Professori Juha Sihvola kirjoitti 15. tammikuuta 2007 Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla, että "julkisen vallan uskonnollinen toiminta leimaa uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ja uskonnottomat toisen luokan kansalaisiksi". Uskonnonvapauden kannalta ongelmallisiksi hän mainitsee valtiopäivien ja yliopistojen avajaisiin liittyvät jumalanpalvelukset sekä virrenveisuu koulun ja kaupungin juhlissa.
Sihvolan syytös on kova, mutta perusteltu. Uskonnottomien asema ja kohtelu julkisen vallan ja julkisten palvelujen piirissä maassamme ei noudata kaikin osin kansalaisten yhdenvertaista ja tasa-arvoista kohtelua.
Ehkä me uskonnottomat olemme itsekin liiaksi tottuneet ja sopeutuneet asiaan. Emme ehkä ole pitäneet tarpeeksi meteliä asiasta. Kansanedustajista ja ministeristä suurin osa lienee ajatellut ja osa on sanonutkin, että kaikki on ihan hyvin. Tätä taustaa vastaan professori Sihvolan painavaa ja selkeää puheenvuoroa on syytä pitää merkittävänä. Kaikki ei olekaan hyvin!
Uusien kansanedustajien enemmistö lienee jatkossakin kirkon jäseniä. Sihvola mainitsi kirjoituksessaan itse olevansa luterilainen. Toivottavasti myös kansanedustajien enemmistö haluaisi jatkossa Sihvolan tapaan kohdella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti myös uskontojen ja uskonnottomuuden ulottuvuudella. Toisen luokan kansalaisuudesta tulisi päästä eroon.
Edellä esitetyn pohjalta olisi toivottavaa ja tavoiteltavaa, että vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan, lainvalmistelutyöhön ja uusien kansanedustajien työlistalle voitaisiin ottaa myös seuraavia asioita:
1. Valtiovallan symbolisissa eleissä luovutaan uskonnollisen jumalanpalveluksen sisällyttämisestä valtiopäivien ja yliopistojen avajaisten viralliseen ohjelmaan, samoin kuntien järjestämissä tilaisuuksissa. Myös niin sanotut ekumeeniset seremoniat asettavat uskonnottomat toisen luokan kansalaisiksi.
Muutoshan ei estä kirkkoja itseään järjestämästä kansanedustajille tarjottavia jumalanpalveluksia vaikkapa perinteiseen aikaan. Olennaista uskonnonvapauden kannalta on, että ne eivät kuulu julkisen vallan järjestämän tapahtuman viralliseen ohjelmaan.
2. Liturgisten uskonnollisten menojen, kuten jumalanpalvelusten ja pappien pitämien hartaushetkien tai siunaamisten sisällyttäminen koulujen opetusohjelman tai muun koulutyön viralliseksi osaksi lopetetaan. Nykykäytäntö loukkaa uskonnottomia ja käytännössä myös niitä ev.lut. kirkon jäseniä, jotka pelkästään jäsenyytensä perusteella pakotetaan jälki-istunnon uhalla osallistumaan jumalanpalvelukseen.
Kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat voisivat jatkossa toki tarjota myös koulujen oppilaille ja opettajille tai oppilaille ja heidän vanhemmilleen koulutyön ulkopuolella erityisiä heille suunnattuja jumalanpalveluksia, joihin osallistuminen olisi perheen yksityisasiana vapaaehtoista niin kuin muihinkin jumalanpalveluksiin.
Oman uskonnon opetuksesta peruskoulun alaluokilla pitäisi siirtyä katsomusneutraaliin eettiseen ja tapakasvatukseen sekä muihin hyödyllisiin tietoihin ja taitoihin. Raamatun kertomusten sijaan opetuksessa tulisi käyttää paljon enemmän aikaa Ihmisoikeuksien julistuksen periaatteisiin, oman lainsäädäntömme perusoikeuksiin ja myös eettiseltä kannalta tarkasteltaviin oikeusperiaatteisiimme.
3. Päivähoitolaissa uskontokasvatus olisi paikallaan muuttaa eettiseksi tapakasvatukseksi. Mikäli uskontokasvatus säilytettäisiin, sen rinnalle tulisi säätää elämänkatsomustietokasvatuksesta uskontokuntiin kuulumattomille samaan tapaan kuin siitä on säädetty esiopetuslaissa.
Eettinen tai uskontokasvatus tulisi toteuttaa päivähoidon oman henkilöstön voimin. Kirkkojen ja uskontokuntien pappeja ei tulisi päästää päiväkoteihin pitämään lapsille liturgisia ja muita rukoiluttamis- ja hartaushetkiä.
Päiväkotien ei tulisi viedä pikkulapsia kirkon jumalanpalveluksiin, koska jumalanpalveluksiin osallistuminen on perheen yksityisasia eikä julkisen vallan tule viedä pikkulapsia uskonnollisiin seremonioihin pelkästään vanhempien jäsenyyden perusteella. Pyhäkoulujen tulee olla kirkon omaa toimintaa muualla kuin piväkodissa.
4. Oikeus avioliittoon vihkimiseen on tasapuolisuuden vuoksi syytä myöntää uskonnollisten yhteisöjen lisäksi myös uskonnottomien katsomuksellisille palvelujärjestöille. Maistraattien viranhaltijat eivät välttämättä ehdi kaikkiin maistraatin ulkopuolella pidettäviin juhlallisiin vihkimistilaisuuksiin, jolloin siviilivihkimisen haluavat ovat käytännön palveluissa uskonnollista vihkimistä haluavia huonommassa asemassa.
5. Oikeuslaitoksessa ja armeijassa tulisi luopua ihmisiä erottelevasta uskonnollisesta valasta ja siirtyä kaikille yhteiseen juhlalliseen vakuutukseen tai sisällöltään uskonnottomaan valaan.
6. Sotilaspappien virat muutetaan uskonnollisesti leimautumattomien tukihenkilöiden viroiksi, joihin voi päästä teologien lisäksi myös psykologisen ja muun vastaavan koulutuksen pohjalta. Samoin resurssipulasta kärsivässä vankeinhoitolaitoksessa vankilapastorien virkojen toimenkuva laajennetaan katsomusneutraaliksi ja niihin kelpoisuus muutetaan tai laajennetaan teologisesta tutkinnosta tähän tehtävään sopiviin tutkintoihin.
Uskonnon opetus armeijassa lopetetaan.
7. Julkisen vallan ja julkisten palveluiden on huolehdittava uskonnottomien vakaumuksen kunnioittamisesta kriiseissä, suuronnettomuuksissa, sairaalahoidossa, saattohoidossa ja hautaustoimessa. Tämä koskee vanhuksia ja sairaita, saattohoidossa olevia, onnettomuuksien ja suuronnettomuuksien uhreja ja vainajia sekä heidän omaisiaan. Uskonnollisesti neutraalin kriisiavun saantiin on kiinnitettävä huomiota.
8. Evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseneksi liittymis- ja eroamisoikeuden ikärajan pitäisi olla sama kuin on säädetty yhdistyslaissa: 15 vuotta. Nuoren pitäminen pakolla kirkon jäseninä 18-vuotiaiksi asti on entistä kyseenalaisempaa senkin vuoksi, että ev.lut. kirkko alentaa äänioikeuden kirkon sisäisissä vaaleissa 16 vuoteen.
9.. Yhteisöveron vaihtelevan tuoton osuuden antaminen kirkolle lopetetaan. Hautaustoimeen ja hautausmaiden ylläpitoon niin kirkoille kuin muillekin hautausmaiden ylläpitäjille, kuten vapaa-ajattelijoiden yhdistyksille, voidaan haluttaessa antaa erillistä tukea erillisestä budjettimäärärahasta. Samoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyttävään ylläpitoon voidaan antaa erillistä tukea.
10. Hallituskaudella on syytä aloittaa valmistelu kirkon verotusoikeuden eli kirkollisveron kannon lopettamiseksi. Sen myötä voitaisiin myös luopua väestörekisterissä ihmisten mahdolliseen uskontoon liittyvistä merkinnöistä ja jaotteluista.
Kirkko voi hoitaa jäsenmaksunsa kannoin monin eri vaihtoehtoisin tavoin niin kuin muutkin yhteisöt Suomessa tekevät. Kirkon tekemän niin sanotun kasvatus- ja hyväntekeväisyystyön, kuten esimerkiksi pyhäkoulujen ja diakonian, tulee perustua kirkon omaehtoiseen varainhankintaan.
Julkisen verorahoituksen tulee Suomessa sosiaalisen työn osalta suuntautua katsomuksellisesti neutraaleihin julkisiin palveluihin, jotka on tarkoitettu ja mitoitettu kaikille niitä tarvitseville kansalaisille heidän katsomuksestaan riippumatta. Liukuminen ns. hyväntekeväisyysyhteiskuntaan pitää estää, hyvinvointipalvelujen tulee maassamme olla hyvällä pohjoismaisella tasolla.
Sihvolan syytös on kova, mutta perusteltu. Uskonnottomien asema ja kohtelu julkisen vallan ja julkisten palvelujen piirissä maassamme ei noudata kaikin osin kansalaisten yhdenvertaista ja tasa-arvoista kohtelua.
Ehkä me uskonnottomat olemme itsekin liiaksi tottuneet ja sopeutuneet asiaan. Emme ehkä ole pitäneet tarpeeksi meteliä asiasta. Kansanedustajista ja ministeristä suurin osa lienee ajatellut ja osa on sanonutkin, että kaikki on ihan hyvin. Tätä taustaa vastaan professori Sihvolan painavaa ja selkeää puheenvuoroa on syytä pitää merkittävänä. Kaikki ei olekaan hyvin!
Uusien kansanedustajien enemmistö lienee jatkossakin kirkon jäseniä. Sihvola mainitsi kirjoituksessaan itse olevansa luterilainen. Toivottavasti myös kansanedustajien enemmistö haluaisi jatkossa Sihvolan tapaan kohdella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti myös uskontojen ja uskonnottomuuden ulottuvuudella. Toisen luokan kansalaisuudesta tulisi päästä eroon.
Edellä esitetyn pohjalta olisi toivottavaa ja tavoiteltavaa, että vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan, lainvalmistelutyöhön ja uusien kansanedustajien työlistalle voitaisiin ottaa myös seuraavia asioita:
1. Valtiovallan symbolisissa eleissä luovutaan uskonnollisen jumalanpalveluksen sisällyttämisestä valtiopäivien ja yliopistojen avajaisten viralliseen ohjelmaan, samoin kuntien järjestämissä tilaisuuksissa. Myös niin sanotut ekumeeniset seremoniat asettavat uskonnottomat toisen luokan kansalaisiksi.
Muutoshan ei estä kirkkoja itseään järjestämästä kansanedustajille tarjottavia jumalanpalveluksia vaikkapa perinteiseen aikaan. Olennaista uskonnonvapauden kannalta on, että ne eivät kuulu julkisen vallan järjestämän tapahtuman viralliseen ohjelmaan.
2. Liturgisten uskonnollisten menojen, kuten jumalanpalvelusten ja pappien pitämien hartaushetkien tai siunaamisten sisällyttäminen koulujen opetusohjelman tai muun koulutyön viralliseksi osaksi lopetetaan. Nykykäytäntö loukkaa uskonnottomia ja käytännössä myös niitä ev.lut. kirkon jäseniä, jotka pelkästään jäsenyytensä perusteella pakotetaan jälki-istunnon uhalla osallistumaan jumalanpalvelukseen.
Kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat voisivat jatkossa toki tarjota myös koulujen oppilaille ja opettajille tai oppilaille ja heidän vanhemmilleen koulutyön ulkopuolella erityisiä heille suunnattuja jumalanpalveluksia, joihin osallistuminen olisi perheen yksityisasiana vapaaehtoista niin kuin muihinkin jumalanpalveluksiin.
Oman uskonnon opetuksesta peruskoulun alaluokilla pitäisi siirtyä katsomusneutraaliin eettiseen ja tapakasvatukseen sekä muihin hyödyllisiin tietoihin ja taitoihin. Raamatun kertomusten sijaan opetuksessa tulisi käyttää paljon enemmän aikaa Ihmisoikeuksien julistuksen periaatteisiin, oman lainsäädäntömme perusoikeuksiin ja myös eettiseltä kannalta tarkasteltaviin oikeusperiaatteisiimme.
3. Päivähoitolaissa uskontokasvatus olisi paikallaan muuttaa eettiseksi tapakasvatukseksi. Mikäli uskontokasvatus säilytettäisiin, sen rinnalle tulisi säätää elämänkatsomustietokasvatuksesta uskontokuntiin kuulumattomille samaan tapaan kuin siitä on säädetty esiopetuslaissa.
Eettinen tai uskontokasvatus tulisi toteuttaa päivähoidon oman henkilöstön voimin. Kirkkojen ja uskontokuntien pappeja ei tulisi päästää päiväkoteihin pitämään lapsille liturgisia ja muita rukoiluttamis- ja hartaushetkiä.
Päiväkotien ei tulisi viedä pikkulapsia kirkon jumalanpalveluksiin, koska jumalanpalveluksiin osallistuminen on perheen yksityisasia eikä julkisen vallan tule viedä pikkulapsia uskonnollisiin seremonioihin pelkästään vanhempien jäsenyyden perusteella. Pyhäkoulujen tulee olla kirkon omaa toimintaa muualla kuin piväkodissa.
4. Oikeus avioliittoon vihkimiseen on tasapuolisuuden vuoksi syytä myöntää uskonnollisten yhteisöjen lisäksi myös uskonnottomien katsomuksellisille palvelujärjestöille. Maistraattien viranhaltijat eivät välttämättä ehdi kaikkiin maistraatin ulkopuolella pidettäviin juhlallisiin vihkimistilaisuuksiin, jolloin siviilivihkimisen haluavat ovat käytännön palveluissa uskonnollista vihkimistä haluavia huonommassa asemassa.
5. Oikeuslaitoksessa ja armeijassa tulisi luopua ihmisiä erottelevasta uskonnollisesta valasta ja siirtyä kaikille yhteiseen juhlalliseen vakuutukseen tai sisällöltään uskonnottomaan valaan.
6. Sotilaspappien virat muutetaan uskonnollisesti leimautumattomien tukihenkilöiden viroiksi, joihin voi päästä teologien lisäksi myös psykologisen ja muun vastaavan koulutuksen pohjalta. Samoin resurssipulasta kärsivässä vankeinhoitolaitoksessa vankilapastorien virkojen toimenkuva laajennetaan katsomusneutraaliksi ja niihin kelpoisuus muutetaan tai laajennetaan teologisesta tutkinnosta tähän tehtävään sopiviin tutkintoihin.
Uskonnon opetus armeijassa lopetetaan.
7. Julkisen vallan ja julkisten palveluiden on huolehdittava uskonnottomien vakaumuksen kunnioittamisesta kriiseissä, suuronnettomuuksissa, sairaalahoidossa, saattohoidossa ja hautaustoimessa. Tämä koskee vanhuksia ja sairaita, saattohoidossa olevia, onnettomuuksien ja suuronnettomuuksien uhreja ja vainajia sekä heidän omaisiaan. Uskonnollisesti neutraalin kriisiavun saantiin on kiinnitettävä huomiota.
8. Evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseneksi liittymis- ja eroamisoikeuden ikärajan pitäisi olla sama kuin on säädetty yhdistyslaissa: 15 vuotta. Nuoren pitäminen pakolla kirkon jäseninä 18-vuotiaiksi asti on entistä kyseenalaisempaa senkin vuoksi, että ev.lut. kirkko alentaa äänioikeuden kirkon sisäisissä vaaleissa 16 vuoteen.
9.. Yhteisöveron vaihtelevan tuoton osuuden antaminen kirkolle lopetetaan. Hautaustoimeen ja hautausmaiden ylläpitoon niin kirkoille kuin muillekin hautausmaiden ylläpitäjille, kuten vapaa-ajattelijoiden yhdistyksille, voidaan haluttaessa antaa erillistä tukea erillisestä budjettimäärärahasta. Samoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyttävään ylläpitoon voidaan antaa erillistä tukea.
10. Hallituskaudella on syytä aloittaa valmistelu kirkon verotusoikeuden eli kirkollisveron kannon lopettamiseksi. Sen myötä voitaisiin myös luopua väestörekisterissä ihmisten mahdolliseen uskontoon liittyvistä merkinnöistä ja jaotteluista.
Kirkko voi hoitaa jäsenmaksunsa kannoin monin eri vaihtoehtoisin tavoin niin kuin muutkin yhteisöt Suomessa tekevät. Kirkon tekemän niin sanotun kasvatus- ja hyväntekeväisyystyön, kuten esimerkiksi pyhäkoulujen ja diakonian, tulee perustua kirkon omaehtoiseen varainhankintaan.
Julkisen verorahoituksen tulee Suomessa sosiaalisen työn osalta suuntautua katsomuksellisesti neutraaleihin julkisiin palveluihin, jotka on tarkoitettu ja mitoitettu kaikille niitä tarvitseville kansalaisille heidän katsomuksestaan riippumatta. Liukuminen ns. hyväntekeväisyysyhteiskuntaan pitää estää, hyvinvointipalvelujen tulee maassamme olla hyvällä pohjoismaisella tasolla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihmisiin kohdistuvat ja muiden tekemät asiat leimaavat uskonnottomat "toisen luokan kansalaisiksi". Jos maassa vallitsee uskonnonvapaus jokainen saa harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta. Kyllä asevelvollisuuttaan suorittaville ja vankilassa olevillekin pitää tarjota uskonnollisia palveluita.
Siviilivihkimyksestä olen samaa mieltä kanssasi, vihkimysoikeuden voisi myöntää myös erilaisten yhdistysten nimeämille henkilöille. Heidät voitaisiin nimittää eräänlaisiksi rauhantuomareiksi.
"Kyllä asevelvollisuuttaan suorittaville ja vankilassa olevillekin pitää tarjota uskonnollisia palveluita."
Valtion varoista ei pidä maksaa uskonnollisia palveluita, vaan uskonnolliten yhdyskuntien ja kirkkojen tulee itse kustantaan uskonnollisten palvelujen tuotaminen, ja ev.lut. kirkon varsinkin pitää maksaa, kun sillä on vielä verotusoikeuskin ja lisöksi saa yhteisöveron tuotosta.
Sairaalapappien palkan kai maksaa seurakunta. Niin pitäisi menetellä myös valkilapastorien ja sotilaspappien suhteen. Mutta ko. virat voisi muuntaa niin että psykologit, sosionomit ja sosiaalityöntekijät voisivat päästä niihin.
laitoksilla erikseen. Sotilas- ja vankilapapit ovat palvelua kirkkoon kuuluville, joka ei ole pois keneltäkään muulta. Pidän uskonnottomien purnausta asiattomana.
Henkilöstöpulaa on - eli pulaa on uskonnollisesti neutraaleista palveluista. Tietysti se on pois uskonnottomilta, kun rajallisia valtion palkkaresursseja suunnataan pappien palkkaukseen.
Kirkon pitäisi kustantaa itse vankila- ja sotilaspastorinsa SAMALLA LAILLA kuin se kustantaa sairaala- ja poliisipappinsakin!
Hyvin asiallinen ajatus on se.