Eräs miehekäs duo laulaa seuraavasti:
"Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen, sen kaiken teen mä siksi vain, koska kulta.... [voi olla mies tai nainen huom!]" ...
Valitse oikea vaihtoehto jatkamaan tuota laulua:
Sukupuoli ( m/n/jokumuu, mikä?)
1. ...mä saan parempaa palkkaa kuin toiset samasta hommasta! (höhöö)
2. sä jaksat olla mun omanain (ja hoitaa kodin lapset)
3. sä jaksat olla mun elättinäin...
3. ... [mulla mitään kultaa ole, mutta] mä toteutan itseäni
3. ...säkin jaksat toteuttaa itseäsi omassa duunissa, ja saadaan rahaa päivähoitomaksuihin
4. ..[mulla mitään kultaa ole, mutta] haluan enempi hynää
5. ... säkin jaksat toteuttaa itseäsi, ja me molemmat saadaan enempi hienoja fiilinkejä
6. ..säkin jaksat tienata ja me molemmat saadaan enempi hynää
7. jokin muu vaihtoehto, mikä?
Ts. mikä motivoi työtäsi nainen, mies? Onkohan tutkittu muuten, onko eroa, työskenteleekö toinen sukupuoli enemmän pitääkseen huolta perheestään ja toinen sukupuoli toteuttaakseen itseään - vai ovatko esim. työnteon motiivit vastaavia kummallakin sukupuolella? (esim. parisuhteessa olevalla?)
"Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen, sen kaiken teen mä siksi vain, koska kulta.... [voi olla mies tai nainen huom!]" ...
Valitse oikea vaihtoehto jatkamaan tuota laulua:
Sukupuoli ( m/n/jokumuu, mikä?)
1. ...mä saan parempaa palkkaa kuin toiset samasta hommasta! (höhöö)
2. sä jaksat olla mun omanain (ja hoitaa kodin lapset)
3. sä jaksat olla mun elättinäin...
3. ... [mulla mitään kultaa ole, mutta] mä toteutan itseäni
3. ...säkin jaksat toteuttaa itseäsi omassa duunissa, ja saadaan rahaa päivähoitomaksuihin
4. ..[mulla mitään kultaa ole, mutta] haluan enempi hynää
5. ... säkin jaksat toteuttaa itseäsi, ja me molemmat saadaan enempi hienoja fiilinkejä
6. ..säkin jaksat tienata ja me molemmat saadaan enempi hynää
7. jokin muu vaihtoehto, mikä?
Ts. mikä motivoi työtäsi nainen, mies? Onkohan tutkittu muuten, onko eroa, työskenteleekö toinen sukupuoli enemmän pitääkseen huolta perheestään ja toinen sukupuoli toteuttaakseen itseään - vai ovatko esim. työnteon motiivit vastaavia kummallakin sukupuolella? (esim. parisuhteessa olevalla?)
Vastaukset 12
Vanhimmat
...on tällä hetkellä 2. Olen ollut noin kaksi vuotta sen verran stressaantunut, ettei työstä nauti, vielä pitäis jaksaa 4-5 vuotta, että saisi rouvan koulutettua loppuun ja töihin, että voisi vähän "huilata" (ts. saisi taukoa saman aihepiirin ympärillä surraamisesta, projekteista jne. ja enempi aikaa lapsien kanssa ilman, että rouvaa tarttis passittaa sossun luukulle ruinaamaan meille sapuskaa ja asumistukea).
...sen tiedän, että kun lapset saadaan pois kotoa, niin rouva kyllä elättää itse itsensä! On se sen verran fiksu tyyppi.
Nyt on luonnollista, että kustannan kaiken - yhteisestä sopimuksesta.
Tosin, jos nyt lähtisin kälppimään, kun rouva jätti lasten takia koulut hetkeksi jäihin, niin oisin kyllä hiukka ns. "mulkku" - ei ole toistaiseksi tosin suunnitelmissa. Samaten olisi rouvani, jos yhtäkkiä löytäisi jonkun lapsia haikailevan isotuloisen, ja eroaisi ja veisi lapset mukanaan - silloin olisin rehkinyt 7 vuotta elämästäni turhaan (näitäkin on tapahtunut, rouvalla ei käsittääkseni ole suunnitelmissa).
Eli riskejä nyky-yhteiskunnassa otetaan molemmin puolin...
Hmm... tuli itseasiassa joka kohdasta jotain omankohtaista mieleen...
1. En tiedä muiden palkkaa, enkä haluakkaan tietää. Huono motivaattori on pelkkä raha. En myöskään jaksa käyttää energiaa murehtimalla omia tulojani verrattuna muiden tuloihin.
2. Mikäli hän näin haluaa niin hän voi hoitaa kodin ja lapset. Minä en sitä oikeastaan voi päättää.
3. En voisi elää ihmisen kanssa, jolla ei olisi mitään tavoitteita elämässä muuta kuin elää siivellä. Tällaisia onneksi en edes tunne...
3.1 En voi kommentoida
3.2. Mikäli hän haluaa käydä töissä niin hän käy töissä. Lasten etu on tärkein. Sen vaatiessa jompikumpi jää pois töistä. Se kumpi on eri asia. Riippuu varmasti tilanteesta.
4. Raha on kivaa mutta ei niin kivaa
5. Mieluummin tämä kuin kohta 6
6. mieluummin kohta 5 kuin tämä
7. Ehkä työssä käydään osaksi työn takia. Ja töissä on pakko käydä toimeentulon turvaamiseksi.
Oma työni onneksi on sinänsä haastavaa ja monipuolista, että viihdyn työssäni. Nykyisin työtehtäväni on jälleen muuttumassa ja saan opiskella uutta kieltä työnantajan laskuun. Erittäin mukavaa. Työnteon yhtenä motivaationa on tietenkin halu huolehtia perheestä. Jotkut pitkät työpäivät jaksaa entistäkin paremmin kun ajattelee sillä jälleen säästävänsä muutaman euron vaikka lasten jatko-opintoihin. Voihan niillä ylimmääräisillä euroilla yllättää eukon. Joskus niitä voi käyttää taas itseensä. Mitä milloinkin....
Lopetan työt kun kaksiehtoa toteutuu. Työstäni tulee itseisarvo ja automaattinen toiminto elämässäni sekä kukaan ei ole taloudellisesti mitenkään riippuvainen enää minun tuloistani. Viimeinen tarkoittaa siis lasten liitoa kotoa ja eukon puuttumista tai hänen tulojen riittämistä kahden elättämiseen.
Aika kumma kalluppi. Eiköhän se vastaus ole kiinni elämäntilanteesta, eikä se tilanne ole välttämättä kiinni omasta tahdosta, jos ei vaikka ukkoa/akka ole löytynyt ja/tai lapsia siunaantunut. Tuossa kun näkyi sinkuille olevan oikein kaksi vaihtoehtoa, joista molemmista paistoi läpi (tai paremminkin löi silmille) asenne, että sinkku tienaa rahaa vain oman itsekeskeisen elämäntapansa rahoittamiseen. Liekö ollut tarkoitus vielä todistella, että nimenomaan nainen tienaa vain itseään varten? Tällaisen kuvan sai tuosta alla olevasta keskustelusta. No, tiijäppä hänestä.
...vastaus oli siellä.
Itse sinkkuna tienasin rahaa vain omaa napaani tuijottaen silloin kun tienasin. Joten ehkäpä tuo valikoima oli kiinni omista rajoittuneista katsantokannoistani..
Tosin et tarjonnut mitään muuta jalompaa vaihtoehtoa tilalle kritiikistäsi huolimatta.
Usein minusta on tuntunut, seuratessani eräitä pariskuntia, että nimenomaan naisen pääasiallisena motiivina on tienata "itseään varten", kun taas miehen oletetaan tienaavan perheelleen (ja joskus rakentavan/huoltavan sen omakotitalon siinä sivussa)... no tiijäppä hänestä?
Kalluppi oli mielestäsi kumma?
Kiinnostaisi se, millä motiivilla itse, juuri tällä hetkellä teet töitä (tai tekisit, jos olisit sellaisessa tilanteessa, että voisit tehdä)?
Sen lisäksi, että ansiokkaasti analysoit piilovaikuttimiani, voisit vähän kertoa itsestäsi - ehkä jopa ymmärtäisin joitakin katsantokantojasi paremmin? Jooko? Nyt et silkan kritiikin ohella tarjonnut mitään "rakennusainesta" keskusteluun.
Voit myöt vastata niin, että JOS tilanne olisi kiinni tahdostasi. Tahdonvapaus ja arvot ovat ihmisellä olemassa, vaikka elämäntilanne tiettynä hetkenä olisikin jotain...
Yritän vähän provosoida noita juttuja - kun ihan oikeasti olen kokenut, että useilla miehillä on jonkinlainen "perustarve" tehdä työtä kodin ja perheen eteen (joilla sellainen on) tuomalla sitä rahaa (kuten tuo Matin ja Tepon laulu ja sen menestys omalla tavallaan todistaa...).
Jos se on jotain muutakin kuin kulttuurista (ts. jos se on ihan biologista - hui!?) niin silloin voi oikeasti aiheuttaa joillekin miehille pahoinvointia se, että he kokevat itsensä tarpeettomiksi, jos eivät voi tukea perhettään taloudellisesti jne. Mutta tästä lienee tutkimuksiakin jossain...
No töissä siksi ettei tarvi toimeentulon rajamailla kituutella. Vaikka vielä nyt ehkä teoriassa vielä voisi "lusmuilemalla" selvitä siedettävästi ilman turhia menoja, niin näin ei kuitenkaan välttämättä tulevaisuudessa ole.
Suurta palkkaa en pahemmin haikaile. Kuten joku jo sanoikin raha on kiva muttei niin kiva. Siinä mielessä työpaikkani on ihanteellinen, ei stressiä ja toimeen tulen eikä ole pelkoa siitä että onko työpaikkaa vielä huomenna.
Kulta on vielä löytämättä. Siihen saakka toteutan itseäni ihan omaan tahtiin eikä mitään kiireitä ole..
..tylsä vihjailija. Koko ajan sinä aloitat jonkin uuden aiheen tyyliin "en väitä että asia on näin mutta mietin että mahtaako nainen tälläkin tavalla olla huonomopi olento kuin mies"... ja olet vielä muka uskovainen, pirskatti. Minun äitini elättää perhettä, joka on jäänyt jäljelle minun lähdettyäni pois sieltä, isä on nyt työttömänä niin äiti puurtaa ja elättää nahjusveljeäni..
...vähäsen edes provosoimaan sinua ;-)
...vihjauksetkin ovat, niin kuin ne itse lukee - juuri viestissäsi osoitit, että kun nainen elättää miestä (esim. poikaa), niin se poika on "nahjus" - toisin kuin sitten jos mies elättää naista, niin se nainen ei sitten ole...
Sinun viestistäsi tuli asenteellisempi olo, kuin monista omista ajatuksistani? - äidit puurtaa (isät ei?). Eikö kenessäkään ole miestä potkaista "nahjus"veljeä pois omista nurkista?
Minustakin tuntuu usein, että olen muka uskovainen - ihan oikeasti, ei ole aina niin "vahva" olo.
Suomessa ei tosiaankaan ole kohta enää tasa-arvo-ongelmia, luulisi presidentin, pm:n ja eduskunnan puhenaisen jo jotain kohta saavan aikaan... ettei tarvitsisi feministien liikoja valitella.
Jotenkin tuntuu, että jos mies esittää jotain edes kritiikkiin vihjaavaa (jota tästä kallupista en itse löydä), niin se on "tylsä vihjailija" - feministi-palstalla ei sitten sinun mukaasi saisi esittää muuta kuin feministimyönteisiä kannanottoja vai? (se olisi vähän tuollaista natsismiin keskustelutasona viittaavaa aatesuuntaa sitten...)
Onneksi sentään Tanja Karpela sai paljon ääniä - olisin äänestänyt häntä ehdottomasti, jos olisin samasta vaalipiiristä. Hänellä on esim. perhepolitiikkaan paljon samanlaisia asenteita ja asioita kuin itselläni (en äänestänyt keskustaa omassa vaalipiirissäni). Mutta - voiko Tanja olla feministi?
(ps. äänestin naista)
...vihjailla, että mies on useilta ominaisuuksiltaan "huonompi" kuin nainen? (Esim. tuo usein miehen ominaisuudeksi automaattisesti sanottu sotaisuus ja väkivaltaisuus...)
Tuossa tekstissäni peräänkuulutin tutkimuksia aiheesta ... ja kerroin sitä, mitkä ovat omia kokemuksiani ja ajatuksiani - ideaaliyhteiskunnassa kaikki saisivat toteuttaa itseään ottaen aina kaikki toiset huomioon. Valitettavasti emme taida sellaista ideaaliyhteiskuntaa koskaan saavuttaa, ja perhe/yksilötasolla on kaikilla eri vaiheissa vaihtelevasti hyvä tai paha olla, johtuen sekä olosuhteista että myös omista valinnoista.
Ko. valinnat myös aina valitettavasti vaikuttavat siihen, että sitten jollain toisella on hyvä/paha olla.
Et vastannut muuten kysymykseeni muuten kuin äitisi osalta - jota asiaa kunnioitan kuvauksesi mukaan suuresti (paitsi, jos veljesi on täysi-ikäinen, eikä ole mitenkään sosiaalisesti rajoittunut tai vammainen, josta pitäisi pitää huolta, niin rohkaisisin potkaisemaan pois nurkista luuhaamasta, jotta hänkin saisi kokea aitoa elämää jne...).
Mutta mikä motivoi sinua? Elättäisitkö esim. mielelläsi miehen, joka tekisi kotityöt sinun puolestasi antamalla hänelle yhteisen tilin ja luottokortin siihen? (Kuten useat "sovinistiset" pariskunnat tuntuvat tekevän), vai pitäisitkö erilläsi omat ja yhteiset rahat (kuten useat tuntemani "tasa-arvoiset" pariskunnat tuntuvat tekevän)... jne.?
Osoita vihjailuni vääriksi, jooko? (ts. jos koet että vihjailuni on jotakin osapuolta kritisoivaa).
Jos vastasin liian tylysti. Et kai sinä pahimmasta päästä miehiä ole :)..
Minun kokemukseni vaan on, että naisten vihjailun tarkoituksena on yleensä vaan "tasoittaa tilannetta", vähän puolustautua, kun miehet ovat niin herkkiä haukkumaan naisia. Kyllä se on minusta fakta, että miehet nopeammin kuin naiset haukkuvat ylipäätään kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Omasta mielestäni en itse ole koskaan tarkoituksella etsinyt miehistä mitään sellaista vikaa mitä alkaisin haukkumaan. Naisvihamielisiä miehiä kyllä olen haukkunut, mutta vaan samalla tavalla kuin haukkuisin keitä tahansa mielestäni väärintekijöitä, kuten nyt vaikka joitain usalaisia.
Omaa veljeäni kutsuin nahjukseksi, mutta samoin kutsuisin myös sisartani jos minulla olisi nahjus sisar. Naisten työskentelyä tulee helpommin kutsuttua puurtamiseksi, koska naisten duuneihin kuuluvat yleensä palkkatöiden lisäksi suurin osa kotitöistä (kuten meidän perheessämme [jossa itse olin lapsi]). Kotiäiti yleensä tekee paljon kotona, sen sijaan työttömäksi jäänyt mies makaa toivottomana sängyssä... anteeksi karkea arvioni.
Ei Suomessa minun mielestäni tasa-arvo-ongelmia lainsäädännöllisellä tasolla olekaan, mutta paljonkin yksilötasolla, asennetasolla. Ei sitä vastaan tarvitse taistella, eikä oikein voikaan, mutta helposti turhan asenteelliset laukomiset laittavat laukomaan asenteellisesti takaisin.
En kait minä voi osoittaa vihjailujasi vääriksi, mutta et sinäkään voi osoittaa niitä todeksi mielestäni. Ne voisivat ehkä koskea nuorta, itsekästä sukupolvea, mutta samainen itsekkyys on mielestäni vallannut sekä naiset että miehet. Ei se välttämättä ole huono asia, hyvähän se on jos oma työ innostaa. Omasta parisuhteestani.. ei minulla varmaan mitään spesifejä odotuksia ole tuon työntekemisen puolesta ollut, en oikein ole tullut sitä ajatelleeksikaan. Enkä minä muuten vastusta perinteistä mallia, jossa nainen jää kotiin lasten kanssa, minusta sitä vaan ei saa odottaa keneltäkään naiselta itsestäänselvyytenä. Sen tulisi mielestäni olla naisen oma valinta. En ehkä mielelläni soisi miehelleni pelkkää lorvimista kotona, nyt ainakaan kun ei ole lapsiakaan, mutta ei hänkään suo sitä minulle.
Mutta pyydän vielä anteeksi uskovaisuutesi kyseenalaistamista, puhuin tyhmästi siinä kohden.
..tylyt kommentit toisaalta kirvoittaa juttua esille.
Ehkäpä sen omaan sukupuoleen kohdistuvan kritiikin kuulee herkemmin, kuin siihen toiseen (tai ottaa sen kevyemmin). Mulle ovat aika tuttuja "akkalaumat", jotka ruotivat miestensä vikoja jne. jota taas kukaan mun kaveri ei esim. kalareissulla kanssani tee, edes pikku hilpeällä mielentilalla... Vaimo sanoi samaa, että useat hänen ystävättärensä todella päästelevät keskenään rajua kritiikkiä omista puolisoistaan / kosijaehdokkaistaan - esim. "se on niin ruma", "se ei suoriudu sängyssä..." ... kun taas ainakin mun kaveripiirissä ei kommentoida toisen tyttöystäviä/vaimoja/ehdokkaita käytännössä lainkaan (puhumme ihan muista asioista).
Noh, ehkäpä tässä on subjektiivinen kokemus toista vastaan, josta on turha enempi kinastella.
Sitä minä joskus vain ihmettelen, kun naiset suostuvat "nahjus"miesten kanssa asustelemaan (samoin kuin toisin päin)- etenkin jos ovat taloudellisesti itsenäisiä. Eri osoite, ja satunnaiset treffit voisivat kummasti "ryhdistää" nahjustakin.?
Esim. mielestäni hyvää "feminismiä" on ollut kehitys Suomen tanssipaikoilla viime vuosikymmeninä (niistäkin tiedän jotain, vaikka ns. uskovainen olenkin) - sain havaita, että kun naiset kieltäytyy lähtemästä kännikalojen kanssa tanssimaan, niin ko. paikat siistiytyivät huomattavasti (verrattuna esim. vanhempieni tarinoihin "kultaiselta" 50-60-luvuilta).
Mua tahtoo joskus risoa, kun maristaan että "sen ja sen syytä", eikä oteta vastuuta ja aloitetta elämässä omiin käsiin (ainakin ne, joille se on mahdollista - ei liene kaikille). Esim. tuolle veljellesi, jos hän nyt on todellinen nahjus, eläen äitisi palkalla ja isäsi työttömyyspäivärahalla, tekisi vain hyvää potkaista hänet maailmalle... hyssyttelemällä sellaisille tekee vain karhunpalveluksen, samoin kuin itsellensäkin pitämällä sellaisia vaivoinaan.
Itsekkyys ja työn kiinnostavuus sinänsä ei ollut se mun pointti - vaan se, että että jos kaikille on "itsensä toteuttaminen" aina päällimmäisenä, niin jotkut asiat niistäkin valinnoista kärsivät.
Esim. olen saanut tutustua useisiin 50-60-vuotiaisiin miehiin, jotka ovat todella katuneet, etteivät ehtineet tutustua lapsiinsa (kun piti painaa töitä - kuka milläkin motiivilla - osa elättääkseen, osa silloinkin, kun jo oli millä mällätä). Pahimmassa tapauksessa ovat sitten eronneet jo vanhasta vaimostaan ja perustaneet "uusioperheen", jotta saa "laatuaikaa" lasten kanssa - tästäkin on saatu ihan valtiollisella tasolla mallia ;-) (toivottavasti Paavo nyt löytää enemmän aikaa perheelle?)
Sen olen kyllä kokenut, että naiset löytävät vihamielisyyttä ja kritiikkiä sieltäkin, missä sitä ei (aina) ole - tuossa kyselyssä mua oikeasti kiinnosti se, millä motiivilla ihmiset tekee töitä, ja onko jollakin sukupuolella joku motiivi enemmistönä. Kaikki tuntuvat useimmiten näissä keskusteluissa olettavan, että:
1. työ on itsensä toteuttamista
2. kaikkien pitää toteuttaa itseään (= tehdä [palkka]työtä)
3. muu (paitsi kotityö) on nahjustelua (miehillä on usein se, että jää kotiin, muiden miesten silmissä nahjustelua, kun taas naiselle se vielä ainakin "sallitaan" helpommin - henkinen kynnys miehelle jäädä kotiin on varmaan aika rankka - itse en tiedä, kykenisinkö siihen, vaikka siihen avautuisi reaalinen mahdollisuuskin)