On ollut hämmentävää lukea Osmo Soininvaaran Joensuussa antamia lehtilausuntojakommentteja, joissa hän arvioi Markus Draken ehdokkuuden olleen vihreiden kannalta virhe. Vaikka olisi itse huumeiden laillistamisesta mitä mieltä tahansa, vihreiden puheenjohtajan yritys siirtää koko huumekohu yhden miehen niskaan on älyllisesti ja eettisesti epärehellistä.
Tilanne tuo mieleen klassisen syntipukkiasetelman, jossa yksi mies uhrataan yhteisön hyväksi. Vihreät suuntaavat yleisön huomion Drakeen, vaikka kyseessä ei ole suinkaan yksittäinen soraääni vaan laajempi ilmiö.
Soininvaara on sivuuttanut vähin äänin Heidi Hautalan ja Matti Wuoren allekirjoittamat huumekannanotot, samoin unohdetaan Rosa Meriläisen ja Kimmo Helistön lausunnot. Vihreät jakavat paraikaa Helsingissä vaalilehteä, jossa Helistö ja Drake vaativat kannabiksen laillistamista, ja samaan aikaan puoluejohtaja esittää vakavalla naamalla, että Draken linja yllätti.
Tämä kommentti, jos mikä, yllättää. On mahdotonta, etteikö Soininvaara olisi tuntenut puolueensa nuorisojärjestön puheenjohtajan roolia lievien huumeiden laillistamista ajavassa Suomen kannabisyhdistyksessä. Ainoa selitys sille on, ettei asiaa pidetty merkillisenä.
Ja miksi olisikaan pidetty? Jos ollenkaan tuntee vihreiden huumekantoja Euroopassa, Hautalan ja Draken kannat eivät tulleet yllätyksenä. Sen sijaan olen yllättynyt, että ne on nyt niin kiivaasti torjuttu puolueen linjan vastaisina.
Pragmaattisin selitys tilanteelle löytyy 14.2. ilmestyneestä Vihreästä Langasta, jonka vakituinen kolumnisti, nimimerkki Niemeläinen sanoo: "Nyt turpa kiinni huumepolitiikasta vaaleihin asti. Kysyttäessä pitää vastata, ettei puolue kannata minkään huumeen laillistamista ja vaatii lisää hoitopaikkoja huumeriippuvaisille."
Vihreillä on oikeus näihin kannanottoihinsa. Mutta niin olisi myös äänestäjillä oikeus tietää niistä. Minun logiikkani sanoo ristiriitaisia kommentteja lukiessa, että on erikseen agenda ja piiloagenda. Ennen tuollaista kutsuttiin hurskasteluksi.
Tilanne tuo mieleen klassisen syntipukkiasetelman, jossa yksi mies uhrataan yhteisön hyväksi. Vihreät suuntaavat yleisön huomion Drakeen, vaikka kyseessä ei ole suinkaan yksittäinen soraääni vaan laajempi ilmiö.
Soininvaara on sivuuttanut vähin äänin Heidi Hautalan ja Matti Wuoren allekirjoittamat huumekannanotot, samoin unohdetaan Rosa Meriläisen ja Kimmo Helistön lausunnot. Vihreät jakavat paraikaa Helsingissä vaalilehteä, jossa Helistö ja Drake vaativat kannabiksen laillistamista, ja samaan aikaan puoluejohtaja esittää vakavalla naamalla, että Draken linja yllätti.
Tämä kommentti, jos mikä, yllättää. On mahdotonta, etteikö Soininvaara olisi tuntenut puolueensa nuorisojärjestön puheenjohtajan roolia lievien huumeiden laillistamista ajavassa Suomen kannabisyhdistyksessä. Ainoa selitys sille on, ettei asiaa pidetty merkillisenä.
Ja miksi olisikaan pidetty? Jos ollenkaan tuntee vihreiden huumekantoja Euroopassa, Hautalan ja Draken kannat eivät tulleet yllätyksenä. Sen sijaan olen yllättynyt, että ne on nyt niin kiivaasti torjuttu puolueen linjan vastaisina.
Pragmaattisin selitys tilanteelle löytyy 14.2. ilmestyneestä Vihreästä Langasta, jonka vakituinen kolumnisti, nimimerkki Niemeläinen sanoo: "Nyt turpa kiinni huumepolitiikasta vaaleihin asti. Kysyttäessä pitää vastata, ettei puolue kannata minkään huumeen laillistamista ja vaatii lisää hoitopaikkoja huumeriippuvaisille."
Vihreillä on oikeus näihin kannanottoihinsa. Mutta niin olisi myös äänestäjillä oikeus tietää niistä. Minun logiikkani sanoo ristiriitaisia kommentteja lukiessa, että on erikseen agenda ja piiloagenda. Ennen tuollaista kutsuttiin hurskasteluksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.