Valo, lämpö, vesi perustarpeita vai kaupan kohteita?
Yhä useammat julkiset palvelut siirtyvät kaupallisen voitontavoittelun piiriin. Tämä koskee myös yhdyskuntateknisiä palveluita, kuten vesi-, energia- ja jätehuoltoa, joukkoliikenteen järjestämistä sekä katujen ja teiden rakentamista.
Nämä toiminnot on Suomessa perinteisesti järjestetty kuntien toimesta, alun perin asukkaiden yhteistoimintana. Nyt niitä säädellään Euroopan unionin säädöksillä ja Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimuksilla. Ja suunta on kaiken aikaa sama: yksityisen sektorin eduksi, julkaisen vallan rajoittamiseksi. Julkisista palveluista halutaan tehdä kauppatavaraa. Säädöksiä ja niiden tulkintoja hivutetaan kilpailun ja yksityisen voitontavoittelun eduksi.
EU:n kauppapolitiikka uhkana
Eduskunta asetti viime syksynä tavoitteeksi EU:n perustuslakineuvotteluihin, että julkiset palvelut pysyvät Suomen omassa päätösvallassa. Perustuslakineuvottelujen tulos oli täsmälleen Suomen tavoitteiden mukainen. SKP:n ja monien kansalaisjärjestöjen mukaan tulos on päinvastainen.
Perustuslaki laajentaa unionin kauppapoliittisen toimivallan koskemaan myös julkisia palveluja. Siitä jätettiin pois nykyiseen EU-sopimukseen sisältyvät ns. suojalausekkeet, joiden mukaan jäsenvaltioilla on oikeus päättää itse julkisista palveluista. Perustuslain mukaan julkisia palveluja koskevien kauppasopimusten hyväksymisestä voidaan päättää yksimielisesti vain silloin kun vastaavista asioista päätetään myös EU:n sisämarkkinasäädösten osalta yksimielisesti ja kun sopimus vaarantaa vakavasti jäsenmaan palvelujärjestelmiä.
Tämä ei takaa Suomen päätösvaltaa julkisia palveluja koskevissa sopimuksissa, koska sisämarkkinasäädökset ratkaistaan EU:ssa pääsääntöisesti määräenemmistöllä. Perustuslakiin ei hyväksytty ay- ja kansalaisliikkeiden edustajien ehdottamaa muotoilua, joka olisi antanut jäsenmaalle itselleen oikeuden ratkaista, mikä on uhka sen palvelujärjestelmille.
Perustarpeet ja suuret rahat
Lämpö, valo, vesi ja hygienia ovat ihmisten perustarpeita, jotka eivät saa olla kauppatavaraa. Kunnilla on Suomessa edelleen viime kädessä lakiin perustuva vastuu siitä, että nämä palvelut ovat kaikkien asukkaiden saatavilla. Energia-, vesi ja ympäristöpalvelut sekä joukkoliikenne ovat myös strategisia kysymyksiä kunnan kehittämisen ja paikallistalouden kannalta. Niillä on välittömiä vaikutuksia kansanterveyteen, ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen.
Yhä useammat julkiset palvelut siirtyvät kaupallisen voitontavoittelun piiriin. Tämä koskee myös yhdyskuntateknisiä palveluita, kuten vesi-, energia- ja jätehuoltoa, joukkoliikenteen järjestämistä sekä katujen ja teiden rakentamista.
Nämä toiminnot on Suomessa perinteisesti järjestetty kuntien toimesta, alun perin asukkaiden yhteistoimintana. Nyt niitä säädellään Euroopan unionin säädöksillä ja Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimuksilla. Ja suunta on kaiken aikaa sama: yksityisen sektorin eduksi, julkaisen vallan rajoittamiseksi. Julkisista palveluista halutaan tehdä kauppatavaraa. Säädöksiä ja niiden tulkintoja hivutetaan kilpailun ja yksityisen voitontavoittelun eduksi.
EU:n kauppapolitiikka uhkana
Eduskunta asetti viime syksynä tavoitteeksi EU:n perustuslakineuvotteluihin, että julkiset palvelut pysyvät Suomen omassa päätösvallassa. Perustuslakineuvottelujen tulos oli täsmälleen Suomen tavoitteiden mukainen. SKP:n ja monien kansalaisjärjestöjen mukaan tulos on päinvastainen.
Perustuslaki laajentaa unionin kauppapoliittisen toimivallan koskemaan myös julkisia palveluja. Siitä jätettiin pois nykyiseen EU-sopimukseen sisältyvät ns. suojalausekkeet, joiden mukaan jäsenvaltioilla on oikeus päättää itse julkisista palveluista. Perustuslain mukaan julkisia palveluja koskevien kauppasopimusten hyväksymisestä voidaan päättää yksimielisesti vain silloin kun vastaavista asioista päätetään myös EU:n sisämarkkinasäädösten osalta yksimielisesti ja kun sopimus vaarantaa vakavasti jäsenmaan palvelujärjestelmiä.
Tämä ei takaa Suomen päätösvaltaa julkisia palveluja koskevissa sopimuksissa, koska sisämarkkinasäädökset ratkaistaan EU:ssa pääsääntöisesti määräenemmistöllä. Perustuslakiin ei hyväksytty ay- ja kansalaisliikkeiden edustajien ehdottamaa muotoilua, joka olisi antanut jäsenmaalle itselleen oikeuden ratkaista, mikä on uhka sen palvelujärjestelmille.
Perustarpeet ja suuret rahat
Lämpö, valo, vesi ja hygienia ovat ihmisten perustarpeita, jotka eivät saa olla kauppatavaraa. Kunnilla on Suomessa edelleen viime kädessä lakiin perustuva vastuu siitä, että nämä palvelut ovat kaikkien asukkaiden saatavilla. Energia-, vesi ja ympäristöpalvelut sekä joukkoliikenne ovat myös strategisia kysymyksiä kunnan kehittämisen ja paikallistalouden kannalta. Niillä on välittömiä vaikutuksia kansanterveyteen, ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuskin vihreät on ollut ajamassa kansainvälisten yhtiöiden etuja kansalaisten kustannuksella. Kuuluu enemmän vapaakauppa-uskovaisille. Vesihuoltoa on mahdotonta kilpailuttaa, koska kukaan ei voi vaihtaa putkistojaan ja vesilähteitä toiseen yritykseen. Sillä on aina mononopoli, joten sen on tosiaankin parempi olla julkisessa omistuksessa. Virosta löytyy esimerkkiä sen yksityistämisestä.
Tietenkin ihmiset tarvitsevat lämpöä ja sähköä. Energian verotus ei kuitenkaan ole perustarpeista pois. Enemmän se vaikuttaa suuriin kuluttajiin. Näillä veroilla voidaan rahoittaa joko julkisia palveluita tai vaikkapa leikata tuloveroa.
Energian edullinen hinta ei johda kansantalouden kilpailukyvyn paranemiseen, vaan tuhlaukseen. Se nähtiin jo itäblokin maissa. Toisaalta maassa on 400 000 työtöntä. Jos se OIKEASTI on ongelma, niin silloin pitää verottaa muita tuotannontekijöitä (pääoma, energia, raaka-aine)ja tukea työtä. Nyt me vain verotamme työtä ja tuemme muita tuotannontekijöitä.
koska vihreitä on kaikissa puolueissa, ehkä Keskustassa eniten.
Vihreät ei edes vihreitä. Lähinnä korkeakoulutettuja hupakoita.