Silloin tällöin tapahtuu asioita, sattumia – kohtalon oikkuja, jotka aukaisee silmät ja mielen.
Jotain lähes merkityksetöntä tapahtuu saaden ihmisen miettimään omia käsityksiään – elämäntapaansa.
Merkityksetön - mikään ei ole merkityksetöntä!!!
Kaikki menee uusiksi – kaikki alkaa alusta.
Tänään katsoin nousevaa aurinkoa, joka pysäytti minut – ajatukseni, käsitykseni ja elämäntapani.
Sitä yrittää muistella, mistä tämä kaikki alkoi – vailla sen puutetta, mitä muistella.
En muistanut mistä kaikki alkoi, ehkä en vain halunnut ajatella eläväni normaalia elämää.
On asiatonta miettiä, mistä tämä alkoi – on parempi ajatella, mitä tämän jälkeen?
Piteneekö päiväni, huolet kasvaa – mistä aloittaa.
Kuinka aloittaa ja mihin se johtaa.
Tuo aurinko pysäytti minut, murskasi ajatukseni ja elämäntapani.
Ensimmäistä kertaa katsoin sitä suoraan – avonaisin silmin, joka hetken päästä minut sokaisi.
Tuo aurinko olin minä vääristyneessä muodossa – minä olin aurinko vääristyneempänä!
Se pieni hetki, katsoessani nousevaa – olin ollut pimennossa.
Oman ulottuvuuteni kuopassa – sinne olin itseni haudannut, omaan maailmaan.
Luulin etten ikinä sinne putoa reunalta – en kuitenkaan tiennyt, olleeni siellä koko ajan.
Kaiken täytyy aloittaa alusta, rakentaa uudelleen sortuneen tilalle – jossa tukipalkkini on elämäni.
Ehkä tällä kertaa se on entistä vankempi – sortumaton.
Elin siis pimeässä, jossa kaikki oli kuviteltua – valittua.
Mutta mistä aloittaa – alkutekijöistä?
Aurinko muistutti minua eläneeni omassa haudassa – yksin pimeässä.
Niin pieni tekijä avasi silmäni ja mieleni, joka sai minut ajattelemaan omia käsityksiäni – elämäntapaani.
Sain arvokkaan vaikutuksen, jonka muistan pitkän aikaa - arvelen.
Jotain lähes merkityksetöntä tapahtuu saaden ihmisen miettimään omia käsityksiään – elämäntapaansa.
Merkityksetön - mikään ei ole merkityksetöntä!!!
Kaikki menee uusiksi – kaikki alkaa alusta.
Tänään katsoin nousevaa aurinkoa, joka pysäytti minut – ajatukseni, käsitykseni ja elämäntapani.
Sitä yrittää muistella, mistä tämä kaikki alkoi – vailla sen puutetta, mitä muistella.
En muistanut mistä kaikki alkoi, ehkä en vain halunnut ajatella eläväni normaalia elämää.
On asiatonta miettiä, mistä tämä alkoi – on parempi ajatella, mitä tämän jälkeen?
Piteneekö päiväni, huolet kasvaa – mistä aloittaa.
Kuinka aloittaa ja mihin se johtaa.
Tuo aurinko pysäytti minut, murskasi ajatukseni ja elämäntapani.
Ensimmäistä kertaa katsoin sitä suoraan – avonaisin silmin, joka hetken päästä minut sokaisi.
Tuo aurinko olin minä vääristyneessä muodossa – minä olin aurinko vääristyneempänä!
Se pieni hetki, katsoessani nousevaa – olin ollut pimennossa.
Oman ulottuvuuteni kuopassa – sinne olin itseni haudannut, omaan maailmaan.
Luulin etten ikinä sinne putoa reunalta – en kuitenkaan tiennyt, olleeni siellä koko ajan.
Kaiken täytyy aloittaa alusta, rakentaa uudelleen sortuneen tilalle – jossa tukipalkkini on elämäni.
Ehkä tällä kertaa se on entistä vankempi – sortumaton.
Elin siis pimeässä, jossa kaikki oli kuviteltua – valittua.
Mutta mistä aloittaa – alkutekijöistä?
Aurinko muistutti minua eläneeni omassa haudassa – yksin pimeässä.
Niin pieni tekijä avasi silmäni ja mieleni, joka sai minut ajattelemaan omia käsityksiäni – elämäntapaani.
Sain arvokkaan vaikutuksen, jonka muistan pitkän aikaa - arvelen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Esim. Anne Friedin ajatuksia
Sanat kuin kosketus
Toim. Harri Markkula
jotain tuosta, mitä olet kirjoittanut.