Miten tulen uskoon?

Siirryn lukemaan nekin vastaukset

Sanavarastoni tulee varmasti siitä, että ahmin tietoa näitä asioita jatkuvasti. Korostan vielä, että lapsuuskotini ei ollut mitenkään uskonnollinen, enkä ole kasvanut ortodoksisuudessa, olen vasta tieni alussa. Nämä ovat vaikeita asioita, en ymmärrä vielä läheskään kaikkea. Ne, mitä ovat toisilla selkäytimessä, eivät ole minulle itsestäänselvyyksiä.
Kasteella kävin aikuisena, koska minua ei ole lapsena kastettu. Eikö silloin puhuta aikuiskasteesta? Minusta se on askel lähemmäksi ja näinollen hyvä asia. Kävin siis kasteella ortodoksikirkossa, minut kastoi ortodoksipappi ja liityin paikkakuntani ortodoksiseen seurakuntaan - ja tunnen olevani oikealla tiellä.

Olen oikealla tiellä kirjoitti:

Sanavarastoni tulee varmasti siitä, että ahmin tietoa näitä asioita jatkuvasti. Korostan vielä, että lapsuuskotini ei ollut mitenkään uskonnollinen, enkä ole kasvanut ortodoksisuudessa, olen vasta tieni alussa. Nämä ovat vaikeita asioita, en ymmärrä vielä läheskään kaikkea. Ne, mitä ovat toisilla selkäytimessä, eivät ole minulle itsestäänselvyyksiä.
Kasteella kävin aikuisena, koska minua ei ole lapsena kastettu. Eikö silloin puhuta aikuiskasteesta? Minusta se on askel lähemmäksi ja näinollen hyvä asia. Kävin siis kasteella ortodoksikirkossa, minut kastoi ortodoksipappi ja liityin paikkakuntani ortodoksiseen seurakuntaan - ja tunnen olevani oikealla tiellä.

Välillä meillä on kuivia kausia, jolloin emme tunne Jumalan läsnäoloa, jolloin rukous ei suju, ja alakuloiset ajatukset täyttävät mielemme. Siitä ei tarvitse pelästyä. Lue rukoussääntösi, lue Raamattua ja osallistu pyhästä ehtoollisesta ja käy synnin tunnustuksella. Vielä saat kokea hengellistä virvoitustakin.

Olen oikealla tiellä kirjoitti:

Sanavarastoni tulee varmasti siitä, että ahmin tietoa näitä asioita jatkuvasti. Korostan vielä, että lapsuuskotini ei ollut mitenkään uskonnollinen, enkä ole kasvanut ortodoksisuudessa, olen vasta tieni alussa. Nämä ovat vaikeita asioita, en ymmärrä vielä läheskään kaikkea. Ne, mitä ovat toisilla selkäytimessä, eivät ole minulle itsestäänselvyyksiä.
Kasteella kävin aikuisena, koska minua ei ole lapsena kastettu. Eikö silloin puhuta aikuiskasteesta? Minusta se on askel lähemmäksi ja näinollen hyvä asia. Kävin siis kasteella ortodoksikirkossa, minut kastoi ortodoksipappi ja liityin paikkakuntani ortodoksiseen seurakuntaan - ja tunnen olevani oikealla tiellä.

Itse tulen hyvin uskonnollisesta kodista ja olen saanut uskonnollisen kasvatuksen, mutta siltikään asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja olen joutunut etsimään omaa uskoani lähes koko elämäni. Mutta näin kai se menee, Jumala antaa mahdollisuuden jokaiselle lähestyä Häntä, mutta ihminen kai itse lähestyy Häntä tai pysyy etäällä.

Itselleni aktiivinen kirkossa käyminen on ollut avuksi aina kun usko horjuu tai elämä tuntuu muuten merkityksettömältä. Joten suosittelen, että varsinkin nyt paastonajan upeiden palveluksien ollessa käsillä käy kirkossa mahdollisimman paljon. Elämän tai olemassaolon tuntuminen merkityksettömältä ei sinänsä ole paha asia, pitäisihän meidän kristittyjen katseen olla tuonpuoleisessa ja se ei ole helppoa jos elämä täällä on "liian" hyvää, onnellista tai tyydyttävää.

Kanssakulkija.. kirjoitti:

Itse tulen hyvin uskonnollisesta kodista ja olen saanut uskonnollisen kasvatuksen, mutta siltikään asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja olen joutunut etsimään omaa uskoani lähes koko elämäni. Mutta näin kai se menee, Jumala antaa mahdollisuuden jokaiselle lähestyä Häntä, mutta ihminen kai itse lähestyy Häntä tai pysyy etäällä.

Itselleni aktiivinen kirkossa käyminen on ollut avuksi aina kun usko horjuu tai elämä tuntuu muuten merkityksettömältä. Joten suosittelen, että varsinkin nyt paastonajan upeiden palveluksien ollessa käsillä käy kirkossa mahdollisimman paljon. Elämän tai olemassaolon tuntuminen merkityksettömältä ei sinänsä ole paha asia, pitäisihän meidän kristittyjen katseen olla tuonpuoleisessa ja se ei ole helppoa jos elämä täällä on "liian" hyvää, onnellista tai tyydyttävää.

Ihailen ortodoksiuudessa sisällön lisäksi myös aktiivisuutta, lämpöä ja kauneutta, joka on ihan erilaita kuin ev.lut.srk:ssa. Sitä olen löytänyt kirkossa, kuorossa ja tapahtumissa. Kuitenkin minulla on sisälläni tunne, että en ole täysivaltainen jäsen. Se taitaa olla oma sisäinen yksinäisyyden tunteeni, joka seuraa minua kaikkialle minne menenkin.
Kävin syksyllä ortodosksisen seurakunnan kuukausitapaamisessa. Aiheena oli kirkossa käyttäytyminen. Siellä oli pari ortodoksisuudessa kasvanutta yli 50-vuotiasta. Heillekin oli epäselviä asioita ja kuulema siksi kynnyksenä jumalanpalveluksiin menoon. Minä ajattelen, että ylimääräiset ristinmerkit ja kumarrukset eivät voi olla niin vaarallisia, tarkoitushan on hyvä.
Ostin Valamon pääsiäinen-CDn, kaunista...

Olen oikealla tiellä kirjoitti:

Ihailen ortodoksiuudessa sisällön lisäksi myös aktiivisuutta, lämpöä ja kauneutta, joka on ihan erilaita kuin ev.lut.srk:ssa. Sitä olen löytänyt kirkossa, kuorossa ja tapahtumissa. Kuitenkin minulla on sisälläni tunne, että en ole täysivaltainen jäsen. Se taitaa olla oma sisäinen yksinäisyyden tunteeni, joka seuraa minua kaikkialle minne menenkin.
Kävin syksyllä ortodosksisen seurakunnan kuukausitapaamisessa. Aiheena oli kirkossa käyttäytyminen. Siellä oli pari ortodoksisuudessa kasvanutta yli 50-vuotiasta. Heillekin oli epäselviä asioita ja kuulema siksi kynnyksenä jumalanpalveluksiin menoon. Minä ajattelen, että ylimääräiset ristinmerkit ja kumarrukset eivät voi olla niin vaarallisia, tarkoitushan on hyvä.
Ostin Valamon pääsiäinen-CDn, kaunista...

olen itse vielä aika nuori aikuinen. olen kasvanut uskonnollisessa tyhjiössä, vanha isoäitini oli uskovainen (protestantti) joka kuljetti minua uskovaisten tapahtumissa. Koin, että olen saanut elämään eväät juuri häneltä. Rippikoulussa koin uskoni syvenevän ja olen kokenut että olen elänyt Jumalan yhteydessä enemmän siitä asti, vaikka vietänikin aika tavallista nuoren ihmisen elämää...
Olen kuitenkin pidemmän aikaa etsinyt elämään jotain uutta ulottuvuutta ja ole löytänyt ortodoksisuuden. olen vielä todella alussa, paastoankin vasta ensimmäistä kertaa (olen jättnyt kaiken lihan pois, maitoa ja munaa en vielä rohjennut jättää) Jumalanpalveluksiin en ole vielä rohkaistunut menemään....
Olen lueskellut asiasta paljon ja lohdutus ja onni tulee mieleeni, rauhaksi sitä varmaan voi sanoa, ihan kuin olisin löytänyt sen mitä olen etsinyt...
Tunnen välillä että elän hieman erillään Jumalasta ja sitten taas käännyt hänen puoleensa. Koen, että vaikeuksien keskellä Jumala pyytää minua kääntymään enemmän rukouksen välityksellä puoleensa. Kai se sitten niin on että Jumala pitää huolta ja kiinni minustakin, vaikka elämä välillä vie luotaan pois.

Olen aina kokenut helluntailaisten touhut todella outoina ja minua painostettiin nuorempana liittymään heihin, heidän oppinsa ja paatoksellisuus ei tuntunut minusta sopivana. En tiedä miksi ortodoksiuus tuntuu olevan vastaus siihen mitä olen hakenut ja paikkakunnallani missä asun järjestetään katekumeenikurssi, olen todella iloinen siitä, ja vaivan varman myös siitä, että se on Jumalan viesti minulle lähestyä ort kirkkoa.
Tietysti mielessä käy että miten tällainen (vielä) luterilainen otetaan vastaa seurakunnassa...Olen kyllä saanut Jumalanpalveluksissa lohdutuksen evankeliumista, mutta muuten luterilainen kirkko ei ole ollut sydäntäni lähellä. Joulukirkossakin kävi mielessä, että täälläpä on paljon ns. tapakristittyjä jotka käyvät vain jouluna kirkossa, vaikkeivät välitä muuten mistään mitään... Tuntui tosi pahalta, omat ajatukseni.

Kyllä Jumala pitää huolta ja kiinni jokaisesta, joka sitä haluaa.

Dibs kirjoitti:

Välillä meillä on kuivia kausia, jolloin emme tunne Jumalan läsnäoloa, jolloin rukous ei suju, ja alakuloiset ajatukset täyttävät mielemme. Siitä ei tarvitse pelästyä. Lue rukoussääntösi, lue Raamattua ja osallistu pyhästä ehtoollisesta ja käy synnin tunnustuksella. Vielä saat kokea hengellistä virvoitustakin.

Kristuksessa.
Oletko lain alla?