Meille syntyy esikoinen kesän alla ja olen tässä alkanut pohtimaan lapsen kastamista. Itse en kuulu kirkkoo enkä haluaisi lastanikaan kirkkoon liittää. Haluaisinkin nyt kirkkoon kuulumattomilta vanhemmilta kommentteja tästä asiasta. Oletteko kastaneet lapsenne kirkkoon? Millaisen kasteen voi pitää jos ei halua lastaan kirkkoon? Miten sitten jatkossa rippikoulut yms. Käsittääkseni ennen ko. rituaaleja on mahdollista tehdä jokin hätäkaste tai vastaava aivan kuten armeijassa ennen valatilaisuutta? Koulun uskonnontunneille lapsi voi myös ilmeisesti osallistua vaikka hän ei kirkkoon kuuluisikaan?
Lapsi ja kirkko
Tuleva isä
301895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
vanhempien lapsia. Vanhemmilla, viime kädessä äidillä on oikeus päättää tästä asiasta. Jos vaimosi kuuluu kirkkoon ja haluaa kastattaa lapsen, et voi tehdä asiassa mitään.
Kaste on kristillinen toimitus. Ei-kristityt eivät tietysti pidä minkäänlaista kastetilaisuutta. Lapsi merkitään vain väestörekisteriin.
Kirkkoon kuulumattomat lapset eivät osallistu koulussa uskontotunneille, vaan elämänkatsomustiedon opetukseen, jota nykyisin on joka koulussa, eivätkä he myöskään käy rippikoulua ja pääse ripille.
Mikä estää kirkkoon kuulumattomia lapsia osallistumasta uskonnon tunneille tai käymästä rippikoulua?? Jos jokin niin lapsen vanhemmat! Vanhempien suostumuksella lapsi saa osallistua joko uskonnon tai elämänkatsomuksen opetukseen ja saa muuten mennä halutessaan rippikouluunkin.
"Oletteko kastaneet lapsenne kirkkoon?"
Esikoisen kastoimme vaikka en kuulunut kirkkoon. Juniori on kastamaton lapsi vuosimallia -91.
"Millaisen kasteen voi pitää jos ei halua lastaan kirkkoon?"
Jos lasta ei kaste, voi toki pitää nimenantojuhlan, johon voi kutsua sukulaiset ja ystävät. Kaste puuttuu juhlasta, mutta toisaalta puuttuu myös pappi, joten yhteisen hetken voi suunnitella paljon vapaammin. Emme pitäneet mitään juhlaa.
"Miten sitten jatkossa rippikoulut yms"
Rippikoulu on kirkon omia virityksiä. Ortodokseilla on omana vastineena kristinoppikoulu ja kaikille on prometheusleiri. Kastettu lapsistamme kävi protuleirin (ja siellä ensi kesänä ohjaajana). Nuorempi lapsistamme pelaa mieluummin koko kesän tietokoneella.
Näistä vaihtoehdoista eniten kehuja olen kuullut protuleiristä, jossa asioista voidaan keskustella niiden oikealla nimellä. Muistaakseni piispat vähän aikaa sitten eivät hyväksyneet rippikoulujen opetuksen sisältöä. Toki rippileirilläkin oppii juomaan ja polttamaan tupakkaa jos tarvitsee tilaisuutta itsenäistymiseen.
"Koulun uskonnontunneille lapsi voi myös ilmeisesti osallistua vaikka hän ei kirkkoon kuuluisikaan?"
Kaikki saavat osallistua enemmistöuskonnon opetukseen. Molemmat lapset kävivät uskonnonopetuksessa, mutta varsin pian halusivat et-opetukseen. Lasten mielestä et-opetus on turhaa, mutta ei läheskään yhtä tyhmää kuin uskonnonopetus.
Vanhemmat yhdessä päättävät lasten kastamisesta. Jos vanhemmat ovat asiasta eri mieltä, vauva voi kastattaa äiti yksin.
Tarkempaa tietoa löydät
http://www.eroakirkosta.fi/eroakirkosta/lastenasema
Ratkaisevaa on onko lapsen äiti kirkon jäsen. Jollei, ei lasta kirkko kasta.
Itse olen kirkkoon kuulumaton, mutta vaimo kuuluu ja halusi lapsen kastettavan. Siispä kastettiin.
Laki sanoo että laspen uskontokunnasta päättävät vanhemmat yhdessä, ja jos yhteisymmärrykseen ei päästä niin äiti päättää. Ei siis ollut nurisemista minulla.
Jos vaimo haluaa lapsen kastettavan, vaimo ei kuulu kirkkoon ja mies kuuluu, voidaan lapsi kastaa.
Monimutkainen juttu tämä... mutta siis olennaisesti tässä on *kaksi* aivan eri juttua: mitä valtio säätää laeissaan ja mitä kirkko itse hyväksyy.
Äidillä on tosiaan vuosi aikaa liittää lapsi johonkin uskontokuntaan - tai tarkemmin sanoen anoa lapsen puolesta jäsenyyttä jossain uskontokunnassa. Kun vuosi kuluu tai lapsi on liitetty uskontokuntaan, ovat huoltajat tästä eteenpäin tasa-arvoisia. (Esim. äiti ei voi erottaa edes alle vuoden ikäistä ilman isän suostumusta.)
Mutta kirkko itse ottaa alle 12-vuotiaan jäsenekseen jos ja vain jos ainakin toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon. Siis ikäänkuin äidin anomukseen ei suostuta jos kumpikaan vanhemmista ei ole kirkon jäsen. Muilla uskontokunnilla voi olla muita rajoituksia, mutta uskontokunta ei voi yksipuolisesti päättää esim. ottaa jäsenekseen lapsia pelkästään isän pyynnöstä.
Sitten on vielä lähinnä teoreettinen pointti: vanhemmat päättävät syntyvän lapsen uskonnollisen aseman yhdessä, ja ellei sopuun päästä, äiti päättää yksin. Tämähän ei kiellä vanhempia sopimasta, että lapsi jää uskontokuntien ulkopuolelle. Mutta ei ole mitään virallista tapaa tehdä tällaista sopimusta. Väestötiedoissa ei siis eritellä tietoja "tämän lapsen on sovittu olevan uskonnoton" ja "tältä lapselta ei ole merkitty tietoja uskontokunnasta".
On esitetty, että uskonnottomia nimiäisiä voitaisiin pitää tuollaisena sopimuksena. En tiedä mitä tapahtuisi jos asiasta joskus mentäisiin oikeuteen. Oletan, että joskus sellainenkin huoltajuusriita tulee vastaan.
Suosittelen tutustumaan:
http://www.pro-seremoniat.fi/
Lapselle voi järjestää nimiäiset, koulussa lapsi voi valita meneekö (kristillisen) uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen, Prometheus-leiri rippileirin sijaan (vähemmän aivopesevä myös, olettaisin), jne.
Lapsen äidillä tosin on myös sanansa sanottavana tässä. ;) Jos kumpikaan teistä ei ole kristitty, niin eipä siinä kauheasti järkeä ole lastakaan kyseiseen uskontokuntaan liittää. Kirkon jäsenyys ja nuo seremoniat kun meinaavat hieman enemmän kuin pelkkiä tapoja, niillä ilmennetään omaa uskoa. Tuskin kukaan harjoittaisi muslimien tai buddhalaistenkaan seremonioita tai liittyisi ko. uskontoihin jos ei kokisi kyseistä maailmankatsomusta omakseen. Pätee myös ev.lut. kirkkoon.
lapsi voi osallitua koulun uskontunneille tai elämänkatsomustiedon tunneille.
Se on huoltajan valinta.
Käsittääkseni kirkkoon voi liittyä myöhemminkin jos tulee tarvetta päästä rippikouluun.
Oma poika ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta käy silti uskontotunneilla. Nyt menossa perusloulun yhdeksäs luokka.
Niin helppoa se on jos haluaa säätää. Uskontotunneilla voi ipanan istuttaa jos hän haluaa. Ei siellä ketään vahdi, että ketäs täällä kuuluu kirkkoon ja ketä ei.
Miksi ihmeessä ipana tarvisi kastaa jos et itse halua kerran häntä kirkkoon, vai onko vaimo eri mieltä kastamisesta?
Mitäpä luulet?
"Millaisen kasteen voi pitää, jos ei halua lastaan kirkkoon?"
Lasta ei voi kastattaa kirkon jäseneksi, jos kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon. Jos vain toinen - isä tahi äiti - kuuluu, voi. Jos vain lapsen isä kuuluu kirkkoon, pitää vanhempien sopia kirjallisesti, että lapsi seuraa uskontokuntaan nähden isää.
On olemassa "uskonnottomiakin" seremonioita lapsen synnyttyä, esimerkiksi "nimiäiset".
"Miten sitten jatkossa rippikoulut yms. Käsittääkseni ennen ko. rituaaleja on mahdollista tehdä jokin hätäkaste tai vastaava aivan kuten armeijassa ennen valatilaisuutta?"
Kirkkoon kuulumaton voi käydä rippikoulun. Jos hän tämän jälkeen haluaa ottaa osaa konfirmaatioon, hänet pitää kastaa ja ottaa näin kirkon jäseneksi. Tämä kuitenkin edellyttää vanhempien suostumusta.
Kaste rippikoulun jälkeen ei - ainakaan toivottavasti - ole hätäkaste, vaan tavallinen kaste. Hätäkaste suoritetaan vain, mikäli kyseessä on hätätilanne, jossa lapsen (tai miksei kastamattoman aikuisenkin) henki on vaarassa. Sen saa suorittaa kuka tahansa kristitty.
"Koulun uskonnontunneille lapsi voi myös ilmeisesti osallistua vaikka hän ei kirkkoon kuuluisikaan?"
Kyllä, tai et-tunneille, miten vanhemmat haluavat.
että hätäkastetta olisi käytetty väärin.
että joku on joutunut kadotukseen kasteen tai hätäkasteen puuttumisen vuoksi?
En tiedä, eikä kukaan muukaan voi varmasti tietää. Tämän on yksin Korkeimman kädessä.
Siis että lapsi olisi kastettu vastoin vanhempien toivetta? Ehkä näin on joskus tapahtunut, mutta Vapaa-ajattelijoiden sivuston mukaan ei ainakaan enää viime vuosikymmeninä. Nykyään vanhemmilta tietääkseni kysytään ennen synnytystä, saadaanko lapselle tarvittaessa antaa hätäkaste, ja asiassa toimitaan vanhempien toiveiden mukaisesti.
onko yksikään päässyt taivaaseen?
Raamatussa kerrotaan noin puolesta tusinasta pelastuneesta, mutta yhdenkään perilletuloa ei ole vahvistettu. Raamatun mukaan Taivaasta maahan tulleita ei liene kuin Jeesus ja Venus (Jes. 14:12).
Minäkään en kuuku kirkkoon mutta kastoin lapseni reilu vuosi sitten. Mielestäni kun kansalaiset nyt yleensä tässä maassa kastetaan niin myös hän ja joskus kun itse osaa asian ajatella, kuuntelen. Kirkkoon kuulumattomuus on vain oma valintani, hän tehköön aikanaan omansa.
Te olette oman ratkaisun tehneet, ja kunnioitan sitä, mutta haluaisin tuoda esille oman näkökulmani asiaan. En ymmärrä miksi lapsen kastamista tai kirkkoon liittämistä pidetään neutraalina olotilana, sitähän se ei nimenomaan ole, vaan _tunnustuksellinen_ tila. Neutraali tila olisi mihinkään uskontoryhmään kuulumattomuus, tällöin lapselle annettaisiin aidosti oikea mahdollisuus päättää haluaako hän joskus kuulua uskonnolliseen yhteisöön vai ei. Tuossa tilanteessa lapsi liitetään jo heti syntymänsä jälkeen tunnustuksellisen järjestön jäseneksi, joka on siltä kannalta absurdia ettei lapsi tietenkään ole itse valinnut tunnustaako tätä.
Eihän Suomessa liitetä ketään poliittisen puolueenkaan jäseneksi syntymänsä jälkeen. Voi miettiä miltä kuulostaisi se, että vanhemmat kertovat liittäneensä lapsen SDP:n jäseneksi vaikka eivät kumpikaan kannata sitä, kun se nyt sattuu olemaan Suomen suurin puolue, ja näin lapsi saa sitten itse päättää. Tuon päätelmän epäloogisuuden pitäisi olla helposti huomattavissa, ja pätee yhtä lailla uskontoonkin.
On ajatuksissasi ideaa, en kiellä. Mutta jos nyt katson 14 ja 15 vuotiaita lapsia kun rippikoulu edessä, eivät varmasti menisi. Ei siksi ettei usko uskontoon vaan pääsee helpommalla. Ei lisää velvollisuuksia, kiitos. Jo roskapussin vienti raskasta. Eikä tuossa iässä tiedä muutenkaan mitä mieltä ovat tai mitä haluaa.
Kirkossa olin minäkin ja "aikuisena" (vai viisastuneena) tein vasta päätöksen. Puhun kyllä lapsille että wicca on mun juttu ja uskomuksistani mutta en ajattele että on vain yksi ainoa oikea uskomus, yhden kirjan välissä.
Meidän lapsemme kastettiin kun kirkkoon kuuluva vaimoni niin halusi. Kirkkoon kuulumattomalla isällä ei ollut Suomen lain edessä nokan koputtamista.
Ainoa lohtuni on, että 18-vuotiaana lapsi saa erota kirkosta myös vaimoni tahdon vastaisesti. Jos vaimo suostuu lapsen kirkostaeroon lapsen ollessa 15-vuotias, voinee se toteutua jo silloin.
Ateistimiehellä on panokset vähissä lain edessä!
"Millaisen kasteen voi pitää jos ei halua lastaan kirkkoon?"
Ihan outo kysymys? Tarkoitatko nimenantotilaisuutta? Ei Suomessa kukaan ole ilman nimeä jäänyt. Maistraatti vaatii lapsen nimen ilmoittamista kahden kuukauden sisällä. En tiedä sanktioista jos sen sisällä ei nimeä ilmoita - ehkä maistraatin henkikirjoittaja sitten "keksii" lapselle nimen.
"Millaisen kasteen voi pitää..."
Kastehan on kirkollinen toimitus. Toki saat valella lapsesi pään vedellä vaikka joka päivä, mutta papin kirkon lainsäädännöllistä valtaa ei valelullasi ole.
Vauvaamme ensi kertaa kylvettäessämme muuten piruilin vaimolle, että ehdinpäs "kastamaan" pojan ennen pappia!
"Haluaisinkin nyt kirkkoon kuulumattomilta vanhemmilta kommentteja tästä asiasta."
Jos molemmat vanhemmat ovat kirkkoon kuulumattomia, mutta silti haluavat kastattaa lapsensa kirkon jäseneksi, kirkko asetustensa mukaan kieltäytyy siitä. Jomman kumman vanhemmista on kirkon sääntöjen mukaan oltava kirkon jäsen.
Siis jos kumpikaan ei kuulu kirkkoon, kaste on mahdoton.
"Käsittääkseni ennen ko. rituaaleja on mahdollista tehdä jokin hätäkaste tai vastaava aivan kuten armeijassa ennen valatilaisuutta?"
En ole kuullut "hätäkasteista" armeijassa, vuoteenkasteluista kylläkin.
Tietääkseni seurakuntaan liittyminen vaatii rippikoulun, johon, yllätys, yllätys, armeijapalveluksen aikana järjestetään mahdollisuus tässä muka-sekulaarissa kirkkovaltiossamme.
Älä missään tapauksessa kasta lastasi orjauskontoon! Se on yksi pahimmista teoista, mitä voi lähimmäiselleen tehdä.
Itse kärsin aikanaan perheeni tapakristillisyydestä "ihan himputisti". Anna lapsesi tehdä oma valintansa, kun hän on siihen kyllin vanha. Toivottavasti hänestä ei tule kristittyä, se tuhoaa mielen.
Olet siis tutustunút vain tapakristillisyyteen ?
Et siis oikeaan elävään uskoon, jossa Jumalan Sana vaikuttaa ?
Ymmärrän hyvin esim. lasten isovanhempien ym. mahdollisten kristittyjen sukulaisten mielipahan, jos lasta ei kasteta. Kristityt nimittäin uskovat Jumalan Sanan ja sen perusteella tietävät, että joka uskoo ja on kastettu, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kasteeseen liittyy niin mahtava lupaus, että kasteen väheksyminen järkyttää jokaista uskovaa.
Kristillinen kaste kuvaa ja merkitsee sitä kastetta, joka on kostuttanut maan tomun Getsemanessa ja Golgatalla ihmiskunnan syntien tähden, kun Vapahtaja hikoili verta ja kärsi meidän takiamme.
Jumalan Sana lupaa, että joka uskoo Häneen, pelastuu. Kasteen tosimerkitys on ristin sanoma.
Kaste vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on toimitus, jossa Kristus itse on Sanansa mukaan luvannut olla mukana, ja kehottanut vielä opettamaan lapsia pitämään kaikki, mitä Hän on käskenyt pitää. Ja onpa Hän vielä luvannut olla näiden lastensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti, olla näille Elämä ja myös Ylösnousemus. Hän lupaa kastetuille uskovilleen - ei sen vähempää kuin - iankaikkisen elämän taivaassa.
Uskon asiahan tämä tietysti on. Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta niille, jotka pelastuvat, se on Jumalan voima.
Totta - Usko on hullutusta niille, jotka eivät usko.
Minäkin uskon.
Ja ihmettelen tätä suunnatonta kiihkoryöppyä, mikä täällä netissä jyllää. Ihmisillä on hätä, synnintunto, kapina, katkeruus tms.
Jumala on ja saatanakin on sekä sen helvetti!
Valinta vaan on ketä uskot ja ketä jumalanas palvelet ja ketä opetatat lapses palvelemaan!
Aikuisesta ihmisestä ei kertakaikkiaan ole puhtaan Jumalallisen synnittömän sielun opettajaksi ilman että turmelee lapsen sielun.
Jumalallisesti asioita ymmärtäväinen korkeintaan ohjaa lastaan tietoisuuteen siitä, että lapsella on OMA elämänkirja sielussaan kaikkine elämän ohjeineen ja että sen ohjeista vanhempien kanssa keskustelemalla lapsen OMILLA ehdoilla; se lapsen Luojan antama Jumalallisuus pysyy puhtaana ilman ulkopuolisten saasteita.
Murhaajasta ei ole kenenkään; etenkään lasten eikä nuorten opettajaksi Jumalallisesti asiaa ajatellen.
On suorastaan vastuun tunnotonta ihmisiltä jättää lapsiaan sellaiseen paikan oppilaaksi jonka historia todistaa selvyydellä olevan saatanallinen. Murhaaja opettaa murhaamaan enemmän tai vähemmän rehellisesti.
Kukaan vastuun tuntoinen aikuinen ei jätä lastaan edes hetkeksi murhaajan seuraan mutta kristinusko on murhaajan maineensa niin hyvin piilottanut valheelisuuksien taakse, etteivät kaikki huomaa sen olemassa oloa vaikka se on eniten maailmassa murhannut ja murhauttanut ihmisiä.
Jos joku naapurisi polttas jonku tai oman lapsen pihallaan niin kohta olis koko kylä sen polttajan kimpussa. Mutta kun kristinusko satojen vuosien ajan kidutti ja poltti elävinä syyttömiä lapsiakin noitina noitarovioilla, niin johan kaikki saatanaa jumalanaan palvelevat ovat edelleenkin herra saatanan palvelijaan uskossa!!! Kertooko tuo saatanan saastuttamille sieluille, tuskin sillä niin helevetin paatuneita sieluja on.
Jumala on!
Jeesus on!
Pyhä Henki on!
Saatana on! (toimii kristinuskon herrana)
Raamattu(ja) on väärennös!
Helvetti on! (maanpäällinen, sen kristinusko on näyttänyt noitavainoissakin kaikkine helvetin tuskineen jne)
Tehkää kaikkenne ettei lapsenne uskistu.
Mitä sinä sillä voittaisit ? Bonuksia jossain sisäpiirissä ?
Ole huoleti. Ihminen ei voi uskistaa toista. Vain Jumalan Pyhä Henki ja Jumalan Sana luo uskon.
Kaste on kristillinen toimitus - erillinen nimenantotilaisuus ei. Se on yksi mahdollisuus.
Kastamattomuus ei ole ongelma rippikoulun käymisen kannalta - rippikoulussa opetetaan, mihin kirkossa uskotaan. Vasta konfirmaatio, joka tarkoittaa kasteen vahvistamista, edellyttää kasteen. Nuori voidaan silloin kastaa, mikäli hän haluaa ja vanhemmat suostuvat konfirmoimiseen. Kyseessä ei ole kuitenkaan hätäkaste vaan ihan normaali kastetoimitus, jossa lapsi tai nuori kastetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Koulussa lapsi voi osallistua uskontotunneille jos vanhemmat haluavat, tai hän voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen.
Hieno homma, että pohditte asioita. Kaikkea hyvää odotukseen.
Kovin kovin monella tuntuu olevan lapsen syntyessä sama ongelma. Joko molemmat vanhemmista eivät kuulu kirkkoon tai vain toinen. Kummallakaan ei välttämättä ole sen suurempaa halua kuunnella jeesusjuttuja, mutta tokihan juhlat pitäisi ja olisi kiva järjestää, mielellään perinteitä kunnioittavat eikä liian erikoista jota suku ei ymmärrä. Miten tilanteesta selviydytään? Ovatko ristiäiset kirkollisine virrenveisuineen, pappeineen ja jumalajuttuineen pakko ja ainoa järkevä vaihtoehto? No eivät.
Ratkaisu on helppo. Uudelle pienelle ihanuudelle voi järjestää upeat ja juhlavat NIMIÄISET.
Nimiäiset on nimi vauvan ristiäisiä vastaavalle juhlalle silloin kun vanhemmat eivät kuulu kirkkoon tai muusta syystä eivät halua järjestää ristiäisiä ja liittää lastaan kirkon jäseneksi. Meille (pariskunta Helsingin seudulta) syntyi ihana pieni tyttövauva kesällä 2005. Molemmat vanhemmista on kastettu ja kuuluneet nuoruutensa kirkkoon, mutta oman ajattelun myötä molemmat ovat kirkosta eronneet. En itse koe jumalaa saati kirkollisia jumalanpalveluksia lainkaan omakseni. Jos kysytään uskotko jumalaan vai sattumaan, eiköhän se se jälkimmäinen ole :) Lapseni saa päättää aikanaan itse oman näkemyksensä. (Koulussa hän ei-kirkon-jäsenenä tulee osallistumaan uskonnon sijaan eettisen elämänkatsomustiedon opetukseen, jossa myös tutustutaan tasapuolisesti kaikkiin maailman uskontoihin, ei tuputeta pohjoista harvinaisuutta evankelisluterilaisuutta, ainoana oikeana.)
UPEA NIMIÄISJUHLAMME JA SIVIILIKUMMIT
Järjestimme kotonamme 2kk tytöllemme n. 15-20 hengen juhlat joihin kutsuttiin läheisimmät sukulaiset. Nimesimme kolme kummia (jotka ovat siis siviilikummit), kummi tuttavapariskunta ei myöskään ollut kirkon jäseniä. Juhlan puhujan pyysimme Pro-Seremonioista:
http://www.pro-seremoniat.fi/palvelut/
Mukava puhuja kävi luonamme ja auttoi tilaisuuden suunnittelussa ja puheen saimme etukäteen sähköpostilla katsottavaksemme. Etukäteen kävin hankkimassa vauvalle upean valkean nimiäismekon (hankin Haloselta, myydään "ristiäismekkoina") ja kukat nimiäispöytään (olkkarin pieni pöytämme) Omalla äidilläni oli tallessa omissa ristiäisissäni aikanaan käytetty valkea liina ja vesimalja. Tilaisuus alkoi vieraiden kerääntymisellä olohuoneeseen (vieraiden saapuessa minä olin vauvan kanssa piilossa makuuhuoneessa) jonne vauvan isä laittoi soimaan cd:ltä kauniin vivaldin kevään jonka soidessa itse kävelin vauva sylissäni olohuoneeseen, jolloin vieraat näkivät meidät ensimmäisen kerran. Puhuja piti kivan puheen johon kuului osaksi nimen kertominen (tarkoituksella emme olleet kertoneet kenellekään tytön nimeä etukäteen :) , jonka isä lausui ja laittoi samalla tytölle ihanan kukkakaupasta tilaamani pikkuruisen aidon kukkaseppeleen. Pöydällä oli omissa ristiäisissäni ollut malja (pohjalla kaunista koristehiekkaa) jonka veteen kummit laskivat kummilupauksen lausuttuaan kädessään sytytetyt kelluvat valkoiset kynttilät (mitään päänkastelu vesikasteita ei siis nimiäisissä tietenkään ole). Tilaisuuden lopuksi lausuin itse lyhyen kauniin runon ja allekirjoitettiin Pro-Seremonioilta tulleet kauniit kummitodistukset joista yksi jäi muistoksi pienelle tulokkaalle. Ja siirryttiin vapaaseen seurusteluosioon keittiön tarjoilupöydän ääreen :)
Kaikkiaan tilaisuus oli omasta mielestäni kertakaikkiaan upea ja juhlallinen ja parilla vieraista oli jo tippa silmässä kauniista ja liikuttavasta tilaisuudesta, kuten oli kyllä itselläkin. Vinkkejä omien kauniiden nimiäisten järjestämiseen voi katsoa Pro-Seremonioiden sivuilta (ja myös puhujansa osaavat auttaa mieluisan suunnittelussa):
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml
MITEN VIRALLINEN PAPERIPUOLI HOIDETAAN?
Vauvan synnyttyä saavat kaikki väestörekisterikeskukselta (riipumatta kuuluuko kirkkoon tai ei) kotiinsa kirjeen jossa kysytään vauvan tulevaa nimeä. Tähän paperiin kirjoitimme koko nimen (voi postittaa ennen tai jälkeen nimiäisiä, ei liity siihen mitenkään) ja vanhempien allekirjoitus. Itse postitimme vasta nimiäisten jälkeen, oli jotenkin kivempi niin. Paluupostissa tuli tytön kelakortti jossa pysyvä henkilötunnus (synnytyssairaalasta saatava tunnus on vain väliaikainen) merkkinä siitä että tyttö on rekisteröity omalla nimellään Suomen väestörekisteriin.
MIKSI VALITA NIMIÄISET RISTIÄISTEN SIJAAN?
+ Kummien (siviilikummit) ei tarvitse olla kirkon jäseniä. Voivat olla tai olla olematta, ihan sama.
+ Oman näköinen tilaisuus. Saat järjestää itse juuri sellaiset nimiäiset kuin haluat, et ole pakotettu kirkon vakioristiäiskaavaan.
+ Saat valita puhujan itse. Voi olla Pro-Seremonioista, sukulainen, tuttu, kenet itse haluat.
+ Saat halutessasi vaikuttaa puheeseen itse. Pro-Seremonioiden puheen saat etukäteen tarkistettavaksesi, etkä ole pakotettu kuuntelemaan papin puheen mahdollisesti omistasi paljonkin eroavia mielipiteitä tai asioita.
+ Vapaa musiikki. Ei tarvitse kuunnella virsiä, voit soittaa ihan mitä kaunista musiikkia ikinä itse haluat cd:ltä tai pyytää paikalle vaikka tutun kitaran, pianon, viulun tms. soittajan.
+ Kukaan ei vaivaannu. Suurin osa suomalaisista vierastaa kirkollista virrenveisuuta ja kädet ristissä papin johdolla rukoilemista, kun asiaan ei uskota itse se tekee olon helposti vaivaantuneeksi. Nimiäisissä tätä ongelmaa ei ole.
+ Lapsesi tulee säästymään kesätöissään kirkollisverolta ja saa aikanaan valita katsomuksensa itse. Vai liitätkö pienen lapsesi hänen mielipidettään kysymättä automaattisesti myös jäseneksi poliittiseen puolueeseen tai muuhun näkemykselliseen järjestöön? Tuskin :)
Toivottavasti tästä nyt olisi vähän apua jollekin ristiäisiä vierastavalle tai asiaa pohtivalle tuoreelle ei-kirkon-jäsen isälle tai äidille :)
T. Kesävauvan vm. 2005 äiti
Ps. Keskimääräinen kirkollisveroprosentti on 1,5%. Keskimääräisestä 28 000e vuosituloista tekee 420e vuodessa. 30 vuoden työtuloista 12 600euroa. Ja joku vielä sanoo että kun kirkkohäät ja pappi ristiäisiin ovat ilmaiset..! Tosiaan. www.eroakirkosta.fi