Sapatti löytyy Raamatusta ja siitä sanotaan:
Hes. 20:12
Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
Herra tuntee siis omansa sapatista. Mistä tunnetaan epäjumalanpalvojat?
2. Kun. 23:5
Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
Sunnuntai, auringon päivä, juontaa juurensa Baalin ja muiden epäjumalien palvonnasta. Kunnianarvoisa auringonpäivä juontaa juurensa varhaisista päivistä. Israelin kansakin erehtyi palvomaan näitä taivaan joukkoja.
Nykyaikana kristillinen kirkko noudattaa näitä pakanallisia traditioita pyhittämällä auringon päivää, jonka palvonnasta jo Israelia rangaistiin pakkosiirtolaisuudella. Sunnuntaille ei löydy Raamatusta muuta tukea kuin että se auringonpäivänä kuuluu samaan sarjaan Baalin ja taivaan tähtien palvonnan kanssa.
Hes. 20:12
Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
Herra tuntee siis omansa sapatista. Mistä tunnetaan epäjumalanpalvojat?
2. Kun. 23:5
Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
Sunnuntai, auringon päivä, juontaa juurensa Baalin ja muiden epäjumalien palvonnasta. Kunnianarvoisa auringonpäivä juontaa juurensa varhaisista päivistä. Israelin kansakin erehtyi palvomaan näitä taivaan joukkoja.
Nykyaikana kristillinen kirkko noudattaa näitä pakanallisia traditioita pyhittämällä auringon päivää, jonka palvonnasta jo Israelia rangaistiin pakkosiirtolaisuudella. Sunnuntaille ei löydy Raamatusta muuta tukea kuin että se auringonpäivänä kuuluu samaan sarjaan Baalin ja taivaan tähtien palvonnan kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lue Hesekiel 20 kokonaan. Eikö siinä puhuta israelilaisista eikä adventisteista?
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)