Hyvä,Jarmo Korhonen

26.2.2007 IL: ”Pääkirjoitus Onttoa pelottelua ja mielistelyä
Sivistynyt, virkeä linjaväittely tv:ssä voisi vielä innostaa äänestäjiä vaaliuurnille.
Keskustan Jarmo Korhonen herätteli puolueensa kenttää salaliittoteorioilla. Ilmassa tuoksuu kuitenkin punamulta.
Puoluekannatuksen muutokset ovat jo kauan mahtuneet tutkimusten virhemarginaaliin. Helsingin Sanomain eilinen mittaus jatkoi tätä sarjaa. Desimaalipilkun takaista näennäisvärähtelyä tärkeämpi tekijä onkin tuleva äänestysinto. Se saattaa jäädä murheellisen alhaiseksi.
Poliitikot ponnistelevat kyllä kiihdyttääkseen ainakin peruskannattajiaan. SDP:n rajuja tv-mainoksia seurasi viikonvaihteessa keskustan puoluesihteerin väite siitä, että Eero Heinäluoma "on jo pitkään valmistellut" uutta sinipunahallitusta. Mari Kiviniemi ehti moittia demareita pelottelutaktiikasta, mutta sitä harrastavat siis molemmat suuret hallituspuolueet.
Demarit ovat eduskunnan juhlavuoden kunniaksi valinneet tyylilajin, jota sovellettiin 1907. On toki hyvä kirkastaa aatteellisia eroja. SDP:n käytännön politiikka etenkään kunnissa ei ole kuitenkaan paljonkaan poikennut porvarien linjoista. Jarmo Korhosen salaliittoteoriat ovat puolestaan ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä puoluejohtajat ovat julkisesti sanoneet. Nenässä on tuoksunut vahvasti punamulta, jos vaalitulos vain mahdollistaa yhteistyön jatkamisen.
Äänestäjien vaimeus johtuneekin siitä, että vaaliasetelma näyttää kovin vaihtoehdottomalta ja itsestään selvältä. Vahvan nousukauden keskellä oppositio ei ole pystynyt vakavasti haastamaan hallitusta. Jyrki Katainen pelaa keskikentällä keskittyen virheiden välttämiseen. Taktiikka saattaa johtaa mukavaan etenemiseen - mutta tuskin paluuseen hallitukseen.
Aidon linjaväittelyn sijaan eri tv-kanavien vaaliohjelmissa on visailtu nippelitiedoista, kuten Pohjoismaiden neuvoston budjetin loppusummasta. Pitäisikö puoluejohtajien kuormittaa aivojensa kovalevyä moisilla yksityiskohdilla?
Suomalaisissa tv-keskusteluissa löydetään kaikkiaan harvoin keskitietä poliittisen liturgian paasaamisen ja toimittajien joutavan inttämisen välillä. Sivistynyt, virkeä keskustelu voisi vielä innostaa äänestäjiä. Se edellyttää rohkeutta pelkistää oma näkemyksensä kaikkien mielistelyn tai onton pelottelun sijaan.”