Miksi teidän täytyy ottaa heti asuntovelkaa, kun lennätte maailmalle? Kaikki pitää saada heti ja nyt tässä paikassa ja vielä mahdollisimman uutta ja hienoa. Mihin on hävinnyt se vanha kunnon säästäväisyys?
Heti, kun se "elämänkumppani" on löytynyt, niin marssitaan pankkiin ja otetaan summamutikassa asuntolainaa (ja kaikki mitä vaan pankki myöntää). Muutaman kuukauden seurustelussa ei vielä opita tuntemaan toisiaan. Liitto kestää muutaman vuoden ja lapsiakin saattaa olla siunaantunut. Tullaan tilanteeseen, että "elämänkumppanit" muuttavat erilleen. Lapsista ja asunnosta tapellaan vaan ihan siksi, että niin kuuluu tehdä tässä yhteiskunnassa. Kaikki muutkin tekevät kuulemma niin.
Asuntolaina on ehkä sittenkin ollut liian suuri, koska äitiys-/isyyslomatkin on tarttenu pitää, koska niinhän pitää tehdä, koska niin on opetettu tekemään. Lopuksi pankki puuttuu peliin ja myy asunnon ja aivan varmaa on, ettei ainakaan velallista tyydyttävällä hinnalla. Takaajat (yleensä molempien riitelevien kumppanien sukulaiset) joutuvat vastuuseen ja niin ollaan taas päästy tilanteeseen, että holtiton lainanotto on sysätty sukulaisten niskoille.
Miksi nykyään toimitaan noin? Ei saisi paljon sanoa nykyaikana, että "entivanhaan" säästettiin ja kituutettiin niin kauan, kunnes noin 1/3 asunnon hinnasta oli säästetty pankkiin. Se säästäminen saattoi kestää noin 3-5 vuotta. Kituutettiin milloin minkäkinlaisessa kämpässä. Bilettämään ei menty joka viikonloppuna. Ruokamenot laskettiin tarkkaan. Lapsia ei saatettu maailmaan heti muutaman hellusteluillan jälkeen. Ja kaiken ei todellakaan tarvinnu olla heti uutta.
Kun oltiin säästetty sovittu summa, niin säästettiin vielä vähän yli pahanpäivän varalle. Mentiin pankkiin ja laina tuli ilman takaajia, koska oltiin osoitettu, että pystytään raha-asiat hoitamaan.
Ensiasunnon ei tarvitse olla kovinkaan kummonen. Riittää, että on lämmintä, ruokaa riittää ja tieto siitä, että liitto ei ainakaan kaadu liian suuriin lainanhoitomaksuihin.
Heti, kun se "elämänkumppani" on löytynyt, niin marssitaan pankkiin ja otetaan summamutikassa asuntolainaa (ja kaikki mitä vaan pankki myöntää). Muutaman kuukauden seurustelussa ei vielä opita tuntemaan toisiaan. Liitto kestää muutaman vuoden ja lapsiakin saattaa olla siunaantunut. Tullaan tilanteeseen, että "elämänkumppanit" muuttavat erilleen. Lapsista ja asunnosta tapellaan vaan ihan siksi, että niin kuuluu tehdä tässä yhteiskunnassa. Kaikki muutkin tekevät kuulemma niin.
Asuntolaina on ehkä sittenkin ollut liian suuri, koska äitiys-/isyyslomatkin on tarttenu pitää, koska niinhän pitää tehdä, koska niin on opetettu tekemään. Lopuksi pankki puuttuu peliin ja myy asunnon ja aivan varmaa on, ettei ainakaan velallista tyydyttävällä hinnalla. Takaajat (yleensä molempien riitelevien kumppanien sukulaiset) joutuvat vastuuseen ja niin ollaan taas päästy tilanteeseen, että holtiton lainanotto on sysätty sukulaisten niskoille.
Miksi nykyään toimitaan noin? Ei saisi paljon sanoa nykyaikana, että "entivanhaan" säästettiin ja kituutettiin niin kauan, kunnes noin 1/3 asunnon hinnasta oli säästetty pankkiin. Se säästäminen saattoi kestää noin 3-5 vuotta. Kituutettiin milloin minkäkinlaisessa kämpässä. Bilettämään ei menty joka viikonloppuna. Ruokamenot laskettiin tarkkaan. Lapsia ei saatettu maailmaan heti muutaman hellusteluillan jälkeen. Ja kaiken ei todellakaan tarvinnu olla heti uutta.
Kun oltiin säästetty sovittu summa, niin säästettiin vielä vähän yli pahanpäivän varalle. Mentiin pankkiin ja laina tuli ilman takaajia, koska oltiin osoitettu, että pystytään raha-asiat hoitamaan.
Ensiasunnon ei tarvitse olla kovinkaan kummonen. Riittää, että on lämmintä, ruokaa riittää ja tieto siitä, että liitto ei ainakaan kaadu liian suuriin lainanhoitomaksuihin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Parikymmentä-kolmekymmentä vuotta sitten ei rahaa saanut pankista ellei ollut säästänyt pari vuotta ensin. Siinä ei ollut mitään vikaa. Raha on nyt liian löyhässä. Se houkuttelee ottamaan velkaa. Jotkut ajautuvat sitten vaikeuksiin, kun tapahtuu jotain mihin tarvitaan rahaa. Lainakiintiö on täysi.
Säästäminen on tavallaan järkevää. Säästämisen aikana asuntojen hinnat saattaa vaan karata käsistä. Siinä ei sitten loppujen lopuksi ole säästänyt mitään. Joutuu ottamaan vaan isomman lainan.
ps. 'elämänkumppani' tarkoittaa nykykielessä samaa sukupuolta olevaa partneria.
Eipähän tullut tuollainen mieleen, että "samaa sukupuolta" oleva on nykyään elämänkumppani. Matti ja Teppo laulaa vaan niin nätisti siinä yhdessä biisissä, että "parhaan elämänkumppanin sain". No voi ihan hyvin olla minun puolesta niinkin, mutta yhdessä otettu velka on yhdessä otettua velkaa, oli se suhde sitten homo-, hetero- tai lesbo -suhde, tai sitten noita kaikkia yhdessä.
Säästäminen kannattaa aina. Jos pankissa on pesämuna hautumassa, niin juuri silloinhan on varaa kattella ja miettiä. Ei tartte heti ensirysään uida.
veloista!90 prosenttia velkaneuvonnan asiakkaista vuokralaisia.Mikä velka on sellainen,että se nousee joka vuosi,eikä lyhene koskaan ja omaisuus jota sillä kerrytät on aina arvoltaan nolla euroa.Se on VUOKRAVELKA!
Kannattaisi sinunkin ottaa käteesi jokin taloustieteen oppikirja ja tutustua hieman asioihin, ennen kuin valitat siitä, että asumisesta pitää maksaa vuokraa.
Jos asut vuokralla, vuokra on korvaus siitä rahasta, jonka saat käyttöösi asunnon muodossa. On virheellistä ajatella, että omasta asunnosta ei joutuisi maksamaan mitään, ts. pääoma olisi jotenkin "ilmaista" sen jälkeen kun asunto on maksettu. Pääomalla on tässäkin tapauksessa hinta, eli se tuotto, joka jää saamatta sen vuoksi, että raha on kiinni asunnossa. Jos asunnon arvo on esimerkiksi 100000 euroa ja pääoman sijoittaisi asunnon sijaan vaikkapa kohtuutuottoisiin rahastoihin, niistä tienaisi noin 4000-5000 euroa vuodessa. Tämä on se hinta, jonka maksat "ilmaisesta" asumisestasi.
En väitä, etteikö oman asunnon ostaminen voi olla kohtuullinen sijoitus. Kritisoin kuitenkin sitä ajattelutapaa, että vuokra-asuminen on aina automaattisesti huonompi vaihtoehto. Sijoittamiselle löytyy lukuisia muitakin vaihtoehtoja, ja lisäksi vuokra-asujan ei tarvitse miettiä sellaisia menoeriä kuten putkiremontti tai julkisivuremontti. Asunnostakin pääsee aina kätevästi eroon, jos tulee tarve muuttaa.
totta, sijoittamiselle löytyy muitakin vaihtoehtoja
ja ovat ajottain paljon tuottavampiakin,
mutta keskimäärin asunto on paras sijoutus ja kaikkein turvallisin.
Jos hinnat laskevat, se on 10-15 % vuosi,
aivan kuten osakkeetkin keskimäärin.
Mutta jos olet ostanut huonoja osakkeita, voi olla niiden arvo huomenna 0.
Moni on "sokea" sijoituksien tuotossa,
hyvin usea on menettänyt kaiken,
vaikka se näinä aikoina onkin kovin harvinaista,
jos keskimäärin asioita ajatellaan.
Mutta tavallinen pulliainen ei ole keskimäärin,
vaan aivan yksin.
Jos ostat huonoja osakkeita, niiden arvo voi huomenna olla nolla. Sama pätee myös asuntoihin: ostapa asunto jostain homevauriopommitalosta joka on vuokratontilla, ja sijoituksesi arvo voi olla nopeastikin tuo nolla. Helsingin Myllypurossa olisi ollut tästä hyviä esimerkkejä, mutta kaupungin väliintulo pelasti ihmisten rahat. (Veronmaksajana kysyn tosin, miksi minun piti osallistua muiden tekemien kelvottomien kauppojen takaamiseen)
Hajauttaminen tuo turvaa. Kun ostat asunnon, hajautuksesta ei taas ole tietoakaan. Hintojen laskussa voi mennä tuo 15%, ja kun siihen laskee päälle putkiremontin, homma voikin nopeasti tulla melko kalliiksi. Kas kun sitä taloa pitää pitää kunnossakin.
Ei voi kuin ihmetellä vuokramyönteisiä kommentteja.
Kun asut vuokralla, joka ainoa kuukausi vedät rahaa vessanpöntöstä alas. Sillä vuokrahinnalla maksat vain ja ainoastaan yhden kuukauden asumisen ja käteen sinulle ei jää mitään.
Kun ostat oman kämpän, sen arvo ei laske käytännössä mihinkään (ja onhan sinulla palovakuutus vai mitä), pitkällä aikavälillä kiinteistöjen arvo kohoaa AINA. Joka kuukausi maksat taas rahaa josta osa menee pankille kiitokseksi talosi rahoittamisesta ja loppu menee vessanpöntön sijasta omaan taskuusi, se kartoittaa sinun omaisuuttasi. Siksi ostin oman kerrostalokämpän heti kun olin vuoden ollut vakiduunissa.
Kummityttöni kävi meillä nykyisessä omakotitalossamme ja ihmetteli että "miten teillä on kaikkee ja noin iso talo". Vastasin että kun ei asuta vuokralla niin ei mene rahat hukkaan. Ei me nimittäin sen isotuloisempia olla kuin keskivertokansalaiset muutenkaan mutta maalta saa ison talon kaksion hinnalla.
Toki monen sortin sijoituksissa on mahdollisuus tehdä talonostorahoilla hyvää tuloa - tai menettää kaikki - mutta ei Nokian osakekirjassa voi asua: jos mälläät rajalliset rahasi sijoituksiin niin joudut maksamaan vielä PÄÄLLE vuokraa...
Mun mielestä ei ole mitään järkeä asua vuokralla, jos samaan aikaan voisi lyhentää asuntolainaa. Ostan oman asunnon heti, kun vaan saan vakituisen työpaikan, eli toivon mukaan ensi syksynä. Omakotitalo, jossa asuisi minä ja lapseni kahdestaan. Lainaa pitää ottaa vähintään sellainen 120 000€, että täältä suunnalta saa okt:n. Niin ja ikää on kohta 23v. Harmittaa kun näinkin kauan joutunut odottamaan oman talon ostoa, mutta minkäs teet kun pikkukylässä saanut vain määräaikaisia töitä, nyt sentään valoa tunnelin päässä, ja mahdollisuus jatkaa vakituisena syksyllä.
kyllähän omistusasuminen on tavallaan "parempi" asumismuoto. TUlee vaan mieleen että jos jo nyt on vaikeaa saada vakituista työpaikaa siellä pikkukylässä niin entä tulevaisuudessa. Vuokrata olisi paljon helpompi lähteä työn perässä muualle. Talon arvo myös tippuu kun työt siirtyy muualle ja sitten onkin velkaa ja menoja paljon hoidettavana. Eikö kahdelle hengelle riittäisi aluksi hieman pienenmpi (halvempi) asunto kuin 120 000 maksava okt?
Niin no tässä odotellaan syksyyn, tämän hetkinen työ määräaikainen syksyyn ja luvattu vakipaikka sen jälkeen. Ja jos siis niin oikeasti tapahtuu, jäämme tälle paikkakunnalle ja ostan talon. (30 min ajomatkan päässä iso kaupunki, missä ehkä paremmin töitä tarjolla, mutta ei sinne tulisi muutettua vaikka töissä siellä olisikin). Miksei voisi samantien ostaa sitä ok-taloa, kun sellainen kuitenkin tulee ostettua ennemmin tai myöhemmin, miksi ostaa pariksi vuodeksi rivari/paritaloasunto (kerrostaloasuntoa en osta). Mutta hyviä pointteja sulla kyllä oli, sitä en kiellä!
Olen 19vuotias, seurustellut 5vuotta poikakaverini kanssa, ei edes asuta yhdessä, ei olla kihloissa, ei lapsia.. Suunnitelmissa muuttaa yhteen sitten kun molemmilla hyvät ammatit ja työpaikka. Sitten sitä asuntolainaa ja yhteinen asunto. Ja lapset saa tulla sitten.
Että eipä sitä kannata niin kauheana yleistää tota tilannetta.
sinun suunnitelmasi toteutuvat...