Miksi uskoon?

Ihmisen täytyy ilmentää uskoaan näyvästi, on ehkä oikeanpi muoto kuin pitää löytää uskonsa, sillä uskoahan meissä kaikissa on heti syntymästä lähtien.

Hyviä kysymyksiä :)

Vastaan siihen jälkimmäiseen kysymykseen, mutta samalla ekaankin kysymykseesi.

Asiaa ihmisen ja uskon suhteesta.

>> Entä jos ihminen on niin jotenkin
>> vajaamielinen, ettei hän kykene mihinkään
>> järjelliseen ajatteluun...

(Tästä tuli pitkä ja sekava sepustus, mutta tämän jäsentyneempää en nyt ehdi saada aikaan. Anteeksi, mutta toivottavasti saat kuitenkin joistain ajatuksen päistä kiinni.)

Niin. Pelastavassa uskossa syntinen ihminen uskoo, että Jeesus Kristus maksoi hänen syntivelkansa ristin puussa. Armahdettu syntinen saa olla matkalla Taivaan Kotiin ilman mitään omaa ansiotaan, uskon kautta Jeesukseen.

Ydinasia tässä taitaa olla se, mistä tuossa pelastavassa uskossa oikein pohjimmiltaan on kyse. Onko se jotakin, mitä ihminen tekee, vai jotakin, mitä Jumala tekee?

Onko usko ymmärtävän ihmisen tekemä ratkaisu ja valinta, vai Jumalan lahja?

Mitä Raamattu siitä sanoo?
- Se kehottaa kastamaan, ja julistamaan evankeliumia, ja kehottaa kaikkia uskomaan Kristuksen ristintyöhön.
- Mutta mitä se toisaalta sanoo: pystyykö kukaan ihminen itse alkaa uskomaan Kristukseen: lapsi, aikuinen, kehitysvammainen, sylivauva? Ei: Raamattu sanoo "Meistä ei ollut itseämme auttamaan..." (Room. 5:6)

- Usko on Raamatun mukaan yksin Jumalan antama lahja, jossa Jumala antaa hengellisesti täysin kuolleelle ihmiselle uuden elämän - synnyttää hänet uudesti ylhäältä - antaa Pyhän Hengen asumaan ihmisen sydämeen - siirtää ihmisen kuoleman valtakunnasta Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Usko on jotakin muuta kuin tavallinen uskomus - järkeilyn tulos, ratkaisu, johtopäätös, päätös. Se taitaa olla jotakin valtavan paljon suurempaa ja ihmeellisempää.

...Ja mitä Raamattu oikein sanoo kasteessa tapahtuvan?

Raamattu kertoo täysin ihmeellisiä asioita pelastavasta uskosta. Ne asiat ovat kaikki täysin pienen järkeilymme vastaisia.

Tahtoisimme tietysti kunnian uskomisestamme itsellemme: Minä tein valinnan, minä ratkaisin, minä valitsin Jeesuksen, minä otin vastaan evankeliumin, syntien sovituksen ristin puussa.
- Kyllä, siltähän se tuntuu itsestä, ainakin aluksi, mutta Raamattu kertoo, että usko on pohjimmiltaan Jumalan lahja.

"Se on JUMALAN TEKO,
että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt". Joh.6:29

Jos siis usko on JUMALAN TEKO, kuten tuossa sanottiin, se EI OLE ihmisen teko. Se ei ole esim. aikuisen ihmisen järkevä valinta.

Raamattu kertoo, että kaikki ihmiset ovat hengellisesti ikään kuin kuolleita. He ovat kuin Lasarus haudassaan, hengellisessä mielessä kuolleita kuin kivet. Ilman Jeesusta ihminen ei pysty tekemään yhtään mitään. Ihminen ei tee aloitetta, myötävaikutusta tms. hengellisessä heräämisessään sen enempää kuin Lasarus vaikutti omaan kuolleista heräämiseensä. Mutta Jeesus voi astella hengellisesti kuolleen ihmisen "haudan suulle" ja sanoa sanat "Lasarus, tule ulos!"

Kuuliko ja ymmärsikö kuollut Lasarus sen, mitä Jeesus sanoi? Omassa voimassaan, luonnollisesti ei. Mutta silti - Lasarus nousi ylös kuolleista ja tuli ulos. Sen sai aikaan yksin Jeesuksen Sana. Se ei ole tavallista sanaa, tavallinen kehotus, vaan se on Elävän Jumalan Sana. Se on sitä samaa Kristuksen Sanaa, jonka kautta luotiin kerran taivaat ja maa!! :)
Jumala pystyy herättämään itselleen lapsia vaikka kivistä. Sanansa kautta.

"Armosta Jumala on teidät pelastanut
ANTAMALLA teille USKON.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä,
vaan se on JUMALAN LAHJA." Ef.2:8-9

Niin - asian ytimissä on kysymys:
- Pystyykö Kaikkivaltias Jumala antamaan uskon lahjan kenelle tahtoo?
- Pystyykö Hän antamaan sen paremmin lapselle vai aikuiselle, sylivauvalle vai syvästi kehitysvammaiselle?
- Miten Jumala antaa ihmiselle uskon lahjan, uudestisynnyttää ihmisen, antaa Pyhän Hengen asumaan sydämeen?
- Osaako aikuinen "syntyä uudesti ylhäältä" (Joh.3:3-8) paremmin kuin syvästi kehitysvammainen? Nikodemus, älykäs aikuinen, oli ainakin tuossa Johanneksen evankeliumin kohdassa (luku 3, jakeet 3-8) ymmällään mitä hänen pitäisi tehdä: mennäkö uudestaan äitinsä kohtuun ja syntyä uudelleen? Hän ei osannut eikä tajunnut. Jeesus selitti, että uudestisyntyminen tapahtuu vedestä (=kaste) ja hengestä, ylhäältä. Tätä tarkoittaa uudestisyntyminen: sitä, että hengellisesti kuolleesta tulee hengellisesti elävä. Se tapahtuu "vedestä ja hengestä": Jumala tekee sen - ihminen ei osaa sellaista.

Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny VEDESTÄ JA HENGESTÄ, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5) Vesi tuossa viittaa kasteeseen.

Kasteessa Jumala antaa ihmiselle kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan. Hän pesee ihmisen puhtaaksi. "hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät." (Tit. 3:5). Kasteessa on läsnä vesi ja Jumalan Sana. Ja Jumalan lupaukset siitä, mitä Hän tekee kasteessa.

"Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan,
pelastui arkissa veden kantamana.
Tuon esikuvan mukaisesti teidät PELASTAA NYT KASTE,
EI SIKSI, ETTÄ TE siinä luovuitte saastaisesta elämästä,
VAAN KOSKA JUMALA TEKI kanssanne
hyvän omantunnon liiton.
Sen perustuksena on
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.
(1. Piet. 3:20-21)

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja,
olette pukeneet Kristuksen yllenne.
(Gal 3:27)

Kun ihminen on kastettu Kristukseen, Jumala näkee ihmisen puhtaassa puvussa, jolla pääsee Taivaaseen! Jumala julistaa siinä ihmisen puhtaaksi, Kristuksen synnittömyyteen ja hyviin tekoihin puetuksi.

Tuon saamansa puvun ihminen voi toki myöhemmin myös hylätä ja heittää pois. Silloin se ei enää häntä auta!! Se on ihmiseltä aivan järkyttävä virhe, jos hän alkaa suhtautua välinpitämättömästi siihen kalliiseen armoon, minkä hän on saanut, ja kääntää selkänsä ainoalle pelastajalleen - vähitellen tai kertaheitolla.

"Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin teille anteeksi.
Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne..."
(Apt. 2:38-39)

Yllä olevassa kohdassa sanottiin, että kasteessa Kristukseen ihmiselle annetaan synnit anteeksi. Ja ihminen saa Pyhän Hengen asumaan sisimpäänsä. Hän on silloin matkalla Taivaaseen.

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kol. 1:13)

Ainut mahdollisuutemme - meidän "järkevien, ymmärtävien aikuistenkin" - on Jumalan Sanansa kautta ja lupaustensa mukaan tekemä ihme ja lahja. Jumala tekee tämän uskon ihmeen suvereenisti itse. Usko on täydellisesti lahja, eikä siinä ole mitään omaa ansiota. "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon", sanoo Raamattu.

Jumala antaa Pyhän Hengen asumaan sydämeemme ja siirtää meidät kuoleman vallasta Poikansa valtakuntaan. Kristus on uskomme alkaja ja täyttäjä (Hepr. 12:2). Emme me edes usko omalla uskollamme, vaan Jumalan Pojan uskolla (Gal.2:20, vuoden -38 käännös)

Jeesus sanoi: "Ette te valinneet minua,
vaan minä valitsin teidät." (Joh 15:16)

Raamattu kertoo, että Jeesus on sellainen tie taivaaseen, jossa Jumala antaa ihmiselle kaiken mitä pelastukseen tarvitaan Kristuksen ristintyön tähden. Ihminen saa omakseen kaikki taivaan aarteet ilman mitään omaa ansiotaan. Jeesus on tie, joka kantaa ihmistä. Se tie ei perustu hivenen vertaa sille, millainen ihminen on tai mitä hän pystyy. Se perustuu sille, millainen Kristus on ja mitä Hän teki.

Tästä ihmisille avautuvasta pelastuksen tiestä Jesaja ennusti 700 e.Kr. näin: "...Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan." Jes. 35:8 (uuden käännöksen mukaan: "Siellä ei tyhmäkään eksy.")

"Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä"..."mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi." Room. 3:22-24

"Uskossa vastaanotettavaksi"...?

"ilman uskoa on mahdoton olla otollinen" Hepr.11:6

Jos tulkitsee uskon ihmiskeskeisesti, eli ajattelee sen olevan viimekädessä ihmisen oma teko, oma tietoinen päätös ja valinta, se olisi tietysti järjelle tyydyttävä tulkinta: "ok, jos ihminen ei pelastu omalla hyvyydellään, koska olemme syntisiä, sittenhän ihminen voisi ansaita pelastuksen sillä, että hän tekee ratkaisun uskoa evankeliumi." Silloin uskosta tulee se teko, jolla ansaitaan Jumalan hyväksyntä.

Uskosta tulee silloin ihmiselle uusi lain vaatimus. Sitten voidaan alkaa vertailla ihmisten kykyä uskoa ja uskon suuruutta ja ylpeillä tai joutua epätoivoon oman uskon suuruudesta. Mutta usko ei ole lakia ja vaatimusta, vaan Jumalan lahja syntiselle ihmiselle.

Raamatussa toki kehotetaan ihmisiä kehottamasta päästyäkin: "etsikää Jumalaa", "tehkää parannus", "ottakaa vastaan evankeliumi", "uskokaa" jne. ja niin saa ja pitää toki julistaa. Mutta kuitenkin: Raamattu kertoo yksiselitteisen karusti, ettei yksikään ihminen tee näiden kehotusten mukaan omasta halustaan ja voimastaan. Saati sitten, että haluaisi ottaa Jumalalta mitään vastaan, tai uskoisi evankeliumin:

"Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla." 1. Kor. 2:14

Jokainen luonnollinen ihminen, niin aikuinen kuin vauva, älykkö kuin syvästi kehitysvammainen, on itsessään hengellisesti täysin kuollut. Meistä ei todellakaan ole itseämme auttamaan. Olemme tässä samalla viivalla. Hukassa ilman Jumalaa. Mutta Hän auttaa!

Profeetta Hesekielille Jumala näytti ihmisten hengellisestä tilasta vertauskuvallisen näyn, jonka voi katsoa kuvaavan uskoon tuloa. Mitä siinä tapahtui?

Siinä aavikolla makaa suuri kasa *rutikuivia* luita. Jumala kysyy profeetalta: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Siinä olemme me ihmiset, kaikenlaisista taustoista, monentasoisilla älynlahjoilla varustetut, samassa asemassa: hengeltämme rutikuivina, kuolleina, kaikkeen todelliseen uskonelämään kykenemättöminä. Voit ajatella, että olet itsekin siinä profeetan rinnalla ikään kuin miettimässä voisiko kehitysvammainen todella uskoa. Mutta sitten Jumala puuttuu peliin. Hän käskee profeettaa puhumaan Jumalan Sanaa: "sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra." Mitä arvelet kuolleiden luiden kyvystä kuulla mitä Jumala puhuu? Ja kuitenkin: sen Sanan kautta ne heräävät henkiin, kun Jumala vuodattaa niille henkensä. Ja sanotaan, että niistä tuli "luvuton ihmisjoukko". (Hes. 37:1-14)

Tarinan opetus: Jumalan Sana herättää rutikuivat luutkin eloon. Sillä samalla Sanalla kerran luotiin taivaat ja maat, ja sillä samalla Sanalla hän ylläpitää kaikkea olemassaolevaa.

"Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." (Room.10:17) Tuossa paino ei ole millään tavalla ihmisen kuulemisen kyvyssä ja ymmärtämisessä, sillä sen todettiin (1.Kor.2:14) olevan kaikilla luonnollisilla ihmisillä samassa tilassa: umpikuuroja olemme Jumalan Hengen puheelle, emmekä ota sitä vastaan. Mutta sitten tulee Jeesus, ja avaa korvat: ..."mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Paino on sillä, mitä Kristuksen Sana saa aikaan. Hänellä on nyt kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja hänen sanansa synnyttää uskon, vaikka ihminen ei ymmärtäisi kieltä ollenkaan. Hän antaa uskon kuurolle, mykälle, kehitysvammaiselle, kovia kokeneelle, pikkuvauvalle ja sillekin jolle on kaikkein vaikein uskoa rakastavaan Isään. Johannes Kastajasta sanotaan, että hän oli täynnä Pyhää Henkeä jo äitinsä kohdussa!! Ajattele, hän oli silloin vasta sikiö, ilman kielellisiä kykyjä!

Jeesus käski tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen "kastamalla ja opettamalla" (Matt. 28:19-20). Ainut, mitä meidän on käsketty tehdä, on siis kastaa ja opettaa: niiden kautta Jumala on luvannut toimia. Kastaa, ja pitää Jumalan voimallista Sanaa esillä, ja niihin liittyy valtavat lupaukset, että usko näiden kautta syntyy ja pysyy yllä.

Herra sanoo: "MINÄ ANNAN heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen." (Hes. 11:19)

7 artikla

Armosta

Kristillinen traditio tuntee monia armon määritelmiä. Erilaiset määritelmät aiheuttavat helposti käsitteellisiä sekaannuksia ja teologisia väärinkäsityksiä. Marian tunnustus määrittelee armon täsmällisesti Jumalan rakkaudeksi ja hyvyydeksi.

Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmiset Jeesuksen kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.

Vaikka ihminen kykenisi tekemään hyvää, se ei ole uhka Jumalan päätäntävallalle. Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä, ei ihminen itse. Ansiosuhde ei ole voimassa Jumala-suhteessa. Kenenkään ei tarvitse yrittää ansaita Jumalan lahjoja itselleen. Me otamme Jumalan lahjat vastaan uskon kautta.

Jumalan rakkaus ja hyvyys näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).