Japanilaisen tyttöystävän muutto suomeen.

Onko tosiaan niin että asumistukikeakaan ei esim. irtoa vaan pitää olla vakituinen työ?

Hieman pelottaa tuo asia koska vakituinen työ on kuin lottovoitto tänäpäivänä jolloin on eräiden mielestä "työvoimapula"..

Entä jos hakemus hylättäisiin? Miten pian voi hakea uudestaan?
Miten toimii kaksoiskansalaisuus? Voinko olla Japanilainen ja Suomalainen yhtä aikaa?

Kyselen koska minulla on myös Häät edessä loppuvuodesta,ja huolettaa miten kaikki menee.Työtä pitäisi saada pian,mutta aina ei ole niin helppoa.

ensi kuussa saapuu kirjoitti:

Onko tosiaan niin että asumistukikeakaan ei esim. irtoa vaan pitää olla vakituinen työ?

Hieman pelottaa tuo asia koska vakituinen työ on kuin lottovoitto tänäpäivänä jolloin on eräiden mielestä "työvoimapula"..

Entä jos hakemus hylättäisiin? Miten pian voi hakea uudestaan?
Miten toimii kaksoiskansalaisuus? Voinko olla Japanilainen ja Suomalainen yhtä aikaa?

Kyselen koska minulla on myös Häät edessä loppuvuodesta,ja huolettaa miten kaikki menee.Työtä pitäisi saada pian,mutta aina ei ole niin helppoa.

Lue lisää

Turhaan henkiset nahkatukat täällä ovat huolissaan olemattomista veroeuroistaan. Suosittelen etsimään pikimmiten mitä tahansa laillista (ei välttämättä vakituista) työtä, josta jotain maksetaan.

Suomi hyväksyy kaksoiskansalaisuuden, mutta Japani ei, joten toistaiseksi se ei ole mahdollista. Toisekseen kansalaisuuden saaminen on pitkä prosessi, joka nykyisin kestää keskimäärin seitsemän vuotta. Kunhan nyt ensin edes sen ensimmäisen vuodenmittaisen oleskeluluvan saisitte.

En ikinä olisi uskonut, miten vaikea prosessi ulkomaalaisen naiminen voisi olla. Monta kertaa meinasin palkata asianajajan ja valittaa oikeusasiamiehelle pelkkien uhkauksien sijasta. Ja vaimolla oli sentään oleskelulupa passissa noin vuodessa siitä, kun hän Suomeen turistiviisumilla tuli ensimmäisen kerran. Odottavan aika kun on aina pitkä.

Ai niin, työvoiman tarve on aivan eri asia kuin perhesiteiden perusteella Suomeen muuttaminen. Työvoimapulaa on tietyillä alueilla ja tietyillä ammattialoilla, mutta silloin työnantajan pitäisi hakea viisumi. Ei voi itse hakea viisumia ilmoittaen, että aion tulla Suomeen siivoojaksi, tarjoilijaksi tai erityisasiantuntijaksi.

willewallaton kirjoitti:

Turhaan henkiset nahkatukat täällä ovat huolissaan olemattomista veroeuroistaan. Suosittelen etsimään pikimmiten mitä tahansa laillista (ei välttämättä vakituista) työtä, josta jotain maksetaan.

Suomi hyväksyy kaksoiskansalaisuuden, mutta Japani ei, joten toistaiseksi se ei ole mahdollista. Toisekseen kansalaisuuden saaminen on pitkä prosessi, joka nykyisin kestää keskimäärin seitsemän vuotta. Kunhan nyt ensin edes sen ensimmäisen vuodenmittaisen oleskeluluvan saisitte.

En ikinä olisi uskonut, miten vaikea prosessi ulkomaalaisen naiminen voisi olla. Monta kertaa meinasin palkata asianajajan ja valittaa oikeusasiamiehelle pelkkien uhkauksien sijasta. Ja vaimolla oli sentään oleskelulupa passissa noin vuodessa siitä, kun hän Suomeen turistiviisumilla tuli ensimmäisen kerran. Odottavan aika kun on aina pitkä.

Ai niin, työvoiman tarve on aivan eri asia kuin perhesiteiden perusteella Suomeen muuttaminen. Työvoimapulaa on tietyillä alueilla ja tietyillä ammattialoilla, mutta silloin työnantajan pitäisi hakea viisumi. Ei voi itse hakea viisumia ilmoittaen, että aion tulla Suomeen siivoojaksi, tarjoilijaksi tai erityisasiantuntijaksi.

Lue lisää

ennen 1. oleskelulupaa? Meillä meni n. 4 kk avioliiton solmisen jälkeen ja ei ollut näyttää yhteistä historiaa kuin n. 6 kk ennen naimisiin menoa eikä mulla ollut vaikituista työtäkään kun palasin samalla Suomeen. Vaimo joutui tosin odottamaan oleskelulupaa kotimaassaan.

Kiitos näistä vastauksista ja kommeteista.
Tulevasta tapahtumasta yleiskuva on nyt mielessä.

"sitouduttava elättämään hänet"... Kuulostaa dramaattiselta. Takana lyhyt pätkätöiden historia. Varoja ei nimeksikään ja opiskelut alkanee syyskuussa. Toisaalta tyttöystävääni ei tarvitse elättää hänen säästöjensä takia. Mutta ilmeisesti byrokratia vaatii silti että todistan pystyväni elättämään hänet.

Eihän tuo Japaniin muuttokaan mikään mahdoton ajatus ole. Työkulttuuri on ehkä aika raadollinen näin suomalaisen silmin, mutta on siellä niin paljon hyvää.

lisää tietoa kirjoitti:

Kiitos näistä vastauksista ja kommeteista.
Tulevasta tapahtumasta yleiskuva on nyt mielessä.

"sitouduttava elättämään hänet"... Kuulostaa dramaattiselta. Takana lyhyt pätkätöiden historia. Varoja ei nimeksikään ja opiskelut alkanee syyskuussa. Toisaalta tyttöystävääni ei tarvitse elättää hänen säästöjensä takia. Mutta ilmeisesti byrokratia vaatii silti että todistan pystyväni elättämään hänet.

Eihän tuo Japaniin muuttokaan mikään mahdoton ajatus ole. Työkulttuuri on ehkä aika raadollinen näin suomalaisen silmin, mutta on siellä niin paljon hyvää.

Lue lisää

Puolikommunistisessa Suomessa on valitettavasti hyvin monille ihmisille epäselvää jopa se että heidän olisi "sitouduttava elättämään ITSENSÄ" Rahat yhteiskuntaan kun eivät tule niin että joku "mahottoman viisas henkilö jolla on Oikea Jäsen_Kirja" painaa nappia ja sitten kaikilla on taas kivaa eikä mikään inha "byrokratia vaadi että todistan pystyväni elättämään hänet." ..

Muualla maailmassa tämä asia on sen sijaan useimmiten hyvinkin selvää, etenkin pääasiassa hyvin konservatiivisissa Kaukoidän maissa kuten Japanissa, joten siinä sinulle ensimmäinen, vaan taatusti ei viimeinen, makea monikulttuurinen hedelmä maisteltavaksi :)

Suomalaiselle voi olla vain hauskaa se että asutaan ylioppilaskylän soluasunnossa, tehdään juomat itse ämpärissä, haetaan rahat sossusta ja huonekalut kavereilta ynnä kierrätyskeskuksista, eikä nuori rakkaus toki muuta kaipaakkaan kuin patjan :) Kun aikaa kuluu hieman eikä enää panetakaan koko ajan ja nuorikon soitot "kotiin" päättyvät aina itkuun, niin useimmille pareille alkaa tulla ongelmia.

Tarkoituksenani ei missään tapauksessa ole sanoa sinulle ettei kannattaisi mennä naimisiin, mutta Sinun on hyvä huomata että kulttuureissa on eroja. Esimerkiksi uusi appiukkosi tuskin arvostaa sinua kovin paljon, jos elätte hänen tyttärensä säästöillä. Näillä arvostuksilla tuppaa olemaan merkitystä, kun suhde hieman kypsyy.

Minun omien kokemusten ja havaintojen mukaan ns. mokusuhteissa on niin paljon jo käytännönkin ongelmia, että olisi syytä saada ensin omat asiat kohtuullisen kuntoon ennenkuin tuo tänne jonkun toisen ihmisen omine sopeutumis- ja kieliongelmineen. Esimerkiksi Tanskassa jo lakikin edellyttää tätä. Koskahan Suomessa?

Mokuveteraani kirjoitti:

Puolikommunistisessa Suomessa on valitettavasti hyvin monille ihmisille epäselvää jopa se että heidän olisi "sitouduttava elättämään ITSENSÄ" Rahat yhteiskuntaan kun eivät tule niin että joku "mahottoman viisas henkilö jolla on Oikea Jäsen_Kirja" painaa nappia ja sitten kaikilla on taas kivaa eikä mikään inha "byrokratia vaadi että todistan pystyväni elättämään hänet." ..

Muualla maailmassa tämä asia on sen sijaan useimmiten hyvinkin selvää, etenkin pääasiassa hyvin konservatiivisissa Kaukoidän maissa kuten Japanissa, joten siinä sinulle ensimmäinen, vaan taatusti ei viimeinen, makea monikulttuurinen hedelmä maisteltavaksi :)

Suomalaiselle voi olla vain hauskaa se että asutaan ylioppilaskylän soluasunnossa, tehdään juomat itse ämpärissä, haetaan rahat sossusta ja huonekalut kavereilta ynnä kierrätyskeskuksista, eikä nuori rakkaus toki muuta kaipaakkaan kuin patjan :) Kun aikaa kuluu hieman eikä enää panetakaan koko ajan ja nuorikon soitot "kotiin" päättyvät aina itkuun, niin useimmille pareille alkaa tulla ongelmia.

Tarkoituksenani ei missään tapauksessa ole sanoa sinulle ettei kannattaisi mennä naimisiin, mutta Sinun on hyvä huomata että kulttuureissa on eroja. Esimerkiksi uusi appiukkosi tuskin arvostaa sinua kovin paljon, jos elätte hänen tyttärensä säästöillä. Näillä arvostuksilla tuppaa olemaan merkitystä, kun suhde hieman kypsyy.

Minun omien kokemusten ja havaintojen mukaan ns. mokusuhteissa on niin paljon jo käytännönkin ongelmia, että olisi syytä saada ensin omat asiat kohtuullisen kuntoon ennenkuin tuo tänne jonkun toisen ihmisen omine sopeutumis- ja kieliongelmineen. Esimerkiksi Tanskassa jo lakikin edellyttää tätä. Koskahan Suomessa?

Lue lisää

Hyvä,
tätä tahdoinkin kommenttia realistisesta näkökulmasta. Hieman pitää rivienvälistä kurkkia. Niin kuin monessa asiassa tässä hommassa on tietysti vaikeutensa toiseen potenssin korotettuna. Kulttuurierot ovat tulleet vastaan lukemattomat kerrat.

Olisi varmasti opettavaista kuulla oma tarinanne.

lisää tietoa kirjoitti:

Kiitos näistä vastauksista ja kommeteista.
Tulevasta tapahtumasta yleiskuva on nyt mielessä.

"sitouduttava elättämään hänet"... Kuulostaa dramaattiselta. Takana lyhyt pätkätöiden historia. Varoja ei nimeksikään ja opiskelut alkanee syyskuussa. Toisaalta tyttöystävääni ei tarvitse elättää hänen säästöjensä takia. Mutta ilmeisesti byrokratia vaatii silti että todistan pystyväni elättämään hänet.

Eihän tuo Japaniin muuttokaan mikään mahdoton ajatus ole. Työkulttuuri on ehkä aika raadollinen näin suomalaisen silmin, mutta on siellä niin paljon hyvää.

Lue lisää

Kirjoitit: "Toisaalta tyttöystävääni ei tarvitse elättää hänen säästöjensä takia."

Kyllä kuule se on lähtökohta, että jos menet ulkomaalaisen kanssa naimisiin (mies tai varsinkin nainen) ja elätte Suomessa niin sitoudut elättämään hänet 100%.

Mikäli luulet että nainen on tyytyväinen elämään säästöillään Suomessa, niin olet väärässä. Eihän semmoisessa menossa ole minkäänlaista tulevaisuudenkuvaa.

Toiselta kantilta elättäminen tarkoittaa kuukausittaista palkkapussia, toiselta kantilta elättäminen tarkoittaa toisen rakkauden ja suurten elämanvalintojen kunnioittamista.

Paitsi että ei tarvitse lähteä takaisin kotimaahansa oleskelulupaa odottamaan,voi odotella Suomessa.Viisumia hakiessa kannattaa ehkä kuitenkin mainita mitä varten sitä ollaan hakemassa (naimisiinmeno,"perheen perustaminen" siis toisin sanoen) koska uvi (jos poliisi päättää lähettää hakemuksen sinne jostain syystä..) voi kenkkuilla ihan sen takia että viisumi ei ole ollut oikeaa tarkoitusta varten vaan esim.turismiviisumi.Sitten vaan odottelemaan päätöstä,jonka saamisessa voikin sitten kestää parista viikosta aina yhdeksään kuukauteen.Tsemppiä!