Turvallisen liikenteen tavoitteena on kiinnittää huomiota liikennekäyttäytymiseen ja kaikkiin muihinkin liikenneturvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin.
Euroopassa liikenneturmien ja niissä menehtyneiden lukumäärä on kasvanut pelottavasti.
Näin on myös Suomessa. Mitä sitten on tehtävissä?
Tämän päivän liikenteen ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan turvallista. Jokaisella matkallaan saa havaita sellaista liikennesäännöistä piittaamattomuutta, että usein hirvittää.
Autoja ohitetaan missä sattuu, ja usein yhteentörmäys on hiuskarvan varassa. Moni ei myöskään näytä kestävän sitä, että joku toinen menee edelle, vaan on heti näytettävä, että "kyllä tällä meidänkin raudalla pääsee ja kyllä sitä meilläkin osataan".
Sivuteiltä tullaan päätielle ottamatta huomioon muita tiellä liikkujia. Luetteloa voisi jatkaa, mutta jo nämäkin esimerkit kertovt kylliksi teiden vaaroista.
Pohjimmiltaan suhtautuminen liikennesääntöihin, liikenneturvallisuuteen ja yleensäkin tiellä liikkumiseen on asennekysymys.
On vaikea antaa yksiselitteistä vastausta tällaisen jo melko yleisen piittaamattomuuden syntyyn ja syihin. Ehkä monen ajotavoissa on nähtävissä elämän epäonnistumisen koko kirjo, nuorten vastuullisuuden puute ja kokeilunhalu, asenteeltaan moottoriliikenteeseen sopeutumatoomat kuljettajat jne.
Oma ryhmänsä on alkoholin vaikutuksen alaisena ajavat ns. rattijuopot. Voidaan kysyä, minkä verran oikea asennekasvatus olisi vaikuttanut mainittujen tapausten ajotyyliin. Olivatko elämän kriisitilanteissa unohtaneet hyvätkin asenteet.
Ilmeisesti asennekasvatuksesta on hyötyä aina, olivatpa elämän tilanteet mitkä tahansa.
Vaikka emme psytykkään ratkaisemaan piittaamattomuuden kaikkia syitä, niin kasvavan sukupolven kannalta on kuitenkin valistusta jatkettava. Sitä tulee antaa jo pienestä pitäen, ei tuputtaen, vaan käytännön tilanteissa pysähtyen ja opettaen.
Vanhempien tulisi muistaa, että he antavat elämisen mallit lapsilleen. Usein ylinopeuksista, poliisien harhauttamisesta ja liikennesääntöjen rikkomisesta kerskaamiset kasvattavat piittaamattomuutta yhteiskunnan turvallisuutta lisääviinkin asioihin, ja näin aikuiseksi vartuttua kodista opittu malli toistuu.
Tässä on työkenttää riittämiin kodeille, kouluille ja kaikkialle, missä ollaan tekemisissä kasvatuksen ja opetuksen kanssa.
Kunnon kansalaiset haluaa noudattaa annettuja ohjeita ja säädöksiä, ei ainoastaan rangaistuksen pelosta, vaan korkean moraalin tähden. Tätäkin asiaa on syytä selvittää yhä uudelleen omille lapsilleen ja opettaa heitä kunnioittamaan esivallan antamia säännöksiä myönteisinä ja turvallisuutta lisäävinä tekijöinä.
On tärkeää, että vanhemmat ovat lapsille ja nuorille esikuvana lakien ja määräysten noudattamisessa. Turvallinen liikkuminen alkaa kotoa. Yhteisponnisteluin saavutetaan turvallinen liikkuminen ja sitä kautta myös turvallisen elämisen laatu.
Euroopassa liikenneturmien ja niissä menehtyneiden lukumäärä on kasvanut pelottavasti.
Näin on myös Suomessa. Mitä sitten on tehtävissä?
Tämän päivän liikenteen ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan turvallista. Jokaisella matkallaan saa havaita sellaista liikennesäännöistä piittaamattomuutta, että usein hirvittää.
Autoja ohitetaan missä sattuu, ja usein yhteentörmäys on hiuskarvan varassa. Moni ei myöskään näytä kestävän sitä, että joku toinen menee edelle, vaan on heti näytettävä, että "kyllä tällä meidänkin raudalla pääsee ja kyllä sitä meilläkin osataan".
Sivuteiltä tullaan päätielle ottamatta huomioon muita tiellä liikkujia. Luetteloa voisi jatkaa, mutta jo nämäkin esimerkit kertovt kylliksi teiden vaaroista.
Pohjimmiltaan suhtautuminen liikennesääntöihin, liikenneturvallisuuteen ja yleensäkin tiellä liikkumiseen on asennekysymys.
On vaikea antaa yksiselitteistä vastausta tällaisen jo melko yleisen piittaamattomuuden syntyyn ja syihin. Ehkä monen ajotavoissa on nähtävissä elämän epäonnistumisen koko kirjo, nuorten vastuullisuuden puute ja kokeilunhalu, asenteeltaan moottoriliikenteeseen sopeutumatoomat kuljettajat jne.
Oma ryhmänsä on alkoholin vaikutuksen alaisena ajavat ns. rattijuopot. Voidaan kysyä, minkä verran oikea asennekasvatus olisi vaikuttanut mainittujen tapausten ajotyyliin. Olivatko elämän kriisitilanteissa unohtaneet hyvätkin asenteet.
Ilmeisesti asennekasvatuksesta on hyötyä aina, olivatpa elämän tilanteet mitkä tahansa.
Vaikka emme psytykkään ratkaisemaan piittaamattomuuden kaikkia syitä, niin kasvavan sukupolven kannalta on kuitenkin valistusta jatkettava. Sitä tulee antaa jo pienestä pitäen, ei tuputtaen, vaan käytännön tilanteissa pysähtyen ja opettaen.
Vanhempien tulisi muistaa, että he antavat elämisen mallit lapsilleen. Usein ylinopeuksista, poliisien harhauttamisesta ja liikennesääntöjen rikkomisesta kerskaamiset kasvattavat piittaamattomuutta yhteiskunnan turvallisuutta lisääviinkin asioihin, ja näin aikuiseksi vartuttua kodista opittu malli toistuu.
Tässä on työkenttää riittämiin kodeille, kouluille ja kaikkialle, missä ollaan tekemisissä kasvatuksen ja opetuksen kanssa.
Kunnon kansalaiset haluaa noudattaa annettuja ohjeita ja säädöksiä, ei ainoastaan rangaistuksen pelosta, vaan korkean moraalin tähden. Tätäkin asiaa on syytä selvittää yhä uudelleen omille lapsilleen ja opettaa heitä kunnioittamaan esivallan antamia säännöksiä myönteisinä ja turvallisuutta lisäävinä tekijöinä.
On tärkeää, että vanhemmat ovat lapsille ja nuorille esikuvana lakien ja määräysten noudattamisessa. Turvallinen liikkuminen alkaa kotoa. Yhteisponnisteluin saavutetaan turvallinen liikkuminen ja sitä kautta myös turvallisen elämisen laatu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koitappa noudattaa sitä....ei tarvi romaaneja kirjoitella.
"Euroopassa liikenneturmien ja niissä menehtyneiden lukumäärä on kasvanut pelottavasti.
Näin on myös Suomessa."
Viralliset tilastot eivät kuitenkaan ole samaa mieltä kanssasi!
"Kunnon kansalaiset haluaa noudattaa annettuja ohjeita ja säädöksiä, ei ainoastaan rangaistuksen pelosta, vaan korkean moraalin tähden."
Ja liikenneturhan tutkimuksen mukaan vain muutama prosentti autoilijoista noudattaa nopeusrajoituksia aina. Olisiko rajoitusten asettajien syytä tarkistella moraalikäsityksiään?
Tänäkin vuonna sattuu ja tapahtuu liikenteessä liikaa onnettomuuksia. Ei pidä tuudittautua tilastojen lukuihin, ne ovat vain osoitus siitä, kuinka voimakas kampanjointi ja erinäiset turvallisuutta edistävät toimet ja rajoitukset auttavat kaunistamaan synkkiä tilastolukuja.
Koskaan ei pidä tuudittautua harhaiseen turvallisuuden tunteeseen, vaan tehdä asenteiden korjaamista ei vain yleisellä, vaan ennenkaikkea yksilöllisellä tasolla.
Jo tässä muutamassa kommentissa heijastuu asenteiden vihamielisyys liikenneturvallisuutta kohtaan, mikä taas kertoo, että avauksen mukaan asenteissa olisi juuri sitä korjaamisen tarvetta.
Yhteiskunta on laatinut erinäisiä lakeja, sääntöjä ja rajoituksia kansalaistensa suojelemiseksi ja tällä palstalla huokuu tyytymättömyys moraalin vartijoita kohtaan.
Kaivataanko tänne villin lännen meininkiä, jossa jokainen puolustaa omilla aseillaan etujaan, eritoten liikenteessä.
Kun heitetään esittämiäsi umpimielisiä väitteitä vailla asian kokonaiskuvaa syntyy epäily. Siihen kun vielä lisätään muutamia elementtejä, syntyy propagandaa.
Suomi on monella mittarilla mitattuna liikennekuolemien vähyyden osalta eturintamassa.
Propagandalla tehty kampanja ja "erinäiset turvallisuutta edistävät toimet ja rajoitukset" eivät ole mitenkään kaunistaneet lukuja. Hyvä todiste tuosta kuultiin uuden LP:n johtajan omasta suusta MTV3:n haastattelussa. LP:n johtaja valitteli kuinka piittaamattomuus ja kaahailu on lisääntynyt nykyaikana voimakkaasti, jokon toimittaja totesi, että kuolemanluvut ovat kuitenkin laskeneet kokoajan.
Moraalia tarvittaisiin nyt yhteiskunnan lainsäätäjiltä. Rahankeräämisen naamioiminen liikenneturvallisuuden parantamiseksi on varsin ilmeistä.
Ei, en minä ainakaan kannata mitään villinlännenmeininkiä, vaan arkijärjellä ymmärrettäviä rajoituksia, rangaistuksia ja veroja.
Höpö höpö!
Kuolemien määrä laskee laskemistaan -liikenne on siis turvallisempaa kuin koskaan...
Liikennekuolemien laskusta huolimatta liikennemoraali on pahasti rappiolla.
Jos pieni osa autoilijoista vain mieltää, että rajoitukset ovat hyväksi ja ei ylitä niitä ja suurin osa rikkoo tahallaan, on kysymys melkein samanlaisesta yhteiskunnallisesta rappion tilasta kuin muinaisessa rooman valtakunnassa, joka hajosi juuri rappiottomuuteen ja moraalittomuuteen.
Jos omatunto ei sano, mikä on oikein ja mikä väärin ja opetetaan, että sääntöjä saa rikkoa, kunhan ei vaan joudu kiinni, niin ollaan jo melkoisella rappion tiellä.
On turhaa tuudittautua ruususen uneen, että kun kerran kuolemat teillä ovat vähentyneet, niin minä voin huoletta ajaa sääntöjen vastaisesti aina kovaa kelissä kuin kelissä ja säässä kuin säässä ja tien kuntoon katsomatta.
Se ei auta yksilöä tippaakaan, jos hän ajaa loivasti kääntyvässä kurvissa rekan eteen ajatuksena, että minähän ajoin rajoitusten ja liikennevirran mukaan.
Näin kävi tuolla nelostiellä rovaniemeltä 40 km. kemin suuntaan. Naisen auto lähti käsistä ja ajautui vastaantulevaan tuhoisin seurauksin.
Varmasti ei hänellä ollut tilannenopeus vasemmassa aivolohkossa kohdallaan.
Liputatko sinä oikean tilannenopeuden vai nopeusrajoituste seuraamisen puolesta?
Nopeusrajoituksia voi seurata, mutta se ei tarkoita että ajaisi oikeaa tilannenopeutta (kuten lopun esimerkissäsi). Toisaalta voi ajaa oikeaa tilannenopeutta seuraamatta nopeusrajoituksia (esimerkkejä on helppo keksiä).
Jos tarkoituksesi oli sanoa että tyhmyys tappaa, niin olet varmaan oikeassa.
Onneksi suurin osa liikenteessäkuolijoista saa syyttää ihan itseään. Jos vain orjallisesti noudattaa annettuja ohjeita tajuamatta MIKSI niin pitäisi tehdä, niin ikävyyksiähän siinä kerjätään. Ainut ratkaisu on pistää poliisi jokaiseen autoon selittämään: "hiljennä nyt, on vähän liukkaan näköistä ja edessä on pimeä mutka. Juu, tiedänhän minä että tässä on 80 km/h nopeusrajoitus, mutta kun tien kunto ei juuri nyt vastaa tuota rajoitusta".
Ihan hyvä tuolla on ajaa. Välillä näkee jurpoja jotka vaarantavat omaa henkeään, mutta aina nuo on voinut väistää jos on halunnut.
Eikö ole aika kummallista, jos rajoituksia rikotaan tahallaan ja suuri enemmistö tekee niin, mutta kuitenkin liikennekuolemat ovat reilusti laskeneet.
Eikö tuo todista sen, että säännöt ja niiden rikkomiset vaikuta turvallisuuteen vaan ainostaan moraaliin?
miten joku voi väittää liikennettä turvattomaksi kun pelkissä liukkaalla kelillä sattuvissa kaatumisonnettomuuksissa kuolee ja loukkaantuu enemmän ihmisiä kuin liikenteessä..
pitäiskö alentaa kävelynopeuksia ja määrätä katsastus vuosittain kengille (kulutuspinta/nastojen ulkonemat) ja talvivaatteille ja kypäräpakko kävelijöille - noilla saataisiin enemmän henkiä ja loukkaantumisia säästettyä kuin liikennettä kuristamalla????
'liikenteen vaarattomuus' on iltapäivälehtien lööppien ja viherpiipittäjien aivopesun tulosta..
Nyt puhutaan autoilusta, ei kävelemisestä.
On ilmiselvää, ettette haluakkaan ymmärtää, mistä tässä avauksessa nyt on kysymys.
Iltapäivälehtien lööpit puhuu asiaa ja suoraan, ei kaunistellen, niinkuin normaalit päivälehdet.
Kylläpä maalaat kauhuskenaarioita. En olel sinun kanssasi lainkaan yhtä mieltä siitä, että koko liikenne on tuollaista hullumyllyä. En edes muista milloin itselläni olisi viimeksi ollut joku vähältä-piti-tilanne. Tottakai aina välillä näkee kaikenlaista, mutta ei siitä parane provosoitua. Kun hallitset oman autosi, ja käytät järkeäsi, huomioit muut, ja ennakoit tulevat tilanteet, eli kehität itsellesi pelisilmää, niin tilanne näyttää aivan toiselta. Se ei silti poissulje luovaa liikennesääntöjen soveltamista, jos siihen on tarvis.
Liikenteestä voidaan tosiaan kirjoittaa vaikka romaani.
Voisi olla hyödyllistä liikennekulttuurin kannalta, että autokouluissa pitäisi kirjoittaa muutaman A-nelosen kokoinen tutkielma liikenteestä ennen kuin saisi ajoluvan. Oppisi ajokokelas ajattelemaan asioita muutenkin eikä vain niin, että tuosta vasemmalle tai oikealle ja sitten taas suoraan.