Vähemmistökulttuurikoordinaattorin aamu

Kulttuurivähemmistökoordinaattori herää eiralaiskerrostaloasuntonsa makuuhuoneessa ennen yhdeksää. Raukeana hän venyttelee hyvän aikaa: mitenkäs se eilisillan - tai yön - loppuvaihe menikään? Hän luopuu ennen pitkää ja alkaa miettiä edessäolevan päivän askareita. Poikkeuksellisen vilkas päivä näyttää olevankin edessä! Hän kävelee hiljalleen liuskekiven ja metallin sävyttämään tilavaan keittiöön. Laitettuaan espressokoneen käyntiin hän levittää voita ja marmeladia kahdelle croissantille. Hän puristaa mehut kahdesta (egyptiläisestä) appelsiinista ja asettelee aamiaisensa huolekkaasti tarjottimelle.

Aloitellessaan aamiaista olohuoneessaan hän avaa tietokoneensa. Ensimmäiseksi hän tarkistaa pankkitilinsä saldon. Aivan, on kuun ensimmäinen päivä ja Valtion taidemuseo on lähettänyt kulttuurivähemmistökoordinaattorilleen viisinumeroisen summan hänen tililleen monikansallisessa pankissa. "Minkähän takia?", joskus hän itsekin ihmettelee, mutta on tyytyväinen. "Ja on nuo vääräuskoiset shakaalinsonnat täsmällisiä" hän miettii, "toista se oli kotona Palestiinassa... Kunhan Hizbollah ei veisi joka tilistä niin paljon. Joskus panee vituttaan", vasemmistokulttuurikoordinaattori lausuu viimeiset sanat huomaamattaan ääneen suomeksi... vilkaisee vanhasta muistista ympärilleen.

Seuraavaksi pitää tarkistaa Päämajan viestit. Jaha. Vahvistetaan ettei juutalaisia saa ärsyttää; se on maailmanlaajuinen strategia: Mahmudin Pommi on pian valmis ja Lopullista Ratkaisua ei saa mikään vaarantaa! Tilanne on veitsen terällä!

Pitkän eteishallin lattialla on päivän posti. Vähemmistökulttuurikoordinaattori kippaa laskut suoraan roskiin, niistä ei tarvitse välittää, sillä häntä ei voida laittaa maksuhäiriöisten listalle, häneltä ei voi ulosmitata mitään, häntä ei voi häätää asunnostaan eikä häneltä voi katkaista sähköä tai puhelimia, se olisi rasismia. Hän ottaa vain valtakunnan päälehden. Mieleen nousee harmi: sinne pitäisi kirjoittaa jotakin, muuten se voi lakata maksamasta. Se voisi sen tehdä, sillä sen kimppuun ei pääse rasismisyytöksilläkään, sillä on valta ja voima. Ja se maksaa hyvin eikä sen maksamaan palkkioon pääse hizaritkaan käsiksi. Siellä on juutalainen puikoissa... Joskus kulttuurivähemmistökoordinaattorin mieleen nousee epäilys: jos ne sittenkin tietää kaiken...jos ne sittenkin on edellä?!

Valtion taidemuseon vähemmistökulttuurikoordinaattori päättää hoitaa epämiellyttävän asian hetimiten pois. Hän ravistelee croissantinmurut rinnuksiltaan ja avaa tekstinkäsittelyohjelman. Mitä siihen nyt laittaisi, kun juutalaisista ei saa kirjoittaa? Olin mä nyt tietysti Kiasmassa, siellä oli jotain aasialaista - hän tarkistaa broshyyristä - mutta siitä ei tule kuin muutama rivi. Mitä sitten? Pää on kuin sementtiä... Joo, mä kirjoitan siitä että siellä oli poliiseja, ivaan niiden mahaa. He, he, tää on hyvä, kuin suoraan Simpsoneista tai South Parkista! Tästä meikäläiset aina tykkää!

Tekstiä ei vieläkään tule tarpeeksi mutta vain pari kappaletta puuttuu enää. Käsken suomentajan lisätä muutaman rivin vaikka jostain kauppareissustaan, ja keksiä otsikon, miettii hän. Jollain lailla pitäisi myös tölväistä suomalaisia yleensä, hän miettii. Hän päättää käskeä suomentajaa liittämään tekstiin, kuinka Suomessa kaikki on harmaata ja ikävää. Hän lähettää ohjeet sähköpostina toimittajalle ja tekstinpätkät sähköpostin liitteenä.

"Päivän työt on päättyneet/mä pääsen lepohon" lausuu kulttuurivähemmistökoordinaattori iloisesti ulkoa suomeksi. Kello ei ole vielä kahtatoistakaan. Hän miettii käydäkö poreammeessaan ennen Stockmannille lähtöä. Hänen mielensä on kevyt: nyt ei tarvitse tehdä työtä pitkään aikaan.