. Näinhän kummastakin sanotaan. Jumala ja ihminen. Tämä yhdistelmä kulkee läpi Raamatun ja itseasiassa toteutuu itse Raamatun kirjoituksissa. Jos siis uskoo niin.
Koraaninhan sanotaan olevan puhtaasti Jumalan tekemä. Saman suuntaisia tulkintoja on ollut Jeesuksesta, että hän olikin henkiolento, eikä ihminen. Tai sitten toinen vaihtoehto, että hän oli täysin ihminen, eikä lainkaan Jumala.
Näitä samoja näkemyksiä esitetään myös Raamatusta. Että se on kokonaan ihmisen kirjoittama ja keksimä, tai sitten että sen olisi Jumala sanellut. Viimeiseen vaihtoehtoon ei kai kukaan kristittykään enää usko?
Jos pystyt vielä lukemaan kristillisiä kirjoja, suosittelen Mauri Wikstenin kirjaa "Armo, avain yltäkylläiseen elämään." Siinä käsitellään lakihenkisyyden suhdetta armossa elämiseen ja miten ne suhtautuvat toisiinsa. Miten mm. lakihenkiset suhtautuvat armon varassa riippuviin jne.;).
Mukava on ollut myös sinun vastauksiasi lukea, koska ne ovat hyvin perusteltuja ja analyyttisiä. Uskon, että sinulla on ollut erittäin hyvä syy erota seurakunnasta ja valita se tie, millä nyt olet.
Mukavaa viikonloppua!"
En lukenut, nyt luin. Hyvää tekstiä, ei mitään vikaa sinällään. Mutta (arvasit varmasti että tämä täältä tulee)...
Yksinkertaisesta uskosta ja sen pelastavasta vaikutuksesta on kirjoiteltu nyt 2000 vuotta. Minulla vain on vähemmän läpianalysoitu juttu, nimittäin yksinkertainen epäusko. Olen kerran touhusta luopunut, saanut ihmisarvoni ja elämäni takaisin. Olen sitä tyyppiä, joka oppii kerralla.
En ole oikein koskaan niellyt sitä teologista vääntelyä ja kääntelyä. Tämä kertoo minulle jotain: Raamattua ei ole voinut jumala sanella. Selkeys ja yksiselitteisyys olisi paljon vakuuttavampaa. Kun yhtäällä sanotaan sitä, ja toisaalla vähän toista, niin olo on kuin omenalla: ei tiedä, miten päin puusta roikkuisi.
En usko luomiseen, en "jumalan suureen suunnitelmaan", en Jeesuksen ylösnousemukseen, en pyhään henkeen, en "taivaaseen" en "helvettiin", en mihinkään keskeiseen dogmaan. Ainoastaan lähimmäisenrakkauden olen pitänyt. Se on kelle tahansa hyvä, inhimillinen periaate. Hieman vaikea toteuttaa, mutta elämä on hankalaa.
Varsinainen silmien aukaisija oli lastentautien klinikkajakso. En yksinkertaisesti nähnyt mitään jumalaista suunnitelmaa pienten lasten tuskaan vääntyneissä kasvoissa, en pienissä ruumispusseissa, en ilottomissa katseissa.
"Jos Jumala on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahaa? Jos Jumala ei halua poistaa pahaa, hän on julma. Jos ei voi, hän ei ole kaikkivoipa. Jos hän ei voi, eikä halua, miksi kutsua häntä jumalaksi?"
-Epikuros
P.S. Vesitetty löperökristillisyys syö kirkolta uskottavuutta. Kun isossa kirjassa sanotaan, että "älkää maatko miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan", niin kirkon olisi uskottavuussyistä pitänyt ottaa tuo kanta jo ajat sitten, samalla mainita että "emme rakasta syntiä vaan syntisiä". Samoin luomisen laita. Ei ihme, että kirkosta vieraannutaan niin ateisti- kuin fundamentalistipäästäkin. Anyway, minusta kirkko on jo aikansa elänyt, ja pitäisi irrottaa valtiosta. Tulipa koko kappale sivuhuomautusta... Pahoittelen.
"Raamattua ei ole voinut jumala sanella. "
Ei Jumala olekaan sanellut sitä. Siinä on "astian" maku. Ainakin sen tulkinnassa;).
"Kun yhtäällä sanotaan sitä, ja toisaalla vähän toista, niin olo on kuin omenalla: ei tiedä, miten päin puusta roikkuisi. "
Totta, sen takia olenkin päättänyt pitää kiinni yhden seurakunnan tulkinnasta, vaikka senkin sisällä aina ihan mielenkiinnosta väännämme Sanansäilää... Täydelliseen yksimielisyyteen tuskin koskaan päästään, mutta olen henkilökohtaisesti pyrkinyt pysymään omassa uskossani sen takana mitä sanon ja uskon. Joka päivä toki opin uutta.
"Varsinainen silmien aukaisija oli lastentautien klinikkajakso. En yksinkertaisesti nähnyt mitään jumalaista suunnitelmaa pienten lasten tuskaan vääntyneissä kasvoissa, en pienissä ruumispusseissa, en ilottomissa katseissa. "
Ymmärrän. Mutta ajattelitko, että jos Jumalaa ei ollenkaan ole, näillä pienillä lapsilla ei ole mitään muuta kuin se kauheus, mitä he joutuvat kokemaan ja ehkä sitten kuolemaan? Maailma on julma ja paha, ainakin ankara pienille ja heikoille. Itse olen työni puolesta katsellut kohta kahdeksan vuotta ns. "yhteiskunnan takapihaa", eli rikollisuutta, päihteitä, mielenterveysongelmia, väkivaltaa, ja vasta kun tulin uskoon, aloin näkemään jotain toivoa hommassa.
En siltikään osaa vastata, että miksi Jumala sallii kaiken kärsimyksen ja pienten lasten kohdalla se on kaikkein vaikeinta hyväksyä. Silloin henkilökohtaisesti ainakin yritän tehdä sen minkä voin ja loput jätän Jumalan käsiin, siis sen, mitä en itse pysty tekemään.
""Jos Jumala on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahaa? Jos Jumala ei halua poistaa pahaa, hän on julma. Jos ei voi, hän ei ole kaikkivoipa. Jos hän ei voi, eikä halua, miksi kutsua häntä jumalaksi?"
-Epikuros
Hän haluaa poistaa. Hän tulee sen tekemään ja Hän voi tehdä sen. Miksei Hän tee sitä vielä? Koska pahuuden ja synnin mukana tuhoutuu jokainen ihminen, jossa on syntiä. Jumala odottaa, että mahdollisimman moni ottaisi pelastuksen vastaan, vapautuisi pahan vallasta ja synnin orjuudesta. Sillä silloin kun Jumala alkaa puhdistamaan pahuutta, sen mukana menee jokainen, jossa on syntiä ja jonka syntejä ei ole puhdistettu Kristuksen sovitusverellä. Jumala ei tee sitä väkisin, vaan Hän odottaa siihen ihmisen lupaa ja suostumusta. Minä uskon, että Jumala suree sitä, että ihmiset eivät halua saada sovitusta itselleen ja sitä, ettei Hän vielä voi poistaa pahuutta, koska liian moni tuhoutuisi mukana. Näin minä uskon. Jumala ei tahdo, että maailma eläisi pahuudessa, mutta Hän odottaa....
"P.S. Vesitetty löperökristillisyys syö kirkolta uskottavuutta. Kun isossa kirjassa sanotaan, että "älkää maatko miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan", niin kirkon olisi uskottavuussyistä pitänyt ottaa tuo kanta jo ajat sitten, samalla mainita että "emme rakasta syntiä vaan syntisiä". Samoin luomisen laita. Ei ihme, että kirkosta vieraannutaan niin ateisti- kuin fundamentalistipäästäkin. Anyway, minusta kirkko on jo aikansa elänyt, ja pitäisi irrottaa valtiosta. Tulipa koko kappale sivuhuomautusta... Pahoittelen. "
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Maailman edessä suosiopisteiden saamiseksi nöyristely saa vain osakseen maailman halveksunnan. Kirkko ei pysty maailmaa matkiessaan tarjoamaan kuitenkaan samaa kuin maailma, koska on silloin epäaito. Synti pitää julistaa syntinä ja pelastus pelastus ja armo sellaisina kuin ne ovat, silläkin hinnalla, että sen takia ihmiset eroavat kirkosta. Epävakaa jättiläinen epätietoisena tepastelemassa ei puhuttele ketään.
Kun kristityt polvistuivat rukoilemaan aikoinaan leijonien hyökätessä, yleisö hiljeni. Hiljainen ylpeys Jumalan edessä, se, etteivät kristityt leijonien edessäkään kieltäneet Kristusta ja kumartaneet keisaria, vei yleisöltä voitonriemun.
Kun kirkko lakkaa kumartamasta maailmaa, se saa uskottavuutensa takaisin. Kahta isäntää ei voi palvella samaan aikaan.
Jeps, mukavaa päivänjatkoa!
"Hän haluaa poistaa. Hän tulee sen tekemään ja Hän voi tehdä sen. Miksei Hän tee sitä vielä? Koska pahuuden ja synnin mukana tuhoutuu jokainen ihminen, jossa on syntiä. Jumala odottaa, että mahdollisimman moni ottaisi pelastuksen vastaan, vapautuisi pahan vallasta ja synnin orjuudesta. Sillä silloin kun Jumala alkaa puhdistamaan pahuutta, sen mukana menee jokainen, jossa on syntiä ja jonka syntejä ei ole puhdistettu Kristuksen sovitusverellä. Jumala ei tee sitä väkisin, vaan Hän odottaa siihen ihmisen lupaa ja suostumusta. Minä uskon, että Jumala suree sitä, että ihmiset eivät halua saada sovitusta itselleen ja sitä, ettei Hän vielä voi poistaa pahuutta, koska liian moni tuhoutuisi mukana." Lievää ristiriitaa siihen Raamatun näkemykseen, jonka mukaan "Jumalan vihan maljatkaan" eivät saa ihmisiä kääntymään. Eli joka tapauksessa (jos tämä pitää paikkansa, mitä en usko), Jumala pyyhkii lattiaa jumalattomilla synnintekijöillä. Jeesuskin murehti, että löytääkö hän tullessaan enää uskoa maan päältä. Vähintäänkin ontto perustelu, nicht wahr?
Entäpä sitten koko Helvetti, ja siellä ikuisesti rääkättävät sieluparat? Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän myös ikuisesti kärsiviä. Miten tämä menee yhteen tuon ajatuksesi kanssa? Jos Jumala on olemassa, ja viimeinen tuomio sun muu pitää paikkansa, niin Helvetti on monta kertaa väkirikkaampi paikka. Miksi Jumala odottaisi ja keräisi miljardeittain ihmisiä Helvettiin (koska maailman väkiluku kasvaa ja kristinuskoisten suhteellinen määrä pienenee koko ajan), jos hän on hyvä? Eikös tämä maailma olisi vähimmän kärsimyksen periaatteella pitänyt polttaa muutama vuosisata sitten, kun kristinusko oli voimissaan? Jumalan "hyvyys" on siten vähintäänkin kyseenalainen asia.
Yhtä lailla kyseenalaista on koko Jumalan väitetty toiminta: VT:n Jumala on pikkumainen, nurkkakuntainen ja aktiivinen toimija, mutta UT:n jälkeen koko homma muuttuu. Enää ei Jumala johdatakaan pelkästään juutalaisia, vaan yhtäkkiä kaikille kansoille pitää saarnattaman pelastusta? Yhtä lailla seinään loppuvat suuret ihmeet. Mitä jää jäljelle "todistamaan Jumalan suuruudesta" on pelkkä subjektiivinen kokemus ja "pyhän hengen armolahjat", joista yllättäen yleisin on "Kielillä puhuminen", eikä esimerkiksi runsaasti hyödyllisempi (ja uskottavampi) parantaminen. Ei voi välttyä ajatukselta, että jumalakatemian "graduntarkastaja" olisi ollut tyytymätön vähäiseen palvontaprosenttiin, ja käskenyt miettimään hommaa uudestaan...
Et siis usko että Raamattu on Jumalan sanaa, vaan sanaa Jumalasta? Tällä teet tyhjäksi koko Raamatun. Tällöin sitä voisikin tulkita, mutta silloin se ei enää olisikaan erehtymätön "totuus", eikä ilmoituksella olisi mitään totuusarvoa. Jeesushan sanoi: "Joka ei ole luotettava vähässä, ei ole sitä paljossakaan". Sangen huvittavaa, että Jeesus itseasiassa tuolla kommentillaan kumoaa Raamatun...
Luonto on julma, eikä siltä välty edes viaton lapsi. Se on käsittämätön inhimillinen tragedia, kun lapsi sairastuu tai kuolee. Ei siitä voi päätellä muuta kuin sen, että kaikki me kärsimme ja kuolemme. Näin tapahtuu kaikille luontokappaleille, jollaisia mekin olemme. Näin se on nähtävä. Se on itseasiassa jopa ihan järkeenkäypää, koska jos olisimme "jumalan kuvia" ja jotenkin erityisasemassa, niin edelleen herää kysymys: mitä kertoo Jumalasta ja hänen "suunnitelmastaan", että rakastettu ja usein hartaasti toivottu pieni ihmisentaimi tempaistaan vanhempien suureksi suruksi toimittamaan jotain "jumalaista tointa". Tämä olisi osoitus suunnitelmallisuudesta, ja voisimme syyttää Jumalaa murhasta.
Sinäkin olet nähnyt maailman takapihaa? Hyvä. Ehkä sitten voit ymmärtää mitä olen ajanut takaa: olemme eläimiä, niin hyvässä kuin pahassa. Osa luonnonkiertokulkua, luonnollista karsintaa, jossa jokaisen on joko alettava elämään tai alettava kuolemaan. VASTUU tästä elämästä on ihmisen vapauden hinta; periaate koskee jokaista lajimme edustajaa. Tottakai pitää auttaa miestä mäessä, hyvä että niin teet, mutta millä ehdoilla niin teet? Haluatko ihmisten selviävän omilla ehdoillaan ja olet tyytyväinen jos joku niin tekee, riippumatta ihmisen uskonnollisista näkemyksistä? Vai onko taustalla ajatus siitä, että toimit Jumalan välikappaleena? Oletko tuntenut suurta riemua, jos/kun joku on tullut avullasi uskoon? Näinpä, kyse on siis osaltasi käännytystyöstä, jossa yksikin "Jumalalle voitettu sielu" korvaa kymmeniä "menetettyjä sieluja". Tekojen arvo, olivatpa miten hyviä tahansa, nimittäin riippuu motiivista. Olepa muuten rehellinen, en nimittäin jatka keskustelua, jos toteutat Lutherin periaatetta "Valehtelu Jumalan valtakunnan edistämiseksi on oikein".
Kas vain, tulipa taas suollettua tekstiä. Ai niin, minua ei saa enää millään humaanilla metodilla käännytettyä takaisin opetuslasten harmaaseen joukkoon, eikä toisaalta argumentaationikaan sinua herätä, eli keskustelumme lienee turhaa. Hyvää jatkoa!
en voinut vastustaa. Tuo otsikkosi huusi täydentämistä! Sallinet tervetulotoivotuksen uudelle nimimerkille ja hyvälle kirjoittajalle.
"Enää ei Jumala johdatakaan pelkästään juutalaisia, vaan yhtäkkiä kaikille kansoille pitää saarnattaman pelastusta?"
Ah ja voih, jumaluskosta Paavalismiin :D pakanat kirkollisveron alle! Ei se ole jumala eikä mikään jolla ei sitä tykinruokaa ole :D
***
ja kumarrus. Odottelin itseasiassa apostolin kommentaaria nimenomaan tuolla jatko-otsikolla, mutta eipä sen niin väliä.
Kiitoksia kovasti kehuista, pyrin kirjoittamaan asiaa mahdollisimman pitkälle omin sanoin, mahdollisimman vähillä sitaateilla ja ilman linkkejä. Se saattaa osoittautua tuskaiseksi tieksi tällä trollien ja raamattusitaattien riivaamalla foorumilla, mutta onpahan ainakin haastetta... =)
"Lievää ristiriitaa siihen Raamatun näkemykseen, jonka mukaan "Jumalan vihan maljatkaan" eivät saa ihmisiä kääntymään. Eli joka tapauksessa (jos tämä pitää paikkansa, mitä en usko), Jumala pyyhkii lattiaa jumalattomilla synnintekijöillä. Jeesuskin murehti, että löytääkö hän tullessaan enää uskoa maan päältä. Vähintäänkin ontto perustelu, nicht wahr? "
Kyllä, olet aivan oikeassa. Muistaakseni tuosta Jeesuksen kaipaamasta uskosta oli maininta eräässä lehdessä ja se koski sellaista uskoa, jollaista alkuseurakunnalla oli. En nyt ole ihan varma, mutta se tarkoitti sellaista uskoa, jollaista Jeesus peräänkuulutti opetuslapsiltaan. Koska pelastava usko tulee Jumalalta, ei voi olla siitä kysymys. Vaan siitä, että kuinka kristityt tuntevat identiteettinsä Kristuksessa, ovatko he lannistuneita vai edelleen uskovat Jumalan toimivan kuten apostolien aikana. Sana usko on hieman hankala suomen kielessä, koska se on kaikissa merkityksissään sama.
"Eikös tämä maailma olisi vähimmän kärsimyksen periaatteella pitänyt polttaa muutama vuosisata sitten, kun kristinusko oli voimissaan? Jumalan "hyvyys" on siten vähintäänkin kyseenalainen asia. "
Pitää muistaa, että me tarkastelemme asiaa omasta vinkkelistämme, eli siitä mitä me koemme hyvänä ja oikeana. Me myös usein rukoilemme asioita siitä lähtökohdasta, että Jumala toteuttaisi meidän tahtomme maan päällä tai taivaassa, kun Jumala toimii useimmiten niin, että tarkoituksena on toteutua Hänen tahtonsa maan päällä ja taivaassa. Olet aivan oikeassa, että hyvyys tuntuu usein hyvin kaukaiselta, kun tarkastelee maailmaa. Ihmisellä onkin kaksi vaihtehtoa ajateltavina. Joko Jumala ei ole hyvä,koska maailma on sellainen kuin on tai sitten Hän on hyvä ja tietää missä mennään ja hallitsee tilannetta, vaikka emme ymmärtäisi Hänen syitään esim. viivytellä. Kolmas vaihtoehto on toki hylätä usko Jumalaan.
" Enää ei Jumala johdatakaan pelkästään juutalaisia, vaan yhtäkkiä kaikille kansoille pitää saarnattaman pelastusta? "
Tämä oli ohjeena jo Vanhassa testamentissa. Jos luet tarkkaan Mooseksen kirjoja ja psalmeja, siellä puhutaan kaikista kansoista useaankin otteeseen. Pelastus ja siunaus oli alunperinkin tarkoitus viedä kaikille kansoille, mutta sen oli tarkoitus lähteä juutalaisista. Oletko koskaan miettinyt, että miksi Jumala valitsi juuri tuon maattoman kansan, uppiniskaisen ja marisevan, piskuisen porukan sen sijaan, että olisi valinnut jonkun suuren ja mahtavan korkeakulttuurin? Vastaus löytyy Paavalin kirjeistä. Jumala on kautta aikojen käyttänyt nimenomaan maailman silmissä mitättömiä, kurjia, epäonnistuneita ja lannistettuja. Jeesuksen syntymä jatkaa tätä jatkumoa. Hän syntyi eläinten syöttökaukauloon, kaukana loisteliaista palatseista ja rikkauksista.
Tuohon jumalakuvaan voisi palata enemmänkin, mutta palstatila ei taida oikein riittää. Ihmisen kokemusmaailma ja kokemuksen seurakunnista määrittelevät jumalakuvaa. Myös suhde vanhempiin ja kasvatusmetodeihin vaikuttavat siihen, miten ihminen näkee Jumalan sekä Vanhassa testamentissa että Uudessa testamentissa.
"Et siis usko että Raamattu on Jumalan sanaa, vaan sanaa Jumalasta? Tällä teet tyhjäksi koko Raamatun."
Kyllä minä uskon, että Raamattu on Jumalan Sanaa, mutta ei Jumalan sanelemaa. Saneluhan tarkoittaa sitä, että sanelija sanelee ja kirjoittaja kirjoittaa. Koraani vaikuttaa sellaiselta. Jos luit tarkkaan vastaukseni, jossa käsittelin Jeesuksen ihmisyyttä ja jumaluutta vs. Raamatun jumalalliseen ilmoitukseen ja ihmisen kirjoittamaan kirjoitseen? Raamattu on Jumalan sanaa, mutta ihmisen kirjoittamana. Ei kuitenkaan Jumalan sanelemana, vaan inspiroimana.
Raamattu on ilmoitus Kristuksesta. Ja Kristus on Jumalan Sana, muistatko Johanneksen evankeliumin ensimmäiset jakeet? Kristus taas on Jumalan ilmoitus itsestään. Joka on nähnyt Kristuksen, on nähnyt Isän. Tätä ajatusta vasten kun ihminen alkaa lukemaan myös Vanhaa testamenttia, alkaa hahmottumaan Jumalan motiivit ja suunnitelmat. Jumala on Pyhä, mutta Hän on myös rakkaus. Hän on ankara, mutta myös armollinen. Syytöntä Hän ei tuomitse. Muttamutta....lapsethan ovat syyttömiä??? Niin. Miksi sitten myös lapsia kuoli? Eräiden antropologisten tutkimuksien mukaan niissä kansoissa, joita juutalaiset tuhosivat, harrastettiin insestiä, pedofiliaa, ihmisuhreja, lapsiuhreja, seksuaalista väkivaltaa ja monia muita sellaisia asioita, joista nykyiset ihmisetkin olisivat valmiita suorastaan lynkkaamaan syylliset. Ehkä Jumala näki jo ennalta, että ellei hommaa lopetata kerralla, se leviää laajemmalle, en tiedä. Kuulostaa julmalle. Hengellinen opetus siinä on se, että pieninkin paha voi kasvaa suureksi, ellei sitä poisteta, eli ihminen tee parannusta ja tunnusta syntiään. Jos annat pikkusormen... Tiedäthän?
"mitä kertoo Jumalasta ja hänen "suunnitelmastaan", että rakastettu ja usein hartaasti toivottu pieni ihmisentaimi tempaistaan vanhempien suureksi suruksi toimittamaan jotain "jumalaista tointa". Tämä olisi osoitus suunnitelmallisuudesta, ja voisimme syyttää Jumalaa murhasta. "
Totta, mutta jos näin ei olisi, lapsen kuolemaa se ei poistaisi, eikö? Oli Jumala tai ei, lapsi on silti kuollut, poissa. Uskovalle on varmasti henkisesti helpompaa kestää lapsen kuolema jälleennäkemisen toivossa, eikä lopullisena, selittämättömänä, huonona tuurina tai sattumana. Suru on silloinkin kova, eikä se välttämättä lohduta, että "Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran." Toipumisen kannalta voi kuitenkin olla tärkeää se, että luottaa Jumalan hyvyyteen tässäkin asiassa. Me emme nimittäin voi koskaan tietää millaisiin kärsimyksiin lapsi olisi voinut joutua, jos hän olisi elänyt? Miksi hän sitten syntyi ollenkaan? Minä uskon, että jokaisella elämällä, lyhyelläkin, on merkityksensä tälle maailmalle. Läheisille, ystäville, sukulaisille jne. Itse olen menettänyt kaksi uskovaa ystävää. Toinen kuoli 25-vuotiaana aivoverenvuotoon, juuri valmistuttuaan eräoppaaksi. Toinen kuoli 30-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Ei näihin ole lopullisia selityksiä tai syitä. Jokaisen aika on kerran lähteä. Jokaisen loppu on sellainen asia, joka yhdistää kaikkea elollista.
Kun Johannes Kastaja oli vankilassa ja kysyi, että onko Jeesus se, jonka piti tulla, Jeesushan vastasi kuvaamalla mitä ihmisille tapahtui. Sitten aivan lopuksi hän sanoo vanhassa käännöksessä:"Autuas se, joka ei loukkaannu minuun." Johannes oli varmasti pettynyt, koska oli ensinnäkin Jeesuksen serkku ja ehkä odotti, että tämä messiaanisella vallalla vapauttaisi hänet vankilasta. No, hänethän mestattiin.
Kuolema oli useimpien ensimmäisen vuosisadan kristittyjen palkinto siitä, että he julistivat ylösnoussutta kristusta. Miksi siis voisimme odottaa Jumalan antavan meille yhtäkkiä muunlaista toivoa? Sillä Paholainen lupasi antaa aineellista ja materialistista hyvää Jeesukselle, jos hän lähtisi tämän kelkkaan. Tämä toive saattaa olla joskus uskovillakin. Että Jumalan seuraaminen tuo sitä mitä paholainen lupasi Jeesukselle. Näin ei kuitenkaan ole Raamatun mukaan.
"VASTUU tästä elämästä on ihmisen vapauden hinta; periaate koskee jokaista lajimme edustajaa. Tottakai pitää auttaa miestä mäessä, hyvä että niin teet, mutta millä ehdoilla niin teet? Haluatko ihmisten selviävän omilla ehdoillaan ja olet tyytyväinen jos joku niin tekee, riippumatta ihmisen uskonnollisista näkemyksistä?"
Kyllä. Jos ihmisen elämä edes kohentuu ja hän löytää vaikka työtä, opiskelupaikan jne.
"Oletko tuntenut suurta riemua, jos/kun joku on tullut avullasi uskoon?"
Lähinnä hämmennystä, mutta joskus myös riemua.
"Näinpä, kyse on siis osaltasi käännytystyöstä, jossa yksikin "Jumalalle voitettu sielu" korvaa kymmeniä "menetettyjä sieluja".
Teit tulkinnan ennekuin edes vastasin. Minä en lopeta rinnallakulkemista, vaikka ihminen ei olisi kiinnostunut uskon asioista. En myöskään ole niistä hiljaa. Auttamista eri vakaumus tai uskonto ei estä. Ei uskoontulo poista kaikkia ongelmia, eli vaikka joku tulisikin uskoon, pitää silti auttaa esim. työn, opiskelupaikan jne. löytämisessä. Näitä asioita voi auttaa löytämään, vaikka yksikään autettava ei tulisi uskoon.
Ihmisen ei pitäisi koskaan olla vain evankelioinnin kohde. Tämä unohtuu helposti varsinkin evankeelisilta suunnilta. Ihmisen pitäisi ensisijaisesti olla rakkauden kohde, sillä ilman rakkautta kaikki on turhaa.
Evankeliumin taas ei koskaan pitäisi olla vain puhetta, vaan myös voimaa. Tekoja. Todeksi elämistä. Valona olemista. Evankelioida voi muutenkin kuin puhumalla.
Mutta nyt pitää lähteä kauppaan, vaimo hermostuu kohta:).
...ja sitten unten maille. Viikonloppuna pitää taas päivystää.
Mitä muuta meillä on Jumalan toiminnan arvioimiseksi kuin oma ajattelumme? Ainahan voit tietysti väittää, että Jumala on salattu ja pitää ymmärtää "uskolla", emmekä tiedä hänen aivoituksiaan. Jos Jumala on salattu, niin miksi ihmeessä hän olisi tehnyt Mooseksen aikaan vinon pinon ihmeitä, ja vielä tullut lihaksi maan päälle? Plus tietty Raamattu ja sen ilmoitus. "Uskolla" ymmärtäminen on taas kaiken katsomista Jumalanpunaisten lasien läpi.
Pidätän siis itselläni oikeuden tehdä näistä päätelmiä ja käyttää analyyttistä ajattelua; Jumalan ilmoituksineen olisi kestettävä pienen avaruusapinan aivoituksia. Aivan, OLISI pitänyt sietää. Moraaliargumentti oli viimeinen mahdollisuus, mutta sekään ei pitänyt vettä: Raamatun mukaan Jumala surmasi suoraan omaa "valittua kansaansa". Ei auta, tuollainen Jumala on kertakaikkiaan vastenmielinen ja hirviömäinen. MIKÄÄN ei oikeuta tuollaista käytöstä kaikkivaltiaalta moraalinvartijalta.
Juutalaiset eivät Raamatun mukaan olleet edes Mooseksen aikaan "pieni kansa", koska Raamattu mainitsee yli 600 000 asekelpoisen miehen lähteneen Egyptistä. Siihen päälle naiset, lapset ja vanhukset, niin tämä tarkoittaa suoraan noin 1,5-2 miljoonaa ihmistä. Eli ei todellakaan pieni kansa, ainakaan tuon ajan mittapuulla.
Lapsen kuoleman jälkeen oleellista on olla kuvittelematta mitään. Näin kävi ja olemme kaikki hyvin pahoillamme, muttemme voi antaa turhalle toivolle ja illuusioille valtaa. Toivossa on ehkä hyvä elää, mutta se ei muuta todellisuutta. Parempi heittää kerralla hyvästit ja surra raskaasti, mutta perusteeton toivo on juoksuhiekalle rakennettua elämää ja huono pohja uskolle, kuten itsekin myönsit.
Ymmärtäisin Jumalan tarpeen viivytellä, jos sille olisi perusteita, eli maailma yhdistyneenä Kristuksessa, mutta näin ei ole, eikä tule olemaan. Joka hetki maailmaan putkahtaa ihminen, joka tullaan Raamatun mukaan tuomitsemaan Helvettiin. Jälleen tullaan tähän: emme voi tietää Jumalasta ja hänen aivoituksistaan tuon taivaallista. Niinpä hänet voidaan laittaa samaan pinoon kuin Shiva ja kumppanit: hurskasta satua, jonka liian innokas ja kykenevä mielemme on kuolemattomuuden toivossaan kehitellyt.
Kun kerran pienikin paha voi kasvaa suureksi, nyt olisi korkea aika Jumalan jo tehdä jotain. Jumalattomuus leviää. Vai onko sittenkin aihetta kääntyä muslimiksi?
Sinäkin olet ihan oikeassa, Moolokillehan uhrattiin lapsia. Toisaalta, onko parempi elää lyhyesti kuin kärsiä orjuudesta elämänsä? Ethän sinäkään orjuutta enää kannata, mutta 150 vuotta sitten se oli yleinen käytäntö. Moraalimme kehittyy, kasvaa ja humaanistuu. Nyt herää ajatus: minkälainen maailmaneetos olisi jo nyt ihmiskunnan parhaaksi kehitetty, jos uskonnot eivät olisi kahlinneet ihmisen ajattelua vuosituhansien ajan?
Ihmisellä on selkeä spirituaalinen aspekti, jota en epäile ja ihmisillä on nykyään uskonnonvapaus, joka sallii tämän toteuttamisen (tietyissä rajoissa). Hyvä. Olkoon niin, harjoittakoon kukin omanlaistaan hengellisyyttä, yksilönvapauden ja onnellisuuden hengessä. Näissä asioissa kun ei ole yleisiä totuuksia. On vain "totuuksia", elämyksiä ja perusteettomia väitteitä. Jos sinulle Jeesus on tärkeä ja tuo sisältöä elämääsi, niin hyvä. Minkä tahansa hengellisen asian julistaminen absoluuttisena totuutena on yksityisyyden loukkaus, joka pitäisi sisällyttää lakiin. Tätähän pelkäävät niin suuret kirkkokunnat kuin pienet herätyslahkot jo nyt.
Et myöskään ole asioista hiljaa? Et vaikka sinua pyydettäisiin? Tuota sanotaan tuputtamistaktiikaksi, joka toimii yllättävän hyvin, etenkin jos "evankelioitava" on heikoilla elämäntilanteen, päihteiden tai vaikka mielenterveysongelmien takia.
Anyway, tuli taas liikaa tekstiä. Kulutan kyllä aivan liikaa aikaani täällä jaarittelemassa...
niin hyvän vastauksen, etten oikeastaan halua väittää vastaan.
"Jos Jumala on salattu, niin miksi ihmeessä hän olisi tehnyt Mooseksen aikaan vinon pinon ihmeitä, ja vielä tullut lihaksi maan päälle? Plus tietty Raamattu ja sen ilmoitus."
Ainoa vaihtehto ehkä on se, että jopa ihmeet ja lihaksi tuleminen on silti vain varjo siitä, mitä Jumala todellisuudessa on. Tässä mielessä Jumala on edelleen salattu. Hän on ilmoittanut meille sen, mitä Hän on nähnyt tarpeelliseksi. Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö suurin osa olisi edelleen salassa, uskoviltakin.
Jos ajattelet maailmankaikkeutta, sen suuruutta. Mieti, miten suurin on Jumalan oltava, jos on kaiken tämän luonut ja pitää sitä yllä. Mitä on ihminen sen rinnalla?
"Ei auta, tuollainen Jumala on kertakaikkiaan vastenmielinen ja hirviömäinen. MIKÄÄN ei oikeuta tuollaista käytöstä kaikkivaltiaalta moraalinvartijalta."
Mikä oikeuttaa ihmisen lopettamaan ihmistä purreen koiran tai tappamaan suden, joka on tullut liian lähelle asutusta?
Moni ihminen tuomitsee Jumalan toimet Raamatussa, mutta on samalla valmis tuomitsemaan pedofilin tai raiskaajan jopa kuolemantuomioon.
Osaatko sanoa, miksi tällaista moraalikäsitystä kutsutaan?
Jos luet kiihkeimpien ateistien näkemyksiä uskovista, mitä luulisit tapahtuvan, jos puheet muuttuisivat teoiksi? Samat ihmiset tuomitsevat Jumalan rangaistukset, vaikka Jumala ei rangaissut kuolemalla ketään katuvaa. Hän antoi armon jokaiselle sitä anovalle. Hän olisi säästänyt Sodoman ja Gomorran Abrahamin pyynnöstä, jos sieltä olisi löytynyt edes muutama vanhurskas ihminen. Sieltä ei löytynyt yhtään, eikä kukaan uskonut Lootin varoituksia. Mitä Jumalan olisi pitänyt tehdä? Sanoa, ettei se mitään? Jatkakaa vain samaan malliin?
"Toivossa on ehkä hyvä elää, mutta se ei muuta todellisuutta."
Ihminen, joka on jollakin tavalla kohdannut Jumalan, elää siinä todellisuudessa. Yksikään ihminen, joka on kohdannut Kristuksen, hänen elämänsä ei ole ennallaan. Tällaisella ihmisellä on sisäinen varmuus, rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja se rauha säilyy surunkin keskellä. En minä tätä kenellekään pysty todistamaan, kaikkein vähiten jollain keskustelupalstalla. Se on koettava itse ja ymmärrän, ettei ihminen, joka ei ole sitä kokenut, usko siihen.
"Niinpä hänet voidaan laittaa samaan pinoon kuin Shiva ja kumppanit: hurskasta satua, jonka liian innokas ja kykenevä mielemme on kuolemattomuuden toivossaan kehitellyt."
Entäpä ne ihmiset, jotka tulevat uskoon ihan muista syistä, kuin kuolemattomuuden toivossa? Edes ei-uskova psykologi ei allekirjoittanut kuolemanpelkoa syyksi uskoon taannoisessa Prismassa tässä talvella. Joskus toki lohduttaa se ajatus, että tämä kaikki kärsimys on Raamatun mukaan pientä sen kirkkauden rinnalla, joka kerran on totta. Silti minun ajatukseni kyllä askartelevat tässä elämässä suurimman osan aikaa ja siinä, mitä Jumala tuo jo tähän elämään, minulle, läheisilleni ja ihmisille, jotka Häneen uskovat ja luottavat. Myös niille, jotka Häntä etsivät vilpittömästi.
" Ethän sinäkään orjuutta enää kannata, mutta 150 vuotta sitten se oli yleinen käytäntö."
Totta. Ketkä olivat ensimmäisiä, jotka pyrkivät katkaisemaan orjakuljetuksia Afrikasta Amerikkaan? Tai Afrikasta arabimaihin? On totta, että Raamatussa orjuus on yhteiskunnallisesti hyväksytty asia. Pitää kuitenkin muistaa, että mitä tapahtui meidän aikanamme, kun kokonaisia poliittisia rakennelmia alettiin muuttamaan voimalla ja vallalla. Tuhoa ja väkivaltaa ja niin tapahtuu edelleen. Jeesus tuli aloittamaan yhteiskunnallisen ja hengellisen muutoksen yksilöstä, toisen ihmisen kohtelusta ja näkemisestä lähimmäisenä. Oli hän sitten orja, kreikkalainen, juutalainen, roomalainen jne. Jostain syystä tämä ajatus hautautui kirkkohistorian aikana vallanhalun alle ja orjuuskin oli hyväksytty niinkin myöhään kuin oli. Afrikkalaisten orjien kohtalo on valkoisen ihmisen häpeä. On mielestäni käsien pesemistä ja hurskastelua syyttää siitä vain kristittyjä, sillä kaikki länsimaalaiset siinä olivat mukana. Mutta se on totta, että kristittyjen olisi pitänyt aktiivisemmin painostaa sen lakkauttamista. Me emme tiedä, kuinka moni toisinajattelija kuoli tehdessään sitä. Tiedän tapauksen, jossa 1800-luvulla joukko kristittyjä myi itsensä orjiksi ja päätyi orjasaarille, orjina. He eivät selvinneet.
Moni kristitty ei suostunut olemaan auttamatta juutalaisia, piilottamatta heitä ja joutui keskitysleireille tämän takia.
"Moraalimme kehittyy, kasvaa ja humaanistuu."
Niinkö? Erään tutkimuksen mukaan länsimainen kulttuuri elää ns. häpeämättömyyden aikaa. Mikään ei ole enää häpeällistä ja itseasiassa se mikä oli ennen häpeällistä, niin sillä jopa ylpeillään julkisuudessa. Salarakkaat, seksiskandaalit, moraalittomuus, auktoriteettien vastustaminen, vanhuksien ja vanhempien kunnioituksen puute ja tietynlainen hedonismi kertovat kyllä hieman toisenlaista kuvaa kehityksestä. Länsimainen arvomaailma alkaa itseasiassa muistuttamaan muinaisen Kreikan ja Rooman arvomaailmaa. Jokaisella sai olla oma jumalansa ja jokainen sai myös olla oma jumalansa. Perversiot, nautinnonhalu, itsekkyys ja moraalittomuus kukoistivat. Äärisuvaitsevaisuus johtaa siihen, ettei mitään saa olla suvaitsematta. Ihminen, joka ei suvaitse esim. salarakkaita tai pettämistä ym., hänet leimataan hyvin pian tiukkapipoksi tai konservatiiviseksi.
"Et myöskään ole asioista hiljaa? Et vaikka sinua pyydettäisiin?"
Live-elämässä olen. Ihmiset tupakoivat, vaikka heille kuinka paasaisi. Ihmiset juovat viinaa, vaikka kuinka heille saarnaisi. Samoin on uskon kanssa. Jos ihminen ei usko, niin sitten hän ei usko. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta. Tiedän, että vastaväittäjäni tai keskustelijani, miten heitä kutsuukaan, tuskin uskovat vaikka kuinka jankkaisin. Sama koskee ihmisiä live-elämässä. Jokainen kuitenkin valitsee itse, miten elää ja mihin uskoo.
"Kulutan kyllä aivan liikaa aikaani täällä jaarittelemassa... "
Kuin myös;)...
En ole koskaan uskonut jumaliin.
Kansakoulussa minulle selvisi, että tarinat joulupukista ja jumalista ovat TÄSMÄLLEEN samaa tasoa, mitään eroja en kyennyt löytämään. Tämän tajuttuani yli 33 vuotta sitten ovat kaikki hihhuleiden jutut siitä lähtien vain joko naurattaneet tai säälittäneet, tapauksesta riippuen.
Ja vanhempanikin olivat uskonnollisia, mutta ainoaankaan kysymykseeni koskien sitten vaikkapa pahan/paholaisen olemassaoloa, helvettiä kontra kaikkivaltias hyvä jumala tai vaikkapa jotain todistetta sielun olemassaolosta tai siitä kuolemanjälkeisestä elämästä he eivät koskaan osanneet vastata. Mutta tyhjästä ja olemattomasta on tietenkin aika hemmetin vaikea esittää mitään.
Itse heräsin ateistisuuteeni hiukan myöhässä. Ehdin käydä läpi normaalit henkisen kehityksen vaiheet aina rippikoulun jälkeistä syvää uskonnollisuutta (kristinusko tottakai) myöten, sen jälkeen vastareaktiona vuorossa luonnonuskonnot joista luonnollista reittiä ymmärryksen kehittyessä sitä palattiin takaisin syntymätilaan, ateistiseen maailmankatsomukseen. Vaikkakin ajattelussani on piirteitä jotka yleensä tulkitaan agnostisiksi, noh, ateismi on se pohja.
Mystiikka rulettaa, mutta ei sen yliluonnolliseen tarvitse perustua.
***
Minusta tuli myöhään ateisti.
Helvetin helluntailainen äitini pilasi suorastaan lapsuuteni uskontotyrkytyksellä. Vuosien mittaan Raamattujutut tuottivat yhä suurempaa ahdistusta, kunnes pääsin kriittisen kirjallisuuden jäljille. Sen jälkeen en ole tarvinnut uskonnollista hölynpölyä. Lähentelin jo neljääkymmentä silloin.
Kansakoulun varaista lähtötasoa olen sittemmin kartuttanut lukemalla kaiken tavoittamani suomenkielisen kirjallisuuden uskontoihin ja uskonnoliseen uskoon liittyvistä asioista. Ja tullut tuplaten onnellisemmaksi päästyäni eroon uskonnon satimesta.