Haluaisin ihan selvyyden vuoksi kysäistä, ketää solvaamatta tms, että vastustaako sivari ja totaali armeijaa instituutiona vai vastustavatko he oman maansa ja kotinsa puolustamista jopa aseellisesti?`
Mikäli vastustat nimenomaan puolustusvoimia niin mitä siinä? Jos oletataan, että maassa pitää olla aseellinen puolustusvalmius niin minkä tyylistä rakennetta voidaan ajatella tätä korvaamaan?
Mikäli vastustat nimenomaan oman kodin ja maan puolustamista vaikka aseellisesti niin kertoisitko miksi?
Mikäli ajatuksesi ovat niinkin pilvien päällä olevia, että haikailet täydellisen maailmanrauhan, aseettomuuden ja 100 %väkivallattomuuden perään niin älä vastaa. On kovin naivia ajatella, että maailmasta tulisi niinkin paratiisimainen ottaen huomioon ihmisen perusluonteen.
Mikäli vastustat nimenomaan puolustusvoimia niin mitä siinä? Jos oletataan, että maassa pitää olla aseellinen puolustusvalmius niin minkä tyylistä rakennetta voidaan ajatella tätä korvaamaan?
Mikäli vastustat nimenomaan oman kodin ja maan puolustamista vaikka aseellisesti niin kertoisitko miksi?
Mikäli ajatuksesi ovat niinkin pilvien päällä olevia, että haikailet täydellisen maailmanrauhan, aseettomuuden ja 100 %väkivallattomuuden perään niin älä vastaa. On kovin naivia ajatella, että maailmasta tulisi niinkin paratiisimainen ottaen huomioon ihmisen perusluonteen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
vuoksi ajattelin sinulta kysäistä että koskas lakkaat hakkaamasta vaimoasi. Äläkä nyt tekeydy pilvien päällä olevaksi ja 100% väkivallattomaksi, niin naiivi ei pidä olla.
Onko tässä nyt joku totaali tai sivari panostanut koko henkisen kapasiteettisensä ja tullut näinkin loistavaan vastaukseen?
sivarius (suomen lain mukainen vaihtoehto suorittaa asevelvollisuus) ei ole armeijan alasajon kannattamista tai puolustusvoimien vastustamista. Se on yksi vaihtoehto. Ihmisiä tarvitaan tosipaikan tullenkin erilaisiin tehtäviin.
Sivarius on Suomen lain mukaan laillista, mutta eikö olisi parempi jos nuoret taistelisivat sodassa ettei vanhojen yli 50-vuotiaiden tarvitsisi lähteä rintamalle.
suuri osa sivareista myös lähetetään, jos niikseen käy. Ei, ei miinanpolkijoiksi vaan pikakoulutuksella muiden joukkojen perään.
Mistä rintamasta on kyse? Suostun ottamaan vastaan kiväärin ja harjoitella, esim oman kotikaupunkini puolustamista vastarintaliikkeen jäsenen ominaisuudessa, mutta valtiota en ryhdy aseellisesti puolustamaan toisia nuoria miehiä vastaan.
... tosipaikan tullen sivareista ei ole mihinkään... ressukat juoksisivat metsään karkuun, mutteivat uskalla.
HÄVETKÄÄ SYNTISTÄ OLEMASSAOLOANNE!
edes vastarintataistelijaksi... haaveilevat vain maailman rauhasta hasispiippua poltellen
haaveensa kullakin. Sinulla näyttää olevan stereotypiat ja yleistykset hallussa - oletko koskaan ajatellut vaihteeksi puhua asioiden todellisuudesta?
tosiaan saavasi ketään sivaria häpeämään noilla teksteilläsi? Nauramaan korkeintaan. Käyttäisit energiasi johonkin hyödyllisempään.
Lue aikaisemmista viesteistä. En vastusta armeijaa sinänsä, minusta vain sen pitäisi olla vapaaehtoinen. Eli sinne menisivät ne ihmiset, joille isänmaa, veteraanit ja yhteiskuntajärjestelmämme ovat uhrautumisen arvoisia asioita.
Omaa kotia ei mulla ole ikinä ollutkaan, mutta lähimmäisteni ja vapauden erilaisten arvojen puolesta pyrin elämässäni toimimaan. Jos se jossain ääritilanteessa vaatii aseisiin tarttumista niin silloin teen sen kyllä, mutten kenenkään käskystä. Muutoin tartun aseisiin vain jos perhettäni tai henkeäni uhataan, ihan ketä vain vastaan, kansallisuutta katsomatta.
Kyllä armeijalla muutoin on paikkansa järjestyksen pitämisessä rajoilla ja suuremmissa asioissa, mutta sen pitäisi olla vain duuni muiden joukossa. Kutsumusammatti mikä se itseasiassa onkin.
Oma maa ei merkitse minulle mitään. Missä ikinä vaikutankin koetan aina edistää vapauden ja tasa-arvon ajatuksia henkeen ja vereen. Ei tämä maaläntti ole minulle mikään itseisarvo.
Ei maailmaa tietenkään saa väkivallattomaksi ikinä, mutta jos jokaisella olisi edes jotain periaatteita rauhan puolesta sydämessään, eikä mitään ikivanhoja fraaseja isänmaasta ja uskonnosta, niin sekin olisi jo jotain.
Vapaaehtoisuuteen perustuva armeija eli palkka-armeija varmaan olisi oivallinen ratkaisu. Tosin puolustumenot saattaisivat nousta aika huimasti. Tällä hetkellä Suomen puolustusvoimien reservi on n. 1000 000 miestä. Palkka-armeijalla tuskin päästään edes kymmenykseen tuosta. Tosin palkka-armeijassa väki olisi motivoituneempaa ja varmasti ammatitaitoisempaa, ainakin miehistön puolesta.
Palkka-armeijasta on puhuttu myös tasa-arvoisempana kuin nykyinen järjestelmä. Tuo tosin ei kuulu juuri tähän.
"Oma maa ei merkitse minulle mitään. "
Tuo ajatus onkin ollut sellainen jota olen tavallaan ihmetellyt. Tai tuolla tavoin ajattelevia. Se, että oma maa ei merkitse mitään ei ole kummallista sinänsä. Mutta yleensä tuolla tavoin ajattelevat pitävät niitä, joille oma maa jotain merkitsee jotenkin itseään huonompina. Isänmaallisuus on aate, jonka nimissä on tehty paljon pahaa mutta on saavutettu paljon hyvääkin. Vanha fraasi: mitä jos nykyiset veteraanit eivät olisi sotineet niin mitä sitten? No kenties olisimme Venäjän vallan alla. Luulen, että sitä ei toivoisi kuitenkaan kiihkoisinkaan aseista/armeijasta kieltäytyjä.
Itselleni oma maa merkitse jotain. Ja omaa maatani olen valmis aseellisesti puolustamaan. En tuomitse niitä, jotka ajattelevat eri tavoin. Tuomitsen ne eri tavoin ajattelevat, jotka tuomitsevat minun haluni puolustaa omaa maatani. Eikä siksi toisekseen täällä ole kenenkään pakko asua. Onhan noita maita maailmassa.
Olen käynyt armeijan ja kävisin uudestaan. Se ei ole minulle kutsumusammatti. Maani ja kotini puolustaminen sen sijaan on tilanteen niin vaatiessa. Vastustan väkivaltaa ja vastustan sotaa. Sota on äärimmäinen keino ja sen on viimeistäkin viimeisin keino. Mutta historia on osoittanut, että sotia on ja tulee. Ja niitä tulee vastakin...
en pidä isänmaallisia ihmisiä ihmisinä sen huonompina kuin muitakaan(en minä kaikista sivareistakaan pidä), haluaisin vain oppia ymmärtämään, että mitä ja miksi se isänmaa tai oma maa merkitsee niin paljon?
Miten on, kerrankin tyhjentävä selitys?
Mites muuten sivaritotaalihinttitollot on unohtaneet tosta rauhasta puhuessaan, että ketkäs suomalaiset sitä rauhantyötä on oikeasti maailmalla tehneet.
Olisikohan noi Nobelin rauhanpalkinnonkin saaneet rauhanturvaajat, jotka muutamaa naista ja tulkkia lukuunottamatta ovat kaikki asepalveluksen suorittaneita sotilaita.
Itsellänikin on kolme reissua takana, kaksi Lähi-Idässä ka yksi Makedoniassa.
No teidän idioottien mielestä olen vain sotahullu ylikessun natsojen tavoittelija.
Te olette tyhmiä... miksi teidät on edes tähän maailmaan joku viitsinyt tehdä yhteiskunnan elätettäviksi.
Ja huomenna alkavassa kertauharjoituksessakin istun paloautossa, niinkuin normaali töissäkin vapaa-ajalla, mutta teille se ei käy, parempi olisi lusmuilla jossain sivarihommeleissa terkkarin varastossa marisätkiä poltellessa.
Minulle oma maa merkitsee paikkaa suomalaisille, hyvää maata asua, jopa sivaritotaali-idioottiluuserieläteillemme.
Sitä maata haluan palvella niin rauhan, kuin ei toivotun sodankin aikana.
Rauhan aikana palvelen sitä samanlaisella kutsumuksella, kuin mitä monet poliisitkin, teemme työtä jonka tekemättäjättäminen tekisi sivarinkin elämästä helvetin.
Sitten te mitään tekemättömät nahjukset jaksatte vielä kitistä ja rutista armeijasta ja sen pakollisuudesta.
Toivottavasti uusi eduskunta antaa Intille valtuudet tilata edes muutaman taisteluhelikopterin ja ottaa nekin rahat teidän surkimusten elättämisestä.
ei se omakaan fiksuutesi ainakaan sinun kirjoituksistasi näy mitenkään.
Oletkohan sinä asenteellisesti kovinkaan sopivaa ainesta rauhanturvaajaksi? Kun olet noinkin vihaa täynnä? Vieläpä jotainm sivareita kohtaan?
Luulisi sinunkin olevan vain tyytyväinen kun miehet(sinun mielestäsi) erottuvat sivareista(hinttarit, narkkarit, laiskat jne..sinun määritelmiesi mukaan).
Vaikka esim. minä en edusta mitään mainitsemistasi ominaisuuksista. En ole hintti, narkkis, tollo, idiootti, elätti...
Minä en usko aseisiin perustuvaan turvallisuuteen. On väärä lähtökohta, että eri valtioiden ja niissä asuvien ihmisten intressit ovat vastakkaiset, että turvallisuus on turvallisuutta toisia valtioita, toisia ihmisiä vastaan. Toisten ihmisten tappaminen tai siihen valmistautuminen ei luo suojaa todellisia uhkia, esim. ympäristöongelmia tai köyhyyttä vastaan. Pikemminkin sota ja asevarustelu pahentavat näitä ongelmia tuhlaamalla niiden ratkaisemiseen kipeästi tarvittavia taloudellisia ja inhimillisiä voimavaroja. Ihmiskunta voi ratkaista olemassaoloaan ja kotiplaneettaansa uhkaavat vaarat vain toimimalla yhdessä. Sitäpaitsi vaikka valtiolla on oikeus laatia lakeja ja vaatia kansalaisilta toimenpiteitä valtion ylläpitämiseen (mm. verot),ei sillä kuitenkaan voi olla oikeutta vaatia yksilöä tappamaan toista elävää.
Voiko tähän enää muuta sanoa? Amen.
En minäkään ketään halua tappaa, vaikka asetta kannankin mukana lähes päivittäin.
En usko sen tuovan mitään voiman tai vast tunnetta, mutta luotan siihen kuitenkin lähes kuin koiraanikin.
Toivon ettei se "keikka" satu minun kohdalleni, jossa jompaa kumpaa pitää käyttää viimeisenä keinona, mutta tiedän että vastaisuudessakin joudun niillä ihmisiä uhkaamaan.
Jos olisin valinnut "sivarin", tuskin nykyiseen työpaikkaani olisin päätynyt tai siis eihän se lain mukaan olisi mitenkään edes mahdollistakaan.
estää pahan ja kuka taas ylläpitää oikeutta? Kerro mitä oikeus on ja miksi sitä ei sitten ole olemassa, jos sitä voi olla olemassa?
Aseisiin perustuva "turvallisuus" ei ole vastaus tärkeimpiin tällä hetkellä ratkaisua vaativiin kysymyksiin. Nämä ongelmat ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia – ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia, eikä niitä siten voida ratkaista toimimalla itsekkään kansalaisvaltiomallin puitteissa, eikä sen puolesta. Päin vastoin, juuri se on yksi ongelmien keskeisiä syitä ja tilanteen pahentajia. Tänä päivänä suuri osa aseellisista konflikteista käydään muutamien valtioiden tai suuryritysten taloudellisen voitontavoittelun, ei edes ylevien kansallisten tai moraalisten periaatteiden johdosta – korkeintaan niiden varjolla.
Jotkut meistä ovat pasifisteja, pitävät kaikkea väkivaltaa itsessään vääränä. Jotkut meistä hyväksyvät väkivallan joissakin tilanteissa, mutta eivät arvoja joiden puolesta valtioiden sotakoneistot toimivat. Joidenkin mielestä jo valtiot itsessään toimivat ongelmien synnyttäjinä eivätkä he siten halua osallistumalla vahvistaa sen keskeistä hallintakoneistoa.
Jotkut meistä protestoivat siviilipalvelusjärjestelmän epäkohtia vastaan, jotkut eivät pidä siviilipalvelusta todellisena nykyisessä tilanteessa rakentavana vaihtoehtona vaan kompromissina, joka vahvistaa yhteiskunnassa esiintyvää rakenteellista väkivaltaa. Ehkäpä miesten ja naisten tasa-arvon olisi aika toteutua asevelvolisuusasiassakin.
Kukin meistä kertoo omat perustelunsa henkilökohtaisessa kieltäytymisilmoituksessaan. Joukkoomme mahtuu siis koko kirjo erilaisia syitä, kirjo erilaisia ihmisiä, mutta muutamat tärkeät kysymykset yhdistävät meitä. Välittömiä tavoitteitamme ovat pakollisen asevelvollisuuden lakkauttaminen sekä valtion "puolustukseen" käytettävien määrärahojen kääntäminen laskuun, pitkällä tähtäimellä tietenkin koko armeijan lakkauttaminen. Meitä yhdistää usko siihen, että muutos on paitsi tarpeellinen myös mahdollinen, usko siihen että jokainen yksilö vaikuttaa valinnoillaan siihen, millainen yhteiskunnasta muodostuu ja ennen kaikkea usko siihen, että vain elämällä omantuntonsa mukaista elämää voi olla todella vapaa.
Näistä syistä Suomen valtio tuomitsee meidät, toisinajattelijansa, kuten mm. Turkki ja Kiina omista syistään omansa. Kuten sanottu, tässä pelissä nykyisillä säännöillä kaikki häviävät. On tietenkin tuomion täytäntöönpanosta koituva taloudellinen tappio, joka ei tosin ole mitenkään verrattavissa nykyisenkokoisen reservin ylläpitoon kuluviin rahoihin. Suurin ja häpeällisin on moraalinen tappio, eikä vain muutamien vankilaan tuomitsemisesta, vaan kymmenien tuhansien vuosittaisesta asevelvollisuuden suorittamiseen pakottamisesta, siihen pienestä pitäen kasvattamisesta, koituva moraalinen ja henkinen tappio.
Kun katsoo sodan ytimeen, kaikkeen mikä siihen liittyy, voi vain kysyä onko tuo kaikki sen arvoista...
Me olemme ratkaisumme tehneet.
Vakivallottomuus on muuten hassu asia. Sitä sivaritkin toitottavat, mutta aseistakieltätyjäliittokin on ollut mukana useissa väkivaltaisissa mielenosoituksissa, joista osaa voisi melkein luokitella kapinaksi yhteiskuntaa vastaan.
Esim itsenäisyyspäivien mellakat pressanlinnalla... ei varmaankaan ole kaukana ne ajat enää kun homma riistäytyy käsistä ja "Kaartinpataljoonakin" tulee kaduille poliisin avuksi.
Niinisalossa on varusmiehille koulutettu JOUHA-toimintaa (joukkojenhallintaa) jo muutaman vuoden ja muistelisin TV:ssä olleen joskus jonkun pätkän mellakilpien käytön harjoittelusta Taivallahden suunnallakin.
Jos 63 vuotta sitten Suomella ei olisi ollut puolustusvoimia, niin nykyään Suomalaiset etsisi sukulaisiaan ympäri laajan Venäjän?????
Mikä olisi nyky Suomi??, sama kuin nyky karjala puutteineen??
ELÄKÖÖN SUOMEN NYKYISELLE VAPAUDELLE!!!!!
Tiedoksesi, että AKL:lä ei ole mitään tekemistä kuokkavieras-tapahtuman kanssa enkä ole kuullut, että heidän tapahtumissaan olisi mitenkään riehuttu muutenkaan. Ruokaa- ei aseita on yksi päätapahtumista ja oletko koskaan kuullut, että siellä olisi "mellakoitu"...
Onhan se mukava että joku jaksaa tänne ihan asiaakin ja ajatuksella kirjoittaa, mutta liekö vaivan arvoista. Palstaa kun hallitsevat suvereenisti kaikenlaiset reservin peelot, fasistiprovoroskan suhteen asiaan ollessa 100:1. Turha tänne on vastauksia kirjoittaa, näillä sinivalkoisilla sankareilla kun tuskin on kiinnostusta niitä käsitellä ja vielä vähemmän älyllistä kapasitettia siihen.
Hyvät palvelun ylläpitäjät voisivat siis sulkea koko palstan ja aktiivipostittajat eli reservin skinikessut voisivat siirtyä vaikka hakkaamaan päätään siihen lähimpään seinään jos se vaikka heidän oloaan helpottaisi.
äitisi olisikin mies, sinulla ei olisi korvia :P
siis parempi ihminen kuin "reservin skinikessut". Tiedät siis mikä on Oikeaa ja mikä Väärää? Kaikki jotka eivät toimi kuten Te toimitte, ovat Pahoja ihmisiä?
Ei Teillä ole hirveästi eroja, sillä ymmärtääkseni ihmisyyden alemmilla tasoilla ihmiset hakevat Hyvää leimaamalla muita Pahoiksi.
Ihan vain analyysinä tämän arvion esitän, antamienne tietojen perusteella.
Enpä ole millään muotoa väittänyt olevani parempi ihminen kuin skinikessut (jokaisella lienee sama arvo ominaisuuksistaan riippumatta) tai tietäväni mikä on oikeaa/väärää (absoluuttisia sellaisia tuskin edes on, tai ainakaan niiden olemassaoloa ei ole todistettu, ja subjektiiviset taas lienevät keskenään tasavertaisia), joten jätän ilmaan rakennetut päätelmäsi rauhaan.
Ja skinikessuihin kohdistunut kritiikkini liittyi siihen ei-rakentavaan provosointiin ja vaahtoamiseen, jota nämä kyseiset henkilöt harrastavat, ja jolla täyttävät tämänkin foorumin sen sijaan että kävisivät rakentavaa keskustelua.
Ja kerro muuten ihmeessä miten siellä ihmisyyden ylemmillä tasoilla hyvää haetaan?
Niin kauan kuin Suomessa on yleinen asevelvollisuus, sivareita löytyy vähintäänkin vuotuiset 3000. Niin kauan kuin kansalaiset eivät ole sukupuolen perusteella tasavertaisia lain edessä, sivarit tulevat olemaan miehiä.
Ensimmäinen naissivari on jo palveluksessa ja lisää tulee varmasti.
Sanoit että sivarit on "miehiä", "akkoja" te olette koko populaattio, paitsi vammaiset jotka ei pysty mutta haluaisivat osallistua yhteiseen VELVOLLISUUTEEN!!!!!
Sisälukutaitosi on varmasti hieman huono, kun katselee näitä sinun mölinöitäsi. Armeijassa ei tarvita päätä- sen tiesin jo, mutta noinkaan vähää. Huhhuh.
Käsittääkseni siviilipalvelus on ihan laissakin määritelty lailliseksi keinoksi suorittaa kansalaisvelvollisuus. Kumma, ettei naisille ole määritelty kansalaisvelvollisuutta. EIvätkö he ole kansalaisia?
Vai pullamössöjä? Vaihda jo levyä, vaari!
hahha
Aivan laillista on myös miehillä olla menemättä armeijaan siinä missä naisia ei edes velvoiteta. Valtaosahan suom. ei käy armeijaa. Itse ajattelin aikoinaan, etteiköhän se ole niin minun kuin armeijankin etu olla menemättä sinne. Onhan tuonne tarpeeksi menijöitä. Sivarina tuli kylkiäisenä hyvä työkokemus alalleni, jolla nyt työskentelen.
... väittää olevasi mies, vaikket ole käynyt MIESTEN KOULUA, eli suorittanut lakisääteistä varusmiespalvelusta.
Sivarius on säälittävää lusmuilua!
Olet tietenkin joku "tutkija" tai kommarilehden "toimittaja" haukkumassa länsimaisuutta!!!!!!!!!
Kaiken sanomasi uskottavuus karisee viimeistään kutsuessasi sivareita lusmuiksi. Et selvästi tiedä sivareista mitään muuta kuin ulkoa opetetun litanian pilvenpolttajista yms. Otahan asioista vähän selvää, pliis.
Esimerkiksi nykyinen kotiisyyteni johon kuuluu myös omakotitalon hoitaminen ja 7km kauppamatkan hoitaminen pyörällä on silkkaa iloa sivarivuoteen verrattuna. Jos oikeasti arvostaa veteraaneja menee sivariin hoitamaan heitä kun yhteiskunta ei sitä muuten tee...
Minä havaitsin intissä, että siellä olivat Ville 5-vee henkiset sankarit alikessuina, komppapäälliköinä jne jne... Minulla on sellainen "auktoriteettiongelma" että vittupäille minä en pokkuroi.
No mene ja tiedä. Omat kokemukset armeijan esimiehistä ovat ihan positiiviset. Komppanian päällikkö oli asiallinen ja selvästi johtajatyyppiä. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni. Myöskin kestoluutnantit olivat ihan ok miehiä. Ei heillä ollut tarvetta äijäillä meille edes alokasaikana. Alikessuissa löytyi mulkkuja ja asiallisia.
Tuntuu, että tuollainen armeijassa on kusipäitä on enemmän stereotypiä eikä sillä niin paljoa ole todellisuuden kanssa tekemistä. Auktoriteettiongelmaiset näkevät kaikki esimiehet pahoina ja jotenkin tunnevammaisina. Jos ei kestä sitä, että käsketään niin heikoissa kantimissa on elämä ja itsetunto. Oman elämänsä herra ei tarkoita edes siviilissä sitä, etteikö olisi auktoriteettejä ja sääntöjä/lakia joita pitäisi kunnioittaa.
"Jos ei kestä sitä, että käsketään niin heikoissa kantimissa on elämä ja itsetunto."
Tuosta suvaitsen olla eri mieltä. Olen lukenut Reichia, Frommia, Eriksonia, Milleriä. Viime vuosisadan maailmansotien taustalta löytyy juuri päinvastainen tekijä. Ihmisten taipumus alistua minkä tahansa auktoriteetin valtaan. Pahin tilanne on silloin jos asiat voi hahmottaa tuolla tavalla: että auktoriteetti jotenkin voisi jopa kohentaa itsetuntoa.
Suosittelen tutustumista Stanley Milgramin suorittamiin kuuluisiin kokeisiin.
En käsittääkseni puhunut minkä tahansa auktoriteetin alle alistumiseen. Tuntuu vain, että yleensä armeijan kapiaisista puhutaan heidän olevan järjestäen kuspäisiä alikessujen ohella. Tuolla tavoin asiaan suhtautuvat yleistävät lähes aina kaikki esimies asemassa ja johtoportaassa olevat kuspäisiksi.
Tokihan auktoriteettejä tulee kyseenalaistaa mutta jokaisen itseään ylempänä organisaatiossa leimaaminen on lähinnä omaa kuspäisyyttä ja oman elämän ja itsetunnon käsittämätöntä turhamaisuutta.
On olemassa huonoja auktoriteettejä. Uutisissa ja maailman kiintopisteenä olevat veljekset Bush ja Saddam ovat tästä varsin mainioita esimerkkejä.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei itsetunto kestä KOSKAAN esimiehiä eikä auktoriteettjä niin heikoissa kantimissa on elämä ja itsetunto. Naurettavina syinä armeijasta poisjäämiseen pidän syitä, joiden mukaan ei kestetä sitä, että joku käskee? Mitä kummaa tuollainen on? Haluaisimpa nähdä tuollaisen "minua-ei-käske-kukaan-tyypin" joskus työelämässä...
lähtökohtaisesti on parempi kyseenalaistaa auktoriteetit, ja se kriittisyys kannattaa säilyttää sitten ihan joka sekunti. Muut vaihtoehdot ovat niitä kusipäiden vaihtoehtoja.
Eli toisin sanoen auktoriteettiä pitää epäillä koko ajan. Niiden olemassa oloa ei pidä hyväksyä? Aika kummaa ajattelua kun mietitään auktoriteettien olemassa oloa ja niiden jonkinlaista pakollistakin olemassa oloa. Ihminen voi olla viisas, mutta joukko on aina tyhmä. Nämä joukot tarvitsevat aina johtajaa, että homma pysyy edes jonkinlaisessa ruodussa. Millaista johtajaa? Se on taas toinen asia...
Perseen nuoleminen on parempi vaihtoehto, kuin kunnioittaa itseään? Hyvinpä sinä olet asian ymmärtänyt. Jos minä tulen kadulla vastaan ja käsken, että "ota suihin, paskamato", niin otatko?
>>Ihminen voi olla viisas, mutta joukko on aina tyhmä. Nämä joukot tarvitsevat aina johtajaa, että homma pysyy edes jonkinlaisessa ruodussa.>>
Sinähän siihen joukkoon kuulut, kun pokkuroit kaikkia jotka vain käskevät. Esimieskokemukseni ovat juuri sellaisia, millaisia kauhuesimiehet ovat. Asiallisille ihmisille olen asiallinen, mutta en minä ketään ala mielistelemään.
Jos sinä olet Jees-mies ja kielesi on tummanruskea, se on sinun häpeäsi.
"Perseen nuoleminen on parempi vaihtoehto, kuin kunnioittaa itseään? "
Eli sinä et voi kunnioittaa itseäsi jos joskus joudut tekemään mitä käsketään? Sinulla menee varmaan lujaa työelämässä. Perseennuoleminen ja oikeiden auktoriteettien kunnioittaminen on kuitenkin hieman eri asia.
Sinulla taitaa olla jokin perinteinen minua ei käske kukaan syndrooma. Jos itsekunnioituksesi romahtaa kun joku käskee sinua niin aika heikko on itsekunnioituksesi.
Hyvä esimies nimenomaan käyttää valtaansa. Huonot esimiehet ja huonot auktoriteetit nauttivat vallasta. Kumpaahan sinä mahtaisit olla...?
Jos kunnioitan tämän hetkistä esimiestäni myös ihmisenä sekä esimiehenä ja se tekee minusta perseennuolijan niin olkoon sitten niin. En ole väittänyt kunnioittavani kaikkia auktoriteettejä, vain niitä jotka sen ansaitsevat.
voita ottaa psyykelääkkeesi, kun lääkärisihän on luultavasti salaliitossa sinua vastaan hallituksen ja armeijan tuella tietenkin. Et voi olla hullu, jos lääkärisi niin sanoo, koska kyse on vain salaliitosta?
Kunnioitan itteäni siten, että mun ei tartte mielistellä ketään. Työelämässä oon just koulutuksen loppusuoralla. Ei mun itsekunnioitukseni romahda siitä, jos mä teen niin ku pyydetään, mutta hyppyyttäminen ei käy. Asiallisesti hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan ku Ellun kanat.
Hyvän esimiehen ei tartte käyttää valtaansa, sillä sitä kunnioitetaan. Vaan surkeet pikkupaskat joutuu uhkailemaan ja kiristämään, kun eivät oikeat johtajan taidot riitä alkuunkaan.
Kunnioittaminen ja nöyristeleminen on kaks eri asiaa. Mä en vaadi, että mua kunnioitettas enkä mä automaattisesti kunnioita ketään.
Saa tulla kokeilemaan, alanko nuolemaan kengänpohjia vai en, mutta jos asiat hoidetaan asiallisesti, niin se on ok.
ajattelen minäkin täsmälleen asiasta, kuin sanasta sanaan omasta suustani.
toimii silloin kun alainen ei tee kuten pitäisi tehdä? Pitääkö hyvän johtajan mielistellä alaistaan, jotta saisi tämän tekemään töitä vai voiko hyvä johtaja myös käskeä tekemään, niin kuin vaikka työsopimuksessa on sovittu?
"Ei mun itsekunnioitukseni romahda siitä, jos mä teen niin ku pyydetään, mutta hyppyyttäminen ei käy."
Hmm miten määrittelet hypyttämisen, ettäkö sitä tapahtuu useinkin ja miksi, jos vaikka työsopimus sen sallii, niin miksi et olisi velvollinen siis hyppimään?
Näyttäisi siltä että yrität väittää että johtajaa voi kunnioittaa, vain jos johtaja ansaitsee sen, eli siis sanot että johtajaa voidaan halveksua silloin, halveksua jättämällä "käskyjä" tai tehtäviä suorittamatta, kun johtaja ei ansaitse kunnioitusta?
Eiköhän johtajat ole vain ihmisiä, jotka suorittavat annettuja työtehtäviään ja alaiset velvollisia johtajan "käskyjä" noudattamaan, vaikka eivät niistä pitäisikään.
Armeijassa on tärkeää että johtajan käskyjä noudatetaan, koska muuten tositilanteissa ei kyettäisi tekemään yhtään mitään, kun kaikilla olisi eriäviä mielipiteitä asioiden kulusta.
Todella ei johtajalla ole mitään henkilökohtaisia varauksia alaisiaan kohtaan ainakaan 95% alaisille annetuista käskyistä.
noin karkeasti ottaen tai ainakin.
Toinen johtaja on tyyppiä Lammio ja toinen tyyppiä Koskela.
Niiden välillä ei ole kompromissia. Jos olet Lammio, sinua kunnioitetaan kuten lammioita kunnioitetaan. Se kunnioitus liittyy muodolliseen asemaasi eikä sillä ole muuta katetta kuin se että olet jotenkin joskus asemasi saavuttanut. Se kuinka lammiot asemansa saavuttavat ei taida aina riittää vakuuttamaan heidän alaisiaan heidän asemansa oikeutuksesta. Sairaissa organisaatioissa (kuten armeijassa?) sairaat yksilöt nousevat johtopaikoille.
Jos olet koskela, sinua kunnioitetaan sen verran kuin olet itse ansainnut. Koskelan perässä miehet menevät mihin vaan eikä arvovaltakiistoja synny. Mutta koskela et voi olla jos joudut komentelemaan joukkojasi tekemään jotain mistä itse tiedät ettei se ole järkevää tai oikein. Koskelaa ei tehdä kouluttamalla, se on kiinni persoonallisuudesta. Siksi koskeloita ei useinkaan löydy korkeimmilta johtoportailta. Sieltä löytyy vain näitä kusipäisiä lammioita.
Hyppyyttämistä tapahtuu huonon omantunnon omaavien ihmisten parissa. Armeijassa oli tätä. Jos työsopimuksessa mainitaan, että lääkärin pitää käydä ajeluttamassa pomon poikakaveria, niin silloin siinä lukee niin ja jos asia hoidetaan asiallisesti, nou hätä.
Mun perusajatus on se, että mä kunnioitan jokaista ihmistä sillä arvolla, minkä täysin tuntematon ihminen omaa. Työtehtävät tehdään asiallisesti. Johtajaa ei tarvi mielistellä millään muotoa, mutta silti työt tehdään. Jos mä heitän duunia ja pomo tulee siihen viereen sitten irvistelemään ja vikisee, että pitäs muka keittää vielä kahvitkin sille.
Keittäkööt omat kahvit. Kahvin keitättäminen ei kuulu työnkuvaan jos vaikka olisin tilintarkastaja. Ei rekkakuskikaan oo pomon penskoille lapsenlikkana sen takia, että "pomo käski".
Jos pomo kohteliaasti kysyy ilman vittuilun makua, että voisitko keittää myös hänelle asti kahvia, se on ok. Siinä ei oo mitään paskaa. Jos pomo tulee tupakalle ja rupee itkemään norttia ja vihjailee, että työt voi vähetä, se on paskaa. Sillon mä sanon asiallisesti ja suoraan.
Mä en kiertele enkä kaartele pitkin maita ja mantuja jos pitää jotain sanoa. Jos pomo huutaa vessasta, että tuus sittiäinen pyyhkiin mun perse, niin se on varma, että koko kaupunki kuulee sen, ku mä selvennän pomolle elämän tosiasioita. Jos pomo taasen huikkasee ohimennen, että viittiks tuoda paskapaperia, kun tää on loppunu jos oot menosa sinnepäin. Se on ok.
Sotatilanne on sellanen, että siinä ei paljoa mietitä, että mentäskö tosta nyt pellon poikki, vai kierrettäskö ojaa pitkin. Täyspäinen ihminen ei rupea kipittämään pitkin peltoa jos vihulaiset ovat vastassa. Jos "johtaja" keksii, että nyt pojoat mennään kolmestaan valtaamaan Ruotsi, niin en mä lähtis. Sanosin, että voi mennä ite, mutta mä en lähde, mulla on omatkin aivot. Jos siinä vaiheessa rupeaisi ikisemään niin mä suomentaisin taas vähän asioita.
Jos sotatilanteessa oltaisiin kusessa ja johtaja keksis, että miten voitas selvitä, se on ok. Mutta jos rintamalta pitäs lähtä hakeen uus Aku Ankka alikessulle, niin se ei vetelis. Jos tää ei selvittänyt sulle sitä, mitä mä tarkotan, niin sitten ei selvitä mikään.
Armeija ei poista ongelmia,vaan päinvastoin lisää niitä.Mielestäni on väärin tarttua aseisiin vaikka sota uhkaisikin.Tilanteet tulisi AINA selvittää neuvottelemalla.Nyt irakissa olisi pitänyt neuvotella kauemmin,mutta eihän maiden presidentit tai pääministerit edes tavanneet toisiaan.En suostu tappamaan yhtään ihmistä sen takia että Suomi säilyisi itsenäisenä,tai kuolemaan itse sen puolesta.Olen sitä mieltä että suomen pitäisi luopua armeijasta,ja käyttää nekin rahat johonkin järkevämpään.Vaikka luonnonsuojeluun,tai terveyspalveluihin.
...Mutta olet kuitenkin valmis käyttämään itsenäisen valtiomme tukia, käymään töissä, kasvattamaan perhettä puhtaassa suomessa, jonka omat isovanhempasi ovat sinulle ja muille suomalaisille taistelleet!? Mutta tiukan paikan tullen nostat kädet pystyyn ja sanot että en perkele tappele näiden asioiden puolesta, ja tuleville sukupolville on ihan yks hailee.
EI HELVETTI!!!! Jos nämä asiat eivät ole sinulle niin tärkeitä että voisit puolustaa niitä niin muuta toki vaikka helvettiin!!! Kerropas isovanhemmillesi nämä ajatuksesi, joissa kerrot että et aio puolustaa kotimaatasi ja siinä asuvia ihmisiä uhan sattuessa asein, vaan lähdet karkuun luikkimaan. Veikkaanpa että isovanhempasi loukkantisivat aika pahasti.